oletko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa?

Juu, olen. Olin erään miehen luona viikonlopun. Menin perjantai-iltana myöhään ja olin sunnuntaihin asti. Mies meni lauantaiksi töihin eikä ollut varannut minulle mitään syötävää päiväksi eikä edes aamupalaksi. Olin vieraassa kaupungissa ja keskusta oli 7 kilometrin päässä. No bussilla sitten lähdin keskustaan syömään. Illalla mies toi sitten pizzan.

Toinen tapaus oli yhtenä jouluna, kun olimme menossa aattona jouluaterialle erään sukulaisrn luo. Kävimme sitä ennen äitini luona ja kieltäydyimme runsaasta kattauksesta ja otimme vain pienet annokset puuroa ja lapset söivät sitäkin tosi vähän. Sitten kun menimme tänne sukulaisen luo, tarjolla olikin kahvia, pipareita ja torttua. En tiedä, miten olimme ymmärtäneet, että hän tarjoaa meille koko aterian. Oli aika ankea aattoilta, kun olimme nälkäisiä.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut nälässä. Mielestäni päivän tai parin nälässäoleminen ei kuitenkaan loppujen lopuksi haittaa mitään. Aikuinen ihminen pärjää hyvin ilman ruokaa pari päivää vallan mainiosti. 

Pärjää. Menee vaan energia siihen nälän ja ruoan ajatteluun ja se on pois siitä mukavasta ajanvietosta ja yhdessä olosta. Paljon mukavampaa kylläisenä.

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellistä että aikuiset ihmiset eivät osaa omista ruoistaan huolehtia. Itse kun menen yökylään niin en jätä itseäni emännän passattavaksi vaan saatan ehdottaa että entäpä jos minä tekisin ruoan, pitäähän sitä jotain tehdä yösijaa vastaan. Yleensä tämä käy, vaikka olen vegaani niin ruokani kelpaavat yleensä. Jos paikalla on totaalilihansyöjiä, he tekevät omat ruokansa ja minä omani. Ja minulla on aina omat ruokani mukana.

 

En edes käy enää paikoissa joissa tuputetaan ruokaa(ei-vegaanista).

 

Jos minulle tulee vieraita(kutsuvat itsensä viikoksi kylään) niin tarjoan kyllä ruoat ja voidaan yhdessäkin tehdä mutta on minusta törkeää kutsua itsensä kylään viikoksi passattavaksi. En kehtaisi itse ikinä tehdä moista. Eli perusruoat tarjoan ja saatan yhden maitopurkin ostaa, mutta jos litkivät maitoa niin ostavat sitten itse lisää. Itsekin kun menen yökylään niin tuon omat kauramaitoni aamukahviin.

 

Menettekö kylään täyshoitoon vai nauttimaan yhdessäolosta??

 

 

 

 

Vain Suomessa! Muualla vieraanvaraisuus on kunnia-asia ja emäntä on onnesta soikea, kun vieraat nauttivat ruuasta.

Tässä mielestäni normaalit tarjottavat vieraalle, joka viipyy yön yli. Tätä noudatan itse ja näin minua kestitään vieraana.

Saapuminen puolilta päivin. Lounas on valmiina, jotain lihaa, kanaa  tai kalaa lisäkkeineen, salaattia.

Iltapäivällä kahvit, tarjolla esim. jotain makeaa piirakkaa, keksejä ymv.

Sitten n.klo 17 - 18 päivällinen, joka on vieraiden vuoksi tavanomaista hiukan juhlavampi, vaikka. uunilohta kastikkeineen, perunoita tai riisiä, salaattia, jälkiruoka. Juomina viiniä, olutta, vettä.

Illalla seurustelua ja juomatarjoilua, mukana vieraiden tuomat tuliaisjuomat.

Myöhään illalla tarjotaan leipää, muutama hyvä juusto, ehkä jotain suolaista piirakkaa tai pasteijoita, tilanteen mukaan.

Aamulla kunnon aamiainen.

Sitten kotimatkalle, taatusti ei tarvitse kotimatkalla poiketa ABC:lle.

Olin entisen miniän luona siivoamassa koko päivän aamusta kello seitsemästä alkaen.En koko päivänä saanut mitään muuta kuin vettä juoda.Illalla kello kahdeksalta sain työn valmiiksi ja sanoin,että nyt ruokaa.Silmiään pyöritellen sanoi,ettei ole nyt mitään annettavaa.Itse oli päivällä käynyt pitseriassa syömässä.

