oletko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa?

Minulla on/oli parikymppisenä kavereita, ja jopa seurustelukumppaneita, joilla ilmeisesti on hyvin heikko näläntunne. Olen ollut sellaisilla yökyläreissuilla, joilla ei ole syöty oikeastaan mitään. Enkä siis odottanut mitään massiivisia kestityksiä, vaan ihan vaikka sitä, että haetaan kaupasta jotain.

Esim. olen saapunut aikaisin iltapäivällä, ja olettanut, että viimeistään illalla syödään jotain. Toinen ei ole kuitenkaan puhunut asiasta mitään, ja korkeintaan tarjonnut kupin teetä illalla. Aamulla sama juttu, kun toinen ei kuulemma koskaan syö aamulla mitään. Vähän kummastutti millä nämä ihmiset ylipäätään elivät.

Olin parikymppisenä huomattavasti sosiaalisesti arempi. Nykyään kyllä sanoisin, että mulla on nyt karsea nälkä, ja haluan järkätä jotain ruokaa nyt. 

Silloin kun reipastuin ja vihjasin, että alkaa olla nälkä, suhtautuminen oli sitä, että olenpa suorastaan syöppö. Tai sitten ollaan menty hakemaan kaupasta jotain, mutta asenne on sellainen, että "valkkaa nyt nopeesti jotain" ja että olen hieman hankala ja hassu kun sellaista pyydän. Enkä ole koskaan ollut mikään syöppö, mutta haluan jo ihan oman hyvinvointini vuoksi syödä kolme kertaa päivässä. 

Onneksi nykyinen mieheni kärsii pahasta nälkäkiukusta, joten ruokailujen on pakko tapahtua säännöllisesti. :D

Vierailija kirjoitti:

No kyllä. Matkustin kerran Tukholmaan tapaamaan yhtä miestä neljäksi yöksi (pitkä viikonloppu). Yllätyksekseni mies ei ollut järjestänyt yhtään vapaapäivää, vaan oli töissä joka päivä vierailuni ajan klo 7 17.

Miehellä ei ollut antaa minulle vara-avainta, että olisin päässyt käymään kaupassa, joten viruin nälässä koko päivän. Jääkaapissa miehellä oli valo ja muovipussissa raakaa kananfileetä noin 200 grammaa.

Ja siis tässä oli niin, että saavuin miehen luo torstai-iltana ehkä kuuden aikaan. Ensimmäinen ilta kului makuuhuoneessa, eikä ruoka tullut puheeksi eikä mies tarjonnut mitään, mitä jo vähän ihmettelin. En siis tässä vaiheessa tiennyt, ettei asunnossa ole mitään syötävää.

Sitten mies lähti perjantaiaamuna aikaisin töihin ja noustuani itse ehkä tuntia tai kahta myöhemmin tajusin, että olin asunnossa nalkissa nälkäni kanssa lähes iltakuuteen, kunnes mies tuli töistä.

Et sinä ole ollut tyhmä vaan kyläpaikkasi vastaanottajat koska tiesivät sinun ruokarajoitteesi eivätkä tarjonneet mitään!

Lähdin muutama vuosi sitten jyväskylästä tampereelle tapaamaan uutta miesystävääni, matkan varrella oli asuntoautoruuhka suviseurojen tms johdosta ja itsellä kauhea nälkä. Kun pääsin perille, miehellä ei ollut mitään tarjottavaa, istuttiin siinä kunnes hän sanoi, että hänen pitäisi varmaan syödä jotain. Meni keittiöön, otti jääkaapista itselleen valmiiksi tehdyt voileivät ja alkoi syödä. Seisoin ovensuussa ja ihmettelin itsekseni. Oli tarkoitus käydä tanssimassa lavalla, jonne lähdettiinkin, mutta ilmoitin perillepäästyä, että menemme grillin kautta ja ostin kummallekin parit makkarat ensihätään. Miehellä ei ollut mitään tarkoitusta maksaa enkä kysellyt. Syötyäni makkarat ilmoitin, että lähden kotiinpäin ajelemaan. Jätin hänet sinne ja painelin matkan varrella ravintolaan syömään. Hän oli varmaan tottunut siihen, että nainen hoitaa ruokapuolen ja maksamisen myös. Ei olla tavattu sen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

No kyllä. Matkustin kerran Tukholmaan tapaamaan yhtä miestä neljäksi yöksi (pitkä viikonloppu). Yllätyksekseni mies ei ollut järjestänyt yhtään vapaapäivää, vaan oli töissä joka päivä vierailuni ajan klo 7 17.

