oletko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä olen ollut kun isäntäväki ovat olleet niin pieniruokaisia tai eivät osaa laskea määriä.

Itse yritän laittaa kahvillakin monelaista tarjottavaa ja huomioida erikosruokavaliot ja lapset.

Olen minäkin ollut. Tapahtui 90-luvulla, jolloin ei ollut niin valtavasti tietoa ravinnosta eikä kasvisruokailustakaan. Emäntä oli ryhtynyt kasvisyöjäksi. Tarjottiin siis luonaaksi kasvisruokaa. Homma hoidetttiin niin, että hän kaivoi osamansa kasvikset esiin ja kysyi, onko jollain hyviä ehdotuksia siitä, mitä niistä voitaisiin laittaa. No, ei kellään ollut mitään ruokalajiehdotusta niistä vihanneksista, mutta siinä sitten ehdoteltiin, mitä kokattaisiin minkin kanssa yhdessä ja millä menetelmällä. Jotain saatiin aikaiseksi. Mutta nälkä ei sillä lähtenyt, vaan kovin pian oli vielä suurempi nälkä. Näin tämän päivän tiedoilla voi todeta, että hänen vihanneskimarassaan ei ollut lainkaan proteiiniipitoisia kasviksia. Muuta varsinaista ruokailua (päivällinen/illallinen) ei ollut, mutta onneksi sentään vieraille ole varattu pieni pala grillimakkaraa pekkaa päälle. Se maistui uskomattoman hyvälle ja ole todella tarpeeseen, mutta nälkäisenä sai vuoteeseen käydä.

Tuo oli lauantai. Sunnuntaina oli superkevyt leipä+kahvi aamiainen ja taas samanlainen "luova" luonas vailla proteiinia.  Pois lähdettiin sitten neljän viiden aikaan ja kotimatka autolla kesti noin puolitoista tuntia. Kyllä maittoi vaatimatonkin ruoka kun kotiin pääsi.

Toivottavasti tuo "luonas" on typo.

Vierailija kirjoitti:

Pidän aina ruokaa mukana, ikinä ei ole pula siitä. Esim. liikumme matkailuautolla, jossa on kaikkea yllinkyllin tai vuodenajasta riippuen auton takakonttiin mahtuu ruokia, eivätkä mene pilalle, jos sattuu tarvitsemaan. Käsilaukussa tai matkatavaroissa on myös aina jotain nopeaa.

Toki käydään tarvittaessa kaupassa tai ravintoloissa syömässä.

Se lähinnä ärsyttää, jos kyläpaikka on jokin umpiperä ja lämmintä ruokaa on ajateltu syötävän kerran päivässä hyppysellinen kerrallaan. Itse teen aina paljon ruokaa, jos jää yli, niin jääkaappiin ja hyötykäyttöön seuraavina päivinä. En yritä laskea etukäteen montakohan perunaa minimissään voisi keittää.

Joo toi perunapihtailu on kyllä aivan merkillistä! Ne maksaa alle euron kilo ja jos jää paljon yli niin saa huomenna paistetut perunat, miksi ihmeessä niitä ei voisi tehdä niin paljon että kaikki varmasti saa kyllikseen. Meillä lasketaan yleensä about neljä perunaa per henkilö, tai enemmän jos on pieniä, ja sitten heitetään vielä muutama ylimääräinen varmuuden vuoksi.

Menimme muutama vuosi sitten miehen veljenpojan häihin. Ihmiset istutettiin pöytiin ja ns. ruoka tuotiin pöytiin. Olen itse kokannut elämäni aikana useammat häät ja ihmettelin mielessäni miten pienet ruokakulhot pöytiin väen jaettavaksi tuotiin. Syy löytyi varsin pian, ruuasta oli tehty tarkoituksella niin pahaa, ettei ketään huvittanut syödä juuri mitään. Olipahan erikoinen tilaisuus.

Myöhemmin kuulin, että sulhanen on ollut aina sairaaloisen pihi.

