oletko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa?

Vierailija kirjoitti:

Täällä näkee moni kirjoituksia joista huomaa että miestä kiinnostaa vain pil""u eikä se nääntyykö nainen nälkään.  En ymmärrä moista logiikkaa. Antaako naiset vielä näille hurmureille? Minä pistäisin jalat tiukasti kiinni ja lähtisin vaikka liftaamalla kotiin.

Mitäs uutta ja niin ihmeellistä siinä on? On miehiä, jotka voi jättää lapsensakin ruokkimatta, mutta oma pers on tärkein.

Anopilla ei enää säteile kauhea hyvin. Hän oli kutsunut lähipiirinsä eli lapset perheineen syömään. Syöjiä oli yhteensä 9 jossa on mukana yksi nuori joka on kasvissyöjä ja kaksi teinipoikaa joille ruoka maistuu. Ruoan määrä oli minun mittapuuni mukaan 4-5 henkilölle ja anoppi oli tyystin unohtanut kasvissyöjän. Ei siihen lautaselle uskaltanut ottaa paljoa mitään. Oli uunikasviksia ja veneperunoita. Uskalsin ottaa kaksi venepottulohkoa, jotta viimeisillekin jäisi jotain. Salaattia oli pieni kulhollinen, josta olisi vedellyt toisessa tapauksessa varmaan 2/3 tai jopa 1/2. Nyt hyvä kun viimeiselle jäi hädin tuskin jotain.

Sitten vielä soi ovikello ja vieraita tuli lisää. Anoppi sanoi että laitetaan vielä lautaset, "kyllä täällä ruokaa on." Nämä vieraat olivat syöneet jo kotona, kun ei heitä oltu varsinaisesti ruokavieraiksi kutsuttu vaan kahvipöytään.

Puolisoni ja hänen veljensä teinipojat olivat syömisen jälkeen vähän vaihtaneet ajatuksia syömisen jälkeen. Olivat kaikki todenneet että ruokaa tosiaan oli hirvittävän vähän. Ei ihan ole enää lapasessa sellainen ajattelu mitä ennen. Kaikki ruokailijat olivat siis 15-vuotiaista tai yli sen.

En viimeiseen kymmeneen vuoteen. Jos ja kun menen yökylään niin majoitun matkailu-autossani pihassa.

Saa iltapalan aina tarvittaessa ennen nukkumaanmenoa.

Kutsuttuna talkoolaisena oltiin sukulaisen mökillä ja olimme risusavotassa vähän pihapiirin ulkopuolella. Oli kahviaika ja palailtiin nuoren sukulaispojan kanssa pihalle, niin kahvi oli loppunut pannusta. Muut istuivat nuotion äärellä aikansa ryystäen kahvinsa ja pullansa syöden, me pojan kanssa katselimme toisiamme, kunnes isäntä ilmoitti, että eiköhän jatketa. Sillon poika ääneen ihmettelemään, että eikö täällä edes kahvia saa. Isäntä vaan virkkoi, että se loppui eikä tarjoutunut keittämään lisää. Pahasti katsoi minua, kun ivallisesti(anteeksi) sanoin, että eihän toki talkoolaisista tarvi huolehtia, omat eväät pitää olla mukana vastakin. Onneksi olin varautunut ja ottanut mukaan limsaa, täytettyjä sämpylöitä ja makkaroita kylmälaukkuun. Söimme ja levähdimme rauhassa ja palasimme sitten työmaallemme. Pojan kanssa päätimme, että meitä on turha kutsua talkoisiin uudestaan. Vähästä se on kiinni, kumpikin häipyi illan tullen kotiinsa

Olen joutunut

Yhden ainoan kerran aikuisiällä on ruokittu liian vähäisesti. Minimaaliset hampurilaiset, olisin arvellut että ne on niitä slidereita (onko näillä suomenkielinen nimi?) jos mokoma minituote olisi ollut tuttu silloin. Ihan harmitti, kun se hampurilainen oli tosi hyvää, mutta koko oli todella pieni eikä muuta ollut tarjolla. Tämä tapahtui talkoopäivän jälkeen mökillä ja oli kyllä kiireinen lähtö seuraavana aamuna, isokokoinen mieheni oli todella nälissään.

