Rajattomat lapset, äh en jaksa!

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Tästäkään ei tietenkään saa puhua, mutta kyllä väkivaltaisimmat lapset tulee ainakin täällä pk-seudulla näistä muualta tulleiden perheistä. Paljon lapsia ja vähän kasvatusta.

Niissä kulttuureissa äidit on kotona, eikä eroja ole. Eli ihan ydinperheitä. Ja silti lopputulos on tuo mikä on.

Ulkomailla on yleensä remmi hyvinkin ahkerassa käytössä ja tottelevaisuutta edellytetään. Mutta sitten, kun perheet tulevat Suomeen niin heille kerrotaan ensimmäisenä se, että remmi johtaa lasuun. Jolloin lapset kaappaavat vallan perheessä.

Olen syntynyt 60-luvulla ja kasvanut ilman remmiä. Väkivalta ei ole lapsen kasvatusta, sama pätee perheen lemmikkieläimiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Tästäkään ei tietenkään saa puhua, mutta kyllä väkivaltaisimmat lapset tulee ainakin täällä pk-seudulla näistä muualta tulleiden perheistä. Paljon lapsia ja vähän kasvatusta.

Niissä kulttuureissa äidit on kotona, eikä eroja ole. Eli ihan ydinperheitä. Ja silti lopputulos on tuo mikä on.

Ulkomailla on yleensä remmi hyvinkin ahkerassa käytössä ja tottelevaisuutta edellytetään. Mutta sitten, kun perheet tulevat Suomeen niin heille kerrotaan ensimmäisenä se, että remmi johtaa lasuun. Jolloin lapset kaappaavat vallan perheessä.

Olen syntynyt 60-luvulla ja kasvanut ilman remmiä. Väkivalta ei ole lapsen kasvatusta, sama pätee perheen lemmikkieläimiin.

Etkö ymmärrä mitä rangaistus tarkoittaa tai että mikä funktio sillä on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsille voi pitää rajoja ilman väkivaltaakin. Miksi aina nämä väkivaltajankkaajat ilmestyvät näihin keskusteluihin? Se, että sinulla ei ole sellaiseen taitoja, ei tarkoita sitä etteikö muilla olisi.

Väkivaltaa lapsia kohtaan ei ole koskaan hyväksytty. Kyse on vaan siitä, että väkivallan käsitettä on koko ajan laajennettu, eli aina vaan enemmän kurinpitokeinoja on päätynyt kieltolistalle. Nykyisin sallittuja sellaisia ei ole juurikaan enää jäljellä. Jollekin yliopistossa kasvatustieteitä opiskelleelle mestarikasvattajalle tämä ei ehkä ole ongelma, mutta aivan tavalliselle maija ja matti meikäläiselle se on ongelma ja iso sellainen onkin. Tavan ihminen harvemmin hallitsee mitään edistyneitä vippaskonsteja millä lapsen voi saada kuriin.

Kyllä ihan taviksetkin voi osata ne konstit, ei ne mitään rakettitiedettä ole. Mutta se vaatii vähän perehtymistä ja yrittämistä, jota kaikki ei osaa, halua tai viitsi tehdä. Helpompihan se olisi huutamalla ja rangaistuksen pelolla (rangaistuksella en tarkoita fyysistä väkivaltaa vaan vaikka jäähyä tai vastaavaa) hankkia se auktoriteetti, kuin nielemällä omat tunnekuohut ja olemalla lempeän periksiantamaton.

Jos lapsi ei saa pelätä mitään niin mikä motivaatio hänellä on antaa periksi vanhemmalleen eli tinkiä omista eduistaan?

Vanhempiaan pelkäävä lapsi on näkymätön kotonaan ja riehuu koulussa/päivähoidossa.

On eri asia pelätä rangaistusta tai muuta seurausta kuin pelätä vanhempiaan henkilöinä. Tätä ei moni ymmärrä ja arastelee siksi kurinpitoa.

Vierailija kirjoitti:

Joskus on ollut niinkin että kuria tarvittaisiin siellä varhaiskasvatuksessa. Meillä kävi niin että lapsesta alkoi hoitajat puhumaan että on hankala ja uhmaa. Kotona tälläistä ei näkynyt. Tuokin loppui kun kerran sattui hoitaja joka suuttui sopivasti ja teki lapselle selväksi että tuo loppuu nyt. Sen jälkeen ei mitään ongelmia.

Saman huomasi kun lasta kiusattiin koulussa, eihän siellä muuta tehdä kuin puhuta. Ja se puhekkin on niin pehmeää että en ihmettele ettei lapset ota sinä minään.

Juurikin tätä on! Meille valitettiin ekalla, että poika ottaa väkisin tyttöjä kiinni ja puristaa. Olimme aivan pihalla, että mitä helv...

