oletko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa?

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 02:02"]

Olen kasvissyöjä ja olo on monesti hutera kun olen syönyt perunoita ja hieman salaattia. Kyläpaikassa salaattia tarjotaan koko seurueelle yhtä pieni kulhollinen mitä minä syön kerralla aterialla. Vierailun loppuosuus onkin sitten poispääsystä odottamista jotta pääsisi syömään.

[/quote]

Mikä vika perunoissa ja salaatissa? Ravintotietoinen kasvissyöjä kun olet, niin varmaan osaat päässäsi laskea, että näistä tarjoomuksista kannattaa täyttää lautanen perunoilla. Eniten energiaa. Sen pienen salaattikulhon voit hyvin jättää sekasyöjille lisukkeeksi, koska sitä ei energialisäkkeeksi ole edes tarkoitettu.

[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 23:51"]

Olen... Oli kamala kyläily. Olin vielä kaksi yötä.. Söin nälkääni laukussani  olleita pähkinöitä.

[/quote]

Heh! Tuli mieleen, kun itse nuorena kaverin luona kyläillessäni söin hamsterille varattuja auringonkukansiemeniä nälkääni.

Kyllä. Nyt muistan aina sanoa omille vieraille että jääkaapille ym saa ja pitää mennä jos on nälkä ja pyrin tarjoamaan ruokaa reilusti ruoka-aikoina. En enää mene vieraisiin kyläpaikkoihin jos ei ole aivan pakko, hotelli parempi. Tarvittaessa näkkäripaketti, suolapähkinöitä tms mukaan.

26 vielä vielä: ja aina ruokakassi mukana tuliaisten lisäksi.

On sitä varmasti joskus tullut oltua nälissään, mutta yleensä olen ottanut ateriankorvikepatukoita 2 kpl:n paketti mukaan jos menen jonnekin yöksi. Se on niin nopea ja vaivaton syödä.

Olen! Yksi miehen sukulaisperhe on sellainen, että siellä ei tarjota oikeastaan mitään. Aamupalaa saa kun laittaa itse (mikä on siis ihan ok), mutta sen jälkeen ei välttämättä tarjota loppupäivänä mitään eivätkä itsekään siis syö mitään. Kumma kyllä ovat todella ylipainoisia silti... no, yleensä lähdetään kaupungille syömään tai ostetaan kaupasta jotain ja kokkaillaan itse.

Ihmeellistä että aikuiset ihmiset eivät osaa omista ruoistaan huolehtia. Itse kun menen yökylään niin en jätä itseäni emännän passattavaksi vaan saatan ehdottaa että entäpä jos minä tekisin ruoan, pitäähän sitä jotain tehdä yösijaa vastaan. Yleensä tämä käy, vaikka olen vegaani niin ruokani kelpaavat yleensä. Jos paikalla on totaalilihansyöjiä, he tekevät omat ruokansa ja minä omani. Ja minulla on aina omat ruokani mukana.

En edes käy enää paikoissa joissa tuputetaan ruokaa(ei-vegaanista).

Jos minulle tulee vieraita(kutsuvat itsensä viikoksi kylään) niin tarjoan kyllä ruoat ja voidaan yhdessäkin tehdä mutta on minusta törkeää kutsua itsensä kylään viikoksi passattavaksi. En kehtaisi itse ikinä tehdä moista. Eli perusruoat tarjoan ja saatan yhden maitopurkin ostaa, mutta jos litkivät maitoa niin ostavat sitten itse lisää. Itsekin kun menen yökylään niin tuon omat kauramaitoni aamukahviin.

Menettekö kylään täyshoitoon vai nauttimaan yhdessäolosta??

Yhden heilan luona. En käsitä, miten urheilullinen mies pystyi elämään päivän vain latkimalla jogurttia suoraan purkista. Itse sain päivän aikana vain pari palaa paahtoleipää. En niin nuorena kehdannut pyytääkään mitään syötävää. Minun luona painotin miehelle monta kertaa, että saa ottaa jääkaapista mitä vain ja syödä. Käytiin myös hakemassa pizzat. Lähtiessään hän kuittasi minulle: Kiitos, kivaa oli, vaikka en saanut syödä mitään.

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 00:08"]Kyllä olen! Olimme 2 yötä tuttavaperheen luona. Veimme tuliaisia noin satasella, mutta emme varsinaisesti ruokaa.  Kyselin etukäteen jos voisin tuoda jotain ruokaa, mutta siitä kieltäydyttiin, niinpä veimme kahvia, jotain herkkuja, sekä yhden hintavamman lahjan.

