Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kumpi on pahempi kuritustapa? Juhannuksen aluksi tuli kavereiden kanssa
19.06.2015 |
niinkin hilpeä puheenaihe kuin miten ketäkin oli kuritettu lapsena! Minua ei ollut ollenkaan kuritettu (ja olen kai ihan kunnollinen silti??), mutta jäin ihmettelemään kahta tapausta. Yksi sanoi, että heillä roikkui siivouskomeron naulassa jonkunlainen nahkaremmi, jolla annettiin tuosta vaan nopeasti piiskaa, jos vaikka kiukutteli syödessä tai ulkovaatteita pukiessa. Toisella taas kuritus oli enemmän harkittu tapahtuma, joka mentiin kärsimään omaan huoneeseen. Ensin puhuttiin asiasta, sitten itse piti laskea housut alas ja äiti tai isä löi remmillä useamman kerran ja sitten sen jälkeen taas puhuttiin asiasta. Kumpikin kuulostaa kamalalta, mutta onko näistä kummassakaan ollut mitään järkeä kasvatusmielessä?
Kommentit (147)
mä en saanut selkään koskaan lapsena, mutta veli sai. jo siitä jäi mulle traumat, veli vaikuttaa tosin ihan tasapainoiselta ihmiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos noista ap:n kahdesta pitäisi valita, niin se tietenkin, missä myös jutellaan lapsen kanssa.
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 14:11"]
luunapit ja tukistus on ok, kunhan noita ei usein joudu käyttämään.
[/quote]
Selitä nyt viimein, että jos luunapit ja tukistus on ok, miksi kohtuudella annettu remmi pepulle ei ole ok? Ihan samalla tavalla nuo ovat ruumiillista kurittamista.
Mun mielestä ihan mikä tahansa rangaistus kiukuttelusta on liikaa. Aivan kuin aikuiset eivät itse jatkuvasti kiukuttelisi milloin mistäkin eikä heitäkään kukaan rankaise. Kyllä lapsen täytyy saada näyttää tunteensa.
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 14:13"]
mä en saanut selkään koskaan lapsena, mutta veli sai. jo siitä jäi mulle traumat, veli vaikuttaa tosin ihan tasapainoiselta ihmiseltä.
[/quote]
Jouduitko seuraamaan toimitusta vai miksi sinulle jäi traumat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen hei kans idiootti! Mun mielestä lapsen pitää antaa olla vaan, niin kyllä se itsekseen kasvaa kunnolliseksi. Meillä ainakin on lapset ihan hyväkäytöksisiä, ei ne toisaalta ole koskaan mitään konnuuksia harrastaneetkaan, mutta en ole rankaissut myöskään! Tässä vähän faktaa rangaistusmetodeista:
1. Jäähypenkki/muu rauhoittaminen = äärimmäisen traumatisoivaa, lapsi oppii, että äiti ei rakasta kun ei päästä pois penkiltä, vaikka itku tulee.
2. Kädestä kiinni ottaminen jos lyö/heittelee tavaroita = traumatisoivaa, koska äiti koskee vaikka lapsi ei haluaisi. Ei kuitenkaan äärimmäisen traumatisoivaa, koska onhan joskus pakko ottaa kädestä kiinni, jos meinaa lyödä vauvaa, daa!
3. Miettiminen omassa huoneessa = pahempaa kuin helvetti, mieti kohtaa 1 potenssiin sata.
4. Äänen korottaminen = erittäin paha, lapsi oppii, että ei millään muulla tavalla voi kommunikoida kuin huutamalla! Haluaisitko että sulle huudettaisiin??
5. Lelun pois ottaminen = paha. Ei lapsia kuuluisi rankaista. Mutta tämä äärimmäinen keino on kuitenkin oikeutettu erittäin hankalien tapauksien kanssa, ja tätä tulee soveltaa aina kun jonkinlainen rangaistus katsotaan tarpeelliseksi. Sillä, mitä lapsi teki ei ole väliä, kunhan otetaan lelu pois, se kyllä opettaa.
6. Ruumiillinen kurittaminen =äärimmäisen traumatisoivaa, näin ei tule toimia missään tilanteessa. Huolimatta siitä, että se on osoitettu oikein sovellettuna kaikin puolin toimivaksi kasvatusmetodiksi. Huolimatta siitä, että ero "vapaan kasvatuksen" saaneiden ja ajoittaisia tukkapöllyjä saaneiden lasten välillä on yleensä suht selkeä. Olen kuullut, että eräs tyttö kerran raiskattiin, ja se liittyy tähän. Olen myöskin kuullut, että yhdeltä lapselta hänen oma isänsä löi hampaat kurkkuun, se liittyy myöskin selkeästi tähän ja todistaa pointin.