Vierailija kirjoitti:

Tässä mielestäni normaalit tarjottavat vieraalle, joka viipyy yön yli. Tätä noudatan itse ja näin minua kestitään vieraana.

Saapuminen puolilta päivin. Lounas on valmiina, jotain lihaa, kanaa  tai kalaa lisäkkeineen, salaattia.

Iltapäivällä kahvit, tarjolla esim. jotain makeaa piirakkaa, keksejä ymv.

Sitten n.klo 17 - 18 päivällinen, joka on vieraiden vuoksi tavanomaista hiukan juhlavampi, vaikka. uunilohta kastikkeineen, perunoita tai riisiä, salaattia, jälkiruoka. Juomina viiniä, olutta, vettä.

Illalla seurustelua ja juomatarjoilua, mukana vieraiden tuomat tuliaisjuomat.

Myöhään illalla tarjotaan leipää, muutama hyvä juusto, ehkä jotain suolaista piirakkaa tai pasteijoita, tilanteen mukaan.

Aamulla kunnon aamiainen.

Sitten kotimatkalle, taatusti ei tarvitse kotimatkalla poiketa ABC:lle.

No tuossa on jo liikaakin

Siis mitä :,D kuka ei muka osaa sanoa "voinko ottaa vähän iltapalaa?" ja kaivaa ihan itse kaapista leipää tai mitä sieltä nyt löytyykään. Huvittavin oli tuo pasteija kommentti "minä sitten katsoin kun muut syö kun minulle ei moneen kertaan tuputettu...." ansaitsit kyllä nälkäsi kun olet niin ätönen.

Kauan sitten matkasin junalla ja bussilla yli 200 km päähän ihan sovitusti yökylään pienten lasteni kanssa, lapsiperheeseen, jossa lapset tosin olivat muutaman vuoden vanhempia kuin omani.

He olivat olleet meillä jonkun kerran, joten en ihan osannut odottaa sitä, ettei emäntä laita ruokaa perheelle enempää kuin vieraillekaan. Meillä oli heidät ruokittu pitkän kaavan mukaan ja takuulla huolehtien siitä, että vieraille parasta ja kaikille kylliksi.

Lopulta tein omat johtopäätökseni ja ryhdyin kokkaamaan keittiössä ja ruoka valmistui kaikille. Tuntui olevan ihan ok tämä manööverini. Piti vain ylittää tietty kynnys, että ryhtyy oma-aloitteiseksi vieraassa huushollissa.

Emme sen koommin ole olleet heillä yötä, mutta kun olemme menneet käymään, olen aina vienyt reilusti syömistuliaisia ihan jo omien lasten takia. Joskus ne tuliaiset on "unohtuneet" kaappiin, mutta ollaan saatu jotain sentään.

Kivoja ihmisiä, mutta tämä isännöintivuorossa olevien asenne vieraanvaraisuuteen vähän ihmetytti :)

En minä mutta poikani. En olisi häntä aikoinaan ks. paikkaan viikoksi lähettänyt jos en olisi tiennyt kuinka vähällä ruualla joutuu olemaan. 14-vuotias poika sai aamiaiseksi mm. näkkileivän ja lasin maitoa, lounaalla neljä kalapuikkoa (tai lihapullaa ym vastaava annos) ja kaksi perunaa. Lasi maitoa. Välipala leipä ja hedelmä. Iltapala leipä. Elettin aikaa ennen kännyköitä ja lankapuhelimiakin oli vain joka kolmannessa talossa ja soittamassa olisi pitänyt käydä naapurissa polkupyörällä (n. 15km, ei ihan niillä eineillä jaksanut) kaupan päälle joutui tekemään raskaita maataloustöitä.

Vierailija kirjoitti:

Sitten n.klo 17 - 18 päivällinen, joka on vieraiden vuoksi tavanomaista hiukan juhlavampi, vaikka. uunilohta

:D

Toisinkin päin voi käydä.Asuimme maaseudulla,jossa kauppaan oli matkaa n.20km. Paikalle pöllähti 5 henkinen sukulaisperhe ilmoittamatta yllättäen.Kahvia aloin keittämään,mutta rouva ilmoitti,että ruokaa pitää saada.Miten sitä ruokaa isolle porukalle saa,kun ainoa automme oli miehellä,joka oli töissä,ettei kauppaan päässyt sillä hetkellä.Jääkaapissa oli vain vähän maitoa,voita, juustoa ja muutama peruna.Mies aina toi kauppatavarat illalla töistä tullessaan.Saman perheen luona olimme kerran viikonlopun kylässä kutsuttuna.Ruokana oli ainoasataan keitettyä makaroonia ja ketsuppia.

