oletko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa?

Menin jokunen vuosi sitten pitkästä aikaa tapaamaan vanhaa ystävääni, joka oli muuttanut maalle. Kysyin tullessani, että mitä voisin tuoda mukanani ja onko ruokaa/juomaa. Kaikkea kuulemma on ja viski-pullon voisin tuoda. Vähän epäilin asiaa ja jotain evästä vein. Onneksi. Mitään ruokaa ei ollut ja isäntäväki nautti kaksistaan viskin. Lähdin aamulla aikaisin kotiin. Oli viimeinen kerta, kun tätä vanhaa ystävää menin tapaamaan.

No ottakaa varalta ruokaa itsellenne mukaan, kun kylään, etenkin pidemmäksi aikaa lähdette, eihän kenenkään toisen varaan voi jättää sitä, ettei tarvi nälkää nähdä.

Ja jos ruokaa ei tullut mukaan, eikä tarjoilu pelaa, ilmoittakaa isäntäväelle, että lähdette käymään syömässä välillä. Ymmärtää siitä vihjeen tai ei, mutta saattepa ainakin ruokaa, eikä tarvi keneltäkään kerjätä.

Minä harmistun jo siitä, että eräälle lähisukulaiselleni illanviettoon kutsuttuna mennessäni saan istua kuivin suin useita tunteja, jos en ala itse asiaa työstää. Koen itse normaaliksi käytökseksi sen, että tuon tuliaisia, esim. viiniä, ja sitten isäntä kaataa valintansa mukaan minulle sitä tai jotain muuta.

Yleensä kutsu koskee illallista, joka lopulta aina valmistuu. Mutta siinäkin on sitten se juomapulma. Isäntä ja emäntä saattavat kaataa itselleen ruokajuomaa jostain kaapissa olevasta pullosta. Se ei siis ole pöydässä, jotta siitä voisi ottaa. Koskaan ei kysytä, mitä haluaisit juoda tai voinko kaataa viiniä, vaikka itse otetaan.

Minusta tämä on ihan teinimeininkiä, tyylin oma pullo mukaan. On todella kiusallista, että jos haluan ottaa lasillisen, joudun ottamaan teinimeiningillä oman pullon johonkin jemmaan tai erikseen kerjäämään juotavaa tai sitten pokkana korkkaamaan tuliaspullon, jonka tarkoitin lahjaksi isäntäväelle.

Minusta jos aikuiset ihmiset kutsuvat vieraan syömään, vieras tuo tuliaiset, mutta isäntäväki kestitsee ja tarjoaa ruokaa ja kaataa juomaa. Vieras sitten puolestaan esittää vastakutsun ja toimii vuorollaan emäntänä, joka tarjoaa. On kiusallista, että vieras pakotetaan toimimaan normaalien käytöstapojen vastaisesti.

Jos haluaa pitää nyyttärit tai on sitä mieltä, että tarjoaa vain ruuan, ei juomia, niin siitä voisi ilmoittaa etukäteen. Muuten vieraan perusoletus on normaalien käytöstapojen pohjalta se, että hän tuo tuliaisen mutta isäntäväki huolehtii lautasen ja lasin täyttämisestä.

Olemme mieheni kanssa olleet kylässä nälissämme. Kylässä, jonne meidät oli kutsuttu. Siis ekaja viimeinen kerta mennään tänne kyläilemään. Pitkä ajomatka takana, toimme tuliaisia, kauppaa ei lähimaillakaan (Lapissa). Onneksi autosta löytyi 2 banaania. Aamulla kotiin lähtiessä uskalsin kysyä voiko keittää kahvia. Kun jääkaapista otettiin kahvimaito oli se ihan täynnä ruokaa. Oli tosi tosi outoa näin karjalaisella naiselle ettei vierasta pidetty "hyvänä" kuten meillä Karjalassa tehdään.

Vierailija kirjoitti:

En ole, vaan yleensä juurikin päinvastoin. Suuri suku ja kaveripiiri ja karjalasta lähtöisin, joten ihmekös tuo.