No, selvisi, että kyseessä oli talvinen ulkoleikki. Pojat ja tytöt keskenään. Hippa, jossa napattiin vyötäisiltä kiinni. Yksi tyttö oli sitten suuttunut, kun ei halunnut jäädä kiinni - no, poikani oli ollut kiinniottajana juuri silloin. Eli: poikani ottaa väkisin tyttöjä kiinni ja puristaa. Tätä setvittiin miituu -hengessä pitkään (oli silloin juuri ekat miituut kuultu Suomessa). Tulos oli, että hippaleikit kiellettiin ja lapset laitettiin sukupuolien mukaan leikkimään omille puolilleen pihaa. Tästä on jo aikaa, mutta vieläkin naurattaa. Vähän vähemmällä olisi päässyt, jos joku olisi prinsessalle sanonut, että pysy pois leikistä, jos ei kiinnosta.

Ja siis opettaja oli kertonut, miten tyttöjä ei saa väkisin ottaa kiinni. Opettaja oli kertonut, että kaikki ei vain halua sitä. Siinä sitten lapsi pohtii kotona, että mistä hipassa voi tietää, kuka ei halua, että otetaan kiinni.

Kun opettaja vaihtui, vaihtui ongelmatkin. Prinsessa-polo ei saanut enää huomiota oikuillaan ja vaihtoi lopulta koulua.

Eli paljon on henkilökunnan napakkuudesta myös kiinni, mutta ihan liikaa on säännöttömyydessä kasvaneita lapsia. Itse en myöskään jaksaisi tuota työtä enää millään, vaikka 25 vuotta sitten alalla opiskelin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Tästäkään ei tietenkään saa puhua, mutta kyllä väkivaltaisimmat lapset tulee ainakin täällä pk-seudulla näistä muualta tulleiden perheistä. Paljon lapsia ja vähän kasvatusta.

Niissä kulttuureissa äidit on kotona, eikä eroja ole. Eli ihan ydinperheitä. Ja silti lopputulos on tuo mikä on.

Ulkomailla on yleensä remmi hyvinkin ahkerassa käytössä ja tottelevaisuutta edellytetään. Mutta sitten, kun perheet tulevat Suomeen niin heille kerrotaan ensimmäisenä se, että remmi johtaa lasuun. Jolloin lapset kaappaavat vallan perheessä.

Olen syntynyt 60-luvulla ja kasvanut ilman remmiä. Väkivalta ei ole lapsen kasvatusta, sama pätee perheen lemmikkieläimiin.

Etkö ymmärrä mitä rangaistus tarkoittaa tai että mikä funktio sillä on?

Etkö ymmärrä mitä lastenkasvatus tarkoittaa? Käytöstapoja ei opeteta remmillä. Pelko ei ole kunnioitusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsille voi pitää rajoja ilman väkivaltaakin. Miksi aina nämä väkivaltajankkaajat ilmestyvät näihin keskusteluihin? Se, että sinulla ei ole sellaiseen taitoja, ei tarkoita sitä etteikö muilla olisi.

Väkivaltaa lapsia kohtaan ei ole koskaan hyväksytty. Kyse on vaan siitä, että väkivallan käsitettä on koko ajan laajennettu, eli aina vaan enemmän kurinpitokeinoja on päätynyt kieltolistalle. Nykyisin sallittuja sellaisia ei ole juurikaan enää jäljellä. Jollekin yliopistossa kasvatustieteitä opiskelleelle mestarikasvattajalle tämä ei ehkä ole ongelma, mutta aivan tavalliselle maija ja matti meikäläiselle se on ongelma ja iso sellainen onkin. Tavan ihminen harvemmin hallitsee mitään edistyneitä vippaskonsteja millä lapsen voi saada kuriin.

Kyllä ihan taviksetkin voi osata ne konstit, ei ne mitään rakettitiedettä ole. Mutta se vaatii vähän perehtymistä ja yrittämistä, jota kaikki ei osaa, halua tai viitsi tehdä. Helpompihan se olisi huutamalla ja rangaistuksen pelolla (rangaistuksella en tarkoita fyysistä väkivaltaa vaan vaikka jäähyä tai vastaavaa) hankkia se auktoriteetti, kuin nielemällä omat tunnekuohut ja olemalla lempeän periksiantamaton.

Jos lapsi ei saa pelätä mitään niin mikä motivaatio hänellä on antaa periksi vanhemmalleen eli tinkiä omista eduistaan?

Vanhempiaan pelkäävä lapsi on näkymätön kotonaan ja riehuu koulussa/päivähoidossa.

