Lue keskustelun säännöt.
Miksi miehen on niin vaikea hyväksyä avointa suhdetta?
10.02.2022 |
Itse taas kysyisin, että miksi MIEHEN on niin vaikea hyväksyä avointa suhdetta. Olemme olleet yhdessä 5 vuotta monogamisessa suhteessa toistaiseksi. Asiaa olen koittanut useaan otteeseen varovaisesti ottaa puheeksi, monesti vain yleisellä tasolla ja tuntuu että mies saa samantien ihmeellisen kiukkupuuskan ja mököttää koko loppuillan. Kerran kesti seuraavaan aamuun asti.
Että en ihan ymmärrä mistä tämä yhden langan otsikko oikein juontaa juurensa. Minun omat naispuoliset ystävät (joilla on vakikumppani) kaikki vähintään leikittelevät ajatuksella kun keskenään ollaan juteltu aiheesta. Ei todellakaan ole ainakaan omassa naistuttavapiirissä mikään tabu tai asia, jota ei voisi kokeilla. Täysin päinvastoin. Luulen että voisi olla ihan tervettäkin, etenkin pidemmässä parisuhteessa / avioliitossa. Kuullut myös hyviä kokemuksia parilta ystävältä avoimesta parisuhdemallista, eli lyhyesti: kiinnostaa.
Kommentit (163)
Vierailija kirjoitti:
En näe mitään syytä miksi ei kokeilisi tällaista joskus. Pitäisi vaan löytää oikea kumppani, jonka kanssa toteuttaa! Edellytyksenä mielellään joku älyllisesti kykenevä, korkeakoulutettu ja keskustelutaitoinen. Työväenluokkaiset ihmiset harvemmin ajattelunyansseiltaan kykenevät taipumaan mihinkään näin normatiivisuudesta poikkeavaan.
Asutko espoossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei avoin suhde ole kiinni itsetunnosta tai itseluottamuksesta, niinkuin joku täällä väittää.
Jos kumppanit haluavat yhdessä avoimen suhteen , hienoa ja hyvä asia tehkää se.
Itse en halua avointa suhdetta koska olen ensinnäkin introvertti ja jo yhden kumppanin kanssa asioiden jakaminen on välillä rasittavaa. Lisäksi jos harrastaisin seksiä muiden kanssa olen aika varma ettei oma kumppani enää kiinnostaisi . Ja minulle tärkeää elämässä on pitkä parisuhde ja pitkään , toivottavasti loppuelämän jatkuva kumppanuus. Ja haluan että siihen sisältyy seksiä. En halua turhaan mennä maistelemaan miltä se aidan toisella puolen maistuu koska tunnen itseni ja tiedän, ettei se oma kumppani kiinnostaisi sitten enää. Tämä on oma selitykseni asialle, enkä mitenkään yleistä tätä koskemaan ketään muuta kuin minua.
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluaisi avoimen suhteen?
Jos sellaisen haluaa, niin voihan niitä pitää vaikka kaksikymmentä avointa suhdetta itsellään. Ihan rauhassa.En oikein tajua näitä. Ihan vapaa maailma… siitä vaan, mutta eihän se avoin suhde ole yksi suhde vaan monta.
Jos haluaa yhden suhteen tai, jos haluaa monta suhdetta. Ne ovat eri asiat.
Olen itse vähän samaa mieltä. Jos on syvällisessä suhteessa yhden kanssa, niin miten edes riittää kiinnostusta häslätä kaikenmaailman muiden tyyppien kanssa?
Ihan jo logistisesti ihmettelen miten tämä onnistuu kun kaikki valittavat koko ajan että elämä on hektistä eikä edes sen yhden kumppanin kanssa ehdi viettää laatuaikaa tarpeeksi.
Jos ei löydä tarpeeksi tyydyttävää kumppania, sitten voi erota ja ihan vapaasti seurustella monien kanssa. Avoimen suhteen idea näyttäisi usein enemmänkin olevan se, että haluaa elää vapaamielisesti eikä "normien mukaan", mutta on kumminkin kiva olla se vakituinen kumppani tukena ja turvana normien mukaan -- eli se vanha tylsä yritys syödä kakku mutta säästää se.
