oletko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa?

Yksi kaverini tarjoaa aina vain kahvia ja paahtoleipää, vaikka menen yöksi. Ei myöskään anna kunnon peittoa ja tyynyä, vaan vieraat saavat palella jollain ohuenohuella "huovalla" ja sohvatyynyllä. Nykyään otan hänen luo lähtiessäni mukaan kunnon talvimakuupussin ja omat eväät. Naamioin eväät kohteliaisuudeksi ("heei, mä leivoin tuliaiseksi tällaista kinkkupiirakkaa!) mutta syön suuren osan niistä itse. Tämän olen todennut ainoaksi tavaksi, jolla en loukkaa kaveriani suoraan enkä joudu olemaan nälässä. Tuo yöllä palelu tosin haittasi minua vielä enemmän kuin nälkä.

Meillä todennäköisesti on joutunut vieraat joskus olemaan nälässä.

Yökylään tulijoille olen sanonut, että jääkaapista saa ottaa, kun kokee tarvitsevansa. Kun olen jotain tarjonnut, tarjoan/sanon, että tällaista olisi tarjolla, jos ei tule ottamaan, se on sitten oma asia, en jaksa tyrkyttää.

Ilmankos ei juurikaan vieraita käykään...

Vierailija kirjoitti:

Olen

Usein joo. Eivät tarjoa kaljaa ja pizzaa illalla.

Telkkaristakin pitää katsoa isännän/emännän valitsemaa ohjelmaa -> kurjaa on.

Vierailija kirjoitti:

Todellakin olen. Appivanhempani eivät tunne käsitettä vieraanvaraisuus. Jos itsellä on just kahvihetki, niin sitten voi päästä jaolle. Mutta että vieraille niinkun kohteliaisuudesta jotain tarjottaisiin? No ei. Vaikka tulisivat toiselta puolelta Suomea.

Todellinen kulttuurishokki oli tämä. En tiedä, missä tynnyrissä ovat kasvaneet.

Kerran lähdin sieltä pizzaa hakemaan, kun mitään ei herunut.

Ihan kun mun anoppi.

Sillä oli SUKULAINEN tekees isoa remppaa, niin ei tarjonnut EDES kahvia sille!

Ja mä oon tuntenut sen noin 28v ja saanut sillä ehkä 5x jotain syödäkseni.

Ja aina mainitsi että istu TÄHÄN että mahdut =D

Varmasti joutuu näkemään nälkää normaalipainoisten kodissa, jossa ei tarjoilla kahden tai kolmen ihmisen ruoka-annoksia YHDELLE!

Toki varmasti osa ihmisistä on luonnostaan nuukia, mutta tuntuu vähän onko vierailunne odottamattomia tms? Ei itsellä ainakaan ole jääkaapissa neljelle hengelle ruokaa moneksi päiväksi.

Vierailija kirjoitti:

Todellakin olen. Appivanhempani eivät tunne käsitettä vieraanvaraisuus. Jos itsellä on just kahvihetki, niin sitten voi päästä jaolle. Mutta että vieraille niinkun kohteliaisuudesta jotain tarjottaisiin? No ei. Vaikka tulisivat toiselta puolelta Suomea.

Todellinen kulttuurishokki oli tämä. En tiedä, missä tynnyrissä ovat kasvaneet.

Kerran lähdin sieltä pizzaa hakemaan, kun mitään ei herunut.

Sama! Anoppi tarjoaa pelkän kahvin, ei mitään muuta. Sitten ihmettelee kun on "kiire" pois ja miksi pojat kitisee (nälissään). Kaikki normaalit ihmiset tarjoaa leipää, puuroa tms lapsille edes!!

Vierailija kirjoitti:

Anoppilassa käsitys päivällisestä ja iltapalasta on voileipä.

Joulun ajan vierailulla kerrottiin raskausuutiset, joten ymmärrettävästi sille illalle varatut tarjottavat olivat mitä olivat - leipää, juustoja, kylmäsavulohitahnaa, mätimousse, pari siivua kinkkua. Näistähän päivän päätteeksi sopi iltaruuaksi itselle pari viipaletta leipää, puolet kaikesta tarjolla olevasta kinkusta ja pari palaa leipäjuustoa, koska loput palat olivat kosketuksissa joko sini- tai valkohomejuuston kanssa. Vatsa kurnien nukkumaan, koska olen tottunut syömään illalla ihan oikean ruuan.

