Lue keskustelun säännöt.
Elämmekö oikeasti "helvetissä"? Elämä on niin vaikeaa ja pelottavaa.
07.02.2022 |
Kaiken kaikkiaan suurimmaksi osaksi vain tuskaa, pelkoa ja varuillaan oloa.
Ikäviä tunteita, raskaita ilmiöitä, henkilökohtaisia vaikeuksia, pahoja asioita tapahtuu koko ajan, pienestä ja suuresta kuvasta katsottuna.
Suurin osa ihmisistä vaikuttaa hyvin tyytymättömiltä elämään ja jatkuvasti on jotain ja on vain "pakko" jaksaa. Lisäksi sitten arvomaailman ongelmat. Koko ajan on vain pakko käyttää defenssejä, ettei sekoa ja että jotenkin jaksaisi, päivä kerrallaan.
En haluaisi ajatella näin mutta minusta elämä on loppuenlopuksi vain pahaa mieltä tuottavaa ja rasittavia jännitteitä, paineita lukemattomista asioista.
Sitä vain toivoisi, että tämä olisi pian ohi.
Ei minua kiinnosta työt, lisääntyminen (ainakaan tällaiseen maailmaan) tai mikään mistä pitäisi ottaa vastuuta koko ajan.
Silti on vaan mentävä ja yritettävä, esittää ja hokea mantroja miten hyvin asiat ovatkaan, naamari päällä eteenpäin.
Elämä ei täällä tunnu merkitykselliseltä vaan nöyryyttävältä.
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi myös muodostaa oman kuplansa ja elää siinä. Ympäröi itsensä kauniilla ja mukavilla asioilla. Ottaa kuplaansa vain mukavia ihmisiä. Ei seuraa maailmalla tapahtuvia kamaluuksia.
Aivan järkyttävän itsekästä - ihan jo ajatuksen tasolla.
Tervettä itsekkyyttä on pitää huolta hyvinvoinnistaan. Se on välttämättömyys, jotta pystyy antamaan itsestään muillekin. Ei maailman kärsiviä auta se, että joku jossain ahdistuu heidän tilanteestaan. Se auttaa, että joku tekee konkreettisia asioita heidän hyväkseen. Tähän ei kykene ihminen, joka maailmantuskissaan haaveilee kuolemasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutama tuhatta psykopaattia tekee maapallon ihmisille elämästä helvettiä ja haalii kaikki rahat. Miksei kukaan tee asialle mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi myös muodostaa oman kuplansa ja elää siinä. Ympäröi itsensä kauniilla ja mukavilla asioilla. Ottaa kuplaansa vain mukavia ihmisiä. Ei seuraa maailmalla tapahtuvia kamaluuksia.
Aivan järkyttävän itsekästä - ihan jo ajatuksen tasolla.
Tervettä itsekkyyttä on pitää huolta hyvinvoinnistaan. Se on välttämättömyys, jotta pystyy antamaan itsestään muillekin. Ei maailman kärsiviä auta se, että joku jossain ahdistuu heidän tilanteestaan. Se auttaa, että joku tekee konkreettisia asioita heidän hyväkseen. Tähän ei kykene ihminen, joka maailmantuskissaan haaveilee kuolemasta.
Ei myöskään sellainen, joka ympäröi itsensä illusoriseen onnellisuuskuplaan vain valitsemillaan läheisillä unohtaen, että muu maailma kärsii. Oikeasti; kukaan ei voi olla täysin onnellinen niin kauan, kun yksikin yksilö kärsii muiden aiheuttamasta kivusta/ahdistuksesta/puutteesta. Se on ihmiskunnan ”perisyntiä”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi myös muodostaa oman kuplansa ja elää siinä. Ympäröi itsensä kauniilla ja mukavilla asioilla. Ottaa kuplaansa vain mukavia ihmisiä. Ei seuraa maailmalla tapahtuvia kamaluuksia.
Aivan järkyttävän itsekästä - ihan jo ajatuksen tasolla.
Tervettä itsekkyyttä on pitää huolta hyvinvoinnistaan. Se on välttämättömyys, jotta pystyy antamaan itsestään muillekin. Ei maailman kärsiviä auta se, että joku jossain ahdistuu heidän tilanteestaan. Se auttaa, että joku tekee konkreettisia asioita heidän hyväkseen. Tähän ei kykene ihminen, joka maailmantuskissaan haaveilee kuolemasta.
