oletko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa?

En enää kun lopetin vegaaneilla ja kasvissyöjillä kyläilyn

Vierailija kirjoitti:

Varmasti joutuu näkemään nälkää normaalipainoisten kodissa, jossa ei tarjoilla kahden tai kolmen ihmisen ruoka-annoksia YHDELLE!

Ihan normaalipainoisiakin on todella eri kokoisia. 2metrinen puolisoni syö ainakin kolme kertaa sen minkä minä. Sitäpaitsi kyllä ihmiselle hyvien käytöstapojen ja ystävyyden ja ennenkaikkea ihan jo kunnioituksenkin vuoksi tarjotaan sen verran, että hänen ei tarvitse nälässä olla, oli hän minkälainen tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Kaippa minun luonani sitten kanssa ollaan nälkäisiä vaikka en ole tätä itse tajunnut. Oma itse olen ollut aina pieniruokainen ja syön kerran päivässä ison illallisen. En minä mitään piheyttäni tai pahuuttani ole ollut vieraille tarjoamatta ruokaa, mutta enpä ole älynnyt että jollekin vaikka 6 tuntia syömättä on jotenkin pitkä aika. Miten te pärjäätte yöt vai heräättekö keskellä yötäkin syömään? 

En ole myöskään älynnyt että jos aikuinen ihminen pyytää voiko tulla vieraaksi luokseni viikonlopuksi, että minun täytyisi älytä sitten huolehtia hänelle tarpeeksi tiheää tuoda ruokaa naaman eteen tai hän nääntyy ja suuttuu. Eikö sitä voi sanoa jos on nälkä ja ehdottaa että mentäisiinkö johonkin syömään tai kokataanko jotain? 

 

Jos et ihan oikeasti tiennyt, niin ihmisen aineenvaihdunta toimii nukkuessa hieman eri tavoin kuin hereillä ollessa, joten harvemmin yöllä nukkuessa on nälkä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveri kutsui minut ja toisen ystävämme mökilleen muutamaksi yöksi toiselle puolen Suomea. Kertoi vielä etukäteen että hän tarjoaa ruoat ja käyneensä juuri Virossa ja ostaneensa sieltä meille alkoholia, joten sitäkään ei tarvitse hankkia.

Matkustimme koko päivän, onneksi kävimme syömässä matkalla, koska perillä oli patonkia, levitettä ja oliiveja sekä yksi pullo skumppaa. Söimme ja joimme niitä kolmeen pekkaan ja kävimme nukkumaan. Aamupala oli ns. kunnollinen. Kävimme ravintolassa päivällä ja illalla haimme subit. Eikä sille päivälle oltu varattu enää mitään muuta. Olin tämän toisen kaverin kanssa vähän nolona, että kehdataanko me nyt mennä kauppaan koska tää kolmas sanoi hankkivansa ruoat ja juomat... Mä sitten varovasti ehdotin, että otetaanko vähän niitä Viron tuliaisia ja lähdetään käymään jossain yksillä (niin saadaan samalla ruokaa)? 

Viron tuliaiset oli YKSI siideri meille kaikille. Eli se "ei tarvitse hankkia alkoholia" oli oikeesti yksi siideri ja yksi skumppapullo kolmeen pekkaan.

Päätettiin sitten että ajatelkoot mitä tykkää, me ainakin mennään kauppaan ostamaan ruokaa ja juomaa. Ajettiin lähimpään kaupunkiin, Alepaan ja otettiin kassit täyteen syötävää ja juotavaa. Kolmas kaveri pyöri ympyrää ja  sanoi, että maksatte sitten itse noi!  :O 

Se oli kyllä todella kummallinen reissu.

Nuukuus on oma lukunsa, mutta en ymmärrä miksi pitää valehdella, että ruokaa ja juomaa olisi riittävästi jos niin ei todellisuudessa ole. Vai oikeastiko tuollaiset nuukailijat kuvittelevat juurikin yhden pullon kuohuvaa kolmeen pakkaan ja yhden siiderin olevan "riittävästi" juomaa, jos on selkeästi annettu ymmärtää, että enemmänkin juomista olisi. Sama koskee ruokapolitiikkaa.

