Lue keskustelun säännöt.
Rajattomat lapset, äh en jaksa!
Pian alkaa taas työpäiväni varhaiskasvatuksessa. Olen jo valmiiksi uupunut kun mietin miten raskas se tulee olemaan. Ja syy: rajattomat lapset. Lapset joille ei ole kotona opetettu mikä on oikein ja mikä väärin. Lapset, jotka tuodaan päiväkotiin kasvatettavaksi, vaikka vanhempi olisi kotona. Ongelmana on vaan se, että he eivät kunnioita aikuista auktoriteettina.
Ja tarkoitan muuten normaalisti kehittyneitä lapsia, joskin jo tuon ikäisenä täysin kieroon kasvaneita. Miksi vanhemmat haluatte, että lapsenne kasvaa kieroon? Voisiko joku tällainen vanhempi vastata tai kommentoida. Näitä on niin paljon.
Kommentit (727)
Meillä kävi KERRAN tälläinen rajaton seitsemän vuotias. Tytär oli samalla luokalla ja pidettiin synttärit meillä.
Tämä vapaan kasvatuksen helmi rikkoi aivan tahallaan tavaroita ja kun siitä huomautin, niin rikkoi vielä lisää. Varmastikin tulee olemaan hyvin miellyttävä ihminen aikuisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ainakin koin tosi haastavaksi sen, että vauva-aikana kaikki puhui kuinka pitää olla vauvantahtinen ja vastata lapsen tarpeisiin jne. Se oli helppoa. Sitten se vauva kasvoi ja oikein muistan jossain vaiheessa tajunneeni, että ei hitsi, ei tämä vauvantahtisuus enää taida oikein toimia vaan pakko alkaa opetella kasvattamista. Se on varmaan se kohta, jossa moni menee metsään. Neuvolassa ym vanhemmille puhutaan vain siitä, miten vauvaa hoidetaan ja vauvan tarpeisiin vastataan, mutta ei sieltä tule ohjekirjaa siitä miten taaperolle pidetään rajat ja mikä on se oikea vaihe kun ei enää voikaan tehdä niinkuin se vauva haluaa.
Luinko minä oikeasti, että tuossa lukee ohjekirja? On totta, että eka vuosi keskitytään siihen että se lapsi pysyy hengissä mutta sitten alkaa se todellinen työ jossa opetellaan tuntemaan se oma lapsi ja miten tämän tunteisiin vastataan ja uhmaikäkin on helpompi, kun tuntee ne oman lapsen metkut. Ei opettejillekaan opeta miten opetetaan kaikkia oikein niin kuin ohjekirjoissa sanotaan vaan heidän pitää opetella niin monta tapaa opettaa, että kaikki lapset varmasti oppii. Jos kuvittelee että vanhemmuuteen on joku käsikirja ja kaikki sujuu tismalleen niin kuin on kirjoitettu ei pidä tehdä niitä lapsia.
Kun kaikenlaisia kieltoja on minkä rikkomisesta tulee lasu, niin olisi kohtuullista jos olisi sen vastineeksi myös joku ohjekirja jossa kerrottaisiin, että miten sitten pitää toimia jotta toimisi oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ainakin koin tosi haastavaksi sen, että vauva-aikana kaikki puhui kuinka pitää olla vauvantahtinen ja vastata lapsen tarpeisiin jne. Se oli helppoa. Sitten se vauva kasvoi ja oikein muistan jossain vaiheessa tajunneeni, että ei hitsi, ei tämä vauvantahtisuus enää taida oikein toimia vaan pakko alkaa opetella kasvattamista. Se on varmaan se kohta, jossa moni menee metsään. Neuvolassa ym vanhemmille puhutaan vain siitä, miten vauvaa hoidetaan ja vauvan tarpeisiin vastataan, mutta ei sieltä tule ohjekirjaa siitä miten taaperolle pidetään rajat ja mikä on se oikea vaihe kun ei enää voikaan tehdä niinkuin se vauva haluaa.
