oletko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa?

Minä en vieraita ruoki! En edes avaa ovea. Kukin ostakoot ruokansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkyttäviä tarinoita täällä, varsinkin nuo lapsien nälässä pitämiset. Itselleni tulee näistä nälkiinnyttäjistä mieleen, etteivät vieraat ole heille kovin tervetulleita tai sitten suhde ruokaan ja säännöllinen ruokarytmi on heille ihan vääristynyttä ja vierasta. Olen itse kerran ollut yön yli vierailulla uudessa kyläpaikassa, jossa ei koko vierailun aikana tarjottu mitään. Kyseessä oli exmiehen kaveriperhe, eivät itse syöneet koko illan aikana, eivätkä tarjonneet meillekään mitään, saatikka kyselleet onko nälkä. Etukäteen kyseltiin tuodaanko jotain, no ei tarvii kun saunaoluet riittää. Onneksi oltiin syöty hyvin iltapäivällä ennen heille menoa. Seuraavana aamuna perheen äiti törötti sohvannurkassa lukemassa naistenlehteä, isä jumitti tietokoneella. Aamupalasta ei ollut puhettakaan ja kahvia saatiin kinuamisen jälkeen kun itse keitettiin. Lähdettiin aika nopsaan jatkamaan matkaa sitten.

Yleensä uskallan kyllä sanoa, jos nälättää, mutta useimmiten vierailenkin tuttujen luona eikä muutenkaan ole tarvinnut asiasta erikseen mainita. Uudessa tuntemattomassa kyläpaikassa en vaan kehdannut kinuta ruokaa ja olin varmaan muutenkin jotenkin niin pöyristynyt tilanteesta, etten saanut suutani auki. Vai onko tässä jotain kulttuurieroja sitten, kotona Savossa ruokaa tuputetaan jopa ärsyttävyyteen asti, tässä tapauksessa pirkanmaalainen perhe taas ei ollut vieraanvaraisuudesta kuullutkaan. Mielestäni kuuluisi jo hyviin tapoihin tarjota vieraille edes jotain.

Olen minäkin ollut kutsuttuna lounaalle perheeni kanssa ja meille ei sitten loppujen lopuksi tarjottu edes vettä. Emäntä eikä isäntä eivät tehneet elettäkään tarjotakseen yhtään mitään. Lopulta lapsi alkoi valittamaan nälkäänsä ja kysyi koska sitä ruokaa tarjotaan. Minua hävetti todella paljon ja sanoin lapselle, että mennään vaikka heti ravintolaan syömään. Meidän yllätykseksemme myös emäntä lyöttäytyi ravintolaan mukaan ja vielä maksatti pokkana ruokansa meillä. Sen jälkeen olemme visusti varoneet kaikkia tilaisuuksia joissa pariskunnan kanssa voisi törmätä erilaisiin mielipiteisiin ruoka- tai ravintolatarjoiluista.

Tämähän oli hyvä veto emännältä! Opittepahan, ettei kysymyttä tulla kylään. Ei täälläkään kaivata yllätysvieraita.

En tiedä onko kyseinen vastaaja todella tyhmä vai pelkkä trolli. Mutta mitä ihmettä sinä sekoilet kutsumattomista vieraista, jos puhe on siitä että ON KUTSUTTU LOUNAALLE.

Ilmeisesti osa on niin törkeää ja tökeröä porukkaa, että luulee ihmisten tarjoavan ravintola-illallisen emännälle, joka itse kutsuu kylään syömään ja jättääkin ruoatta. Sillä taas ei ole mitään tekemistä kutsumattomien vieraiden kanssa.

Voi olla, että olen tämän jo tähän ketjuun kirjoittanutkin, en jaksanut lukea läpi koko ketjua. 