Miehellä ei ollut antaa minulle vara-avainta, että olisin päässyt käymään kaupassa, joten viruin nälässä koko päivän. Jääkaapissa miehellä oli valo ja muovipussissa raakaa kananfileetä noin 200 grammaa.

No toivottavasti sait edes kunnollista seksiä. Minä olisin kuitenkin jo lähtenyt heti ensimmäisenä päivänä, joko hotelliin tai palannut Suomeen.

Vaimon vanhempien mökillä voi ruokailun aloitus (eli grillaaminen) venähtää iltaan asti. Itse syövät aamulla enemmän tai vähemmän. Itselleni kuitenkin lounas on aina ollut tärkeässä roolissa verensokerin vuoksi.

Eräs juhannus lounaat jäivät syömättä jostain syystä ja vietimme aikaa iltaa odotellen. Nälkä oli jo kova mutta mukana meillä oli vain yksi rasiallinen pakastettua makarooni-jauhelihasysteemiä lapselle. Lapsi ei paljoa jaksanut sitten syödä joten vedin huiviin sitten tähteet...

Vierailija kirjoitti:

Aika hurjia juttuja täällä. Itse en voi kuvitella että olisi vieraita enkä syöttäisi niille jotain tunnin välein tai ainakin kysyisin että onko nälkä.

Mulla pahin oli kai eka joulu (pari päivää) anoppikokelaan luona ja siellä oli joku painonvahdintameininki, koko jouluna ei saanut kuin perusruokaa. Suklaata saivat meiltä lahjaksi mutta ne piilotettiin. Selvisin hengissä mutta oli vähän tylsä joulu. Ostin sitten alesta jouluherkkuja ja söin niitä.

Tunnin välein?

Kummipojalle vanhempien luona. Heille matkaa melkein 600 km eli yleensä yön yli reissu kyseessä. Tässä pari esimerkkiä.

Menin heille torstaina illalla. Söin muistaakseni junassa, kun tiesin, että heillä ei juuri syödä. Seuraavana päivänä aamukahvilla leipää ja leikkeleitä, ei muuta. Perheen vanhemmat lähtivät töihin ja olin iltapäivään käytännössä yksin. Perheen nuoriso kesätöissä. Minulle oli jätetty pussipasta tai vastaava. Iltapäivällä vanhemmat tulivat töistä ja ensimmäisenä valkkaripullo ja siiderit auki. Lapset kaupungissa kavereillaan. Illalla baariin. Perheen äiti oli kuulemma töissä syönyt ison pizzan eikä ollut yhtään nälkä. Työpaikalla oli tällainen Pizzaperjantai, että tilasivat työpaikalle pizzaa. Eli pelkkää alkoholia oli tarjolla ja siitähän seurasi yöllä verensokerin lasku, melkein taju lähti baarissa.

Rippijuhliin tulin taas matkan takaa mutta tällä kertaa yövyin hotellissa. Osasin syödä kunnolla hotellin aamupalalla, kun tiesin heidän tapansa elää. Perheen äiti kyllä tietää hyvin, että en syö lihaa tai kalaa. No, rippijuhlissa tarjolla kalakeitto ja leipää sekä porkkanakakkua. Iltaan asti siis sillä hotellin aamupalalla plus pari leipäpalaa juustolla ja kakkua. Kun pääsin heiltä (maalla asuvat) kaupunkiin, ehdin onneksi hakea Burger Kingistä syötävää ennen yöjunaan menoa.

Tänä vuonna olisi ollut valmistujaiset. Ne skippasin.

Edelliseen kummipojan perhe -kirjoitukseen vielä se lisäys, että heiltä ei todellakaan pääse jalkaisin kauppaan. Asuvat noin 15 km keskustasta ja minulla ei siellä ole autoa käytettävissä. Kuljen julkisilla.

