oletko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa?

Ai niin, ja mammat, te ette oikeasti ole niin hienoja ihmisiä, että korkea arvonne kärsisi jos joutuisitte alentumaan pyytämään syötävää tai vähän lisää sitä välipalaanne kyläpaikassa... 😂😂

Oikein ottaa päähän tuollaiset ihmiset, joiden täytyy mennä kylään niin nälissään, että täytyy olla seitsemää eri sorttia heidän huutaville vatsoille täytteeksi. Ettekö te häpeä itseänne, kun mätätte siellä kyläpaikassa pöydästä kuin eläimet?

Vierailija kirjoitti:

Kauan sitten matkasin junalla ja bussilla yli 200 km päähän ihan sovitusti yökylään pienten lasteni kanssa, lapsiperheeseen, jossa lapset tosin olivat muutaman vuoden vanhempia kuin omani.

He olivat olleet meillä jonkun kerran, joten en ihan osannut odottaa sitä, ettei emäntä laita ruokaa perheelle enempää kuin vieraillekaan. Meillä oli heidät ruokittu pitkän kaavan mukaan ja takuulla huolehtien siitä, että vieraille parasta ja kaikille kylliksi.

Lopulta tein omat johtopäätökseni ja ryhdyin kokkaamaan keittiössä ja ruoka valmistui kaikille. Tuntui olevan ihan ok tämä manööverini. Piti vain ylittää tietty kynnys, että ryhtyy oma-aloitteiseksi vieraassa huushollissa.

Emme sen koommin ole olleet heillä yötä, mutta kun olemme menneet käymään, olen aina vienyt reilusti syömistuliaisia ihan jo omien lasten takia. Joskus ne tuliaiset on "unohtuneet" kaappiin, mutta ollaan saatu jotain sentään.

Kivoja ihmisiä, mutta tämä isännöintivuorossa olevien asenne vieraanvaraisuuteen vähän ihmetytti :)

Miksi viedä tuomisia jos ne jää kaappiin. Itse olen lapselle varannut ruuat mukaan ja tällaisessa tilanteessa pitäisin ruuat kylmälaukussa eteisessä kunnes on ruokailun aika. Tulee syötyä ainakin omat tuomisesta.

Niin, usein tätä tekevät juuri ne, jotka sitten vuorostaan heillä kyläillessä eivät tarjoa yhtään mitään. Saattavat jopa pokkana itse alkaa syömään, mutta eivät tarjoa mitään. Kuka voi oikeasti väittää, että tuo olisi hyvää käytöstä. Tulikin kyllä jo todettua, että huonotapaisena esiintyminen ei näitä häiritse, pääasia että säästyy jokunen sentti tai jopa ihan euro. Ystävyyssuhteet eivät sitten säästy välttämättä kyllä.

Vanha kaverini. Opiskelijoina oltiin iloisesti P. A. aina, mutta pöytään kaavittiin aina se, mitä suinkin löytyi. Joskus jopa käytiin lenkillä keräämässä pulloja ja rahoilla nuudelia.. Vuosia vuosia myöhemmin kaveri on ns rikkaissa naimisissa (minullakin menee varsin kivasti) ja tapaamme lähinnä joulun alla ja ennen lasten synttäreitä. Ajomatkaa kaverille on puolitoista tuntia. Jälleen kerran huomasin tehneeni saman virheen, kun lähdin töistä tuntia aikaisemmin ja ajoin suoraa kaverin luo, että ehtisin seurustella lasten kanssa ennen heidän nukkumaanmenoa. Vein joulukukan, herkkukorin aikuisille, konvehtirasian ja lelut kolmelle lapselle. Sain kupin teetä ja istuin katsomassa, kun perhe söi puoli tuntia ja keräsi ylijääneen ruuan kaappiin takaisin. Kommentoin huvikseni, että näyttääpäs herkulliselta. "Joo onnistui kyllä tosi hyvin, on tosi hyvää." Olin pari tuntia ja ajoin kotiin 1,5h - kyläpaikka on vieläpä sellaisessa suunnassa, ettei mitään huoltiksia tms ruokapaikkoja ole auki kuuden jälkeen. Pitäisi vain ymmärtää mennä eväskopan kanssa, mutta unohdin taas. Meillä kaverille perheineen maistuu tarjottavat oikein mainiosti ja itse en pysty pitämään vieraita nälässä.