Olin pääsykokeissa toisella paikkakunnalla ja koska ensimmäinen päivä oli sellainen, että vasta illalla tuli tulokset koulun oveen, niin jäin sinne tuloksia odottelemaan. Jos olisin hyväksytty, niin jäisin yöksi, koska kokeet jatkuisivat aamulla. Kysyin ennen heille menoa, veisinkö jotain ruokaa mennessäni. Ei kuulema tarvinnut, heillä olisi ruoka valmiina siinä viiden aikoissa. No olihan heillä, ranskiksia ja paketti kalapuikkoja jaettuna koko perheelle. Sain 2 kalapuikkoja ja kauhallisen ranuja. Lähtiessäni koululle tarkistamaan tuloksia perääni huikattiin, että keitellään iltakahvit jos pääsen jatkoon ja tulen takaisin. Niinhän vain sitten kävi, että jatkoon pääsin ja palasin iltakahveille. Ne todella oli iltakahvit. Pelkkää kahvia iltapala-aikaan.

Ai että maha mourusi, kun koitin käydä nukkumaan. Onneksi laukussa oli proteiinipatukka, jonka olin varannut aamupalaksi. Nakersin sitä vuodesohvan reunalla istuen ja koitin olla rapistelematta...

Lapsena olin aika usein nälässä kavereilla esim. yökylässä, kun en kehdannut pyytää ruokaa, vaatimaton ja kohtelias lapsi kun olin. Eli kutsuttiin tyyliin iltapäiväksi sinne, olin syönyt kotona ruoan joskus 12 aikaan, niin illasta alkoi olla jo tosi kova nälkä. Ei kyllä ollut kyläperheissä vikaa sinänsä, he vaan eivät jostain syystä syöneet iltaisin paljoa, kun itse taas olin kotona tottunut aina saamaan iltapalan (ja oikeastaan toisen lämpimän ruoankin, siis kotona). Sanoivat minulle aina vierailun aluksi, että pyydä/ota sitten jos haluat jotain, kaikkea saa syödä, mutta kun en kehdannut pyytää :D odotin vaan illan nälkäisenä että josko kaverini vaikka menisi tekemään iltapalaa, ja kun ei mennyt, niin yksinäni en millään kehdannut alkaa kaivella kaappeja.

Muistaakseni ei ole ollut sellaista, ettei olisi yökylässä mitään tarjottu. Mulla oli kavereina sellaisia, joiden kotona ei saanut syödä mitään, mutta en ikinä mennyt niille yöksi (äiti oli ehkä juuri tuosta syystä vähän nihkeä päästämään).

En ole, olen. En ole en ole, olen olen en en olen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä tuosta anopista, joka piti 12-vuotiasta pojantytärtään nälässä, niin tyttö sanoi mummin kyllä itse juoneen monta kertaa päivässä kahvia ja otti sen kanssa leipää, keksejä, marjapiirakkaa, milloin mitäkin ja samalla päivitteli tytölle jotain: "Tällaset vanhat pyöreät naiset tuppaa puputtamaan koko ajan jotain, huono tapa. Ei tuollaiset nuoret ja hoikat tytöt tarvitse jatkuvasti suuhunsa jotain niinku tällaset pulleroiset tädit." Ilman noita julistuksia tyttö olisi varmaan kehdannut pyytää leipää ym. itselleenkin mummin ottaessa niitä kahvin kanssa. Hän ei vaan kehdannut tuottaa tavallaan mummille pettymystä, kun tämä aina niin ihaillen julisti, miten pieniruokaisia tuollaiset hoikat ja nuoret tytöt ovat. Anoppi ei tiedä vieläkään, että pojantyttärensä kävi silloin joka päivä kaupungilla syömässä ja osti huoneeseensa salasyötäviä, eikä vaan pyörinyt kaupungilla kavereidensa kanssa.

Toivottavasti moinen suhtautuminen nuoria tyttöjä kohtaan ei ole mikään yleinen juttu vanhemmilla ihmisillä.