Muistelen lapsuuttani, että meillä varmaan vieraat ovat olleet nälässä. Äitini ei ollut koskaan kummoinenkaan ruoanlaittaja eikä 60-luvulla muutenkin ollut mitään välipaloja tai muuta  ylimääräistä, ja kaikki olivatkin sitten  kyllä oikeasti  aika laihoja kun kuvia katselee. Meille tuli sukulaisia aina silloin tällöin kesällä itä-Suomesta. ja olivat varmaan tottuneet parempaan vieraanvaraisuuteen. Äitini oli muuten mukava ihminen, muttei hänellä ollut oikein mitään käsitystä, miten ruokitaan yhtäkkiä kylään tupsahtanut viisihenkinen perhe. Äitini vissiin mietti, ettei mitenkään, ja kaikille tarjottiin vain kahvia ja ehkä jotain pipareita.  Minulla on sellainen hämärä muistikuva, että tämän opittuaan nämä kyläilevät sukulaiset toivat  sittemmin aina mukanaan kaikenlaista, mm. itsekuokittuja perunoita, itseleivottua leipää, pullapitkoa, hilloa yms. Ja me lapset tykättiin kovasti, kun kotona elettiin siihen aikaan hyvin niukasti. Ei nyt varsinaisesti köyhiä oltu sen enempää kuin muutkaan siihen aikaa, eikä mitään alkoholia käytetty, mutta omat vanhempani eivät olleet mitään ruokaihmisiä. Me lapset elettiin varmaan lähinnä vaatimattomalla kouluruolla (keskikoulussa maksettiin itse ) ja sitten illalla jotain leipää ja teetä. Ihan isokokoisia meistä sittemmin tuli , mutta kyllä itse huolehdin vieraistani aivan toisin. Meillä ei tarvitse nälkää nähdä, (muttei olla kyllä laihojakaan enää). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika hurjia juttuja täällä. Itse en voi kuvitella että olisi vieraita enkä syöttäisi niille jotain tunnin välein tai ainakin kysyisin että onko nälkä.

Mulla pahin oli kai eka joulu (pari päivää) anoppikokelaan luona ja siellä oli joku painonvahdintameininki, koko jouluna ei saanut kuin perusruokaa. Suklaata saivat meiltä lahjaksi mutta ne piilotettiin. Selvisin hengissä mutta oli vähän tylsä joulu. Ostin sitten alesta jouluherkkuja ja söin niitä.

 

Tunnin välein?

Kuulostaa tosi paljon paremmalta kuin 24 tunnin välein tai ei ollenkaan.

Täällä moni itkee nälkäänsä, mutta mitä ihmettä te sitten haluatte syödä ja kuinka paljon? Kertokaapas nyt? On muutamaan kertaan jo kysytty, mutta kukaan ei vastaa. Pitääkö olla syöttöporsaalle varattava paljullinen puolen tunnin välein vai kuinka paljon? Mikä on se ruokarytmi ja mitä mihinkin aikaan pitäisi saada suuhun?

Kyllä, muttei monesti.

Muistan, kuinka kerran mentiin sukuloimaan toiselle paikkakunnalle. Käytiin ensin pariskunnan "meille lähemmän" puoliskon kanssa parissa paikallisessa kohteessa, toisen jäätyä yllättäen kotiin laittamaan ruokaa koko porukalle. Ajateltiin, että onpas kiva, ei tarvitsekaan mennä tylsästi ravintolaan ja mahtaa olla herkut kun niitä erikseen jäi laittamaan. Lopulta nälkäisinä ja reissusta rasittuneina kun saavuttiin kyläpaikkaan, kävi ilmi että laitettu ruoka olikin joku ihan tavallinen kurkku-tomaatti-salaatti jota oli todella niukasti ja sen kaveriksi grillattiin yhdet (kaupan halvimmat) makkarat per nenä. Kyse ei ollut rahanpuutteesta tuon pariskunnan kohdalla. Tämä olikin sitten viimeinen kertamme tuossa paikassa, eikä heidän myöhempi eronsa yllättänyt (tai liiemmin harmittanut) ketään.