Se lähinnä harmitti, että seuraavalle illalle oli kaupassa käynnistä huolimatta tarjolla sama setti - tosin sillä erotuksella, että kinkkua oli vielä vähemmän. Käytiin kuitenkin ensimmäisenä iltana keskustelu siitä, että en raskauden vuoksi voi syödä oikein mitään tarjottavista, mutta nähtävästi se ei kiinnostanut. En itse päässyt tuolle kauppareissulle päivällä, koska olin anopin järjestämässä ohjelmanumerossa kiinni - jälkikäteen harmittaa, ja olisi vaan pitänyt käydä hakemassa edes jotain syötävää. Käytiin onneksi iltapalan jälkeen vielä viemässä koirat ulos miehen kanssa, jolloin pystyi livahtamaan lähikioskilta edes sitä suklaata nälkäänsä.

Suunnattomasti ahdistaa kyläillä sellaisilla ihmisillä, joilla kaksi ruokaa päivässä + välipala ei ole mikään normaali tapa. En itse kertakaikkiaan oikein saa korvattua sitä päivällisruokaa millään leivän ja jogurtin pupeltamisella, vaan kaipaan selkeämmän annoksen, vaikka energiamäärät toki muutenkin saisi täytettyä.

Samasta puusta veistetty kuin minun anoppini. Tarjottavat ruokamäärät on anoppilassa kuin jostain vitsistä, eikä taatusti huomioida erikoisruokavalioita, vaikka yksi erikoisruokavalioinen sattuu olemaan hänen oma lapsensa eli minun puolisoni. "Älä nyt ole noin kranttu, kyllä sä tätä kastiketta voit syödä, ei siinä ole kun vähän vehnäjauhoja suurusteena." Keliaakikko on siis kranttu, kun ei syö itselleen sopimattomista aineksista tehtyä ruokaa.

Näitä nälkävierailuja on taas kesällä.

Oletteko joutuneet olemaan mökillä vieraana ja nälässä? Ei välttämättä pääse omatoimisesti kaupoille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meni kaverin luo kylään toiseen kaupunkin, kaveri haki bussiasemalta. Olin ennen kotona lähtöä  syönyt  jugurttia ja juonut kahvia, bussissa join limsaa. Kaveri ajoi suoraan asunnolleen, olin jotenkin niin ujo etten saant suuta auki ja kysyttyä että mites kaupassa käynti? Kaveri sitten keitti kahvit ja parin tunnin päästä' toiset kahvit. Oli hirveä nälkä. Katsottiin siinä telkkaa ja  juteltiin jotain. Kun kello tuli 19 kaveri sanoi että hänen pitää ottaa särkylääke ja uniääke ja leputtaa selkäänsä. Heitti  oikeasti jonkun unilääkkeen huuleen ja simahti, minä jäin vatsa kurnien hölmistyneenä  miettimään että mitäpä nyt.  En uskaltanut lähteä Helsingin pimeille kaduille seikkailemaan ja etsimään kauppaa! Lopulta uskalsin paahtaa  pari viipaletta  leipää kun melkein täysi pussi.  Jääkaapissa olivat pelkkä margariini ja maitopurkki. Aamulla kaveri keitti taas kahvit, minä katselin kaihoisasti paahtoleipää

Jälkeenpäin mietin katuiko jotenkin että oli pyytänyt minut sinne kun selkäkin vaivasi vai eikö vain tajunnut etten minä elä kahvilla!

Helsingin pimeän kadut pelotti enemmän kuin nälkä? Jos vieraan kaupungin villi meno pelottaa noin kovasti niin varmaan parempi että jäät kotikonnuille jyystämään grillikylkeä.

Kommenttisi on typerä. 

Kaikki eivät ole kaupungista eivätkä etenkään Helsingistä.

Pakko sanoa, että kun menin ensimmäisen kerran vierailulle sisareni luokse, olin kyllä järkyttynyt Helsingistä, vaikka päiväsaikaan saavuinkin.  Hän kävi noutamassa minut asemalta ruokatunnilla ja sitten mentiin Kallioon.  Olihan siinä vilskettä, vaikka suomalaisittain isosta kaupungista olinkin. Ja kun sitten iltapiävällä lähdin kävelemään sitä Helsingin katua Kurvia kohti, oli järkytys melkoinen. Kauheita sekoja juoppoja ja puliukkoja nurkat väärällään. (No, ei varmaan ollut nurkat väärällään, mutta siltä se vain tuntui).  Ihan oikeasti en kyllä olisi halunnut lähteä yksin yöhön etsiskelemään mitään.