Luinko minä oikeasti, että tuossa lukee ohjekirja? On totta, että eka vuosi keskitytään siihen että se lapsi pysyy hengissä mutta sitten alkaa se todellinen työ jossa opetellaan tuntemaan se oma lapsi ja miten tämän tunteisiin vastataan ja uhmaikäkin on helpompi, kun tuntee ne oman lapsen metkut. Ei opettejillekaan opeta miten opetetaan kaikkia oikein niin kuin ohjekirjoissa sanotaan vaan heidän pitää opetella niin monta tapaa opettaa, että kaikki lapset varmasti oppii. Jos kuvittelee että vanhemmuuteen on joku käsikirja ja kaikki sujuu tismalleen niin kuin on kirjoitettu ei pidä tehdä niitä lapsia.
Olisihan se aika näppärää, jos lapsen perässä syntyisi käsikirja jossa kerrotaan miten kasvatat juuri tätä lasta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä kävi KERRAN tälläinen rajaton seitsemän vuotias. Tytär oli samalla luokalla ja pidettiin synttärit meillä.
Tämä vapaan kasvatuksen helmi rikkoi aivan tahallaan tavaroita ja kun siitä huomautin, niin rikkoi vielä lisää. Varmastikin tulee olemaan hyvin miellyttävä ihminen aikuisena.
Ok.
Vierailija kirjoitti:
Meillä kävi KERRAN tälläinen rajaton seitsemän vuotias. Tytär oli samalla luokalla ja pidettiin synttärit meillä.
Tämä vapaan kasvatuksen helmi rikkoi aivan tahallaan tavaroita ja kun siitä huomautin, niin rikkoi vielä lisää. Varmastikin tulee olemaan hyvin miellyttävä ihminen aikuisena.
Kaikille lapsille ei ole niitä välittäviä aikuisia suotu ja tuolla on tavaton määrä lapsia ja nuoria joilta puuttuu se kodin turva ja hoiva kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ainakin koin tosi haastavaksi sen, että vauva-aikana kaikki puhui kuinka pitää olla vauvantahtinen ja vastata lapsen tarpeisiin jne. Se oli helppoa. Sitten se vauva kasvoi ja oikein muistan jossain vaiheessa tajunneeni, että ei hitsi, ei tämä vauvantahtisuus enää taida oikein toimia vaan pakko alkaa opetella kasvattamista. Se on varmaan se kohta, jossa moni menee metsään. Neuvolassa ym vanhemmille puhutaan vain siitä, miten vauvaa hoidetaan ja vauvan tarpeisiin vastataan, mutta ei sieltä tule ohjekirjaa siitä miten taaperolle pidetään rajat ja mikä on se oikea vaihe kun ei enää voikaan tehdä niinkuin se vauva haluaa.
Luinko minä oikeasti, että tuossa lukee ohjekirja? On totta, että eka vuosi keskitytään siihen että se lapsi pysyy hengissä mutta sitten alkaa se todellinen työ jossa opetellaan tuntemaan se oma lapsi ja miten tämän tunteisiin vastataan ja uhmaikäkin on helpompi, kun tuntee ne oman lapsen metkut. Ei opettejillekaan opeta miten opetetaan kaikkia oikein niin kuin ohjekirjoissa sanotaan vaan heidän pitää opetella niin monta tapaa opettaa, että kaikki lapset varmasti oppii. Jos kuvittelee että vanhemmuuteen on joku käsikirja ja kaikki sujuu tismalleen niin kuin on kirjoitettu ei pidä tehdä niitä lapsia.
Kun kaikenlaisia kieltoja on minkä rikkomisesta tulee lasu, niin olisi kohtuullista jos olisi sen vastineeksi myös joku ohjekirja jossa kerrottaisiin, että miten sitten pitää toimia jotta toimisi oikein.
Miten tästä juurtuneesta lasu myytistä oikein päästäisiin eroon? Ei vanhempi voi ottaa asennetta ettei voi tehdä mitään kun siitä tulee lasu.
Vierailija kirjoitti:
Mistä tämä tällainen lapatossuvanhemmuus johtuu?
Jos korotat ääntä, kiellät, rajoita, annat seuraamuksen, joku tekee lastensuojeluilmoituksen.