Kamalaa luettavaa! Ja mikä vaikutus sillä voi olla herkemmän tytön kehonkuvaan, jos koko ajan hoetaan, että tytöt syövät vähän ja ovat linnunluisia (=tyttöjen kuuluu syödä vähän ja olla linnunluisia). Onneksi tyttäresi oli viisas ja söi kun oli nälkä, eikä suostunut elämään mummon olemattomilla sapuskoilla!

Ei tullut tuollainen onneksi edes mieleen, koska tyttö on aina syönyt hyvin.

Tuli tässä jälkikäteen mieleen, että ehkä anoppi onkin saanut kuvitelmansa nuorten tyttöjen pieniruokaisuudesta omalta tytöltään. Hän on ainakin nyt aikuisena juuri näitä naisia, jotka puolittavat kahvipullankin ja sen syötyään valittavat olevansa niin täynnä. Se aina vähän kummastuttaa, kun kyseessä ei edes ole mitenkään pienikokoinen nainen. Ehkä hän on käyttäytynyt noin lapsesta saakka ja siitä anoppi saanut kuvitelman, että kaikki nuoret tytöt syövät linnun annoksia.

- se anopin nälkiinnyttämän 12v tytön äiti

Todennäköisesti päin vastoin: anoppisi on tälle tyttärelleen syöttänyt lapsesta asti samaa soopaa ja tehnyt hänestä salasyöpön. Kuten lapsesikin oli sen kaksi viikkoa.

Niinpä! Mikään ei tee nälkäisemmäksi kuin nälässä pitäminen kyläpaikassa. Silloin sitä ruokaa oikein himoitsee ja jos kauppaan pääsee, tulee hamstrattua lihottavaa pöperöä, koska omassa huoneessa ei voi valmistaa mitään terveellistä. 

Muutenkin tuossa mummossa on jotenkin pervo viba. Hyi!

Kerran menin nettituttua tapaamaan toiselle paikkakunnalle. Sinne tuli eräs muukin samalla foorumilla tavattu. Tarkoitus oli viettää kosteaa iltaa ja keskustella maailmanmenosta. Kutsuja oli sanonut että voisimme yöpyä hänen talossaan, kun hänelle sinkkuna oli omakotitalo kerran. Ongelma vaan oli, että siellä ei ollut mitään syötävää. Viinaa oli ihan julmetusti, kaikkia laatuja Virosta tuotuna. Mutta siitä tuppaa tulemaan huono olo jos vain syö eikä juo. Kysyin ihan suoraan isännältä syötävää, mihin tämä totesi, jo melkoisessa humalassa, että "ei ole, minä en sekoita syömistä ja juomista". Lähdin sitten itse taksilla kaupunkiin (jonne 20 km) ostamaan aamupalatarpeita ja illaksi makkaraa takassa grillattavaksi jne.

Vanhempieni luona joutuu myös aina olemaan vähän nälässä. Sen jälkeen kun isä sai sydänkohtauksen, siellä on terveysintoilu mennyt niin pitkälle että saa vain äärimmäisen kevyttä ruokaa ja vähän. Ruoka on yleensä kasvisruokaa, ja sellaista missä ei ole juuri yhtään proteiinia, eikä rasvaa. Leipää jos on tarjolla, se on pilkottu parin sentin siivuiksi, kun "ei sitä leipää ole hyvä puputtaa määrättömästi". Kahvin kanssa saa sokerittoman itseleivotun täysjyväkaurakeksi, joskus jopa kaksi mutta toisen ottamista äiti katsoo pahasti. Iltakuuden jälkeen siellä ei syödä mitään, koska sellainen on kuulemma epäterveellistä.

Meille tulevat vieraat ohjeistetaan ottamaan ruokaa/kahvia itse, ellen jostain syystä ymmärrä sopivaan aikaan tarjota. Ja muistan tarjota niillekin, joiden tiedän osaavan käydä kaapilla. Jos vaikka olisi ujosu iskenyt sitten viime tapaamisen.

