Lue keskustelun säännöt.
Elämmekö oikeasti "helvetissä"? Elämä on niin vaikeaa ja pelottavaa.
07.02.2022 |
Kaiken kaikkiaan suurimmaksi osaksi vain tuskaa, pelkoa ja varuillaan oloa.
Ikäviä tunteita, raskaita ilmiöitä, henkilökohtaisia vaikeuksia, pahoja asioita tapahtuu koko ajan, pienestä ja suuresta kuvasta katsottuna.
Suurin osa ihmisistä vaikuttaa hyvin tyytymättömiltä elämään ja jatkuvasti on jotain ja on vain "pakko" jaksaa. Lisäksi sitten arvomaailman ongelmat. Koko ajan on vain pakko käyttää defenssejä, ettei sekoa ja että jotenkin jaksaisi, päivä kerrallaan.
En haluaisi ajatella näin mutta minusta elämä on loppuenlopuksi vain pahaa mieltä tuottavaa ja rasittavia jännitteitä, paineita lukemattomista asioista.
Sitä vain toivoisi, että tämä olisi pian ohi.
Ei minua kiinnosta työt, lisääntyminen (ainakaan tällaiseen maailmaan) tai mikään mistä pitäisi ottaa vastuuta koko ajan.
Silti on vaan mentävä ja yritettävä, esittää ja hokea mantroja miten hyvin asiat ovatkaan, naamari päällä eteenpäin.
Elämä ei täällä tunnu merkitykselliseltä vaan nöyryyttävältä.
Kommentit (113)
Aina jossakin on huonommin. Mutta se ei poista sitä, että meilläkin täällä on huonosti.
Osalla, ei tietenkään kaikilla. Ajattelevat ja älykkäät ihmiset kärsinevät tästä eniten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämä ei ole erityisen vaikeaa eikä pelottavaa, varsinkaan suhteellisen turvallisessa Suomessa. Välillä on enemmän tai vähemmän haasteita, mutta aika moni asia on omasta pääkopasta kiinni.
Muutama viikko sitten manasin liukastellessani hiekoittamattomalla jalkakäytävällä matkalla Postiin, että minkä ihmeen takia esi-isät joskus aikoinaan päättivät jäädä just Suomeen. Seuraavana aamuna oli uutisissa Tongalla tapahtuneesta tulivuorenpurkauksesta ja tsunamista. Ajattelin uutisen nähtyäni, että onneksi esi-isät päättivät jäädä Suomeen.
Vierailija kirjoitti:
Aina jossakin on huonommin. Mutta se ei poista sitä, että meilläkin täällä on huonosti.
Osalla, ei tietenkään kaikilla. Ajattelevat ja älykkäät ihmiset kärsinevät tästä eniten.
Höpö höpö, älykäs ihminen ei kärsi vaan muuttaa sitä elämäänsä. Älykäs myös tajuaa, miten paljon huonommin asiat ovat valtaosalla maailman ihmisiä. Älykäs hakeutuu hoitoon jos kaikki näyttää synkältä, älykäs tajuaa että ongelma on hänen korviensa välissä ja että sille pitää TEHDÄ jotakin, eikä vaan ruikuttaa maailman pahuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä ei ole erityisen vaikeaa eikä pelottavaa, varsinkaan suhteellisen turvallisessa Suomessa. Välillä on enemmän tai vähemmän haasteita, mutta aika moni asia on omasta pääkopasta kiinni.
Muutama viikko sitten manasin liukastellessani hiekoittamattomalla jalkakäytävällä matkalla Postiin, että minkä ihmeen takia esi-isät joskus aikoinaan päättivät jäädä just Suomeen. Seuraavana aamuna oli uutisissa Tongalla tapahtuneesta tulivuorenpurkauksesta ja tsunamista. Ajattelin uutisen nähtyäni, että onneksi esi-isät päättivät jäädä Suomeen.
Ei Tonga ollut varmaan ainoa vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni tuo on vain pään puskaa laittamista ja pelolle pikkusormen antamista, eikä johda oikeasti yhtään mihinkään.
Mitä jos syystä tai toisesta "mukavuus kuplasi" rakoilee tai luhistuu kokonaan?