Ylimääräisenä lisäyksenä haluaisin korostaa myös taaperoiden kasvatuksessa sitä, että EI-sana on aivan turha. Lapsi oppii ei-sanan merkitsevän jotakin negatiivista, ja sehän ei ole ollenkaan hyvä. Eli tiivistettynä tärkeimmät ohjeet, jotka jokaisen vanhemman tulisi sisäistää: Lapsi ei tarvitse kieltoja, kuria, eikä rangaistuksia. Positiivisia asioita korostamalla lapsesta kasvaa kunnon kansalainen, oppiihan hän sen, ettei ole olemassa niin sanottua "oikeaa ja väärää" tai "auktoriteetteja" vaan hän ihan itse saa määrätä, miten maailma pyörii hänen ympärillään!
Olen saanut vyöllä selkään ja mua on raahattu portaitakin pitkin hiuksista roikottaen. Monet kerrat itkin ja elin pelon ja kontrollin alla. Tukistamista tapahtui usein. Koti oli täynnä sääntöjä kuin armeijassa. Kenraalina oli isäpuoleni, joka ei täysin pystynyt hyväksymään lapsia äitini edellisestä liitosta. Käsittely oli sen mukaista.
-
En ole traumatisoitunut ja mulla on hyvät välit vanhempiini, MUTTA pidän heidän tekojaan väärinä ja päätin jo lapsena, että tätä toimintamallia on eteenpäin siirrä lapsilleni ja tuleville sukupolville. Molempia vanhempiani on siis kuritettu fyysisesti heidän lapsuudessaan ja äitini selitti, että kyseessä on sukupolvien ketju, joka on saatava katkaistua.
-
No, minä katkaisin sen. En hyväksy lapsen nöyryyttämistä, alistamista tai satuttamista. Lapsella on oltava oikeus fyysiseen ja henkiseen koskemattomuuteen. En halua kasvattaa pelolla, vaan arvostuksella, lempeydellä ja rakkaudella, joka tarkoittaa toki myös rajojen laittamista. Meillä on kolme hyvin käyttäytyvää, onnellisen näköistä lasta. Rangaistuksia ei ole paljoa tarvittu, mitä nyt parin minuutin jäähyä omassa huoneessa tms. Mutta en ota kiitosta tästä itselleni, vaan kyse on lasten omista luonteista. Aikuisen tehtävä on kontrolloida itsensä ja tunnereaktionsa, lapsen päälle niitä ei oksenneta. Ja kun epäonnistun tässä, pyydän anteeksi ja kerron lapsilleni suoraan, että toimin väärin, kun kiukuspäissäni huusin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valtaosa vastustaa ruumiillista kuritusta nykyään siksi, että heille on kerrottu, että se on väkivaltaa. Jos asia esiteltäisiin toisin, niin epäilemättä mielipide muuttuisi.
Jokunen vuosikymmen sitten ihmiselle olisi naurettu, jos hän olisi väittänyt, että ruumiillisen kurituksen käyttäjät ovat väkivaltaisia ja sadistisia raukkoja, jotka nauttivat siitä kun heidän lapsensa kärsii. Varsinkin kun tämä olisi tarkoittanut käytännössä kaikkien vanhempien leimaamista em. tyyppisiksi. Nykyisin tällaiset väitteet ovat valtavirtaa.
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 14:01"]
Näiden pahoinpitelijöiden logiikan mukaan, jos lapsi ei väkivallasta huolimatta tottele, väkivaltaa kovennetaan. Tai sitten ne muuten vaan tappavat lapsensa tyyliin Tarkki. :(
[/quote]
Niin vähän samalla logiikalla kuin miten kotiarestia rangaistuksena käyttävät vanhemmat lopulta päätyvät sulkemaan lapsensa kuukaudeksi jäiseen maakellariin jos tavallinen kotiaresti ei toimi. Kun ihminen on kerran päässyt väkivallan tai vapaudenriiston makuun niin sitä ei voi lopettaa vaan se on vietävä loppuunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä vain tukistettiin. Äitini oli tässä(kin) asiassa rauhallisempi ja asiallisempi, mutta temperamenttinen isäni huusi ja riepotti oikein kunnolla. Olen valitettavasti perinyt luonteeni häneltä, ja toivon että tulevaisuudessa pystyn mahdollisten lasteni kanssa hillitsemään itseni hankalimmissakin tilanteissa. Olisi kamalaa satuttaa pientä lasta. -n22
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 14:14"]
Mun mielestä ihan mikä tahansa rangaistus kiukuttelusta on liikaa. Aivan kuin aikuiset eivät itse jatkuvasti kiukuttelisi milloin mistäkin eikä heitäkään kukaan rankaise. Kyllä lapsen täytyy saada näyttää tunteensa.
