Lue keskustelun säännöt.
oletko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa?
Esimerkiksi silloin kun olet yöpynyt kyläpaikassa?
Kommentit (2544)
Anoppilassa.
Olen kasvissyöjä eikä siellä ole mulle käytännössä mitään syötävää.
Leipää ja perunaa nippa nappa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähdin aikonaan tuoreen poikakaverin luo yöksi, ostin vain siideriä ja suolapähkinöitä kun lupasi tehdä ruokaa. Joo jätti se siitä kattilallisesta italianpataa mulle pari haarukallista. Mitään muuta ruokaa talossa ei ollut, ei edes leipää. Olutta vaan jääkaappi täynnä.
Ja talo oli keskellä maaseutua, ei noin vain menty kauppaan. Yöllä oksentelin pitkin pihaa kun menin tupakalle tyhjällä mahalla, tai no olihan siellä pähkinöitä ja alkoholia. Jätkä ihmetteli vieressä . Aamulla heräsin ihanaan tuoksuun, tyyppi veti pitsaa keittiössä ja meni ihan paniikkiin minut nähdessään, hyvä kun ei tukehtunut tunkiessaan loppua pitsaa kurkkuunsa! (en tiedä kulkiko pitsataksit sinne asti, oliko joku kaveri tuonut vai itse hakenut). Nappasin siivun ja en ole niin vihaista katsetta ikinä saanut! Pilde kyllä kelpasi mutta pitsaa ei voinut jakaa.
Kahvin juotuani totesin että voitkin heittää minut bussiasemalle.
Eli deittailit pihiä sadistia.
Erään ex-tyttöystävän luona. Olin ensimmäistä kertaa käymässä ja jotenkin vaan aika meni ihan kaikessa muussa kuin ruokaa miettiessä. Pirunmoinen nälkä oli jo yöllä, mutta kohteliaana ihmisenä en ottanut asiaa puheeksi. No seuraavana iltana miisu soitteli ja sanoi itse että olisi voinut laitttaa ruokaa..
Oli itsenäisyyspäivä ja kaupat eivät olleet normaalisti auki. Menin tapailemani miehen luo yöksi,20km oli matkaa ja ja olin ennen lähtöä syönyt karjalanpiirakan ja juonut kahvia.
Olin kysynyt mieheltä että tuonko mä jotain ruokaa ja mies oli vastannut tuo kahvipaketti ja itsellesi siideriä, ruokaa on!
Joten ostin muutaman lonkeron ja kahvia.
Pääsin miehen luo ja keitettiin kahvit,siirryttiin siitä sohvalle pussailemaan ja vihjaisin että olis vähän nälkä. Mies vaikutti harmistuneelta kun pussailu loppui. Kaiveli pakastimesta AVATUN vajaan ranskispussin ja heitti uuniin. Arvatkaa lähtikö nälkä kourallisella ranuja?!😡
Katsoin jääkaappiin ja siellå oli pelkkää maustamatonta jugurttia ja maitoa. Yäk.
Muroja löytyi,mutta mies kertoi niiden olevan pojalleen joka tulisi seuraavalla viikolla enkä saanut ottaa.
Aamulla mies keitti kahvit sekä paistoi
pienen valkosipulipatongin joka jaettiin.
Tuli olo, että mies on pihi tai ei vaan välitä pas"""akaan. Toivottavasti edes lapsensa ruokkii paremmin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meni kaverin luo kylään toiseen kaupunkin, kaveri haki bussiasemalta. Olin ennen kotona lähtöä syönyt jugurttia ja juonut kahvia, bussissa join limsaa. Kaveri ajoi suoraan asunnolleen, olin jotenkin niin ujo etten saant suuta auki ja kysyttyä että mites kaupassa käynti? Kaveri sitten keitti kahvit ja parin tunnin päästä' toiset kahvit. Oli hirveä nälkä. Katsottiin siinä telkkaa ja juteltiin jotain. Kun kello tuli 19 kaveri sanoi että hänen pitää ottaa särkylääke ja uniääke ja leputtaa selkäänsä. Heitti oikeasti jonkun unilääkkeen huuleen ja simahti, minä jäin vatsa kurnien hölmistyneenä miettimään että mitäpä nyt. En uskaltanut lähteä Helsingin pimeille kaduille seikkailemaan ja etsimään kauppaa! Lopulta uskalsin paahtaa pari viipaletta leipää kun melkein täysi pussi. Jääkaapissa olivat pelkkä margariini ja maitopurkki. Aamulla kaveri keitti taas kahvit, minä katselin kaihoisasti paahtoleipää
Jälkeenpäin mietin katuiko jotenkin että oli pyytänyt minut sinne kun selkäkin vaivasi vai eikö vain tajunnut etten minä elä kahvilla!