Ei myöskään sellainen, joka ympäröi itsensä illusoriseen onnellisuuskuplaan vain valitsemillaan läheisillä unohtaen, että muu maailma kärsii. Oikeasti; kukaan ei voi olla täysin onnellinen niin kauan, kun yksikin yksilö kärsii muiden aiheuttamasta kivusta/ahdistuksesta/puutteesta. Se on ihmiskunnan ”perisyntiä”.
Kukaan ei voi huolehtia kaikista maailman ihmisistä. Se on täysi mahdottomuus. Mutta jokainen voi huolehtia omista läheisistään ( = omassa kuplassaan olevista). Jos jokainen tekisi edes tämän, maailma olisi paljon parempi kaikille.
t. se kuplassa elävä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi myös muodostaa oman kuplansa ja elää siinä. Ympäröi itsensä kauniilla ja mukavilla asioilla. Ottaa kuplaansa vain mukavia ihmisiä. Ei seuraa maailmalla tapahtuvia kamaluuksia.
Aivan järkyttävän itsekästä - ihan jo ajatuksen tasolla.
Tervettä itsekkyyttä on pitää huolta hyvinvoinnistaan. Se on välttämättömyys, jotta pystyy antamaan itsestään muillekin. Ei maailman kärsiviä auta se, että joku jossain ahdistuu heidän tilanteestaan. Se auttaa, että joku tekee konkreettisia asioita heidän hyväkseen. Tähän ei kykene ihminen, joka maailmantuskissaan haaveilee kuolemasta.
Ei myöskään sellainen, joka ympäröi itsensä illusoriseen onnellisuuskuplaan vain valitsemillaan läheisillä unohtaen, että muu maailma kärsii. Oikeasti; kukaan ei voi olla täysin onnellinen niin kauan, kun yksikin yksilö kärsii muiden aiheuttamasta kivusta/ahdistuksesta/puutteesta. Se on ihmiskunnan ”perisyntiä”.
Kukaan ei voi huolehtia kaikista maailman ihmisistä. Se on täysi mahdottomuus. Mutta jokainen voi huolehtia omista läheisistään ( = omassa kuplassaan olevista). Jos jokainen tekisi edes tämän, maailma olisi paljon parempi kaikille.
t. se kuplassa elävä
On kuplaista kuvitella, että kaikilla olisi edes perhe tai läheisiä! Jokaisella on mahdollisuus auttaa, mutta lähes kukaan ei _halua_ - se meissä on vikana! Selitellään kyllä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kärsimystä ja ahdistusta ihmisille aiheuttaa se, että olemme lähes unohtaneet mistä aito onnellisuus ja hyvinvointi kumpuaa. Onnellisuus on ulkoistettu sosiaaliseksi statukseksi ja materiaalisiksi asioiksi.
Onnellisuutta ei kuitenkaan pohjimmiltaan löydä ulkoisista arvoista ja asioista, vaikkapa hienosti autosta, isosta osakesalkusta, kauniista talosta tai yhteiskunnallisesta asemasta tai tittelistä.
Sen todellinen lähde on rakkaudessa ja ymmärryksessä niin itseä kuin kanssa ihmisiään kohtaan ja nämä jokainen voi saavuttaa täysin ilmaiseksi.
En puhu vain rakkaudesta ja ymmärryksestä omia läheisiään kohtaan, vaan myös naapureita ja ventovieraita ihmisiä kohtaan, jopa "vihamiehiä" ja omia arvojasi vastaan sotivia ihmisiä kohtaan.
Tärkein lähde on kuitenkin rakkaus ja hyväksyntä omaa itseä kohtaan.
Enkä tällä tarkoita omahyväistä itserakkautta joka yleensä kumpuaa aiemmin mainituista ulkoisista tekijöistä, vaan rehellistä ja aitoa itsensä täydellistä hyväksymistä sekä hyvine että huonoine puolineen, uskallusta olla menestyvän, kovan ja pärjäävän lisäksi myös herkkä, haavoittuva ja nöyrä. Vasta silloin muutos kohti parempaa voi alkaa.
Vain rakkaus voi laajentaa ymmärrystäsi, koska silloin et rajoita ajatteluasi pinnallisilla rooleilla, ennakkoasenteilla ja uskomuksilla.