[/quote]
Tuolla menetelmällä kasvatetaan lapsia, jotka oppivat manipuloimaan aikuisia kiukuttelulla ja jotka muutenkin käyvät vähän kaikkien hermoille, kun käytöstavat puuttuvat (jatkuva kiukuttelu).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 14:13"]
jos noista ap:n kahdesta pitäisi valita, niin se tietenkin, missä myös jutellaan lapsen kanssa.
[/quote]
Entäs sitten kun juttelu ei auta? Mennään perheneuvolaan juttelemaan lisää?
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 23:08"]
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 11:37"]Nykyään aika monessa perheessa on ongelmana, että kun jäähypenkit ja pelikiellot on kokeiltu ilman tulosta, niin sitten ei enää ole olemassa mitään tehokkaampaa rangaistusta millä uhata. Jos ruumiillinen kuritus olisi Suomessakin laillista (EU-maistakin isossa osassa se on sitä) niin se tuottaisi paremmin kurissa pysyviä lapsia. Muut rangaistukset eivät selvästikään moneen lapseen tehoa ja ne ovat myös sellaisia, ettei niitä käytännön syistä voi soveltaa monessa tilanteessa. Esim. jos on kiire mennä johonkin niin ei siinä oikein voi lasta jäähylle laittaa. Ruumiillisen kurituksen väitetty haitallisuus on pitkälti asennekysymys. Jos ennen vanhaan Suomessa tai ulkomailla nykyään olisi järjestänyt kyselyn siitä, ovatko ihmiset mielestään saaneet ruumiillisesta kurituksesta traumoja, niin erittäin harva olisi vastannut myöntävästi. Näissäkin tapauksissa on epäiltävissä, että kyse on ollut perheväkivallasta eikä asiallisesta ruumiillisesta kurituksesta, eli vanhemmat ovat hakanneet lapsia raivopäissään. Viime vuosikymmenet suomalaisille on toisteltu, että ruumiillinen kuritus on pahoinpitelyä ja vihan osoitus, joten ei ihme, että se on alkanut tuntua ihmisistä pahalta. Toisaalta yhtä hyvin voitaisiin alkaa väittää, että vaikkapa lelun takavarikointi on varkaus ja aresti laiton vapaudenriisto. Kukapa nyt haluaisi varastaa lapseltaan tai kohdistaa tähän laittoman vapaudenriiston. [/quote] Mutta maailma toimii aresti menetelmällä aikalailla kaikissa maissa, eu:ssa ja sen ulkopuolella. Jos teet pahaa -joudut vankilaan. Harvoissa maissa annetaan remmiä tai hakataan jne ihan oikeuden toimesta kun teet väärin ja rikot lakia. Laki kieltää aikuisen pahoinpitelyn, miksi siis ei kieltäisi LAPSEN?
[/quote]
Ero on siinä, että kun sanot aikuiselle, että teko on väärin ja niin ei saa tehdä (koska se tuottaa toiselle mielipahaa tai muuta vastaavaa) aikuinen YMMÄRTÄÄ mistä on kysymys. Jos aikuinen ei kykene ymmärtämään/noudattamaan yhteisiä pelisääntöjä, hänellä on todennäköisesti jotakin vikaa päässään. Hänet eristetään muusta maailmasta siksi aikaa, kun katsotaan tarpeelliseksi (mm. että saa rauhassa miettiä tekoaan/pelotteen vuoksi). Lapsi taas ei välttämättä näe mitään eroa kiellettyjen ja sallittujen asioiden välillä. Hän näkee vain asioita, joita hän haluaa tehdä. Varsinkaan pikkulapsi, joka ei ole koskaan pahemmin satuttanut itseään, ei ymmärrä miksi hellan levyä ei saa koskea yhtään sen paremmin kuin sitä, että toista ei saa lyödä, koska se sattuu toiseen ihmiseen. Pieni lapsi ei myöskään näe mitään yhteyttä sen välillä, että hänet laitetaan yksin jonnekin huoneeseen "arestiin" ja tekemänsä teon välillä. Sen sijaan välitön palaute toimii paljon paremmin, joillekin tehoaa jo se, että sanotaan jyrkästi: ei, toiset taas tarvitsevat jotakin korostusta. Itse olen joskus pamauttanut kädellä pöytään tai käsiä yhteen niin, että lapsi pelästyy. Tästäkin voidaan tietty olla sitä mieltä, että se on henkistä väkivaltaa, kun näin pelottelen lastani. Jotkut lapset tarvitsevat luunapin uskoakseen. Lapset ovat erilaisia.