Karrikoitu ja valitettavasti joillekin todellinen esimerkki: Jos rajoita karkin tai muiden herkkujen ostelua ja syöntiä, olet todennäköisesti vaarallinen ja lapselle haitallinen terveysintoilija, joka pilaa lapselta kaikki ihanat kokemukset ja elämän. Hampaat ja terveys vain pysyisivät hyvinä. Psyykelke on parempi, että saa sokeria ja suolaa mahdollisimman paljon. Tulehtunut elimistö, hampaat ja aivot, niillä pysyy onnellisena. Vai miten päin se nyt meni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ainakin koin tosi haastavaksi sen, että vauva-aikana kaikki puhui kuinka pitää olla vauvantahtinen ja vastata lapsen tarpeisiin jne. Se oli helppoa. Sitten se vauva kasvoi ja oikein muistan jossain vaiheessa tajunneeni, että ei hitsi, ei tämä vauvantahtisuus enää taida oikein toimia vaan pakko alkaa opetella kasvattamista. Se on varmaan se kohta, jossa moni menee metsään. Neuvolassa ym vanhemmille puhutaan vain siitä, miten vauvaa hoidetaan ja vauvan tarpeisiin vastataan, mutta ei sieltä tule ohjekirjaa siitä miten taaperolle pidetään rajat ja mikä on se oikea vaihe kun ei enää voikaan tehdä niinkuin se vauva haluaa.
Luinko minä oikeasti, että tuossa lukee ohjekirja? On totta, että eka vuosi keskitytään siihen että se lapsi pysyy hengissä mutta sitten alkaa se todellinen työ jossa opetellaan tuntemaan se oma lapsi ja miten tämän tunteisiin vastataan ja uhmaikäkin on helpompi, kun tuntee ne oman lapsen metkut. Ei opettejillekaan opeta miten opetetaan kaikkia oikein niin kuin ohjekirjoissa sanotaan vaan heidän pitää opetella niin monta tapaa opettaa, että kaikki lapset varmasti oppii. Jos kuvittelee että vanhemmuuteen on joku käsikirja ja kaikki sujuu tismalleen niin kuin on kirjoitettu ei pidä tehdä niitä lapsia.
Kun kaikenlaisia kieltoja on minkä rikkomisesta tulee lasu, niin olisi kohtuullista jos olisi sen vastineeksi myös joku ohjekirja jossa kerrottaisiin, että miten sitten pitää toimia jotta toimisi oikein.
Miten tästä juurtuneesta lasu myytistä oikein päästäisiin eroon? Ei vanhempi voi ottaa asennetta ettei voi tehdä mitään kun siitä tulee lasu.
Ei se lasusysteemi ole mikään myytti vaan todellisuus. Kyseinen systeemi pitäisi uudistaa perinpohjaisesti ja samalla lisätä kasvatuksen vapautta muutenkin reilusti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ainakin koin tosi haastavaksi sen, että vauva-aikana kaikki puhui kuinka pitää olla vauvantahtinen ja vastata lapsen tarpeisiin jne. Se oli helppoa. Sitten se vauva kasvoi ja oikein muistan jossain vaiheessa tajunneeni, että ei hitsi, ei tämä vauvantahtisuus enää taida oikein toimia vaan pakko alkaa opetella kasvattamista. Se on varmaan se kohta, jossa moni menee metsään. Neuvolassa ym vanhemmille puhutaan vain siitä, miten vauvaa hoidetaan ja vauvan tarpeisiin vastataan, mutta ei sieltä tule ohjekirjaa siitä miten taaperolle pidetään rajat ja mikä on se oikea vaihe kun ei enää voikaan tehdä niinkuin se vauva haluaa.
Luinko minä oikeasti, että tuossa lukee ohjekirja? On totta, että eka vuosi keskitytään siihen että se lapsi pysyy hengissä mutta sitten alkaa se todellinen työ jossa opetellaan tuntemaan se oma lapsi ja miten tämän tunteisiin vastataan ja uhmaikäkin on helpompi, kun tuntee ne oman lapsen metkut. Ei opettejillekaan opeta miten opetetaan kaikkia oikein niin kuin ohjekirjoissa sanotaan vaan heidän pitää opetella niin monta tapaa opettaa, että kaikki lapset varmasti oppii. Jos kuvittelee että vanhemmuuteen on joku käsikirja ja kaikki sujuu tismalleen niin kuin on kirjoitettu ei pidä tehdä niitä lapsia.
Kun kaikenlaisia kieltoja on minkä rikkomisesta tulee lasu, niin olisi kohtuullista jos olisi sen vastineeksi myös joku ohjekirja jossa kerrottaisiin, että miten sitten pitää toimia jotta toimisi oikein.