Niinpä, se on juuri se lapsi joka ei kerro vanhemmilleen jos löytää rahaa ja tekee mieli ostaa karkkia, vaan menee salaa. Hän myös oppii, että pelottelu on oikea tapa saada valtaa. Oppii myös keinot, joilla toimia vanhemmiltaan salassa niin ettei jää kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus on ollut niinkin että kuria tarvittaisiin siellä varhaiskasvatuksessa. Meillä kävi niin että lapsesta alkoi hoitajat puhumaan että on hankala ja uhmaa. Kotona tälläistä ei näkynyt. Tuokin loppui kun kerran sattui hoitaja joka suuttui sopivasti ja teki lapselle selväksi että tuo loppuu nyt. Sen jälkeen ei mitään ongelmia.

Saman huomasi kun lasta kiusattiin koulussa, eihän siellä muuta tehdä kuin puhuta. Ja se puhekkin on niin pehmeää että en ihmettele ettei lapset ota sinä minään.

Juurikin tätä on! Meille valitettiin ekalla, että poika ottaa väkisin tyttöjä kiinni ja puristaa. Olimme aivan pihalla, että mitä helv...

No, selvisi, että kyseessä oli talvinen ulkoleikki. Pojat ja tytöt keskenään. Hippa, jossa napattiin vyötäisiltä kiinni. Yksi tyttö oli sitten suuttunut, kun ei halunnut jäädä kiinni - no, poikani oli ollut kiinniottajana juuri silloin. Eli: poikani ottaa väkisin tyttöjä kiinni ja puristaa. Tätä setvittiin miituu -hengessä pitkään (oli silloin juuri ekat miituut kuultu Suomessa). Tulos oli, että hippaleikit kiellettiin ja lapset laitettiin sukupuolien mukaan leikkimään omille puolilleen pihaa. Tästä on jo aikaa, mutta vieläkin naurattaa. Vähän vähemmällä olisi päässyt, jos joku olisi prinsessalle sanonut, että pysy pois leikistä, jos ei kiinnosta.

Ja siis opettaja oli kertonut, miten tyttöjä ei saa väkisin ottaa kiinni. Opettaja oli kertonut, että kaikki ei vain halua sitä. Siinä sitten lapsi pohtii kotona, että mistä hipassa voi tietää, kuka ei halua, että otetaan kiinni.

Kun opettaja vaihtui, vaihtui ongelmatkin. Prinsessa-polo ei saanut enää huomiota oikuillaan ja vaihtoi lopulta koulua.

Eli paljon on henkilökunnan napakkuudesta myös kiinni, mutta ihan liikaa on säännöttömyydessä kasvaneita lapsia. Itse en myöskään jaksaisi tuota työtä enää millään, vaikka 25 vuotta sitten alalla opiskelin.

Outo hippaleikki. Meillä ei puristettu kiinni jäänyttä. Puriteliko pojat myös toisiaan?

Vierailija kirjoitti:

Itse ainakin koin tosi haastavaksi sen, että vauva-aikana kaikki puhui kuinka pitää olla vauvantahtinen ja vastata lapsen tarpeisiin jne. Se oli helppoa. Sitten se vauva kasvoi ja oikein muistan jossain vaiheessa tajunneeni, että ei hitsi, ei tämä vauvantahtisuus enää taida oikein toimia vaan pakko alkaa opetella kasvattamista. Se on varmaan se kohta, jossa moni menee metsään. Neuvolassa ym vanhemmille puhutaan vain siitä, miten vauvaa hoidetaan ja vauvan tarpeisiin vastataan, mutta ei sieltä tule ohjekirjaa siitä miten taaperolle pidetään rajat ja mikä on se oikea vaihe kun ei enää voikaan tehdä niinkuin se vauva haluaa.

Ja julkinen keskustelu lasten kasvatuksesta on tosi negatiivista: lehtiotsikot kertoo, mitä vanhemmat tekee väärin, älä koskaan sano näin lapsellesi, nämä ovat yleisimmät virheet mitä kasvattajat tekevät, älä tee näin. Tämäkin keskustelu on oiva esimerkki yleisnegatiivisesta, syyllistävästä asenteesta. Paljon vähemmän on otsikoita ja keskusteluja siitä, miten kasvatetaan hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Tästäkään ei tietenkään saa puhua, mutta kyllä väkivaltaisimmat lapset tulee ainakin täällä pk-seudulla näistä muualta tulleiden perheistä. Paljon lapsia ja vähän kasvatusta.

Niissä kulttuureissa äidit on kotona, eikä eroja ole. Eli ihan ydinperheitä. Ja silti lopputulos on tuo mikä on.