Ruokailuun liittyvistä asioista toki on hyvä sopia etukäteen puolin ja toisin. Isäntäväen tulee mielestäni kuitenkin aina olla se aktiivisempi osapuoli joka pitää huolen, että edes perustarpeet täyttyvät, kun ovat ikäänkuin vierailun järjestävänä tahona ottaneet tarjoiluasiat tavallaan vastuulleen. Itsestäni ainakin olisi noloa, jos joku vieras meillä olisi nälissään, syöminen kun kuitenkin on aivan ensisijaisia tarpeita ja muutenkin mukava sosiaalinen tapahtuma. Meillä ei ole ehkä parasta patjaa tai mukavinta vierasvuodetta, mutta nälkä, jano, kiire tai melu ei kiusaa vieraitamme. Yövieraille ollaan aina sanottu, että jääkaapista ja ruokakaapeista saa ottaa mitä vaan jos tekee mieli (kaupastahan kaikkea saa lisää) ja muutenkin on varmistettu että tarjolla on antimia ja että avaa suun jos haluaisi että tehdään jotain. Jos isäntäväki ei - etenkään silloin jos tullaan vähän kauempaa tai ollaan yötä - huolehdi siitä, että tarjolla on edes sen verran syötävää ettei kenenkään tarvitse olla nälissään tai kauta sitä ettei tuonut omia eväitä, on se mielestäni varsin selkeä osoitus siitä, että vieraat eivät ole mieluisia eikä heidän toivota viihtyvän niin että tultaisiin toistekin. Silloin on hyvä suosiolla vähentää vierailuita. Harmillista ja surullistakin se voi toki olla, etenkin jos kyseessä on vaikkapa hyvä ystävä jonka luona vierailisi, mutta jonka puoliso suhtautuu penseästi toisen ystäviin tai sukulaisiin.

Lapsena olin aina nälässä kun olin isäni seurassa. En kehdannut syödä tarpeeksi, kun hän kuittaili aina painosta (olin silloin normaalipainoinen) ja varoitteli etten vaan lihoisi kuten hänen vanhempansa ja veljensä. Söin välillä salaa pieniä paloja näkkäriä kun heikotti. Joskus saatoin olla kesällä kuukaudenkin hänen kanssaan mökillä ja kotona tankkasin seuraavan viikon.

Vielä tänä päivänäkin saatan syödä isältä salaa, jos hän tulee käymään. Nyt minulla ikää 39 ja isällä yli 70.

Vierailija kirjoitti:

Kerran tuttujen mökillä juhannuksena. Vietiin runsaasti grillattavaa ja aamupalatarpeita mukanamme. Emäntä jemmasi ruuat jonnekin. Illalla kymmenen aikoihin alkoi isäntäväki miettiä, kumman pitäisi siivota grilli talven jäljiltä. Siinä vaiheessa olimme olleet paikalla 8 tuntia emmekä olleet syöneet mitään. Kotoa lähdimme aamupalan jälkeen, eli oli reilu 12 h edellisestä syömisestä, matkalla oletimme että kai me joku välipala tai kahvi juodaan kun perille saavutaan. Mutta ei.

isäntäväki vänkkäsi ja jankkasi grillin pesemisestä. Emäntä kiukutteli ryppyisen pöytäliinan kanssa. Olin jo niin nälkäinen ja väsynyt, että ilmoitin meneväni nukkumaan. Meni niin yli koko touhu. Heräsin yöllä ja kävin vessassa, näin kun emäntä istui keittiön lattialla ja syötti  heidän jättimäiselle sekarotuiselle koiralle aamupalalle ostamamme leikkeleet ja juustot. Leipää taisi sentään jäädä. Lähdimme nopsasti kotiin heti aamukahvin jälkeen, s

Mitä helvettiä änkeätte joidenkin tuttujen mökille? He olivat selvästikin kiusaantuneita teidän tulostanne ja yrittivät viestittää että jospa painuisitte sinne mistä tulittekin. Eli..- Pikkaisen pitäisi osata lukea toisten käytöstä ja ymmärtää yskä. Ette olleet toivottuja, thats it.

Ruokailun viivyttäminen on varmin tapa osoittaa, että et ole toivottu vieras. Silloin minä tyttö nostan kytkintä! Kenenkään mökit niin erinomaisia ole, että siellä itseään näännyttäisi. Tie kutsuu! Ja tienvarren ihanat maisemakahvilat! Vinkki: Antakaa tuliaisista ensin vain joku pieni juttu, ja sitten, jos palvelu ja tarjoilut pelaa, loputkin. Kannattaa olla luottamatta mökinomistajiin, saitoja kieroilijoita tuntuvat olevan tämän rimpsun perusteella.

Eksän veli on todella mukava mies. Valitettavasti  aina kun heillä mentiin käymään, oli tarjolla vain kahvi ja pari keksiä. Meiltä ajoi useamman tunnin heille. Ei haitannut, alettiin käymään syömässä meno- ja paluumatkalla.

