Lue keskustelun säännöt.
Elämmekö oikeasti "helvetissä"? Elämä on niin vaikeaa ja pelottavaa.
07.02.2022 |
Kaiken kaikkiaan suurimmaksi osaksi vain tuskaa, pelkoa ja varuillaan oloa.
Ikäviä tunteita, raskaita ilmiöitä, henkilökohtaisia vaikeuksia, pahoja asioita tapahtuu koko ajan, pienestä ja suuresta kuvasta katsottuna.
Suurin osa ihmisistä vaikuttaa hyvin tyytymättömiltä elämään ja jatkuvasti on jotain ja on vain "pakko" jaksaa. Lisäksi sitten arvomaailman ongelmat. Koko ajan on vain pakko käyttää defenssejä, ettei sekoa ja että jotenkin jaksaisi, päivä kerrallaan.
En haluaisi ajatella näin mutta minusta elämä on loppuenlopuksi vain pahaa mieltä tuottavaa ja rasittavia jännitteitä, paineita lukemattomista asioista.
Sitä vain toivoisi, että tämä olisi pian ohi.
Ei minua kiinnosta työt, lisääntyminen (ainakaan tällaiseen maailmaan) tai mikään mistä pitäisi ottaa vastuuta koko ajan.
Silti on vaan mentävä ja yritettävä, esittää ja hokea mantroja miten hyvin asiat ovatkaan, naamari päällä eteenpäin.
Elämä ei täällä tunnu merkitykselliseltä vaan nöyryyttävältä.
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Onnellisuus tulee merkityksellisyyden tunteesta. Teen joka päivä ilmaiseksi vapaaehtoista auttamistyötä. Näen kärsimyksen ja hädän, enkä piiloudu sitä kuplaan tai laita päätä pensaaseen vaan autan. Tiedostan että kaikkia ei voi auttaa,mutta aina edes jotakuta voi.
Olen tukiverkoton, suvuton, vanhemmaton, monella lailla yksin, ja moni varmaan kokisi kärsimystä tilanteessani. Mutta mä olen ONNELLINEN. Jokainen voi löytää tapoja olla onnellinen.
Mä kirjoitinkin jo aiemmin, että jos ei ole mitään kuplaa ts ei ole ihmissuhteita, voi oikein hyvin auttaa muita (ihmisiä, eläimiä, ympäristöä tms) kuplan ulkopuolelta. Mutta ne, joilla on läheisiä ihmissuhteita, kannattaa aloittaa muiden auttaminen ja muiden hyvinvoinnista huolehtiminen heistä eikä ahdistua tuntemattomien ihmisten kurjuudesta, joita ei pysty mitenkään auttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pertti62 kirjoitti:
Kupliin eristäytyminen ei ole hyvä ratkaisu, koska pahoinvointi kumpuaa suurelta osin juuri kuplien kylmästä rajapinnasta. Kuplan sisällä voi olla mukavuusalue jossa ei huolet paina, mutta yritäppä elää sen ulkopuolella, et kelpaa muihin kupliin koska kuplissa on hylkivä rajapinta ja sisäpiiri joka suojelee kuplaa.
Miksi pitäisi päästä muihin kupliin, jos on jo se oma kupla, jossa elämä on oikein hyvää?
Tästä hieman paistaa sellainen ylempi keskiluokkaisen ja omaan napaan tuijottavan ihmisen kommentti. On saatu parhaat mahdolliset pelikortit elämän onnenarvonnassa ja elämässä on (toistaiseksi) aina kaikki mennyt putkeen.
Eletään siinä omassa hyvin rajoittuneessa hyvinvointi kuplassa ja vaikka olisikin esimerkiksi runsaasti taloudellisia resursseja auttaa heikompiaan, niin näin ei tehdä, koska halutaan maksimoida vain se oma ja oman lähipiirin ylimitoitettu taloudellinen hyvinvointi.
Niin kauan kuin on kuplia ja luokkia, niin kauan pahoinvointi ja vastakkainasettelu yhteiskunnassa lisääntyy.
Sorry nyt, mutta on ihmisluonnolle mahdotonta kokea oikeasti jotain kosmista yhteyttä kaikkiin ihmisiin. Ihminen pystyy tulemaan toimeen ainostaan hyvin rajallisen ihmisjoukon kanssa. Poikkeuksena vahva uskonto tai ideologia, joka voi yhdistää isommankin joukon. Mutta rajaa muut pois. Ihmisten pitää valita haluavatko taistella noin sadan hengen klaaneista kaikkia muita klaaneista vastaan vai isommissa aatteen, uskonnon tai kansallisuuden yhdistömissä ryhmissä toisia vastaavia vastaan. Muu on täyttä haihattelua.
Dracula kirjoitti:
Onnellisuus löytyy itsestä.