Vierailija kirjoitti:
Nainen ei ole millään tapaa, missään mielessä "miehen omaisuutta". Me eletään liberaalissa länsimaisessa yhteiskunnassa, ei sharia-lakia noudattavassa Islamilaisessa yhteiskunnassa. Seksuaalinen vallankumous tapahtui kohta 60 vuotta sitten. Ehkä voidaan jo haudata kivikautiset virhepäätelmät ja harhakuvitelmat siitä, että koska "luonto oli näin joskus, niin myös yhteiskunta ja sosiaaliset suhteet tulisi toteuttaa edellämainitulla tavalla". Kts. Humen giljotiini.
Mies ei omista naista missään tapaa, millään muotoa. Ei naisen mieltä, ei naisen haluja, eikä naisen kehoa. Period.
Lisää muslimeja maahan niin kyllä
Vierailija kirjoitti:
Avoin suhde = rakkaudeton suhde.
selkokielellä: pelkkää nussimista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies on altavastaaja avoimessa suhteessa automaattisesti, ellei ole sitten joku Brad Pitin kaksoisolento. Naiset voisivat joskus harjoittaa vähän itsereflektiota ja miettiä niitä vaatimuksia mitä itse, tai mitä kanssasisarensa asettavat miehille, sillä nämä alla olevat asiat on tosiasioita:
Lisäksi monille naisille valtava turnoff on:
1) Vain seksiseuraa hakeva mies, on se sitten avoimessa suhteessa tai ei. Vain seksiseuraa hakevat naiset ovat aika harvassa jo lähtökohtaisesti.
2) Nimenomaan avoimessa suhteessa (suhteessa ylipäätään) oleva seksiseuraa hakeva mies. Naisia ei kiinnosta jonkun random miehen suhdemuoto.
Miehen on siis automaattisesti valehdeltava tilanteestaan jo lähtökohtaisesti jos mielii hakea avoimessa suhteessa seksiseuraa. Ei voi mainita olevansa avoimessa suhteessa. Pitää olla ihan nobody jolla ei ole toista naista lainkaan, jotta voi huomioida vain tämän kiikarissa olevan naisen täysin, koska sitähän tämä nainen haluaa kuitenkin.
Samaan aikaan taas seksiseuraa hakevaa miestä ei yleensä vähempää voisi kiinnostaa yllä olevat asiat, tai ylipäätään mikään asia naisessa, muu kuin että on hyvännäköinen omasta mielestä.
Mmm... En nyt ihan tiedä mistä olet tehnyt tällaisa yleistyksiä ja päätelmiä. Omassa suhdekokeilussa kyllä miehellä oli yhdessä kohtaa vientiä joka viikonloppu. Siis uuden naisen kanssa deittisovelluksen kautta. Ja kyse oli puhtaasti "hauskanpidosta", eli seksiseurasta. En tiedä peilaatko nyt odotuksia itseesi ja henk.koht ennakkoluulojasi tai muuten omia kokemuksia, mutta en naisena itse tunnista tällaista ajattelua, että "vain seksiseuraa hakeva mies" olis jotenkin turn-off. Riippuu täysin mitä itse haen. Jos haen vain seksiä, niin mikään ei ole suurempi turn-off kuin mies joka haluaa rakentaa jotain tulevaisuuden kotia kanssani.
Todella paljon omituisia yleistyksiä joihin ei löydy oikein mitään perusteluja sinulta.
Miksi miehen tulisi "hyväksyä" avoin suhde? Tulisiko sinun "hyväksyä" teidän suhteenne yksiavioisuus? Onko tämä yleensäkään sellainen asia josta on kohtuullista odottaa kompromissia parisuhteessa? Mielestäni ei. Terve suhde on sellainen jossa molemmat "haluavat" samaa asiaa silloin kuin näinkin merkittävästä jutusta kysymys, kun ei tässä verhojen väristä keskustella. Keskustelua aiheesta voi toki yrittää, mutta jos sitten ette halua kuitenkaan samaa asiaa, niin tuskin kannattaa jatkaa yhdessä kovin pitkään. Jompi kumpi joutuu "hyväksymään" ja miksi ihmeessä kukaan haluaisi elää niin jos ei tarvitse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluaisi avoimen suhteen?
