oletko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viime kesänä miehen kaverin 2 päivän tuparit. Minä ainut nainen ja kasvissyöjä. Sanoin siis jo etukäteen, että tuon itselleni myös jotain ruokaa.

Kahden päivän aikana tarjolla vaan omia juomia ja makkaraa. Eräs mies oli leiponut piirakan, mutta sitä ei tarjolle laitettu. Talon nainen (joka oli päivät töissä) sitä alkoi yksinään syödä kun töistä kotiutui. Pyysin nälissäni, että saisinko minäkin, ja muillekin taisi pienet rippeet jäädä.

Sanottiin myös, että kaapista saa syödä mutta siellä oli vain vähän leipää ja voita. Luonnollisesti aamupalaa ei ollut tarjolla. Pari miestä haki meille sitten kaupasta aamupalaa jossain välissä.

Kun isäntä toisena päivänä laittoi ruokaa niin se oli hienot pihvit miehille. Tarjolla oli myös vähän salaattia. Minulle ei edes kerrottu monelta syödään, vaan isäntä kutsui miehet pöytään kun minä vielä lämmittelin omaa vähäistä annostani uunissa.

Lisäksi, meille tarjottiin nukkumapaikaksi pihalla olevaa koirien paskaista sohvaa, jonka voisi sisälle siirtää. Nukuimme kuitenkin olkkarin sohvilla.

Tällä porukalla on meille nyt porttikielto, mutta he eivät kyllä sitä itse tiedä.

Siis miksi olit nälässä jos olit tuonut itsellesi ruokaa? Ei kai kukaan muutenkaan odota tupareissa kahden päivän kestitystä..?

Odotin edes jotakin vieraanvaraisuutta, sillä mitään ohjeistuksia en etukäteen saanut, että omat ruoat kannattaisi tosiaan 2 päiväksi tuoda. Otin mukaani siis vain hedelmiä yms. pientä laitettavaa.

Olen itse aina kaikille tarjonnut 2 pv tupareissa ruoat (aamu-ja päiväruoat), jollei erikseen ole sovittu, että syödään myös ulkona.

Ihmiset ovat varmaan vaan sitten erilaisia.

Jos sä olet aiemmin sanonut että otat omat ruuat mukaan niin sillonhan sun ois pitäny tehdä niin. Ihme vinkumista. Taisitte vaan jäädä loisiin kahdeksi päiväksi, tuskin oli edes kutsussa mainittu kestoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viime kesänä miehen kaverin 2 päivän tuparit. Minä ainut nainen ja kasvissyöjä. Sanoin siis jo etukäteen, että tuon itselleni myös jotain ruokaa.

Kahden päivän aikana tarjolla vaan omia juomia ja makkaraa. Eräs mies oli leiponut piirakan, mutta sitä ei tarjolle laitettu. Talon nainen (joka oli päivät töissä) sitä alkoi yksinään syödä kun töistä kotiutui. Pyysin nälissäni, että saisinko minäkin, ja muillekin taisi pienet rippeet jäädä.

Sanottiin myös, että kaapista saa syödä mutta siellä oli vain vähän leipää ja voita. Luonnollisesti aamupalaa ei ollut tarjolla. Pari miestä haki meille sitten kaupasta aamupalaa jossain välissä.

Kun isäntä toisena päivänä laittoi ruokaa niin se oli hienot pihvit miehille. Tarjolla oli myös vähän salaattia. Minulle ei edes kerrottu monelta syödään, vaan isäntä kutsui miehet pöytään kun minä vielä lämmittelin omaa vähäistä annostani uunissa.

Lisäksi, meille tarjottiin nukkumapaikaksi pihalla olevaa koirien paskaista sohvaa, jonka voisi sisälle siirtää. Nukuimme kuitenkin olkkarin sohvilla.

Tällä porukalla on meille nyt porttikielto, mutta he eivät kyllä sitä itse tiedä.

Siis miksi olit nälässä jos olit tuonut itsellesi ruokaa? Ei kai kukaan muutenkaan odota tupareissa kahden päivän kestitystä..?

Odotin edes jotakin vieraanvaraisuutta, sillä mitään ohjeistuksia en etukäteen saanut, että omat ruoat kannattaisi tosiaan 2 päiväksi tuoda. Otin mukaani siis vain hedelmiä yms. pientä laitettavaa.