Sama. 😀

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen. Jos ilta venyy pitkäksi, niin nälkähän siinä tulee. Monesti mitään yösyömistä ei ole edes ajateltu, vaan sitten kaikki siinä nälkäänsä ihmettelevät, mutta aamiaistarvikkeitakaan ei voi syödä, että ne riittää aamuksi. Itse laitan aina yösyömiset erikseen vieraille, ja jopa omalle perheellekin, jos istutaan iltaa ns. pitkän kaavan mukaan.

Tämä on ihan helkkarin ärsyttävää ja tosi yleistä! Jopa ihmisillä, jotka niin mielellään kutsuvat ylpeinä ja leveillen porukkaa juomaan luokseen "minä tarjoan"-tyylillä eivät todellakaan tarjoa syömisinä kuin korkeintaan koristeena on kulhollinen sipejä isolle porukalle, jos sitäkään. Juomista näillä kekkereillä on sitten sitäkin enemmän ja monesti isäntä tai emäntä jopa tekevät shotteja ja erilaisia drinkkejä vierailleen. Mikä siinä on, ettei voida edes leipää tai karjalanpiirakoita tarjota? Tosi kiva juoda tyhjään mahaan ja lopulta oksennella.

Tosi monella on nimenomaan se ketjussa aiemminkin mainittu asenne, ettei syömistä ja juomista sekoiteta. Noissa illanvietoissa porukka ihan ääneenkin voivottelee sitä, että miten on huono juoda näin paljon tyhjään mahaan. Silti emäntä ei ota vihjeistä vaaria vaan nauraa vaan ja sama meno jatkuu seuraavissakin ryyppäjäisissä.

Tuossa näkyy kieliryhmien välinen ero. Ruotsinkieliset laittavat Janssonin kiusauksen hyvissä ajoin uuniin koska se on heillä sitä ”yöruokaa”. Sitä tarjoillaan esim. myös häissä yöllä kun kaivataan huikopalaa muutama tunti päivällisen jälkeen. Janssonin kiusauksen teko ei voi olla rahasta kiinni.

Nälässä olen ollut aina anopin luona käydessä, vuosien saatossa jo tuttu asia. Hän on niin saita että valmistaa ruoat tai kahvit aina sillä välin kun olemme ulkoilemassa tai käymässä jossain ja syövät itse sillä välin. Meiltä ei edes kysytä että haluammeko ehkä jotain. Appivanhemmat asuvat maalla jossa ei kauppoja tai ravintoloita ole useiden kilometrien säteellä. Aamulla he keittävät itselleen kahvit ja korjaavat pois ennen kuin ehdimme herätä. Mieheni keittää sitten meille erikseen kahvia, johon anoppi reagoi menemällä hiljaiseksi ja istuu vain paikallaan. Jos olemme paikalla kahvi- tai ruoka-aikaan, meillekin toki tarjotaan pöydästä mutta ruokaa tai kahvia on niin vähän, että jos ei ole nopealiikkeinen voi jäädä nälkäiseksi. Kun ruoka loppuu kesken tuumailee anoppi vain että kyllä keittiössä on lisää mutta ei tee elettäkään että toisi pöytään. Eihän siellä todellisuudessa ole mitään koska hän on tarkkaa  laskenut määrät valmistaessaan. Tunnen hänen luonaan aina olevani todella vaivaksi ja rahanmenoksi. Olen tietysti kokeillut sitäkin että vien mennessäni ruokia, mutta ne katoavat aina kaapin uumeniin.

Melkein kaikkialla!! Musta tulee heikko ja flegmaattinen jos en saa syötyä kunnolla ja verensokeri laskee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä olen! Olimme 2 yötä tuttavaperheen luona. Veimme tuliaisia noin satasella, mutta emme varsinaisesti ruokaa.  Kyselin etukäteen jos voisin tuoda jotain ruokaa, mutta siitä kieltäydyttiin, niinpä veimme kahvia, jotain herkkuja, sekä yhden hintavamman lahjan.