Jos sellaisen haluaa, niin voihan niitä pitää vaikka kaksikymmentä avointa suhdetta itsellään. Ihan rauhassa.En oikein tajua näitä. Ihan vapaa maailma… siitä vaan, mutta eihän se avoin suhde ole yksi suhde vaan monta.
Jos haluaa yhden suhteen tai, jos haluaa monta suhdetta. Ne ovat eri asiat.
Olen itse vähän samaa mieltä. Jos on syvällisessä suhteessa yhden kanssa, niin miten edes riittää kiinnostusta häslätä kaikenmaailman muiden tyyppien kanssa?
Ihan jo logistisesti ihmettelen miten tämä onnistuu kun kaikki valittavat koko ajan että elämä on hektistä eikä edes sen yhden kumppanin kanssa ehdi viettää laatuaikaa tarpeeksi.
Jos ei löydä tarpeeksi tyydyttävää kumppania, sitten voi erota ja ihan vapaasti seurustella monien kanssa. Avoimen suhteen idea näyttäisi usein enemmänkin olevan se, että haluaa elää vapaamielisesti eikä "normien mukaan", mutta on kumminkin kiva olla se vakituinen kumppani tukena ja turvana normien mukaan -- eli se vanha tylsä yritys syödä kakku mutta säästää se.
"Jos ei löydä tarpeeksi tyydyttävää kumppania, sitten voi erota". Entäpä jos ei halua erota ja etsiä aina vain uutta puolisoa? Miksi vaikutat katkeralta, jos joku onnistuu saamaan sekä turvaa ja kumppanuutta, että yhtäaikaa myös hieman jännitystä elämäänsä, mutta saa nämä eri ihmiseltä ja kaikki on tilanteeseen tyytyväisiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluaisi avoimen suhteen?
Jos sellaisen haluaa, niin voihan niitä pitää vaikka kaksikymmentä avointa suhdetta itsellään. Ihan rauhassa.En oikein tajua näitä. Ihan vapaa maailma… siitä vaan, mutta eihän se avoin suhde ole yksi suhde vaan monta.
Jos haluaa yhden suhteen tai, jos haluaa monta suhdetta. Ne ovat eri asiat.
Olen itse vähän samaa mieltä. Jos on syvällisessä suhteessa yhden kanssa, niin miten edes riittää kiinnostusta häslätä kaikenmaailman muiden tyyppien kanssa?
Ihan jo logistisesti ihmettelen miten tämä onnistuu kun kaikki valittavat koko ajan että elämä on hektistä eikä edes sen yhden kumppanin kanssa ehdi viettää laatuaikaa tarpeeksi.
Jos ei löydä tarpeeksi tyydyttävää kumppania, sitten voi erota ja ihan vapaasti seurustella monien kanssa. Avoimen suhteen idea näyttäisi usein enemmänkin olevan se, että haluaa elää vapaamielisesti eikä "normien mukaan", mutta on kumminkin kiva olla se vakituinen kumppani tukena ja turvana normien mukaan -- eli se vanha tylsä yritys syödä kakku mutta säästää se.
"Jos ei löydä tarpeeksi tyydyttävää kumppania, sitten voi erota". Entäpä jos ei halua erota ja etsiä aina vain uutta puolisoa? Miksi vaikutat katkeralta, jos joku onnistuu saamaan sekä turvaa ja kumppanuutta, että yhtäaikaa myös hieman jännitystä elämäänsä, mutta saa nämä eri ihmiseltä ja kaikki on tilanteeseen tyytyväisiä?
Onko se kumppani ( puoliso ?) oikeasti aidosti tyytyväinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluaisi avoimen suhteen?
Jos sellaisen haluaa, niin voihan niitä pitää vaikka kaksikymmentä avointa suhdetta itsellään. Ihan rauhassa.En oikein tajua näitä. Ihan vapaa maailma… siitä vaan, mutta eihän se avoin suhde ole yksi suhde vaan monta.