Kestätkö silloin todellisuutta tai mitkä ovat valmiutesi pärjätä vieraiden ihmisten parissa?Tällainen tilanne voi hyvinkin tulla eteen sodan, suuren talouslaman tai luonnonmullistuksen johdosta, vain muutamia mahdollisuuksia mainitakseni.
Niin kuin joku viisas edellä mainitsikin, niin lopulta meillä on vain rakkaus. Itse lisäisin tuohon vielä uskon toisiin ihmisiin (vaikka he eivät edustaisikaan juuri sinun maailmankatsomustasi tai kuuluisi mukavuuskuplaasi).
Ei sen kuplan tarvitse tarkoittaa sitä, että ummistaa silmät kaikelta kamalalta, mitä maailmassa voi tapahtua. Huolista voi puhua luotettavien läheisten kanssa, ja myös sopia, ettei niihin jäädä tarpeettomasti vellomaan eikä vaivuta epätoivoon, ennen kuin mitään on edes tapahtunut. Esim. uutisia voi seurata vain siinä määrin kuin on tarpeen, jotta tietää mitä tapahtuu ja kuinka toimia. Muuten keskittyy mukavampiin asioihin. Todennäköisesti siten jaksaakin paremmin, jos jokin katastrofi sattuu kohdalle, kuin jos olisi pitkään ollut etukäteen huolesta sekaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ainakin olen onnellinen elämääni. Minä olen pääasiassa terve, minulla on ihanat lapset, ihana rakastava puoliso, minulla on raha-asiat hyvin, kaunis velaton koti, läheiset välit ystäviin ja sukuun. Maailman tilanne voi tuntua ahdistavalta, mutta teen itse minkä voin sen eteen - en syö/juo liha-ja maitotuotteita, en matkustele, en aja autolla, ostan vain tarpeeseen ja lähituotteita suosien, lahjoitan rahaa hyväntekeväisyyteen, autan tarvitsevia. Ja kasvatan lapseni samaan. Koronan suhteen olemme toimineet ohjeiden ja tutkimustulosten mukaan, eikä ole ylimääräisiä pelätty tai panikoitu. Uskon että onnellisuus ja oma hyvinvointi tulee siitä että kykenee pysymään jollain lailla aktiivisena oman elämänsä suhteen eikä joudu olemaan tuuliajolla. Mutta varmasti jos moni asia elämässä tuntuu ettei ole omassa hallussa, esim työpaikka, asunto, ystävyyssuhteet ja terveys niin varmasti onnellisuuden pohjapilarit heiluvat.
Löydän paljon ihania asioita elämääni lukemalla, keskustelemalla, etenkin kuuntelemalla. Näin historiaa tuntevana olisi hassu ajatus että nämä olisivat jotain lopun aikoja. Maailma on loppunut monissa paikoissa paljon pahemminkin.
Vierailija kirjoitti:
Aina jossakin on huonommin. Mutta se ei poista sitä, että meilläkin täällä on huonosti.
Osalla, ei tietenkään kaikilla. Ajattelevat ja älykkäät ihmiset kärsinevät tästä eniten.
Ajattelevat ja älykkäät ihmiset osaavat myös suhteuttaa oman kärsimyksensä ja keskittyä parantamaan sitä omaa tilannettaan. Eipä tee mieli valittaa selkäsärystä ja keittiöremontista kun hetken miettii oman napansa ulkopuolista elämää. Se ei tietenkään merkitse ettei saisi joskus valittaa ja murehtia omia murheitaan ja kurjuuksiaan. Niihin vain ei kannata juuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ULI ULI ULI
Elämme paratiisissa. Hyvinvointiyhteiskunnassa.
Meidän aineelliset perustarpeemme tyydytetään, vaikka olisimme neliraajahalvaantuneita.
Meillä on oikeus saada lääketieteellistä hoitoa, oikeusapua; oikeus hakea toimeentulotukea, asumistukea, sairauspäivärahaa.. lista on pitkä. Ei tietenkään loputon.
Itse tajusin järkyttävänä tosiseikkana sen, että isoisäni nuoruudessa (syntyi 1900-luvun alussa), joutui ensimmäisen maailmansodan ja sisällissodan seurauksena vielä moni ihminen Suomessa KISKOMAAN PETTUA männystä ja jauhamaan sitä leipäänsä, että pysyisi hengissä. Että ei kuolisi nälkään.