Eka päivä meni ok, koska olimme pysähtyneet syömään menomatkalla, kyläpaikkaan saavuimme pitkän ajomatkan jälkeen puolen päivän jälkeen.

Päivällisaikaan oli jokaisella hyvin pienin kalapala, sekä 1-2 perunaa + salaattia. Muuta ruokaa ei ollut. Iltapalaksi 2-7v lapset saivat  yhdet hedelmäsoseet. Aikuiset eivät syöneet. 

Toisena päivänä aamiaisen leipäviipaleen ja aamupäivän ulkoilun jälkeen olin niin nääntynyt nälästä, että en oikein muista ruokia. Päivä lipui ohi ja yritin vaan miettiä miten saadaan ruokaa. Lapsille kehtasin pyytää lisää syötävää. Sen muistan, että toisena yönä en juuri saanut nukuttua nälän takia. 

Molemmat perheet ovat tosi liikunnallisia ja meidän perhe syö hyvin paljon enemmän kuin tuttavaperhe. 

Lähdimme kotiin sovittua aikaisemmin ja suuntasimme suoraan läheiseen ruokapaikkaan :D

 

 

Aivan ihme tarinoita. Itse ostan aina kylään iltapalaa, leipää, juustoa, jukurttia, ehkä sinohomejuustoa ja keksejä. Voin sitten hyvällä onalla tunnolla mennä kaapille, eikä isännälle tule olo että pyörittää majataloa.

Etenkin jos on 2-7 v. Lapsia on minusta liikaa odotettu, että nekin osataan oikein ruokkia.

Meillä ei vieraat kyllä nälkää näe vaikka eivät toisi mitään. Tarjolla on ruokaa ja riittäviä määriä. Pihvejä voi tosin olla 1/pää.

Olen tämän jutun alkuperäinen kirjoittaja reilun parin vuoden takaa

. Meillä oli kyläilyn aikaan 2 pientä lasta, kyläpaikassa kolme. Kyläpaikan ihmiset olivat aiemmin majoittuneet meille lukuisia kertoja ns. täysihoidolla ja meitä nimenomaan kiellettiin tuomasta ruokaa.

Kyläpaikan väki varakasta, itsekin olisimme aivan hyvin voineet viedä ruokakassin. Näin olemmekin jatkossa tehneet ja lisäksi kassissa on eväät ettei kenenkään tarvitse nähdä nälkää..

Olen joutunut olemaan, pari kertaa. Mun mielestä se on todella kummallista käytöstä, mun "kulttuurissa" (siis suomalainen ihan) vieras on kuin kuningas, melkein tuputan jotain koko ajan ettei vain jää vaille jotain. Sovitan tätä eri ruokavalioiden mukaan myös, ei ole iso vaiva tehdä gluteenitonta, vegaanista, mitä vain, itsehän olen vieraat kutsunut! Tosi tökeröä jos on tällainen perustaito, muiden huomioiminen, jäänyt oppimatta.

Mä en tajua sitä, että jos joutuu vieraana olemaan nälässä jonkun luona, niin käydään SALAA ostamassa ruokaa laukkuun tai syömässä kaupungilla?! Aikuiset ihmiset, voi jeesus.

Avatkaa se suunne ja sanokaa suoraan että minulla on nyt nälkä, joten olisiko teillä jotain ruokaa. Tai että ajattelin lähteä syömään grillille, lähteekö joku mukaan.

Ihan typerää olla itse "hyvä vieras" joka ei kehtaa pyytää mitään, jos isäntäväki on kerta sellaisia juntteja etteivät tarjoa syömistä.

Ihan järkyttäviä tarinoita! Onneksi en tunne tuollaista roskasakkia, jotka eivät osaa olla vieraanvaraisia.