Useimmiten, jos joku on tulossa vaikkapa vuorokauden mittaiselle vierailulle, kysyn etukäteen, käykö suunnittelemani ruokalista. Jotta ruoka olisi mieleistä ja aterioita tarpeeksi. Lisäksi kysyn, milloin kaveri tulee, jotta osaan laittaa ruokaa pöytään siihen aikaan. Lisäksi sanon, että jos tekee mieli vielä muuta, niin pyörähdetään päivällä kaupassa ja tehdään yhdessä.

Tämä on toiminut muuten, paitsi yhden ihmisen kanssa. Hän on monesti istunut pöydässäni naama nyrpässä, että kun ei ole sopivaa syötävää. Ei siinä muuten mitään, mutta kun hän jättää ruokavaliostaan pois milloin mitäkin, eikä ikinä kerro sitä etukäteen... Laitat hänen (ex) lempparijuustokakun tarjolle, niin hän ilmoittaa, ettei syö nykyään mitään, missä on maitoa/sokeria/liivatetta tms. Mikä nyt mieliala sattuu milloinkin olemaan. Toisella kertaa pyydät kahville, niin hän saapuu, ja kun saa kahvikupillisen eteensä, niin kertoo, ettei oikeastaan juo enää nykyään kahvia. Vaan mehua. No, ensi kerraksi on mehua, niin "aloitin sittenkin kahvin juomisen uudestaan".  Tai että hän oikeastaan syö aterioiden välillä vain sitrushedelmiä, eivätkä melonisiivuni kelpaa. Mitään logiikkaa tässä ei ole. 

Minun puolestani hän saa olla millä tahansa muotiruokavaliolla tahansa, mutta pakkoko se on kertoa vasta, kun saa ruokaa eteensä? Eivätkä pöperöni edes ole niin pahoja, että tarvitsisi siksi keksiä tekosyitä. Ennen hän saattoi jopa laittaa viestiä etukäteen, että teetkö taas sitä piirakkaa ja niitä suolapaloja, kun ovat niin hyviä... Ja söikin reilusti. Tätä nykymeininkiä en vain jaksa ymmärtää, vielä kun naama on sitten nyrpässä, että kun nälkäkin olisi, mutta hänelle ei ole mitään. Olisi, jos voisi pikkuisenkin vihjata etukäteen, mikä rajoitehänellä tällä viikolla on.

Nykyään laitan pöytään kohtuullisen annoksen jotain oman mieleni mukaista, olkoon sitten nälässä. Ihme kyllä en ole vielä tunnistanut itseäni tästä ketjusta vieraiden nälkiinnyttäjänä. ;) Sitä odotellessa!

Juu, yleensä tarjoillaan vaan kasvisruokailijoille, no minä oon lihansyöjä jumalauta! Menen aina mäkkiin tai heseen etukätee kun tarvii sukuloida, harvoin pyydetään yökylään, silloin otan omat mukaa, jos alkaa kitiseen että epäkohteliasta niin en mene enää, pitäkööt tunkkinsa!

Noin kymmenvuotiaana menimme kaverini kanssa hänen sukulaistensa luo kylään. He asuivat hieman syrjemmässä ja hyvissä ajoin etukäteen oli sovittu kaikkien vanhempien kesken, että voimme tulla koko päiväksi leikkimään heidän eläintensä ja lastensa kanssa.

Mennessämme perhe oli juuri lopettelemassa aamupalaa, kahvi ja pulla tuoksuivat. Iltapäivästä vähän ihmettelin, eivätkö he syö lounasta - ilmeisesti se ei ollut heillä tapana. Viiden maissa perheen omat lapset kutsuttiin syömään yhdessä vanhempien kanssa. Minulle ja kaverilleni ei ehdotettu syömistä, tai edes leipää tai vettä. Norkoilimme pihalla ja valittelimme nälkäämme toisillemme emmekä vieraskoreina uskaltaneet mitään pyytää. Illalla palasimme kotiin vatsa kurnien. 

En tiedä, olettiko perhe, että olisimme ottaneet omat eväät mukaan tms. Ilmeisesti...

