Puoliso tulee ja menee miten tahtoo
Mä olen viime aikoina havahtunut siihen, että puolison ja mun elämät on eriytyneet aika kauas toisistaan.
Meillä on yhteinen koti, mutta lisäksi myös kakkosasunto paikkakunnalla, jossa puolison työpaikka sijaitsee. Etäisyys on sellainen, että välillä ajelee kotiin arki-iltoina ja välillä ei.
Mä en oo koskaan ollut kovin kontrolloiva, mulle on ollut ihan ok, et puoliso vaan ilmoittaa, tuleeko illaksi kotiin vai ei, ellei sitten oo jotain sovittua yhteistä menoa.
Nyt oon kuitenkin ärsyyntynyt, kun suhde on mennyt siihen, ettei ilmoittele... Voi tulla klo 22 viesti, että toivottaa hyvää yötä... Tai voi ilmestyä klo 17 kotiin. Hän tulee ja menee miten tahtoo... Ja mä ärsyynnyn myöhäisistä viesteistä tai äkillisestä ilmestymisestä kotiin.
Joo ja tiedän kyllä, että puhua pitäisi. Oon vaan jotenkin umpivttuuntunut, kun aikuinen ihminen ei tajua, miten parisuhteessa eletään. Tuntuu, ettei tää voi olla ees totta.
Uskottomuysjuttuja on turha tulla heittää. Jos niin on, sitten se on eron aika. Mutta jos ei, niin kertokaapa, että mitähän vttua tää tämmöinen käytös on?
Kommentit (109)
Ymmärrän ihan täysin! Itseäni ei häiritse se että toinen on päiviä toisella asunnolla eikä pahemmin edes ilmoittele, vaan se että se saattaa aivan varoittamatta pullahtaa ovesta niin että iltani menee sekaisin. Enkä siis tee mitään kummallisia, mutta jos olen vaikka valmistautunut katsomaan jonkun sarjan putkeen ja oikein koteloitunut sohvalle, ja toinen sitten jyllääkin eteiseen ja huhkii ja puhkii ja purkaa kamojaan ja mikrottaa ruokaa - tuntuu että se käy vaan sotkemassa ja häipyy sitten taas.
Mutta jos se ilmoittaa että on tulossa illaksi kotiin, niin mukavaa, teen sitten meille molemmille ruokaa ja asennoidun seuralliseksi.
Ap, pyydä yksinkertaisesti että mies ilmoittaa reilusti etukäteen milloin on tulossa himaan.
Vierailija kirjoitti:
Ootko koskaan ajatellut puhua hänelle näistä tunteistasi suoraan?
Olen, mutta tuntuu, et oon jo ihan liian vihainen tekemään sen asiallisesti. Ap
Vierailija kirjoitti:
Voisiko teillä olla muutakin ongelmaa parisuhteessa kuin tuo että mies ei ilmoittele kulkemisestaan? Miten olisi parisuhdeterapia ?
Ei ole muita ongelmia. Ongelma, että mies kulkee kuin kulkukisssa
-AP
Mitäpä, jos näytät hänelle tämän aloituksen, jos et osaa suutasi avata. Yksi miehen käytöstä selittävä tekijä voi olla hyvin raadollinen: Hän peläkää, että sinä löydät toisen ja siksi tulee aina ilmoittamatta. Voit iahan kysyä, että onko tästä kyse.
No kyllä on kummalista ettei asiasta ole puhuttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootko koskaan ajatellut puhua hänelle näistä tunteistasi suoraan?
Olen, mutta tuntuu, et oon jo ihan liian vihainen tekemään sen asiallisesti. Ap
Kirjoita sille kirje ja lähetä/meilaa se sille kun se on taas useamman päivän poissa ettekä näe hetkeen. Ja muista olla syyllistämättä miestä (syyllistäminen ei ole rakentavaa), vaan kerro miltä teidän tilanteenne susta tuntuu ja miksi. Kyllä mä ainakin huolestusin, jos mun kumppanini kokisi, että meidän erilleenkasvaminen olisi päässyt siihen pisteeseen, ettei hän enää edes osaa kaivata mua vaan pitää mua vieraana häiriötekijänä silloin kun nähdään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko teillä olla muutakin ongelmaa parisuhteessa kuin tuo että mies ei ilmoittele kulkemisestaan? Miten olisi parisuhdeterapia ?
