Rajattomat lapset, äh en jaksa!

Vierailija kirjoitti:

Mistä tämä tällainen lapatossuvanhemmuus johtuu?

Osittain laiskuudesta, osittain ajanpuutteesta ja siitä johtuvasta syyllisyydestä. Ei myönnetä sitä, että pieni lapsi tarvitsee äitiä eikä varhaiskasvattajaa / kasvatustieteiden kandidaattia. Yhteiskunta, joka erottaa lapsen äidistä, tuhoutuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaipaatko koskaan sitä aikaa, kun et vielä ollut varhaiskasvattaja vaan olit tarhatäti? Siihen aikaan lapsille saattoi pitää kuria jos eivät totelleet. Usein lapsia jopa rangaistiin tai pideltiin kiinni jos eivät muuten alkaneet olla ihmisiksi.

Miten lapsia rankaistiin? Eikö nykyään rankaista enää mitenkään? Enkä tietenkään tarkoita mitään fyysistä väkivaltaa, mutta muuten?

Esim. jäähytettiin. Nykyisin sekin lasketaan väkivallaksi, eli niin ei saa tehdä.

Se jäähy on sillä tavalla huono keino, että se ei opeta lapselle muuta kuin että kun toimit väärin, sinut hylätään hetkeksi. Paljon rakentavampaa on käsitellä tilanne lapsen kanssa, kertoa mitä tämä teki väärin ja miksi ja kuinka lapsen tekemiset vaikuttavat toiseen ihmiseen. Sitä kautta kasvaa paremmin taju oikeasta ja väärästä.

Itselleni vanhempi teki lapsena sitä, että heitti omaan huoneeseen yksin huudon kera, kun tein jotain väärin. Tästä jäi käteen huono tunteidensäätely ja tunne omasta huonommuudesta. Aikuisena on pitänyt opetella sitten niitä ongelmanratkaisukeinoja ja tunnesääyelyä, kun ei kukaan lapsena opettanut, enkä aina tiennyt, mitä tein väärin. Pyrin vaan sitten varmuuden vuoksi miellyttämään kaikkia kaikkialla, ettei joku taas kilahda ja heitä yksin jonnekin.

Toki jos lapsi käyttäytyy väkivaltaisesti, pakkohan häntä on pitää paikallaan, ettei hajota paikkoja tai lyö toisia. Ja rajat on asetettava. Jäähy on kuitenkin todettu asiantuntijoiden mukaankin aika toimimattomaksi keinoksi, jos pointtina on vaan jättää lapsi yksin, eikä sitä perustella lapselle niin, että "nyt ollaan tässä niin kauan kuin rauhoitut, ja tämä on sinun omaksi parhaaksesi".

Jäähylle ja omaan huoneeseen laiton voi hoitaa joko hyvin tai huonosti. Kyllä sille lapselle voi sanoa, että nyt menet sinne omaan huoneeseen ja ratkaiseva hetki on se  miten asia hoidetaan jälkikäteen. Meillä mennään sinne jäähylle yhdessä ja hetken hiljaa olon jälkeen aletaan pikku hiljaa keskustelemaan siitä mikä on homman nimi. 

Lapsi on lapsi vain pienen hetken. Vanhemman tärkein tehtävä on tuottaa pettymyksiä lapselle. Tämä valmentaa lasta oikeaan elämään ja aikuisuuteen.

1)Erinomaista todistusta/työpaikkaa/opiskelupaikkaa ei yleensä saa ilman kovaa työtä

2) Aina löytyy joku joka on sinua kauniimpi ja rikkaampi ja menestyneempi

3) elämässä tarvitaan resilienssiä eli sitä että selviytyy takaiskuista niitä elämässä tulee jokatapauksessa itselle tai lähipiirille ja niihin ei voi välttämättä itse vaikuttaa(työttömyys, syöpä, konkurssi, hometalo, riippuvuudet)

4) Vanhempien mielestä lapsi on maailman ihmeellisin ja upein olento. Naapuri, päiväkodin työntekijä tai jalkapallovalmentaja pitävät lasta todennäköisesti keskinkertaisena yhtenä monista tavallisista lapsista.