Eräs sukulainen aina kehuu kun kutsuu juhliin että meillä ei ole tarvinnut nälkäisenä pois lähteä. Vaan onpa. Kerran lähdin hiukan muita myöhemmin ku tein yhen atk-hommelin isännälle. menin sitten sanomaan hänelle keittiöön että nyt se toimii niin siellähän koko perhe veti kaksin käsin jotain lähettipizzaa :D

Pizzalähetin ammatti on vaarallinen.

Näinno

Tässä asiassa on mielenkiintoisia eroja tavoissa ja tottumuksissa. Appivanhempieni luona tarjottavaa on esillä aina melko vähän ja kaikkea tulee otettua tosi varovaisesti, jotta muillekin riittää. Jos tarjoilulautasella on vaikka silliä, niin otan vain korkeintaan pari palaa, koska tarjoiluvadilla on tyyliin 10 palaa neljälle henkilölle. Omien vanhempieni luona ottaisin tottuneesti 4 tai 5 silliviipaletta. Kerran muistan että joulukinkulle oli sinappia tarjolla tyyliin 4 henkilölle sen verran mitä laitan itse yhden kinkkuviipaleen päälle... Mutta appivanhemmilla näyttääkin olevan tapa, että kaikkien tarjoiluastioiden on hyvä/tarkoitus tyhjentyä, niin että kaikki tarjottava on syöty ja heillä varmasti onkin se ajatus syömisen jälkeen että "hienoa että ruoka maistui ja kaikki meni, mitään ei jäänyt, hyvä homma!" enkä usko että he tietoisesti laittavat liian vähän ruokaa esille. Varaa olisi siis taloudellisesti kyllä mihin vaan.

Omien vanhempieni luona tarjottavaa on aina niin, että kaikki voivat ottaa niin reilusti kuin haluavat ja suurinta osaa ruuista jää vielä yli ja heille myöhemmin syötäväksi. Heillä ajattelutapa on se, että kenellekään ei varmasti saa jäädä nälkä ja ruokaa on reilusti. Näihin kahteen pitää vaan suhtautua eri tavalla, vaikka ensiksi kertomani hieman ärsyttääkin välillä. Olen tottunut siihen, että anoppilaan ei kannata mennä super nälkäisenä, kun taas ennen omien vanhempien luokse menemistä ei juuri kannata syödä.

Vierailija kirjoitti:

Kaippa minun luonani sitten kanssa ollaan nälkäisiä vaikka en ole tätä itse tajunnut. Oma itse olen ollut aina pieniruokainen ja syön kerran päivässä ison illallisen. En minä mitään piheyttäni tai pahuuttani ole ollut vieraille tarjoamatta ruokaa, mutta enpä ole älynnyt että jollekin vaikka 6 tuntia syömättä on jotenkin pitkä aika. Miten te pärjäätte yöt vai heräättekö keskellä yötäkin syömään? 

En ole myöskään älynnyt että jos aikuinen ihminen pyytää voiko tulla vieraaksi luokseni viikonlopuksi, että minun täytyisi älytä sitten huolehtia hänelle tarpeeksi tiheää tuoda ruokaa naaman eteen tai hän nääntyy ja suuttuu. Eikö sitä voi sanoa jos on nälkä ja ehdottaa että mentäisiinkö johonkin syömään tai kokataanko jotain? 

 

Onneksi et kuulu kaveripiiriini. Mulle heräsi kuitenkin mielenkiinto tästä sun "kerran päivässä syömästäsi isosta illallisesta". Voisitko kertoa, mitä se sisältää?  Jos vaikka me muutkin oppisimme syömään tuolla lailla hillitymmin ;)

Lähdin aikonaan tuoreen poikakaverin luo yöksi, ostin vain siideriä ja suolapähkinöitä kun lupasi tehdä ruokaa. Joo jätti se siitä kattilallisesta italianpataa mulle pari haarukallista. Mitään muuta ruokaa talossa ei ollut, ei edes leipää. Olutta  vaan jääkaappi  täynnä.

