Kumpi on pahempi kuritustapa? Juhannuksen aluksi tuli kavereiden kanssa

[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 14:57"]

[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 14:13"]

jos noista ap:n kahdesta pitäisi valita, niin se tietenkin, missä myös jutellaan lapsen kanssa.

[/quote]
Jos lapsia on enempi kuin yksi ehdottomasti nopeampi tapa.

Pojat olivat 4 ja 3

Olin luvannut vieda ne uimaan jos ovat kiltisti.
3 vuotias oli siihen aikaan usein hankala, varsinkin ruokapoydassa.

Nyt kuitenkin teki kaikki juuri niinkuin pitikin.
Eli uimaan. 4 vuotias alkoi kuitenkin hirvioksi ja koska yritin keskustella kaytoksesta, kayttaa jaahypenkkia jne. Emme paasseet uimaan.
3 vuotias oli hyvin loukkaantunut ja hankala ainakin viikon koska vaikka han yritti ja teki niin ei saanut silti luvattua palkintoa. Lisaksi 4 vuotiaan kanssa sai riidella sitten pari paivaa.

Seuraavassa samantapaisessa tilanteessa annoin 5 luunappia ja viesti meni perille.
Riitely kesti 2 minuutiia ja sen jalkeen meilla oli ihan mukavaa.

Kipu ja vahingoittaminen on eri asioita.

[/quote]

Osaatko sinä itse selittää, miksi lapsesi ymmärtää satuttamista muttei keskustelua. 

[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 13:24"]

Minua kuritettiin vain joitakin kertoja, mutta viimeisen kerran muistan kyllä aina! Yläasteaikana rupesin inhoamaan pyöräilykypärän käyttöä ja vaikka kotoa lähtiessä se oli päässä, niin äkkiä se katosi reppuun... Asiasta sanottiin varmaan satoja kertoja, mutta en uskonut. Aina jäin uudestaan kiinni. Sitten vanhemmat uhkailivat jo selkäsaunalla, mutta en ottanut todesta, enhän ollut saanut sellaista pitkään aikaan. Yksi kaunis päivä sitten äiti vaan totesi, että mennäänpä vähän juttelemaan tästä kypäräasiasta ja mentiin kahdestaan huoneeseeni. Äiti selitti, että me rakastetaan sinua tosin paljon ja olisi kamalaa, jos loukkaantuisit pyöräillessä jne jne. ja en haluaisi tehdä tätä, mutta kun et millään muuten usko. Sitten vaan pylly paljaaksi vyöstä tuli monta kertaa peräkkäin. Sitten molemmat itkettiin... Käytin kypärää tämän jälkeen, mutta enpä kyllä puolustele tällaista toimintaa siltikään!

[/quote]

Ehkäpä tämä selkäsauna pelastikin henkesi! Sinulla olisi kypärä päässä jossain tulevassa tilanteessa, jossa olisit ilman tätä rangaistusta ollut ilman kypärää ja kuollut!

[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 15:13"]

Osaatko sinä itse selittää, miksi lapsesi ymmärtää satuttamista muttei keskustelua. 

[/quote]

Eivät nuo ole vastakohtia. Useimpia lapsia ei saa ohjattua järkevään käytökseen pelkällä keskustelulla.

[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 15:11"]

No minun läheiseni (n. 70 v) sanoi taannoin että ennemmin tappaisi itsensä kuin eläisi uudelleen lapsuutensa. Olen kuullut tuon ikäluokan ihmisten sanovan samaa yleisemminkin. Sekä väkivallan että tunnekylmyyden takia.

[/quote]

Meillä suomalaisilla on selvästikin aika kovat luulot itsestämme. Nyky-Suomi on yksi niitä harvoja paikkoja maailmassa ja historiassa, missä lapsilla on hyvä lapsuus ja heitä rakastetaan. Täällä kun on tajuttu olla antamatta lapsille remmiä ja tukistamatta heitä. Muualla vallitsee viha ja tunnekylmyys.