Olen itse aina kaikille tarjonnut 2 pv tupareissa ruoat (aamu-ja päiväruoat), jollei erikseen ole sovittu, että syödään myös ulkona.

Ihmiset ovat varmaan vaan sitten erilaisia.

Jos sä olet aiemmin sanonut että otat omat ruuat mukaan niin sillonhan sun ois pitäny tehdä niin. Ihme vinkumista. Taisitte vaan jäädä loisiin kahdeksi päiväksi, tuskin oli edes kutsussa mainittu kestoa.

Ja mikset menny kauppaan muiden mukana? Aikuinen ihminen noin avuton.

Vierailija kirjoitti:

Ex poikaystävän luona. Olimme aiemmat neljä viikonloppua olleet aina minun luonani, jossa olin pitänyt täyshoidon eli varannut syömiset koko viikonlopuksi eikä kaupassakaan tarvinnut käydä, koska tahdoin meidän voivan keskittyä toisiimme. No sitten lopulta mentiin viikonlopuksi tämän miehen luo. Hän haki minut autollaan rautatieasemalta, koska hän asui korvessa. Ekana iltana jo kävi niin, että mies keitti meille molemmille kyllä kahvit, mutta hän vaan yksin söi lihapiirakan sen kanssa mitään selittämättä. No ajattelin, ettei piirakoita sitten vaan ollut enempää ja ajattelin saavani syötävää sitten aamupalalla.

Aamulla herätessäni nenääni tuoksui paistettu pekoni. Mies oli paistanut itselleen pekonia ja kananmunia eikä ollut jättänyt minulle mitään, keitti taas vaan kahvia minullekin. Lounasaikaan hän jälleen lämmitti mikrossa vaan itselleen aiemmin tekemäänsä ruokaa. Aika äkkiä sen jälkeen pyysin häntä heittämään minut asemalle vaikka minun piti lähteä vasta seuraavana päivänä. Ikinä en kehdannut kertoa lähtöni oikeaa syytä. Jotenkin nolotti vaikka hänen häpeänsähän se oli olla tuollainen pihitörppö.

Siis miten joku ees kehtaa käyttäytyä noin?! Et kai tavannut enää? Ei toi ole enää pihiyttä, vaan sairasta käytöstä olettaa että pyhällä hengellä pärjää toinen, kun itse syö!

Vierailija kirjoitti:

Sitten on näitä, jotka ovat venyttäneet mahalaukkunsa pilalle. Vaikka tarjoaisi ruokaa millaiset määrät tahansa, niin se on liian vähän.

Yhdessäkin perheessä sellainen 4-5v tyttö veti 6 grillimakkaraa lisukkeineen ja siihen vielä sama määrä lettuja päälle. Lapselle on aina kasattu lautaselle kasapäin ruokaa ja oli jo tuolloin ylipainoinen.

Ai kauhee, minä olin alipainoinen lapsi ja muistan vetäneeni joskus 6 grillimakkaraa:D

Ylipainoinen vieras tai ei, niin minä huolehdin että ruokaa on varalta, ja voi tehdä lisää niin että kaikki saavat kyllikseen. Ainakin sitä halvinta makkaraa, jos ei nyt pihvejä olisikaan varaa tarjoilla.

En ihmettelisi, jos eräs nyt jo entinen ystäväni tuli tänne itkemään omaa versiotaan siitä, miten tuli kutsutuksi kylään ja junamatkan jälkeen  joutui istuskelemaan suolet  kuristen. Itki tuota silloin Facessakin ja kun kerroin oman versioni, esti ja poisti kavereista!

Ja totuushan oli se, että on että olin tehnyt lohikastiketta ja pastaa (makaroni sattuu mahaan) sekä omenakaurapaistosta (omenat kutittaa kurkkua).  Lopulta närppi paljasta lohikastiketta. Ja olin kysynyt ennen tuloaan, onko mitään ruokarajoituksia!

Joo jatkakaa, oli vaan pakko päästä avautumaan kun vieläkin kiehuu.

Kirjoitin tuonne aiemmin mieheni enosta ja serkusta, jotka tulivat aamulla, vaikka piti tulla päivällä myöhemmin- noh jääkaappi oli liki tyhjä kun on vaan se 1 auto...