Erään kerran oli sisko luvannut laittaa ruuan valmiiksi kun tulen illasta heille. Menin avuksi hänen juhliaan laittamaan. Ajoin pe suoraan työpäivän jälkeen 150 km, vain kuullakseni että se luvattu ruoka oli kyllä tehty, mutta myös jo syöty oman perheen toimesta. No, ei kun kauppaan evästä ostamaan. Siskopa lykkäsi koko juhliin tarvittavien ostosten kauppalistan mukaan, sanoi maksavansa ostokset. Ostin kaiken pyydetyn, mutta jouduin tuplaamaan määrät kun olisi loppunut muuten heti kesken. Yömyöhään valmistelin tarjottavia niin pitkälle kun pystyi ja seuraavana päivänä loput. Siskolta ei onnistu keittiössä mikään ja lupautuessani ajattelin että jos menen avuksi on se minun lahjani hänelle. Juhlissa tarjottavat kelpasi väelle ja niitä kovasti kehuttiin. Niitä söin itsekin, mutta siinä oli kaikki mitä sisko tarjosi koko viikonlopun aikana. Eikä muuten maksanut koskaan ostoksista penniäkään, enkä minä jäänyt jankuttamaan rahasta kun ei muka ymmärtänyt. Jälkeenpäin itku että miksen vienyt mitään lahjaa, hän ostaa aina mulle.

Seuraaviin juhliin pyysi taas avuksi. Ilmoitin etten pääse, tulen vasta kun juhlat alkaa. Oli muuten vierailla ihmettelemistä kun pöydästä löytyi tällä kertaa yksi valmis pikku daimkakku, yksi creme Bonjour plus keksipaketti, eikä mitään muuta. Eihän se riittänyt alkuunkaan. Sisko hölmöyttään vielä hoki vieraille että kaapissa on varattuna fetasalaattiin aineet, pitäisikö laittaa, mutta ei ruvennut. Oletti että minä tai joku muu tehdään salaatti. En muuten tehnyt. Olisin pikkusen ollut vahingoniloinen kun seurasin vieraiden hämmennystä, mutta ei sisko ymmärtänyt edes nolostua. Vieraiden puolesta harmitti.

Ei olla enää juuri tekemisissä, mitta tuli myöhemmin täyteen muusta lokkeilusta mutta niistä saisi jo oman ketjun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveri kutsui minut ja toisen ystävämme mökilleen muutamaksi yöksi toiselle puolen Suomea. Kertoi vielä etukäteen että hän tarjoaa ruoat ja käyneensä juuri Virossa ja ostaneensa sieltä meille alkoholia, joten sitäkään ei tarvitse hankkia.

Matkustimme koko päivän, onneksi kävimme syömässä matkalla, koska perillä oli patonkia, levitettä ja oliiveja sekä yksi pullo skumppaa. Söimme ja joimme niitä kolmeen pekkaan ja kävimme nukkumaan. Aamupala oli ns. kunnollinen. Kävimme ravintolassa päivällä ja illalla haimme subit. Eikä sille päivälle oltu varattu enää mitään muuta. Olin tämän toisen kaverin kanssa vähän nolona, että kehdataanko me nyt mennä kauppaan koska tää kolmas sanoi hankkivansa ruoat ja juomat... Mä sitten varovasti ehdotin, että otetaanko vähän niitä Viron tuliaisia ja lähdetään käymään jossain yksillä (niin saadaan samalla ruokaa)? 

Viron tuliaiset oli YKSI siideri meille kaikille. Eli se "ei tarvitse hankkia alkoholia" oli oikeesti yksi siideri ja yksi skumppapullo kolmeen pekkaan.

Päätettiin sitten että ajatelkoot mitä tykkää, me ainakin mennään kauppaan ostamaan ruokaa ja juomaa. Ajettiin lähimpään kaupunkiin, Alepaan ja otettiin kassit täyteen syötävää ja juotavaa. Kolmas kaveri pyöri ympyrää ja  sanoi, että maksatte sitten itse noi!  :O 

Se oli kyllä todella kummallinen reissu.

Nuukuus on oma lukunsa, mutta en ymmärrä miksi pitää valehdella, että ruokaa ja juomaa olisi riittävästi jos niin ei todellisuudessa ole. Vai oikeastiko tuollaiset nuukailijat kuvittelevat juurikin yhden pullon kuohuvaa kolmeen pakkaan ja yhden siiderin olevan "riittävästi" juomaa, jos on selkeästi annettu ymmärtää, että enemmänkin juomista olisi. Sama koskee ruokapolitiikkaa.