Eka päivä meni ok, koska olimme pysähtyneet syömään menomatkalla, kyläpaikkaan saavuimme pitkän ajomatkan jälkeen puolen päivän jälkeen.

Päivällisaikaan oli jokaisella hyvin pienin kalapala, sekä 1-2 perunaa + salaattia. Muuta ruokaa ei ollut. Iltapalaksi 2-7v lapset saivat  yhdet hedelmäsoseet. Aikuiset eivät syöneet. 

Toisena päivänä aamiaisen leipäviipaleen ja aamupäivän ulkoilun jälkeen olin niin nääntynyt nälästä, että en oikein muista ruokia. Päivä lipui ohi ja yritin vaan miettiä miten saadaan ruokaa. Lapsille kehtasin pyytää lisää syötävää. Sen muistan, että toisena yönä en juuri saanut nukuttua nälän takia. 

Molemmat perheet ovat tosi liikunnallisia ja meidän perhe syö hyvin paljon enemmän kuin tuttavaperhe. 

Lähdimme kotiin sovittua aikaisemmin ja suuntasimme suoraan läheiseen ruokapaikkaan :D

 
[/quote]
Aikuisena ihmisenä voit kyllä ihan hyvin avata suusi ja sanoa, että missäs oli lähin ruokakauppa, kun meillä jäi vielä nälkä niin käydään hakemassa jotakin tai sitten ihan vaan käydä syömässä muualla, vaikka kylässä olisikin. Kyllähän se saattaa hävettää vähän, mutta junttia se on isäntäperheeltä olettaa, että kaikki ovat tottuneet pärjäämään yhtä vähällä kuin he itse. Mullakin oli nuorena parhaana kaverina tyttö, jonka perheessä syötiin päivän ruoka sellasilta pikkulautasilta, joista itse tarjoaisin tyyliun pelkän salaatin. Onneksi siellä kuitenkin kehtasi ottaa lisäksi leipää ja nyt aikuisena saan kyllä suuni auki kyläpaikassa, koska muutun tosi äkäiseksi ja pää alkaa särkeä, jos en saa tarpeeksi ravintoa. Ja ei, en ole lihava, ihan normaalipainoinen ja urheilen paljon, joten kukutus on levossakin eri luokkaa, kuin sellasilla ihmisillä, jotka eivät liiku ja ymmärrän tavallaan, jos ei tule mieleen, että joku muu voi jäädä nälkäiseksi siitä ruokamäärästä, mistä joku muu tulee täyteen, mutta vieraana olijoille voisi edes tarjota lisää taikka jos on rahasta kiinni niin sanoa ihan reippaasti, että jaettaiskos ruokakulut.

Mä olen kerran ollut yhden nuoren miehen luona, deittailtiin silloin, toisella paikkakunnalla pari päivää. Syötiin koko aikana pari tomaattia... Ei aamupalaa, saati ruokaa. Kävi onneksi toisena päivänä töissä, joten minä shoppailin kaupungilla ja kävin syömässä. 

Minua ärsyttää myös mieheni käytös hänen veljensä luona. Jos mennään sinne sovitusti niin, että syödään, ovat tarjoilut todella upeat. Mutta joskus poiketaan ohi mennessä, saattaa olla joku pikkujuttu, joka palautetaan tai pieni työ, jossa mieheni auttaa veljeään. Tällöin ymmärrän hyvin, ettei meille ole varattu ruokaa. Mutta mies ei ymmärrä, että lapsi tarvitsisi ruokaa. Ärsyttää, kun se jumii veljelleen ja mulle tulee tunne, että kärkytään ruokaa. Olen nyt paristi ehdottanut, että "kun meillä tää venyy, niin voisinko hakea pitsat/jotain lähikaupasta tms. kaikille".  

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 09:14"][quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 00:08"]Kyllä olen! Olimme 2 yötä tuttavaperheen luona. Veimme tuliaisia noin satasella, mutta emme varsinaisesti ruokaa.  Kyselin etukäteen jos voisin tuoda jotain ruokaa, mutta siitä kieltäydyttiin, niinpä veimme kahvia, jotain herkkuja, sekä yhden hintavamman lahjan.

Eka päivä meni ok, koska olimme pysähtyneet syömään menomatkalla, kyläpaikkaan saavuimme pitkän ajomatkan jälkeen puolen päivän jälkeen.

