Lue keskustelun säännöt.
Elämmekö oikeasti "helvetissä"? Elämä on niin vaikeaa ja pelottavaa.
07.02.2022 |
Kaiken kaikkiaan suurimmaksi osaksi vain tuskaa, pelkoa ja varuillaan oloa.
Ikäviä tunteita, raskaita ilmiöitä, henkilökohtaisia vaikeuksia, pahoja asioita tapahtuu koko ajan, pienestä ja suuresta kuvasta katsottuna.
Suurin osa ihmisistä vaikuttaa hyvin tyytymättömiltä elämään ja jatkuvasti on jotain ja on vain "pakko" jaksaa. Lisäksi sitten arvomaailman ongelmat. Koko ajan on vain pakko käyttää defenssejä, ettei sekoa ja että jotenkin jaksaisi, päivä kerrallaan.
En haluaisi ajatella näin mutta minusta elämä on loppuenlopuksi vain pahaa mieltä tuottavaa ja rasittavia jännitteitä, paineita lukemattomista asioista.
Sitä vain toivoisi, että tämä olisi pian ohi.
Ei minua kiinnosta työt, lisääntyminen (ainakaan tällaiseen maailmaan) tai mikään mistä pitäisi ottaa vastuuta koko ajan.
Silti on vaan mentävä ja yritettävä, esittää ja hokea mantroja miten hyvin asiat ovatkaan, naamari päällä eteenpäin.
Elämä ei täällä tunnu merkitykselliseltä vaan nöyryyttävältä.
Kommentit (113)
Kupliin eristäytyminen ei ole hyvä ratkaisu, koska pahoinvointi kumpuaa suurelta osin juuri kuplien kylmästä rajapinnasta. Kuplan sisällä voi olla mukavuusalue jossa ei huolet paina, mutta yritäppä elää sen ulkopuolella, et kelpaa muihin kupliin koska kuplissa on hylkivä rajapinta ja sisäpiiri joka suojelee kuplaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi myös muodostaa oman kuplansa ja elää siinä. Ympäröi itsensä kauniilla ja mukavilla asioilla. Ottaa kuplaansa vain mukavia ihmisiä. Ei seuraa maailmalla tapahtuvia kamaluuksia.
Mielestäni tuo on vain pään puskaa laittamista ja pelolle pikkusormen antamista, eikä johda oikeasti yhtään mihinkään.
Mitä jos syystä tai toisesta "mukavuus kuplasi" rakoilee tai luhistuu kokonaan?
Kestätkö silloin todellisuutta tai mitkä ovat valmiutesi pärjätä vieraiden ihmisten parissa?Tällainen tilanne voi hyvinkin tulla eteen sodan, suuren talouslaman tai luonnonmullistuksen johdosta, vain muutamia mahdollisuuksia mainitakseni.
Niin kuin joku viisas edellä mainitsikin, niin lopulta meillä on vain rakkaus. Itse lisäisin tuohon vielä uskon toisiin ihmisiin (vaikka he eivät edustaisikaan juuri sinun maailmankatsomustasi tai kuuluisi mukavuuskuplaasi).
Ei ole pään laittamista puskaan, jos ei kanna koko maailman tuskaa niskassaan. Kukaan meistä ei voi poistaa kaikkia ongelmia. Kukaan meistä ei voi poistaa edes yhtä ongelmaa maailmanlaajuisesti. Mutta jokainen meistä voi tehdä jotain. Jos puhutaan ihmisistä, kannattaa aloittaa niistä ihmisistä, jotka ovat läheisiä tai jotka edes asuvat lähellä eikä murehtiä tuhansien kilometrien päässä olevien tuntemattomien ihmisten kohtaloa. Varsinkaan sellaisten ihmisten,joita ei pysty lainkaan auttamaan. Lisäksi auttaa ja/tai tukee toista sen mitä pystyy. Omien voimavarojensa ja muiden resurssiensa mukaisesti. Mä en voi tarjota kotia kaikille maailman kodittomille kissoille ja koirille, mutta voin tarjota kodin muutamalle. Ei pidä ajatella niin, että jos en voi auttaa kaikkia, en sitten auta ketään.