Jos haluaa yhden suhteen tai, jos haluaa monta suhdetta. Ne ovat eri asiat.
Olen itse vähän samaa mieltä. Jos on syvällisessä suhteessa yhden kanssa, niin miten edes riittää kiinnostusta häslätä kaikenmaailman muiden tyyppien kanssa?
Ihan jo logistisesti ihmettelen miten tämä onnistuu kun kaikki valittavat koko ajan että elämä on hektistä eikä edes sen yhden kumppanin kanssa ehdi viettää laatuaikaa tarpeeksi.
Jos ei löydä tarpeeksi tyydyttävää kumppania, sitten voi erota ja ihan vapaasti seurustella monien kanssa. Avoimen suhteen idea näyttäisi usein enemmänkin olevan se, että haluaa elää vapaamielisesti eikä "normien mukaan", mutta on kumminkin kiva olla se vakituinen kumppani tukena ja turvana normien mukaan -- eli se vanha tylsä yritys syödä kakku mutta säästää se.
"Jos ei löydä tarpeeksi tyydyttävää kumppania, sitten voi erota". Entäpä jos ei halua erota ja etsiä aina vain uutta puolisoa? Miksi vaikutat katkeralta, jos joku onnistuu saamaan sekä turvaa ja kumppanuutta, että yhtäaikaa myös hieman jännitystä elämäänsä, mutta saa nämä eri ihmiseltä ja kaikki on tilanteeseen tyytyväisiä?
Onko se kumppani ( puoliso ?) oikeasti aidosti tyytyväinen?
Jos hän on suostunut omasta halustaan avoimeen suhteeseen, niin luulisi olevan.
Tätä avointa suhdetta pakottaa lähinnä muutama Helsingin kuplasta mediaan ryöminyt hippinainen.
En ole yhdenkään oikean elämän naisen suusta kuullut avoin suhde moskaa.
Suurimmalle osalle naisista se on jo aika iso turnoff jos mies vilkuilee muiden perään.
Ihmiset jotka ei pysty yksiavioisuuteen saavat tehdä mitä haluavat, mutta on täysin väärin syyllistää jos kumppanisi ei kykene jakamaan suhdetta useamman kuin yhden ihmisen kanssa kerrallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se avoin suhde siis tarkoittaa, että molemmat käyvät panemassa vierasta.
Ihmettelen kyllä millainen tuo parisuhde onkaan ja kuinka hyvin se voi?
Jännittävä, elinvoimainen, keskustelukulttuuriltaan terve ja rakastava. Ei sisälleen sulkeva, epäilevä, omistava ja tukahduttava.
Eli voi oikein hyvin ja en voisi kuvitella muuta tapaa olla kumppanin kanssa pitkässä parisuhteessa.
T. Avoimeessa suhteessa oleva.
😹
Sulla on monta… kenelle sä niinku kuvittelet olevasi avoimessa suhteessa? Tai keille?
Avoin. Kaikille avoin. Ei tarvi sitoutua. Ei kehenkään.Avoin suhde = parisuhde yhden ihmisen kanssa, jossa usein asutaan samassa taloudessa ja ollaan sitouduttu monissa asioissa aivan niinkuin normaalissa parisuhteessa - mutta ei toteuteta seksuaalista monogamiaa. Eli silloin tällöin olosuhteista riippuen, saadaan harrastaa seksiä muiden ihmisten kanssa
En ihan ymmärrä, miten tätä on niin vaikea ymmärtää. Jännä miten lukossa voi olla ajattelullisesti.
T. Avoimessa suhteessa oleva
Mutta miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluaisi avoimen suhteen?
Jos sellaisen haluaa, niin voihan niitä pitää vaikka kaksikymmentä avointa suhdetta itsellään. Ihan rauhassa.En oikein tajua näitä. Ihan vapaa maailma… siitä vaan, mutta eihän se avoin suhde ole yksi suhde vaan monta.
Jos haluaa yhden suhteen tai, jos haluaa monta suhdetta. Ne ovat eri asiat.