Ja talo oli keskellä maaseutua, ei  noin vain menty kauppaan. Yöllä oksentelin pitkin pihaa kun menin tupakalle tyhjällä mahalla, tai  no olihan siellä pähkinöitä ja alkoholia. Jätkä ihmetteli vieressä . Aamulla heräsin ihanaan tuoksuun, tyyppi veti pitsaa  keittiössä ja meni ihan paniikkiin minut nähdessään, hyvä kun ei tukehtunut tunkiessaan loppua pitsaa kurkkuunsa! (en tiedä kulkiko pitsataksit sinne asti, oliko joku kaveri tuonut vai itse hakenut).  Nappasin  siivun ja en ole niin vihaista katsetta ikinä saanut! Pilde kyllä  kelpasi mutta pitsaa ei voinut jakaa. 

Kahvin juotuani totesin että voitkin  heittää minut bussiasemalle.

Kaverilla oli tapana syödä välipalaa sun muuta kun kävin käymässä, eikä ikinä tarjonnut minulle mitään. Siltie siellä olisi pitänyt istua tuntikausia iltaan asti ja aina sain kuulla valitusta lähtiessäni että miten sä nyt jo lähet. Oltiin jotain 25-vuotiaista, eli ei mitään ihan teinejäkään enää. 

Kerran sanoin että nyt on kyllä jo niin nälkä että menen kotiin laittamaan ruokaa. Kaveri hätääntyi että miten minä jo lähden ja ehdotti, että voisin tehdä ruokaa hänen luonaan ja maksaa siitä hänelle.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsena serkuilla yökyläillessä oli aina karmea nälkä. Ruokaa sai todella vähän, ruokailujen välit olivat todella pitkät eikä mitään saanut ottaa siinä välissä vaikka oli kuinka nälkä.

Kauhein kokemus silti on kun tuoreena vaimona lähdim mieheni kanssa hänen siskonsa perheen luokse Amerikkaan. Matkahan tietysti oli pitkä. Lentomatkan jäljeen oli vielä kahden tunnin ajonatka jonka päälle kävimme matkalla vielä kunnon ruokaostoksilla. Nälkä ja väsymys oli tosi kova. No, kun vihdoin pääsimme perille odotin, että menemme suoraan haukkaamaan jotain syötävää. Jäimmekin istuskelemaan terassille ja juttelemaan matkalaukkuineen kaikkineen. Väsymys ja nälkä oli niin kova, että tuossa istuskellessamme sain herpeksen huuleeni. Kun lopulta menimme sisälle ei syömisistä ollut tietoakaan. Jossain vaiheessa talon emäntä alkoi keitellä tuoreita maisseja. Sain sitten syödäkseni yhden maissin illan aikana, ei mitään muuta. Koko reissun oli järkyttävä nälkä. Meillä oli lupa ottaa kaapeista mitä vain, mutta itse en kyllä osaa vieraitten ihmisten vieraassa talossa mennä ottamaan yhtään mitään (miehen sisko ei ollut minulle ollenkaan tuttu. Olinkohan kerran tai kaksi tavannut hänet aikaisemmin).

Sulla on kyllä ollut kovan onnen reissu.

Ensiksi matkustit lähes maapallon toiselle puolelle etkä ollut varautunut että nälkä siinä reissatessa voi tulla.

Sait herpeksen koska sinulla oli niin kova nälkä ja väsy.

Ja sitten sait vielä luvan kanssa ottaa kaapista mitä haluat mutta olisitkin halunnut sapuskan nenäsi eteen valmiiksi kannertuna.

Vikaa luetun ymmärtämisessä?

Vierailija kirjoitti:

Kaverilla oli tapana syödä välipalaa sun muuta kun kävin käymässä, eikä ikinä tarjonnut minulle mitään. Siltie siellä olisi pitänyt istua tuntikausia iltaan asti ja aina sain kuulla valitusta lähtiessäni että miten sä nyt jo lähet. Oltiin jotain 25-vuotiaista, eli ei mitään ihan teinejäkään enää. 

