oletko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa?

Juu. Minä ja mies ei olla isoja itsekään (M-kokoisia ja alle 175 kumpikin), mutta anoppi on n 150 cm ja hoikka, tosi pieniruokainen. Oltiin joskus hänen mökillään remonttiapuna ja lähdin jossain välissä kauppaan anopin kanssa. Mietti tosissaan riittäisikö 800 g makaronilaatikkoa 4 aikuiselle ja yhdelle 5-vuotiaalle, onneksi osti enemmän kun sanoin että aika vähän olisi koko päivän tarpeeksi remonttihommissa heilumiseen. Toinen mitä on yleensä liian vähän on salaatti, sitä on usrin ehkä desi per naama. Anoppi on kyllä ihana ihminen, ruokajutuissa vaan vähän eri maailmasta :)

Otan omia eväitä mukaan aina kyläpaikkoihin, joissa oleskellaan yli yön, kun joskus joutuu oleen nälissään.

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 09:17"][quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 23:57"]En, mutta vessahädässä. :D Nuorempana en aina kehdannut kysyä, että missäs olisi toiletti.

Jos itse emännöin, yritän olla huomaavainen ja huolehtia, että kaikki saavat syötävää ja juotavaa tarpeeksi. Kerron aina myös missä on vessa, ettei vieraiden tarvitse erikseen kysyä.
[/quote]Mä en ole ikinä joutunut kysymään missä vessa. Yleensä vessan tunnistaa lukosta.
[/quote]

Minä suunnittelin jekuttavani (mahdollisesti) uudessa kodissani vieraita ja ohjaan heidät siivouskomeroon.

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 11:00"]Olen ollut nälässä. Mielestäni päivän tai parin nälässäoleminen ei kuitenkaan loppujen lopuksi haittaa mitään. Aikuinen ihminen pärjää hyvin ilman ruokaa pari päivää vallan mainiosti. 
[/quote]

Heh... Nälässä olemisen ei koskaan pitäisi olla itsestäänselvää vaan erittäin, erittäin äärimmäinen poikkeustapaus. Eli ei todellakaan ole ok, että kyläillään säännöllisesti ja aina vatsa kurnii ja heikottaa.

Sukulaisten luona oli aina niin vähän ruokaa, että ei vatsa täyttynyt. Käytiin sitten abcilla hamppareilla. Meillä kyllä tarjotaan reilusti ruokaa ja naposteltavaa, harmi vaan käy niin vähän vieraita, että pullatkin menee vanhaksi pakkasessa

En ole koskaan joutunut olemaan nälässä yhdessäkään kyläpaikassa. Yövytty olemme tosin vain anoppilassa, omien vanhempieni ja isovanhempieni luona eikä koskaan ole tarvinnut nälästä kärsiä.

Meillä käy myös usein vieraita, poikkeavat yleensä yllätyskahveille, ja jos sattuvat tulemaan vaikkapa ruoka-aikaan, tarjoan aina vieraallekin. Meillä on suurperhe, joten ruokaa on aina paljon. Jos ei ole ruoka-aika, vaan keitän suoraan kahvit, laitan tarjolle voileipätarjottavat sekä jotain makeaa, jos sattuu kaapissa olemaan. Tämän olen oppinut kotoani, aina kahvin kanssa vähintään suolaista tarjolle. Jollekin voi tulla heikko olo pelkästä kahvista, varsinkin, jos ei ole vähään aikaan syönyt ruokaa.

Yökyläilijöitä meillä on vain lasten kavereita ja he tietysti ruokimme samalla kuin me muutkin syömme. Ja me syömme 5 kertaa päivässä.

Olen, mutta vain omaa tyhmyyttäni. Olin ollut koko päivän syömättä ja sitten tuli nälkä ystävälläni. Hän antoi lapsille enkä kehdannut pyytää. Ihmettelen itseäni, sillä olemme parhaat ystävät ja puhumme kaikesta.