Miten tästä juurtuneesta lasu myytistä oikein päästäisiin eroon? Ei vanhempi voi ottaa asennetta ettei voi tehdä mitään kun siitä tulee lasu.
Normaali aikuinen ei lasua pelkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tämä tällainen lapatossuvanhemmuus johtuu?
Jos korotat ääntä, kiellät, rajoita, annat seuraamuksen, joku tekee lastensuojeluilmoituksen.
Karrikoitu ja valitettavasti joillekin todellinen esimerkki: Jos rajoita karkin tai muiden herkkujen ostelua ja syöntiä, olet todennäköisesti vaarallinen ja lapselle haitallinen terveysintoilija, joka pilaa lapselta kaikki ihanat kokemukset ja elämän. Hampaat ja terveys vain pysyisivät hyvinä. Psyykelke on parempi, että saa sokeria ja suolaa mahdollisimman paljon. Tulehtunut elimistö, hampaat ja aivot, niillä pysyy onnellisena. Vai miten päin se nyt meni?
Höpö höpö 🤣
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ainakin koin tosi haastavaksi sen, että vauva-aikana kaikki puhui kuinka pitää olla vauvantahtinen ja vastata lapsen tarpeisiin jne. Se oli helppoa. Sitten se vauva kasvoi ja oikein muistan jossain vaiheessa tajunneeni, että ei hitsi, ei tämä vauvantahtisuus enää taida oikein toimia vaan pakko alkaa opetella kasvattamista. Se on varmaan se kohta, jossa moni menee metsään. Neuvolassa ym vanhemmille puhutaan vain siitä, miten vauvaa hoidetaan ja vauvan tarpeisiin vastataan, mutta ei sieltä tule ohjekirjaa siitä miten taaperolle pidetään rajat ja mikä on se oikea vaihe kun ei enää voikaan tehdä niinkuin se vauva haluaa.
Luinko minä oikeasti, että tuossa lukee ohjekirja? On totta, että eka vuosi keskitytään siihen että se lapsi pysyy hengissä mutta sitten alkaa se todellinen työ jossa opetellaan tuntemaan se oma lapsi ja miten tämän tunteisiin vastataan ja uhmaikäkin on helpompi, kun tuntee ne oman lapsen metkut. Ei opettejillekaan opeta miten opetetaan kaikkia oikein niin kuin ohjekirjoissa sanotaan vaan heidän pitää opetella niin monta tapaa opettaa, että kaikki lapset varmasti oppii. Jos kuvittelee että vanhemmuuteen on joku käsikirja ja kaikki sujuu tismalleen niin kuin on kirjoitettu ei pidä tehdä niitä lapsia.
Huoh. Ymmärsitkö ihan tahallaan väärin? Ei tietenkään kaikkiin lapsiin sovi samat keinot. Ohjekirja on ehkä vähän väärä ilmaus, viittasin sillä vaan siihen että vauvanhoitoon tulee kyllä neuvolasta oppaita vaikka kuinka. Jonkinlainen kasvatusopas olisi ehkä oikeampi termi. Vinkkejä vanhemmille haastaviin tilanteisiin? Lista keinoista joita voit kokeilla ja löytää ehkä sen omalle perheelle sopivan? Sen sijaan että luet vaan mediasta, että mitä ei saa tehdä. Tottakai se on se vanhemmuuden haastavin vaihe se kasvattaminen, mutta tukea siihen on tarjolla vasta sitten jos on mennyt metsään ja pahasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsille voi pitää rajoja ilman väkivaltaakin. Miksi aina nämä väkivaltajankkaajat ilmestyvät näihin keskusteluihin? Se, että sinulla ei ole sellaiseen taitoja, ei tarkoita sitä etteikö muilla olisi.
Väkivaltaa lapsia kohtaan ei ole koskaan hyväksytty. Kyse on vaan siitä, että väkivallan käsitettä on koko ajan laajennettu, eli aina vaan enemmän kurinpitokeinoja on päätynyt kieltolistalle. Nykyisin sallittuja sellaisia ei ole juurikaan enää jäljellä. Jollekin yliopistossa kasvatustieteitä opiskelleelle mestarikasvattajalle tämä ei ehkä ole ongelma, mutta aivan tavalliselle maija ja matti meikäläiselle se on ongelma ja iso sellainen onkin. Tavan ihminen harvemmin hallitsee mitään edistyneitä vippaskonsteja millä lapsen voi saada kuriin.
