oletko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa?

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää miehet, jotka pokkana syö 90% tarjolla olevasta ruuasta. Olin miehen luona yötä ja tein pastaa ja kastiketta, luulin että riittää kahteen kertaan, mutta mies söikin sen yhdeltä istumalta, en ehtinyt saada itse kuin rippeet. Kävin sitten ostamassa 2 noutoannosta kiinalaista, ajatuksena että saan syödä niistä ainakin toisen. Otin vähäsen toisesta annoksesta, kun oli jäänyt nälkä ja luulin, että loput jää seuraavaan syöntikertaan. Mutta eikös häiskä perhana vetänyt molemmat kaukalot tyhjäksi samantien, ihan kuin ei olis ennen nähnyt ruokaa. Tunnin päästä pastakattilallisen syönnistä!  

Tuo nyt on vähän kakspiippuinen juttu, kaipa mies oletti, että teit ruoan hänelle hänen kodissaan. Miehet ei yleensä ole niin pieniruokaisia kuin naisensa eikä naisen normiannoksesta jää seuraavaksi kerraksi. Toki itse todellakin kysyn, saako ottaa ja kuinka paljon, ja pitääkö ruoasta jäädä seuraavalle päivälle, mutta todellakin syön vatsani täyteen, jos se on mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei niin raju kokemus, mutta sen verran että ihmetytti.

Menin noin vuoden tuoreelle tuttavuudella kylään. Ajattelin että olisi mukavaa jakaa suklaalevy, joten vein tuomisinani sellaisen. Tuttava kiitti ja jätti levyn pöydälle... varmaan yli tunti oltiin juteltu niin sitten tämä kysyy, että haluanko teetä. Sanoin kyllä, ja samalla hän kuljettaa suklaalevyn kaappiinsa. Minulle hän tarjosi sitten jostai karkkikiposta konvehteja.

Ei siinä siis mitään, ajattelimme vain eri tavalla tilanteessa, mutta itse en ehkä tuomisten kanssa tekisi noin :)

Mun täytyy myöntää, että 17-vuotiaana, kun muutin pois kotoa, käyttäydyin just noin. Nyt hävettää. En osannut silloin ajatella, että pitäisi tarjota tuomiset vieraille! Meillä ei lapsuudenkodissa vieraita käynyt, joten ei tullut mitään valmista mallia asiaan. 

Muistan myös, kuinka luonani oli vieraita ja kyselin tarkkaan, kuka juo kahvia ja keitin vaan tasan sen verran kuppeja, en tajunnut, että olisi voinut keittää vaan koko pannullisen. No, se meni nuoruuden kokemattomuuden ja tyhmyyden piikkiin.

Joo, isoappivanhemmilla! Joskus viitisen vuotta sitten vielä aina heillä käydessä pöydät notkuivat ruokaa aamusta iltaan. Sitten molemmat hurahtivat täysillä "terveelliseen syömiseen". Ruoka heillä on mallia aamupalaksi 1 rkl jugurttia, lounaaksi 2 siivua punajuurta ja puolikas tomaatti, iltapalaksi 3 rkl puuroa, siinä se. Kaikki punnitaan ja mitataan. Jos pöydässä on viisi ruokailijaa, löytyy pöydästä viisi paperinohutta kurkkuviipaletta ja yksi viiteen osaan paloiteltu ruisleivän pala. Rahasta ei ole kiinni, eikä myöskään mistään oikeasta ruokavaliorajoitteesta. Vieraat saavat saman kestityksen. Hauskinta on, kun nuo sitten loppuviimeksi muiden kuollessa nälkään saadaan raahattua ravintolaan/kutsutaan kylään... Silloin kyllä syödään pöydästä kaikki paitsi jalat. Ja santsataan. Ja santsataan. Ja santsataan. Mikään määrä ruokaa ei tunnu noille riittävän--no, ihmekös sinänsä. Onneksi ovat äidin apit eikä mun, huh. :D

Fiksu vieras vie ruokaa tuliaisiksi, jos menee yökylään. On äärettömän tyhmää odottaa runsasta tarjoilua isäntäväeltä esim. koko viikonlopun ajaksi. Varsinkin jos on erityisruokavalio, pitää älytä ottaa omat eväät mukaan. Se on myös vihje, että kun tarjoilu loppuu, on vieraan syytä lähteä.