Tuli mieleen pari muutakin tapausta:

- Eräs pitkäaikainen tuttava, jonka kanssa asuimme tuolloin samassa kaupungissa, ei koskaan edes kylään kutsuessaan tarjonnut mitään, joskus harvoin saattoi olla joku keksipaketti pöydässä, kahvi oli lidlin halvinta kuraa johon ei ollut edes maitoa lisukkeeksi. Jos vein tuliaisia, niin ne hän jemmasi kaappiin. Sen sijaan, kun hän tuli meille, niin odotti että pöytä notkuu tarjoiluista. Kerran sovimme, että hän tulee lastensa kanssa kylään lounaan jälkeen, iltapäivällä. Noh, hän tuli klo 11.45 ja sanoi heti ovella että he eivät ole syöneet lounasta, olisiko jotain tarjota !!! Sanoin, että valitettavasti me jo söimme lounaan klo 11, enkä ollut varautunut siihen. Paistoin sitten äkkiä pakasteesta karjalanpiirakoita ja keitin kananmunia, ettei hänen lapsensa joudu olemaan nälissään, mutta mielestäni oli törkeää ajoittaa tulonsa ns lounasaikaan, kun nimenomaa oltiin sovittu että tulevat sen JÄLKEEN- ILTAPÄIVÄLLÄ... !

- Toinen tapaus oli entinen naapuri, tykkäsi kutsua itsensä meille "nyyttäreille" grillailemaan. Joo, meillä oli varsin mukavaa ja tein usein esim. salaatin yhteisesti, siitä huolimatta he toivat tulaisiksi esim 4kpl paketin kanapihvejä, mutta tuon pariskunnan lapsetkin poikaystävineen tulivat sitten syömään kun tämä pariskunta itse heidät kutsui meiltä kysymättä. Mielestäni hiukan vinksahtanutta, kun meitä oli tuolloin 2- ja heitä yhteensä 8 (Pariskunta +4 lasta, joista kahdella poikaystävä mukana), pihvejä he toivat siis 4 mukanaan...  Mielestäni nyyttäreiden idea on se, että kaikki tuovat vähintään sen minkä verran itse syövät...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erehdyin viettämään juhannuksen appivanhempien mökillä ja taisi jäädä minun osalta viimeiseksi vierailuksi. Ainakaan hetkeen en ole sinne menossa! (Olen kirjoittanut tänne myös joulusta anoppilassa, kun sai olla nälissään, tässä nyt sitten juhannuksen kertomus)

Olimme mökillä useamman yön ja lähes joka päivä oli tarjolla vain lounas. Muut syömiset piti itse ottaa, esim. aamupalaa tai iltapalaa  ei ollut kertaakaan tarjolla. Ei myöskään välissä mitään naposteltavia. Olimme ostaneet poikaystävän kanssa kyllä omia grillattavia, mutta ei niistä joka päivälle riittänyt. 

Heillä on kulttuuri sellainen, että tarjotaan vain yksi lämmin ateria päivässä, joka on kyllä hyvää ruokaa, mutta ei sillä iltaan asti pärjää. Usein illalla söimmekin poikaystävän kanssa edellisen päivän jämiä tai keksimme muuta syötävää. Mutta usein tuli mentyä pienessä nälässä jopa nukkumaan. 

Kävimme yhtenä päivänä pyöräilemässä n. 30km poikaystävän kanssa. Minua heikotti, eikä omia eväitä ollut otettu mukaan, vain vettä. (Aluksi ei ollut tarkoitus vetää niin pitkää lenkkiä, mutta innostuttiinkin sitten ja siksi eväitä ei tullut mukaan) Olin yllättynyt että pyöräretken jälkeen anoppi oli jopa päivällistä laittamassa! Tätä ei ole tapahtunut varmaan koskaan aiemmin. Ilman kyseistä päivällistä olisin saattanut jopa pyörtyä.

Kerran appiukko rupesi grillaamaan makkaraa ja muistin että meillähän oli kaksi makkaraa vielä jäljellä joten vein ne hänelle grillin luokse ja sanoin että nuo voisi laittaa samalla grilliin. Oli ilmeisesti liian suuri työ hänelle siinä, kun mutisi jotain mutta lähdettyäni siitä laittoi ne makkarat kuitenkin sinne. 

Poikaystäväni kuitenkin meni kääntämään ne kun appiukko meni sisälle omien makkaroidensa kanssa. Oli grillannut siis varmaan 2 pakettia makkaraa ja omalle lautaselleen otti suurimman osan! Mökillä oli myös poikaystävän sisko lapsiensa kanssa eikä heille jäänyt murustakaan. Anoppi yritti vieressä toppuutella appiukkoa: "jätähän kuule muillekin!"  Vaan eipä jättänyt. En ole varmaan koskaan tuntenut niin suurta myötähäpeää kuin silloin. 