Ulkomailla on yleensä remmi hyvinkin ahkerassa käytössä ja tottelevaisuutta edellytetään. Mutta sitten, kun perheet tulevat Suomeen niin heille kerrotaan ensimmäisenä se, että remmi johtaa lasuun. Jolloin lapset kaappaavat vallan perheessä.

Olen syntynyt 60-luvulla ja kasvanut ilman remmiä. Väkivalta ei ole lapsen kasvatusta, sama pätee perheen lemmikkieläimiin.

Etkö ymmärrä mitä rangaistus tarkoittaa tai että mikä funktio sillä on?

Etkö ymmärrä mitä lastenkasvatus tarkoittaa? Käytöstapoja ei opeteta remmillä. Pelko ei ole kunnioitusta.

Voit pitää lapselle saarnan käytöstavoista. Mutta ei se takaa sitä, että lapsi toimisi niin kuin sanot. Siksi tarvitaan myös pelkoa tuomaan motivaatiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsille voi pitää rajoja ilman väkivaltaakin. Miksi aina nämä väkivaltajankkaajat ilmestyvät näihin keskusteluihin? Se, että sinulla ei ole sellaiseen taitoja, ei tarkoita sitä etteikö muilla olisi.

Väkivaltaa lapsia kohtaan ei ole koskaan hyväksytty. Kyse on vaan siitä, että väkivallan käsitettä on koko ajan laajennettu, eli aina vaan enemmän kurinpitokeinoja on päätynyt kieltolistalle. Nykyisin sallittuja sellaisia ei ole juurikaan enää jäljellä. Jollekin yliopistossa kasvatustieteitä opiskelleelle mestarikasvattajalle tämä ei ehkä ole ongelma, mutta aivan tavalliselle maija ja matti meikäläiselle se on ongelma ja iso sellainen onkin. Tavan ihminen harvemmin hallitsee mitään edistyneitä vippaskonsteja millä lapsen voi saada kuriin.

Kyllä ihan taviksetkin voi osata ne konstit, ei ne mitään rakettitiedettä ole. Mutta se vaatii vähän perehtymistä ja yrittämistä, jota kaikki ei osaa, halua tai viitsi tehdä. Helpompihan se olisi huutamalla ja rangaistuksen pelolla (rangaistuksella en tarkoita fyysistä väkivaltaa vaan vaikka jäähyä tai vastaavaa) hankkia se auktoriteetti, kuin nielemällä omat tunnekuohut ja olemalla lempeän periksiantamaton.

Jos lapsi ei saa pelätä mitään niin mikä motivaatio hänellä on antaa periksi vanhemmalleen eli tinkiä omista eduistaan?

Oletko nyt ihan tosissaan? Siis että pelko on ainoa asia joka saa ihmisen käyttäytymään hyvin? Ei, hyvin kasvatettu lapsi ei käyttäydy hyvin siksi että pelkäisi seurauksia. Silloin on varhaiskasvatuksessa mennyt joku pieleen jos pelko on ainoa motivaatio toimia oikein.

On ihmiselle luonnollista pelätä seurauksia. Esim. ulos ei mennä ilman pipoa, koska pelätään kylmää. Jos seurausten pelko otetaan lapsilta pois, niin tuloksena on kaaos ja anarkia perheissä ja tarhoissa.

Sinulla on kyllä outo ajattelutapa. En minä pue pipoa siksi että pelkäisin kylmää (silloinhan välttelisin koko ulos menoa, jos kylmä pelottaisi) . Puen sen siksi, että on mukavampaa pipo päässä. Sama pätee lapsiin. Lapsen pitää oppia, että on mukavampaa toimia oikein, ei pelätä rangaistuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsille voi pitää rajoja ilman väkivaltaakin. Miksi aina nämä väkivaltajankkaajat ilmestyvät näihin keskusteluihin? Se, että sinulla ei ole sellaiseen taitoja, ei tarkoita sitä etteikö muilla olisi.

Väkivaltaa lapsia kohtaan ei ole koskaan hyväksytty. Kyse on vaan siitä, että väkivallan käsitettä on koko ajan laajennettu, eli aina vaan enemmän kurinpitokeinoja on päätynyt kieltolistalle. Nykyisin sallittuja sellaisia ei ole juurikaan enää jäljellä. Jollekin yliopistossa kasvatustieteitä opiskelleelle mestarikasvattajalle tämä ei ehkä ole ongelma, mutta aivan tavalliselle maija ja matti meikäläiselle se on ongelma ja iso sellainen onkin. Tavan ihminen harvemmin hallitsee mitään edistyneitä vippaskonsteja millä lapsen voi saada kuriin.