Kyllä ihan taviksetkin voi osata ne konstit, ei ne mitään rakettitiedettä ole. Mutta se vaatii vähän perehtymistä ja yrittämistä, jota kaikki ei osaa, halua tai viitsi tehdä. Helpompihan se olisi huutamalla ja rangaistuksen pelolla (rangaistuksella en tarkoita fyysistä väkivaltaa vaan vaikka jäähyä tai vastaavaa) hankkia se auktoriteetti, kuin nielemällä omat tunnekuohut ja olemalla lempeän periksiantamaton.
Jos lapsi ei saa pelätä mitään niin mikä motivaatio hänellä on antaa periksi vanhemmalleen eli tinkiä omista eduistaan?
Vanhempiaan pelkäävä lapsi on näkymätön kotonaan ja riehuu koulussa/päivähoidossa.
On eri asia pelätä rangaistusta tai muuta seurausta kuin pelätä vanhempiaan henkilöinä. Tätä ei moni ymmärrä ja arastelee siksi kurinpitoa.
Pelkää remmiä vai remmiä antavaa äitiä/isää. Et ilmeisesti itse ymmärrä miksi väkivalta on kielletty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ainakin koin tosi haastavaksi sen, että vauva-aikana kaikki puhui kuinka pitää olla vauvantahtinen ja vastata lapsen tarpeisiin jne. Se oli helppoa. Sitten se vauva kasvoi ja oikein muistan jossain vaiheessa tajunneeni, että ei hitsi, ei tämä vauvantahtisuus enää taida oikein toimia vaan pakko alkaa opetella kasvattamista. Se on varmaan se kohta, jossa moni menee metsään. Neuvolassa ym vanhemmille puhutaan vain siitä, miten vauvaa hoidetaan ja vauvan tarpeisiin vastataan, mutta ei sieltä tule ohjekirjaa siitä miten taaperolle pidetään rajat ja mikä on se oikea vaihe kun ei enää voikaan tehdä niinkuin se vauva haluaa.
Luinko minä oikeasti, että tuossa lukee ohjekirja? On totta, että eka vuosi keskitytään siihen että se lapsi pysyy hengissä mutta sitten alkaa se todellinen työ jossa opetellaan tuntemaan se oma lapsi ja miten tämän tunteisiin vastataan ja uhmaikäkin on helpompi, kun tuntee ne oman lapsen metkut. Ei opettejillekaan opeta miten opetetaan kaikkia oikein niin kuin ohjekirjoissa sanotaan vaan heidän pitää opetella niin monta tapaa opettaa, että kaikki lapset varmasti oppii. Jos kuvittelee että vanhemmuuteen on joku käsikirja ja kaikki sujuu tismalleen niin kuin on kirjoitettu ei pidä tehdä niitä lapsia.
Kun kaikenlaisia kieltoja on minkä rikkomisesta tulee lasu, niin olisi kohtuullista jos olisi sen vastineeksi myös joku ohjekirja jossa kerrottaisiin, että miten sitten pitää toimia jotta toimisi oikein.
Miten tästä juurtuneesta lasu myytistä oikein päästäisiin eroon? Ei vanhempi voi ottaa asennetta ettei voi tehdä mitään kun siitä tulee lasu.
Normaali aikuinen ei lasua pelkää.
Kannattaisi pelätä. Lastensuojelulla on valta aiheuttaa melkoisesti ikävyyksiä sellaiselle perheelle joka ei noudata kasvatussuosituksia. Pahimmillaan perhe rikotaan viemällä lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaipaatko koskaan sitä aikaa, kun et vielä ollut varhaiskasvattaja vaan olit tarhatäti? Siihen aikaan lapsille saattoi pitää kuria jos eivät totelleet. Usein lapsia jopa rangaistiin tai pideltiin kiinni jos eivät muuten alkaneet olla ihmisiksi.
Miten lapsia rankaistiin? Eikö nykyään rankaista enää mitenkään? Enkä tietenkään tarkoita mitään fyysistä väkivaltaa, mutta muuten?
