oletko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa?

Nuorempana minulla oli ystävä jolla masennuslääkitys ja siinä sivuvaikutuksena pohjaton nälkä. 

Hän kutsui minut kylään luvaten tehdä meille ruuan, matkaa oli noin 80km ja ajoin suoraan ilman taukoja. Vein tuliaiseksi keksipaketin ja kahvipaketin

Perillä ystäväni otti tortillat uunista,siinä oli 6rullaa. Otti heti kolme  ja minä vieraana totta kai vain yhden. Olin ottamassa toista kun ystäväni nappasi sen  nenäni edestä. Hän ahmi  hetkessä VIISI tortillaa. 

Minä mietin että olisi kyllä itselläkin ollut vielä nälkä.

Sitten keitimme kahvit,ystäväni avasi tuomani keksipaketin ja otti siitä muutaman  laittaen loput kaappiin. 

Kun kysyin saisinko yhden keksin loukkaantui ja sanoi että olin ostanut keksit HÄNELLE.

Päätin että olisi aika lähteä kotiin. Ajoin Heseen ja tilasin kerrosaterian.

Syödessäni sain ystävältäni tekstiviestin,hän hehkutti miten oli ollut ihanaa nähdä ja pyysi tulemaan toistenkin. 

Vietimme paljon kesälomia anoppilassa, heidän mökillään. Aamiaisen jälkeen ei tarjottu mitään ennen päivällistä. Vierasmökissä oli varajääkaappi jota anoppikin käytti. Olimme ostaneet sinne "evästä" itsellemme ja anoppi näki ne ja suuttui. Kyllä minua hävetti.

Vierailija kirjoitti:

Eräs vanha kaverini on ollut aina todella itsekeskeinen eikä osaa asettua muiden tilanteeseen.

Kutsui itse minut kylään, lähdinkotoa n 8.00 syötyäni tosi kevyen aamupalan joskus kun oli puhe että hän tekee siellä ruokaa tai mennään ulos syömään.

Ajoin n 2 h hänen luokseen.

Tekee kaikkea omia hommiaan kiireisenä. Pyysin saisinko ottaa vettä kun nälkä kurni jo mahassa kun en ollut ottanut matkallekaan edes banaania tms, klo oli jo lähes 12. Sit hän alkaa siinä pikkuhiljaa keityämään kahvia ja kaivoi pakkasesta pienet pullat, kun itse on laihdutuskuurilla niin yrittää syödä mahd vähän makeaa. Juotiin kahvit ja juteltiin siinä niitä mäitä kunnes hän sanoi et sorry en oo ehtiny nyt käydä kaupassa, että toivottavadti sulla ei oo mälkä. Hän oi syöny kuullemma miehensä ksnssa tosi tukevan aamiaisen et nyt ei oo kyl mälkä.

Hän kertoilee itsekeskeisenä ihmisenä loputtomasti omia jutujaan ja kehuu uusilla tavaroillaanja kehuu miten hieno talo heillänon. Klo 15 maissa oli jo niin hirveä nälkäkiukku että sanoin vaan että sorry, nyt täytyy lähteä kotia kohti ja nappaan matkalla jotain syötävää, alkaa olla jo niin mälkä että heikottaa. Kävelin ovesta ulos ja ajoin lähimpään kauppaan ostamaan edes jotain evästä.

Jälkeenpäin hän kehtasi vielä ihmetellä miten niin äkkiä lähdin, oisit nyt ollu vähän pidempään ku kaukaa tulit. Sanoin ihan suoraan, että mut ku mä en elä koko.päivä yhdellä pienellä pullalla, piti saada ruokaa jota sinä et tarjonnu....sorry vaan.

Mut itsekeskeinen ihminen keskittyy itseensä, eikä aikuisena naisihmisenäkään osaa ottaa huomioon muita. Tulipa taas todistettua.

Siis miksi ihminen ei voi sanoa, että on nälkäinen. "Hei muuten oli puhetta, että teet ruokaa/mennään syömään kun tulen, mulla ainakin on nälkä jo"

Tai tuossa kohtaa kun kaveri sanoi: "toivottavasti sulla ei oo nälkä?" Miksi et vastannut luontevasti, että kyllä itseasiassa on, mennäänkö käymään kaupassa?

Tai ennen kuin lähtee ovet paukkuen, olisi voinut infota, että nyt joko järjestetään jotain syötävää, ole vaikka itse syömättä, mutta mulla on nälkä. 

Ei voi olla kyse siitäkään, että ei halua loukata toista tai ettei kehtaa sanoa, jos sitten lopuksi kuitenkin marssii kiukkuisena tiuskien ulos. Nolompaahan se on.

Nää "laihduttajat" on pahimpia, vieraiden aikana ei syödä juuri mitään mut sitku vieraat lähtee niin vedetään naamariin suurinpiirtein kokonainen sika.