Jep. Exän äiti ja hänen silloinen miehensä olivat tälläisiä. Ei koskaan ollut mitään ruokaa vaikka tultiin suht. koht. pitkän matkan takaa yöksi. Monen kilometrin säteellä ei ollut edes kauppaa. Minä ja ex huolehdimme taas aina siitä että heille oli ruokaa ihan runsaasti.

Pihlajanmarja kirjoitti:

Kaveri kutsui illanviettoon ja yökylään, meitä oli pari tyttöä. Itse tietysti vietiin juomat ja tuliaiset. Kaveri keitti makaronia, paistoi jauhelihaa ja ruuan syömisen jälkeen sanoi, että se on sitten 2.50 per henkilö :D Kyse ei ollut siis tiukoilla olevasta opiskelijasta. Toisen kerran kun hänen luonaan oli yötä, niin kysyi että onhan sinulla omat teet mukana koska hänellä on vain makuteetä. Olisi ollut suuri synti juoda hänen ”erikoisteetään”. Ja normaalisti hän ei tarjoa mitään vaikka olisi itse kutsunut luokseen. Kerran hän taas kutsui luokseen illanistujaisiin ja mainitsi tarjoavansa juomat. Noh, hänet tuntevana, otin myös omat juomat mukaan. Kuinkas ollakkaan, hän avasi oman pullonsa ja sanoi, että muut ei varmaan tätä halua. Ettei vaan kukaan erehtyisi apajille. :D Ja kun avasin mukanani tuomani pullon, hän siirtyi juomaan sitä jotta omasta pullosta (joka piti olla tarjottava) jäisi säilöön. Sama tyyppi on myös sanonut, että tarjottavat maistuu niin paljon paremmalta kylässä. Ja jos hänet kutsuu kylään, on jopa sanonut, että ei ole syönyt mitään koko päivänä että voi ahtaa minun luonani. Minulle on nimittäin kunnia-asia, että ruokaa ja juomaa riittää. Pyytää myös järjestämään bileitä jotta pääsee notkuviin pöytiin. Ja kun kysyy miksi hän ei järjestä, niin siksi ettei jaksa. Hassua ja vähän surullistakin on, ettei kaverini tajua käytöksessään olevan mitään outoa. Hän vain olettaa aina olevansa saamapuolella mutta ei ole valmis mihinkään vastavuoroisuuteen. Olisiko ainoan lapsen syndroomaa...

Ainoan lapsen??? Mihin tämä väite perustuu? Olen ainokainen myös ja aina tarjonnut syömistä ja juomista avokätisesti vierailleni. On näet käytöstavat hallussa. Sen sijaan mulla on 2 eri tuttavaa jotka käyttäyttyvät melkein samalla tavalla. Eli käyttävät ihmisiä tällä tavalla hyväkseen. Olen alkanut huomattavasti vähentämään tekemisissä olemista heidän kanssaan, tuollainen ei ole mitään kaveruutta. Kun itse ei tarjota mitään, mutta aina odottavat kyllä että mä tarjoon kaiken. Toisella 2sisarusta ja toisella 4. Oliskohan sitä ison perheen lapsen syndroomaa...

Meillä on amerikkalaiset naapurit, jotka vaikka muuten ihania ovatkin, käänsivät tilanteen päälaelleen. Olivat kutsuttu uuden vuoden viettoon, ja oltiin sovittu, että minä laitan ruoat pöytään, kasilta syödään. Ruoat oli pöydässä, ja kello löi kahdeksan. Tekstiviesti: "Hei sori, päästään tulemaan vasta 20:30!" Ok. Kello 21:00? "Hei, sori, päästään tulemaan vasta 21:30!" Kello 21:30? "Hei sori, päästään tulemaan vasta 22:00!" Ok. Ja niin edelleen, ja niin edelleen, joka puoli tuntia... Minä ja mies siinä valmista pöytää silmäiltiin ja kitistiin toisillemme, kunnes naapurit vihdoin saapuivat joskus kahden korvilla aamuyöstä. Oma moka, olisi vain pitänyt syödä ja panna ovi säppiin, mutta kohteliaisuudentaju ei siihen venynyt. Ja naapurit tosiaan asuvat kerrostalossa noin viiden metrin päässä. Joten jäin nälkäiseksi omassa kodissani, koska siinä vaiheessa kun seura saapui, oli jo kiire saattaa heidät ovesta takaisin ulos. :D Kulttuurieroja, kulttuurieroja...