Olen itse nykyään pätkäpaastoillut muutaman vuoden ja syön muutenkin harvoin ja aika vähän, sopii mun kropalle paremmin kuin aiemmin harjoittamani tiheä syöminen. Mutta ymmärrän kyllä vieraille olla liiankin kanssa tyrkyttämässä ruokaa, valmistan sitä yltäkylläisesti ja pyydän ottamaan myös tyrkytysten välissä omatoimisesti. Sen verran harvoin käy vieraita, että kaapissa on leipätarpeet moneen makuun kun heitä käy, joten jos valmistamani ruoka ei niin maistuisi, niin ainakin niitä on, sekä pähkinöitä sipsejä tms. Kamalinta olisi, jos vieraani olisi luonani nälkäisenä.

Olen ollut melko pitkän pätkän työttömänä, kun rahat oli vähissä jäi vieraat kutsumatta, parempi niin kuin pitää nälässä.

Vierailija kirjoitti:

Anopilla ei enää säteile kauhea hyvin. Hän oli kutsunut lähipiirinsä eli lapset perheineen syömään. Syöjiä oli yhteensä 9 jossa on mukana yksi nuori joka on kasvissyöjä ja kaksi teinipoikaa joille ruoka maistuu. Ruoan määrä oli minun mittapuuni mukaan 4-5 henkilölle ja anoppi oli tyystin unohtanut kasvissyöjän. Ei siihen lautaselle uskaltanut ottaa paljoa mitään. Oli uunikasviksia ja veneperunoita. Uskalsin ottaa kaksi venepottulohkoa, jotta viimeisillekin jäisi jotain. Salaattia oli pieni kulhollinen, josta olisi vedellyt toisessa tapauksessa varmaan 2/3 tai jopa 1/2. Nyt hyvä kun viimeiselle jäi hädin tuskin jotain.

Sitten vielä soi ovikello ja vieraita tuli lisää. Anoppi sanoi että laitetaan vielä lautaset, "kyllä täällä ruokaa on." Nämä vieraat olivat syöneet jo kotona, kun ei heitä oltu varsinaisesti ruokavieraiksi kutsuttu vaan kahvipöytään.

Puolisoni ja hänen veljensä teinipojat olivat syömisen jälkeen vähän vaihtaneet ajatuksia syömisen jälkeen. Olivat kaikki todenneet että ruokaa tosiaan oli hirvittävän vähän. Ei ihan ole enää lapasessa sellainen ajattelu mitä ennen. Kaikki ruokailijat olivat siis 15-vuotiaista tai yli sen.

En tajua tästä kahta asiaa:

1. Miten kasvissyöjä oli unohdettu, jos uunikasviksia ja veneperunoita? Jos taas tarkoitit vegaani, niin nuo pystyy valmistamaan myös vegaanisesti. Jos taas tosiaan tarkoitit, mutä kirjoitit, niin todellakaan kasvussyöjää ei oltu unohdettu. Toki ei tainnut olla kasviproteiinia varsinaisesti, mutta muuten kyllä oikein hyvää kasvisruokaa.

2. Mikä tämä juttu on, että teinien kuuluu syödä kuin hevoset? Ei kuulu, varsinkaan nykyisten autoilla paikasta toiseen kuskattujen läskien teinien. Kovimpina kasvupyrähdyksinä syövät enemmän, mutta ei se silti mitään järjetöntä ole. Liikaa syömällä kasvaa ennen kaikkea lihavaksi. Nämä ovat myös tottumiskysymyksiä. Tietystk mieluummin kunnon ruokaa kuin mässytystä ja välipalaa välipalan perään. Sikäli suurehkot ateriat tossa vaiheessa viisaita.

Meidän perheessä kaikki syö kuin hevoset eikä yhtään lihavaa ole, kaikki hoikkia lukuunottamatta n. 70v mummoja jotka lihottavat itsensä pullalla.

Itse olen teinien äiti, pituutta 163cm ja painan 53kg. Ruuan tarve on tiheään ellei syö tosi isoja annoksia jossa on reilusti proteiinia, sukuvika tämäkin.