Kyllä. Olin kaverilla yökylässä, ja tämä veteli hirsiä vielä iltapäivällä vaikka vähän väli kävin herättelemässä. Kaapeissa ei oikein ollut mitään kun oltiin sovittu kauppareissu aamuksi. Lähdin sitten yksin kauppaan ja söin läheisessä puistossa, ei mennyt pitkään kun kaveri soitti minne menin.

Vierailija kirjoitti:

Vanha kaverini. Opiskelijoina oltiin iloisesti P. A. aina, mutta pöytään kaavittiin aina se, mitä suinkin löytyi. Joskus jopa käytiin lenkillä keräämässä pulloja ja rahoilla nuudelia.. Vuosia vuosia myöhemmin kaveri on ns rikkaissa naimisissa (minullakin menee varsin kivasti) ja tapaamme lähinnä joulun alla ja ennen lasten synttäreitä. Ajomatkaa kaverille on puolitoista tuntia. Jälleen kerran huomasin tehneeni saman virheen, kun lähdin töistä tuntia aikaisemmin ja ajoin suoraa kaverin luo, että ehtisin seurustella lasten kanssa ennen heidän nukkumaanmenoa. Vein joulukukan, herkkukorin aikuisille, konvehtirasian ja lelut kolmelle lapselle. Sain kupin teetä ja istuin katsomassa, kun perhe söi puoli tuntia ja keräsi ylijääneen ruuan kaappiin takaisin. Kommentoin huvikseni, että näyttääpäs herkulliselta. "Joo onnistui kyllä tosi hyvin, on tosi hyvää." Olin pari tuntia ja ajoin kotiin 1,5h - kyläpaikka on vieläpä sellaisessa suunnassa, ettei mitään huoltiksia tms ruokapaikkoja ole auki kuuden jälkeen. Pitäisi vain ymmärtää mennä eväskopan kanssa, mutta unohdin taas. Meillä kaverille perheineen maistuu tarjottavat oikein mainiosti ja itse en pysty pitämään vieraita nälässä.

Tällaiset tapaukset on jotain niin käsittämätöntä, että en voi ymmärtää. Miten joku VOI syödä toisen nenän edessä tarjoamatta toisellekin. Muistan itse jo lapsena, kun meni kaverille ja kaverilla oli vaikka karkkipussi mitä mutusteli, niin ihmettelin ja oudoksuin jos ei tarjonnut minulle ollenkaan. Monelle se oli ihan normikäytöstä. En muista että minulle olisi lapsena erikseen sanottu, mutta muistan selvästi sisäsyntyisesti tajunneeni, että jos on noloa syödä mitä tahansa, toisen katsoessa vieressä. Siksi joskus tein niin, jos minulla oli vaikka suklaata tms. en syönyt sitä kaverin ollessa, vaan vasta sitten kun hän oli lähtenyt, jos siis halusin säästää sen itselleni. Jos jotain söin, annoin kaverille aina saman verran kuin itse otin.

Myös lasten välipalat menee tähän kategoriaan. Tiedän että siitä on ollut myös puhetta täällä. Itse annan lasten kavereille välipalat, jos tulevat koulun jälkeen, ja olen ohjeistanut lapsia, että saa tarjota. Jotkut asuvat kauempana ja me koulun lähellä. Mulla olisi tosi huono omatunto, jos tietäisin että kaveri istuu nälkäisenä. Koulussa ruoka ollut esim. klo 11 ja koulun jälkeen meillä istumassa noin neljään-viiteen. Kuka aikuinenkaan jaksaa olla 5-6 tuntia ilman mitään suuhun pantavaa. Omat lapset eivät sitten kyllä vastavierailuilla ole saaneet välttämättä yhtään mitään. :( Se tuntuu pahalta jos mitään vastavuoroisuutta ei ole. Joskus olenkin varannut lapsille reppuun välipalapatukoita, että on edes jotain syömistä.