[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 15:13"]

[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 14:57"]

[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 14:13"]

jos noista ap:n kahdesta pitäisi valita, niin se tietenkin, missä myös jutellaan lapsen kanssa.

[/quote]
Jos lapsia on enempi kuin yksi ehdottomasti nopeampi tapa.

Pojat olivat 4 ja 3

Olin luvannut vieda ne uimaan jos ovat kiltisti.
3 vuotias oli siihen aikaan usein hankala, varsinkin ruokapoydassa.

Nyt kuitenkin teki kaikki juuri niinkuin pitikin.
Eli uimaan. 4 vuotias alkoi kuitenkin hirvioksi ja koska yritin keskustella kaytoksesta, kayttaa jaahypenkkia jne. Emme paasseet uimaan.
3 vuotias oli hyvin loukkaantunut ja hankala ainakin viikon koska vaikka han yritti ja teki niin ei saanut silti luvattua palkintoa. Lisaksi 4 vuotiaan kanssa sai riidella sitten pari paivaa.

Seuraavassa samantapaisessa tilanteessa annoin 5 luunappia ja viesti meni perille.
Riitely kesti 2 minuutiia ja sen jalkeen meilla oli ihan mukavaa.

Kipu ja vahingoittaminen on eri asioita.

[/quote]

Osaatko sinä itse selittää, miksi lapsesi ymmärtää satuttamista muttei keskustelua. 

[/quote]
Osaatko itse sanoa kumpaa vastaan on lapsellakin aseita.

[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 16:36"]

[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 16:20"]

mutta ei tuo polkupyöräilytapauskaan mielestäni ollut mitään "järjetöntä lapsen hakkaamista ja pahoinpitelyä", missä valossa moni haluaa kaikenlaisen fyysisen kurittamisen nähdä. Kyseessähän oli lapsen oman edun ajaminen kuitenkin, eikä kurittamista tehty äkkipikaistuksissaan hetken mielijohteesta. Äitikin selvästi kärsi tilanteesta, mutta ei keksinyt muuta. En silti sano että olisi ollut oikea tapa, mutta ei silti mielestäni mitenkään järkyttävällä tavalla väärinkään.

[/quote]

Ei ehkä jäänyt lopulta muuta vaihtoehtoa, varsinkin kun sillä selkäsaunalla oli jo uhkailtu? Eli virhe tehtiin jo siinä vaiheessa, kun ruvettiin uhkailemaan. Mutta jos tuo yksi kerta tehosi ja lopetti pitkään jatkuneen kiukuttelun kypärän käytöstä, niin ehkä se oli oikein? En tiedä, vaikeita asioita! Kuitenkin hyvä, että äitinsä oli tehnyt selväksi, että tämä tehtiin siksi, että häntä rakastetaan ja hänestä välitetään.

[/quote]

Samaa mieltä, ei pidä uhkailla turhaan myöskään. Ja kyllä tuossa varmasti tuo selkäsaunan saanutkin ymmärsi, että ihan hyvästä syystä tapahtui. Kuitenkin viestistä jäi jotenkin sellainen olo, että tapahtunut häntä jotenkin vähän kaivelisi kuitenkin. Ehkä itselle eniten tuo "pylly paljaaksi" kohta on se mikä siinä eniten tuntuu pahalta, itse en nuorempana ainakaan kokenut kovin ikäviksi tilanteita, joissa sain aiheesta tukkapöllyn (vaikka ei se tietty kivaakaan ollut), mutta en olisi kyllä halunnut varsinkaan yläasteikäisenä enään pyllyä paljastaa mistään syystä vanhemmilleni tai muillekaan, se olisi ainakin itsestäni tuntunut ihan eri tavalla ahdistavalta..