Olen!

Minusta on kauheaa jos,ei tarjotta mitään aamupalaa. Sanotaan vaan että ota kaapista mitä löydät. En halua penkoa muiden kaappeja! Kerran olin kouluaikaisen ystäväni luona. Yritin puhua että voisimme käydä kaupassa ostamassa syömistä, mutta,hän totesi että heillä on kaikkea. Mitään ei tarjonnut koko iltana. Aamulla totesi että kaiva kahvin keitin sieltä jostain.. sain kahvin mustana kun ei ollut edes,maitoa. Olisinhan tietty hankkinut meille syötävää, mutta kun mainosti ettei tarvitse... olin niin nälkäinen että olisin voinut syödä kissan murot kupista. Sanomattakin selvää, että tämän jälkeen emme ole nähneet!

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä :,D kuka ei muka osaa sanoa "voinko ottaa vähän iltapalaa?" ja kaivaa ihan itse kaapista leipää tai mitä sieltä nyt löytyykään. Huvittavin oli tuo pasteija kommentti "minä sitten katsoin kun muut syö kun minulle ei moneen kertaan tuputettu...." ansaitsit kyllä nälkäsi kun olet niin ätönen.

"Never ask for what ought to be offered". 

- Ree Dolly (Jennifer Lawrence) elokuvassa Winter's bone

Vierailija kirjoitti:

Kerran tuttujen mökillä juhannuksena. Vietiin runsaasti grillattavaa ja aamupalatarpeita mukanamme. Emäntä jemmasi ruuat jonnekin. Illalla kymmenen aikoihin alkoi isäntäväki miettiä, kumman pitäisi siivota grilli talven jäljiltä. Siinä vaiheessa olimme olleet paikalla 8 tuntia emmekä olleet syöneet mitään. Kotoa lähdimme aamupalan jälkeen, eli oli reilu 12 h edellisestä syömisestä, matkalla oletimme että kai me joku välipala tai kahvi juodaan kun perille saavutaan. Mutta ei.

isäntäväki vänkkäsi ja jankkasi grillin pesemisestä. Emäntä kiukutteli ryppyisen pöytäliinan kanssa. Olin jo niin nälkäinen ja väsynyt, että ilmoitin meneväni nukkumaan. Meni niin yli koko touhu. Heräsin yöllä ja kävin vessassa, näin kun emäntä istui keittiön lattialla ja syötti  heidän jättimäiselle sekarotuiselle koiralle aamupalalle ostamamme leikkeleet ja juustot. Leipää taisi sentään jäädä. Lähdimme nopsasti kotiin heti aamukahvin jälkeen, sellaisen keitimme itse. Grillisapuskamme he ehkä söivät joskus yöllä, ei tarkempaa tietoa niiden kohtalosta.

Sanoimme useamman kerran illan aikana, että pitäiskös jo alkaa grillaamaan ja voisimmekos vaikka pestä perunat, mutta isäntäväki halusi ensin pelata jotain Mölkkyjään, saunapuiden kanssa touhuttiin toista tuntia, jotain ihmeellistä puuhaa koko ajan löytyi lisää ja lisää. Ja mielellään autettiinkin, olisi vaan ollut kivempaa kylläisenä. 

Järkyttävän törkeää!

Olen! Opiskelijana lähdin käymään ulkomailla vaihdossa olevan vanhan ystävän luona, hän oli kutsunut minut käymään.  Vein ison määrän tuliaisia Suomesta, esim. ruisleipää, juustoa, paljon karkkia, levykaupalla suklaata.  Kaveri asui kämppiksen kanssa, ja heillä oli jääkaapissa vain valo. No, menin illalla ruokakauppaan kaverin kanssa ja keräsimme isot ostokset, jotka minä sanoin maksavani, kun kerran vieraana olin. Ajattelin tyytyväisenä, että siinä on ainakin seuraavaksi päiväksi hyvät aamupala- ja lounastarpeet. . olin täysin väärässä. Kaverini kämppis poikaystävineen oli syönyt kaapin tyhjäksi yöllä/ aamulla, ja sitten sain aamulla teekupin voimin lähteä etsimään ruokaa. Olen niin kiltti ihminen, että en valittanut asiasta heille, mutta pidin sen varan, että loppureissun ostin ruokaa vain vähän asunnolla ja pääsääntöisesti söin kaupungilla. Tämä tuli toki kalliiksi opiskelijan budjetilla. Minua ärsytti paljon se, että aina kun kaverini oli minulla käymässä, minä tarjosin paljon ruokaa.