Olen. Käytiin välillä pizzalla ja ostin lapselle banaaneja sekä pähkinöitä evääksi.

Olen muutamia kertoja. Aina yhtä kauheeta ja outoa. Me ei koskaan mennä kylään niin että vaan mennään vaan aina kysellään että tuotaisiinko jotain (tai jopa että haluavatko rahaa). Oudoin oli kun mentiin mun veljen mökille ja pitkät keskustelut oli veljen kansaa että mitään ei tartte tuoda että he käyvät kaupassa ja eivät halua rahaa yms. Me vietiin vielä kivat tuliaiset sinne. Niin hitto kun joka ruokaa sai odottaa ja sitä oli VÄHÄN. Kyllä me autettiin ruoanvalmistuksessa mutta esim.aamulla ei vaan kehdannut mennä sinne omatoimisesti laittamaan aamupalaa. Ehkä olisi pitänyt mutta oletin jotenkin että he tekevät ensimmäisen siirron asian suhteen ja me siirrymme siitä puikkoihin. Veljen koko perhe on ylipainoisia joten he eivät kyllä varmasti normaalisti noin vähän ja harvoin syö. En tiedä että oliko siinä sitten sellainen juttu että veljeni ei ollut kertonut vaimolleen mitään meidän keskusteluista ja häntä sitten ärsytti kun tulimme sinne ilman ruokia ja hän on välillä sellainen mielenosoittaja. Ja veljeni taitaa olla sellainen laiskiainen joka ei paljoa tikkua ristiin laita niin ehkä veljeni vaimo oli väsynyt ja vittuuntunut. En tiedä. Mutta ikävää oli ja kun kävimme kaupungilla niin kävimme "salaa" mieheni kanssa snägärillä vetämässä hirveät mätöt että illan jaksaa.

Olen! Erään mukavan, mutta melko lihavan ihmisen luona. Olin iltapäivästä seuraavaan iltapäivään asti. Ja mitä kummaa, tuo monta kymmentä kiloa liikaa painava nainen ei syönyt oikeastaan mitään (ainakaan minun nähden). Iltateet keitettiin ja pieni leipä oli siinä sitten kylkiäisenä. Aamulla sama. Ja voin lyödä vetoa että hän söi minulta salaa, eikä oikeasti elä noin vähällä.

Kaverit eivät koskaan tarjoa mitään ruokaa. Onneksi tulee yövyttyä niiden luona ehkä kerran vuodessa. Yleensä muistan ottaa omat eväät mukaan.

Appivanhempien luona on tarjolla aamukahvi ja hedelmä klo 7, lounas klo 15-16 (yleensä kauhallinen riisiä ja sellainen ohut broilerin fileepala) ja illallinen klo 21-23 (sama kuin päivällisellä). Leipää ei koskaan ole kaapissa, koska on kuulemma turhaa hiilarihöttöä. Appi ja anoppi ovat kumpikin aneemisen ja sairaan näköisiä. Meillä muistavat valittaa, että syödään liian usein ja liian isoja annoksia. :D

Mun mieskin syö yleensä vain 3 kertaa päivässä, mutta kerralla sitten enemmän. Ongelma on vaan siinä, että miehen pitäisi muistaa antaa lapselle ruokaa vähän useammin. Ei taida olla ihan tervettä, että 2-vuotiaan ruokailuvälit venyvät kuuteen tuntiin...

Oon joo, joskus paljon nuorempana. Matkustin Turusta yön ajaen tapaamaan kaveriani joka opiskeli Rovaniemellä, ja kun pääsin perille aamulla ei siellä ollut edes leipää tarjolla. 

Ja ennen kuin kukaan pääsee sanomaan, niin minä kysyin etukäteen jos mun pitäis tuoda jotain ruokaa tullessani ja vastaus oli että ei tarvitse, heillä on kaikkea mitä tarvitaan. Kaverini asui tuolloin siis poikaystävänsä kanssa yhdessä.