Sehän se näissä piheilijöissä kummallista onkin. Kukaan tuskin loukkaantuu, jos reilusti sovitaan että kaikki tuo omat juomansa ja ruokansa, tai että käydään yhdessä kaupassa ja maksetaan kaikki tasapuolisesti. Se mikä ihmetyttää ja nostaa v käyrää kohtisuoraan ylöspäin on tämmöinen ihmeellinen venkulointi, passiivisaggressiivisuus ja valehtelu. Erittäin epämiellyttäviä piirteitä sosiaalisessa kanssa käymisessä. Jotenkin tosi vaikeaa edes ymmärtää tuollaisten motivaatiota. En nimittäin hetkeäkään oikeasti usko, että heistäkään se yksi patonki kolmeen pekkaan on riittävästi ravintoa, tai yksi siideri sopiva määrä kosteaan iltaan. Omassa arjessaan tuskin todellakaan noin käyttäytyvät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveri kutsui minut ja toisen ystävämme mökilleen muutamaksi yöksi toiselle puolen Suomea. Kertoi vielä etukäteen että hän tarjoaa ruoat ja käyneensä juuri Virossa ja ostaneensa sieltä meille alkoholia, joten sitäkään ei tarvitse hankkia.

Matkustimme koko päivän, onneksi kävimme syömässä matkalla, koska perillä oli patonkia, levitettä ja oliiveja sekä yksi pullo skumppaa. Söimme ja joimme niitä kolmeen pekkaan ja kävimme nukkumaan. Aamupala oli ns. kunnollinen. Kävimme ravintolassa päivällä ja illalla haimme subit. Eikä sille päivälle oltu varattu enää mitään muuta. Olin tämän toisen kaverin kanssa vähän nolona, että kehdataanko me nyt mennä kauppaan koska tää kolmas sanoi hankkivansa ruoat ja juomat... Mä sitten varovasti ehdotin, että otetaanko vähän niitä Viron tuliaisia ja lähdetään käymään jossain yksillä (niin saadaan samalla ruokaa)? 

Viron tuliaiset oli YKSI siideri meille kaikille. Eli se "ei tarvitse hankkia alkoholia" oli oikeesti yksi siideri ja yksi skumppapullo kolmeen pekkaan.

Päätettiin sitten että ajatelkoot mitä tykkää, me ainakin mennään kauppaan ostamaan ruokaa ja juomaa. Ajettiin lähimpään kaupunkiin, Alepaan ja otettiin kassit täyteen syötävää ja juotavaa. Kolmas kaveri pyöri ympyrää ja  sanoi, että maksatte sitten itse noi!  :O 

Se oli kyllä todella kummallinen reissu.

Nuukuus on oma lukunsa, mutta en ymmärrä miksi pitää valehdella, että ruokaa ja juomaa olisi riittävästi jos niin ei todellisuudessa ole. Vai oikeastiko tuollaiset nuukailijat kuvittelevat juurikin yhden pullon kuohuvaa kolmeen pakkaan ja yhden siiderin olevan "riittävästi" juomaa, jos on selkeästi annettu ymmärtää, että enemmänkin juomista olisi. Sama koskee ruokapolitiikkaa.

Sehän se näissä piheilijöissä kummallista onkin. Kukaan tuskin loukkaantuu, jos reilusti sovitaan että kaikki tuo omat juomansa ja ruokansa, tai että käydään yhdessä kaupassa ja maksetaan kaikki tasapuolisesti. Se mikä ihmetyttää ja nostaa v käyrää kohtisuoraan ylöspäin on tämmöinen ihmeellinen venkulointi, passiivisaggressiivisuus ja valehtelu. Erittäin epämiellyttäviä piirteitä sosiaalisessa kanssa käymisessä. Jotenkin tosi vaikeaa edes ymmärtää tuollaisten motivaatiota. En nimittäin hetkeäkään oikeasti usko, että heistäkään se yksi patonki kolmeen pekkaan on riittävästi ravintoa, tai yksi siideri sopiva määrä kosteaan iltaan. Omassa arjessaan tuskin todellakaan noin käyttäytyvät.

* Motiivia mutta ehkä kaikki tajusi :D

Anoppilassa käsitys päivällisestä ja iltapalasta on voileipä.

