oletko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa?

Järkyttäviä tarinoita täällä, varsinkin nuo lapsien nälässä pitämiset. Itselleni tulee näistä nälkiinnyttäjistä mieleen, etteivät vieraat ole heille kovin tervetulleita tai sitten suhde ruokaan ja säännöllinen ruokarytmi on heille ihan vääristynyttä ja vierasta. Olen itse kerran ollut yön yli vierailulla uudessa kyläpaikassa, jossa ei koko vierailun aikana tarjottu mitään. Kyseessä oli exmiehen kaveriperhe, eivät itse syöneet koko illan aikana, eivätkä tarjonneet meillekään mitään, saatikka kyselleet onko nälkä. Etukäteen kyseltiin tuodaanko jotain, no ei tarvii kun saunaoluet riittää. Onneksi oltiin syöty hyvin iltapäivällä ennen heille menoa. Seuraavana aamuna perheen äiti törötti sohvannurkassa lukemassa naistenlehteä, isä jumitti tietokoneella. Aamupalasta ei ollut puhettakaan ja kahvia saatiin kinuamisen jälkeen kun itse keitettiin. Lähdettiin aika nopsaan jatkamaan matkaa sitten.

Yleensä uskallan kyllä sanoa, jos nälättää, mutta useimmiten vierailenkin tuttujen luona eikä muutenkaan ole tarvinnut asiasta erikseen mainita. Uudessa tuntemattomassa kyläpaikassa en vaan kehdannut kinuta ruokaa ja olin varmaan muutenkin jotenkin niin pöyristynyt tilanteesta, etten saanut suutani auki. Vai onko tässä jotain kulttuurieroja sitten, kotona Savossa ruokaa tuputetaan jopa ärsyttävyyteen asti, tässä tapauksessa pirkanmaalainen perhe taas ei ollut vieraanvaraisuudesta kuullutkaan. Mielestäni kuuluisi jo hyviin tapoihin tarjota vieraille edes jotain.

sorry en jaksanut lukea ketjua läpi.

Mutta joo, olen ollut nälässä. Mieheni on minua 13 vuotta vanhempi, hänen isompi siskonsa on häntä 4 vuotta vanhempi, ja siskon mies on siskoa vielä 10 vuotta vanhempi. Olimme monena vuonna heidän luona yötä eri paikoissa: heidän kotona, Lapin mökillä ja kahdella eri kesämökillä. Fyffeä heillä siis on, ja aina korostivat että he tarjoavat kaiken ja suurin piirtein on loukkaus tuoda mitään. No ei viety, paitsi nyt yritettiin joku persoonallinen juttu keksiä.

Ja aina oli nälkä. Tämähän johtui tietty siitä, että jos itse olen nelikymppinen ja urheilen, ja isäntäväki ovat 57 ja 67-vuotiaita, niin vaan syön enemmän kuin he ehkä voivat kuvitella. Vaikka sitten painankin sen 57 kg.

Saatiin syödä veljen kanssa niin paljon kuin haluttiin. Mutta se olikin joku huijaus ja se vitun noita yrittikin lihottaa meitä, että vois syödä sitten meidät. No me sit saatiin poltettua se paska uunissa kuoliaaks ja selvittiin siitä. Kauheet traumat jäi silti.

Hirveää on myös jos käytetään ala-arvoisia aineita ruoassa.

Kuten tonnikalaa joka haisee kuin raato.

Arvatenkin kaikista halvinta mitä löytyy.

Yäk.

Eivät kaikki syö kellon mukaan, vaan oman näläntunteen. Voi olla hyvinkin erirytmistä ihan saman perheen sisällä. Samoin eri ruoat ja tavat. Ei täällä aleta syömään aamiaista vain vieraiden mieliksi. Etsikööt eväät kaapista.

Mulla on yksi kaveri, jonka luona ei yleensä saa juuri mitään syötävää. Viimeksi kun olin yötä hänen luonaan, hän tarjosi vain marjapiirakkaa ja kahvia eikä muuta. Aamulla ei ollut mitään syötävää, ei edes kahvia kun hän ei sitä juo.  Aika nopeasti siitä sitten lähdin ajamaan kotia kohti. Nyt olen ottanut tavaksi, että käyn vaikka Hesburgerissa ennen hänen luokseen menoa niin ei tarvitse kärsiä ihan niin kovasta nälästä. Ärsyttää tällaiset ihmiset, itse laitan kunnon tarjoilut luokseni tuleville vieraille mutta ei senäköjään ole itsestäänselvyys kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Eivät kaikki syö kellon mukaan, vaan oman näläntunteen. Voi olla hyvinkin erirytmistä ihan saman perheen sisällä. Samoin eri ruoat ja tavat. Ei täällä aleta syömään aamiaista vain vieraiden mieliksi. Etsikööt eväät kaapista.