Nyt ehkä poikkean vähän aiheesta, mutta ainakin omasta lapsuudestani muistan, että pahimpia rangaistuksia olivat mielestäni kyllä yleensä sellaiset, joihin ei liittynyt fyysisyyttä ollenkaan. Meillä annettiin siis myös välillä tukkapöllyä tottelemattomuudesta. Minulla oli jo aika nuorena tosi vahva moraalikäsitys ja joksus jos en mielestäni ollut tehnyt väärin, esimerkiksi kiellosta huolimatta jostain "tärkeästä" syystä olisin vaikkapa mennyt pihan ulkopuolelle, en esimerkiksi halunnut missään nimessä pyytää tekoa anteeksi, vaikka tukkapöllyn olisin omasta puolestani voinutkin ottaa vastaan, koska se oli itselleni ymmärrettävä seuraus siitä, etten totellut kieltoa. Pahimpia rangaistuksia olivat aina sellaiset, joita en mielestäni ansainnut, yleensä omaan huoneen joutumista vahingossa tehdyn asian takia tai asiasta jota en oikeasti ollut tehnyt, vaikka joku väitti. Myös se tuntui pahalta, jos sain tukkapöllyä liian pienestä asiasta, koska äitiä itseään kiukutti/ei ollut aikaa selvittää mitä oikeastaan oli tapahtunut. Eli kyllä tässä rangaistuskeskustelussa mielestäni tärkeämpää on huomioida lapsen näkökulmasta se, miten lapsi tilanteen ymmärtää, ja että rangaistus täytyisi olla sellainen jonka lapsi ymmärtää olevan järkevä seuraus hänen omasta toiminnastaan. Uskoisin että moni lapsi (omani mukaan lukien) tuskin traumatisoituisi esimerkiksi luunapista, jos se olisi seurausta tahallaan tehdystä ilkityöstä. Mutta tuskin niitä haluaisi ehdointahdoin kerjätä lisää. Ehkä joillekin taas juuri se koskeminen voi olla paha juttu, mutta en lähtisi kaikkia lapsia laittamaan samaan muottiin, ja joku keinohan on jokaiselle löydettävä, joka tehoaa, että voi järkevästi kasvattaa. 

[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 09:56"]

On minuakin tukistettu ja annettu selkään. Eikä oo jääny traumoja M19

[/quote]Mistä tiedät,että ei ole jäänyt? joskus kun sinulla on omia lapsia voi olla että annat heille selkään ja tukistat koska sinullekin on tehty niin. Eli väkivalta periytyy. Ja vaikka sinä väität ,ettet saanut siitä traumoja oma lapsesi voi saada, kun pahoinpitelet häntä. Väkivalta ei koskaan ole oikeutettua. Ja miksi lasta saa lyödä, mutta ei aikuista.Jokainen ymmärtää,että jos menet aikuista hakkaamaan vaikka remmillä tai tukistamaan se on väärin.

[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 13:54"]

Jos nyt palataan taaksepäin: mikä on sopiva rangaistus lapselle, joka on niin tyhmä ettei satuttaminen auta?

[/quote]Otetaan jokin mukava asia määräajaksi pois. ja jos ei auta, otetaan vielä pitemmäksi aikaa.Väkivalta ei koskaan ole oikeutettua. Ei aikuiseen eikä varsinkaan lapseen kohdistettuna. Siinähän vain käytetään vahvemman oikeutta.Eikä se kovin fiksu silloin ole vanhempikaan jos ei pysty muuten lasta kasvattamaan kuin pelolla ja väkivallalla.Ettei vaan olis lapsi vanhempiinsa tullut tuossa tyhmyydessä:D

[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 17:31"]

[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 13:54"]

Jos nyt palataan taaksepäin: mikä on sopiva rangaistus lapselle, joka on niin tyhmä ettei satuttaminen auta?