Se on sitten jännä joutua kyläpaikkaan, esim anoppilaan, jossa syödään kauhallinen laihaa puuroa parilla marjalla aamupalaksi. Lounaaksi ehkä sosekeittoa. Kahvit ehkä jos sattuu muitakin kylään. Illalla vasta päivällinen ja sen kanssa saa taiteilla että edes niille lapsille riittää. Ei iltapalaa. Hienoa kun mikään ruoka ei vie nälkää edes pois, puhumattakaan että selviäisi seuraavaan ruokaan asti. Ei ole kyse piheistä ihmisistä vaan syövät itse niin käsittämättömän vähän etteivät tajua normaalia syömistä. Eivätkä muuten ole niin laihoja kuin me kunnolla syövät.

Vierailija kirjoitti:

Anopilla ei enää säteile kauhea hyvin. Hän oli kutsunut lähipiirinsä eli lapset perheineen syömään. Syöjiä oli yhteensä 9 jossa on mukana yksi nuori joka on kasvissyöjä ja kaksi teinipoikaa joille ruoka maistuu. Ruoan määrä oli minun mittapuuni mukaan 4-5 henkilölle ja anoppi oli tyystin unohtanut kasvissyöjän. Ei siihen lautaselle uskaltanut ottaa paljoa mitään. Oli uunikasviksia ja veneperunoita. Uskalsin ottaa kaksi venepottulohkoa, jotta viimeisillekin jäisi jotain. Salaattia oli pieni kulhollinen, josta olisi vedellyt toisessa tapauksessa varmaan 2/3 tai jopa 1/2. Nyt hyvä kun viimeiselle jäi hädin tuskin jotain.

Sitten vielä soi ovikello ja vieraita tuli lisää. Anoppi sanoi että laitetaan vielä lautaset, "kyllä täällä ruokaa on." Nämä vieraat olivat syöneet jo kotona, kun ei heitä oltu varsinaisesti ruokavieraiksi kutsuttu vaan kahvipöytään.

Puolisoni ja hänen veljensä teinipojat olivat syömisen jälkeen vähän vaihtaneet ajatuksia syömisen jälkeen. Olivat kaikki todenneet että ruokaa tosiaan oli hirvittävän vähän. Ei ihan ole enää lapasessa sellainen ajattelu mitä ennen. Kaikki ruokailijat olivat siis 15-vuotiaista tai yli sen.

Mitä on veneperunat? Perunalohkoja?

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähdin aikonaan tuoreen poikakaverin luo yöksi, ostin vain siideriä ja suolapähkinöitä kun lupasi tehdä ruokaa. Joo jätti se siitä kattilallisesta italianpataa mulle pari haarukallista. Mitään muuta ruokaa talossa ei ollut, ei edes leipää. Olutta  vaan jääkaappi  täynnä.

Ja talo oli keskellä maaseutua, ei  noin vain menty kauppaan. Yöllä oksentelin pitkin pihaa kun menin tupakalle tyhjällä mahalla, tai  no olihan siellä pähkinöitä ja alkoholia. Jätkä ihmetteli vieressä . Aamulla heräsin ihanaan tuoksuun, tyyppi veti pitsaa  keittiössä ja meni ihan paniikkiin minut nähdessään, hyvä kun ei tukehtunut tunkiessaan loppua pitsaa kurkkuunsa! (en tiedä kulkiko pitsataksit sinne asti, oliko joku kaveri tuonut vai itse hakenut).  Nappasin  siivun ja en ole niin vihaista katsetta ikinä saanut! Pilde kyllä  kelpasi mutta pitsaa ei voinut jakaa. 

Kahvin juotuani totesin että voitkin  heittää minut bussiasemalle.

Eli deittailit pihiä sadistia.

Ehkäpä mies kiihottuu naisesta joka ei syö mitään ja on jatkuvasti nälissään,no fetissi tuokin ja olisikin vitsi mutta valitettavasti näitä miehiä on tuhansia tääl suomessakin joiden mielestä naisen pitäisi elää vedellä ja pyhällä hengellä,eikä ruoka kuulu naiselle.

Vierailija kirjoitti:

Meidän perheessä kaikki syö kuin hevoset eikä yhtään lihavaa ole, kaikki hoikkia lukuunottamatta n. 70v mummoja jotka lihottavat itsensä pullalla.