Minun mielestä aikuisen ihmisen täytyy vähän nälkää kestää. Luin näitä kertomuksia läpi ja porukka kertoo kuinka kerran kävi kylässä ja nälkä kurni vatsassa kun mitään ei tarjottu. Yhteen kyläreissuun ei näänny vaikkei se nälkä niin mukavalta tunnukaan. Eri juttu sitten lapset, vanhukset ja sairaat. Ja jos säännöllisesti vaikkapa anopin luona saa pieniä annoksia niin silloin täytyy vaan avata suu reippaasti ja kertoa että nälkä jäi.

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä :,D kuka ei muka osaa sanoa "voinko ottaa vähän iltapalaa?" ja kaivaa ihan itse kaapista leipää tai mitä sieltä nyt löytyykään. Huvittavin oli tuo pasteija kommentti "minä sitten katsoin kun muut syö kun minulle ei moneen kertaan tuputettu...." ansaitsit kyllä nälkäsi kun olet niin ätönen.

Kaikki ei tykkää siitä, että vieraat menee ottamaan itse kaapista. Itse en kehtaisi ainakaan vieraammassa paikassa.

Talonväen tehtävä on tehdä pelisäännöt selväksi ja esimerkiksi sanoa, että kaapista saa ottaa mitä vain. Muuten ei ole oikein kohteliasta mennä itse ottamaan. Vielä parempi laittaa tarjolle sitä, mitä saa syödä.

Ei sitten tarvitse valittaa, kun vieras söi lasten vanukkaat.

Vierailija kirjoitti:

Olen!

Minusta on kauheaa jos,ei tarjotta mitään aamupalaa. Sanotaan vaan että ota kaapista mitä löydät. En halua penkoa muiden kaappeja! Kerran olin kouluaikaisen ystäväni luona. Yritin puhua että voisimme käydä kaupassa ostamassa syömistä, mutta,hän totesi että heillä on kaikkea. Mitään ei tarjonnut koko iltana. Aamulla totesi että kaiva kahvin keitin sieltä jostain.. sain kahvin mustana kun ei ollut edes,maitoa. Olisinhan tietty hankkinut meille syötävää, mutta kun mainosti ettei tarvitse... olin niin nälkäinen että olisin voinut syödä kissan murot kupista. Sanomattakin selvää, että tämän jälkeen emme ole nähneet!

Omaa hölmöyttä, kun et ottanut kaapista vaikka lupakin oli.

en hengaile niin köyhien kanssa ettei voi käydä hakemassa biffet ja duunata oikeaa ruokaa

Vierailija kirjoitti:

Olen! Opiskelijana lähdin käymään ulkomailla vaihdossa olevan vanhan ystävän luona, hän oli kutsunut minut käymään.  Vein ison määrän tuliaisia Suomesta, esim. ruisleipää, juustoa, paljon karkkia, levykaupalla suklaata.  Kaveri asui kämppiksen kanssa, ja heillä oli jääkaapissa vain valo. No, menin illalla ruokakauppaan kaverin kanssa ja keräsimme isot ostokset, jotka minä sanoin maksavani, kun kerran vieraana olin. Ajattelin tyytyväisenä, että siinä on ainakin seuraavaksi päiväksi hyvät aamupala- ja lounastarpeet. . olin täysin väärässä. Kaverini kämppis poikaystävineen oli syönyt kaapin tyhjäksi yöllä/ aamulla, ja sitten sain aamulla teekupin voimin lähteä etsimään ruokaa. Olen niin kiltti ihminen, että en valittanut asiasta heille, mutta pidin sen varan, että loppureissun ostin ruokaa vain vähän asunnolla ja pääsääntöisesti söin kaupungilla. Tämä tuli toki kalliiksi opiskelijan budjetilla. Minua ärsytti paljon se, että aina kun kaverini oli minulla käymässä, minä tarjosin paljon ruokaa.

Miksi tälle on annettu alapeukku? Kysyin kaveriltani, että mikä ruokapolitiikka hänellä on kämppiksensä kanssa, ja hän totesi, että jääkaapin sisältö on yhteistä, joten aina kun joku on kaupassa käynyt, sieltä sitten vain syödään.. Tämä oli minusta typerää, sillä hänen kämppiksensä poikaystävä oli asunnolla todella paljon, mutta poikaystävä tai kämppis ei ostanut yhtään enempää sitä ruokaa. Jos olisin ostanut ruokaa kiltisti koko ajan, jotta olisi jotain syötävää, olisin joutunut ruokkimaan 3 ihmistä.