Päivällisaikaan oli jokaisella hyvin pienin kalapala, sekä 1-2 perunaa + salaattia. Muuta ruokaa ei ollut. Iltapalaksi 2-7v lapset saivat  yhdet hedelmäsoseet. Aikuiset eivät syöneet. 

Toisena päivänä aamiaisen leipäviipaleen ja aamupäivän ulkoilun jälkeen olin niin nääntynyt nälästä, että en oikein muista ruokia. Päivä lipui ohi ja yritin vaan miettiä miten saadaan ruokaa. Lapsille kehtasin pyytää lisää syötävää. Sen muistan, että toisena yönä en juuri saanut nukuttua nälän takia. 

Molemmat perheet ovat tosi liikunnallisia ja meidän perhe syö hyvin paljon enemmän kuin tuttavaperhe. 

Lähdimme kotiin sovittua aikaisemmin ja suuntasimme suoraan läheiseen ruokapaikkaan :D

 
[/quote]
Aikuisena ihmisenä voit kyllä ihan hyvin avata suusi ja sanoa, että missäs oli lähin ruokakauppa, kun meillä jäi vielä nälkä niin käydään hakemassa jotakin tai sitten ihan vaan käydä syömässä muualla, vaikka kylässä olisikin. Kyllähän se saattaa hävettää vähän, mutta junttia se on isäntäperheeltä olettaa, että kaikki ovat tottuneet pärjäämään yhtä vähällä kuin he itse. Mullakin oli nuorena parhaana kaverina tyttö, jonka perheessä syötiin päivän ruoka sellasilta pikkulautasilta, joista itse tarjoaisin tyyliun pelkän salaatin. Onneksi siellä kuitenkin kehtasi ottaa lisäksi leipää ja nyt aikuisena saan kyllä suuni auki kyläpaikassa, koska muutun tosi äkäiseksi ja pää alkaa särkeä, jos en saa tarpeeksi ravintoa. Ja ei, en ole lihava, ihan normaalipainoinen ja urheilen paljon, joten kukutus on levossakin eri luokkaa, kuin sellasilla ihmisillä, jotka eivät liiku ja ymmärrän tavallaan, jos ei tule mieleen, että joku muu voi jäädä nälkäiseksi siitä ruokamäärästä, mistä joku muu tulee täyteen, mutta vieraana olijoille voisi edes tarjota lisää taikka jos on rahasta kiinni niin sanoa ihan reippaasti, että jaettaiskos ruokakulut.
[/quote]
Niin ja aina itsekin kysyn kyläänmenomatkalla, että voidaanko tuoda jotain kaupasta ja jos mennään isäntäperheen kansaa yhdessä kauppaan niin tarjoudun maksamaan.

[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 23:57"]En, mutta vessahädässä. :D Nuorempana en aina kehdannut kysyä, että missäs olisi toiletti.

Jos itse emännöin, yritän olla huomaavainen ja huolehtia, että kaikki saavat syötävää ja juotavaa tarpeeksi. Kerron aina myös missä on vessa, ettei vieraiden tarvitse erikseen kysyä.
[/quote]Mä en ole ikinä joutunut kysymään missä vessa. Yleensä vessan tunnistaa lukosta.

Lapset olivat pieniä ja oltiin kutsuttuina kylässä kaukana kotoa. Perheellä oli tapana päivällä juoda pelkät kahvit ja ruokaa syötiin vasta klo 18. Päivällä meillä oli kauhea nälkä ja lapset alkoivat kiukuttelemaan. Lähdimme "katselemaan maisemia" ja kävimme vaivihkaa syöttämässä lapsille hampparit.

Nuorena jaksoin katsoa sitä että exän luona ei saanut yhtään mitään.Vaikka kuinka vietti aikaa siellä,ei tyyliin edes vettä tarjottu.Minun luona kyllä maistui ruoka.Onneksi exä,paskoja terveisiä kusipää jonille!

Olin mennyt päiväreissulle kaverini luo toiselle paikkakunnalle. Menin ihan aamuvarhain, ja olin kertonut kaverilleni mihin aikaan illasta bussini lähtee takaisin.

Kävimme heti kaupassa, josta ostin meille lohta, sekä muita ateriatarpeita ajatuksena että alkaisimme heti valmistaa ruokaa. Olin työttömänä ja luonnollisesti vähävaraisena, mutta halusin silti tarjota meille hyvät eväät. Kaverini osti suklaalevyn, ja söi sen kotimatkalla, jota hieman kummastelin, kun kohta oli ruoka-aika.