5) Toisten huomioon ottaminen on tärkeää, lapsi jolla on rajat ja kuri ymmärtää tämän paremmin. Hyvillä kaveritaidoilla saa parhaiten kavereita. Laaja ystäväpiiri ja hyvät kaveritaidot luovat hyviä ystävyyssuhteita jotka kantavat monella lailla pitkälle. Ne joilla ei ole kun ne opettajan määräämät pakolliset kaverit (kaikkien kanssa pitää leikkiä) ovat valitettavasti yliedustettuina mielenterveyspuolella.

6) epämukavuusalueella lapsi kasvaa ja kehittyy. Jos lasta ei sinne saa pienestä pitäen niin kynnys on isompana hyvin korkea. Sinne kannustetaan ja painostetaan aina välillä. Jälkikäteen käydään läpi mitä opittiin ja kuinka hyvin kuitenkin selvittiin vaikka jännitti.

7) vanhemmat määrää lapsi tottelee tai itkee ja tottelee, tämä on hyvin vaikeaa mutta sodat valitaan huolella ja ne voitetaan. Aina.

8) rakkautta, rakkautta, rakkautta enemmän rakkautta, pusuja ja haleja.

Olen samaa mieltä ap:n kanssa siitä, että OSA vanhemmista on liian lepsuja. Heillä ei ole voimia, taitoja tai kykyä kasvattaa. Mutta ihmettelen, ettei varhaiskasvatuksen ammattilaisilla ole muka osaamista, jolla lapset saa ruotuun.

Olen seurannut ihaillen sivusta useita varhaiskasvattajia . Näillä henkilöillä on ollut oikeasti osaamista, joilla lapsia kasvatetaan. Ja se on tapahtunut lämmöllä ja tosi taitavasti. Siksi vähän ihmettelen näitä ap:n kaltaisia kommentoijia. Ovatko he oikeasti ammattitaitoisia varhaiskasvattajia? Kyse on 1-6 -vuotiaista PIENISTÄ lapsista, ei mistään gangstereista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tämä tällainen lapatossuvanhemmuus johtuu?

Johtuu siitä ettei sille omalle lapselle voida sanoa ei kun sille voi tulla paha mieli.

Niin ja sitten kun vielä muistaa, että miten pahalta se paha mieli tuntui itsestä lapsena. Ja sehän tuntui tosi pahalta :( :( :(.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ainakin koin tosi haastavaksi sen, että vauva-aikana kaikki puhui kuinka pitää olla vauvantahtinen ja vastata lapsen tarpeisiin jne. Se oli helppoa. Sitten se vauva kasvoi ja oikein muistan jossain vaiheessa tajunneeni, että ei hitsi, ei tämä vauvantahtisuus enää taida oikein toimia vaan pakko alkaa opetella kasvattamista. Se on varmaan se kohta, jossa moni menee metsään. Neuvolassa ym vanhemmille puhutaan vain siitä, miten vauvaa hoidetaan ja vauvan tarpeisiin vastataan, mutta ei sieltä tule ohjekirjaa siitä miten taaperolle pidetään rajat ja mikä on se oikea vaihe kun ei enää voikaan tehdä niinkuin se vauva haluaa.

Täysin sama fiilis (lapsi nyt 3v).

Ei vanhemmat olla heti täydellisiä kasvattajia ja lapsien tempperamenttierot ovat tietysti suuria.

Jos lapset on päiväkodissa 8h joka arkipäivä niin kyllä siinä on varhaiskasvattajilla ihan velvollisuus kasvattaa näitä lapsia. Ongelma on vaan se, että meidän päättäjät ei näe lapset kuin kulueränä ja lapsiryhmät ovat liian isoja ja hoitajia liian vähän.

Myös vaatimukset työntekijöiden koulutukselle on naurettavat. Olen lähihoitaja ja en päässyt päiväkotiin töihin koska suuntautuminen on väärä.

En tiedä miksi koulutukseeni kuului harjoittelu ja näytöt päiväkodissa kerran en voi siellä työskennellä.

Otapa selvää, missä voisit täydentää opintojasi tuon puuttuvan suuntautumisen verran. Luulisi, ettei se ole mahdotonta, jos halua löytyy. 

Itse annan lapseni mieluummin ammattitaitoisen kuin ammattitaidottoman hoteisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä ap:n kanssa siitä, että OSA vanhemmista on liian lepsuja. Heillä ei ole voimia, taitoja tai kykyä kasvattaa. Mutta ihmettelen, ettei varhaiskasvatuksen ammattilaisilla ole muka osaamista, jolla lapset saa ruotuun.