Minulla oli tuohon aikaan vain niin vaikea pyytää asioita, mitä lähempi ihminen, sitä vaikeampaa, kasvatukseni oli syynä tuohon.

Nykyään osaan avata suuni ja arvostan itseäni.

Olen joutunut montakin kertaa ja aina saman pariskunnan luona kyläillessä. He ovat jo päällä viisikymppisiä ja heillä on tapana tehdä isompi lämmin ateria vasta illalla, päinvastoin kuin omassa perheessäni on totuttu syömään. Aina kun heille menee kylään, puhutaan koko päivä siitä mitä sitten kohta tehdään ruuaksi. Koskaan ei muista että heillä se ruuan tekeminen voi kestää koko päivän ja illalla sitten syödään...

Mä olen tarkoituksella nälässä kylässä ollessani. En uskalla käydä kakkosella, joten kun syön vähemmän niin hätäkään ei iske niin nopeasti.

Joka kyläpaikassa sen sijaan kyllä on ruokaa tarjottu. Ja osaan mä avata suuni, jos on nälkä ja haluan syödä.

Raskaana ollessani. Aamulla lähdettiin esikoisen kanssa toiselle puolelle kaupunkia sovitusti kyläilemään. Klo 13 emäntä keitti kahvit ja pöydällä oli keksipaketti josta kehtasin ottaa 2. Lapselle olin varannut pilttipurkin. Klo 15 minua alkoi jo heikottaa ja meinasin että nyt meidän on aika lähteä, mutta emäntä ehdotti toisia kahveja. No kamala nälkä oli ja jo tärisin. Joo, sain kahvia ja se sama keksipaketti oli pöydässä, tällä kertaa kehtasin ottaa 3 keksiä. Aika äkkiä me sitten lähdettiin. Asemalla syötiin lihis nakeilla eikä ole lihis koskaan maistunut niin hyvälle. Meillä kun kävivät kylässäniin kyllä oikea ruoka maistu.Minusta olisi tosi noloa jos vieraat olisivat nälässä meillä.

Olen ollut kaksi kertaa. Molemmat tapahtuivat ollessani yläasteella.
-------
Ensimmäisellä kerralla menin luokkakaverini luokse yökylään (heti koulun jälkeen). He asuivat maalla 30km päässä keskustasta. Siellä sain syödäkseni vain voileipälautasellisen riisiä, raejuustoa ja punajuurisalaattia. Perhe itse söi pizzaa. Tuolla sapuskalla piti pärjätä seuraavan koulupäivän ruokailuun asti, aamiaista ei tarjottu. N. 18h olin nälässä. Omin päin en uskaltanut mennä jääkaapille, enkä kehdannut kysyäkään ruokaa.
-------
Toisella kertaa lähdin ystäväni kanssa hänen äitinsä luokse toiselle paikkakunnalle. Saapuessamme perille kävimme hänen äitinsä kanssa ruokakaupassa, ja ostimme viikonlopuksi kaikenlaista ruokaa, herkkuja jne. No, asetuimme taloksi, ja kävi ilmi, että tämä äiti oli jo syönyt, eikä lämmintä ruokaa ollut. Kello oli tässä vaiheessa n. 16. Hän antoi meille ruispalat ja perunasalaattia, niillä piti pärjätä loppupäivä. Ja lauantai. Ja sunnuntai. Ei siis mitään lämmintä ruokaa tarjottu koko aikana! Koko viikonlopun söin ruispaloja ja perunasalaattia. Jääkaapille ei saanut mennä itse. Onneksi äitini oli antanut vähän rahaa mukaan, joten kävimme kaverini kanssa läheisellä grillillä tai pizzeriassa syömässä. Silti oli kyllä karmea nälkä koko viikonlopun. Ihmettelen kyllä sitä naista, rahaa oli kyllä. Niitä ostettuja herkkujakaan ei näkynyt enää sen jälkeen kun ne kaupasta tuotiin, minne lie jemmasi ne. Lisäksi heillä oli mielestäni kummallisia sääntöjä, esim. jalkoja ei saanut nostaa sohvalle, vaan piti pönöttää kuin kirkossa, ja nukkumaan piti mennä klo 22, eikö pihaustakaan saanut kuulua. Kotiin päästyäni vedin äidin tekemää ruokaa vatsan täyteen, ja äiti ihmettelikin miten olin niin nälkäinen. Ikinä en enää sinne lähtenyt mukaan vaikka kaveri pyysi.
-----------
Nämä kokemuset opetti sen, että todellakin tarjoan vähintään kahvit ja pullaa/voileipiä vieraille, ja jos tulee yökylään niin teen selväksi, että jääkaapista saa ottaa mitä haluaa, ja saatan kyselläkin, että onko nälkä yms. Meillä ei kenenkään tarvitse olla nälissään.