Et enää suhtaudu vieraisiin ihmisiin ja uusiin asioihin alitajuisesti epäluulolla tai vihamielisesti.
Lopulta huomaat, että vaikka olemmekin ihmisinä erilaisia, olemme silti myös hyvin samanlaisia. Kaikki meistä ovat yhtä riippuvaisia rakkaudesta ja hyväksynnästä ja pyrkivät hakemaan sitä tavalla tai toisella.
Ymmärryksesi kasvaa ja havaitset, että todellisuudessa ei ole olemassakaan vain yhtä oikeaa tapaa elää elämäänsä tai absoluuttista hyvää, muttei myöskään absoluuttista pahaa.
Havaitset, että yhteiskunnassa ilmenevä itsekkyys, pelko ja pahuus ovatkin vain merkkejä henkisen kehittymättömyyden puutteesta joka taas kumpuaa väistämättä rakkauden vajeesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin Raamatussa kyllä kerrotaan että lopun aikoina, on juuri tällaista.
Mutta siihen tulee pian muutos. Pahat ihmiset eivät tietenkään huomaa mitään vaan sanovat samaa kuin Nooan aikana: "näin on aina, ollut jne" Suurin osa tajuaa vasta kun on liian myöhäistä.
Nooh, yritäpä etsiä ajanjakso ihmisen historiassa, johon lopun aikojen kuvaus EI sopisi. Ihmiskunnan elämään on aina kuulunut kärsimystä, itsekkyyttä ja sotia.
On järjetöntä, sanoisin suorastaan mielisairasta ottaa kaikki maailman ongelmat ja ihmisten murheet kannettavakseen. Sitä ei kukaan kestä, eikä kenenkään tarvitse tehdä niin. Se vain pahentaa ongelmaa, koska siinä touhussa sairastuu itsekin niin henkisesti kuin fyysisestikin ja näin päätyy yhdeksi lisäongelmaksi itsekin muiden hyysättäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kärsimystä ja ahdistusta ihmisille aiheuttaa se, että olemme lähes unohtaneet mistä aito onnellisuus ja hyvinvointi kumpuaa. Onnellisuus on ulkoistettu sosiaaliseksi statukseksi ja materiaalisiksi asioiksi.
Onnellisuutta ei kuitenkaan pohjimmiltaan löydä ulkoisista arvoista ja asioista, vaikkapa hienosti autosta, isosta osakesalkusta, kauniista talosta tai yhteiskunnallisesta asemasta tai tittelistä.
Sen todellinen lähde on rakkaudessa ja ymmärryksessä niin itseä kuin kanssa ihmisiään kohtaan ja nämä jokainen voi saavuttaa täysin ilmaiseksi.
En puhu vain rakkaudesta ja ymmärryksestä omia läheisiään kohtaan, vaan myös naapureita ja ventovieraita ihmisiä kohtaan, jopa "vihamiehiä" ja omia arvojasi vastaan sotivia ihmisiä kohtaan.
Tärkein lähde on kuitenkin rakkaus ja hyväksyntä omaa itseä kohtaan.
Enkä tällä tarkoita omahyväistä itserakkautta joka yleensä kumpuaa aiemmin mainituista ulkoisista tekijöistä, vaan rehellistä ja aitoa itsensä täydellistä hyväksymistä sekä hyvine että huonoine puolineen, uskallusta olla menestyvän, kovan ja pärjäävän lisäksi myös herkkä, haavoittuva ja nöyrä. Vasta silloin muutos kohti parempaa voi alkaa.Vain rakkaus voi laajentaa ymmärrystäsi, koska silloin et rajoita ajatteluasi pinnallisilla rooleilla, ennakkoasenteilla ja uskomuksilla.
Et enää suhtaudu vieraisiin ihmisiin ja uusiin asioihin alitajuisesti epäluulolla tai vihamielisesti.Lopulta huomaat, että vaikka olemmekin ihmisinä erilaisia, olemme silti myös hyvin samanlaisia. Kaikki meistä ovat yhtä riippuvaisia rakkaudesta ja hyväksynnästä ja pyrkivät hakemaan sitä tavalla tai toisella.
Ymmärryksesi kasvaa ja havaitset, että todellisuudessa ei ole olemassakaan vain yhtä oikeaa tapaa elää elämäänsä tai absoluuttista hyvää, muttei myöskään absoluuttista pahaa.