[/quote]Otetaan jokin mukava asia määräajaksi pois. ja jos ei auta, otetaan vielä pitemmäksi aikaa.Väkivalta ei koskaan ole oikeutettua. Ei aikuiseen eikä varsinkaan lapseen kohdistettuna. Siinähän vain käytetään vahvemman oikeutta.Eikä se kovin fiksu silloin ole vanhempikaan jos ei pysty muuten lasta kasvattamaan kuin pelolla ja väkivallalla.Ettei vaan olis lapsi vanhempiinsa tullut tuossa tyhmyydessä:D

[/quote]

No joku 2 vuotias ei kyllä pahemmin ymmärrä, miksi se ei saa ajaa vaikka polkupyörällä kun löi koiraa puoli tuntia sitten.. Ja mukavat asiat on ne, jotka sillä hetkellä on leikissä, eli pitäiskö kaikki ottaa pois vaikka seuraavan tunnin ajan? Mitäs sitten kun lapsi on esim. saanut päähänsä kiusata koiraa joka kerta sen nähdessään, kiellot ei auta eikä pois nostaminen, niin eikö vois ajatella että on parempi vaikka vetästä korvalehdestä ja sanoa, että tolta koirastakin tuntuu? Tai ihan vaan kiellon vahvistamiseksi? Entä jos kyseessä on pieni vauva jota lapsi kiusaa?

[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 23:53"][quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 23:08"]

[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 11:37"]Nykyään aika monessa perheessa on ongelmana, että kun jäähypenkit ja pelikiellot on kokeiltu ilman tulosta, niin sitten ei enää ole olemassa mitään tehokkaampaa rangaistusta millä uhata. Jos ruumiillinen kuritus olisi Suomessakin laillista (EU-maistakin isossa osassa se on sitä) niin se tuottaisi paremmin kurissa pysyviä lapsia. Muut rangaistukset eivät selvästikään moneen lapseen tehoa ja ne ovat myös sellaisia, ettei niitä käytännön syistä voi soveltaa monessa tilanteessa. Esim. jos on kiire mennä johonkin niin ei siinä oikein voi lasta jäähylle laittaa.   Ruumiillisen kurituksen väitetty haitallisuus on pitkälti asennekysymys. Jos ennen vanhaan Suomessa tai ulkomailla nykyään olisi järjestänyt kyselyn siitä, ovatko ihmiset mielestään saaneet ruumiillisesta kurituksesta traumoja, niin erittäin harva olisi vastannut myöntävästi. Näissäkin tapauksissa on epäiltävissä, että kyse on ollut perheväkivallasta eikä asiallisesta ruumiillisesta kurituksesta, eli vanhemmat ovat hakanneet lapsia raivopäissään. Viime vuosikymmenet suomalaisille on toisteltu, että ruumiillinen kuritus on pahoinpitelyä ja vihan osoitus, joten ei ihme, että se on alkanut tuntua ihmisistä pahalta. Toisaalta yhtä hyvin voitaisiin alkaa väittää, että vaikkapa lelun takavarikointi on varkaus ja aresti laiton vapaudenriisto. Kukapa nyt haluaisi varastaa lapseltaan tai kohdistaa tähän laittoman vapaudenriiston. [/quote] Mutta maailma toimii aresti menetelmällä aikalailla kaikissa maissa, eu:ssa ja sen ulkopuolella. Jos teet pahaa -joudut vankilaan. Harvoissa maissa annetaan remmiä tai hakataan jne ihan oikeuden toimesta kun teet väärin ja rikot lakia. Laki kieltää aikuisen pahoinpitelyn, miksi siis ei kieltäisi LAPSEN?