Eka poikaystävä. Hän asui jo yksin, isäpuolen kanssa ei sujunut. Menin ekaa kertaa yökyläilleen. Kun piti siirtyä nukkumaan, hakeuduin kainaloon. Ei mitenkään "nyt kummankin neitsyyksistä eroon" vaan muuten läheisyyttä antaen. Tyyppi oli saada siinä paniikkikohtauksen. Jännitti niin hirveästi, häpesi psoriasista ja mitä lie. Aamulla ehdittiin vain erota ja tajusin bussissa kotiin, etten syönyt 15 tuntiin mitään. Oi nuoruutta.

Jep. Kerran kutsuttiin häihin ja kaikki tarjolla oleva oli vegaanista. Piti ajaa mäkkärin kautta kotiin.

En ole koska en käy koskaan kylässä

En nyt voi sanoa että nälässä olin mutta siis ehkä oudoin juttu lähiaikoina oli sellainen, että menimme mieheni kanssa sovitusti kaverini luokse kahville.

Kaverilla oli marjapiirakka uunissa, ja otti sen sitten siihen esille jäähtymään.

Olimme istuneet jo pari tuntia siinä uskossa että kohta olisi kahvit, mutta piirakka vain tuoksui nenäämme ja lopulta kello alkoi olla niin paljon että meidän oli lähdettävä kotiin pitkähkön ajomatkan takia.

Olen yleensä aika suorasanainen mutta en jotenkin osannut siinä tilanteessa kysyä, että niin Missäs ne kahvit on kun oltiin nimenomaan luultu että se piirakka oli meitä vieraita varten uunissa.

Jäätiin sitten ilman kahveja ja vielä automatkalla ihmeteltiin, kun koko kyläily oli jotenkin vähän sellainen nihkeä. En tiedä oliko kaverilla sitten ollut miehensä kanssa juuri joku riita vai mikä oli pielessä.

Iso ikäluokkalainen kirjoitti:

Vietimme paljon kesälomia anoppilassa, heidän mökillään. Aamiaisen jälkeen ei tarjottu mitään ennen päivällistä. Vierasmökissä oli varajääkaappi jota anoppikin käytti. Olimme ostaneet sinne "evästä" itsellemme ja anoppi näki ne ja suuttui. Kyllä minua hävetti.

Miksi pitäisi hävetä sitä, että ihmisisillä on toisistaan eroavat ruokarytmit? Omia ruokianne siinä söitte.

Ah! Olen saanut tästä ketjusta aivan valtavasti vertaistukea. Ollaan nyt oltu vajaa viikko miehen vanhempien luona ja toinen viikko vielä edessä. Anoppi ja appi on pieniruokaisia eläkeläisiä ja anoppi itse on ehkä max 160 pitkä ja 50 kiloa. Itse olen paljon pitempi ja parikymmentä kiloa painavampi. Anoppi tykkää annostella ruoat suoraan lautaselle ja tekee aina erikseen miesten ja naisten annokset. Naisten annokset on noin puolet miesten annoksista. Tänään päiväkahvin kanssa oli tarjolla YKSI pulla, joka pistettiin neljään osaan ja jaettiin aikuisten kesken. Samalla hän kysyi lapselta, että voitko uskoa, että jotkut jaksaa syödä kokonaisen pullan ihan yksinään

Iltaruoaksi oli kulhollinen salaattia viidelle aikuiselle. Teen kotona samankokoisen salaatin mulle ja miehelle kahdestaan syötäväksi. Miehenikin jotenkin taantuu täällä tosi pieniruokaiseksi vaikka kotona mättää kunnon annoksia ja yleensä santsaakin vielä. En kehtaa mennä toisten kaapeille tonkimaan, koska anoppi varmaan pitäisi mua ihan hirveänä syöttöporsaana.

Minulla käy hyvin harvoin vieraita, enkä pidä kotona muuta kuin kaurahiutaleita, kahvia ja suolaa. Paras ystäväni tuli kerran käymään omat, kanttiinista napatut irtomaustepussit mukanaan, kokkaili itselleen ruokaa kaupassa käytyään ja naureskeli, "ettei sulla kuitenkaan täällä mitään olisi ollut". Ystäväni on ihana ihminen ja tuntee tapani, joten kummallekaan tuosta ei aiheudu kiusallisia tilanteita: kyse ei ole siitä, etteikö ystävä olisi tervetullut. Syön itse tavallisesti kaksi tai kolme kertaa viikossa enkä voi sietää sitä, että kotona on elintarvikkeita. Vieraanvaraista minusta ei koskaan tule, mutta hyvä ystävä haluan olla siitä huolimatta.

Joo, aina vanhemmillani ollessa. Kerran sain asiasta kiukkukohtauksen ja sen jälkeen olen saanut käydä kaupassa hakemassa itselleni ja lapsille ruokaa. Ennen sitä en koskaan päässyt, koska "eihän sun nyt tarvitse, isä käy kohta kaupassa, voit lähtä mukaan/äiti alkaa kohta laittamaan ruokaa". Se kohta on aina 3-5h kuluttua. Odota siinä sitten lasten kanssa nälkäisenä. Niillä on outo ruokailutapa. Syövät kerran päivässä ja vetävät aivan holtittoman annoksen. Muuten koko päivänä ei syödä mitään lukuunottamatta jotain yhtä jogurttia. En ymmärrä. Lapsuudestani muistan, että 3-4h ennen ruokailua ei saanut syödä, koska "ei sitten maistu ruoka". 