Nuorena ja köyhänä opiskelijana olin kerran tätini luona yökylässä, heillä on kolme lasta, tuolloin ala-asteikäisiä. Muistaakseni jotenkin ohikulkumatkalla, yleensä en tämän tädin kanssa ole juurikaan tekemisissä. Mutta ihan kutsuttuna siis, en mitenkään omasta aloitteestani. Jossain vaiheessa täti alkoi puhua että pitäis käydä prismassa kun ei ole oikein ruokaa ja mentäiskö yhdessä. No mentiin sitten sinne prismaan ja yllätykseni oli suuri kun täti oletti että minä maksan koko ostoskorin. Ihan suoraan siis sanoi sen. Elin tuolloin siis opintotuella ja mulla oli rahat niin tiukilla ettei aina ollut edes itsellekään vara ostaa riittävästi ruokaa, saatika sitten tädille, joka oli työssäkäyvä ihminen, sanoin kuin miehensä. Eli ostin ruokaa koko viikonlopuksi tädin viisihenkiselle perheelle, jossa molemmat aikuiset kävivät ihan palkkatyössä.

Olin niin nuori ja ujo etten kehdannut sanoa vastaan tai edes ehdottaa ruokakulujen jakamista... Tuosta on jo parikymmentä vuotta aikaa, tosi ikävä muisto.

Kamalia kertomuksia!

Miksi vieras halutaan nolata ja laittaa penkomaan kaappeja? Missä on yhdessä olo, ruuasta nauttiminen, vieraanvaraisuus? Tehdäänpäs nyt ohjeet näille moukille. Näin minä toimin.

1. Kun yhdessä on sovittu, että yövieras on tulossa, hän tuo tuliaisia. Kahvipaketti, viinipullo tms. nyt vähintään.

2. Isäntä tarjoaa pyytämättä kahvit. Vieras ei erikseen anele.

3. Ruokaa voidaan suunnitella vieraan kanssa, esim. jos aiotaan yhdessä grillata illalla niin suunnitellaan vaikka siinä kahvittelun lomassa mihin aikaan syödään.

4. Ymmärretään, että vieraanvaraisuutta on pyrkiä miellyttämään vierasta niin, että kukaan ei kuole nälkään, vaikka itse olisikin tottunut syömään kerran päivässä.

5. Vastaavasti yövieras voi omien tuliaisten lisäksi huomioida emännän ja kysyä miten voi olla avuksi ruuan laitossa yms.

6. Ruokaa tehdään riittävästi, esim. perunaa keitetään kunnon kattilallinen, tai kiusausta tai muuta. Ruoka saa olla halpaa, mutta sitä pitää olla riittävästi

Mikä vielä unohtui? Miten tämä on niin vaikeaa??

Ei, koska otan aina omat ruuat mukaan ja syön niitä jääkaapista kun itse haluan. Poislähtiessäni jätän ne isäntäperheelle.

Tarkoittaako fine dining -meininki mielestäsi samaa kuin pienet annokset? Minulle se tarkoittaa 3-7 eri ruokalajia, lautasannoksia (ruokaa saa tottakai lisää halutessaan), kauniisti katettua pöytää ja ruokiin hyvin sopivia viinejä, noin muun muassa. Itse käyn fine dining -paikoissa ja teen sellaista ruokaa kotonakin, mutta koskaan en jää nälkäiseksi sen enempää ravintolassa kuin kotonakaan. Ehkä kaverisi on pihi, tai ei vaan tajua tarjota ruokaa lisää?[/quote]

Tiedän varsin hyvin mitä fine dining tarkoittaa, kiitos, mun ei tarvitse googlettaa siihen liittyviä nyansseja =)

Kuten sanottu, mukava päästä silloin tällöin maistelemaan uusia, huolella tehtyjä ruokalajeja tuttavamme luo, tuliaisviinin hinnalla.