[/quote]

Ero on siinä, että kun sanot aikuiselle, että teko on väärin ja niin ei saa tehdä (koska se tuottaa toiselle mielipahaa tai muuta vastaavaa) aikuinen YMMÄRTÄÄ mistä on kysymys. Jos aikuinen ei kykene ymmärtämään/noudattamaan yhteisiä pelisääntöjä, hänellä on todennäköisesti jotakin vikaa päässään. Hänet eristetään muusta maailmasta siksi aikaa, kun katsotaan tarpeelliseksi (mm. että saa rauhassa miettiä tekoaan/pelotteen vuoksi). Lapsi taas ei välttämättä näe mitään eroa kiellettyjen ja sallittujen asioiden välillä. Hän näkee vain asioita, joita hän haluaa tehdä. Varsinkaan pikkulapsi, joka ei ole koskaan pahemmin satuttanut itseään, ei ymmärrä miksi hellan levyä ei saa koskea yhtään sen paremmin kuin sitä, että toista ei saa lyödä, koska se sattuu toiseen ihmiseen. Pieni lapsi ei myöskään näe mitään yhteyttä sen välillä, että hänet laitetaan yksin jonnekin huoneeseen "arestiin" ja tekemänsä teon välillä. Sen sijaan välitön palaute toimii paljon paremmin, joillekin tehoaa jo se, että sanotaan jyrkästi: ei, toiset taas tarvitsevat jotakin korostusta. Itse olen joskus pamauttanut kädellä pöytään tai käsiä yhteen niin, että lapsi pelästyy. Tästäkin voidaan tietty olla sitä mieltä, että se on henkistä väkivaltaa, kun näin pelottelen lastani. Jotkut lapset tarvitsevat luunapin uskoakseen. Lapset ovat erilaisia.

Asian vierestä, itse en näe väkivaltaa mitenkään niin hirvittävän pahana asiana kuin suurin osa ilmeisesti, minulla ei olisi mitään esimerkiksi sitä vastaan, että raiskaaja/murhaaja voitaisiin piestä kunnolla remmillä. Eikä sitäkään tulisi nähdä kostona, vaan se yksinkertaisesti saattaisi saada monet harkitsemaan kaksi kertaa ennen moisiin tekoihin ryhtymistä. Aikuisiakin on erilaisia, ei kaikkia tarvitse/kannata piestä remmillä. Mutta kyllä joitakin minun mielestäni tarvitsisi.
[/quote]

Höpötät alle kaksivuotiaista lapsista. Sitä vanhemmat kyllä ymmärtävät. Jos muuta väität, aliarvioit todella pahasti lapsen älykkyyden. Eli onko oikein päätelty, että sinun mielestäsi piekseminen on ok alle kaksivuotiaille ja sitä vanhemmille sitten vapaudenriisto eli jäähy tai aresti? Täytyy kyllä sanoa, että se joka ihan pientä lasta lyö, on itse jo niin menetetty tapaus, että lapset pois vaan... Suurin osa ongelmista kasvatuksessa tulee siitä, että aikuiset aliarvioivat lapsen ja yliarvioivat omat taitonsa. Näihin kasvatuksen ongelmiin on kuulkaa saatavilla ihan ulkopuolistakin apua, jos sitä kykenee myöntämään olevansa hukassa. Harva vanhempi vaan jaksaa nähdä vaivaa pysyvän ratkaisun etsimiseen ja mieluumin käyttävät epäpäteviä rangaistuskäytäntöjä.

T. 6 erittäin fiksua ja hyväkäytöksistä tukilasta kasvattanut.

Tämä menee vähän asian vierestä, mutta oletteko huomanneet, miten moni aikuinen rikkoo pyöräilykypärälakia? Heitä näkee lähes päivittäin ja monta päivässä. Pitäisikö heidät käräyttää virkavallalle?

[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 08:34"]

Tämä menee vähän asian vierestä, mutta oletteko huomanneet, miten moni aikuinen rikkoo pyöräilykypärälakia? Heitä näkee lähes päivittäin ja monta päivässä. Pitäisikö heidät käräyttää virkavallalle?

[/quote]

Laissa ei ole säädetty rangaistusta kypärättä ajosta. Laki siis määrää, että pitää käyttää, mutta kypärättä ajamisesta ei koidu seurauksia. Turha siis kuormitaa virkavaltaa...

Lapsen kohdalla taas vanhemman velvollisuus on huolehtia, että kypärää käytetään.