Olen seurannut ihaillen sivusta useita varhaiskasvattajia . Näillä henkilöillä on ollut oikeasti osaamista, joilla lapsia kasvatetaan. Ja se on tapahtunut lämmöllä ja tosi taitavasti. Siksi vähän ihmettelen näitä ap:n kaltaisia kommentoijia. Ovatko he oikeasti ammattitaitoisia varhaiskasvattajia? Kyse on 1-6 -vuotiaista PIENISTÄ lapsista, ei mistään gangstereista. 

Päiväkodin hoitajilla olisi osaamista kurinpitoon, mutta valtuuksia siihen ei useinkaan ole. Monissa kunnissa lasta ei saa edes pitää kiinni kädestä kurinpitotarkoituksessa.

Tuntuu oikeasti todella uskomattomalle että tuollaisia vanhempia ja lapsia olisi. Minulla on alakouluikäiset lapset itsellä ja ystävillä on päiväkoti-ikäisiäkin. Ei koskaan tullut tuollaisia lapsia vastaan kun itse työskentelin varhaiskasvatuksessa 2000-luvun alussa useamman vuoden kesätöissä, ei silloin kun omat lapseni olivat päiväkodissa eikä ole tullut vieläkään. Yksikään tuntemani varhaiskasvattaja ei ole koskaan puhunut tuollaisten lasten olemassaolostakaan, vaikkakin esim nepsylasten ja resurssipulan rankkuudesta on monesti keskusteltu. Tapaan lasteni ystäviä paljon ja yksikään heistä ei ole epäkohtelias tai mitenkään muuten rajattomia. Onko tuo joku tiettyjen alueiden ongelma vai näkevätkö ihmiset sen että lapseni sanoo ettei halua laittaa lapasia nyt ja sanon että ok, laita taskuun ja päälle kun tarvitset - rajattomuutena?

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu oikeasti todella uskomattomalle että tuollaisia vanhempia ja lapsia olisi. Minulla on alakouluikäiset lapset itsellä ja ystävillä on päiväkoti-ikäisiäkin. Ei koskaan tullut tuollaisia lapsia vastaan kun itse työskentelin varhaiskasvatuksessa 2000-luvun alussa useamman vuoden kesätöissä, ei silloin kun omat lapseni olivat päiväkodissa eikä ole tullut vieläkään. Yksikään tuntemani varhaiskasvattaja ei ole koskaan puhunut tuollaisten lasten olemassaolostakaan, vaikkakin esim nepsylasten ja resurssipulan rankkuudesta on monesti keskusteltu. Tapaan lasteni ystäviä paljon ja yksikään heistä ei ole epäkohtelias tai mitenkään muuten rajattomia. Onko tuo joku tiettyjen alueiden ongelma vai näkevätkö ihmiset sen että lapseni sanoo ettei halua laittaa lapasia nyt ja sanon että ok, laita taskuun ja päälle kun tarvitset - rajattomuutena?

Ei 2000-luvun alussa ollut varhaiskasvatusta. Silloin oli päivähoito.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tämä tällainen lapatossuvanhemmuus johtuu?

Ei uskalleta olla tiukkoja, koska pelätään lastensuojelua.

Enpä usko että lastensuojelua pelätään, vaan vanhemmat a) ovat mukavuudenhaluisia, kasvattimen taas vaatii ja välillä hemmetin rankkaa ja b) pelkäävät omaa lastaan, koska sehän sillehän saattaisi tulla vaikka paha mieli.

Aikuisen pitää ansaita kunnioitus. Auktoriteetti ei synny itsestään. Lapsia kiusaava tuuliviiriaikuinen ei yleensä sitä ansaitse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tämä tällainen lapatossuvanhemmuus johtuu?

Ei uskalleta olla tiukkoja, koska pelätään lastensuojelua.

Enpä usko että lastensuojelua pelätään, vaan vanhemmat a) ovat mukavuudenhaluisia, kasvattimen taas vaatii ja välillä hemmetin rankkaa ja b) pelkäävät omaa lastaan, koska sehän sillehän saattaisi tulla vaikka paha mieli.

Miksi sitten entisaikaan vanhemmilla kantti kesti pitää kuria lujastikin?

Koska rangaistuskeinoja ei enää tunnu olevan, on jäljelle jäänyt uhkaileminen (tavaroiden imuroimisella, takavarikolla, jne) ja huutaminen. En tiedä onko nekään hyviä keinoja, mutta jotain on käytettävä. :D Asioiden toistaminen ja selittäminen tuhanteen kertaan on myös liiankin tuttua.