Olen itse vähän samaa mieltä. Jos on syvällisessä suhteessa yhden kanssa, niin miten edes riittää kiinnostusta häslätä kaikenmaailman muiden tyyppien kanssa?
Ihan jo logistisesti ihmettelen miten tämä onnistuu kun kaikki valittavat koko ajan että elämä on hektistä eikä edes sen yhden kumppanin kanssa ehdi viettää laatuaikaa tarpeeksi.
Jos ei löydä tarpeeksi tyydyttävää kumppania, sitten voi erota ja ihan vapaasti seurustella monien kanssa. Avoimen suhteen idea näyttäisi usein enemmänkin olevan se, että haluaa elää vapaamielisesti eikä "normien mukaan", mutta on kumminkin kiva olla se vakituinen kumppani tukena ja turvana normien mukaan -- eli se vanha tylsä yritys syödä kakku mutta säästää se.
"Jos ei löydä tarpeeksi tyydyttävää kumppania, sitten voi erota". Entäpä jos ei halua erota ja etsiä aina vain uutta puolisoa? Miksi vaikutat katkeralta, jos joku onnistuu saamaan sekä turvaa ja kumppanuutta, että yhtäaikaa myös hieman jännitystä elämäänsä, mutta saa nämä eri ihmiseltä ja kaikki on tilanteeseen tyytyväisiä?
No tulihan se klassinen kateuskortti.
Eikös avoimessa suhteessa elävän pitäisi olla henkilö, joka on itselleen rehellinen, jolla on hyvä itseluottamus ja joka pystyy aikuisesti keskustelemaan asioista?
Sinä et kuitenkaan vaikuta tuollaiselta, vaan sun ensireaktio toisen ihmisen ajatuksiin oli "kostaa" hänelle lapsellisesti se, että hän on eri mieltä asioista. Et kuulosta siis siltä että olisit sittenkään kovin sinut elämäntilanteesi kanssa, vaikka yrität niin esittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluaisi avoimen suhteen?
Jos sellaisen haluaa, niin voihan niitä pitää vaikka kaksikymmentä avointa suhdetta itsellään. Ihan rauhassa.En oikein tajua näitä. Ihan vapaa maailma… siitä vaan, mutta eihän se avoin suhde ole yksi suhde vaan monta.
Jos haluaa yhden suhteen tai, jos haluaa monta suhdetta. Ne ovat eri asiat.
Olen itse vähän samaa mieltä. Jos on syvällisessä suhteessa yhden kanssa, niin miten edes riittää kiinnostusta häslätä kaikenmaailman muiden tyyppien kanssa?
Ihan jo logistisesti ihmettelen miten tämä onnistuu kun kaikki valittavat koko ajan että elämä on hektistä eikä edes sen yhden kumppanin kanssa ehdi viettää laatuaikaa tarpeeksi.
Jos ei löydä tarpeeksi tyydyttävää kumppania, sitten voi erota ja ihan vapaasti seurustella monien kanssa. Avoimen suhteen idea näyttäisi usein enemmänkin olevan se, että haluaa elää vapaamielisesti eikä "normien mukaan", mutta on kumminkin kiva olla se vakituinen kumppani tukena ja turvana normien mukaan -- eli se vanha tylsä yritys syödä kakku mutta säästää se.
"Jos ei löydä tarpeeksi tyydyttävää kumppania, sitten voi erota". Entäpä jos ei halua erota ja etsiä aina vain uutta puolisoa? Miksi vaikutat katkeralta, jos joku onnistuu saamaan sekä turvaa ja kumppanuutta, että yhtäaikaa myös hieman jännitystä elämäänsä, mutta saa nämä eri ihmiseltä ja kaikki on tilanteeseen tyytyväisiä?
Onko se kumppani ( puoliso ?) oikeasti aidosti tyytyväinen?
Jos hän on suostunut omasta halustaan avoimeen suhteeseen, niin luulisi olevan.