Kerran meillä oli varmaan yövieraat nälissään. Ei mistään kaukaa tulleita mutta kun meillä oli vieraita, jotka kutsuivat itselleen meille yövieraita, niin en enää alkanut aamupalaa heille keksimään. Itse olisi saanut ottaa ja laittaa mikä maistuu ja olikokaan niin mitään, en tiedä. Ei minulla ole varaa ruokkia 10 ylimääräistä ihmistä.

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 13:14"]Raskaana ollessani. Aamulla lähdettiin esikoisen kanssa toiselle puolelle kaupunkia sovitusti kyläilemään. Klo 13 emäntä keitti kahvit ja pöydällä oli keksipaketti josta kehtasin ottaa 2. Lapselle olin varannut pilttipurkin. Klo 15 minua alkoi jo heikottaa ja meinasin että nyt meidän on aika lähteä, mutta emäntä ehdotti toisia kahveja. No kamala nälkä oli ja jo tärisin. Joo, sain kahvia ja se sama keksipaketti oli pöydässä, tällä kertaa kehtasin ottaa 3 keksiä. Aika äkkiä me sitten lähdettiin. Asemalla syötiin lihis nakeilla eikä ole lihis koskaan maistunut niin hyvälle. Meillä kun kävivät kylässäniin kyllä oikea ruoka maistu.Minusta olisi tosi noloa jos vieraat olisivat nälässä meillä.
[/quote]

Eihän se osaa ajatuksia lukea, olisit sanonut et on nälkä.

Anoppi teki yleensä aika vähän ruokaa suhteessa ruokalijoiden määrään. Itse vein kyllä raaka-aineita, mutta anopin mielestä minä en laita tarpeeksi suolaa, joten tyydyn tekemään salaatin, kattamaan pöydän ja tiskailemaan. Mutta kun näin, että ruokaa on liian vähän, otin todella miniannoksia, että kaikille riittää ja sitä salaattia myös vähän, ettei lopu, vaikka teinkin niin paljon kuin kulhoon mahtui. Meitä oli kerran isompi porukka talkoohommissa ja miehillä oli nälkä. 

Kerran en syönyt koko päivänä mitään aamupalan jälkeen. Meni vaan niin erikoisesti kahden kyläpaikan välillä kuskatessa porukkaa, että toisessa oli ehditty syödä ja korjata astiat pois ja molemmissa luultiin, että olen syönyt toisessa. Olin kovin ujo siihen aikaan enkä uskaltanut sanoa tai mennä itse jääkaapille. 

Heh, olen... paitsi että minä olin se "kyläpaikka"! :D

Kaveri tuli kylään, ja kun olin varautunut muutaman tunnin vierailuun, hän olikin aivan yömyöhään asti aamupäivästä alkaen. Koetin siinä tarjota sitten kaikkea, mitä löytyi, ja kun alkoi nälkä kurnia, ehdotin, että josko hakisimme yhdessä jotakin ruokaa/pitsaa/jne. Kaverin mielestä ei tarvinnut, ja noh, ei siinä pakollakaan voinut toista lähteä raahaamaan kauppaan, muutaman kerran yritin maanitella. Lähdimme sitten suunniteltua aikaisemmin ajamaan häntä takaisin bussille ihan siksi, että sitten on ainakin pakko käydä syömässä jossakin... :D 