Ei kukaan mene tonkimaan toisen kaappeja omin luvin, ellei ole yhtä tali kuin sinä :DD

Kyläilen vain sellaisten luona, joiden kanssa voi sopia ihan yhdessä mitä syödään ja milloin. Ystäväni ovat järkeviä ihmisiä ja tarjoavat evästä tai sanovat sitten suoraan että käykää syömässä ennen tuloanne, kun ei ehditä tehdä tehdä heti ruokaa.

En mene kylään paikkaan, jossa ei voida yhdessä keskustella ja sopia ruoasta.

Hyvä ketju! Söin koko ajan kun luin, pystyin niin samaistumaan näihin tarinoihin. Monessa paikassa tullut oltua nälissään kun ei ole kehdannut itse kaapille mennä. Ihanaa olla kotona ja vain syödä :D

Ollaan mieheni kanssa oltu. Ei ikinä enään. Olimme ent työkaverin luona vkloppu. Siellä ei oikeasti syöty, kun päivällä. Illalla sitten sanoin isäntäperheelle, että haittaako jos käydään hieman kävelyllä ja katselemassa upeita maisemia. Eivät pahastuneet.. Mentiin suoraan grillille. Mieheni osti vielä mukaan ruokaa ja laittoi autoon sen säkin.. Sitä säkkiä sitten syötiin la-su välisenä yönä autossa, kun muut nukkui.

Vierailija kirjoitti:

Olin menossa erään sukulaisen luoksi yökylään. Emme olleet tavanneet muutamaan vuoteen, joten en oikein tiennyt hänen tottumuksistaan esim. ruokailujen suhteen. En mitenkään pyytänyt, mutta hän sanoi moneen kertaan että tarjoaa luonaan illallisen, että siitä ei tarvitse murehtia. Näiden puheiden perusteella odotin, että kyseessä on suht iso ateria ja söin kevyesti aamulla ja lounaalla.

Illemmalla hän sitten sanoi että on päättänyt valmistaa illalliseksi kasviksia. Kuulosti vähän oudolta, mutta hän todellakin tarjosi pelkästään vihersalaattia ja jotain uunissa haudutettuja kasviksia. Ruokajuomana tietenkin vesi. Luulen että koko annoksessa oli kaloreita ehkä noin 100, nälkä jäi ja suolet kurni läpi yön.

On kyllä viisasta ottaa mukaan jotain mysli- tai proteiinipatukoita niin kuin joku kirjoittaja sanoikin, jos ei tiedä mikä emännän käsitys on illallisesta tai ylipäätään muusta tarjoilusta.

Vastaisuuden varalle tiedoksi, että illallinen on yleensä myöhään (klo 22 ->) tarjottu melko kevyt ateria (isoimmillaankin max 3 ruokalajia). Osa valitettavasti sekoittaa sen päivälliseen.

Ei sillä, etteikö pelkkä kasvisillallinen ilman mitään proteiinipitoista ole aika köykäinen, ja ehkä olisi parempi kutsua vain iltapalaksi tai sitten kevyeksi illalliseksi.

Tämän takia inhoan yökyläilyä, vaikka kavereita onkin kiva nähdä. Me syömme kaksi lämmintä ruokaa päivässä, joista toisen illalla, sekä muutenkin kaikki päivän "normaalit" ateriat, aamupalan, välipalan ym. Hoikkia olemme, mutta monet varmaan pitävät meitä suursyömäreinä, kun syömme iltapalan tilalla lämmintä ruokaa.  Kamalaa on mennä kyläpaikkaan, jossa lämpimän ruuan saa kolmelta iltapäivällä ja sen jälkeen iltapalaksi vaikka iltateet leivän kanssa. Hotelliin sentään voi ostaa omaa evästä, mutta yökyläpaikassa se on vähän kiusallista. Onneksi ei pahemmin tarvitse yökyläillä. Muita kyllä voin ottaa meille ja heidät ruokkia ruhtinaalisesti.

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi silloin kun olet yöpynyt kyläpaikassa?

Ei ole tapana mennä toisten luokse tyhjin käsin odottaen täyttä palvelua. Jos toinen majoittaa minut hyvää hyvyyttään niin pärjään kyllä vähemmälläkin max vuorokauden ajan. En syö kotonakaan joka välissä ja erikoisimpia herkkuja vaan elän varsin askeettisesti ja hernekeittopäivä on joka torstai.