Me käydään sukuloimassa joskus appivanhempien luona. Mieheni on sopinut että ruoka/ lounas syödään siellä, ajomatkaa on parisataa km. Niin sitten käy, että ruokaa on tarjolla, lähes poikkeuksetta nakkia ja pastaa. Kaiken lisäksi sitä on vähän. Salaattia ei ole tarjolla, paitsi porkkanasalaattia (mille 2/3 perheestämme allerginen). Tämä toistuu joka kerta.

Usein omalle lautaselle jää nakki ja vähän pastaa, kunhan lapset ovat ottaneet ruokaa lautaselle.

Usein pyydän itse ruisleipää palan painikkeeksi, kun jää nälkä.

Lisäksi, kun keittävät kahvit ruuan jälkeen, kysyvät ottaako mieheni kahvia. Menen silti itsekin kahvipöytään. Tunnen itseni aina tervetulleeksi.

Oltiin tuttavapariskunnan luona yötä ja aamulla paljastui, että heillä ei ole tapana syödä aamupalaa. Kaapeissa ei myöskään ollut mitään, mistä olisi nopeasti kehitellyt jotakin haukattavaa, siis leipää, näkkäriä, mysliä, hedelmiä tms. Ehdotettiin, että keitetään edes kahvit, mutta tarkoitus oli lähteä aamupäivällä paikkakunnalla olevaan kartanomuseoon ja he olivat sitä mieltä, että otetaan kahvit sitten museon kahvilassa. No kahvilassa olikin yksityistilaisuus ja se oli kiinni, ja aika koville otti museokierros tyhjällä vatsalla. Museosta lähdimme sitten kotia kohti ja välittömästi kurvasimme huoltoasemalle lehtipihville. 

Joo, itsekkin joutunut monesti menemään nälkäisenä nukkumaan. Päällimmäisenä tulee mieleen tässä muutama kuukausi takaperin tapahtunut vierailu netistä bongatun miehen luona. Mies kyllä ahkerasti jaksoi videopuheluissa mainostaa hakeneensa pitsaa yms. muuta roskaa ja muutenkin normi ruokaa, mutta heillä ollessaan katsoi kulmat kurtussa, jos otin yhtään enempää kuin kärpäsen kakan verran ruokaa. Illalla tein jälkiruuaksi pannukakkua, ja toista palaa ottaessani mies ihan oikeasti kehtasi kysyä "aiotko tosiaan syödä vielä tounkin?" Siis oikeasti mitä helvettiä!? Mies ei selvästikkään tajunnut, että paljon urheilevana olen tottunutkin syömään reilummin, eikä nyt ole kovin paljoa mikään yksi pannari pala. 

Ilta ja vierailu tosiaan loppuivat sillä sekunilla, kun en enää jaksanut kuunnella jatkuvaa kuittailua varsinkaan, kun tämä ei mikään terveysen esikuva ollut. Otin tavarani ja ajoin lähimmän kaverini luokse yöksi.

aivan käsittämättömän törkeää käytöstä.

Tapailin kerran (hyvin lyhyen aikaa) henkilöä, joka soitti ja voivotteli huonoa oloaan. Pyysi luokseen käymään, mikäs siinä. Paikan päällä ei ollut muruakaan ruokaa, joten tiedustelin, että voisinko piipahtaa lähikaupassa ja laittaa jotakin. No, sehän passasi! Kävin toivotut ruokatarpeet hakemassa (omasta opiskelijabudjetistani--sovittiin, että saan rahani takaisin), valmistin aterian ja siivosin keittiön.

Sainko rahojani takaisin? No en. Ei kyseessä mikään iso summa ollut, mutta kuun lopussa kolmisenkymppiäkin on opiskelijalle iso raha. Loppuhuipennus tuli vain siinä kohtaa, kun olin tälle ääliölle kiikuttanut lautasellisen ruokaa nassun eteen ja ottamassa itselleni syötävää... Siinä vaiheessa sohvannurkasta kuului, että sä varmaan maksat myös tosta ruoastas? Siis ruoasta, jonka olin itse ostanut ja laittanut, ja joka nyt oli maagisesti tämän idiootin omaisuutta. En syönyt enkä maksanut, eikä mennyt jatkoon. :D Pitäköön tunkkinsa, muusinsa ja jauhelihakastikkeensa.