Kyllä ihan taviksetkin voi osata ne konstit, ei ne mitään rakettitiedettä ole. Mutta se vaatii vähän perehtymistä ja yrittämistä, jota kaikki ei osaa, halua tai viitsi tehdä. Helpompihan se olisi huutamalla ja rangaistuksen pelolla (rangaistuksella en tarkoita fyysistä väkivaltaa vaan vaikka jäähyä tai vastaavaa) hankkia se auktoriteetti, kuin nielemällä omat tunnekuohut ja olemalla lempeän periksiantamaton.

Jos lapsi ei saa pelätä mitään niin mikä motivaatio hänellä on antaa periksi vanhemmalleen eli tinkiä omista eduistaan?

Oletko nyt ihan tosissaan? Siis että pelko on ainoa asia joka saa ihmisen käyttäytymään hyvin? Ei, hyvin kasvatettu lapsi ei käyttäydy hyvin siksi että pelkäisi seurauksia. Silloin on varhaiskasvatuksessa mennyt joku pieleen jos pelko on ainoa motivaatio toimia oikein.

On ihmiselle luonnollista pelätä seurauksia. Esim. ulos ei mennä ilman pipoa, koska pelätään kylmää. Jos seurausten pelko otetaan lapsilta pois, niin tuloksena on kaaos ja anarkia perheissä ja tarhoissa.

Sinulla on kyllä outo ajattelutapa. En minä pue pipoa siksi että pelkäisin kylmää (silloinhan välttelisin koko ulos menoa, jos kylmä pelottaisi) . Puen sen siksi, että on mukavampaa pipo päässä. Sama pätee lapsiin. Lapsen pitää oppia, että on mukavampaa toimia oikein, ei pelätä rangaistuksia.

Ihmisen on aika usein mukavampi toimia väärin jos väärästä toiminnasta ei tule rangaistusta.

Yksi ongelma on se, että tietämys etityislapsista on heikkoa.

Ammattikasvattajat eivät tiedä miten erityisten kanssa pitäisi toimia. Kun he yrittävät toimia kuin normi-lasten kanssa, pahenee erityisten oireilu.

Se näyttää helposti siltä, että kotona ei vaan viitsitä kasvattaa. Toki on niitäkin vanhempiaan jotka eivät viitsi tai jotka kasvattavat niin oudoilla tavoilla, että lapsi oireilee kotioloja.

Vanhemmatkaan eivät usein tiedä, ja kysyvät neuvoja niiltä ammattikasvattajilta. Oikeasti neuvoja pitäisi saada toimintaterapeutilta, psykiatrilta, tai joltain muulta joka oikeasti tietää miten näiden lasten kanssa tulisi toimia. Niitä neuvoja pitäisi pystyä noudattamaan kotona ja päiväkodissa/koulussa.

Nykyään ne etityislapset on integroitu suuriin ryhmiin, vaikka monella jo se suuri ryhmäkoko pahentaa oireilua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meitä vaivaa sekä perheellinen ja yhteiskunnallinen isättömyys. Perheitä, joissa nainen on ainoa huoltaja on paljon, päiväkodin henkilökunta on naisia ja peruskoulussa tilanne on kutakuinkin sama. Pienet lapset viettävät suurimman osan valveilla olo ajastaan naisten kanssa ja heiltä puuttuu auktoriteetti, jota kunnioittaa. Tämä on sitä itse keksinämme ideologiaa eli sitä saa mitä tilaa. Perhe ei ole enää siunaus vaan pikahuoltamista jaksamisen äärirajoilla. Tämä kansakuntamme lippulaiva, jossa sinäkin olet töissä on se joka sai lasten häiriökäyttäytymisen ja pahoinvoinnin lähtemään kasvuun, kun naisia alettiin arvostamaan samoilla mittareilla kuin miehiäkin arvostetaan. Et sinäkään varmaan halua kuulla, että lapset tulisi hoitaa kotona?

Minun kokemuksen mukaan pahimmat tapaukset on ydinperheiden lapsia. Eikä mies ole mikään = auktoriteetti. Ja, että nainen ei olisi. Tuo kertoo enemmän sinusta ihmisenä  kuin mistään muusta.

Luitko sinä yhtään mitä aiemmin sanottiin? Lapset oppii esimerkistä ja kun sitä miehen esimerkkiä ei ole ollut lopputulos on tämä. Vaimo jaksaa siitä mihin äiti jäi, kun on saanut sen mallin omalta äidiltään.

No, sinä et ole ainakaan kasvattanut yhtään lasta. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsille voi pitää rajoja ilman väkivaltaakin. Miksi aina nämä väkivaltajankkaajat ilmestyvät näihin keskusteluihin? Se, että sinulla ei ole sellaiseen taitoja, ei tarkoita sitä etteikö muilla olisi.