Itse olen teinien äiti, pituutta 163cm ja painan 53kg. Ruuan tarve on tiheään ellei syö tosi isoja annoksia jossa on reilusti proteiinia, sukuvika tämäkin.

Se on sitten jännä joutua kyläpaikkaan, esim anoppilaan, jossa syödään kauhallinen laihaa puuroa parilla marjalla aamupalaksi. Lounaaksi ehkä sosekeittoa. Kahvit ehkä jos sattuu muitakin kylään. Illalla vasta päivällinen ja sen kanssa saa taiteilla että edes niille lapsille riittää. Ei iltapalaa. Hienoa kun mikään ruoka ei vie nälkää edes pois, puhumattakaan että selviäisi seuraavaan ruokaan asti. Ei ole kyse piheistä ihmisistä vaan syövät itse niin käsittämättömän vähän etteivät tajua normaalia syömistä. Eivätkä muuten ole niin laihoja kuin me kunnolla syövät.

Jos tiedät mitä on tulossa niin varaudut viemisillä sen mukaan. Siihen valmiiseen pöytään voi iskeä lisäksi vadillisen vaikka muhkeita sämpylöitä ja niihin täyteainekset sekä aamiaisella että lounaalla.

Iltapala- ja välipalatarpeet voi viedä myös.

Kun viet kahvileivät niin varmaan saat kahviakin, varsinkin jos itse keität.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meni kaverin luo kylään toiseen kaupunkin, kaveri haki bussiasemalta. Olin ennen kotona lähtöä  syönyt  jugurttia ja juonut kahvia, bussissa join limsaa. Kaveri ajoi suoraan asunnolleen, olin jotenkin niin ujo etten saant suuta auki ja kysyttyä että mites kaupassa käynti? Kaveri sitten keitti kahvit ja parin tunnin päästä' toiset kahvit. Oli hirveä nälkä. Katsottiin siinä telkkaa ja  juteltiin jotain. Kun kello tuli 19 kaveri sanoi että hänen pitää ottaa särkylääke ja uniääke ja leputtaa selkäänsä. Heitti  oikeasti jonkun unilääkkeen huuleen ja simahti, minä jäin vatsa kurnien hölmistyneenä  miettimään että mitäpä nyt.  En uskaltanut lähteä Helsingin pimeille kaduille seikkailemaan ja etsimään kauppaa! Lopulta uskalsin paahtaa  pari viipaletta  leipää kun melkein täysi pussi.  Jääkaapissa olivat pelkkä margariini ja maitopurkki. Aamulla kaveri keitti taas kahvit, minä katselin kaihoisasti paahtoleipää

Jälkeenpäin mietin katuiko jotenkin että oli pyytänyt minut sinne kun selkäkin vaivasi vai eikö vain tajunnut etten minä elä kahvilla!

Helsingin pimeän kadut pelotti enemmän kuin nälkä? Jos vieraan kaupungin villi meno pelottaa noin kovasti niin varmaan parempi että jäät kotikonnuille jyystämään grillikylkeä.

Kommenttisi on typerä. 

Kaikki eivät ole kaupungista eivätkä etenkään Helsingistä.

Pakko sanoa, että kun menin ensimmäisen kerran vierailulle sisareni luokse, olin kyllä järkyttynyt Helsingistä, vaikka päiväsaikaan saavuinkin.  Hän kävi noutamassa minut asemalta ruokatunnilla ja sitten mentiin Kallioon.  Olihan siinä vilskettä, vaikka suomalaisittain isosta kaupungista olinkin. Ja kun sitten iltapiävällä lähdin kävelemään sitä Helsingin katua Kurvia kohti, oli järkytys melkoinen. Kauheita sekoja juoppoja ja puliukkoja nurkat väärällään. (No, ei varmaan ollut nurkat väärällään, mutta siltä se vain tuntui).  Ihan oikeasti en kyllä olisi halunnut lähteä yksin yöhön etsiskelemään mitään.

Ilmeisesti et ole syntyperäinen helsinkiläinen, koska syntyperäiset eivät reagoi noin kuin sinä, joka kuvittelet olevasi jotakin ,kun olet päässyt oikein Helsinkiin.