En itsekään siedä tottelemattomia lapsia, mutta ymmärrän keinojen joskus olevan vähissä. Meidänkin naapuri olisi voinut tehdä lasun monet kerrat ihan vain siitä, että huudan ja komennan lastani kotonani.

Vierailija kirjoitti:

Ja isompana vasn hullummaksi menee. Omalla alakoululaisella on tällainen kaverina. Saa luuhata missä tykkää, syödä karkkia ja omien sanojensa mukaan ei jaksa tehdä läksyjä eikä vanhemmat pakota. Jos ovat jossain ulkona ja lapseni soittaa vaikka, että löysi taskustaan 2€, saako mennä ostamaan sillä jotain, kun muutkin menee, tämä lapsi huutelee taustalta, ”miksi sä kysyy sun äitiltä voidaan mennä vaan salaa”. En ota tätä lasta enää meille sisälle, koska vänkäsi meille vanhemmille mm. kotiin lähtemisestä, siitä ettei meidän karkkeja saa syödä ilman lupaa keskellä viikkoa ja oikeastaan kaikesta mitä sanoimme. Todella raskas ja rajaton lapsi. Tavallaan en ihmettele, että vanhemmat ovat työntämässä tätä ”kasvatuksensa” tuotosta aina ulos. En minäkään tuollaista kotonani jaksaisi.

Apua minä olin just tällainen lapsi :D Olin varmasti aika raskas. Vanhempani ovat ihan mukavia ihmisiä mutta eivät oikein hahmottaneet mitä kaikkea vanhemmuuteen "kuuluu". Molemmat ovat suht eksentrisiä, omissa oloissaan viihtyviä. Ajattelivat suunnilleen että koululaisella on oma elämä kuten heilläkin, sain tulla ja mennä miten sattuu eikä kukaan tosiaan valvonut esim koulutöitä. Nykyään varmaan tehtäisiin äkkiä lasu. Ihan kunnon kansalainen minusta kuitenkin tuli, kohta on gradu valmis. Ja hyvinä puolina on mainittava että minusta tuli aika itsenäinen; lähdin 17-vuotiaana vaihtoon Aasiaan, reilasin lukion jälkeen yksin Euroopassa, olen työskennellyt eri paikoissa kaukana kotikaupungista jne. Mutta moni asia piti oppia kantapään kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä ap:n kanssa siitä, että OSA vanhemmista on liian lepsuja. Heillä ei ole voimia, taitoja tai kykyä kasvattaa. Mutta ihmettelen, ettei varhaiskasvatuksen ammattilaisilla ole muka osaamista, jolla lapset saa ruotuun.

Olen seurannut ihaillen sivusta useita varhaiskasvattajia . Näillä henkilöillä on ollut oikeasti osaamista, joilla lapsia kasvatetaan. Ja se on tapahtunut lämmöllä ja tosi taitavasti. Siksi vähän ihmettelen näitä ap:n kaltaisia kommentoijia. Ovatko he oikeasti ammattitaitoisia varhaiskasvattajia? Kyse on 1-6 -vuotiaista PIENISTÄ lapsista, ei mistään gangstereista. 

Päiväkodin hoitajilla olisi osaamista kurinpitoon, mutta valtuuksia siihen ei useinkaan ole. Monissa kunnissa lasta ei saa edes pitää kiinni kädestä kurinpitotarkoituksessa.

Taitava kasvattaja saa lapsen tekemään, mitä pitää ilman mitään fyysisiä kurinpitotoimia. Pääsääntöisesti terve lapsi on hyvin yhteistyöhalukas. Esimerkiksi leikin ja huumorin varjolla lapsi tekee melkein mitä vain. Porkkana on aina toiminut keppiä paremmin. 

Rangaistuksen pelolla kasvatettu oppii välttämään rangaistuksia. Hän ei välttämättä opi muuta, esim sitä miksi jollain tavalla pitää toimia. Hän saattaa käyttäytyä hyvin, kunnes tulee tilanne että kukaan auktoriteetti ei nää. Lapsille pitää toki opettaa, että teoilla on seuraukset, mutta parempaan tulokseen päästään kun se seuraus on looginen ja lapsi ymmärtää miksi niin käy. Pelkkä jäähy tai pelikielto ei ole kovin kasvattavaa.