Väkivaltaa lapsia kohtaan ei ole koskaan hyväksytty. Kyse on vaan siitä, että väkivallan käsitettä on koko ajan laajennettu, eli aina vaan enemmän kurinpitokeinoja on päätynyt kieltolistalle. Nykyisin sallittuja sellaisia ei ole juurikaan enää jäljellä. Jollekin yliopistossa kasvatustieteitä opiskelleelle mestarikasvattajalle tämä ei ehkä ole ongelma, mutta aivan tavalliselle maija ja matti meikäläiselle se on ongelma ja iso sellainen onkin. Tavan ihminen harvemmin hallitsee mitään edistyneitä vippaskonsteja millä lapsen voi saada kuriin.

Kyllä ihan taviksetkin voi osata ne konstit, ei ne mitään rakettitiedettä ole. Mutta se vaatii vähän perehtymistä ja yrittämistä, jota kaikki ei osaa, halua tai viitsi tehdä. Helpompihan se olisi huutamalla ja rangaistuksen pelolla (rangaistuksella en tarkoita fyysistä väkivaltaa vaan vaikka jäähyä tai vastaavaa) hankkia se auktoriteetti, kuin nielemällä omat tunnekuohut ja olemalla lempeän periksiantamaton.

Jos lapsi ei saa pelätä mitään niin mikä motivaatio hänellä on antaa periksi vanhemmalleen eli tinkiä omista eduistaan?

Oletko nyt ihan tosissaan? Siis että pelko on ainoa asia joka saa ihmisen käyttäytymään hyvin? Ei, hyvin kasvatettu lapsi ei käyttäydy hyvin siksi että pelkäisi seurauksia. Silloin on varhaiskasvatuksessa mennyt joku pieleen jos pelko on ainoa motivaatio toimia oikein.

On ihmiselle luonnollista pelätä seurauksia. Esim. ulos ei mennä ilman pipoa, koska pelätään kylmää. Jos seurausten pelko otetaan lapsilta pois, niin tuloksena on kaaos ja anarkia perheissä ja tarhoissa.

Sinulla on kyllä outo ajattelutapa. En minä pue pipoa siksi että pelkäisin kylmää (silloinhan välttelisin koko ulos menoa, jos kylmä pelottaisi) . Puen sen siksi, että on mukavampaa pipo päässä. Sama pätee lapsiin. Lapsen pitää oppia, että on mukavampaa toimia oikein, ei pelätä rangaistuksia.

Ihmisen on aika usein mukavampi toimia väärin jos väärästä toiminnasta ei tule rangaistusta.

Niin on, jos ei ole osattu kasvattaa moraalia, etiikkaa ja empatiaa. Kuka ne säännöt oikein toimimisesta on keksinyt? No ihmiset. Suurimmalle osalle niitten noudattaminen ei tuota mitään ongelmia, koska tietävät että ne ovat yhteiseksi hyväksi. Sitten on ne, jotka vaan miettii miten voisi rikkoa sääntöjä, mutta välttää rangaistuksen.

Vierailija kirjoitti:

Itse ainakin koin tosi haastavaksi sen, että vauva-aikana kaikki puhui kuinka pitää olla vauvantahtinen ja vastata lapsen tarpeisiin jne. Se oli helppoa. Sitten se vauva kasvoi ja oikein muistan jossain vaiheessa tajunneeni, että ei hitsi, ei tämä vauvantahtisuus enää taida oikein toimia vaan pakko alkaa opetella kasvattamista. Se on varmaan se kohta, jossa moni menee metsään. Neuvolassa ym vanhemmille puhutaan vain siitä, miten vauvaa hoidetaan ja vauvan tarpeisiin vastataan, mutta ei sieltä tule ohjekirjaa siitä miten taaperolle pidetään rajat ja mikä on se oikea vaihe kun ei enää voikaan tehdä niinkuin se vauva haluaa.

Pitää oppia kieltämään, tai ainakin kertomaan lapselle rakentavasti, kun tekee jotain sopimatonta. Esim. jos lapsi maalaa koiran turkkia vesiväreillä, pitää lapselle sanoa, että näin ei voi tehdä. Paperia maalataan ja koiraa vain silitetään kädellä. On tullut vastaan niitäkin äitejä, jotka vaan ylpeänä kehuvat lasta ja alkavat vielä mammakavereiltakin kinuta ihastelua tässä. "Eikö meidän Jöminä ollutkin tosi hauska ja taiteellinen, kun maalasi koiraa!"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsille voi pitää rajoja ilman väkivaltaakin. Miksi aina nämä väkivaltajankkaajat ilmestyvät näihin keskusteluihin? Se, että sinulla ei ole sellaiseen taitoja, ei tarkoita sitä etteikö muilla olisi.