Ilmeisesti et ole syntyperäinen helsinkiläinen, koska syntyperäiset eivät reagoi noin kuin sinä, joka kuvittelet olevasi jotakin ,kun olet päässyt oikein Helsinkiin.

Sopii aina muistaa, että meillä kaikilla on takanamme oma elämämme ja kokemuksemme, ja reagoimme asioihin eri tavoin. Voin hyvin kuvitella joidenkin omista tutuistanikin jättäneen ruoan etsiskelyn päiväsaikaankin Helsingissä käydessään, koska he kokevat Helsingin aivan toisin kuin esim minä nykyään. Hesa on nyt pieni kaupunki kaikkien niiden miljoonakaupunkien rinnalla joissa olen asunut.

Kaltaisesi pultsareita pelkäävä nynny ei pärjäisi suurkaupungissa päivääkään.

Suurin osa Hesarilla riehujista on tänä päivänä piripäitä.

Vierailija kirjoitti:

Tää on av:n hauskin ketju.

Aikuiset kertoo kuinka yhden illan on nälkä kurninut vatsassa ja pyörtyminen ollut hyvin lähellä.

Sivuseikkana, ketjun pointti on ihmetellä miten joku kehtaa kutsua yökylään ja olla tarjoamatta ruokaa. Mutta provohan sinä olet, ja minä siihen lankesin :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveri kutsui minut ja toisen ystävämme mökilleen muutamaksi yöksi toiselle puolen Suomea. Kertoi vielä etukäteen että hän tarjoaa ruoat ja käyneensä juuri Virossa ja ostaneensa sieltä meille alkoholia, joten sitäkään ei tarvitse hankkia.

Matkustimme koko päivän, onneksi kävimme syömässä matkalla, koska perillä oli patonkia, levitettä ja oliiveja sekä yksi pullo skumppaa. Söimme ja joimme niitä kolmeen pekkaan ja kävimme nukkumaan. Aamupala oli ns. kunnollinen. Kävimme ravintolassa päivällä ja illalla haimme subit. Eikä sille päivälle oltu varattu enää mitään muuta. Olin tämän toisen kaverin kanssa vähän nolona, että kehdataanko me nyt mennä kauppaan koska tää kolmas sanoi hankkivansa ruoat ja juomat... Mä sitten varovasti ehdotin, että otetaanko vähän niitä Viron tuliaisia ja lähdetään käymään jossain yksillä (niin saadaan samalla ruokaa)? 

Viron tuliaiset oli YKSI siideri meille kaikille. Eli se "ei tarvitse hankkia alkoholia" oli oikeesti yksi siideri ja yksi skumppapullo kolmeen pekkaan.

Päätettiin sitten että ajatelkoot mitä tykkää, me ainakin mennään kauppaan ostamaan ruokaa ja juomaa. Ajettiin lähimpään kaupunkiin, Alepaan ja otettiin kassit täyteen syötävää ja juotavaa. Kolmas kaveri pyöri ympyrää ja  sanoi, että maksatte sitten itse noi!  :O 

Se oli kyllä todella kummallinen reissu.

Nuukuus on oma lukunsa, mutta en ymmärrä miksi pitää valehdella, että ruokaa ja juomaa olisi riittävästi jos niin ei todellisuudessa ole. Vai oikeastiko tuollaiset nuukailijat kuvittelevat juurikin yhden pullon kuohuvaa kolmeen pakkaan ja yhden siiderin olevan "riittävästi" juomaa, jos on selkeästi annettu ymmärtää, että enemmänkin juomista olisi. Sama koskee ruokapolitiikkaa.

Eräs sukulainen aina kehuu kun kutsuu juhliin että meillä ei ole tarvinnut nälkäisenä pois lähteä. Vaan onpa. Kerran lähdin hiukan muita myöhemmin ku tein yhen atk-hommelin isännälle. menin sitten sanomaan hänelle keittiöön että nyt se toimii niin siellähän koko perhe veti kaksin käsin jotain lähettipizzaa :D

Juu, taannoin vierailin tuttujen tykönä joilla oli jo lähtökohtasesti täysin eri päivärytmi kun mulla, joka aiheutti vähän haasteita. Mukavaa väkeä muuten.

Itse syön päivän pääaterian lounasaikana eli puolilta päivin. Isäntäväki söi aina (arkenakin) myöhään illalla ja kesäviikonloppuisin jolloin olin kylässä grillaaminen ( tai sen suunnittelu) aloitettiin joskus klo 21-22 maissa. Sitten nukuin huonosti vatsa täynnä.