Vierailija kirjoitti:

Järkyttäviä tarinoita täällä, varsinkin nuo lapsien nälässä pitämiset. Itselleni tulee näistä nälkiinnyttäjistä mieleen, etteivät vieraat ole heille kovin tervetulleita tai sitten suhde ruokaan ja säännöllinen ruokarytmi on heille ihan vääristynyttä ja vierasta. Olen itse kerran ollut yön yli vierailulla uudessa kyläpaikassa, jossa ei koko vierailun aikana tarjottu mitään. Kyseessä oli exmiehen kaveriperhe, eivät itse syöneet koko illan aikana, eivätkä tarjonneet meillekään mitään, saatikka kyselleet onko nälkä. Etukäteen kyseltiin tuodaanko jotain, no ei tarvii kun saunaoluet riittää. Onneksi oltiin syöty hyvin iltapäivällä ennen heille menoa. Seuraavana aamuna perheen äiti törötti sohvannurkassa lukemassa naistenlehteä, isä jumitti tietokoneella. Aamupalasta ei ollut puhettakaan ja kahvia saatiin kinuamisen jälkeen kun itse keitettiin. Lähdettiin aika nopsaan jatkamaan matkaa sitten.

Yleensä uskallan kyllä sanoa, jos nälättää, mutta useimmiten vierailenkin tuttujen luona eikä muutenkaan ole tarvinnut asiasta erikseen mainita. Uudessa tuntemattomassa kyläpaikassa en vaan kehdannut kinuta ruokaa ja olin varmaan muutenkin jotenkin niin pöyristynyt tilanteesta, etten saanut suutani auki. Vai onko tässä jotain kulttuurieroja sitten, kotona Savossa ruokaa tuputetaan jopa ärsyttävyyteen asti, tässä tapauksessa pirkanmaalainen perhe taas ei ollut vieraanvaraisuudesta kuullutkaan. Mielestäni kuuluisi jo hyviin tapoihin tarjota vieraille edes jotain.

Olen minäkin ollut kutsuttuna lounaalle perheeni kanssa ja meille ei sitten loppujen lopuksi tarjottu edes vettä. Emäntä eikä isäntä eivät tehneet elettäkään tarjotakseen yhtään mitään. Lopulta lapsi alkoi valittamaan nälkäänsä ja kysyi koska sitä ruokaa tarjotaan. Minua hävetti todella paljon ja sanoin lapselle, että mennään vaikka heti ravintolaan syömään. Meidän yllätykseksemme myös emäntä lyöttäytyi ravintolaan mukaan ja vielä maksatti pokkana ruokansa meillä. Sen jälkeen olemme visusti varoneet kaikkia tilaisuuksia joissa pariskunnan kanssa voisi törmätä erilaisiin mielipiteisiin ruoka- tai ravintolatarjoiluista.

Aina pitää selvittää tarkkaan etukäteen. Muistaa kysyä myös mahdolliset allergiat. Niihin sisältyy myös ruokainhokit, mitä toiset eivät vaan syö. Omatoiminen saa olla. Muuten ottaa omat eväät mukaan. Ihan sama, kuin että tuoko omat lakanat, pesuaineet ja pyyhkeet vai tarjoaako talo? Ei voi vain olettaa ja sitten valittaa.

Todellakin talo elää tavallaan. Yleensä omatoimisia vieraita kiitellään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkyttäviä tarinoita täällä, varsinkin nuo lapsien nälässä pitämiset. Itselleni tulee näistä nälkiinnyttäjistä mieleen, etteivät vieraat ole heille kovin tervetulleita tai sitten suhde ruokaan ja säännöllinen ruokarytmi on heille ihan vääristynyttä ja vierasta. Olen itse kerran ollut yön yli vierailulla uudessa kyläpaikassa, jossa ei koko vierailun aikana tarjottu mitään. Kyseessä oli exmiehen kaveriperhe, eivät itse syöneet koko illan aikana, eivätkä tarjonneet meillekään mitään, saatikka kyselleet onko nälkä. Etukäteen kyseltiin tuodaanko jotain, no ei tarvii kun saunaoluet riittää. Onneksi oltiin syöty hyvin iltapäivällä ennen heille menoa. Seuraavana aamuna perheen äiti törötti sohvannurkassa lukemassa naistenlehteä, isä jumitti tietokoneella. Aamupalasta ei ollut puhettakaan ja kahvia saatiin kinuamisen jälkeen kun itse keitettiin. Lähdettiin aika nopsaan jatkamaan matkaa sitten.

Yleensä uskallan kyllä sanoa, jos nälättää, mutta useimmiten vierailenkin tuttujen luona eikä muutenkaan ole tarvinnut asiasta erikseen mainita. Uudessa tuntemattomassa kyläpaikassa en vaan kehdannut kinuta ruokaa ja olin varmaan muutenkin jotenkin niin pöyristynyt tilanteesta, etten saanut suutani auki. Vai onko tässä jotain kulttuurieroja sitten, kotona Savossa ruokaa tuputetaan jopa ärsyttävyyteen asti, tässä tapauksessa pirkanmaalainen perhe taas ei ollut vieraanvaraisuudesta kuullutkaan. Mielestäni kuuluisi jo hyviin tapoihin tarjota vieraille edes jotain.