Ihan oma mokasi. Olet kaverisi edessä niin ujo, ettet uskalla sanoa, että pitäisi päästä kauppaan? Ja sitten et uskalla lähteä "Helsingin pimeille kaduille" missä lähin kauppa on yleensä noin 200 m:n päässä asui frendisi sitten missä vaan.
Joo. Semmosta.
Olen asunut koko ikäni Mikkelissä enkä todellakaan lähtisi nar kareiden ym sekaan etsimään ruokakauppaa! Kännykästä kun katsoisi ohjeita niin äkkiä vietäisiin koko kännykkä! Mielummin nälässä kuin ryöstetty. Toisaalta en ole Hesaan ihan äkkiä menossakaann
Täällä näkee moni kirjoituksia joista huomaa että miestä kiinnostaa vain pil""u eikä se nääntyykö nainen nälkään. En ymmärrä moista logiikkaa. Antaako naiset vielä näille hurmureille? Minä pistäisin jalat tiukasti kiinni ja lähtisin vaikka liftaamalla kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka moni on alkanut tämän ketjun innoittama pakkaamaan kassiin varuiksi ruokaa mukaan? :D
Nuorempana olin menossa viettämään kaksin poikaystäväni kanssa viikonloppua vuokramökille. Hän ilmoitti käyneensä kaupassa ja ostaneensa jonkun fileen (en nyt muista tarkemmin mikä filee, mutta sellainen iso lihapötkö kuitenkin). No, naiivisti kuvittelin, että kun vietetään romanttista viikonloppua mökillä ja toinen erikseen kertoo ostaneensa ison lihakimpaleen, niin ehkä ajatuksena voisi olla että tyttöystäväkin saa syödä. No, ei ollut. Mies laittoi lihan uuniin ja söi sen sellaisenaan, ilman lisukkeita. Yksin. Koko helvetin fileen. :D Lisäksi hän vielä patisti minut tiskaamaan, koska tasa-arvo, kun hän kerran kokkasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huomannut että tuksu ja sohve ovat olleet nälkäisiä toisten seurassa
Periaatteessa omassa kodissa,mulla eräs ystävä joka syö valtavia määriä,kun mun luona yökylässä tuntuu ettei mikä ruokamäärä tahansa riitä vaikka söis koko 3 kerroksisen kerrostalon jääkaapit tyhjiksi sitten ei kehtaa sanoa että älä syö kaikkea ruokia, itselle jää vajaa kauhallinen, leipäpussistakin menee monta siivua leipää. Jos ystävälle joskus asiasta sanoo ihmettelee vaan tai pahimmassa tapauksessa joskus loukkaantuu. Tämän vuoksi olen rajoittanut tekosyillä yhteydenpitoa ja päiväseltään kahvilla käy jos kutsun, ei ole edes ylipainoinen mutta ihmettelen vaan miten jaksaa syödä tolkuttomia määriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuorempana olin menossa viettämään kaksin poikaystäväni kanssa viikonloppua vuokramökille. Hän ilmoitti käyneensä kaupassa ja ostaneensa jonkun fileen (en nyt muista tarkemmin mikä filee, mutta sellainen iso lihapötkö kuitenkin). No, naiivisti kuvittelin, että kun vietetään romanttista viikonloppua mökillä ja toinen erikseen kertoo ostaneensa ison lihakimpaleen, niin ehkä ajatuksena voisi olla että tyttöystäväkin saa syödä. No, ei ollut. Mies laittoi lihan uuniin ja söi sen sellaisenaan, ilman lisukkeita. Yksin. Koko helvetin fileen. :D Lisäksi hän vielä patisti minut tiskaamaan, koska tasa-arvo, kun hän kerran kokkasi.
En usko tätä.