Menin sitten tyhjällä vatsalla nukkumaan päiväunet ja illemmalla ajettiin paikalliseen Prismaan josta ostin sitä mitä minä tarvitsin, tarkoitus oli kuitenkin koko viikko heillä kyläillä. Koko ostosreissun toki kuuntelin kaverini poikaystävän valitusta siitä miten paljon rahaa laitan johonkin levitteeseen ja leipään kun leipää voi syödä ihan niineenkin. 

Ihan ihme kitinää se heppu piti koko viikon, valitti silloinkin kun laitoin meille ruokaa. Niistä aineista jotka olin ostanut siis. Mutta söi ja valitti kuitenkin kaiken kalliutta.

Mä olisin ymmärtänyt tuon ettei heillä ole mitään ylimääräistä tarjottavaa koska olivat opiskelijoita ja mielelläni olisi jo mennessäni vienyt syötävää, mutta kun erikseen sanotaan että heillä on kaikkea mitä tarvitaan. Juu, olis ollut jos olisin tottunut elämään vedellä ja pyhällä hengellä. Ja leivän päälle olisi riittänyt ylähuuli.

Kyllä olen. Ja mikä älyttomintä, vietiin mennessämme iso kassi ruokaa ja hyvät grillattavat. Emäntä säilöi grillilihat jääkaappiin myöhemmin grillattavaksi, ja sitten paistettiin vain makkarat. Aamulla perhe kaivoi jääkaapista omat eväänsä ja meille huikattiin että tossa on teille kahvia, that´s it. En edes viitsinyt siinä vaiheessa alkaa vaatimaan tai marssimaan jääkaapille, mielessäni totesin vaan että jep jep, mennään nyt sitten näillä.. ja eipä pieneen paastoon kuole.  Siinä sitten muutamaa tuntia myöhemmin tehtiin lähtöä eteenpäin, niin he ilmoittivat että syövät vasta kun me olemme lähteneet.. ei siinä mitä, suoraan mäkkärin autokaistalle ajettiin.

Kyseinen perhe on käynyt meillä monasti vierailulla ja heidän pyykeistään lähtien olen heitä passannut ja syöttänyt, ei ole ollut puhettakaan että toisivat tullessaan mitään, ei edes kourallista horsmia tienvarrelta. Pidän edelleenkin kunnia-asiana että vieras syötetää ja juotetaan kunnolla. Mutta tässä tapauksessa meni kyllä suoraan sanoen maku koko touhuun.

Nytkin tuli pari viikkoa sitten kysely milloinka sopis että he tulisivat vierailulle viikonlopuksi... No, joo ei. On noita töitäkin sen verran paljon, ja perhettä tässä pyöritetään, että minä rentoudun viikonloppuna,  en aio enää passata ja tarjota lompakkoani tyhjäksi. Hyviä tyyppejä muuten ovat, ja tällänen puhelin ja face ystävyys saa kyllä jatkossa riittää.

Eli vajaa vuorokauden vierailu, yksi makkara ja kuppi kahvia, lapselle sentään antoivat vähän enemmän ruokaa.. ja hemmetti kun mennessämme vielä vietiin hyvät eväät.. toivottavasti maistui sille perheelle ne sitten myöhemmin.

No joo. Pohjanmaalla kysyttiin haluammeko kahvia ja vastasimme että emme. Meillä päin tuossa tilanteessa isäntäväki laittaa kahvit protestoinnista huolimatta, mutta tuollapa kielto otettiin todesta ja istuttiin sitten kuivin suin vaihtamassa kuulumiset.

Kerrassaan hirveitä kokemuksia.

En tiennyt, että epävieraanvaraisuus on Suomessa niin yleistä.

Karjalaiset on hyviä emäntiä, onneksi on itse saanut kasvaa siinä henkisessä ympäristössä, vaikka eteläSuomessa onkin syntynyt.