Vierailija kirjoitti:

Rangaistuksen pelolla kasvatettu oppii välttämään rangaistuksia. Hän ei välttämättä opi muuta, esim sitä miksi jollain tavalla pitää toimia. Hän saattaa käyttäytyä hyvin, kunnes tulee tilanne että kukaan auktoriteetti ei nää. Lapsille pitää toki opettaa, että teoilla on seuraukset, mutta parempaan tulokseen päästään kun se seuraus on looginen ja lapsi ymmärtää miksi niin käy. Pelkkä jäähy tai pelikielto ei ole kovin kasvattavaa.

Rangaistuksen tai muun seurauksen yksi perusvaatimus on se, että sillä on pelotevaikutus eli se toimii lapseen. Toinen perusvaatimus on se, että rangaistus tai muu seuraus on toteutettavissa käytännön tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä ap:n kanssa siitä, että OSA vanhemmista on liian lepsuja. Heillä ei ole voimia, taitoja tai kykyä kasvattaa. Mutta ihmettelen, ettei varhaiskasvatuksen ammattilaisilla ole muka osaamista, jolla lapset saa ruotuun.

Olen seurannut ihaillen sivusta useita varhaiskasvattajia . Näillä henkilöillä on ollut oikeasti osaamista, joilla lapsia kasvatetaan. Ja se on tapahtunut lämmöllä ja tosi taitavasti. Siksi vähän ihmettelen näitä ap:n kaltaisia kommentoijia. Ovatko he oikeasti ammattitaitoisia varhaiskasvattajia? Kyse on 1-6 -vuotiaista PIENISTÄ lapsista, ei mistään gangstereista. 

Päiväkodin hoitajilla olisi osaamista kurinpitoon, mutta valtuuksia siihen ei useinkaan ole. Monissa kunnissa lasta ei saa edes pitää kiinni kädestä kurinpitotarkoituksessa.

Taitava kasvattaja saa lapsen tekemään, mitä pitää ilman mitään fyysisiä kurinpitotoimia. Pääsääntöisesti terve lapsi on hyvin yhteistyöhalukas. Esimerkiksi leikin ja huumorin varjolla lapsi tekee melkein mitä vain. Porkkana on aina toiminut keppiä paremmin. 

Sinulla ei taida paljoa olla lapsista kokemusta jos mielipiteesi on se, että lapsi on hyvin yhteistyöhalukas tai että lapsi on leikin ja huumorin varjolla harhautettavissa lähes mihin vain.

Ei se lasten vika ole, että vanhemmat eivät ole ohjanneet ja kasvattaneet ikätason mukaisesti. Voi olla ongelmia unirytmissä, syötetään liikaa sokeria ja lapsi käy kierroksilla jne. Auktoriteetin kunnioittaminen kuulostaa joltain sotilaskieleltä. Ei joku viisivuotias oikein osaa tällaista hahmottaa, vaan kaipaa tietämättään sitä että saa olla lapsi ja että aikuinen on ohjaksissa. Ongelma on kai myös siinä, että itse voisi toimia oikein mutta vanhemmat joko nostavat metelin tai jatkavat kolmevuotiaan pillin mukaan tanssimista ja sipsien syöttämistä. Olin itse nuorena tarhassa töissä (tuli nuorempana itsekin vähän pelailtua...) ja tuli vastaan kaksivuotias lapsi joka oli viipynyt kaksi tuntia puistossa tarhan jälkeen koska vanhemmat, jo varttuneemmat joita olisi luullut fiksummiksi, eivät voineet sanoa pennulleen että nyt lähdetään pois. Kun se halusi. Julkisissa liikennevälineissä ei voida laittaa lapsen älylaitteesta ääniä pois vaan koko vaunu joutuu kuuntelemaan pikkuoravia- no, tämä on jo silkkaa narsismia tyyliin minä ja minun lapseni. Mutta ikävä, että tämä luo ärtymystä lapsia kohtaan vaikka vanhemmat voisivat katsoa peiliin.

Huh... onneksi omat lapset on ilmeisesti ihan hyvin saanut kasvatettua tähän asti :D ei ole ainakaan ikinä mitään negatiivista palautetta annettu päiväkodista ja omat lapset tuntien, niin en usko, että kehtaisivat hoitajille/opettajille ilkeillä tai olla uskomatta puhetta.