Oletteko maistaneet pettuleipää? Se ei ole mitään herkkua. Se maistuu niin hirveältä, että sitä on vaikeaa syödä. Silti vielä vähän yli 100 vuotta sitten sitä oli PAKKO syödä.
Samaten vähän yli 100 vuotta sitten Suomessa oli paljon ihmisiä, myös perheitä, joilla ei ollut omaa asuntoa. Tämä tarkoitti sitä, että he asuivat toisten ihmisten pirtin nurkissa, toisten olohuoneissa. Tai saunassa. Tai missä tahansa loukossa, johon pääsivät suojaan sateelta. Kaupungeissa oli vielä melko tavallista, että isollakin perheellä oli yksi huone, jossa he asuivat. Siis ei 1h+k, vaan vain yksi huone, jossa syötiin, nukuttiin, laitettiin ruokaa ja elettiin. Vessaa ei ollut. Kylpyhuonetta ei ollut. Pihan perällä oli puukäymälä ja lattialla ehkä potta tai haiseva ämpäri. Päivän ruokalista: rupisia perunoita, muutama tikkusuolainen silakka, palanen huonoista jauhoista leivottua leipää, juomaksi ehkä kulaus kokkareista piimää, johon on sekoitettu vettä. Työ: raskasta, huonosti palkattua, huutavia esimiehiä. Vaihtovaatteita ei yhtä paitaa ja hametta lukuun ottamatta ole. Peseytyminen: kerran viikossa saunassa.
Jos ajattelette itsenne elämään tuollaista elämää, voitte miettiä, onko elämä yhtä helvettiä Suomessa v. 2022 vai ei?
Toisaalta heillä oli asiat hyvin verrattuna heidän esi-isiinsä 150 vuotta takaperin.
Silloin ei peseydytty edes saunassa ja asuttiin pahimmillaan maakuopissa. Todella moni kuoli kylmyyteen, nälkään ja sairauksiin.
Saman aikaan Englannissa jne aatelisto eli valtavissa linnoissaan satojen palvelijoiden täyttäessä jokaisen mieleen juolahtavan oikun.Jos nyt kaikkien maailman miljardöörien varat jaettaisiin tasaisesti kaikkien maailman ihmisten kesken, meillä ei olisi vesipulaa ja nälänhätää, lapsikuolleisuutta ja lapsisotilaita, miljoonia vakavasti eri lailla sairaita lapsia joiden sairauksia ja kipuja ei ole varaa hoitaa asianmukaisesti..
Tässä mielessä asumme helvetissä niin nyt, kuin 100 tai 250 vuottakin sitten.
Meillä on nykyisin varaa saivarrella ihmisten suhteellisesta hyvinvoinnista ja suhteellisesta elintasosta.
Fakta on kuitenkin se, että ihmisen hyvinvointi on myös absoluuttista. Vuonna 1918 ihmisiä kuoli nälkään, tai ainakin ruoan puutteesta johtuneisiin sairauksiin. Myös vankileirien ulkopuolella. Se, että he olivat kenties matkustaneet junalla tai höyrylaivalla, pukeutuneet tehdasvalmisteisesta kankaasta valmistettuihin vaatteisiin, nähneet Helsingin tai Viipurin kadulla automobiilin tai käyneet pari luokkaa kansakoulua ei poista sitä faktaa, että heillä ei ollut riittävästi ruokaa, eli heidän asiansa olivat huonommalla tolalla kuin väestön pääosalla esimerkiksi v. 1768.
Meillä on varmasti suuria hyvinvointi- ja tuloeroja myös vuonna 2022. Se ei kuitenkaan poista sitä faktaa, että tällä hetkellä Suomessa kenenkään ei tarvitse kuolla nälkään tai ruoan puutteesta johtuviin sairauksiin. Tai sitä, että yhdenkään lapsiperheen ei tarvitse elää taivasalla, maakuopassa tai vetoisan hirsimökin nurkassa. Tai sitä, että lääkäriin pääsy ei ole poissuljettu esimerkiksi rahan puutteen tai välimatkan vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä ei ole erityisen vaikeaa eikä pelottavaa, varsinkaan suhteellisen turvallisessa Suomessa. Välillä on enemmän tai vähemmän haasteita, mutta aika moni asia on omasta pääkopasta kiinni.