Pertti62 kirjoitti:
Kupliin eristäytyminen ei ole hyvä ratkaisu, koska pahoinvointi kumpuaa suurelta osin juuri kuplien kylmästä rajapinnasta. Kuplan sisällä voi olla mukavuusalue jossa ei huolet paina, mutta yritäppä elää sen ulkopuolella, et kelpaa muihin kupliin koska kuplissa on hylkivä rajapinta ja sisäpiiri joka suojelee kuplaa.
Miksi pitäisi päästä muihin kupliin, jos on jo se oma kupla, jossa elämä on oikein hyvää?
ULI ULI ULI
Elämme paratiisissa. Hyvinvointiyhteiskunnassa.
Meidän aineelliset perustarpeemme tyydytetään, vaikka olisimme neliraajahalvaantuneita.
Meillä on oikeus saada lääketieteellistä hoitoa, oikeusapua; oikeus hakea toimeentulotukea, asumistukea, sairauspäivärahaa.. lista on pitkä. Ei tietenkään loputon.
Itse tajusin järkyttävänä tosiseikkana sen, että isoisäni nuoruudessa (syntyi 1900-luvun alussa), joutui ensimmäisen maailmansodan ja sisällissodan seurauksena vielä moni ihminen Suomessa KISKOMAAN PETTUA männystä ja jauhamaan sitä leipäänsä, että pysyisi hengissä. Että ei kuolisi nälkään.
Oletteko maistaneet pettuleipää? Se ei ole mitään herkkua. Se maistuu niin hirveältä, että sitä on vaikeaa syödä. Silti vielä vähän yli 100 vuotta sitten sitä oli PAKKO syödä.
Samaten vähän yli 100 vuotta sitten Suomessa oli paljon ihmisiä, myös perheitä, joilla ei ollut omaa asuntoa. Tämä tarkoitti sitä, että he asuivat toisten ihmisten pirtin nurkissa, toisten olohuoneissa. Tai saunassa. Tai missä tahansa loukossa, johon pääsivät suojaan sateelta. Kaupungeissa oli vielä melko tavallista, että isollakin perheellä oli yksi huone, jossa he asuivat. Siis ei 1h+k, vaan vain yksi huone, jossa syötiin, nukuttiin, laitettiin ruokaa ja elettiin. Vessaa ei ollut. Kylpyhuonetta ei ollut. Pihan perällä oli puukäymälä ja lattialla ehkä potta tai haiseva ämpäri. Päivän ruokalista: rupisia perunoita, muutama tikkusuolainen silakka, palanen huonoista jauhoista leivottua leipää, juomaksi ehkä kulaus kokkareista piimää, johon on sekoitettu vettä. Työ: raskasta, huonosti palkattua, huutavia esimiehiä. Vaihtovaatteita ei yhtä paitaa ja hametta lukuun ottamatta ole. Peseytyminen: kerran viikossa saunassa.
Jos ajattelette itsenne elämään tuollaista elämää, voitte miettiä, onko elämä yhtä helvettiä Suomessa v. 2022 vai ei?
Vierailija kirjoitti:
Kärsimystä ja ahdistusta ihmisille aiheuttaa se, että olemme lähes unohtaneet mistä aito onnellisuus ja hyvinvointi kumpuaa. Onnellisuus on ulkoistettu sosiaaliseksi statukseksi ja materiaalisiksi asioiksi.
Onnellisuutta ei kuitenkaan pohjimmiltaan löydä ulkoisista arvoista ja asioista, vaikkapa hienosti autosta, isosta osakesalkusta, kauniista talosta tai yhteiskunnallisesta asemasta tai tittelistä.
Sen todellinen lähde on rakkaudessa ja ymmärryksessä niin itseä kuin kanssa ihmisiään kohtaan ja nämä jokainen voi saavuttaa täysin ilmaiseksi.
En puhu vain rakkaudesta ja ymmärryksestä omia läheisiään kohtaan, vaan myös naapureita ja ventovieraita ihmisiä kohtaan, jopa "vihamiehiä" ja omia arvojasi vastaan sotivia ihmisiä kohtaan.
Tärkein lähde on kuitenkin rakkaus ja hyväksyntä omaa itseä kohtaan.