Vaikka ei enää kummoisessa kyläily- ja kestityskulttuurissa eletäkään, niin kyllä minusta on edelleen häpeällistä pitää vieraita nälässä/janossa kuinka ikinä. Itselle on ihan kunnia-asia tarjota sen seitsämää sorttia. Tuputtaa ei toki pidä, mutta tarjoiluja on ehdottomasti oltava. 

Kerran kylässä me vieraat saatiin aamupalaksi vanhaa leipää, kun asukas itselleen paistoi pekonit ja munat.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on amerikkalaiset naapurit, jotka vaikka muuten ihania ovatkin, käänsivät tilanteen päälaelleen. Olivat kutsuttu uuden vuoden viettoon, ja oltiin sovittu, että minä laitan ruoat pöytään, kasilta syödään. Ruoat oli pöydässä, ja kello löi kahdeksan. Tekstiviesti: "Hei sori, päästään tulemaan vasta 20:30!" Ok. Kello 21:00? "Hei, sori, päästään tulemaan vasta 21:30!" Kello 21:30? "Hei sori, päästään tulemaan vasta 22:00!" Ok. Ja niin edelleen, ja niin edelleen, joka puoli tuntia... Minä ja mies siinä valmista pöytää silmäiltiin ja kitistiin toisillemme, kunnes naapurit vihdoin saapuivat joskus kahden korvilla aamuyöstä. Oma moka, olisi vain pitänyt syödä ja panna ovi säppiin, mutta kohteliaisuudentaju ei siihen venynyt. Ja naapurit tosiaan asuvat kerrostalossa noin viiden metrin päässä. Joten jäin nälkäiseksi omassa kodissani, koska siinä vaiheessa kun seura saapui, oli jo kiire saattaa heidät ovesta takaisin ulos. :D Kulttuurieroja, kulttuurieroja...

Oletko tosissasi tuon syyselityksen suhteen? Että kulttuurieroja. En ole koskaan kuullut, että tuollainen olisi erityisesti amerikkalaisille tyypillistä. Kommunikaatiokatkos varmaan kyllä. Ehkei ollut ihan selvää heille, että tarjoatte heille kunnon päivällisen, joka pitäisi syödä ajallaan? Luulivat ehkä, että kyseessä on isommat pirskeet, joista yhden parin myöhöstyminen ei tunnu missään.

Onhan tullut koettua nälkää vierailesa toisten mökeillä. Aina kysyn tuonko ruokaa vai mennäänkö yhdessä kauppaan. Vastaus on ollut, että he hommaavat sapuskat yökylä vierailleen. Kerrasta opin etten usko näitä juttuja ruuan hommaamisesta. Vien ruokaa paljon jotta olemme perheeni kanssa kylläisiä. Miksi kärvistellä ja kokea nälkää. Emmännät ovat olleet tyytyväisiä valmiista ruuasta. Se iänikuinen kahvipaketti tuliaisina ei riitä mihinkään. Olen ruvennut esittämään myös 

ulkona syömistä porukalla jos olemme kaupunkikylässä. Alkoholia emme vie eikä myöskään

makeisia. Yökylään en kyllä mielelläni lähde mielummin kotiin vaikka aamuyöstä. Joskus olemme menneet lähikaupunkien hotelliin ja tutustuneet sitten seuraavan päivän paikkakuntaan.

No mielenkiintoisia "kulttuurieroja" suomalaisilla! Olisko jotain tekemistä myös itä/länsi -eron kanssa? Itse olen savokarjalaisessa lapsuudenperheessä tottunut siihen, että syötävää tarjotaan _heti_ kun vieraat tulevat, ja sitä on runsaasti. Joissakin kyläpaikoissa on ollut ensin jotain ihme ohjelmaa, jolla syöminen ikään kuin "ansaitaan". Isäntäväki ei silloin ota huomioon, että jotkut tulevat kaukaa ja edellisestä syömisestä voi olla monta tuntia. Jotkut taas ovat todella pieniruokaisia (vrt. vanha täti - nuori sukulaismies) tai tottuneet pitkiin ruokaväleihin, eivätkä tajua että muunlaisia ihmisiä on. Kyllä kulttuurieroista riippumatta isäntäväen kuuluu huolehtia siitä, ettei vieraita pidetä nälässä, hehän ovat usein täysin isäntäväen "armoilla". Eri asia itse itsensä kutsuneet vieraat, heillä on tietysti runsaat tuliaiset mukana. Mutta "parempi jäämäs kuin puuttumas" kuten karjalaisella äidilläni oli tapana sanoa. Vieraskin voisi kyllä avata suunsa ja ehdottaa, että joko kohta syötäisiin. Itselleni ainakin tulee paha ja kiukkuinen olo nälkäisenä.