Minäkin sain joskus lapsena nahkaremmistä (isä), äiti välillä tukisti ja vaari antoi koivuniemen herraa. Pahin niistä oli äidin, sillä isä ja vaari löivät hiljaa ja pahinta niissä oli rangaistuksen odottaminen, kuritus itsessään ei edes sattunut. Äidin tukistus sattui (lähti iso tukko hiuksia aina) kun se oli raivonpuuskassa tehty, ja koska äiti oli muuten lempeä, mutta sitten yhtäkkiä muuttui raivohulluksi ja tukisti täysillä voimillaan.

No ei. Itse en ainakaan edes pystyisi lyömään lasta remmillä. Ja vielä ovat oikein harkinneet asiaa ja lyöneet. Huh huh.

Jos kahdesta pahasta pitäisi valita niin... Kyllä tuo keskustelua sisältävä on parempi. Toinen kuulostaa kuin piiskattaisiin jotain eläintä toimimaan käskyjen mukaan.

No kyllähän se paljon enemmän sattuu, jos sitä remmiä annetaan erikseen aivan kunnolla, eikä vain läimäistä muutamaa kertaa. Varmaan useimmissa perheissä toisaalta tuollaisissa "pikatilanteissa" on enemmänkin vaikka tukistettu tai annettu luunappi sen sijaan, että olisi otettu remmi esiin paria lyöntiä varten.

Kyllähän tuo remmin anto pelotteena toimii siinä missä joku muukin. Voisi myös kuvitella, että vaikka se pukeminen on sujunut tuolla menetelmällä vähemmittä kiukutteluitta kuin useimmissa nykyajan perheissä, kun on ollut joku pelote millä uhata, eikä ole oltu pelkän puheen varassa. Ulkomailla tuo selkään antaminen on laajassa käytössä vielä nykyäänkin, esim. USA:ssa sitä taidetaan käyttää kouluissakin.

Olen saanut pari kertaa isältäni selkään lapsena. Sellaista klassista perseelle läpsimistä.

En tule koskaan antamaan tätä isälleni anteeksi. Kyseessä on nöyryyttävä pahoinpitely.

[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 15:28"]

[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 15:11"]

No minun läheiseni (n. 70 v) sanoi taannoin että ennemmin tappaisi itsensä kuin eläisi uudelleen lapsuutensa. Olen kuullut tuon ikäluokan ihmisten sanovan samaa yleisemminkin. Sekä väkivallan että tunnekylmyyden takia.

[/quote]

Meillä suomalaisilla on selvästikin aika kovat luulot itsestämme. Nyky-Suomi on yksi niitä harvoja paikkoja maailmassa ja historiassa, missä lapsilla on hyvä lapsuus ja heitä rakastetaan. Täällä kun on tajuttu olla antamatta lapsille remmiä ja tukistamatta heitä. Muualla vallitsee viha ja tunnekylmyys.

[/quote]

