Koin elämäni huippuhetket 6-vuotiaana. Muita?
Esikouluvuosi oli huoleton ja kiva. Ei vielä tietoakaan koulun ankeudesta ja typeristä vaatimuksista. En ole kokenut samantyyppistä onnellisuutta sen jälkeen. Nyt ikää 34 vuotta.
Kommentit (5)
Sama täällä. 6-vuotiaana oli huoleton elämä ja paljon kavereita. Myös elämäni ainoat kontaktit vastakkaiseen sukupuoleen "siinä mielessä" (pusuhippa) tapahtuivat silloin. Sen jälkeen on menty vain alamäkeä ja nyt olen apaattinen 26-vuotias pitkäaikaistyötön.
Minäkin koin sen yhden ehdottoman huippuhetken noin 6-vuotiaana. Eräänä iltana vain tajusin, mitä onnellisuus on. Sen jälkeen tuo tajuaminen on kulkenut aina mukana ja oikein hyviä hetkiä olen kokenut tuon jälkeenkin, kaikissa elämänvaiheissa.
Olen nyt 37-vuotias ja lapsia ei vielä ole. Saa nähdä, kestääkö tämä vakaana pitämäni onnellisuus senkin, jos jään tahattomasti lapsettomaksi.
Voimia sinulle, ap! Uskon, että koskaan ei ole liian myöhäistä tajuta sitä suurista suurinta kliseetä, että onni on tässä ja nyt, eikä riipu ulkoisista tekijöistä. 78-vuotias isäni ei ole tätä vieläkään ymmärtänyt, ja voi kuinka toivon että hän saisi viimeiset elinvuotensa viettää mieleltään rauhallisena ja onnellisena. Sinulla on tuohon ikään vielä paljon matkaa ja tulet saamaan monia tilaisuuksia ymmärtää olevasi sittenkin onnellinen.
Kouluttaudu eskariopeksi, niin voit uudelleen eläytyä onnen hetkiin.
En. Itselläni elämä parantui vasta yläkoulussa ja sen jälkeisissä opinnoissa. Sitä ennen koin vain olevani yksin ja erilainen.
joo. n34