Joulun ajan vierailulla kerrottiin raskausuutiset, joten ymmärrettävästi sille illalle varatut tarjottavat olivat mitä olivat - leipää, juustoja, kylmäsavulohitahnaa, mätimousse, pari siivua kinkkua. Näistähän päivän päätteeksi sopi iltaruuaksi itselle pari viipaletta leipää, puolet kaikesta tarjolla olevasta kinkusta ja pari palaa leipäjuustoa, koska loput palat olivat kosketuksissa joko sini- tai valkohomejuuston kanssa. Vatsa kurnien nukkumaan, koska olen tottunut syömään illalla ihan oikean ruuan.

Se lähinnä harmitti, että seuraavalle illalle oli kaupassa käynnistä huolimatta tarjolla sama setti - tosin sillä erotuksella, että kinkkua oli vielä vähemmän. Käytiin kuitenkin ensimmäisenä iltana keskustelu siitä, että en raskauden vuoksi voi syödä oikein mitään tarjottavista, mutta nähtävästi se ei kiinnostanut. En itse päässyt tuolle kauppareissulle päivällä, koska olin anopin järjestämässä ohjelmanumerossa kiinni - jälkikäteen harmittaa, ja olisi vaan pitänyt käydä hakemassa edes jotain syötävää. Käytiin onneksi iltapalan jälkeen vielä viemässä koirat ulos miehen kanssa, jolloin pystyi livahtamaan lähikioskilta edes sitä suklaata nälkäänsä.

Suunnattomasti ahdistaa kyläillä sellaisilla ihmisillä, joilla kaksi ruokaa päivässä + välipala ei ole mikään normaali tapa. En itse kertakaikkiaan oikein saa korvattua sitä päivällisruokaa millään leivän ja jogurtin pupeltamisella, vaan kaipaan selkeämmän annoksen, vaikka energiamäärät toki muutenkin saisi täytettyä.

Mulla sisko on se karikatyyri mukavegaani, joka kylässä ollessaan ja aina kun joku muu on laittanut kuitenkin syö lihaa, kun näyttää ja tuoksuu niin hyvältä. Kyllähän sitä kerran kesässä voi! Ensin muistuttaa laittamaan vegaanipöperöt itelleen, no osaan mä ne tehdä ja kyllä mä kylään kutsuttujen ruokarajoitteet huomioin. Mutta sisko vetäseekin sit grillistä soijanakkien tai kasvispihvien sijaan muutaman perus grillimakkaran tai pihvin lautaselleen. Oon oppinut jo laittamaan ylimääräsiä, ei siinä. Välillä en ostanut edes soijanakkeja kun jäivät aina syömättä, meillä perheestä 3/4 soijalle allergisia ja mulle ei muuten vaan ne maistu mut syön sitte kun en poiskaan ilkeä laittaa. Jestas kuinka hyvin normi makkara sille upposi suunpielet rasvaa vaan tihuen, mutta sitten alkoikin kovaan ääneen moittiminen että kyllä nyt menee vatsa varmaan ihan sekaisin. Välillä se onkin tavan kermajätski tai kakku mikä kelpaa, mutta sitten alkaa valitus että ai ai miten huono olo tästä tuli. No älä syö, ja syö sitä mitä sulle varattiin! Luuleeko oikeesti että kukaan viitsii montaa kertaa laittaa erikseen hänelle. Manipulointia tuo on teetättää toisella turhaa vaivaa. Nakki nyt ei mitään eri vaivaa vaadi rahan lisäksi mutta koskee kyllä siskolla kaikkea muutakin ruokaa. Kailottaa aina miten paljon parempia vegaanituotteet on eikä pysty enää tavallisia syömään, mutta kummasti ne aina kuitenkin lautaselleen kylässä eksyy vaikka muutakin ois.

Ainoa tuntemani joka kutsuu itseään vegaaniksi ja syö eläinperäisiä on tämä siskokulta. Pari pääosin kasvissyöjää on kans tämmösiä joustavia mut he kertoo aina kylään tullessaan et sekaruoka käy (laitan kyllä jotain pelkkää kasvispöperöäkin aina ja heille teen sen mielelläni). Terkkuja sisko jos tunnistit.

Monessakin paikassa. Kasvis- tai vegaaniruoka ei vain ole täyttävää

Miesystävälle piti antaa palautetta, kun kutsui yökylään. Nukuin yövuoron jälkeen iltapäivään ja lähdin ajeleen miehen luo. En edes ajatellut syömistä, kun kuvittelin, että mies olisi jotain syötävää hankkinut. Sitten piti jo sanoa illalla, että on nälkä. Mies kaivaa pakasteesta leipää. No lopulta hyvin ja leipä oli hyvää, mutta pikkuisen tuli paha mieli, kun mies vielä ihmetteli nälkääni.