Pihiydessä ja itsekeskeisyydessä ja vieraan nöyryyttämisessä on perin harvoin kyse varattomuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkyttäviä tarinoita täällä, varsinkin nuo lapsien nälässä pitämiset. Itselleni tulee näistä nälkiinnyttäjistä mieleen, etteivät vieraat ole heille kovin tervetulleita tai sitten suhde ruokaan ja säännöllinen ruokarytmi on heille ihan vääristynyttä ja vierasta. Olen itse kerran ollut yön yli vierailulla uudessa kyläpaikassa, jossa ei koko vierailun aikana tarjottu mitään. Kyseessä oli exmiehen kaveriperhe, eivät itse syöneet koko illan aikana, eivätkä tarjonneet meillekään mitään, saatikka kyselleet onko nälkä. Etukäteen kyseltiin tuodaanko jotain, no ei tarvii kun saunaoluet riittää. Onneksi oltiin syöty hyvin iltapäivällä ennen heille menoa. Seuraavana aamuna perheen äiti törötti sohvannurkassa lukemassa naistenlehteä, isä jumitti tietokoneella. Aamupalasta ei ollut puhettakaan ja kahvia saatiin kinuamisen jälkeen kun itse keitettiin. Lähdettiin aika nopsaan jatkamaan matkaa sitten.

Yleensä uskallan kyllä sanoa, jos nälättää, mutta useimmiten vierailenkin tuttujen luona eikä muutenkaan ole tarvinnut asiasta erikseen mainita. Uudessa tuntemattomassa kyläpaikassa en vaan kehdannut kinuta ruokaa ja olin varmaan muutenkin jotenkin niin pöyristynyt tilanteesta, etten saanut suutani auki. Vai onko tässä jotain kulttuurieroja sitten, kotona Savossa ruokaa tuputetaan jopa ärsyttävyyteen asti, tässä tapauksessa pirkanmaalainen perhe taas ei ollut vieraanvaraisuudesta kuullutkaan. Mielestäni kuuluisi jo hyviin tapoihin tarjota vieraille edes jotain.

Olen minäkin ollut kutsuttuna lounaalle perheeni kanssa ja meille ei sitten loppujen lopuksi tarjottu edes vettä. Emäntä eikä isäntä eivät tehneet elettäkään tarjotakseen yhtään mitään. Lopulta lapsi alkoi valittamaan nälkäänsä ja kysyi koska sitä ruokaa tarjotaan. Minua hävetti todella paljon ja sanoin lapselle, että mennään vaikka heti ravintolaan syömään. Meidän yllätykseksemme myös emäntä lyöttäytyi ravintolaan mukaan ja vielä maksatti pokkana ruokansa meillä. Sen jälkeen olemme visusti varoneet kaikkia tilaisuuksia joissa pariskunnan kanssa voisi törmätä erilaisiin mielipiteisiin ruoka- tai ravintolatarjoiluista.

Tämähän oli hyvä veto emännältä! Opittepahan, ettei kysymyttä tulla kylään. Ei täälläkään kaivata yllätysvieraita.

Tuossahan kerrottiin, että oli nimenomaan KUTSUTTU LOUNAALLE. En ymmärrä tuollaista käytöstä etenkin jos vielä lapsiakin on mukana. Kaikista viimeisimmäksi tunkisin syömään vieraiden perään syömään heidän laskuunsa.

Ah ihana ex-anoppi, saita kuin mikä, näki hyvänä tilaisuutena syöttää vieraille jo pilaantuneet ruoat. Oli ihan ylivoimaista häneltä heittää ne pois.

Siinä oli sitten hyvän kotikasvatuksen saanut vaikeuksissa, kun edessä lautasella haisi voileipä päällään 2 viikkoa vanhaa graavilohta. No en syönyt.

Pakkohan se oli sanoa, että tämä on pilaantunutta, kun tiesi mun tykkäävän graavikalasta.

Myös joulukinkkua seisotettiin kokonaisena tuntitolkulla lämpimässä joka päivä. Se oli melko eltaantunut ilmestys sitten uutena vuotena...