Ei välttämättä. Koska moni ajattelee ensin että jess! pääsen vapaasti tapailemaan ketä haluan, hän huomaakin että niinhän pääsee se kumppanikin. Se ei välttämättä menekään ihan kivasti. Yksi jenkkimies joka sopi vaimonsa kanssa avoimesta suhteesta, kertoi että ensimmäisen kerran kun vaimolla oli ollut seksiä toisen kanssa, hän oli ottanut asian niin raskaasti että oli voinut pahoin ja oksentanut.
Ja sitten, useimmat ihmiset eivät tunne itseään eivätkä osaa ennustaa miltä uudet asiat voivat heistä tuntua tositilanteessa. Jollekin voi tulla avoimen suhteen alettua tunne, että ruoho oli sittenkin vihreämpää kotona, koska fantasiat ovat päässämme aina houkuttelevampia kuin se todellisuus. Toki sitten jollekin toiselle taas voi sattua että rakastuu silmittömästi uuteen seksikumppaniin ja avoin suhde loppuu siihen ja se entinen kumppani jää kuin nalli kalliolle.
Naisille se hu..oraaminen sujuu kuin luonnostaan.
Avoin suhde voi olla parasta mitä ihminen parisuhde-elämässään voi itselleen tehdä, mutta silloin on oltava myös valmis siihen. Jotkut ovat siihen lähtiessä valmiimpia kuin toiset. Riippuu täysin pariskunnasta. Eli avoimissa suhteissa toimii sellainen periaate, että ennen kuin ryhtyy siihen, kannattaa olla kumppanin kanssa hyvin perehtynyt siihen miten uutta parisuhdemallia kannattaa lähestyä ja että on sisäistänyt kaikki työkalut mitä tunnepuolella tulee tarvitsemaan siihen.
Tämä lähtisi ensin perinpohjaisesta keskustelusta kumppanin kanssa (ja tutustumisesta aihetta sivuavaan kirjallisuuteen, hyvin tärkeätä), mitä rajoja hänellä ja sinulla itsellä on, miten kommunikaatio tulisi toteuttaa välillänne, miten uusista seksikumppaneista ilmoitetaan jne... Jotkut eivät tarvitse niin paljon preppaamista siihen, tiedän useita pariskuntia joilla homma toimi hyvin nopeasti melko luontevasti ja mustasukkaisuuden tunnetta ei erityisemmin tullut kummallakaan. Sitten on tietysti tapauksia, joissa esimerkiksi mies on löytänyt itsensä keskeltä tilannetta, jossa kokee olevansa riittämätön jne... Kaikki niin paljon riippuvaista ihmisistä ja heidän yksilökohtaisista valmiusasteista.
Vauvalla tuntuu olevan pahin mahdollinen sakki valmiustasoltaan jostain syystä, joille en itseasiassa lähtisi suosittelemaan kyseistä parisuhdemallia. Parit joita olen itse tavannut siis oikeassa elämässä (ei netissä) ovat olleet aivan eri emotionaalisista lähtökohdista liikkeellä ja erilaisilla itsetunto-valmiuksilla varustettuja, sekä yleensä huomattavasti aiheeseen paremmin perehtyneitä ja ns. "lukeneempia".
Eli siis kyllä polygamian aatteeseen ja periaatekäytäntöihin kannattaa olla vähintään muutaman viikon verran perehtynyt, ennen kuin lähtee kokeilemaan. Silloin se yleensä onnistuu ja onnistuu muuten hyvin myös. Tiedän henk.koht vuosien empiirisestä kokemuksesta. En itse koskaan palaisi monogamiseen omistushaluiseen ja vanhoilliseen ydinperhemalliin. Mutta tämä onkin vain minun henk.koht preferenssi. Kukin tekee niinkuin itse onnensa parhaiten pystyy maksimoimaan. Minä tiedän olevani onnellisempi kuin koskaan aiemmissa monogamisissa suhteissa, enkä voisi kuvitella paluuta sellaiseen.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on suoraan sanonut että on sen verran mustasukkainen ettei kykenisi avoimeen suhteeseen. Olemme puhuneet asiasta lähinnä teorian tasolla, ei siis ole ollut harkinnassa.