Esim. jäähytettiin. Nykyisin sekin lasketaan väkivallaksi, eli niin ei saa tehdä.
Se jäähy on sillä tavalla huono keino, että se ei opeta lapselle muuta kuin että kun toimit väärin, sinut hylätään hetkeksi. Paljon rakentavampaa on käsitellä tilanne lapsen kanssa, kertoa mitä tämä teki väärin ja miksi ja kuinka lapsen tekemiset vaikuttavat toiseen ihmiseen. Sitä kautta kasvaa paremmin taju oikeasta ja väärästä.
Itselleni vanhempi teki lapsena sitä, että heitti omaan huoneeseen yksin huudon kera, kun tein jotain väärin. Tästä jäi käteen huono tunteidensäätely ja tunne omasta huonommuudesta. Aikuisena on pitänyt opetella sitten niitä ongelmanratkaisukeinoja ja tunnesääyelyä, kun ei kukaan lapsena opettanut, enkä aina tiennyt, mitä tein väärin. Pyrin vaan sitten varmuuden vuoksi miellyttämään kaikkia kaikkialla, ettei joku taas kilahda ja heitä yksin jonnekin.
Toki jos lapsi käyttäytyy väkivaltaisesti, pakkohan häntä on pitää paikallaan, ettei hajota paikkoja tai lyö toisia. Ja rajat on asetettava. Jäähy on kuitenkin todettu asiantuntijoiden mukaankin aika toimimattomaksi keinoksi, jos pointtina on vaan jättää lapsi yksin, eikä sitä perustella lapselle niin, että "nyt ollaan tässä niin kauan kuin rauhoitut, ja tämä on sinun omaksi parhaaksesi".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsille voi pitää rajoja ilman väkivaltaakin. Miksi aina nämä väkivaltajankkaajat ilmestyvät näihin keskusteluihin? Se, että sinulla ei ole sellaiseen taitoja, ei tarkoita sitä etteikö muilla olisi.
Väkivaltaa lapsia kohtaan ei ole koskaan hyväksytty. Kyse on vaan siitä, että väkivallan käsitettä on koko ajan laajennettu, eli aina vaan enemmän kurinpitokeinoja on päätynyt kieltolistalle. Nykyisin sallittuja sellaisia ei ole juurikaan enää jäljellä. Jollekin yliopistossa kasvatustieteitä opiskelleelle mestarikasvattajalle tämä ei ehkä ole ongelma, mutta aivan tavalliselle maija ja matti meikäläiselle se on ongelma ja iso sellainen onkin. Tavan ihminen harvemmin hallitsee mitään edistyneitä vippaskonsteja millä lapsen voi saada kuriin.
Kyllä ihan taviksetkin voi osata ne konstit, ei ne mitään rakettitiedettä ole. Mutta se vaatii vähän perehtymistä ja yrittämistä, jota kaikki ei osaa, halua tai viitsi tehdä. Helpompihan se olisi huutamalla ja rangaistuksen pelolla (rangaistuksella en tarkoita fyysistä väkivaltaa vaan vaikka jäähyä tai vastaavaa) hankkia se auktoriteetti, kuin nielemällä omat tunnekuohut ja olemalla lempeän periksiantamaton.
Jos lapsi ei saa pelätä mitään niin mikä motivaatio hänellä on antaa periksi vanhemmalleen eli tinkiä omista eduistaan?
Vanhempiaan pelkäävä lapsi on näkymätön kotonaan ja riehuu koulussa/päivähoidossa.
On eri asia pelätä rangaistusta tai muuta seurausta kuin pelätä vanhempiaan henkilöinä. Tätä ei moni ymmärrä ja arastelee siksi kurinpitoa.
Pelkää remmiä vai remmiä antavaa äitiä/isää. Et ilmeisesti itse ymmärrä miksi väkivalta on kielletty.