Sopii aina muistaa, että meillä kaikilla on takanamme oma elämämme ja kokemuksemme, ja reagoimme asioihin eri tavoin. Voin hyvin kuvitella joidenkin omista tutuistanikin jättäneen ruoan etsiskelyn päiväsaikaankin Helsingissä käydessään, koska he kokevat Helsingin aivan toisin kuin esim minä nykyään. Hesa on nyt pieni kaupunki kaikkien niiden miljoonakaupunkien rinnalla joissa olen asunut.

Kaltaisesi pultsareita pelkäävä nynny ei pärjäisi suurkaupungissa päivääkään.

Monissa suomalaisissa on kummallinen ominaisuus: agressiivisuus jopa  tuntemattomia ihmisiä kohtaan. Se pelottaa. Asun Helsingissä ja nykyään joskus pelkään ratikassa naisiakin, jotka ovat aineissa tai sekaisin ja kuulostavat hirveän vihaisilta. Sörnäisistä katosi äskettäin kaksi kirpputoria ja lehdessä kerrottiin, että syynä oli lähiympäristön muuttuminen niin levottomaksi. Huumeita myydään ja käytetään avoimesti, lisäksi on perinteiset juopot ja henkisesti huonokuntoiset. Kirpparien asiakkaat ja henkilökunta pelkäsivät liikkua alueella ja työntekijöitä pelotti saapua työpaikalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä näkee moni kirjoituksia joista huomaa että miestä kiinnostaa vain pil""u eikä se nääntyykö nainen nälkään.  En ymmärrä moista logiikkaa. Antaako naiset vielä näille hurmureille? Minä pistäisin jalat tiukasti kiinni ja lähtisin vaikka liftaamalla kotiin.

Mitäs uutta ja niin ihmeellistä siinä on? On miehiä, jotka voi jättää lapsensakin ruokkimatta, mutta oma pers on tärkein.

Kaksi tuttua naista on kertonut tällaisesta puolisosta. Toisessa tapauksessa oli kyse naisen lapsesta eli miehen lapsipuolesta. Toisessa lapsi oli pariskunnan yhteinen.

Vierailija kirjoitti:

Kaverilla oli tapana syödä välipalaa sun muuta kun kävin käymässä, eikä ikinä tarjonnut minulle mitään. Siltie siellä olisi pitänyt istua tuntikausia iltaan asti ja aina sain kuulla valitusta lähtiessäni että miten sä nyt jo lähet. Oltiin jotain 25-vuotiaista, eli ei mitään ihan teinejäkään enää. 

Kerran sanoin että nyt on kyllä jo niin nälkä että menen kotiin laittamaan ruokaa. Kaveri hätääntyi että miten minä jo lähden ja ehdotti, että voisin tehdä ruokaa hänen luonaan ja maksaa siitä hänelle.

Tämä oli kyllä hauska!

Joskus nuorempana lähdin viikonlopuksi kaverin luo toiseen kaupunkin, tällä kaverilla oli varmaan anoreksia ,joi vaan teetä ja poltti tupakkaa. Tuli hakemaan minut bussilta sanoin vähän nälkä käydäänkö mäkkärissä? kaveri sanoi  ei ole nälkä mutta mennään autokaistalle,  tilaa jotain. Otin euron juuston ja kahvin en tajunnut, olisi pitänyt syödä enemmän.  Varastoon. Kaveri keitti kotonaan teet ja  kahvit ja juteltiin, kysyin jossain vaiheessa mennäänkö kauppaan ja kaveri sanoi ei oo asiaa sinne. Yöllä oli hrveä nälkä. Aamulla heräsin teepannun vihellykseen  mutta ruokaa ei ollut , pyysin käytätkö kaupassa kaveri sanoi, myöhemmin. 

Sitten ovikello soi ja siellä oli sen poikakaveri, ne pussali ja kuherteli ja unohti minut.  Sanoin anna avaimet käyn kaupassa, kaveri vastasi ettei tosiaan anna autoaan ja tarkensin että kotiavaimet.  

Kävelin kadun päähän ei näkynyt kauppaa missään, joku pulsu mummo tuli kyselemään tupakkaa ja oli hirmu vihainen kun en antanut, kun siihen lisää pultsareita juoksin peloissani takaisin kaverin kotiin. 