Kun appiukko mussutti tyytyväisenä makkaroitaan, rupesivat sisko lapsineen etsimään kylmälaukuista syötävää mitä söivät sitten keskenään. 

Anoppi ei edes omille lapsenlapsilleen laittanut heidän siellä ollessaan iltapalaa tai muuta syötävää. Lapsilla oli suklaata ja karkkeja ja se oli heidän "iltapala". Eivät karkeista myöskään muille tarjonneet, mutta ilmeisesti ukkiinsa tulleet siinä asiassa. (Ei sillä että olisin niitä karkkeja himoinnutkaan, mutta mielestäni on epäkohteliasta olla tarjoamatta muille ja mussuttaa kovaan ääneen toisten vieressä)

Oli helpotus kun viimein pääsimme lähtemään. Poikaystävänikin muuttuu melkein eri ihmiseksi kun hänen porukkansa ovat läsnä ja suuttuu tai saa raivokohtauksen jos mainitsen vähänkään hänen porukoistaan. Meillä oli puhetta ruoasta ja ohimennen mainitsin, että "ei me mökilläkään tarpeeksi syöty" ja tästä poikaystävä raivostui, alkoi nimittelemään minua ja haistattelemaan. Joku ihme symbioosi hänellä on porukoihinsa, kun ei saa pienen pientä asiaa mainita, kun raivostuu. Sairasta, sanon minä.

Kun tuosta aikuistut, opit ottamaan niin paljon ruokaa mukaan, ettei riittävyydestä tule ongelmaa.

Miksi anopin pitäisi mökillä laittaa usempia aterioita? Jos muillakin on täydet jääkaappioikeudet, voi niitä muita aterioita kuka tahansa laittaa.

Karkkipussit on niiden lasten omat. Vie itse omat karkkisi.

En odota täysylläpitoa tai hyysäämistä, mutta jonkinlaista vieraanvaraisuutta voisi olla. Se että appiukko grillaa vain itselleen makkaraa, eikä jätä murustakaan muille, on mielestäni itsekästä. Poikaystäväkin on sellainen, että aina sanoo että "siellä kyllä on ruokaa" mutta vaikka on nälkä, ei poikaystäväkään ota kaapista mitään vaan istua nökötetään sohvalla kuin robotit konsanaan, joten olisi outoa minun vieraana mennä kaappeja penkomaan kun kukaan ei edes sano että saa ottaa itse kaapista ruokaa. 

Ja kuten aiemmin kirjoitin, en olisi lasten karkkeja halunnutkaan, mutta heidän kulttuurinsa on sellainen ettei toisille tarjota vaan mussutetaan vain yksinään. Itsellä ainakin sellainen periaate että kohteliaisuudesta tarjoan muillekin, vaikka muut eivät haluaisikaan. Ja se että lapset söivät karkkeja nälkäänsä eikä edes heille tarjottu iltapalaa, on todella outoa. Anoppi teki itselleen ja appiukolle marjapirtelöä iltapalaksi ja poikaystävän siskon nuorempi lapsi kysyi appiukolta "mitä siinä on?" Appiukko ei antanut lapsen maistaa pirtelöä vaan sanoi vain "ei tämä sinulle maistuisi".

Kyllä mun täytyy ihan oikeasti ihmetellä mitä tuommosten ihmisten päässä liikkuu. Ei tulis pieneen mieleenkään tehdä itselleen vain jotain ja muut saa olla ilman, ei edes sano että jääkaapille saa mennää vapaasti. Kuinka voi olla ihmiset olla noin juntteja? Ei minullekkaan ole kotona sen kummemmin mitään suuria vieraanvaraisuuksia opetettu, mutta pidän itsestään selvänä että muista ihmisistä pidetään huolta. 

Englantilaisissa häissä. Oli kutsuttu lahjatoivelistan kanssa ja valitsin siitä toiveen mukaan. Juhlapaikalla oli vain omakustanteinen baari ja perunalastuja pöydällä. Ruokaa ei edes tilattavissa, juomia vain. Onneksi sinne ei tarvinnut jäädä

Kun vieraita kutsutaan kylään, oletus on, että ovat muutaman tunnin tai korkeintaan yhden päivän ajan.