Havaitset, että yhteiskunnassa ilmenevä itsekkyys, pelko ja pahuus ovatkin vain merkkejä henkisen kehittymättömyyden puutteesta joka taas kumpuaa väistämättä rakkauden vajeesta.
Ja hörhöopas ollaan opeteltu ulkoa, sekä purematta nielty 🙄
Suurin osa ihmisistä on ihan tyytyväisiä, tai huolenaiheet eivät ole kovin suuria. En tiedä mihin ap:n kuvitelma oikein perustuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kärsimystä ja ahdistusta ihmisille aiheuttaa se, että olemme lähes unohtaneet mistä aito onnellisuus ja hyvinvointi kumpuaa. Onnellisuus on ulkoistettu sosiaaliseksi statukseksi ja materiaalisiksi asioiksi.
Onnellisuutta ei kuitenkaan pohjimmiltaan löydä ulkoisista arvoista ja asioista, vaikkapa hienosti autosta, isosta osakesalkusta, kauniista talosta tai yhteiskunnallisesta asemasta tai tittelistä.
Sen todellinen lähde on rakkaudessa ja ymmärryksessä niin itseä kuin kanssa ihmisiään kohtaan ja nämä jokainen voi saavuttaa täysin ilmaiseksi.
En puhu vain rakkaudesta ja ymmärryksestä omia läheisiään kohtaan, vaan myös naapureita ja ventovieraita ihmisiä kohtaan, jopa "vihamiehiä" ja omia arvojasi vastaan sotivia ihmisiä kohtaan.
Tärkein lähde on kuitenkin rakkaus ja hyväksyntä omaa itseä kohtaan.
Enkä tällä tarkoita omahyväistä itserakkautta joka yleensä kumpuaa aiemmin mainituista ulkoisista tekijöistä, vaan rehellistä ja aitoa itsensä täydellistä hyväksymistä sekä hyvine että huonoine puolineen, uskallusta olla menestyvän, kovan ja pärjäävän lisäksi myös herkkä, haavoittuva ja nöyrä. Vasta silloin muutos kohti parempaa voi alkaa.Vain rakkaus voi laajentaa ymmärrystäsi, koska silloin et rajoita ajatteluasi pinnallisilla rooleilla, ennakkoasenteilla ja uskomuksilla.
Et enää suhtaudu vieraisiin ihmisiin ja uusiin asioihin alitajuisesti epäluulolla tai vihamielisesti.Lopulta huomaat, että vaikka olemmekin ihmisinä erilaisia, olemme silti myös hyvin samanlaisia. Kaikki meistä ovat yhtä riippuvaisia rakkaudesta ja hyväksynnästä ja pyrkivät hakemaan sitä tavalla tai toisella.
Ymmärryksesi kasvaa ja havaitset, että todellisuudessa ei ole olemassakaan vain yhtä oikeaa tapaa elää elämäänsä tai absoluuttista hyvää, muttei myöskään absoluuttista pahaa.
Havaitset, että yhteiskunnassa ilmenevä itsekkyys, pelko ja pahuus ovatkin vain merkkejä henkisen kehittymättömyyden puutteesta joka taas kumpuaa väistämättä rakkauden vajeesta.
Jeesus mitä soopaa. Mennäänpä kertomaan tämä kiireesti holokaustin uhreille ja sodan lapsiseksiorjille. ”Hyväksyntä on Avain!”
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa ihmisistä on ihan tyytyväisiä, tai huolenaiheet eivät ole kovin suuria. En tiedä mihin ap:n kuvitelma oikein perustuu.
Missä? Ehkä länsimaisessa kermaperseyhteiskunnassa, tuskin missään muualla. Ja se ”missään muuallakin” on osa ”meitä”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tervettä itsekkyyttä on pitää huolta hyvinvoinnistaan. Se on välttämättömyys, jotta pystyy antamaan itsestään muillekin. Ei maailman kärsiviä auta se, että joku jossain ahdistuu heidän tilanteestaan. Se auttaa, että joku tekee konkreettisia asioita heidän hyväkseen. Tähän ei kykene ihminen, joka maailmantuskissaan haaveilee kuolemasta.
Ei myöskään sellainen, joka ympäröi itsensä illusoriseen onnellisuuskuplaan vain valitsemillaan läheisillä unohtaen, että muu maailma kärsii. Oikeasti; kukaan ei voi olla täysin onnellinen niin kauan, kun yksikin yksilö kärsii muiden aiheuttamasta kivusta/ahdistuksesta/puutteesta. Se on ihmiskunnan ”perisyntiä”.