Jotenkin on koomista, mitä olen muutaman tutun kaverin kanssa jutellut aiheesta, niin mies pettää ja/tai avoimessa suhteessa saa mennä kuinka haluaa, mutta puolisostaan ovat niin saatanan mustasukkaisia että naiselle ei sallita missään nimessä.
En minäkään lähtisi avoimeen suhteeseen, en myöskään pettäisi, mutten minkäänlaisessa suhteessa ole, joten teoreettista on minun älämölöni.
Vierailija kirjoitti:
Avoin suhde voi olla parasta mitä ihminen parisuhde-elämässään voi itselleen tehdä, mutta silloin on oltava myös valmis siihen. Jotkut ovat siihen lähtiessä valmiimpia kuin toiset. Riippuu täysin pariskunnasta. Eli avoimissa suhteissa toimii sellainen periaate, että ennen kuin ryhtyy siihen, kannattaa olla kumppanin kanssa hyvin perehtynyt siihen miten uutta parisuhdemallia kannattaa lähestyä ja että on sisäistänyt kaikki työkalut mitä tunnepuolella tulee tarvitsemaan siihen.
Tämä lähtisi ensin perinpohjaisesta keskustelusta kumppanin kanssa (ja tutustumisesta aihetta sivuavaan kirjallisuuteen, hyvin tärkeätä), mitä rajoja hänellä ja sinulla itsellä on, miten kommunikaatio tulisi toteuttaa välillänne, miten uusista seksikumppaneista ilmoitetaan jne... Jotkut eivät tarvitse niin paljon preppaamista siihen, tiedän useita pariskuntia joilla homma toimi hyvin nopeasti melko luontevasti ja mustasukkaisuuden tunnetta ei erityisemmin tullut kummallakaan. Sitten on tietysti tapauksia, joissa esimerkiksi mies on löytänyt itsensä keskeltä tilannetta, jossa kokee olevansa riittämätön jne... Kaikki niin paljon riippuvaista ihmisistä ja heidän yksilökohtaisista valmiusasteista.
Vauvalla tuntuu olevan pahin mahdollinen sakki valmiustasoltaan jostain syystä, joille en itseasiassa lähtisi suosittelemaan kyseistä parisuhdemallia. Parit joita olen itse tavannut siis oikeassa elämässä (ei netissä) ovat olleet aivan eri emotionaalisista lähtökohdista liikkeellä ja erilaisilla itsetunto-valmiuksilla varustettuja, sekä yleensä huomattavasti aiheeseen paremmin perehtyneitä ja ns. "lukeneempia".
Eli siis kyllä polygamian aatteeseen ja periaatekäytäntöihin kannattaa olla vähintään muutaman viikon verran perehtynyt, ennen kuin lähtee kokeilemaan. Silloin se yleensä onnistuu ja onnistuu muuten hyvin myös. Tiedän henk.koht vuosien empiirisestä kokemuksesta. En itse koskaan palaisi monogamiseen omistushaluiseen ja vanhoilliseen ydinperhemalliin. Mutta tämä onkin vain minun henk.koht preferenssi. Kukin tekee niinkuin itse onnensa parhaiten pystyy maksimoimaan. Minä tiedän olevani onnellisempi kuin koskaan aiemmissa monogamisissa suhteissa, enkä voisi kuvitella paluuta sellaiseen.
Edelleenkään ei ole selitetty mikä siinä on että pitää olla yhtäaikaa vakituisessa suhteessa yhden kanssa ja silti usean muun kanssa? Miksei voi vain olla täydellisen vapaa ja elää ilman sitä ankkurisuhdetta? Ja onko muissa suhteissa kyse pelkästään seksistä vai ovatko ne muutkin myös emotionaalisia suhteita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avoin suhde voi olla parasta mitä ihminen parisuhde-elämässään voi itselleen tehdä, mutta silloin on oltava myös valmis siihen. Jotkut ovat siihen lähtiessä valmiimpia kuin toiset. Riippuu täysin pariskunnasta. Eli avoimissa suhteissa toimii sellainen periaate, että ennen kuin ryhtyy siihen, kannattaa olla kumppanin kanssa hyvin perehtynyt siihen miten uutta parisuhdemallia kannattaa lähestyä ja että on sisäistänyt kaikki työkalut mitä tunnepuolella tulee tarvitsemaan siihen.