Itse hän oli syönyt jo ja on muutenkin sellainen, että syö vain 2-3 kertaa päivässä.

Seurustelin miehen kanssa jolla ei ollut nälkä juuri koskaan,joi vaan teetä litratolkulla. Muutenkin vähän erikoinen tapaus,joogasi ja kulki lumentuloon asti paljasjaloin

Muistan kun menin sinne yöksi ja vein itselleni kahvia,oletin että tottakai siellä jotain ruokaa on mutta ei,jääkaapissa oli vain soijamaitoa jota pisti teehen! Oli kyllä hämillään ja pahoillaan kun huomasi minulla olevan nälkä ja löysi sitten pastapussin jonka keitti. Oli aika ankea iltapala,makaronia jonka päälle ei ollut edes ketsuppia ja vettä hanasta😭

Aamulla meidän piti lähteä yhdessä kirppikselle ja sanoin ettei tapahdu, ellen saa ensi ruokaa!

Kävin sitten miehen ääneti paheksuessa hakemassa Mäkkäriltä kolme euron juustoa ja pirtelön ja söin ne bussipysäkillä kevyeksi aamupalaksi .

Jostain syystä se tapailu ei kauan jatkunut ..

Täällä on useampikin tarina miehistä, jotka kutsuvat naisen yöksi/viikonlopuksi luokseen, mutta eivät anna naiselle mitään ruokaa. Ihmetyttää, mikä heillä on motiivi. No, varmin tapa päästä naisesta eroon.

Lapsena olen. En kehdannut pyytää lisää.

Kyllä sitä nälkää joutuu toisinaan kotonakin näkemään. Mielummin näen sitä kylässä kaverilla, kuin kotona yksin. Mutta olen joo, enkä saanut traumoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveri kutsui minut ja toisen ystävämme mökilleen muutamaksi yöksi toiselle puolen Suomea. Kertoi vielä etukäteen että hän tarjoaa ruoat ja käyneensä juuri Virossa ja ostaneensa sieltä meille alkoholia, joten sitäkään ei tarvitse hankkia.

Matkustimme koko päivän, onneksi kävimme syömässä matkalla, koska perillä oli patonkia, levitettä ja oliiveja sekä yksi pullo skumppaa. Söimme ja joimme niitä kolmeen pekkaan ja kävimme nukkumaan. Aamupala oli ns. kunnollinen. Kävimme ravintolassa päivällä ja illalla haimme subit. Eikä sille päivälle oltu varattu enää mitään muuta. Olin tämän toisen kaverin kanssa vähän nolona, että kehdataanko me nyt mennä kauppaan koska tää kolmas sanoi hankkivansa ruoat ja juomat... Mä sitten varovasti ehdotin, että otetaanko vähän niitä Viron tuliaisia ja lähdetään käymään jossain yksillä (niin saadaan samalla ruokaa)? 

Viron tuliaiset oli YKSI siideri meille kaikille. Eli se "ei tarvitse hankkia alkoholia" oli oikeesti yksi siideri ja yksi skumppapullo kolmeen pekkaan.

Päätettiin sitten että ajatelkoot mitä tykkää, me ainakin mennään kauppaan ostamaan ruokaa ja juomaa. Ajettiin lähimpään kaupunkiin, Alepaan ja otettiin kassit täyteen syötävää ja juotavaa. Kolmas kaveri pyöri ympyrää ja  sanoi, että maksatte sitten itse noi!  :O 

Se oli kyllä todella kummallinen reissu.

Nuukuus on oma lukunsa, mutta en ymmärrä miksi pitää valehdella, että ruokaa ja juomaa olisi riittävästi jos niin ei todellisuudessa ole. Vai oikeastiko tuollaiset nuukailijat kuvittelevat juurikin yhden pullon kuohuvaa kolmeen pakkaan ja yhden siiderin olevan "riittävästi" juomaa, jos on selkeästi annettu ymmärtää, että enemmänkin juomista olisi. Sama koskee ruokapolitiikkaa.