Hyi olkoon. Osalla ihmisistä on näemmä tarve kiusata ja näpäyttää ruoan kautta. Ei nämä kaikki tarinat ole mitään erilaisista syömätottumuksista kertovia.

Ärsyttää miehet, jotka pokkana syö 90% tarjolla olevasta ruuasta. Olin miehen luona yötä ja tein pastaa ja kastiketta, luulin että riittää kahteen kertaan, mutta mies söikin sen yhdeltä istumalta, en ehtinyt saada itse kuin rippeet. Kävin sitten ostamassa 2 noutoannosta kiinalaista, ajatuksena että saan syödä niistä ainakin toisen. Otin vähäsen toisesta annoksesta, kun oli jäänyt nälkä ja luulin, että loput jää seuraavaan syöntikertaan. Mutta eikös häiskä perhana vetänyt molemmat kaukalot tyhjäksi samantien, ihan kuin ei olis ennen nähnyt ruokaa. Tunnin päästä pastakattilallisen syönnistä!  

Jos jätetään laskuista sairaat, vanhukset ja lapset niin mielestäni aikuisen ihmisen tulisi selvitä yhdestä kyläilystä ilman ruokaa. Mukavaa se ei välttämättä ole jos on totuttanut itsensä tiheään ruokailurytmiin tai valtaviin annoksiin, mutta tuntuu että täällä valitetaan todella pienistä asioista.

Museokierros tyhjällä vatsalla ei ole terveelle aikuiselle rankka kokemus. Kaverin luona saatu yksi pipari kahvi kanssa ei myöskään ole maata mullistava juttu. Ennemminkin haluaisin tietää että miksi joku aikuinen olettaa saavansa navan täyteen herkkuja kahvipöydässä?

Ne kertomukset joissa kutsuja on kehottanut vierasta olemaan syömättä koska pöytä on koreana, menevät varmaan suurimmilta osin erilaisten ruokailutottumusta piikkiin.

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua kun lukee, niin täytyykin muistaa, että keskimääräisen av-mamman paino on ainakin sen 100kg ja juniorit tietysti opetettu samoille syömätavoille, eli siellä kyläpaikan pöydässä oletetaan tästä syystä olevan rasvaiset piirakat, pullat, juustotarjottimet, suklaanamut, sidukat ja viinit, sun muut pöperöt ja mössykät. Ja lautanen pitää saada lapata kukkurapäiseksi joka aterialla ja santsataan tietty. Unohtamatta välipaloja. Syövät kaiketi puolen tunnin välein ainakin.

Hei tosi kivasti löysitkin sen pointin jutuista. Nokkela kaveri!

Vierailija kirjoitti:

Jos jätetään laskuista sairaat, vanhukset ja lapset niin mielestäni aikuisen ihmisen tulisi selvitä yhdestä kyläilystä ilman ruokaa. Mukavaa se ei välttämättä ole jos on totuttanut itsensä tiheään ruokailurytmiin tai valtaviin annoksiin, mutta tuntuu että täällä valitetaan todella pienistä asioista.

Museokierros tyhjällä vatsalla ei ole terveelle aikuiselle rankka kokemus. Kaverin luona saatu yksi pipari kahvi kanssa ei myöskään ole maata mullistava juttu. Ennemminkin haluaisin tietää että miksi joku aikuinen olettaa saavansa navan täyteen herkkuja kahvipöydässä?

Ne kertomukset joissa kutsuja on kehottanut vierasta olemaan syömättä koska pöytä on koreana, menevät varmaan suurimmilta osin erilaisten ruokailutottumusta piikkiin.

Ei siinä mitään, jos käy normipäivänä pari kolme tuntia jonkun luona istumassa, yks pipari ja muki kahvia riittää mainiosti. Sen sijaan jos on oikein pyydetty yökylään, matkojen päästä, niin ainakin ilta- ja aamupala on normaalia syödä ja on moukkamaista olla laittamatta edes leipää ja voita pyytämättä pöytään. On ihan turhaa lähteä minnekään museoon, jos nälkä kurnii. Siis jos tarkoitus ylipäätään on nauttia siitä tekemisestä ja yhdessä olosta.