Muutama viikko sitten manasin liukastellessani hiekoittamattomalla jalkakäytävällä matkalla Postiin, että minkä ihmeen takia esi-isät joskus aikoinaan päättivät jäädä just Suomeen. Seuraavana aamuna oli uutisissa Tongalla tapahtuneesta tulivuorenpurkauksesta ja tsunamista. Ajattelin uutisen nähtyäni, että onneksi esi-isät päättivät jäädä Suomeen.
Ei Tonga ollut varmaan ainoa vaihtoehto.
Ei niin, mutta Suomi on loppujen lopuksi yksi maailman turvallisimmista maista luonnonilmiöiden osalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä ei ole erityisen vaikeaa eikä pelottavaa, varsinkaan suhteellisen turvallisessa Suomessa. Välillä on enemmän tai vähemmän haasteita, mutta aika moni asia on omasta pääkopasta kiinni.
Muutama viikko sitten manasin liukastellessani hiekoittamattomalla jalkakäytävällä matkalla Postiin, että minkä ihmeen takia esi-isät joskus aikoinaan päättivät jäädä just Suomeen. Seuraavana aamuna oli uutisissa Tongalla tapahtuneesta tulivuorenpurkauksesta ja tsunamista. Ajattelin uutisen nähtyäni, että onneksi esi-isät päättivät jäädä Suomeen.
Ei Tonga ollut varmaan ainoa vaihtoehto.
Ei niin, mutta Suomi on loppujen lopuksi yksi maailman turvallisimmista maista luonnonilmiöiden osalta.
Pakkanenkin on vaarallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä ei ole erityisen vaikeaa eikä pelottavaa, varsinkaan suhteellisen turvallisessa Suomessa. Välillä on enemmän tai vähemmän haasteita, mutta aika moni asia on omasta pääkopasta kiinni.
Muutama viikko sitten manasin liukastellessani hiekoittamattomalla jalkakäytävällä matkalla Postiin, että minkä ihmeen takia esi-isät joskus aikoinaan päättivät jäädä just Suomeen. Seuraavana aamuna oli uutisissa Tongalla tapahtuneesta tulivuorenpurkauksesta ja tsunamista. Ajattelin uutisen nähtyäni, että onneksi esi-isät päättivät jäädä Suomeen.
Ei Tonga ollut varmaan ainoa vaihtoehto.
Ei niin, mutta Suomi on loppujen lopuksi yksi maailman turvallisimmista maista luonnonilmiöiden osalta.
Pakkanenkin on vaarallista.
Koko elämä on vaarallista, jos haluaa pelätä kaikkea mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä ei ole erityisen vaikeaa eikä pelottavaa, varsinkaan suhteellisen turvallisessa Suomessa. Välillä on enemmän tai vähemmän haasteita, mutta aika moni asia on omasta pääkopasta kiinni.
Muutama viikko sitten manasin liukastellessani hiekoittamattomalla jalkakäytävällä matkalla Postiin, että minkä ihmeen takia esi-isät joskus aikoinaan päättivät jäädä just Suomeen. Seuraavana aamuna oli uutisissa Tongalla tapahtuneesta tulivuorenpurkauksesta ja tsunamista. Ajattelin uutisen nähtyäni, että onneksi esi-isät päättivät jäädä Suomeen.
Ei Tonga ollut varmaan ainoa vaihtoehto.
Ei niin, mutta Suomi on loppujen lopuksi yksi maailman turvallisimmista maista luonnonilmiöiden osalta.
Pakkanenkin on vaarallista.
Koko elämä on vaarallista, jos haluaa pelätä kaikkea mahdollista.
No niin just. Oltais vaan jääty johonki Espanjaan ennemmin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä ei ole erityisen vaikeaa eikä pelottavaa, varsinkaan suhteellisen turvallisessa Suomessa. Välillä on enemmän tai vähemmän haasteita, mutta aika moni asia on omasta pääkopasta kiinni.