Kerran sanoin että nyt on kyllä jo niin nälkä että menen kotiin laittamaan ruokaa. Kaveri hätääntyi että miten minä jo lähden ja ehdotti, että voisin tehdä ruokaa hänen luonaan ja maksaa siitä hänelle.

Järkyttävän pihi tyyppi. Hänelle pitäisi maksaa? Wtf. En jaksaisi olla tuollaisen nolon luuserin kanssa ystävä.

Kyllä olen ja vielä ruoanlaitosta innostuneessa ja hyvää ruokaa laittavassa perheessä. Tarjottavat annokset olivat hyviä, mutta järkyttävän pieniä. Nautimme pienen pienen lounaskeittokulhon ja yhtä pienen päivällisen jälkeen iltapalaksi juustoa ja hedelmiä. Ja jokaiselle oli varattu noin 10 viinirypälettä, omenansiivu ja kolme siivua juustoa. Olin ihan äimänä, koska ystäväni oli aina kertonut, kuinka paljon hän laittaa ruokaa ja kuinka paljon kasvavat lapset syövätkään. Hirveä nälkä oli koko ajan enkä tajunnut miten ne lapset pärjäävät tuolla ruualla!

Joskus nuorena (~17?) olin isän serkkujen luona viikonlopun ja kysellessäni tarpeesta tuoda ruokia he sanoivat, ettei tarvitse tuoda mitään, he ovat aikeissa tehdä pizzaa ja ainekset on jo ostettu. Tässä vaiheessa itse sanoin, että ok, kivaa, mut tiedättehän, että mä oon kalalle tosi pahasti allerginen, eli jos se ei ole ongelma, niin hienoa.

Päästyäni perille siellä oli ruoka valmiina ja pizzat tehtynä, toinen oli kalaton ja toinen tonnikalainen. Molemmat oli leikattu samalla veitsellä ja huomasin tämän otettuani ensimmäisen puraisun siitä kalattomasta safkasta. Ei tarvinnut sit syödä sen enempää. Hauskinta oli, että he itse ehdottivat mm. pizzan reunojen uudelleen leikkaamista toisella veitsellä, jotta olisin voinut syödä sitä seuraavana päivänä.

Vierailija kirjoitti:

Kaverilla oli tapana syödä välipalaa sun muuta kun kävin käymässä, eikä ikinä tarjonnut minulle mitään. Siltie siellä olisi pitänyt istua tuntikausia iltaan asti ja aina sain kuulla valitusta lähtiessäni että miten sä nyt jo lähet. Oltiin jotain 25-vuotiaista, eli ei mitään ihan teinejäkään enää. 

Kerran sanoin että nyt on kyllä jo niin nälkä että menen kotiin laittamaan ruokaa. Kaveri hätääntyi että miten minä jo lähden ja ehdotti, että voisin tehdä ruokaa hänen luonaan ja maksaa siitä hänelle.

Siis minusta on ihana tarjota,jos joku tulee yöksi...kunnon aamiainen ja ruoka-aikaan syömistä ainakin,ei oo sydäntä eikä tulis kuuloonkaan jättää pelkälle kahville :)

Olin menossa häihin. Morsian oli palkannut juhlatarjoilua varten kokin.

Morsian kyseli minulta tarkasti, mitä voin syödä. Minulla on gluteeniton (keliakia) ja maidoton (maitoproteiiniallergia) ruokavalio. Hääjuhlan tarjoilu oli todella runsas ja monipuolinen, mutta siellä ei ollut mitään maidotonta, vaan kaikissa leipomuksissa oli voita tai kermaa, ellei molempia eikä mikään leivonnainen ollut gluteeniton.