Kaveri kutsui illanviettoon ja yökylään, meitä oli pari tyttöä. Itse tietysti vietiin juomat ja tuliaiset. Kaveri keitti makaronia, paistoi jauhelihaa ja ruuan syömisen jälkeen sanoi, että se on sitten 2.50 per henkilö :D Kyse ei ollut siis tiukoilla olevasta opiskelijasta. Toisen kerran kun hänen luonaan oli yötä, niin kysyi että onhan sinulla omat teet mukana koska hänellä on vain makuteetä. Olisi ollut suuri synti juoda hänen ”erikoisteetään”. Ja normaalisti hän ei tarjoa mitään vaikka olisi itse kutsunut luokseen. Kerran hän taas kutsui luokseen illanistujaisiin ja mainitsi tarjoavansa juomat. Noh, hänet tuntevana, otin myös omat juomat mukaan. Kuinkas ollakkaan, hän avasi oman pullonsa ja sanoi, että muut ei varmaan tätä halua. Ettei vaan kukaan erehtyisi apajille. :D Ja kun avasin mukanani tuomani pullon, hän siirtyi juomaan sitä jotta omasta pullosta (joka piti olla tarjottava) jäisi säilöön. Sama tyyppi on myös sanonut, että tarjottavat maistuu niin paljon paremmalta kylässä. Ja jos hänet kutsuu kylään, on jopa sanonut, että ei ole syönyt mitään koko päivänä että voi ahtaa minun luonani. Minulle on nimittäin kunnia-asia, että ruokaa ja juomaa riittää. Pyytää myös järjestämään bileitä jotta pääsee notkuviin pöytiin. Ja kun kysyy miksi hän ei järjestä, niin siksi ettei jaksa. Hassua ja vähän surullistakin on, ettei kaverini tajua käytöksessään olevan mitään outoa. Hän vain olettaa aina olevansa saamapuolella mutta ei ole valmis mihinkään vastavuoroisuuteen. Olisiko ainoan lapsen syndroomaa...

Apua! Tunsin nälkää. Auttakaa.

Itselläni ei niin raju kokemus, mutta sen verran että ihmetytti.

Menin noin vuoden tuoreelle tuttavuudella kylään. Ajattelin että olisi mukavaa jakaa suklaalevy, joten vein tuomisinani sellaisen. Tuttava kiitti ja jätti levyn pöydälle... varmaan yli tunti oltiin juteltu niin sitten tämä kysyy, että haluanko teetä. Sanoin kyllä, ja samalla hän kuljettaa suklaalevyn kaappiinsa. Minulle hän tarjosi sitten jostai karkkikiposta konvehteja.

Ei siinä siis mitään, ajattelimme vain eri tavalla tilanteessa, mutta itse en ehkä tuomisten kanssa tekisi noin :)

Minulla on ystava, joka tietaa, etten tykkaa ruuanlaitosta. Kun han tulee vaikkapa viikoksi kylaan, niin tuo mukanaan erikoispannut  ja padat ja viela ruuatkin, joista sitten loihtii mita hienoimmat ateriat.  Mina kylla haluan maksaa ne ruuat, mutta usein kieltaytyy. Unelmavieras.

Ravintolaan tai johonkin konserttiin mina sitten puolestani kustannan hanet.

Jos olisin kylassa, jossa ei paljon tarjoilua ole, niin ihan hyvin voin menna vaikka Makkarista hakemaan koko poppoolle sapuskat. Siina keskustelun lomassa.

Ihan hassua, etta joku valittelee nalkaa kylaillessa. En ainakaan mina kylaile siksi, etta maha tayttyisi, enka vie kalliita tuliaisia ja sitten odota tayspalvelua.

 vastineeksi. Mina kayn kylassa ja kutsun vieraita, koska nautin heidan seurastaan, en koskaan ajattele mita kukakin maksaa.