Jos onnellisuus on kiinni esimerkiksi turvallisuuden tunteessa,
se voidaan viedä pois, ja missä onnellisuus sitten on?
Onnellisuus ei voi olla riippuvainen toisesta henkilössä.
Haluaisit että hän olisi x, mutta hän onkin y. Missä onnellisuus silloin on?
Onnellisuus ei tarvitse syytä.
Joo, mutta ihminen voi olla onnellinen ja elämä silti vaikeaa ja pelottavaa.
Minä en edes ole minkään sortin uskovainen ja silti olen välillä pohtinut samanlaisia ajatuksia kuin aloituksessa. Jotkut ihmiset vaan ovat niin käsittämättömän pahansuopia, petollisia ja kauheita muille, varsinaisia ihmisyyden irvikuvia, että väkisinkin tulee mieleen ovatko kenties saatanan, tai jonkun demonin riivaamia?
Ja välillä taas tapahtuu asioita, joista todella miettii "miksi" piti tapahtua? Miksi elämä on tällaista?
Vierailija kirjoitti:
Mun elämä ei ole pelottavaa. Mutta on se helkkarin vaikeaa välillä. Tänään piti puljata veroasioiden parissa. Piti selvittää alv-hommat ja yrittää ynnätä yhteen viime vuoden tuloja, jotta voisin selvittää, paljonko mätkyjä tulee ja sitten tehdä hakemus, että saan maksaa ylimääräisen erän veroja. Mun add-aivoille tuo ei kerta kaikkiaan ole mahdollista. Onneksi mun mies tuli auttamaan. Mun pää ei vain kesta tuota nyhväystä, varsinkin, kun vero.fissä jutut muuttuu koko ajan, eikä joitain tietoja löydä mistään.
Kannattaa käyttää hyvän kirjanpitäjän/tilitoimiston palveluita ja digitalisoida kaikki mahdollinen päivittäin.
Minä lainaan nyt omaa lastani joka teini-iässä sanoi minulle kun olin taas kehittämässä itseäni ja tavoittelemassa kuuta taivaalta: Äiti, miksi sinun pitää tehdä elämästäsi aina niin vaikeaa? No hitto vie niinpä. Jos ei onnistu, luovuta. Onko elämä nyt riittävän hyvin, mutta on tylsää, anna olla, pysy siinä missä olet. Tuli sijoitettua ja nyt pitää stressata veroista ja verottajasta, no lopeta sijoittaminen! Luovuttakaa!!! Antakaa olla! Elämä muuttuu paljon helpommaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Dracula kirjoitti:
Onnellisuus löytyy itsestä.
Jos onnellisuus on kiinni esimerkiksi turvallisuuden tunteessa,
se voidaan viedä pois, ja missä onnellisuus sitten on?
Onnellisuus ei voi olla riippuvainen toisesta henkilössä.
Haluaisit että hän olisi x, mutta hän onkin y. Missä onnellisuus silloin on?
Onnellisuus ei tarvitse syytä.
Joo, mutta ihminen voi olla onnellinen ja elämä silti vaikeaa ja pelottavaa.
Minä en edes ole minkään sortin uskovainen ja silti olen välillä pohtinut samanlaisia ajatuksia kuin aloituksessa. Jotkut ihmiset vaan ovat niin käsittämättömän pahansuopia, petollisia ja kauheita muille, varsinaisia ihmisyyden irvikuvia, että väkisinkin tulee mieleen ovatko kenties saatanan, tai jonkun demonin riivaamia?
Ja välillä taas tapahtuu asioita, joista todella miettii "miksi" piti tapahtua? Miksi elämä on tällaista?
Ei ihmiskunnan historiassa ole koskaan ollut sellaista aikaa, jolloin kaikki olisivat kivoja ja ystävällisiä kaikille. Jos miettii historiaa taaksepäin, sieltä löytyvät giljotiinit, hirttolavat, elävältä polttaminen rovioilla jne jne. Ja nämä ovat olleet ihan yleisesti hyväksyttyjä rangaistuksia. Rangaistuksia rikoksista, joita syytetty ei välttämättä ollut edes tehnyt. Ja entä kaikki sodat? Uudemmat ja vanhemmat? Sotarikokset? Ja jos ajatellaan ihmiskunnan lähimenneisyyttä vaikkapa Suomessa, niin esimerkiksi omassa lapsuudessani lasten ruumiillinen kuritus oli ihan sallittua ja yleisesti hyväksyttävä kasvatuskeino. Ja kai tiesit, että raiskaus avioliitossa muuttui rangaistavaksi vasta vuonna 1992?