Enkä tällä tarkoita omahyväistä itserakkautta joka yleensä kumpuaa aiemmin mainituista ulkoisista tekijöistä, vaan rehellistä ja aitoa itsensä täydellistä hyväksymistä sekä hyvine että huonoine puolineen, uskallusta olla menestyvän, kovan ja pärjäävän lisäksi myös herkkä, haavoittuva ja nöyrä. Vasta silloin muutos kohti parempaa voi alkaa.Vain rakkaus voi laajentaa ymmärrystäsi, koska silloin et rajoita ajatteluasi pinnallisilla rooleilla, ennakkoasenteilla ja uskomuksilla.
Et enää suhtaudu vieraisiin ihmisiin ja uusiin asioihin alitajuisesti epäluulolla tai vihamielisesti.Lopulta huomaat, että vaikka olemmekin ihmisinä erilaisia, olemme silti myös hyvin samanlaisia. Kaikki meistä ovat yhtä riippuvaisia rakkaudesta ja hyväksynnästä ja pyrkivät hakemaan sitä tavalla tai toisella.
Ymmärryksesi kasvaa ja havaitset, että todellisuudessa ei ole olemassakaan vain yhtä oikeaa tapaa elää elämäänsä tai absoluuttista hyvää, muttei myöskään absoluuttista pahaa.
Havaitset, että yhteiskunnassa ilmenevä itsekkyys, pelko ja pahuus ovatkin vain merkkejä henkisen kehittymättömyyden puutteesta joka taas kumpuaa väistämättä rakkauden vajeesta.
Olipas todella hyvin muotoiltu ja täyttä totta. Ihmiset jotka tätä kritisoivat, eivät ymmärrä. He eivät ole koskaan miettineet asioita ja kokonaiskuva puuttuu täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kärsimystä ja ahdistusta ihmisille aiheuttaa se, että olemme lähes unohtaneet mistä aito onnellisuus ja hyvinvointi kumpuaa. Onnellisuus on ulkoistettu sosiaaliseksi statukseksi ja materiaalisiksi asioiksi.
Onnellisuutta ei kuitenkaan pohjimmiltaan löydä ulkoisista arvoista ja asioista, vaikkapa hienosti autosta, isosta osakesalkusta, kauniista talosta tai yhteiskunnallisesta asemasta tai tittelistä.
Sen todellinen lähde on rakkaudessa ja ymmärryksessä niin itseä kuin kanssa ihmisiään kohtaan ja nämä jokainen voi saavuttaa täysin ilmaiseksi.
En puhu vain rakkaudesta ja ymmärryksestä omia läheisiään kohtaan, vaan myös naapureita ja ventovieraita ihmisiä kohtaan, jopa "vihamiehiä" ja omia arvojasi vastaan sotivia ihmisiä kohtaan.
Tärkein lähde on kuitenkin rakkaus ja hyväksyntä omaa itseä kohtaan.
Enkä tällä tarkoita omahyväistä itserakkautta joka yleensä kumpuaa aiemmin mainituista ulkoisista tekijöistä, vaan rehellistä ja aitoa itsensä täydellistä hyväksymistä sekä hyvine että huonoine puolineen, uskallusta olla menestyvän, kovan ja pärjäävän lisäksi myös herkkä, haavoittuva ja nöyrä. Vasta silloin muutos kohti parempaa voi alkaa.Vain rakkaus voi laajentaa ymmärrystäsi, koska silloin et rajoita ajatteluasi pinnallisilla rooleilla, ennakkoasenteilla ja uskomuksilla.
Et enää suhtaudu vieraisiin ihmisiin ja uusiin asioihin alitajuisesti epäluulolla tai vihamielisesti.Lopulta huomaat, että vaikka olemmekin ihmisinä erilaisia, olemme silti myös hyvin samanlaisia. Kaikki meistä ovat yhtä riippuvaisia rakkaudesta ja hyväksynnästä ja pyrkivät hakemaan sitä tavalla tai toisella.
Ymmärryksesi kasvaa ja havaitset, että todellisuudessa ei ole olemassakaan vain yhtä oikeaa tapaa elää elämäänsä tai absoluuttista hyvää, muttei myöskään absoluuttista pahaa.