Olen kyllä kaverin luona. Lähdin junalla aamulla kaverin luo 9-10 välissä aamulla ja olin perillä kaverin luona n klo13, oltiin puhuttu että mennään sitten keskustaan syömään kun tulen hänen luo. No paikanpäällä kysyy että otanko kahvia ja sanoin että joo vähän nälkäkin hiipii jo, tarjosi kahvin kanssa sellaisesta mini kaurasuklaasta puolet ja banaania. Olin
mielessäni vähän että kiva kiitos, olen syönyt aamiaista klo 8 aikaan aamulla viimeeksi ja olin ajatellut että aika pian saapumiseni jälkeen siirrymme keskustaan. Kaverini oli taas mieltänyt syömisen iltaruokailuksi klo 18 jlk. Tämän jälkeen aina vierailua suunnitellessa olen sanonut suoraan että mennäänkö heti johonkin syömään/kahvilaan kun saavun tai voin käydä itsekseni myös ennenkuin menen hänen luo ja sitten myöhemmin yhdessä syömään. Ärsytti kyllä koko homma. Itse tarjoan aina jotain heti kun joku saapuu minun luo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai kauhea,kun en osaa arvata toisten ruokahalun määrää. Itse syön yhdenlämpimän aterian ja välipalat ja aamiaisen. Ysrävätär oli kylässä ja oikein ihmettelin minkä verran syö (hiljaa mielessäni) ja hän ihmettelu ääneen miten vähän meillä syöhään. No hän on ylipainoinen,minä tavallinen.Mistä ihmeestä voi tuollaisen arvata?
Vierailija kirjoitti:
Ai kauhea,kun en osaa arvata toisten ruokahalun määrää. Itse syön yhdenlämpimän aterian ja välipalat ja aamiaisen. Ysrävätär oli kylässä ja oikein ihmettelin minkä verran syö (hiljaa mielessäni) ja hän ihmettelu ääneen miten vähän meillä syöhään. No hän on ylipainoinen,minä tavallinen.Mistä ihmeestä voi tuollaisen arvata?
Puhumalla.
Aina vanhemmilla.
Ruoka on heille jotenkin punainen vaate tai jotain. Pelkäävät sairaalloisesti lihomista.
Ruoka on kyllä aina laadukasta, mutta sitä saa ottaa hirvittävän vähän. Saan valitusta että syön liikaa ja lihon jos otan enemmän.
Lisäksi he kai harjoittavat jotain pätkäpaastoa, joka taas ei minulle sovi lainkaan.
Aamulla 7 maissa max 2dl puuroa, sekaan pieni määrä sokeroimattomia marjoja.
Itse jostain syystä oksennan tuon kyseisen kombon jälkeen, joten nälkä jää.
No, seuraavan kerran ruoka 12 maissa.
Pieni annos, max 3dl jotain kevyttä keittoa tai laatikkoruokaa tai salaattia. Kaveriksi saa ehkä pari pientä leipäsiivua ilman höysteitä.
Sitten 15.00 kahvi/tee ja sen kanssa Pulla tai pari keksiä.
Siitä seuraavan kerran tarjotaan ruokaa vasta seuraavana aamuna 7.00.
En sitten millään pärjää tuota aikaa syömättä, kerrasta opin ja olen aina ottanut eväitä mukaan jotka mussutan yöllä salaa huoneessani.
Pakko, jos en halua pyörtyä nälästä.
He eivät siedä sitä jos kaapeista ottaa ruokaa omin luvin. Syöt liikaa ja lihot x)
Toki sitänyt vähän voi nälkää sietää sen pari päivää mitä on kylässä, mutta koko valveillaoloaika siellä koko ajan tehdään jotain fyysistä ja pitkiä kävelylenkkejä yms. Niin itselläni on todella vaikea pärjätä noin vähällä ruoalla.
Olen päätynyt siihen, että ruoka on heille vallankäyttöväline.
Kotona syön taatusti silloin kun on nälkä.
Mutta Joo, ihania ihmisiä ovat kuitenkin :)
Eräs vanha kaverini on ollut aina todella itsekeskeinen eikä osaa asettua muiden tilanteeseen.
Kutsui itse minut kylään, lähdinkotoa n 8.00 syötyäni tosi kevyen aamupalan joskus kun oli puhe että hän tekee siellä ruokaa tai mennään ulos syömään.
Ajoin n 2 h hänen luokseen.
Tekee kaikkea omia hommiaan kiireisenä. Pyysin saisinko ottaa vettä kun nälkä kurni jo mahassa kun en ollut ottanut matkallekaan edes banaania tms, klo oli jo lähes 12. Sit hän alkaa siinä pikkuhiljaa keityämään kahvia ja kaivoi pakkasesta pienet pullat, kun itse on laihdutuskuurilla niin yrittää syödä mahd vähän makeaa. Juotiin kahvit ja juteltiin siinä niitä mäitä kunnes hän sanoi et sorry en oo ehtiny nyt käydä kaupassa, että toivottavadti sulla ei oo mälkä. Hän oi syöny kuullemma miehensä ksnssa tosi tukevan aamiaisen et nyt ei oo kyl mälkä.