Itse olen tottunut heräämään 7-8 välillä ja sitten syömään jotain kevyttä aamupalaa tilanteesta rippuen. Isäntäväki heräili joskus 8.30-9 maissa ja keittivät vain kahvit. Minulle sanottiin että ota itse leipää kaapista jos maistuu, he eivät syö mitään aamulla.

Sit taas koko päivä ilman ruokaa, ehkä iltapäivällä kahvi ja muutama keksi.

Seuraavan kerran heillä vieraillessani olin varautunut banaanilla ja energiapatukalla jotka kävin syömässä salaa huoneessani.

Ystäväni kutsui 200 km päähän käymään ihan päiväseltään, tämä ok, tulen yöksi kotiin.

Kaikki oli siis sovittua ja lähdin ajamaan kotoa aamulla noin klo 9 vain kahvikupin ja leipäpalan jälkeen koska olimme sopineet että hänen mies grillaa meille ja syödään lounasta siellä.

No, tilanteeseen olikin tullut muutos, mies oli joutunut töihin ja kaverini ei tykkää laittaa ruokaa.

Jutellaan kuulumiset, hän esittelee taloa ym ym, sitten lähdettiinkin katsomaan kaupunkia ja lähimaisemia ja ehdotan et mentäskö syömään jonnekin, niin hän ei nyt halua kun he syövät sitten illalla kun mies tulee kotiin. Mentiin takas heille, hän keittää kahvit ja kysyy hyvin vaivaantuneena olisinko kaivannu jotain syötävää kun hän on vielä ihan täynnä kun heräsi niin myöhään ja söi tukevan aamiaisen. Sain sitten sanottua no että jos jotain helppoa löytyy vaikka leipää niin voisin kiits ottaa kun en oo syöny ku herätyäni ihan vaan vähän.

Sitten jatkoimme jutustelua ja rupesi olemaan niin nälkä että kädet tärisee ja kiukku alkaa nousta (siis paras lähteä).

Kaveri oli vaan et oota siihen saakka ku hänen mies tuleee niin näät hänetki.

No siis en voi.....

Lähdin jollain päänsärky verukkeella ja kurvadin ensimmäisern lähikauppaan ostamaan kaikkea mahdollista ja söin ne ajaessani kotiin.

Semmonen vierailu.

En sitten kehdannut sanoa että tarviin ruokaa.....kun ei kerta itse osannut ajatella päivän kulkua minun kantiltani.

Nuorena juhlittiin yhden aika pihin kaverin kans ja olin hänellä sillon yleensä yhden yön.

Minä vein hänelle aina kaikelaista ruokatarviketta, naposteltavaa, siideriä ja usein viinipullonkin. Varmaan 60-80 eur edestä millon mitäkin.

Minulla oli aina omat lakanat ja pyyhe mukana ettei hänelle tule edes pyykkiä.

Hän ei ollut ostanut juuri mitään, aina sama virsi ettei oo ehtiny miettiä syömisiä, eikä hänellä oo nyt rahaa, tili vasta tulossa, eihän me mitään ihmeitä tarvita tuo mitä ittelles tarviit.

Ja minähän toin, meille molemmille ja vielä hänelle jäikin.

Baariin ja taksii hänellä yllä rahaa oli 🤭

Yleensä se vierailu menikin shipseillä ja siderillä, seuraavana päivänä joku mehulasi ja leipää, jotain mitä minä olin tuonut. Sit pizzalle jolloin kumpikin tietty makso omansa.

Hän kävi kerran mun luona viikonlopun. Toi yhden valkkarin josta joi itse puolet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveri kutsui minut ja toisen ystävämme mökilleen muutamaksi yöksi toiselle puolen Suomea. Kertoi vielä etukäteen että hän tarjoaa ruoat ja käyneensä juuri Virossa ja ostaneensa sieltä meille alkoholia, joten sitäkään ei tarvitse hankkia.

Matkustimme koko päivän, onneksi kävimme syömässä matkalla, koska perillä oli patonkia, levitettä ja oliiveja sekä yksi pullo skumppaa. Söimme ja joimme niitä kolmeen pekkaan ja kävimme nukkumaan. Aamupala oli ns. kunnollinen. Kävimme ravintolassa päivällä ja illalla haimme subit. Eikä sille päivälle oltu varattu enää mitään muuta. Olin tämän toisen kaverin kanssa vähän nolona, että kehdataanko me nyt mennä kauppaan koska tää kolmas sanoi hankkivansa ruoat ja juomat... Mä sitten varovasti ehdotin, että otetaanko vähän niitä Viron tuliaisia ja lähdetään käymään jossain yksillä (niin saadaan samalla ruokaa)? 