Havaitset, että yhteiskunnassa ilmenevä itsekkyys, pelko ja pahuus ovatkin vain merkkejä henkisen kehittymättömyyden puutteesta joka taas kumpuaa väistämättä rakkauden vajeesta.Jeesus mitä soopaa. Mennäänpä kertomaan tämä kiireesti holokaustin uhreille ja sodan lapsiseksiorjille. ”Hyväksyntä on Avain!”
Käsitit valitettavasti sanoman hieman väärin.
Eiköhän tuossa viitattu juuri siihen, että mainitsemiasi pahuuksia tekevät ihmiset ovat olleet vielä henkisesti kehittymättömiä.
He eivät ole aidosti rakastaneet ja välittäneet itsestään ja näin ollen he eivät ole olleet kykeneviä sitä myöskään muille jakamaan, vaan ovat korvanneet sen pahuudella.
Tiesitkö muuten, että valitettavan usein lapsiseksi uhreista tulee myöhemmin itse hyväksikäyttäjiä, juuri aiemmin mainitusta syystä.
Vierailija kirjoitti:
Itse en käytä maskeja enää,ei ne auta ei myöskään tehottamat ja vaaralliset rokotteet. Oikeassa on tuo yks kirjoittaja,maailmanloppua eletään, en ennen uskonut raamattuun mutta pakko on minunkin uskoa mikään muu ei selitä tätä tuskaa ja ahdistusta ja silti pitäis vain teeskennellä iloista ja hymyillä vaikka ahdistaa.
Mitähän ihmettä taas...Rokotteet EI ole tehottomia, eikä vaarallisia. Iso apu välttyä pahimmalta taudilta. Mitään haittaa ei ole rokotteista. Taudista on paljonkin haittaa. Maskista hyötyä, suojaan muita.
Olen uskis ja raivostuttaa moinen denialismi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helvetti=toiset ihmiset.
Yksin on hyvä.
Ainakin se Helvetin porttikongi taitaa olla Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos Ap, kuvailit juuri täydellisesti tän hetken ajatusmaailmani! ❣️
Vierailija kirjoitti:
Pertti62 kirjoitti:
Kupliin eristäytyminen ei ole hyvä ratkaisu, koska pahoinvointi kumpuaa suurelta osin juuri kuplien kylmästä rajapinnasta. Kuplan sisällä voi olla mukavuusalue jossa ei huolet paina, mutta yritäppä elää sen ulkopuolella, et kelpaa muihin kupliin koska kuplissa on hylkivä rajapinta ja sisäpiiri joka suojelee kuplaa.
Miksi pitäisi päästä muihin kupliin, jos on jo se oma kupla, jossa elämä on oikein hyvää?
Tästä hieman paistaa sellainen ylempi keskiluokkaisen ja omaan napaan tuijottavan ihmisen kommentti. On saatu parhaat mahdolliset pelikortit elämän onnenarvonnassa ja elämässä on (toistaiseksi) aina kaikki mennyt putkeen.
Eletään siinä omassa hyvin rajoittuneessa hyvinvointi kuplassa ja vaikka olisikin esimerkiksi runsaasti taloudellisia resursseja auttaa heikompiaan, niin näin ei tehdä, koska halutaan maksimoida vain se oma ja oman lähipiirin ylimitoitettu taloudellinen hyvinvointi.
Niin kauan kuin on kuplia ja luokkia, niin kauan pahoinvointi ja vastakkainasettelu yhteiskunnassa lisääntyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ULI ULI ULI
Elämme paratiisissa. Hyvinvointiyhteiskunnassa.
Meidän aineelliset perustarpeemme tyydytetään, vaikka olisimme neliraajahalvaantuneita.
Meillä on oikeus saada lääketieteellistä hoitoa, oikeusapua; oikeus hakea toimeentulotukea, asumistukea, sairauspäivärahaa.. lista on pitkä. Ei tietenkään loputon.
Itse tajusin järkyttävänä tosiseikkana sen, että isoisäni nuoruudessa (syntyi 1900-luvun alussa), joutui ensimmäisen maailmansodan ja sisällissodan seurauksena vielä moni ihminen Suomessa KISKOMAAN PETTUA männystä ja jauhamaan sitä leipäänsä, että pysyisi hengissä. Että ei kuolisi nälkään.