YLEENSÄ meillä on tarjolla kyllä ruokaa ja juomaa, jos joku tulee meille lähestulkoon koko päiväksi tai pidemmäksi aikaa. Mutta ehkäpä tuo meni sen piikkiin, että muutama tunti muuttuikin sellaisen 12 tunnin vierailuksi... :)

Eräs kaveri kutsui kerran yökylään ja sanoi tekevänsä ruokaa kun pääsen perille. No eipä sitten tehnytkään niin yhtään mitään. Illalla mun oli pakko päästä pizzeriaan syömään, olin viimeksi syönyt kotona aamupalan aikaisin sinä aamuna.

Mentiin anopin luokse yökylään. Anoppi sanoi tekevänsä ruokaa ja sitä saatiinkin heti kylään mennessä puolenpäivän aikaan. Sen jälkeen juotiin kahvit.

Ruokana oli couscous-salaattia, joka oli kyllä hyvää, muttei pitänyt nälkää kovin kauaa, vaikka anopin kehotuksesta otin sitä ison annoksen ja vielä lisääkin.

Vasta illalla anoppi tarjosi seuraavan kerran syötävää: sitä samaa salaattia ja leipää. Olin välillä joutunut syömään laukusta salaa proteiinipatukan pahimpaan nälkään ennen kuin saatiin tuota iltapalaa.

Kerran oli kiusallinen tilanne, kun kyläpaikassa paistettiin kaksi isoa pussia valmispasteijoita. Himoitsin niitä pasteijoita, mutta niitä ei koskaan minulle tarjottu. Talonväki kävi hakemassa niitä kukin itselleen ja söivät olohuoneen sohvalla, mutta minua ei kukaan kehottanut ottamaan lautasta ja tekemään samoin.

Kotiin päästyä oli pakko ostaa itsellekin niitä pasteijoita.

Vierailija kirjoitti:

Kerran oli kiusallinen tilanne, kun kyläpaikassa paistettiin kaksi isoa pussia valmispasteijoita. Himoitsin niitä pasteijoita, mutta niitä ei koskaan minulle tarjottu. Talonväki kävi hakemassa niitä kukin itselleen ja söivät olohuoneen sohvalla, mutta minua ei kukaan kehottanut ottamaan lautasta ja tekemään samoin.

Kotiin päästyä oli pakko ostaa itsellekin niitä pasteijoita.

Tämä oli kyllä omaa tyhmyyttä. OlettOlettivat että osaat toimia niin kuin muutkin ja hakea itse omat pasteijasi ilman erillistä kehoitusta. Kun et hakenut, olettivat ettet halua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran oli kiusallinen tilanne, kun kyläpaikassa paistettiin kaksi isoa pussia valmispasteijoita. Himoitsin niitä pasteijoita, mutta niitä ei koskaan minulle tarjottu. Talonväki kävi hakemassa niitä kukin itselleen ja söivät olohuoneen sohvalla, mutta minua ei kukaan kehottanut ottamaan lautasta ja tekemään samoin.

Kotiin päästyä oli pakko ostaa itsellekin niitä pasteijoita.

Tämä oli kyllä omaa tyhmyyttä. OlettOlettivat että osaat toimia niin kuin muutkin ja hakea itse omat pasteijasi ilman erillistä kehoitusta. Kun et hakenut, olettivat ettet halua.

Mistä sen voi tietää, onko ne tarkoitettu minulle, jos ei kehoiteta ottamaan?

Oon saanut sellaisen kasvatuksen, ettei kylässä oteta mitään, jos ei erikseen tarjota.

Kahvipöydässä tietysti kaikkea tarjolla olevaa saa ottaa, mutta jos keittiössä on ruokaa ja itse oleskellaan olohuoneessa, niin tietenkään en mene ilman erillistä kehotusta hakemaan kaapista lautasta ja ottamaan.