Ihmeellistä kyllä, miten moni vetää johtopäätöksensä sillä perusteella, että ennen on toimittu jotenkin ja se oli typerää, joten nykyään on toimittava päinvastoin. On olemassa myös vaihtoehtoja kahden ääripään välillä. Uskon kyllä hyvin, että ennen oli tapana läimiä lapsia ympäri korvien ja antaa selkäsauna pienestäkin syystä (esim. vahingossa rikkoo jotakin/pitää liikaa ääntä). On myös olemassa perheitä, joissa lapsia kohdellaan väkivaltaisesti ja esimerkiksi lyödään nyrkillä/väännellään raajoja/nipistellään ilman sen suurempaa syytä oman pahan olon takia/kiukuspäissään tai jopa ihan siksi että jollekin sekopäälle se saattaa tuottaa sadistista mielihyvää. Eikä se ole hyvä asia tai oikein. Mutta voidaanko tästä kuitenkaan vetää johtopäätöstä, että lapseen ei saisi ollenkaan koskea myöskään kasvatusmielessä? Se olisi mielestäni sama, kuin sanoa, että ylenpalttinen rahankäyttö ja velaksi eläminen on typerää -> rahaa ei saa käyttää ollenkaan missään tilanteessa, vaan täytyy oma talo rakentaa itse ja viljellä siellä porkkanoita sitten. Itse en ole vielä joutunut tilanteeseen, jossa olisi "pakko" käyttää ruumiillista kuritusta kasvatuskeinona (paitsi välillä esimerkiksi pitelemään riehuvaa lasta sylissä/estämään heittelemästä tavaroita pitämällä kädestä kiinni, vaikea sanoa missä se "lapsen koskemattomuuden" raja josta joku puhui sitten meneekin..). Mutta kyllä on sen verran kekseliäs tapaus, että välillä harkitsen luunappia, esimerkiksi koska hänellä on tapana heivata ruokalautanen ja muki lattialle kun on syönyt omasta mielestään tarpeeksi. Olen puolisen vuotta asiasta sanonut ja "keskustellut" kymmenellä eri tavalla, kieltänyt, pitänyt lautasesta kiinni, ei saa jälkkäriä jos heittelee astioita (mikä on sikäli toimimaton, että monesti jälkkäri on esim. hedelmän lisäksi hyvänmakuinen ksylitolipastilli, jota ei voi toistuvasti jättää pois), kieltänyt, sanonut napakasti EI SAA HEITTÄÄ LAUTASTA LATTIALLE jne. ja lapsi kyllä ymmärtää hyvin, ettei niin saa tehdä, mutta tekee silti, ikäänkuin testatakseen, mitä sitten käy. Tai joskus vaikuttaa siltä, että "kostaa" temppuilulla sen, jos ei esimerkiksi saa herkkuja/muuta haluamaansa. Näitä tilanteita kun tulee erilaisissa asioissa välillä kymmeniä kertoja päivässä, niin kyllä varmaan jossain vaiheessa saatan antaa harkitun luunapin/nippaan niskavillasta kiinni, jos siihen tulokseen tulen että se olisi järkevin tapa toimia. Ei sekään mielestäni ole hyvä, että lapsi voi tehdä mitä haluaa, koska minulla ei ole keinoa varsinaisesti estää häntä. Isompana sitten varmaan voikin käyttää esim. pelikieltoja/omassa huoneessa miettimistä keinona, mutta en kyllä haluaisi siihen asti antaa tehdä ns. mitä huvittaa. Ei siksi, että erityisesti haluaisin lasta ruveta kurittamaan, vaan koska uskon että monet käyttäytymismallit opitaan jo pienenä, enkä haluaisi lapsen oppivan, että hän voi tehdä mitä vaan, koska äidin kielloista ei ole mitään "seurauksia". 

Jollain oli muuten toisessa ketjussa esimerkki, että kun lapsi ei toistuvista kielloista huolimatta usko esimerkiksi, ettei hellan levyyn saa koskea, niin oli jättänyt sen hieman lämpimäksi ja kiellettyään lasta koskemasta päästänyt tämän lopulta kuitenkin "huomaamatta" koskemaan levyä. Ei niin, että lapsi polttaisi itsensä, mutta oppii että ei kannata koskea. Onko tämäkin sitten mielestänne väkivaltaa? Mielestäni keino kuulosti ihan järkevältä. 

[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 16:02"]

enkä haluaisi lapsen oppivan, että hän voi tehdä mitä vaan, koska äidin kielloista ei ole mitään "seurauksia". 

[/quote]

Mitä mieltä olet tuosta pyöräilykypärätapauksesta, joka oli tuossa edellä? Lapsihan nimenomaan yritti tehdä "mitä vaan", eikä kielloista tai käskyistä ollut siihen mennessä tullut mitään seurauksia. En osaa päättää, mitä mieltä itse olisin! Rangaistushan oli selkestäi ansaittu ja se tehosi välittömästi, mutta oliko silti liian raaka tapa?