Joku tarvitsee sen oman kuplan, jotta pysyy edes itse terveenä ja kykenee olemaan läsnä läheisilleen. Se riittää. He, joilla voimavaroja on enemmän, pureutuvat suurempiin ongelmiin. Kukaan ei hyödy siitä, että joku ottaa harteilleen koko maailman murheet ja luhistuu niiden alle. Jos todella haluaa auttaa kärsiviä, tulee ensin hoidattaa itsensä sellaiseen kuntoon, että kykenee toimimaan.
Vierailija kirjoitti:
On kuplaista kuvitella, että kaikilla olisi edes perhe tai läheisiä! Jokaisella on mahdollisuus auttaa, mutta lähes kukaan ei _halua_ - se meissä on vikana! Selitellään kyllä!
Lukemattomat ihmiset maailmassa toimivat auttaja-ammateissa sekä vapaaehtoisina auttajajärjestöissä.
Vierailija kirjoitti:
Tämä palsta on helv*tti.
Täällä tehdään sinne hakemus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi myös muodostaa oman kuplansa ja elää siinä. Ympäröi itsensä kauniilla ja mukavilla asioilla. Ottaa kuplaansa vain mukavia ihmisiä. Ei seuraa maailmalla tapahtuvia kamaluuksia.
Aivan järkyttävän itsekästä - ihan jo ajatuksen tasolla.
Tervettä itsekkyyttä on pitää huolta hyvinvoinnistaan. Se on välttämättömyys, jotta pystyy antamaan itsestään muillekin. Ei maailman kärsiviä auta se, että joku jossain ahdistuu heidän tilanteestaan. Se auttaa, että joku tekee konkreettisia asioita heidän hyväkseen. Tähän ei kykene ihminen, joka maailmantuskissaan haaveilee kuolemasta.
Ei myöskään sellainen, joka ympäröi itsensä illusoriseen onnellisuuskuplaan vain valitsemillaan läheisillä unohtaen, että muu maailma kärsii. Oikeasti; kukaan ei voi olla täysin onnellinen niin kauan, kun yksikin yksilö kärsii muiden aiheuttamasta kivusta/ahdistuksesta/puutteesta. Se on ihmiskunnan ”perisyntiä”.
Kukaan ei voi huolehtia kaikista maailman ihmisistä. Se on täysi mahdottomuus. Mutta jokainen voi huolehtia omista läheisistään ( = omassa kuplassaan olevista). Jos jokainen tekisi edes tämän, maailma olisi paljon parempi kaikille.
t. se kuplassa eläväOn kuplaista kuvitella, että kaikilla olisi edes perhe tai läheisiä! Jokaisella on mahdollisuus auttaa, mutta lähes kukaan ei _halua_ - se meissä on vikana! Selitellään kyllä!
No jos omassa kuplassa ei ole ketään, silloin voi auttaa kuplan ulkopuolisia. On paljon erilaisia yhdistyksiä, joiden kautta voi auttaa. Ja ihan vaikka tällaisina lumisina aikoina voi käydä esimerkiksi lapioimassa lumet jonkun vanhuksen pihasta. Olin eilen menossa lapioimaan lumet vanhempieni pihasta, mutta joku - ei aavistustakaan kuka - oli ystävällisesti käynyt lapioimassa jo. Mielikuvituksen puutetta, jos et keksi, miten voisit auttaa, jos kerran sun kuplassasi ei ole ketään muita kuin sinä itse.
Vierailija kirjoitti:
Voi myös muodostaa oman kuplansa ja elää siinä. Ympäröi itsensä kauniilla ja mukavilla asioilla. Ottaa kuplaansa vain mukavia ihmisiä. Ei seuraa maailmalla tapahtuvia kamaluuksia.
Mielestäni tuo on vain pään puskaa laittamista ja pelolle pikkusormen antamista, eikä johda oikeasti yhtään mihinkään.
Mitä jos syystä tai toisesta "mukavuus kuplasi" rakoilee tai luhistuu kokonaan?
Kestätkö silloin todellisuutta tai mitkä ovat valmiutesi pärjätä vieraiden ihmisten parissa?