Pahantahtoisia, petollisia ja kauheita ihmisiä on ollut aina. En ainakaan itse koe, että eläisimme nyt jotenkin poikkeuksellisen kamalaa aikaa. Toisaalta joitain asioita ei tarvitse enää pelätä yksinkertaisesti siksi, että ikää on tullut lisää. Nuorena naisena sai olla varuillaan liikkuessaan Helsingin yössä, mutta nyt kuuskymppisenä ei tarvitse enää pelätä samoja asioita kuin silloin. Rupsahtamisestakin on hyötyä.
Vanhan sanonnan mukaan helvetti on maanpäällä.
En yhtään muista milloin tai missä tuon olen kuullut. Uskon sen väitteen olevan totta.
Mitähän pahaa olemme tehneet tänne joutuaksemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Dracula kirjoitti:
Onnellisuus löytyy itsestä.
Jos onnellisuus on kiinni esimerkiksi turvallisuuden tunteessa,
se voidaan viedä pois, ja missä onnellisuus sitten on?
Onnellisuus ei voi olla riippuvainen toisesta henkilössä.
Haluaisit että hän olisi x, mutta hän onkin y. Missä onnellisuus silloin on?
Onnellisuus ei tarvitse syytä.
Joo, mutta ihminen voi olla onnellinen ja elämä silti vaikeaa ja pelottavaa.
Minä en edes ole minkään sortin uskovainen ja silti olen välillä pohtinut samanlaisia ajatuksia kuin aloituksessa. Jotkut ihmiset vaan ovat niin käsittämättömän pahansuopia, petollisia ja kauheita muille, varsinaisia ihmisyyden irvikuvia, että väkisinkin tulee mieleen ovatko kenties saatanan, tai jonkun demonin riivaamia?
Ja välillä taas tapahtuu asioita, joista todella miettii "miksi" piti tapahtua? Miksi elämä on tällaista?
Puun kaataminen on luonnonsuojelijalle huono asia, ja metsurille hyvä asia. Maailma on eri arvojen kohtaamispaikka. Ihmisen arvomaailma riittää selittämään hyvän ja pahan käsitteet. Moraalia ei ole, kaikki improvisoivat omista arvoistaan käsin.
Siiispä, arvojen summa on identiteetti, ihmisen käsitys siitä, kuka hän on.
Ketju menee näin:
arvot > uskomukset > odotukset > asenteet > toiminnat > tulokset > tavat > elämäntyyli > (perintö)
Siispä ap:n asenne juontuu hänen arvoistaan.
Saat heti selville omat oikeat arvosi, kun katsot ympärillesi. Siinä ne ovat.
Ennen kuin voi edes uskoa johonkin korkeampaan voimaan tai demoneihin, ihmisen on itse tehtävä arviointi; arvot.
Lähes kaikki ongelmat voidaan ratkaista palaamalla takaisin arvoihin.
Elämäntyyli tai asenne eivät voi muuttua pysyvästi muuttamatta arvoja.
Koko ketju voidaan vahvistaa tai kaataa arvoittamalla asioita uudelleen.
arvot > uskomukset > odotukset > asenteet > toiminnat > tulokset > tavat > elämäntyyli > (perintö)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en käytä maskeja enää,ei ne auta ei myöskään tehottamat ja vaaralliset rokotteet. Oikeassa on tuo yks kirjoittaja,maailmanloppua eletään, en ennen uskonut raamattuun mutta pakko on minunkin uskoa mikään muu ei selitä tätä tuskaa ja ahdistusta ja silti pitäis vain teeskennellä iloista ja hymyillä vaikka ahdistaa.
Mitähän ihmettä taas...Rokotteet EI ole tehottomia, eikä vaarallisia. Iso apu välttyä pahimmalta taudilta. Mitään haittaa ei ole rokotteista. Taudista on paljonkin haittaa. Maskista hyötyä, suojaan muita.
Olen uskis ja raivostuttaa moinen denialismi.
"_Mitään_ haittaa ei ole rokotteista."
Miten voit raivostua muiden denialismista jos itsekin teet sitä? Saisiko tarkennusta lainaamaani lauseeseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olihan sekavan maaninen tilitys. Miten naiset ovat noin hermoheikkoja?
Jos maapallolla on 9 miljardia ihmistä, ja heistä joka kolmas auttaa jotain toista, vain yhtä ihmistä, niin 3 miljardia ihmistä tulee autetuksi. Myös niistä jotka auttaa on iso osa sellaisia joita on joskus joku auttanut, ja niistä joita he auttavat, moni auttaa sitten myöhemmin jotain toista. Loput 3 miljardia ihmistä ei auta toisia tai itsekään tarvitse apua. Lukemat eivät vastaa todellisuutta, ovat vain esimerkkinä jotta idea tulee esiin.
Suurimmalla osalla ihmisiä on tapana auttaa muita, ja se on elämän tarkoitus ja ydin.