Muutama viikko sitten manasin liukastellessani hiekoittamattomalla jalkakäytävällä matkalla Postiin, että minkä ihmeen takia esi-isät joskus aikoinaan päättivät jäädä just Suomeen. Seuraavana aamuna oli uutisissa Tongalla tapahtuneesta tulivuorenpurkauksesta ja tsunamista. Ajattelin uutisen nähtyäni, että onneksi esi-isät päättivät jäädä Suomeen.
Ei Tonga ollut varmaan ainoa vaihtoehto.
Ei niin, mutta Suomi on loppujen lopuksi yksi maailman turvallisimmista maista luonnonilmiöiden osalta.
Pakkanenkin on vaarallista.
Koko elämä on vaarallista, jos haluaa pelätä kaikkea mahdollista.
No niin just. Oltais vaan jääty johonki Espanjaan ennemmin!
Sinne pääsee helposti vieläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tykkään elämästäni, eikä se ole haastavaa. En murehdi asioista etukäteen enkä ota stressiä asioista joihin en itse voi vaikuttaa. Koen olevani kiitollinen ja onnellinen. Teen parhaani ja se riittää.
Minä ainakin elän helvetissä. Ehkä ryssin edellisessä inkarnaatiossa jotakin. Life sucks - rankasti.
Onnellisuus tulee merkityksellisyyden tunteesta. Teen joka päivä ilmaiseksi vapaaehtoista auttamistyötä. Näen kärsimyksen ja hädän, enkä piiloudu sitä kuplaan tai laita päätä pensaaseen vaan autan. Tiedostan että kaikkia ei voi auttaa,mutta aina edes jotakuta voi.
Olen tukiverkoton, suvuton, vanhemmaton, monella lailla yksin, ja moni varmaan kokisi kärsimystä tilanteessani. Mutta mä olen ONNELLINEN. Jokainen voi löytää tapoja olla onnellinen.
Elämme matrixin sisällä vielä toistaiseksi . Olemme siis simulatiotodellisuudessa. Muutos on kuitenkin jo alkanut ja eiköhän muutaman vuoden sisällä ilmene muutos Todellisuuteen.
Merkkejä matrixista : käytössäämme ei ole ilmaista asuntoa, ilmaista ravintoa, ilmaista terveeksihoitoa eikä myöskään ilmaista energiaa ole tässä todellisuudessamme julkaistu ja tuotu kaikkien ulottuville.
Koska näillä keinoilla mitä käytössämme nyt on rajoitettu - vaikka nuo asiat ovat olemassa- meiltä pois vain siksi että niillä nykyisillä keinoilla voidaan lypsää rahaa ja tehdä ihmiset onnettomiksi.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa ihmisistä on ihan tyytyväisiä, tai huolenaiheet eivät ole kovin suuria. En tiedä mihin ap:n kuvitelma oikein perustuu.
Juuri näin. Tutkittu asia. Joillain menee tosi hyvin, joillain tosi huonosti, mutta suurimmalla osalla menee ihan hyvin, välillä jotain vastoinkäymisiäkin, ne kuuluu elämään, mutta sitä enemmän osaa sitten nauttia niistä hyvistä asioista ja onnenpotkuista ja tietysti omista saavutuksista.
Hmm. Mulla on kaikki hyvin. Lopun aika/uuden alku. Olen aloittanut uusia projekteja ja kehittänyt itseäni viime kuukausina enemmän kuin koskaan. Lapset ja muut läheiset ovat terveitä. Uskon, että minulla on eväät kestää mitä tuleekaan. Jossain vaiheessa elämä vilistää silmissämme ja sitten poistumme täältä.
Eläkäämme tämä absurdi ja groteskikin ihmiskokemus läpi.
Niinpä. Mulla on ystäviä Ukrainassa, ostelevat kotivaraa ja pelkäävät.
Meillä täällä ollaan syvästi onnettomia, vaikka mitään järkevää syytä ei ole. Ei käytetä niitä mahdollisuuksia joita olisi, kitistään vaan että joku pääsee helpommalla. No niin pääsee, mutta Suomessa ei kenelläkään oikeasti mene huonosti yhteiskunnasta johtuvasta syystä.