Enpä ollut kyläpaikassa, vaan pahempaa: maksavana asiakkaana!

Turun Svenska Klubbenilla oli vuosikokouksemme, ja olin tuohon aikaan vielä kasvissyöjä.

Maksoin saman hinnan illallisesta, kuin muutkin osallistujat.

Lähes tunnin muita myöhemmin sain sitten lautasella kokonaisena höyrytetyn punaisen paprikan, ja reunoilla pari kurkkuviipaletta.

Thanks for the fish!

Kiitos kivasta ketjusta!

Kyllä aikuisten ihmisten etiketti vaatii että vieraat ruokitaan. Mutta toisaalta nuorempana, köyhänä opiskelijana, ehkä oli tavallista enemmän tuoda niitä omia eväitä kun ei yksinkertaisesti ollut varaa. Ja toisaalta kyläily oli muuten niitä ainoita harrastuksia jotka olivat rahallisesti ulottuvilla, että ei sitä poiskaan olisi halunnut jättää vain siksi että ei ollut varaa kavereita ruokkia. Tuntuu että monelle ei ole kuitenkaan siirtymä köyhistä opiskelijavuosista aikuisuuteen sujunut, eli vieläkin oletetaan että vieraat ruokkivat ja juottavat itse itsensä.

Lokit sitten tietty ihan oma lukunsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on amerikkalaiset naapurit, jotka vaikka muuten ihania ovatkin, käänsivät tilanteen päälaelleen. Olivat kutsuttu uuden vuoden viettoon, ja oltiin sovittu, että minä laitan ruoat pöytään, kasilta syödään. Ruoat oli pöydässä, ja kello löi kahdeksan. Tekstiviesti: "Hei sori, päästään tulemaan vasta 20:30!" Ok. Kello 21:00? "Hei, sori, päästään tulemaan vasta 21:30!" Kello 21:30? "Hei sori, päästään tulemaan vasta 22:00!" Ok. Ja niin edelleen, ja niin edelleen, joka puoli tuntia... Minä ja mies siinä valmista pöytää silmäiltiin ja kitistiin toisillemme, kunnes naapurit vihdoin saapuivat joskus kahden korvilla aamuyöstä. Oma moka, olisi vain pitänyt syödä ja panna ovi säppiin, mutta kohteliaisuudentaju ei siihen venynyt. Ja naapurit tosiaan asuvat kerrostalossa noin viiden metrin päässä. Joten jäin nälkäiseksi omassa kodissani, koska siinä vaiheessa kun seura saapui, oli jo kiire saattaa heidät ovesta takaisin ulos. :D Kulttuurieroja, kulttuurieroja...

Oletko tosissasi tuon syyselityksen suhteen? Että kulttuurieroja. En ole koskaan kuullut, että tuollainen olisi erityisesti amerikkalaisille tyypillistä. Kommunikaatiokatkos varmaan kyllä. Ehkei ollut ihan selvää heille, että tarjoatte heille kunnon päivällisen, joka pitäisi syödä ajallaan? Luulivat ehkä, että kyseessä on isommat pirskeet, joista yhden parin myöhöstyminen ei tunnu missään.