Hän kertoilee itsekeskeisenä ihmisenä loputtomasti omia jutujaan ja kehuu uusilla tavaroillaanja kehuu miten hieno talo heillänon. Klo 15 maissa oli jo niin hirveä nälkäkiukku että sanoin vaan että sorry, nyt täytyy lähteä kotia kohti ja nappaan matkalla jotain syötävää, alkaa olla jo niin mälkä että heikottaa. Kävelin ovesta ulos ja ajoin lähimpään kauppaan ostamaan edes jotain evästä.
Jälkeenpäin hän kehtasi vielä ihmetellä miten niin äkkiä lähdin, oisit nyt ollu vähän pidempään ku kaukaa tulit. Sanoin ihan suoraan, että mut ku mä en elä koko.päivä yhdellä pienellä pullalla, piti saada ruokaa jota sinä et tarjonnu....sorry vaan.
Mut itsekeskeinen ihminen keskittyy itseensä, eikä aikuisena naisihmisenäkään osaa ottaa huomioon muita. Tulipa taas todistettua.
Se on vain hyvä että olette joutuneet sietämään nälkää. En nyt puhu laihduttamisesta tai dieeteistä. Kun nykyihminen tuntee nälkää, se ei johdu siitä että olisi energianpuutosta. Ihminen pystyy olemaan syömättä jopa kuukauden! Ja silti kävelemään omilla jaloillaan. Meidän elimistömme on kehittynyt yltäkylläisyyden takia joustamattomaksi hiilariroskikseksi. Nälkä on vain sitä että olemme tottuneet saamaan sen dopamiinia tuottavan hiilihydraatti/sokeri-annoksen tiettyyn aikaan päivästä. Se on riippuvuutta, ei sen kummempaa. Tulkaa pois sieltä mukavuusalueelta, aloittaakaa skippaamalla aamu tai iltapala, ohjeita on youtube pullollaan ja teillä alkaa uusi elämä.
Vierailija kirjoitti:
Eräs vanha kaverini on ollut aina todella itsekeskeinen eikä osaa asettua muiden tilanteeseen.
Kutsui itse minut kylään, lähdinkotoa n 8.00 syötyäni tosi kevyen aamupalan joskus kun oli puhe että hän tekee siellä ruokaa tai mennään ulos syömään.
Ajoin n 2 h hänen luokseen.
Tekee kaikkea omia hommiaan kiireisenä. Pyysin saisinko ottaa vettä kun nälkä kurni jo mahassa kun en ollut ottanut matkallekaan edes banaania tms, klo oli jo lähes 12. Sit hän alkaa siinä pikkuhiljaa keityämään kahvia ja kaivoi pakkasesta pienet pullat, kun itse on laihdutuskuurilla niin yrittää syödä mahd vähän makeaa. Juotiin kahvit ja juteltiin siinä niitä mäitä kunnes hän sanoi et sorry en oo ehtiny nyt käydä kaupassa, että toivottavadti sulla ei oo mälkä. Hän oi syöny kuullemma miehensä ksnssa tosi tukevan aamiaisen et nyt ei oo kyl mälkä.
Hän kertoilee itsekeskeisenä ihmisenä loputtomasti omia jutujaan ja kehuu uusilla tavaroillaanja kehuu miten hieno talo heillänon. Klo 15 maissa oli jo niin hirveä nälkäkiukku että sanoin vaan että sorry, nyt täytyy lähteä kotia kohti ja nappaan matkalla jotain syötävää, alkaa olla jo niin mälkä että heikottaa. Kävelin ovesta ulos ja ajoin lähimpään kauppaan ostamaan edes jotain evästä.
Jälkeenpäin hän kehtasi vielä ihmetellä miten niin äkkiä lähdin, oisit nyt ollu vähän pidempään ku kaukaa tulit. Sanoin ihan suoraan, että mut ku mä en elä koko.päivä yhdellä pienellä pullalla, piti saada ruokaa jota sinä et tarjonnu....sorry vaan.
Mut itsekeskeinen ihminen keskittyy itseensä, eikä aikuisena naisihmisenäkään osaa ottaa huomioon muita. Tulipa taas todistettua.
Olit siis mälässä kyläpaikassa.
Ihan oma mokasi. Olet kaverisi edessä niin ujo, ettet uskalla sanoa, että pitäisi päästä kauppaan? Ja sitten et uskalla lähteä "Helsingin pimeille kaduille" missä lähin kauppa on yleensä noin 200 m:n päässä asui frendisi sitten missä vaan.
Joo. Semmosta.