Olin raskaana ja olin onneksi varalta ottanut mukaan kaksi gluteenitonta leipäpalaa. Olin kertonut, että voin käyttää Keiju-margariinia, mutta kun sitäkään ei ollut, niin koko juhlan aikana söin vain ne kaksi leipäpalaani. Ei tuntunut mukavalta, että ruokavalioni oli luvattu huomioida, mutta ei oltu. Olisin tietenkin ottanut mukaan muutakin ruokaa, jos olisin sen tiennyt. Oli "kiva" kuunnella, kuinka ihmiset kehuivat sitä mahtavaa tarjoilua.

kyllä, mä en yleensä kylässä syö

En ruokailisikaan kylässä mieluusti, kun on aika kankeat syömätavat. Mutta jos kahvitta jää, niin tuntuisi ikävältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti joutuu näkemään nälkää normaalipainoisten kodissa, jossa ei tarjoilla kahden tai kolmen ihmisen ruoka-annoksia YHDELLE!

Ihan normaalipainoisiakin on todella eri kokoisia. 2metrinen puolisoni syö ainakin kolme kertaa sen minkä minä. Sitäpaitsi kyllä ihmiselle hyvien käytöstapojen ja ystävyyden ja ennenkaikkea ihan jo kunnioituksenkin vuoksi tarjotaan sen verran, että hänen ei tarvitse nälässä olla, oli hän minkälainen tahansa.

Just näin. Itse olen pieniruokainen, mutta kotoa ja mummolasta olen oppinut sen, että vieraille laitetaan pöytä koreaksi ja ruokaa runsaasti ja tyrkytetään lisää. Ja jos yöllä tulee nälkä, niin olen sanonut että jää- ja kuivakaappi on keittiössä, sieltä vaan ottamaan leipää, hedelmiä ja muroja, ei tarvitse ujostella, olkaa kuin kotonanne. Vieraiden lähdön jälkeen ruokaa pitää jäädä yli, sen verran sitä varataan. 

Meiltä ei todellakaan nälässä lähdetä. 

Vierailija kirjoitti:

Olin menossa häihin. Morsian oli palkannut juhlatarjoilua varten kokin.

Morsian kyseli minulta tarkasti, mitä voin syödä. Minulla on gluteeniton (keliakia) ja maidoton (maitoproteiiniallergia) ruokavalio. Hääjuhlan tarjoilu oli todella runsas ja monipuolinen, mutta siellä ei ollut mitään maidotonta, vaan kaikissa leipomuksissa oli voita tai kermaa, ellei molempia eikä mikään leivonnainen ollut gluteeniton.

Olin raskaana ja olin onneksi varalta ottanut mukaan kaksi gluteenitonta leipäpalaa. Olin kertonut, että voin käyttää Keiju-margariinia, mutta kun sitäkään ei ollut, niin koko juhlan aikana söin vain ne kaksi leipäpalaani. Ei tuntunut mukavalta, että ruokavalioni oli luvattu huomioida, mutta ei oltu. Olisin tietenkin ottanut mukaan muutakin ruokaa, jos olisin sen tiennyt. Oli "kiva" kuunnella, kuinka ihmiset kehuivat sitä mahtavaa tarjoilua.

Mua harmittaa sun puolesta, tuo ei ollut mikään mahdoton listakaan.  Sulle olisi hyvin voinut tehdä vaikka tavallista paremman risoton ja gluteenitonta kakkua kauravispillä. Minun siskontyttö on moniallerginen, ei käy vehnä, ei tomaatti, ei maito, sitrukset, kaakao, kala ja muutama muu. Siitä huolimatta olen saanut lapsen ruokittua ja vieraana pidettyä. 

Anoppilassa on sellainen tyyli, että tarjotaan ihan kunnon ruokaa, mutta niin vähän että se käy ennemmin napostelusta. Tarkoituksena on kai, että naposteltava on se toissijainen juttu ja seurustelu on tärkeämpää. Nälkä jää aina. Omassa perheessäni isäni tekee yleensä valtavia lihapatoja ja tarjolla on vaikka mitä lisuketta. Ihmiset rohmuavat lautaset kukkuralleen ja hiljentyvät syömään, koska syöminen otetaan tosissaan. :D Sen jälkeen tulee vielä useita santsikierroksia, kunnes jokaikinen vieras on ähky. Sen jälkeen voidaan seurustella. :D Tykkään enemmän meidän tyylistä.