Väkivaltaa lapsia kohtaan ei ole koskaan hyväksytty. Kyse on vaan siitä, että väkivallan käsitettä on koko ajan laajennettu, eli aina vaan enemmän kurinpitokeinoja on päätynyt kieltolistalle. Nykyisin sallittuja sellaisia ei ole juurikaan enää jäljellä. Jollekin yliopistossa kasvatustieteitä opiskelleelle mestarikasvattajalle tämä ei ehkä ole ongelma, mutta aivan tavalliselle maija ja matti meikäläiselle se on ongelma ja iso sellainen onkin. Tavan ihminen harvemmin hallitsee mitään edistyneitä vippaskonsteja millä lapsen voi saada kuriin.

Kyllä ihan taviksetkin voi osata ne konstit, ei ne mitään rakettitiedettä ole. Mutta se vaatii vähän perehtymistä ja yrittämistä, jota kaikki ei osaa, halua tai viitsi tehdä. Helpompihan se olisi huutamalla ja rangaistuksen pelolla (rangaistuksella en tarkoita fyysistä väkivaltaa vaan vaikka jäähyä tai vastaavaa) hankkia se auktoriteetti, kuin nielemällä omat tunnekuohut ja olemalla lempeän periksiantamaton.

Jos lapsi ei saa pelätä mitään niin mikä motivaatio hänellä on antaa periksi vanhemmalleen eli tinkiä omista eduistaan?

Oletko nyt ihan tosissaan? Siis että pelko on ainoa asia joka saa ihmisen käyttäytymään hyvin? Ei, hyvin kasvatettu lapsi ei käyttäydy hyvin siksi että pelkäisi seurauksia. Silloin on varhaiskasvatuksessa mennyt joku pieleen jos pelko on ainoa motivaatio toimia oikein.

On ihmiselle luonnollista pelätä seurauksia. Esim. ulos ei mennä ilman pipoa, koska pelätään kylmää. Jos seurausten pelko otetaan lapsilta pois, niin tuloksena on kaaos ja anarkia perheissä ja tarhoissa.

Sinulla on kyllä outo ajattelutapa. En minä pue pipoa siksi että pelkäisin kylmää (silloinhan välttelisin koko ulos menoa, jos kylmä pelottaisi) . Puen sen siksi, että on mukavampaa pipo päässä. Sama pätee lapsiin. Lapsen pitää oppia, että on mukavampaa toimia oikein, ei pelätä rangaistuksia.

Ihmisen on aika usein mukavampi toimia väärin jos väärästä toiminnasta ei tule rangaistusta.

Niin on, jos ei ole osattu kasvattaa moraalia, etiikkaa ja empatiaa. Kuka ne säännöt oikein toimimisesta on keksinyt? No ihmiset. Suurimmalle osalle niitten noudattaminen ei tuota mitään ongelmia, koska tietävät että ne ovat yhteiseksi hyväksi. Sitten on ne, jotka vaan miettii miten voisi rikkoa sääntöjä, mutta välttää rangaistuksen.

Sinulla on liian korkea käsitys ihmisistä. Hyvin suuri osa ihmisistä asettaa monissa tapauksissa oman edun sääntöjen edelle tai on sitä mieltä, että sääntö on muuten väärä. Tämä koskee aivan erityisesti lapsia joiden kyky ymmärtää sääntöjen perusteluita on paljon aikuisia heikompi.

Vierailija kirjoitti:

Yksi ongelma on se, että tietämys etityislapsista on heikkoa.

Ammattikasvattajat eivät tiedä miten erityisten kanssa pitäisi toimia. Kun he yrittävät toimia kuin normi-lasten kanssa, pahenee erityisten oireilu.

Se näyttää helposti siltä, että kotona ei vaan viitsitä kasvattaa. Toki on niitäkin vanhempiaan jotka eivät viitsi tai jotka kasvattavat niin oudoilla tavoilla, että lapsi oireilee kotioloja.

Vanhemmatkaan eivät usein tiedä, ja kysyvät neuvoja niiltä ammattikasvattajilta. Oikeasti neuvoja pitäisi saada toimintaterapeutilta, psykiatrilta, tai joltain muulta joka oikeasti tietää miten näiden lasten kanssa tulisi toimia. Niitä neuvoja pitäisi pystyä noudattamaan kotona ja päiväkodissa/koulussa.

Nykyään ne etityislapset on integroitu suuriin ryhmiin, vaikka monella jo se suuri ryhmäkoko pahentaa oireilua.

Naiset synnyttävät koko ajan sairaampia ja mielenterveysongelmallisia lapsia. Pitäisi pysähtyä miettimään mistä tämä johtuu ennen kuin kehoitetaan yhtäkään naista synnystystslkoisiin.