Oletteko maistaneet pettuleipää? Se ei ole mitään herkkua. Se maistuu niin hirveältä, että sitä on vaikeaa syödä. Silti vielä vähän yli 100 vuotta sitten sitä oli PAKKO syödä.
Samaten vähän yli 100 vuotta sitten Suomessa oli paljon ihmisiä, myös perheitä, joilla ei ollut omaa asuntoa. Tämä tarkoitti sitä, että he asuivat toisten ihmisten pirtin nurkissa, toisten olohuoneissa. Tai saunassa. Tai missä tahansa loukossa, johon pääsivät suojaan sateelta. Kaupungeissa oli vielä melko tavallista, että isollakin perheellä oli yksi huone, jossa he asuivat. Siis ei 1h+k, vaan vain yksi huone, jossa syötiin, nukuttiin, laitettiin ruokaa ja elettiin. Vessaa ei ollut. Kylpyhuonetta ei ollut. Pihan perällä oli puukäymälä ja lattialla ehkä potta tai haiseva ämpäri. Päivän ruokalista: rupisia perunoita, muutama tikkusuolainen silakka, palanen huonoista jauhoista leivottua leipää, juomaksi ehkä kulaus kokkareista piimää, johon on sekoitettu vettä. Työ: raskasta, huonosti palkattua, huutavia esimiehiä. Vaihtovaatteita ei yhtä paitaa ja hametta lukuun ottamatta ole. Peseytyminen: kerran viikossa saunassa.
Jos ajattelette itsenne elämään tuollaista elämää, voitte miettiä, onko elämä yhtä helvettiä Suomessa v. 2022 vai ei?
Toisaalta heillä oli asiat hyvin verrattuna heidän esi-isiinsä 150 vuotta takaperin.
Silloin ei peseydytty edes saunassa ja asuttiin pahimmillaan maakuopissa. Todella moni kuoli kylmyyteen, nälkään ja sairauksiin.
Saman aikaan Englannissa jne aatelisto eli valtavissa linnoissaan satojen palvelijoiden täyttäessä jokaisen mieleen juolahtavan oikun.
Jos nyt kaikkien maailman miljardöörien varat jaettaisiin tasaisesti kaikkien maailman ihmisten kesken, meillä ei olisi vesipulaa ja nälänhätää, lapsikuolleisuutta ja lapsisotilaita, miljoonia vakavasti eri lailla sairaita lapsia joiden sairauksia ja kipuja ei ole varaa hoitaa asianmukaisesti..
Tässä mielessä asumme helvetissä niin nyt, kuin 100 tai 250 vuottakin sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pertti62 kirjoitti:
Kupliin eristäytyminen ei ole hyvä ratkaisu, koska pahoinvointi kumpuaa suurelta osin juuri kuplien kylmästä rajapinnasta. Kuplan sisällä voi olla mukavuusalue jossa ei huolet paina, mutta yritäppä elää sen ulkopuolella, et kelpaa muihin kupliin koska kuplissa on hylkivä rajapinta ja sisäpiiri joka suojelee kuplaa.
Miksi pitäisi päästä muihin kupliin, jos on jo se oma kupla, jossa elämä on oikein hyvää?
Tästä hieman paistaa sellainen ylempi keskiluokkaisen ja omaan napaan tuijottavan ihmisen kommentti. On saatu parhaat mahdolliset pelikortit elämän onnenarvonnassa ja elämässä on (toistaiseksi) aina kaikki mennyt putkeen.
Eletään siinä omassa hyvin rajoittuneessa hyvinvointi kuplassa ja vaikka olisikin esimerkiksi runsaasti taloudellisia resursseja auttaa heikompiaan, niin näin ei tehdä, koska halutaan maksimoida vain se oma ja oman lähipiirin ylimitoitettu taloudellinen hyvinvointi.
Niin kauan kuin on kuplia ja luokkia, niin kauan pahoinvointi ja vastakkainasettelu yhteiskunnassa lisääntyy.