Perillä jouduinkin auttamaan kaveria pullan ja herkkujen leivonnassa, seuraavan päivän vieraita varten. Eikä siinä mitään, kun kuvittelin että samalla kun odotetaan pullataikinan nousua, alettaisiin tekemään ruokaa. Vaan kun ei.

Loppujen lopuksi jouduin huomauttamaan useasti kellonaikaa, ja sain kaverini mukaan valmistamaan ruokaa vasta juuri ennen kun bussini oli lähdössä. Jouduin menemään seuraavalla bussilla, jotta ehdin syödä. Vaan kyllä oli heikko-olo kun oli ollut 12 tuntia syömättä. Enkä päässyt edes maistamaan näitä herkkuja joita niin vaivalla leivottiin.

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 09:52"]Olin mennyt päiväreissulle kaverini luo toiselle paikkakunnalle. Menin ihan aamuvarhain, ja olin kertonut kaverilleni mihin aikaan illasta bussini lähtee takaisin.

Kävimme heti kaupassa, josta ostin meille lohta, sekä muita ateriatarpeita ajatuksena että alkaisimme heti valmistaa ruokaa. Olin työttömänä ja luonnollisesti vähävaraisena, mutta halusin silti tarjota meille hyvät eväät. Kaverini osti suklaalevyn, ja söi sen kotimatkalla, jota hieman kummastelin, kun kohta oli ruoka-aika.

Perillä jouduinkin auttamaan kaveria pullan ja herkkujen leivonnassa, seuraavan päivän vieraita varten. Eikä siinä mitään, kun kuvittelin että samalla kun odotetaan pullataikinan nousua, alettaisiin tekemään ruokaa. Vaan kun ei.

Loppujen lopuksi jouduin huomauttamaan useasti kellonaikaa, ja sain kaverini mukaan valmistamaan ruokaa vasta juuri ennen kun bussini oli lähdössä. Jouduin menemään seuraavalla bussilla, jotta ehdin syödä. Vaan kyllä oli heikko-olo kun oli ollut 12 tuntia syömättä. Enkä päässyt edes maistamaan näitä herkkuja joita niin vaivalla leivottiin.
[/quote]

Mulle on käynyt vähän samalla tavalla. Menin yhdelle tuttavalle kylään ihan vaan kahville (kutsuttuna). Perillä tuttava kertoi että huomenna on tulossa jotsin vieraita ja kun olen niin hyvä leipomaan niin voisinkin hänen puolestaan leipoa lohipiirakan ja pullaa. No, leivoin sitten kun ajattelin että saadaan sitten mekin pullat kahville. Tuttupa krittikin kahvit ennen kuin pullat oli edes valmiit, ja juuri kun pullat oli tulossa pois uunista niin tämä tuttava käytännössä heitti mut ulosilmoittamalla, että täytyy tästä alkaa pyykkiä nyt pesemään ja sunkin on varmaan jo aika mennä... Että kiitos vaan!

Veljen perheessä ei tarjottu aamupalaa. Eipä ole sen jälkeen tarvinnut siellä kyläillä.

Tapailin vähän aikaa yhtä miestä, joka osoittautui TODELLA pihiksi (v*tutti). Vietin hänen luonaan aikaa, olin yökylässä monta kertaa. Ruokaa herra teki vain sen verran, että juuri ja juuri lähti nälkä. Eli mä sain vaan pienen annoksen ja äijä itse veti aina loput ruoat hotkien kuin sika.

Mun luona söi myös kuin hullu, mitään ei jäänyt jäljelle. Ei edes kysynyt saako ottaa lisää, vaan ihan omatoimisesti söi aivan kaiken, mitä oli tarjolla. Olin aina tosi nälkäinen lähtiessäni kotiin tämän pihin ukon luota. Oli pakko poiketa hakemaan huoltsikalta kahvi ja sämpylä, kotimatkaa kuitenkin yli 80 km.

Olen ollut nälässä. Mielestäni päivän tai parin nälässäoleminen ei kuitenkaan loppujen lopuksi haittaa mitään. Aikuinen ihminen pärjää hyvin ilman ruokaa pari päivää vallan mainiosti. 

Noin kerran kaksi vuodessa käyn yökylässä tuttavaperheen luona lapseni kanssa. Ruoka loppuu kesken. Nälkä on joka kerta. Ruokatuliaisia vien paljon. Niitä ei vaan näy missään. Sen pidän huolen, että lapsi saa tarpeeksi syödäkseen.