Eikä pelkää. Ei lapsi pelkää äitiä tai isää senkään vuoksi, jos tottelemattomuudesta joutuu arestiin. Rangaistus kuin rangaistus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ainakin koin tosi haastavaksi sen, että vauva-aikana kaikki puhui kuinka pitää olla vauvantahtinen ja vastata lapsen tarpeisiin jne. Se oli helppoa. Sitten se vauva kasvoi ja oikein muistan jossain vaiheessa tajunneeni, että ei hitsi, ei tämä vauvantahtisuus enää taida oikein toimia vaan pakko alkaa opetella kasvattamista. Se on varmaan se kohta, jossa moni menee metsään. Neuvolassa ym vanhemmille puhutaan vain siitä, miten vauvaa hoidetaan ja vauvan tarpeisiin vastataan, mutta ei sieltä tule ohjekirjaa siitä miten taaperolle pidetään rajat ja mikä on se oikea vaihe kun ei enää voikaan tehdä niinkuin se vauva haluaa.
Luinko minä oikeasti, että tuossa lukee ohjekirja? On totta, että eka vuosi keskitytään siihen että se lapsi pysyy hengissä mutta sitten alkaa se todellinen työ jossa opetellaan tuntemaan se oma lapsi ja miten tämän tunteisiin vastataan ja uhmaikäkin on helpompi, kun tuntee ne oman lapsen metkut. Ei opettejillekaan opeta miten opetetaan kaikkia oikein niin kuin ohjekirjoissa sanotaan vaan heidän pitää opetella niin monta tapaa opettaa, että kaikki lapset varmasti oppii. Jos kuvittelee että vanhemmuuteen on joku käsikirja ja kaikki sujuu tismalleen niin kuin on kirjoitettu ei pidä tehdä niitä lapsia.
Kun kaikenlaisia kieltoja on minkä rikkomisesta tulee lasu, niin olisi kohtuullista jos olisi sen vastineeksi myös joku ohjekirja jossa kerrottaisiin, että miten sitten pitää toimia jotta toimisi oikein.
Miten tästä juurtuneesta lasu myytistä oikein päästäisiin eroon? Ei vanhempi voi ottaa asennetta ettei voi tehdä mitään kun siitä tulee lasu.
Normaali aikuinen ei lasua pelkää.
Kannattaisi pelätä. Lastensuojelulla on valta aiheuttaa melkoisesti ikävyyksiä sellaiselle perheelle joka ei noudata kasvatussuosituksia. Pahimmillaan perhe rikotaan viemällä lapset.
Miksi en noudattaisi kasvatussuosituksia? Ne on lapsen parhaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaipaatko koskaan sitä aikaa, kun et vielä ollut varhaiskasvattaja vaan olit tarhatäti? Siihen aikaan lapsille saattoi pitää kuria jos eivät totelleet. Usein lapsia jopa rangaistiin tai pideltiin kiinni jos eivät muuten alkaneet olla ihmisiksi.
Miten lapsia rankaistiin? Eikö nykyään rankaista enää mitenkään? Enkä tietenkään tarkoita mitään fyysistä väkivaltaa, mutta muuten?
Esim. jäähytettiin. Nykyisin sekin lasketaan väkivallaksi, eli niin ei saa tehdä.
Se jäähy on sillä tavalla huono keino, että se ei opeta lapselle muuta kuin että kun toimit väärin, sinut hylätään hetkeksi. Paljon rakentavampaa on käsitellä tilanne lapsen kanssa, kertoa mitä tämä teki väärin ja miksi ja kuinka lapsen tekemiset vaikuttavat toiseen ihmiseen. Sitä kautta kasvaa paremmin taju oikeasta ja väärästä.
Itselleni vanhempi teki lapsena sitä, että heitti omaan huoneeseen yksin huudon kera, kun tein jotain väärin. Tästä jäi käteen huono tunteidensäätely ja tunne omasta huonommuudesta. Aikuisena on pitänyt opetella sitten niitä ongelmanratkaisukeinoja ja tunnesääyelyä, kun ei kukaan lapsena opettanut, enkä aina tiennyt, mitä tein väärin. Pyrin vaan sitten varmuuden vuoksi miellyttämään kaikkia kaikkialla, ettei joku taas kilahda ja heitä yksin jonnekin.
Toki jos lapsi käyttäytyy väkivaltaisesti, pakkohan häntä on pitää paikallaan, ettei hajota paikkoja tai lyö toisia. Ja rajat on asetettava. Jäähy on kuitenkin todettu asiantuntijoiden mukaankin aika toimimattomaksi keinoksi, jos pointtina on vaan jättää lapsi yksin, eikä sitä perustella lapselle niin, että "nyt ollaan tässä niin kauan kuin rauhoitut, ja tämä on sinun omaksi parhaaksesi".