Sehän se näissä piheilijöissä kummallista onkin. Kukaan tuskin loukkaantuu, jos reilusti sovitaan että kaikki tuo omat juomansa ja ruokansa, tai että käydään yhdessä kaupassa ja maksetaan kaikki tasapuolisesti. Se mikä ihmetyttää ja nostaa v käyrää kohtisuoraan ylöspäin on tämmöinen ihmeellinen venkulointi, passiivisaggressiivisuus ja valehtelu. Erittäin epämiellyttäviä piirteitä sosiaalisessa kanssa käymisessä. Jotenkin tosi vaikeaa edes ymmärtää tuollaisten motivaatiota. En nimittäin hetkeäkään oikeasti usko, että heistäkään se yksi patonki kolmeen pekkaan on riittävästi ravintoa, tai yksi siideri sopiva määrä kosteaan iltaan. Omassa arjessaan tuskin todellakaan noin käyttäytyvät.

Minusta tuntuu, että jotkut ovat yksinkertaisesti tyhmiä. Se tyhmyys näkyy muussakin, ei vain siinä, miten vieraitaan kohtelevat. Vähäiselle ÄO:lle ei tietenkään kukaan mitään mahda, jos ei ole ketään järkevämpää opastamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meni kaverin luo kylään toiseen kaupunkin, kaveri haki bussiasemalta. Olin ennen kotona lähtöä  syönyt  jugurttia ja juonut kahvia, bussissa join limsaa. Kaveri ajoi suoraan asunnolleen, olin jotenkin niin ujo etten saant suuta auki ja kysyttyä että mites kaupassa käynti? Kaveri sitten keitti kahvit ja parin tunnin päästä' toiset kahvit. Oli hirveä nälkä. Katsottiin siinä telkkaa ja  juteltiin jotain. Kun kello tuli 19 kaveri sanoi että hänen pitää ottaa särkylääke ja uniääke ja leputtaa selkäänsä. Heitti  oikeasti jonkun unilääkkeen huuleen ja simahti, minä jäin vatsa kurnien hölmistyneenä  miettimään että mitäpä nyt.  En uskaltanut lähteä Helsingin pimeille kaduille seikkailemaan ja etsimään kauppaa! Lopulta uskalsin paahtaa  pari viipaletta  leipää kun melkein täysi pussi.  Jääkaapissa olivat pelkkä margariini ja maitopurkki. Aamulla kaveri keitti taas kahvit, minä katselin kaihoisasti paahtoleipää

Jälkeenpäin mietin katuiko jotenkin että oli pyytänyt minut sinne kun selkäkin vaivasi vai eikö vain tajunnut etten minä elä kahvilla!

Helsingin pimeän kadut pelotti enemmän kuin nälkä? Jos vieraan kaupungin villi meno pelottaa noin kovasti niin varmaan parempi että jäät kotikonnuille jyystämään grillikylkeä.

Kommenttisi on typerä. 

Kaikki eivät ole kaupungista eivätkä etenkään Helsingistä.

Pakko sanoa, että kun menin ensimmäisen kerran vierailulle sisareni luokse, olin kyllä järkyttynyt Helsingistä, vaikka päiväsaikaan saavuinkin.  Hän kävi noutamassa minut asemalta ruokatunnilla ja sitten mentiin Kallioon.  Olihan siinä vilskettä, vaikka suomalaisittain isosta kaupungista olinkin. Ja kun sitten iltapiävällä lähdin kävelemään sitä Helsingin katua Kurvia kohti, oli järkytys melkoinen. Kauheita sekoja juoppoja ja puliukkoja nurkat väärällään. (No, ei varmaan ollut nurkat väärällään, mutta siltä se vain tuntui).  Ihan oikeasti en kyllä olisi halunnut lähteä yksin yöhön etsiskelemään mitään.

Ilmeisesti et ole syntyperäinen helsinkiläinen, koska syntyperäiset eivät reagoi noin kuin sinä, joka kuvittelet olevasi jotakin ,kun olet päässyt oikein Helsinkiin.

Sopii aina muistaa, että meillä kaikilla on takanamme oma elämämme ja kokemuksemme, ja reagoimme asioihin eri tavoin. Voin hyvin kuvitella joidenkin omista tutuistanikin jättäneen ruoan etsiskelyn päiväsaikaankin Helsingissä käydessään, koska he kokevat Helsingin aivan toisin kuin esim minä nykyään. Hesa on nyt pieni kaupunki kaikkien niiden miljoonakaupunkien rinnalla joissa olen asunut.

Kaltaisesi pultsareita pelkäävä nynny ei pärjäisi suurkaupungissa päivääkään.