Vierailija kirjoitti:

Itse ainakin koin tosi haastavaksi sen, että vauva-aikana kaikki puhui kuinka pitää olla vauvantahtinen ja vastata lapsen tarpeisiin jne. Se oli helppoa. Sitten se vauva kasvoi ja oikein muistan jossain vaiheessa tajunneeni, että ei hitsi, ei tämä vauvantahtisuus enää taida oikein toimia vaan pakko alkaa opetella kasvattamista. Se on varmaan se kohta, jossa moni menee metsään. Neuvolassa ym vanhemmille puhutaan vain siitä, miten vauvaa hoidetaan ja vauvan tarpeisiin vastataan, mutta ei sieltä tule ohjekirjaa siitä miten taaperolle pidetään rajat ja mikä on se oikea vaihe kun ei enää voikaan tehdä niinkuin se vauva haluaa.

Täysin sama fiilis (lapsi nyt 3v).

Ei vanhemmat olla heti täydellisiä kasvattajia ja lapsien tempperamenttierot ovat tietysti suuria.

Jos lapset on päiväkodissa 8h joka arkipäivä niin kyllä siinä on varhaiskasvattajilla ihan velvollisuus kasvattaa näitä lapsia. Ongelma on vaan se, että meidän päättäjät ei näe lapset kuin kulueränä ja lapsiryhmät ovat liian isoja ja hoitajia liian vähän.

Myös vaatimukset työntekijöiden koulutukselle on naurettavat. Olen lähihoitaja ja en päässyt päiväkotiin töihin koska suuntautuminen on väärä.

En tiedä miksi koulutukseeni kuului harjoittelu ja näytöt päiväkodissa kerran en voi siellä työskennellä.

S.B. kirjoitti:

Ei ankara kurinpito vaikuta minusta olevan kovinkaan tehokas hyvin käyttäytyvien ihmisten luomiskeino. Maailmassa on paljon valtioita, joissa lasten fyysisen koskemattomuuden ja muiden oikeuksien taso ei ole suomen tasolla. Esimerkiksi itänaapurimme Venäjä ei ole kuuluisa lasten oikeuksiin liittyvästä woketuksesta, mutta siellä tapahtuu yli viisi kertaa enemmän murhia kuin Suomessa. Yleensäkin väkivaltarikollisuudesta tunnetut maat eivät ole niitä, jotka tulevat mieleen lasten hellästä kohtelusta. 

On myös epäselvää, halutaanko ihmisille iskostaa käsitystä auktoriteeteistä. Ehkä esimerkiksi "ideoiden markkinoita" kannattavat ihmiset olisivat sitä mieltä, että asiat pitää perustella, ja jos niiden perustelu ei ole riittävän hyvä, niin väkivallan sijaan tulisi ehkä kriittisesti tarkastella sitä, onko kyseinen asia välttämättä universaalisti mielekäs.

Kyllä auktoriteettien kunnioitus on ihan välttämätön asia oppia, että pystyy toimimaan yhteiskunnassa. Ei ole ehkä pakko kunnioittaa opettajaa tai edes rehtoria, mutta työnantajaa kyllä ja viime kädessä törmää sitten poliisiin. Siinä kohdassa ei enää neuvotella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ainakin koin tosi haastavaksi sen, että vauva-aikana kaikki puhui kuinka pitää olla vauvantahtinen ja vastata lapsen tarpeisiin jne. Se oli helppoa. Sitten se vauva kasvoi ja oikein muistan jossain vaiheessa tajunneeni, että ei hitsi, ei tämä vauvantahtisuus enää taida oikein toimia vaan pakko alkaa opetella kasvattamista. Se on varmaan se kohta, jossa moni menee metsään. Neuvolassa ym vanhemmille puhutaan vain siitä, miten vauvaa hoidetaan ja vauvan tarpeisiin vastataan, mutta ei sieltä tule ohjekirjaa siitä miten taaperolle pidetään rajat ja mikä on se oikea vaihe kun ei enää voikaan tehdä niinkuin se vauva haluaa.

Pitää oppia kieltämään, tai ainakin kertomaan lapselle rakentavasti, kun tekee jotain sopimatonta. Esim. jos lapsi maalaa koiran turkkia vesiväreillä, pitää lapselle sanoa, että näin ei voi tehdä. Paperia maalataan ja koiraa vain silitetään kädellä. On tullut vastaan niitäkin äitejä, jotka vaan ylpeänä kehuvat lasta ja alkavat vielä mammakavereiltakin kinuta ihastelua tässä. "Eikö meidän Jöminä ollutkin tosi hauska ja taiteellinen, kun maalasi koiraa!"

Nämä on just niitä, jotka eivät tajua missä kohtaa pitää vaihtaa vauvantahtisuudesta kasvatukseksi.