Viron tuliaiset oli YKSI siideri meille kaikille. Eli se "ei tarvitse hankkia alkoholia" oli oikeesti yksi siideri ja yksi skumppapullo kolmeen pekkaan.

Päätettiin sitten että ajatelkoot mitä tykkää, me ainakin mennään kauppaan ostamaan ruokaa ja juomaa. Ajettiin lähimpään kaupunkiin, Alepaan ja otettiin kassit täyteen syötävää ja juotavaa. Kolmas kaveri pyöri ympyrää ja  sanoi, että maksatte sitten itse noi!  :O 

Se oli kyllä todella kummallinen reissu.

Nuukuus on oma lukunsa, mutta en ymmärrä miksi pitää valehdella, että ruokaa ja juomaa olisi riittävästi jos niin ei todellisuudessa ole. Vai oikeastiko tuollaiset nuukailijat kuvittelevat juurikin yhden pullon kuohuvaa kolmeen pakkaan ja yhden siiderin olevan "riittävästi" juomaa, jos on selkeästi annettu ymmärtää, että enemmänkin juomista olisi. Sama koskee ruokapolitiikkaa.

Eräs sukulainen aina kehuu kun kutsuu juhliin että meillä ei ole tarvinnut nälkäisenä pois lähteä. Vaan onpa. Kerran lähdin hiukan muita myöhemmin ku tein yhen atk-hommelin isännälle. menin sitten sanomaan hänelle keittiöön että nyt se toimii niin siellähän koko perhe veti kaksin käsin jotain lähettipizzaa :D

Pizzalähetin ammatti on vaarallinen.

Kaippa minun luonani sitten kanssa ollaan nälkäisiä vaikka en ole tätä itse tajunnut. Oma itse olen ollut aina pieniruokainen ja syön kerran päivässä ison illallisen. En minä mitään piheyttäni tai pahuuttani ole ollut vieraille tarjoamatta ruokaa, mutta enpä ole älynnyt että jollekin vaikka 6 tuntia syömättä on jotenkin pitkä aika. Miten te pärjäätte yöt vai heräättekö keskellä yötäkin syömään? 

En ole myöskään älynnyt että jos aikuinen ihminen pyytää voiko tulla vieraaksi luokseni viikonlopuksi, että minun täytyisi älytä sitten huolehtia hänelle tarpeeksi tiheää tuoda ruokaa naaman eteen tai hän nääntyy ja suuttuu. Eikö sitä voi sanoa jos on nälkä ja ehdottaa että mentäisiinkö johonkin syömään tai kokataanko jotain? 

 

Tämä on järkyttävää! Mutta valitettavan totta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen anoppilassa. Tyttöystävällä on vain siskoja ja isäkin oli melko pieni ruokainen. Ruokaa oli pöydässä aina aivan naurettavan vähän ja jouduin ottamaan noin puolet normaalista määrästä mitä yleensä söin, että muillekin jäi syötävää.

Anoppi kanssa laskee kulmaviivaimen ja grammavaa'an kanssa kaiken sapuskan ja annostelee valmiiksi lautasille. Miehet saavat isot annokset ja naisväki pienet, etteivät turhaan liho. Lapsenlapsista pojat saavat iltapalaksi niin monta leipää kuin mieli tekee ja jos tytöt pyytävät toista leipää, anoppi pitää opettavaisen luennon naisesta, joka söi niin paljon, että mahalaukku repesi.  

Vierailija kirjoitti:

Yksi kaverini tarjoaa aina vain kahvia ja paahtoleipää, vaikka menen yöksi. Ei myöskään anna kunnon peittoa ja tyynyä, vaan vieraat saavat palella jollain ohuenohuella "huovalla" ja sohvatyynyllä. Nykyään otan hänen luo lähtiessäni mukaan kunnon talvimakuupussin ja omat eväät. Naamioin eväät kohteliaisuudeksi ("heei, mä leivoin tuliaiseksi tällaista kinkkupiirakkaa!) mutta syön suuren osan niistä itse. Tämän olen todennut ainoaksi tavaksi, jolla en loukkaa kaveriani suoraan enkä joudu olemaan nälässä. Tuo yöllä palelu tosin haittasi minua vielä enemmän kuin nälkä.

"Kaverisi" on sadisti. Ja sinä se masokisti.