Asian vierestä, itse en näe väkivaltaa mitenkään niin hirvittävän pahana asiana kuin suurin osa ilmeisesti, minulla ei olisi mitään esimerkiksi sitä vastaan, että raiskaaja/murhaaja voitaisiin piestä kunnolla remmillä. Eikä sitäkään tulisi nähdä kostona, vaan se yksinkertaisesti saattaisi saada monet harkitsemaan kaksi kertaa ennen moisiin tekoihin ryhtymistä. Aikuisiakin on erilaisia, ei kaikkia tarvitse/kannata piestä remmillä. Mutta kyllä joitakin minun mielestäni tarvitsisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 23:47"]
Meillä vain tukistettiin. Äitini oli tässä(kin) asiassa rauhallisempi ja asiallisempi, mutta temperamenttinen isäni huusi ja riepotti oikein kunnolla. Olen valitettavasti perinyt luonteeni häneltä, ja toivon että tulevaisuudessa pystyn mahdollisten lasteni kanssa hillitsemään itseni hankalimmissakin tilanteissa. Olisi kamalaa satuttaa pientä lasta. -n22
[/quote]
Toi onkin hyvä muistaa, että pysyy rauhallisena! :) Älä tukista ikinä siksi, että itseä kiukuttaa. Hyvä ohjenuora olisi mielestäni vaikka se, että jos lasta tekisi mieli tukistaa, älä tee sitä. Odota, kunnes tunne ja tilanne menee ohi ja mieti sen jälkeen, mitä muita keinoja voisit soveltaa seuraavan kerran, kun sama tilanne tulee vastaan. Jos näet tukistamisen edelleen, rauhoituttuasi, ainoana järkevänä keinona, silloin voit mielestäni seuraavan kerran tukistaa kun lapsi samassa tilanteessa toimii samalla tavalla (jos itse pystyt olemaan tilanteessa rauhallinen, ja tukistaminen tuntuu inhottavalta velvollisuudelta, eikä halulta reagoida lapsen kiukutteluun "nyt vain äkkiä jotenkin").
Lapsiaan kurittavat aikuiset ottavat aina myös sen riskin, että joskus vielä remmi läiskähtää myös toiseen suuntaan. Esim. dementoituvat vanhukset ovat aivan yhtä ymmärtämättömiä kuin pienet lapset. Ei sellaisia pysty telkkarikielloilla kurissa pitämään. Remmillä ohjaaminen on paljon nopeampi ja helpompi ratkaisu.
Yksi lapsena toistuvasti nahkaremmillä tms. kuritettu kertoi, että vaikka hän ei ikinä omia lapsiaan rankaisisi ruumiillisesti, niin hän kuitenkin koki, että hänellä oli hyvä lapsuus ja että häntä rakastettiin. Onko tämä joku asian kieltäminen ja vanhempien puolustelu -reaktio vai voiko joku oikeasti olla sitä mieltä? Hänellä oli siis ns. hyvät vanhemmat, mutta kova kuri. Rangaistukset tuli kuulemma ihan aiheesta (ei siis mielivaltaista väkivaltaa), mutta ainoa käytetty rangaistusmenetelmä pienistäkin asioista oli ruumillinen kuritaminen.
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 14:54"]
Yksi lapsena toistuvasti nahkaremmillä tms. kuritettu kertoi, että vaikka hän ei ikinä omia lapsiaan rankaisisi ruumiillisesti, niin hän kuitenkin koki, että hänellä oli hyvä lapsuus ja että häntä rakastettiin. Onko tämä joku asian kieltäminen ja vanhempien puolustelu -reaktio vai voiko joku oikeasti olla sitä mieltä? Hänellä oli siis ns. hyvät vanhemmat, mutta kova kuri. Rangaistukset tuli kuulemma ihan aiheesta (ei siis mielivaltaista väkivaltaa), mutta ainoa käytetty rangaistusmenetelmä pienistäkin asioista oli ruumillinen kuritaminen.
[/quote]
On se aika kumma, jos ennen vanhaan kaikilla lapsilla olisi ollut huono lapsuus eivätkä vanhemmat olisi rakastaneet heitä.
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 14:13"]
jos noista ap:n kahdesta pitäisi valita, niin se tietenkin, missä myös jutellaan lapsen kanssa.
[/quote]
Jos lapsia on enempi kuin yksi ehdottomasti nopeampi tapa.