Tilasin sitten pitsan nälissäni. Sieltä tuli palanut käntty jossa oli väärät täytteet, harmitti mutta nälkä oli niin närpin minkä pystyin. Kaveri tuli sanomaan, he lähtee  Jussin kanssa baariin katso sä vaikka elokuva.

Aamulla kaveri nukkui krapuloissaan ja oli vihainen kun herätin, pakko oli herättää tarvitsin kyydin bussiasemalle. Ostin asemalta munkin ja limsan, aamupalaksi. Oli aika huono oli.

Tuon reissun jälkeen, ystävyys hiipui. Ymmärsin, en ole minkään arvoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meni kaverin luo kylään toiseen kaupunkin, kaveri haki bussiasemalta. Olin ennen kotona lähtöä  syönyt  jugurttia ja juonut kahvia, bussissa join limsaa. Kaveri ajoi suoraan asunnolleen, olin jotenkin niin ujo etten saant suuta auki ja kysyttyä että mites kaupassa käynti? Kaveri sitten keitti kahvit ja parin tunnin päästä' toiset kahvit. Oli hirveä nälkä. Katsottiin siinä telkkaa ja  juteltiin jotain. Kun kello tuli 19 kaveri sanoi että hänen pitää ottaa särkylääke ja uniääke ja leputtaa selkäänsä. Heitti  oikeasti jonkun unilääkkeen huuleen ja simahti, minä jäin vatsa kurnien hölmistyneenä  miettimään että mitäpä nyt.  En uskaltanut lähteä Helsingin pimeille kaduille seikkailemaan ja etsimään kauppaa! Lopulta uskalsin paahtaa  pari viipaletta  leipää kun melkein täysi pussi.  Jääkaapissa olivat pelkkä margariini ja maitopurkki. Aamulla kaveri keitti taas kahvit, minä katselin kaihoisasti paahtoleipää

Jälkeenpäin mietin katuiko jotenkin että oli pyytänyt minut sinne kun selkäkin vaivasi vai eikö vain tajunnut etten minä elä kahvilla!

Helsingin pimeän kadut pelotti enemmän kuin nälkä? Jos vieraan kaupungin villi meno pelottaa noin kovasti niin varmaan parempi että jäät kotikonnuille jyystämään grillikylkeä.

Kommenttisi on typerä. 

Kaikki eivät ole kaupungista eivätkä etenkään Helsingistä.

Pakko sanoa, että kun menin ensimmäisen kerran vierailulle sisareni luokse, olin kyllä järkyttynyt Helsingistä, vaikka päiväsaikaan saavuinkin.  Hän kävi noutamassa minut asemalta ruokatunnilla ja sitten mentiin Kallioon.  Olihan siinä vilskettä, vaikka suomalaisittain isosta kaupungista olinkin. Ja kun sitten iltapiävällä lähdin kävelemään sitä Helsingin katua Kurvia kohti, oli järkytys melkoinen. Kauheita sekoja juoppoja ja puliukkoja nurkat väärällään. (No, ei varmaan ollut nurkat väärällään, mutta siltä se vain tuntui).  Ihan oikeasti en kyllä olisi halunnut lähteä yksin yöhön etsiskelemään mitään.

Ilmeisesti et ole syntyperäinen helsinkiläinen, koska syntyperäiset eivät reagoi noin kuin sinä, joka kuvittelet olevasi jotakin ,kun olet päässyt oikein Helsinkiin.

Sopii aina muistaa, että meillä kaikilla on takanamme oma elämämme ja kokemuksemme, ja reagoimme asioihin eri tavoin. Voin hyvin kuvitella joidenkin omista tutuistanikin jättäneen ruoan etsiskelyn päiväsaikaankin Helsingissä käydessään, koska he kokevat Helsingin aivan toisin kuin esim minä nykyään. Hesa on nyt pieni kaupunki kaikkien niiden miljoonakaupunkien rinnalla joissa olen asunut.

Kaltaisesi pultsareita pelkäävä nynny ei pärjäisi suurkaupungissa päivääkään.