Olen minäkin ollut kutsuttuna lounaalle perheeni kanssa ja meille ei sitten loppujen lopuksi tarjottu edes vettä. Emäntä eikä isäntä eivät tehneet elettäkään tarjotakseen yhtään mitään. Lopulta lapsi alkoi valittamaan nälkäänsä ja kysyi koska sitä ruokaa tarjotaan. Minua hävetti todella paljon ja sanoin lapselle, että mennään vaikka heti ravintolaan syömään. Meidän yllätykseksemme myös emäntä lyöttäytyi ravintolaan mukaan ja vielä maksatti pokkana ruokansa meillä. Sen jälkeen olemme visusti varoneet kaikkia tilaisuuksia joissa pariskunnan kanssa voisi törmätä erilaisiin mielipiteisiin ruoka- tai ravintolatarjoiluista.

Tämähän oli hyvä veto emännältä! Opittepahan, ettei kysymyttä tulla kylään. Ei täälläkään kaivata yllätysvieraita.

nälkäinen miniä kirjoitti:

Joo, anopilla aina. Tarjoo kunnon pöperöt ja ennen aina söin hyvällä ruokahalulla, mutta kerran kuulin, kuinka arvostelivat kälyn ja puolison kanssa kylässä olleita vieraita heidän syömäannoksistaan, kuinka "vaimo on lihonut" (ei ollut, vaimo oli paria kuukautta aikaisemmin synnyttänyt). Tajusin, että itse syön saman verran (olen hoikka, mutta fyysinen työ vaatii veronsa) ja ymmärsin, että minuakin on joskus arvosteltu. Sen jälkeen en ole siellä muuta syönyt, kuin max yhden perunan, vähän lihaa ja salaattia. Jälkkärini jaan lapsen kanssa ja olen max yhden yön. Käymme lapsen kanssa "kaupungilla kävelyllä" eli pitsalla/hampparilla/ruokapaikassa jos ollaan yötä. Tarjoaa aina paljon ruokaa, mutta selvästi katsoo paljonko ruokaa vieraat (eli minä, toinen miniä ja muut kuin omat lapset) ottavat

Arvostelee sitten sen perusteella. Lapseni serkku on pyöreämpi. Ei kuitenkaan lihava. Tätä arvostelee heidän poissa ollessaan.

Epäkohtelias ei tietenkään tarkoituksella yleensä kannata olla, mutta tähän kyllä sanoisin kuitenkin, että anna arvostella. Annat itse periksi nyt anopin typerälle mustamaalaamiselle josta ainoastaan sinä itse kärsit. Mitä sitten jos tekee itsestään typerän ja selän takana soittaa poskeaan, se on anopin häpeä ei sinun.

Osa noista ulkomaalaisten kulttuureiden edustajista on suomalaisittain rasittavia. Ei täällä paukaista ovesta sisään, milloin huvittaa. Ei ole avoimet ovet todellakaan. Ajankohdat ja asiat sovitaan tarkoin ja hyvissä ajoin. Sitten vaikka noille selittää tämän, niin eivät välitä ja yrittävät jatkaa omien perinteidensä mukaisesti. Silloin ovi ei todellakaan aukea, eikä puhelimeen vastata. Ei näköjään kiinnosta sopeutua yhtään.

Jos lapsi on syöttöporsaan kokoinen, kuten moni nykyisin on, niin todellakin sitä ruokaa säännöstellään.

Arabimaassa asuessa ei tarvitse tällaisista asioista huolehtia tai miettiä. Köyhinkin perhe tarjoaa kaiken heillä olevan ruokansa vierailleen, eikä isäntäväki syö jos vieras ei syö. Oli sukulainen, tai uusi tuttavuus. Ruokaa aina pöydässä niin paljon, ettei se koskaan lopu kesken, se on häpeä jos vieras haluaa syödä, ja ei ole ruokaa tai ruoka loppuu. Ja kunnia isännälle ruokkia vieraita. Pitäiskö meidän suomalaisten ottaa mallia? Ruuan jälkeen aina kahvit, teet ja hedelmät ym.

Aina olen lähtenyt vierailuila mähä järkyttävän täytenä. Usein joutuu kieltäytymään ruuasta, kun on jo syönyt, mutta pakotetaan syömään. Eli vähintään täytyy menbä pöydän ääreen hengailemaan, ettei tuo häpeää isäntäperheelle.

Kertaakaan ei ole tarvinnut olla vierailuilla nälässä. Suomessa jonkin verran on joutunut olemaan nälässä vierailuilla, ihan hyvienkin kavereiden luona. Sukulaisten luona ei ole tarvinnut olla nälässä.