Meillä silloin palvelu pelaa. Mutta jos jäävät useaksi päiväksi lokkeilemaan sopimatta, kysymättä sopiiko olla teillä vielä pari päivää lisää, loppuu se tarjoilu viimeistään tulopäivän seuraavaan aamupäivään.

Asustelemaan jääneet keski-ikäinen pari kyllä kummastutti, en lupaa enää koskaan niille, että tulkaa vaan käymään, koska heille se näköjään tarkoittaa asumaan jäämistä.

Kolme päivää yllärinä ja tuliaisina kilo multapottuja.

Me nuoret serkukset olimme sopineet, että menen juhannuksena pääkaupunkiseudulta Posiolle serkkuni luo, joka asui vanhemmillaan.

Olin yhden yön ja koko aikana sain ainoastaan aamupalan, joka oli kuppi teetä ja ruisleipä ilman voita tai mitään muutakaan.

Serkun vanhemmat istui sohvalla rapulasta koomassa.

Siitä matkani jatkui aamupäivällä takaisin pk-seudulle.

sukulaiset kinusivat minut juhliinsa. menin koska pyysivät pyytämästä päästyään.

no mitäs siellä, ruokaa sain, mutta pistettiin sivuhuoneeseen syömään vaikka olohuoneessakin ois ollut tilaa. söin, menin ulos, polttelin tupakin. ja kun olin menossa takaisin sisälle ovi oli laitettu lukkoon.

no, mikäs siinä. lähdin kotiin.

Yläasteella luokkakaveri halusi minut heille yökylään. Sillä seudulla oli mentävä suoraan koulusta kaverin luo koulukyydillä, koska välimatkat todella pitkiä. Kotiemme välillä 50 km, joten ei ollut mitään mahdollisuuksia päästä kesken kyläilyä omaan kotiin.

Illan pyörittiin ulkona, aamulla samalla koulukyydillä kouluun.

Erikoista tuossa reissussa oli se, että minulle ei tarjottu kertaakaan ruokaa, ei edes aamupalaa.

Joten jouduin olemaan 24 tuntia syömättä.Koululounaasta seuraavan päivän koululounaaseen.

Kaveri kyllä taisi käydä kotonaan syömössä, kun ihmettelin, miksi sanoi, että oota vähän aikaa täällö hänen huoneessa, niin lähdetään sitten ulos.

Kaverin vanhemmat tais olla hippusen simppeleitä maalaisia kun ei kaukaa tulleelle nuorelle anneta mitään ruokaa.

Ja siellä ei ole kauppaa lähimailla, enkä muutenkaan kuvitellut, että kun kutsutaan yökylään pitäisi olla eväsreppu mukana.

Tuohon aikaan koululaiset sovitusti kävi yökylässä joskus hyvän kaverinluona kauempanakin, mikäli se sopi kaverusten vanhemmille. Lupa kysyttiin edellisenä päivänä kotiväeltä.

En käy kyläpaikoissa

Vierailija kirjoitti:

sukulaiset kinusivat minut juhliinsa. menin koska pyysivät pyytämästä päästyään.

no mitäs siellä, ruokaa sain, mutta pistettiin sivuhuoneeseen syömään vaikka olohuoneessakin ois ollut tilaa. söin, menin ulos, polttelin tupakin. ja kun olin menossa takaisin sisälle ovi oli laitettu lukkoon.

no, mikäs siinä. lähdin kotiin.

Olitko kännissä`?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

sukulaiset kinusivat minut juhliinsa. menin koska pyysivät pyytämästä päästyään.

no mitäs siellä, ruokaa sain, mutta pistettiin sivuhuoneeseen syömään vaikka olohuoneessakin ois ollut tilaa. söin, menin ulos, polttelin tupakin. ja kun olin menossa takaisin sisälle ovi oli laitettu lukkoon.

no, mikäs siinä. lähdin kotiin.

Olitko kännissä`?

en ollut. omalla autolla liikenteessä sitä paitsi.

aiemmin, minua ei ollut kutsuttu lähisukulaisen hautajaisiin. en ollut kuulema halunnut. jotain touhua selän takana meneillään.

Vierailija kirjoitti:

En käy kyläpaikoissa

En minäkään nykyään käy.