Käsitit alunperinkin mun kupla-jutun ihan väärin. Ei kuplassa tarvitse olla just samasta sosiaali- tai tuloluokasta olevia ihmisiä. Ei kuplassa olevien tarvitse kaikkien olla samanlaisia. Kuplassasi on sellaisia ihmisiä, jotka ovat mielestäsi mukavia. Kas kun myös niissä, joilla asiat eivät ole hyvin, on varsin paljon mukavia ihmisiä. Juuri näiden kommenttieni välissä viestittelin yhdelle kuplaani kuuluvalle ystävälleni, jolla taloudellinen tilanne on katastrofaalinen ja terveyskin reistailee. Juuri nyt hän on sairaalassa. Voin auttaa ja tukea häntä olemalla läsnä. Vaikkakin nyt tällä hetkellä en fyysisesti vaan viestien välityksellä. Kuunnella hänen huoliaan, pohtia hänen asioitaan yhdessä hänen kanssaan, koittaa miettiä yhdessä ratkaisuja hänen vaikeuksiinsa jne. Miksi hän kuuluu kuplaani? Koska pidän hänestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi myös muodostaa oman kuplansa ja elää siinä. Ympäröi itsensä kauniilla ja mukavilla asioilla. Ottaa kuplaansa vain mukavia ihmisiä. Ei seuraa maailmalla tapahtuvia kamaluuksia.
Voi koettaa tehdä myös itsestään itselleen mahdollisimman mukavaa seuraa. Keinoja on loputtomasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi myös muodostaa oman kuplansa ja elää siinä. Ympäröi itsensä kauniilla ja mukavilla asioilla. Ottaa kuplaansa vain mukavia ihmisiä. Ei seuraa maailmalla tapahtuvia kamaluuksia.
Voi koettaa tehdä myös itsestään itselleen mahdollisimman mukavaa seuraa. Keinoja on loputtomasti.
Tämäkin on ihan totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pertti62 kirjoitti:
Kupliin eristäytyminen ei ole hyvä ratkaisu, koska pahoinvointi kumpuaa suurelta osin juuri kuplien kylmästä rajapinnasta. Kuplan sisällä voi olla mukavuusalue jossa ei huolet paina, mutta yritäppä elää sen ulkopuolella, et kelpaa muihin kupliin koska kuplissa on hylkivä rajapinta ja sisäpiiri joka suojelee kuplaa.
Miksi pitäisi päästä muihin kupliin, jos on jo se oma kupla, jossa elämä on oikein hyvää?
Tästä hieman paistaa sellainen ylempi keskiluokkaisen ja omaan napaan tuijottavan ihmisen kommentti. On saatu parhaat mahdolliset pelikortit elämän onnenarvonnassa ja elämässä on (toistaiseksi) aina kaikki mennyt putkeen.
Eletään siinä omassa hyvin rajoittuneessa hyvinvointi kuplassa ja vaikka olisikin esimerkiksi runsaasti taloudellisia resursseja auttaa heikompiaan, niin näin ei tehdä, koska halutaan maksimoida vain se oma ja oman lähipiirin ylimitoitettu taloudellinen hyvinvointi.
Niin kauan kuin on kuplia ja luokkia, niin kauan pahoinvointi ja vastakkainasettelu yhteiskunnassa lisääntyy.
Höpö ja höpö, huonoista korteista ei suomalaiset ole kuulleetkaan. Koskaan ei ole ollut moista hyvinvoinnin aikaa, ei tarvitse kauas mennä ajassa eikä paikassa, kun oikeasti on ongelmana mistä saada ruokaa. Täällä kitistään, kun ei ole työttömänä varaa elää kuten rikkaat.
Joillakin se lasi on aina puoliksi tyhjä, ja naapurilla aina paremmin. Ei heitä voi auttaa, se on elämänasenne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ULI ULI ULI
Elämme paratiisissa. Hyvinvointiyhteiskunnassa.
Meidän aineelliset perustarpeemme tyydytetään, vaikka olisimme neliraajahalvaantuneita.
Meillä on oikeus saada lääketieteellistä hoitoa, oikeusapua; oikeus hakea toimeentulotukea, asumistukea, sairauspäivärahaa.. lista on pitkä. Ei tietenkään loputon.