Mutta jossain vaiheessa ilmeisesti havahtuivat ja alkoivat tehdä meille ruokaa. Ihana ajatus, mutta ruokaa oli aina liian vähän. Meillä monta lasta joista useampi teinipoika. Ja esim. salaattia riitti noin ruokalusikallinen/henkilö, samoin varsinaista ruokaa. Leipää ei ollut tarjolla. Jatkoimme siis syömässä käymistä molempiin suuntiin ja veljen luona tarjottu meni välipalasta.

Vierailija kirjoitti:

Täällä moni itkee nälkäänsä, mutta mitä ihmettä te sitten haluatte syödä ja kuinka paljon? Kertokaapas nyt? On muutamaan kertaan jo kysytty, mutta kukaan ei vastaa. Pitääkö olla syöttöporsaalle varattava paljullinen puolen tunnin välein vai kuinka paljon? Mikä on se ruokarytmi ja mitä mihinkin aikaan pitäisi saada suuhun?

Pääsääntö on, että ruokaa tarjotaan varmuuden vuoksi yläkanttiin. Kun vieras tulee, tarjotaan heti vähintään juomaa. Jos on kutsuttu syömään, siitä pitää lähteä, että vieras on nälkäinen heti eikä kolmen tunnin päästä. Ruokaa pitää olla pöydässä niin paljon, että vieraan ei tarvitse miettiä, kehtaako ottaa lisää. Emännän pitää myös aktiivisesti tarjota lisää, koska jotkut eivät muuten kehtaa ottaa. Pöydässä on hyvä olla monipuolisesti ruokaa, jotta kaikki löytävät siitä jotain. Etukäteen kannattaa kysyä, onko jotain rajoitteita. Tutuista ihmisistä usein tietää, mikä on mieluista.

Jos vieraat ovat pidempään, tarjotaan kunnon aamupala, lounas, välipala, illallinen ja iltapala. Erityisesti on huomioitava, että lapset ja nuoret usein tarvitsevat ruokaa tiheästi. Jos ei itse ole välipalaihminen, voi kehottaa omatoimiseen voileivän tekoon. 

Mutta normaalille ihmiselle nämä käytöstavat ovat itsestäänselvyys. 

Jos toisten huomioiminen ja kestitseminen tuntuu vastenmieliseltä, silloin ei pidä kutsua.

Nälässä pitäminen on kidutuskeino. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä moni itkee nälkäänsä, mutta mitä ihmettä te sitten haluatte syödä ja kuinka paljon? Kertokaapas nyt? On muutamaan kertaan jo kysytty, mutta kukaan ei vastaa. Pitääkö olla syöttöporsaalle varattava paljullinen puolen tunnin välein vai kuinka paljon? Mikä on se ruokarytmi ja mitä mihinkin aikaan pitäisi saada suuhun?

 

 

Pääsääntö on, että ruokaa tarjotaan varmuuden vuoksi yläkanttiin. Kun vieras tulee, tarjotaan heti vähintään juomaa. Jos on kutsuttu syömään, siitä pitää lähteä, että vieras on nälkäinen heti eikä kolmen tunnin päästä. Ruokaa pitää olla pöydässä niin paljon, että vieraan ei tarvitse miettiä, kehtaako ottaa lisää. Emännän pitää myös aktiivisesti tarjota lisää, koska jotkut eivät muuten kehtaa ottaa. Pöydässä on hyvä olla monipuolisesti ruokaa, jotta kaikki löytävät siitä jotain. Etukäteen kannattaa kysyä, onko jotain rajoitteita. Tutuista ihmisistä usein tietää, mikä on mieluista.

Jos vieraat ovat pidempään, tarjotaan kunnon aamupala, lounas, välipala, illallinen ja iltapala. Erityisesti on huomioitava, että lapset ja nuoret usein tarvitsevat ruokaa tiheästi. Jos ei itse ole välipalaihminen, voi kehottaa omatoimiseen voileivän tekoon. 

Mutta normaalille ihmiselle nämä käytöstavat ovat itsestäänselvyys. 

Jos toisten huomioiminen ja kestitseminen tuntuu vastenmieliseltä, silloin ei pidä kutsua.

Muuten samaa mieltä, mutta emännän ei ole pakko aktiivisesti tarjota lisää. Jos ei uskalla itse ottaa, sitten ei ota. Meillä esimerkiksi pieni vauva ja huomio menee hänen syömisiinsä, ei aikusten ihmisten nolosteluun. Jotkut myös ahdistuvat, jos ruokaa tuputtaa. Voi olla että pöydässä olevassa ruoassa on joku inhokkiainesosa tai ei ole iso nälkä yms