Suku on pahin. Minulla on niin pihejä sukulaisia, että kahvia ei edes tarjota. Esim. siskon lapsi oli meillä usein kyläilemässä ja yötäkin.Vein tämä siskon lapsen kotiinsa seuraavana päivänä, niin olipa rapulainen äitinsä ja ei puhettakaan kahvinkeitosta, vaikka puolisonsa sanoi edellusenä päivänä, että kahvitellaan sitten kun tuot lapsen kotiin.

Kerran tää sisko ei hakenut lastansa sovittuna aikana meiltä. Soitin, että missä olet. Muija oli lintsillä ja tuhannen jurrissa. Jouduin hakeen äitinsä lintsiltä ja kuljettamaan koitiinsa niin penskansa kuin puolisonsa.

Olen, sain salaattia jossa myllersi toukka!

Protsku ei maistunut.

Ja kerran tarjottiin kumiperunaa ja sienikastiketta, olin pyörtyä kun näin sienet olkoon vain herkkusieniä!

Vierailija kirjoitti:

Olin esikoisen kanssa anoppilassa kylässä. Vauva oli ehkä kuukauden ja tosi tississä kiinni. Miehelläni oli pakollinen meno yhtenä vierailupäivänä ja minä jäin appiukon kanssa päiväksi kahden. Olin aamulla syönyt leivät ja n. 14 aikaan appi havahtui ja alkoi kyselemään että pitääkö tässä ruveta vai jotain perunoita keittelemään? Hän itse kuului syövän lihapiirakan tms 12 maissa. Minulle ei siitä siis tarjottu. Olin ihan kauhean nälissäni siinä vaiheessa kun imetys kulutti kaloreita ja olen tottunut muutenkin syömään n. 3h välein. Appiukko taas ei ruokaa laita juuri koskaan ja niinhän siinä kävi että nytkin odotettiin että anoppi tuli kotiin 16 aikaan ja hän rupesi sit ruokaa laittamaan. Joku kysyisi että mikset itse laittanut. Mutta haloo olin vieraana ja pieni vauva tississä kiinni niin rupea siinä nyt vieraassa paikassa kokkaamaan. Ja appiukko oli ihan kotona koko päivän niin hyvin olisi ehtinyt edes ne perunat keittää...

Luuletko, että muilla on lastenhoitaja tai imettäjä? Mitenhän sulla raukalla on mikään sujunut...

Joo menin yöksi miehelle, istuin 2h bussissa ja mulla oli vaan limsaa mukana kun mies oli luvanut käydä kaupassa ja tehdä ruuan. Oli jo myöhäinen ilta kun olin perillä.  Kun päästiin asunnolle mies oli heti lääppimässä  ja oli vaikea innostua kun oli nälkä, naitiin kuitenkin ja sitten mies alkoi "kokata." Eli paistoi kalapuikkoja jotka jäi kylmiksi ja keitti makaronia joka oli ylikypsää! Eikä miehellä ollut edes tavallista ketsuppia vaan jotai chiliversiota. Ruokajuomana halpaa olutta. Aamulla sain pelkän kahvin kun mies ei kuulemma syö aamupalaa. Edes munia sillä ei ollut paistaa. Mies vei mut bussille ja kävin ostamassa bussiaseman kahviosta sokerisen munkin, kun oli pakko saada jotain ruokaa!

Vietin viikonlopun kaverilla jonka ruokarytmi oli ihan ihmeellinen, aamulla joi kahvin ja söi vähän juguttia mutta koko päivänä ei syönyt sitten MITÄÄN muuta. kahvia vaan keitti. En kehdannut sanoa että  on nälkä vaan kärvistelin vatsa kipeänä ja koetin saada väkisin alas kahvia että edes jotakin olisi  vatsassa. Klo 20 kun syötiin sitten  päivällinen olin niin nälissäni, että vedin 2 lihapiirakkaa + 5 nakkia ja puoli rasiaa perunasalaattia, kaveri katsoi vähän pahasti kun yhdessä ostetuista ruuista minä söin puolet kertahaukulla.. mutta kun oli NÄLKÄ. Yöllä kävin vielä kaverin  nukkuessa vetämässä tomaatin jonka päälle laitoin pitsamaustetta.  Tämä toistui koko viikonlopun, aamulla kahvi ja jugyurtti, koko päivä kahvidietilllä, illalla ruoka. Olin nuorempi ja arempi, nykyää tosiaan avaisin suuni! Ihan epätervettä tuollainen. 

Oli ihana päästä kotiin, jossa saatoin tehdä itselleni  päivällisen normaaliin aikaan eli klo 14.