Tällainen tilanne voi hyvinkin tulla eteen sodan, suuren talouslaman tai luonnonmullistuksen johdosta, vain muutamia mahdollisuuksia mainitakseni.
Niin kuin joku viisas edellä mainitsikin, niin lopulta meillä on vain rakkaus. Itse lisäisin tuohon vielä uskon toisiin ihmisiin (vaikka he eivät edustaisikaan juuri sinun maailmankatsomustasi tai kuuluisi mukavuuskuplaasi).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kärsimystä ja ahdistusta ihmisille aiheuttaa se, että olemme lähes unohtaneet mistä aito onnellisuus ja hyvinvointi kumpuaa. Onnellisuus on ulkoistettu sosiaaliseksi statukseksi ja materiaalisiksi asioiksi.
Onnellisuutta ei kuitenkaan pohjimmiltaan löydä ulkoisista arvoista ja asioista, vaikkapa hienosti autosta, isosta osakesalkusta, kauniista talosta tai yhteiskunnallisesta asemasta tai tittelistä.
Sen todellinen lähde on rakkaudessa ja ymmärryksessä niin itseä kuin kanssa ihmisiään kohtaan ja nämä jokainen voi saavuttaa täysin ilmaiseksi.
En puhu vain rakkaudesta ja ymmärryksestä omia läheisiään kohtaan, vaan myös naapureita ja ventovieraita ihmisiä kohtaan, jopa "vihamiehiä" ja omia arvojasi vastaan sotivia ihmisiä kohtaan.
Tärkein lähde on kuitenkin rakkaus ja hyväksyntä omaa itseä kohtaan.
Enkä tällä tarkoita omahyväistä itserakkautta joka yleensä kumpuaa aiemmin mainituista ulkoisista tekijöistä, vaan rehellistä ja aitoa itsensä täydellistä hyväksymistä sekä hyvine että huonoine puolineen, uskallusta olla menestyvän, kovan ja pärjäävän lisäksi myös herkkä, haavoittuva ja nöyrä. Vasta silloin muutos kohti parempaa voi alkaa.Vain rakkaus voi laajentaa ymmärrystäsi, koska silloin et rajoita ajatteluasi pinnallisilla rooleilla, ennakkoasenteilla ja uskomuksilla.
Et enää suhtaudu vieraisiin ihmisiin ja uusiin asioihin alitajuisesti epäluulolla tai vihamielisesti.Lopulta huomaat, että vaikka olemmekin ihmisinä erilaisia, olemme silti myös hyvin samanlaisia. Kaikki meistä ovat yhtä riippuvaisia rakkaudesta ja hyväksynnästä ja pyrkivät hakemaan sitä tavalla tai toisella.
Ymmärryksesi kasvaa ja havaitset, että todellisuudessa ei ole olemassakaan vain yhtä oikeaa tapaa elää elämäänsä tai absoluuttista hyvää, muttei myöskään absoluuttista pahaa.
Havaitset, että yhteiskunnassa ilmenevä itsekkyys, pelko ja pahuus ovatkin vain merkkejä henkisen kehittymättömyyden puutteesta joka taas kumpuaa väistämättä rakkauden vajeesta.Ja hörhöopas ollaan opeteltu ulkoa, sekä purematta nielty 🙄
Siellä selvästi yksi rakkautta vaille jäänyt materialisti kuulolla 😂
"Sammuta projektori". Tänä aamuna Ylen aamuohjelmassa tuli joku pätkä suomalaisista eläinkokeista. Ilmeisesti jokin uusi dokumenttisarja, jota sitten lyhyesti aamulla esiteltiin. Kun pätkä alkoi, vaihdoin välittömästi kanavaa. Mulla on joitakin FB-kavereita, jotka tekevät tärkeää vapaaehtoistyötä eläinsuojelun parissa. Arvostan hyvin paljon heidän työtään, mutta olisin liian herkkä tekemään sitä itse. Sen vuoksi osallistun siihen lahjoittamalla rahaa. Nämä FB-kaverit laittoivat usein kuvia mitä julmimmin kohdelluista eläimistä ja kuvat putkahtivat mun uutisvirtaani. Laitoin FB:ssä asetukseni niin, että eivät enää putkahda. Tiedän, että eläimiä kohdellaan julmasti, mutta mun ei tarvitse saada siitä joka päivä muistutusta kammottavien valokuvien muodossa. "Sammutin projektorin".