Monissa suomalaisissa on kummallinen ominaisuus: agressiivisuus jopa  tuntemattomia ihmisiä kohtaan. Se pelottaa. Asun Helsingissä ja nykyään joskus pelkään ratikassa naisiakin, jotka ovat aineissa tai sekaisin ja kuulostavat hirveän vihaisilta. Sörnäisistä katosi äskettäin kaksi kirpputoria ja lehdessä kerrottiin, että syynä oli lähiympäristön muuttuminen niin levottomaksi. Huumeita myydään ja käytetään avoimesti, lisäksi on perinteiset juopot ja henkisesti huonokuntoiset. Kirpparien asiakkaat ja henkilökunta pelkäsivät liikkua alueella ja työntekijöitä pelotti saapua työpaikalle.

Tuollaisten juttujen takia mitä nähnyt ja lukenut lehdistä pidän turvasumutetta mukana,vielä ei ole tarvinnut käyttää mutta päivä päivältä yhä synkempää väkivaltaa ja nuorten keskuudessa myös todella paljon että pitäisi olla laki joka sallii että saa puolustaa itseään ilman että joutuu uhri itse maksumieheksi.

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana olin menossa viettämään kaksin poikaystäväni kanssa viikonloppua vuokramökille. Hän ilmoitti käyneensä kaupassa ja ostaneensa jonkun fileen (en nyt muista tarkemmin mikä filee, mutta sellainen iso lihapötkö kuitenkin). No, naiivisti kuvittelin, että kun vietetään romanttista viikonloppua mökillä ja toinen erikseen kertoo ostaneensa ison lihakimpaleen, niin ehkä ajatuksena voisi olla että tyttöystäväkin saa syödä. No, ei ollut. Mies laittoi lihan uuniin ja söi sen sellaisenaan, ilman lisukkeita. Yksin. Koko helvetin fileen. :D Lisäksi hän vielä patisti minut tiskaamaan, koska tasa-arvo, kun hän kerran kokkasi.

Näissä miesten haukkumisprovoissa vois pitää edes jonkinlaisen relaismin. Viimeinen lause paljasti, ettei voi pitää paikkansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana olin menossa viettämään kaksin poikaystäväni kanssa viikonloppua vuokramökille. Hän ilmoitti käyneensä kaupassa ja ostaneensa jonkun fileen (en nyt muista tarkemmin mikä filee, mutta sellainen iso lihapötkö kuitenkin). No, naiivisti kuvittelin, että kun vietetään romanttista viikonloppua mökillä ja toinen erikseen kertoo ostaneensa ison lihakimpaleen, niin ehkä ajatuksena voisi olla että tyttöystäväkin saa syödä. No, ei ollut. Mies laittoi lihan uuniin ja söi sen sellaisenaan, ilman lisukkeita. Yksin. Koko helvetin fileen. :D Lisäksi hän vielä patisti minut tiskaamaan, koska tasa-arvo, kun hän kerran kokkasi.

Näissä miesten haukkumisprovoissa vois pitää edes jonkinlaisen relaismin. Viimeinen lause paljasti, ettei voi pitää paikkansa.

No kaikki viestithän tällaisessa ketjussa on keksittyjä juttuja. Mammat oikein päästää mielikuvitkset valloilleen.

Olen joutunut olemaan joskus vahingossa nälissäni. Sen jälkeen, jos on aikomus olla kyläilemässä ruoka-ajan tai kahden- kolmen yli, olen ostanut sille ajalle ruokatarvikkeet koko porukkaa ajatellen. Jos on yötä, ei ruokakassin hinta ole paljoa yösijasta, johon voi sisältyä jopa sauna tai kiertoajelu kaupungilla.

Oma äitini oli vieraanvarainen jopa siinä määrin, ettei hänelle uskaltanut ilmoittaa tulosta etukäteen. Hän olisi kiirehtinyt kauppaan tai sulatellut lihoja pakastimesta yön yli huoneen lämmössä. Hän suuttuikin kerran, kun emme suostuneet edes maistamaan tällä tavoin sulatellusta jauhelihasta tekemiänsä lihapullia.

Lisäksi joskus hävetti, kun hän oli tehnyt ruokaa niin vähän, että miesystäväni olisi syönyt sen määrän kerralla yksin.

Siinä valossa oli kiva viedä reilusti ruokatarvikkeita, joista tehtyä ruokaa jäi hänellekin vielä jälkikäteen syötäväksi.

Ja jos on joskus viipyminen epävarmaa, pidän autossa energiajuomia ja - patukoita hätätilanteita varten.