Asiantuntijat eivät ymmärrä, että lapsi ei ala useinkaan totella pelkästään siten, että lapselle opettaa mitä on hyvä käytös. Käytännön elämässä tarvitaan myös rangaistuksia painostuskeinoksi. Jäähy otettiin rangaistuksena käyttöön sen jälkeen, kun luunapit, tukistus ja piiska kiellettiin. Mutta nyt, kun jäähyäkään ei saisi enää käyttää, niin vanhemmat ovat tosi usein aivan keinottomia tottelemattoman lapsensa kanssa.
On sinullakin ammattietiikka. Totta kai lapset tuodaan sinne saamaan varhaiskasvatusta, koska heillä on siihen lain suoma subjektiivinen oikeus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ainakin koin tosi haastavaksi sen, että vauva-aikana kaikki puhui kuinka pitää olla vauvantahtinen ja vastata lapsen tarpeisiin jne. Se oli helppoa. Sitten se vauva kasvoi ja oikein muistan jossain vaiheessa tajunneeni, että ei hitsi, ei tämä vauvantahtisuus enää taida oikein toimia vaan pakko alkaa opetella kasvattamista. Se on varmaan se kohta, jossa moni menee metsään. Neuvolassa ym vanhemmille puhutaan vain siitä, miten vauvaa hoidetaan ja vauvan tarpeisiin vastataan, mutta ei sieltä tule ohjekirjaa siitä miten taaperolle pidetään rajat ja mikä on se oikea vaihe kun ei enää voikaan tehdä niinkuin se vauva haluaa.
Luinko minä oikeasti, että tuossa lukee ohjekirja? On totta, että eka vuosi keskitytään siihen että se lapsi pysyy hengissä mutta sitten alkaa se todellinen työ jossa opetellaan tuntemaan se oma lapsi ja miten tämän tunteisiin vastataan ja uhmaikäkin on helpompi, kun tuntee ne oman lapsen metkut. Ei opettejillekaan opeta miten opetetaan kaikkia oikein niin kuin ohjekirjoissa sanotaan vaan heidän pitää opetella niin monta tapaa opettaa, että kaikki lapset varmasti oppii. Jos kuvittelee että vanhemmuuteen on joku käsikirja ja kaikki sujuu tismalleen niin kuin on kirjoitettu ei pidä tehdä niitä lapsia.
Kun kaikenlaisia kieltoja on minkä rikkomisesta tulee lasu, niin olisi kohtuullista jos olisi sen vastineeksi myös joku ohjekirja jossa kerrottaisiin, että miten sitten pitää toimia jotta toimisi oikein.
Miten tästä juurtuneesta lasu myytistä oikein päästäisiin eroon? Ei vanhempi voi ottaa asennetta ettei voi tehdä mitään kun siitä tulee lasu.
Normaali aikuinen ei lasua pelkää.
Kannattaisi pelätä. Lastensuojelulla on valta aiheuttaa melkoisesti ikävyyksiä sellaiselle perheelle joka ei noudata kasvatussuosituksia. Pahimmillaan perhe rikotaan viemällä lapset.
Miksi en noudattaisi kasvatussuosituksia? Ne on lapsen parhaaksi.
Kasvatusalalla on monta koulukuntaa. Ei ole mitään yhtä totuutta vaikka eri koulukunnat mielellään kutsuvatkin muiden koulukuntien kasvatusmenetelmiä kasvatusvirheiksi.
Luinko minä oikeasti, että tuossa lukee ohjekirja? On totta, että eka vuosi keskitytään siihen että se lapsi pysyy hengissä mutta sitten alkaa se todellinen työ jossa opetellaan tuntemaan se oma lapsi ja miten tämän tunteisiin vastataan ja uhmaikäkin on helpompi, kun tuntee ne oman lapsen metkut. Ei opettejillekaan opeta miten opetetaan kaikkia oikein niin kuin ohjekirjoissa sanotaan vaan heidän pitää opetella niin monta tapaa opettaa, että kaikki lapset varmasti oppii. Jos kuvittelee että vanhemmuuteen on joku käsikirja ja kaikki sujuu tismalleen niin kuin on kirjoitettu ei pidä tehdä niitä lapsia.