Tämä on vähän outo keissi, kun ruokapaikkoja kyllä oli MUTTA..

Nuorempana, olin muistaakseni 24 tai  25 kun lähdin ystäväni kanssa kylpylään. Aamupala hotellissa kuului hintaan mutta kun menimme syömään, ystäväni oli  jotenkin tosi kärttyinen ja hoputti koko ajan. Joi vain kahvia kun itse olisin ottanut esim mysliä ja leipää, sain sitten hätinä syötyä yhden sämpylän. Nykyään sanoisin "Painu sinne kylpylään edeltä, mä syön nyt! " mutta olin jotenkin  niin tossu. Olimme 2 h kylpylässä ja nälkähän siinä tuli mutta kaveri päätti, nyt mennään shoppailemaan!  Koetin vihjata  että olisi nälkä mutta kaveri vaan viiletti kaupasta toiseen, jonkin energiajuoman ehdin napata kioskilta mukaan.  Kun pääsimme hotelliin kaveri lupaili että mennään kohta pitsalle,  peilaili uusia  vaatteita jne ja lopulta kun hänelläkin oli nälkä, niin hotellin ravintola oli kiinni!  Kaveri vaan totesi lunkisti että "ei sitten syödä, ei tässä niin nälkä ollutkaan" mutta minä itku kurkussa  ostin aulan kioskista sipsejä ja suklaapatukan vaikka huono olo niistä tuli, eikä uni oikein  maittanut. Aamulla kaveri oli sitä mieltä että skipataan aamupala, käydään uimassa ja  lähdetään ajamaan kotiin, oikein säpsähti kun löysin oman ääneni ja   rähähdin että  ei vit"ssa! Tuli sitten vastentahtoisesti juomaan kahvia ja tuijottamaan kun ahmin hirveällä kiireellä leipää ja hedelmiä, hotkin kun  ajattelin että lähtee ja jättää minut sinne hotelliin! 

Heti kotona sulatin pakkasesta jauhelihaa ja tein kastikkeen pastan kanssa, maistui taivaalliselta!

Vierailija kirjoitti:

Täällä on useampikin tarina miehistä, jotka kutsuvat naisen yöksi/viikonlopuksi luokseen, mutta eivät anna naiselle mitään ruokaa. Ihmetyttää, mikä heillä on motiivi. No, varmin tapa päästä naisesta eroon.

+ se että monilla miehille ihme ajattelukyky että nainen ei saisi syödä mitään ettei "liho" vedellä ja pyhällä hengellä pitäisi elää suurinpiirtein niiden mielestä.

Todellakin olen. Appivanhempani eivät tunne käsitettä vieraanvaraisuus. Jos itsellä on just kahvihetki, niin sitten voi päästä jaolle. Mutta että vieraille niinkun kohteliaisuudesta jotain tarjottaisiin? No ei. Vaikka tulisivat toiselta puolelta Suomea.

Todellinen kulttuurishokki oli tämä. En tiedä, missä tynnyrissä ovat kasvaneet.

Kerran lähdin sieltä pizzaa hakemaan, kun mitään ei herunut.

Leirikoulun valvojina 5 vrk eräässä perheessä Saksassa. Lapset eri perheissä. Tyttären perheen vanhemmilla oli joku meno joten tytär 12v tuli meidän perheeseen siksi aikaa. Oli ruoka-aika ja rouva laittoi vastahakoisesti tyttärelle annoksen lautaselle. Jotain makaroonipöppiä. Lapsi otti jo ruokailuvälineet käteen ja samassa soi ovikello ja häntä tultiin hakemaan.

Rouva tempaisi samassa lapsen edestä lautasen ja huusi.SINÄ MENET MUUALLE SYÖMÄÄN! Alkoi itse mättää annosta naamaansa. 

Tämä 5 vrk oli kidutusta. ruokaa sai kerran päivässä. Kylmiä perunoita ja raakaa kalaa sekä juustopallo oli pöydässä. Juotavaa ei saanut ottaa. Illalla isäntä laittoi lautaselle 3 Kolme lihapullaa josta itse söi yhden heidän poika toisen ja emäntä kolmannen. Talon vieressä oli onneksi kioski josta saatiin ostettu karkkia nälkään. Rahasta heillä ei ollu pulaa, Mies oli kansainvälisen yrityksen johtaja ja rouva kotona.