Tämä lähtisi ensin perinpohjaisesta keskustelusta kumppanin kanssa (ja tutustumisesta aihetta sivuavaan kirjallisuuteen, hyvin tärkeätä), mitä rajoja hänellä ja sinulla itsellä on, miten kommunikaatio tulisi toteuttaa välillänne, miten uusista seksikumppaneista ilmoitetaan jne... Jotkut eivät tarvitse niin paljon preppaamista siihen, tiedän useita pariskuntia joilla homma toimi hyvin nopeasti melko luontevasti ja mustasukkaisuuden tunnetta ei erityisemmin tullut kummallakaan. Sitten on tietysti tapauksia, joissa esimerkiksi mies on löytänyt itsensä keskeltä tilannetta, jossa kokee olevansa riittämätön jne... Kaikki niin paljon riippuvaista ihmisistä ja heidän yksilökohtaisista valmiusasteista.
Vauvalla tuntuu olevan pahin mahdollinen sakki valmiustasoltaan jostain syystä, joille en itseasiassa lähtisi suosittelemaan kyseistä parisuhdemallia. Parit joita olen itse tavannut siis oikeassa elämässä (ei netissä) ovat olleet aivan eri emotionaalisista lähtökohdista liikkeellä ja erilaisilla itsetunto-valmiuksilla varustettuja, sekä yleensä huomattavasti aiheeseen paremmin perehtyneitä ja ns. "lukeneempia".
Eli siis kyllä polygamian aatteeseen ja periaatekäytäntöihin kannattaa olla vähintään muutaman viikon verran perehtynyt, ennen kuin lähtee kokeilemaan. Silloin se yleensä onnistuu ja onnistuu muuten hyvin myös. Tiedän henk.koht vuosien empiirisestä kokemuksesta. En itse koskaan palaisi monogamiseen omistushaluiseen ja vanhoilliseen ydinperhemalliin. Mutta tämä onkin vain minun henk.koht preferenssi. Kukin tekee niinkuin itse onnensa parhaiten pystyy maksimoimaan. Minä tiedän olevani onnellisempi kuin koskaan aiemmissa monogamisissa suhteissa, enkä voisi kuvitella paluuta sellaiseen.
Edelleenkään ei ole selitetty mikä siinä on että pitää olla yhtäaikaa vakituisessa suhteessa yhden kanssa ja silti usean muun kanssa? Miksei voi vain olla täydellisen vapaa ja elää ilman sitä ankkurisuhdetta? Ja onko muissa suhteissa kyse pelkästään seksistä vai ovatko ne muutkin myös emotionaalisia suhteita?
Koska elämässä voi olla yksi kumppani, jonka kanssa haluaa MUUTEN jakaa kokemuksia ja yhteistä elämää sillä tavalla, miten pitkäaikaisissa parisuhteissa kumppanit tekevät. Ainoa ero on se, että silloin tällöin piristääkseen omaa yhteistä taivalta, molemmat voivat käydä vieraissa hankkimassa yksittäisiä intiimejä kokemuksia muiden kanssa. Ei siinä ole mitään sen kummempaa. Ei niiden yksittäisten kumppanien kanssal ähdetä perustamaan uusia perheitä tai rakentaa uutta elämää rinnalle. Tuossa järjestelyssä puhutaan polyamoriasta, joka on eri asia kuin polygamia - ja siihen pätee myös omat säännöt joilla homma toimii ihmisillä.
Kyllä se miehesi varmasti pyörittelisi mielessään, että milloin kolahtaa niin kovaa, että lähdet toisen miehen matkaan. Psykologisella tasolla tämä johtaa siihen, että alkaa irrottaa itseään ja heikentää sitoutumista itsensä suojelemiseksi. Tunteet alkaa toista kohtaan laskea ja ehkä alkaa katsellakin muita, sellaista kenen kanssa taas voisi kunnolla sitoutua ja katsoa varmempaan, parempaan tulevaisuuteen.