Itse tajusin järkyttävänä tosiseikkana sen, että isoisäni nuoruudessa (syntyi 1900-luvun alussa), joutui ensimmäisen maailmansodan ja sisällissodan seurauksena vielä moni ihminen Suomessa KISKOMAAN PETTUA männystä ja jauhamaan sitä leipäänsä, että pysyisi hengissä. Että ei kuolisi nälkään.
Oletteko maistaneet pettuleipää? Se ei ole mitään herkkua. Se maistuu niin hirveältä, että sitä on vaikeaa syödä. Silti vielä vähän yli 100 vuotta sitten sitä oli PAKKO syödä.
Samaten vähän yli 100 vuotta sitten Suomessa oli paljon ihmisiä, myös perheitä, joilla ei ollut omaa asuntoa. Tämä tarkoitti sitä, että he asuivat toisten ihmisten pirtin nurkissa, toisten olohuoneissa. Tai saunassa. Tai missä tahansa loukossa, johon pääsivät suojaan sateelta. Kaupungeissa oli vielä melko tavallista, että isollakin perheellä oli yksi huone, jossa he asuivat. Siis ei 1h+k, vaan vain yksi huone, jossa syötiin, nukuttiin, laitettiin ruokaa ja elettiin. Vessaa ei ollut. Kylpyhuonetta ei ollut. Pihan perällä oli puukäymälä ja lattialla ehkä potta tai haiseva ämpäri. Päivän ruokalista: rupisia perunoita, muutama tikkusuolainen silakka, palanen huonoista jauhoista leivottua leipää, juomaksi ehkä kulaus kokkareista piimää, johon on sekoitettu vettä. Työ: raskasta, huonosti palkattua, huutavia esimiehiä. Vaihtovaatteita ei yhtä paitaa ja hametta lukuun ottamatta ole. Peseytyminen: kerran viikossa saunassa.
Jos ajattelette itsenne elämään tuollaista elämää, voitte miettiä, onko elämä yhtä helvettiä Suomessa v. 2022 vai ei?
Toisaalta heillä oli asiat hyvin verrattuna heidän esi-isiinsä 150 vuotta takaperin.
Silloin ei peseydytty edes saunassa ja asuttiin pahimmillaan maakuopissa. Todella moni kuoli kylmyyteen, nälkään ja sairauksiin.
Saman aikaan Englannissa jne aatelisto eli valtavissa linnoissaan satojen palvelijoiden täyttäessä jokaisen mieleen juolahtavan oikun.Jos nyt kaikkien maailman miljardöörien varat jaettaisiin tasaisesti kaikkien maailman ihmisten kesken, meillä ei olisi vesipulaa ja nälänhätää, lapsikuolleisuutta ja lapsisotilaita, miljoonia vakavasti eri lailla sairaita lapsia joiden sairauksia ja kipuja ei ole varaa hoitaa asianmukaisesti..
Tässä mielessä asumme helvetissä niin nyt, kuin 100 tai 250 vuottakin sitten.
Ei Suomessa ole nälänhätää, vesipulaa tai lapsisotilaita nytkään. Jos oikeasti haluaa muutosta, tekee jotakin, menee sinne vapaaehtoistöihin. Muuten vaan on osa ongelmaa, oman pahan olon oksennus muiden niskaan ei maailmaa paranna.
Minä autan kodittomia eläimiä, se parantaa paitsi niiden elämää, niin myös minun. Valittaminen on turhuutta. Muita auttamalla korjaa niitä omia lapsuuden kurjuuksia myös. Mutta eihän se käy, ei valittaja halua auttaa. Hän haluaa valittaa ja että häntä autetaan. Siinäpä haluaa ja hukkaa ainutkertaisen elämänsä tyhmyyksiin.
Elämä ei ole erityisen vaikeaa eikä pelottavaa, varsinkaan suhteellisen turvallisessa Suomessa. Välillä on enemmän tai vähemmän haasteita, mutta aika moni asia on omasta pääkopasta kiinni.
Onnellisuus tulee kun avaa konvehtirasian ja painaa TV:n kaukosäätimen ON-nappia.
Millä tavalla sinä autat näitä ihmisiä, joista puhut? Autatko Suomesta käsin vai matkustatko näihin maihin auttamaan ihmisiä?
- eri