Rahankäytön kannalta en näe mitään järkeä aterioida fine dining-paikoissa muuta kuin erityisinä juhlapäivinä, sydämeni itkee verta joka kerta, kun maksaa itsensä kipeäksi (min. 50 euroa plus viinit kääk) muutamasta lusikallisesta artisokkakeittoa -kärjistetysti. Mielummin syön pasta-annoksen jossain ja saan vatsani täyteen. Alkuperäinen kysymys kun koski nälkää ja satun olemaan "terveellä" ruokahalulla ja( järkevällä suhtautumisella rahankäyttöön siunattu ;)

Vierailija kirjoitti:

Olen! Erään mukavan, mutta melko lihavan ihmisen luona. Olin iltapäivästä seuraavaan iltapäivään asti. Ja mitä kummaa, tuo monta kymmentä kiloa liikaa painava nainen ei syönyt oikeastaan mitään (ainakaan minun nähden). Iltateet keitettiin ja pieni leipä oli siinä sitten kylkiäisenä. Aamulla sama. Ja voin lyödä vetoa että hän söi minulta salaa, eikä oikeasti elä noin vähällä.

Alkaisiko näitä lukemalla pikkuhiljaa hahmottua, etteivät kaikki ylipainoiset syökään ylettömästi? Tämä ylipainoinen ystäväsi voisin olla minä, mutten koskaan majoita ketään. Tänään olen juonut puolitoista kuppia kahvia ja todennäköisesti syön illalla ihan perusruuan. Ei vain ole edes joka päiväkään nälkä. Uskon täysin että tässä keskustelussa mainituista ylipainoisista ruuan pihtaajista ainakin osa on niitä joille ei tule edes mieleen syödä useammin kuin kerran päivässä. Minusta on todella huolestuttavaa jos jonkun pitää saada koko ajan ruokaa, lähinnä diabetesvaara tulee mieleen jatkuvasta syömisestä koska jotainhan on oltava rikki jo siinä kohtaa ellei elimistö pysty pitämään verensokeria tasaisena edes puolikasta vuorokautta hereillä.

Vinkiksi fine dining-kokeiluhaluisille, jotka haluavat myös vatsan täyteen; Tampereen Tiiliholvissa olen syönyt elämäni parhaan aterian, jonka jälkeen ei nälkäkään kurninut, toisin kuin monen FD aterian jäljiltä! Mahtava ruoka!! Sorry, ohis mutta pakko mainita.

Vierailija kirjoitti:

Ihan järkyttäviä tarinoita! Onneksi en tunne tuollaista roskasakkia, jotka eivät osaa olla vieraanvaraisia.

Veit sanat suustani!

Muistan lapsuudesta erään kaverini, jolla oli vuorotyötä tekevä yh äiti. Monesti menin heille yökylään, ettei tämän kaverin tarvinnut olla yötä yksin ja aamupäivän hänen äitinsä nukkui. Tuo kaveri oli todella pieniruokainen. Tuskin söi joka päivä lämmintä ruokaa, koulussa otti vain näkkäriä, ei syönyt aamu ja iltaopaloja, eli aika pitkälle karkeilla, maidolla ja paahtoleivällä. Iltapalaa muistan aina pyytäneeni, joskus sitä oli joskus ei. Karkkia tai kaakaota löytyi yleensä aina. Aamupalalle menin kotiin.

Mutta aikuisiällä en kyllä ole vastaavaan törmännyt! En voi muuta ajatella tämän ketjun jälkeen kuin että ystäväni, tuttavani ja sukulaiseni ovat ilmeisen vieraanvaraisia ja fiksuja!

Vierailija kirjoitti:

No joo. Pohjanmaalla kysyttiin haluammeko kahvia ja vastasimme että emme. Meillä päin tuossa tilanteessa isäntäväki laittaa kahvit protestoinnista huolimatta, mutta tuollapa kielto otettiin todesta ja istuttiin sitten kuivin suin vaihtamassa kuulumiset.

Eivät tienneet että "kursaileminen kuuluu suomalaiseen kahvikulttuuriin" :D