Pojat olivat 4 ja 3
Olin luvannut vieda ne uimaan jos ovat kiltisti.
3 vuotias oli siihen aikaan usein hankala, varsinkin ruokapoydassa.
Nyt kuitenkin teki kaikki juuri niinkuin pitikin.
Eli uimaan. 4 vuotias alkoi kuitenkin hirvioksi ja koska yritin keskustella kaytoksesta, kayttaa jaahypenkkia jne. Emme paasseet uimaan.
3 vuotias oli hyvin loukkaantunut ja hankala ainakin viikon koska vaikka han yritti ja teki niin ei saanut silti luvattua palkintoa. Lisaksi 4 vuotiaan kanssa sai riidella sitten pari paivaa.
Seuraavassa samantapaisessa tilanteessa annoin 5 luunappia ja viesti meni perille.
Riitely kesti 2 minuutiia ja sen jalkeen meilla oli ihan mukavaa.
Kipu ja vahingoittaminen on eri asioita.
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 14:57"]
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 14:54"]
Yksi lapsena toistuvasti nahkaremmillä tms. kuritettu kertoi, että vaikka hän ei ikinä omia lapsiaan rankaisisi ruumiillisesti, niin hän kuitenkin koki, että hänellä oli hyvä lapsuus ja että häntä rakastettiin. Onko tämä joku asian kieltäminen ja vanhempien puolustelu -reaktio vai voiko joku oikeasti olla sitä mieltä? Hänellä oli siis ns. hyvät vanhemmat, mutta kova kuri. Rangaistukset tuli kuulemma ihan aiheesta (ei siis mielivaltaista väkivaltaa), mutta ainoa käytetty rangaistusmenetelmä pienistäkin asioista oli ruumillinen kuritaminen.
[/quote]
On se aika kumma, jos ennen vanhaan kaikilla lapsilla olisi ollut huono lapsuus eivätkä vanhemmat olisi rakastaneet heitä.
[/quote]
No minun läheiseni (n. 70 v) sanoi taannoin että ennemmin tappaisi itsensä kuin eläisi uudelleen lapsuutensa. Olen kuullut tuon ikäluokan ihmisten sanovan samaa yleisemminkin. Sekä väkivallan että tunnekylmyyden takia.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 13:49"][quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 13:24"]
Minua kuritettiin vain joitakin kertoja, mutta viimeisen kerran muistan kyllä aina! Yläasteaikana rupesin inhoamaan pyöräilykypärän käyttöä ja vaikka kotoa lähtiessä se oli päässä, niin äkkiä se katosi reppuun... Asiasta sanottiin varmaan satoja kertoja, mutta en uskonut. Aina jäin uudestaan kiinni. Sitten vanhemmat uhkailivat jo selkäsaunalla, mutta en ottanut todesta, enhän ollut saanut sellaista pitkään aikaan. Yksi kaunis päivä sitten äiti vaan totesi, että mennäänpä vähän juttelemaan tästä kypäräasiasta ja mentiin kahdestaan huoneeseeni. Äiti selitti, että me rakastetaan sinua tosin paljon ja olisi kamalaa, jos loukkaantuisit pyöräillessä jne jne. ja en haluaisi tehdä tätä, mutta kun et millään muuten usko. Sitten vaan pylly paljaaksi vyöstä tuli monta kertaa peräkkäin. Sitten molemmat itkettiin... Käytin kypärää tämän jälkeen, mutta enpä kyllä puolustele tällaista toimintaa siltikään!
[/quote]
Olisiko sittenkin ollut fiksumpaa ottaa pyörä pois aina piteneväksi määräajaksi: ensin viikko, jos jäi kiinni uudestaan kypärättä ajosta, kaksi viikkoa. Ja ei autokyytejä tarjolle vaan kaikkialle käveltävä.
Toisaalta tuossa nyt aika selvästi sinua rangaistiin rakkaudesta ja sinua oli jo varoitettu, eli et ehkä traumatisoitunut? Aika nöyryyttävältä kyllä kuitenkin tuntuu, että noin isoa kuritettiin paljaalle takapuolelle! Enkä nyt tarkoita, että se olisi hyväksyttämpää pienemmillekään.
[/quote]
Pyörän pois ottamistakin kyllä kokeiltiin muutaman kerran... Ei tehonnut.
En traumatisoitunut (tietääkseni) mutta taatusti kiusallinen tilanne molemmille osapuolille oli tuo, koska en usko, että äiti olisi halunnut antaa selkään, mutta koki kai velvollisuuseksi, kun mikään muu ei tehonnut.