Hopsan, en! Kulttuurierot oli lähinnä vitsi, kun tilanne oli niin hölmö. :) Ja oltiin kyllä kaikki sovittu hyvin etukäteen, missään ei ollut väärinkäsityksiä (ja oltiin siis kaksi pariskuntaa viettämässä uutta vuotta yhdessä). Tää kyseinen naapuripariskunta vaan tykkää käyttäytyä tällä tavalla, ei oo eka kerta meille eikä muillekaan heidän tuttavilleen... Idea sovitusta ajasta ei vaan päde. Kulttuuriläppä tuli lähinnä siitä, että jokainen tekstiviesti/ovenavaus heidän puoleltaan alustetaan liki aina fraasilla, "Oh no! I'm so sorry we're late! Oh, you must be starving, we've been keeping you waiting for so long! Where we come from... [lisää tähän joku satunnainen "koska ollaan Amerikasta" -tekosyy]. :) Kyseessä oikeasti lienee se, että me ollaan a) liian kilttejä (ja tyhmiä) sanomaan mitään, ja b) niin lähellä, ettei kaikkea tule aina ajatelleeksi. (Tai c), naapurit on vaan vähän vielä keskenkasvuisia... :D)

Meillä anoppi syö kokoajan. Karkkipussit rapisee ja käy ottamassa itse iltapalaa. Sitten kun itse menen iltapalalle, tulee katsomaan mitä syön ja syö vielä itsekkin jotain.

Meillä kun ollaan kylässä, laitan amupalat pöydälle ja päivällisen. Muutoin saa itse tehdä jotain jos välissä tulee nälkä. Muutamassa päivässä useampi tyhjä karkkipussi, patukat, keksiäkin pitää olla ja leivonnaiset kahvin kanssa.

Olisko niin, että käytöstavat ovat monelta hämärtyneet? Tai niitä ei ole ollut alunperinkään. Kukaan ei ole neuvonut tai näyttänyt mallia, miten vierailut hoidetaan. Taustalla näissä jutuissa monella on vähävaraisuus, ja se sanelee miten vierailujen tarjoilut hoidetaan. Suomessa korkeintaan kahvittelukulttuuri on melko pitkälle vakiintunut tiettyine muotoineen. Mutta ruokatarjoilut ovat asia erikseen. On toki tietoa ja kokemusta rikkaiden maatalojen runsaista ruokatarjoiluista niin idässä kuin lännessäkin. Mutta iso osa suomalaisista on kasvanut niukkuudessa sukupolvesta toiselle. Tämä yhdistettynä tietämättömyyteen käytöstavoista luultavasti selittää sitä, että vierailuilla ei tarjota juuri mitään. Sillä seurauksella, että vieras on nälissään.

Ilmiö ei ole mitenkään uusi. Siitä ei ole vain puhuttu.

Eräs sukulainen on omituinen ruoka-asioissa. Mennessä soitat ja kysyt että voidaanko tuoda ruokaa niin vastaus on "ei tarvi meillä on reilusti". Sitten ruoka-aikana kaivetaan joku pakastepyttipannupussi mikä ei todellakaan riitä koko porukalle eikä leipää tai muutakaan todennäköisesti ole...

Onneks tuon oppi todella nopeasti.

Joo. Mentiin miehen sukulaisille ensi kertaa yökylään. Olin kysynyt ihan suoraan, että otanko omat ruoat mukaan koska olen vegetaristi, ettei tarvitse nähdä vaivaa. Oikein sydämellisesti sanottiin että ei tosiaan tarvitse, kyllä heiltä löytyy syötävää. 

Syötävät sitten oli:

- Ilta, muut söivät lihapiirakkaa. Minulle oli omena.

- Lounas seuraavana päivänä. Ainoa lihaton tai kalaton ruokalaji oli vihreä, majoneesilla sotkettu salaatti. Sitä sitten söin leivän kanssa, ja oli jo tunnin päästä kova nälkä kun ruoassa ei ollut mitään proteiinia.

Koetan välttää anoppilaan menoa, siellä ei todellakaan tarivtse olla nälässä, vaan syötävä on ja koko ajan ja paljon ja hyvää.

Sensijaan olin kerran kaverin viisikymppisillä, jossa minulle ei tarjottu mitään, ei edes kahvia. Juotavaksi olisi ollut ainoastaan keskikaljaa eikä sitäkään minulle kukaan tarjonnut, en tosin silloin juonut sitä niinkuin en juo vieläkään ja se tuossa talossa kyllä tiedettiin, ehkä siksi ei tarjottu. Ehkä tunnin- pari istuin sohvalla, kukaan ei tullut edes juttusille, päivänsankari oli niin vautia täynnä, että tuskin huomasi läsnäoloani. Lähdin kotiin, siellä minulla oli viskiä. Ensi vuonna oliskin vuorossa kuusikymppiset, taidan jättää väliin.