Varmaan äitini lapsuudenkodista tullut tuo tapa syödä tosi vähän. Myös mummolassa sama juttu. Syövät kyllä useamman kerran päivässä, mutta aivan järjettömän pieniä annoksia. 

Kaikista naurettavinta tässä on se, että olen ylivoimaisesti kaikista hoikin. Ei sillä, että meidän suvussa muutenkaan yhtäkään ylipainoista olisi. Niillä muilla käy varmaan keho koko ajan jollain säästöliekillä.

Voi 🤣🤣🤣. On teillä murheet. Eikö sitä vaan voi käydä vaikka aakkosilla syömässä, kun huomaa ettei sitä paistia ny kannetakkaan eteen, tai jos sen jo etukäteen tietää. 

En ole joutunut itse nälässä olemaan kyläpaikassa.

Mutta kun esimerkiksi omat kihlajaiseni järjestettiin, otimme pikkupurtavaa pitopalvelusta, mutta tuo palvelu teki ruokaa ihan liian vähän. Oli tosi noloa kun sanoimme vieraille, ettei kannata syödä ennen kuin saapuu, koska kihlajaisissamme on kyllä ruokaa tarjolla. Ja sitten tarjoilu oli naurettavan vähäistä. Salaattiakin oli niin pieni annos, että minä ja silloinen sulhaseni syömme sellaisen määrän ihan kahdestaankin arkiaterialla. Kaikki vieraat joutuivat varmaan syömään heti, kun  pääsivät kotiin. Jos jotain saisin perua elämästäni, niin tuon häpeäkokemuksen.

Näistä ruokajärjestelyistä on muitakin huonoja kokemuksia. On monta kertaa ollut ihan liian vähän vieraille tarjolla syötävää.

Panttivankeinako ootte ollu? Mulla olis kyllä kytkin noussu äkkiä,jos olis yritetty nälässä pitää. En olisi edes viitsinyt keksiä mitään tekosyytä, syömään lähtemiselle. Meillä on varattu aina vieraille ruokaa riittävästi. Kehoitettu käyttämään jääkaappia oma-aloitteisesti,jos tulee välinälkä.

Nälkäiset juhannuspäivät jälleen edessä.

Mulla kun on yövieras niin valmistan aamupalan ja kutsun hyvissä ajoin jotta ehtii pukeutua jne. Olin ystävän kotona ja odotin kutsua , olisi pitänyt aiemnin herätä. Ei olla enään ystäviä, katkesi muutamia vuosia sitten. Matkustelin ja olin pitkäänkin pois. Eli en oikeestaan tiedä syytä edes, arvaan miksi. Nälkä oli ja en muista mitä söin. 

Lapsena serkuilla, kun olin yökylässä,oli usein nälkä.

Mietin, että onkohan joidenkin ruokalasku tosi pieni jos he syövät vähän. Pitäiskö sitä itsekin pienentää ruuan määrää.

Yritän olla vieraanvarainen itse mutta en oikein hallitse isojen porukoiden syöttämistä. Tuntuu et on aina liian vähän ruokaa pöydässä. Noloa.

Teini-ikäisenä olin isäni kanssa kylässä hänen ystäviensä luona. Nämä ystävät olivat australialaisia ja tulleet Suomeen käymään. Asuivat huoneistohotellissa ja sovimme että olemme yötä. Lupasivat tarjota ruokaa. No, kun alkuiltapäivästä pääsimme perille niin mitään ei tarjottu. Nälkä alkoi tulla. Alkuillasta saimme ruokaa. Herne-maissi-paprika -sekoitusta ja perunoita. Ei mitään muuta. Edes leipää ei ollut tarjolla.  Puolenyönaikaan kun olimme nukkumassa niin isäni koputti mun huoneen oveen, että lähetääs käymään ulkona. Mentiin lähimpään mäkkäriin. Aamiaista eivät myöskään tarjonneet, vesilasilliset saimme. Lähdimme aika pian kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Lapsena serkuilla, kun olin yökylässä,oli usein nälkä.

Mietin, että onkohan joidenkin ruokalasku tosi pieni jos he syövät vähän. Pitäiskö sitä itsekin pienentää ruuan määrää.

Yritän olla vieraanvarainen itse mutta en oikein hallitse isojen porukoiden syöttämistä. Tuntuu et on aina liian vähän ruokaa pöydässä. Noloa.

Laske päät ja tee vaikka yhden malliannos tai annokset lautasille. Sitten kerrot sen ruokailijoiden määrällä.

Lisäksi muutama ylimääräinen annos.

Varaa paljon leipää, karjalanpiirakoita, levitteitä ja leivänpäällyksiä.

Ylimäärä ei mene hukkaan, mutta tkaa, että ruoka riittää ja loput voi vaikka pakastaa, jos ei tule seuraavana päivänä syötyä.