Ei ole muita ongelmia. Ongelma, että mies kulkee kuin kulkukisssa
-AP
Tämä ei ollut ap. On tietysti muitakin ongelmia, mut mikä sitten on syytä ja mikä seurausta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Aika huonolta tuo kuulostaa. Voisiko pariterapia olla vaihtoehto? Siis jos on halua olla yhdessä. Itse kyllä voisin toimia suht lapsellisesti, just lähteä pois tai vaihtaa lukot.. Haluaisin herätellä toista. Eihän siitä mitään hyvää seuraisi.
Uskokaa nyt jo, että yhteiseen kotiin ei voi toinen vaihdattaa lukkoja, jos kirjoilla molemmat on.
Ja vaikka ois sun asunto, missä mies asuu, on oltava irtisanomisaika. Ketään ei voi kadulle heittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootko koskaan ajatellut puhua hänelle näistä tunteistasi suoraan?
Olen, mutta tuntuu, et oon jo ihan liian vihainen tekemään sen asiallisesti. Ap
Kirjoita sille kirje ja lähetä/meilaa se sille kun se on taas useamman päivän poissa ettekä näe hetkeen. Ja muista olla syyllistämättä miestä (syyllistäminen ei ole rakentavaa), vaan kerro miltä teidän tilanteenne susta tuntuu ja miksi. Kyllä mä ainakin huolestusin, jos mun kumppanini kokisi, että meidän erilleenkasvaminen olisi päässyt siihen pisteeseen, ettei hän enää edes osaa kaivata mua vaan pitää mua vieraana häiriötekijänä silloin kun nähdään.
Mun kiukku kasvaa sitä mukaa kun erossa olo päivien määrä, koska sitä todennäköisempää on, että hetkenä minä hyvänsä ilmestyy kotiin. Että kai pitäisi kirjoittaa silloin, kun on just lähtenyt. Ap
Vierailija kirjoitti:
No kyllä on kummalista ettei asiasta ole puhuttu.
Tässähän kaikesta päätellen on sellainen tilanne, että asiasta on puhuttu, mutta puhe ei tuota mitään tulosta ja ap;n sisällä alkaa kasvaa aggressiota. No en toki sivullisena tiedä, onko juuri näin. Vahva oletus.
Eli kysymys kuuluu, mikä on seuraava steppi. Miten asiaa voi tuoda enää asiallisesti esiin ja toisaalta olisiko siitä mitään hyötyäkään.
Teillä on ongelmia kommunikaatiossa. Kannattaa nyt ottaa asia esille miehen kanssa ihan tosissaan. Hänen puoleltaan tuo voi olla ihan ajattelemattomuutta, toki välinpitämättömyyttäkin. Ehkä hän kuvittelee, ettei sinua haittaa kun olet todennäköisesti kotona kuitenkin - hölmöä mutta jotkut ajattelevat noin.
En myöskään pitäisi tuollaisesta käytöksestä, koska tykkään tietää ainakin edellisenä päivänä suunnilleen mitä teen seuraavana (suunnitelmat voivat toki välillä muuttua lennossa). Muutenkin mulle on tärkeää viettää ihan suunnitellusti aikaa kumppanini kanssa eikä niin, että nähdään jos sattumalta menot sen sallivat (emme asu yhdessä). Miesystävä on luonteeltaan vähemmän suunnitelmallinen, ja meilläkin on ollut vääntöä siitä, että informaatio ei välity riittävän hyvin.
En tykkäisi. Miten teillä loma-ajat sujuu, vai oletteko koskaan lomalla samaan aikaan?
Hyvä kysymys. Pelimies J:llä oli myös asuntoja eri paikoissa ja sitten varsinainen ok-talo avovaimojen kanssa. Osaan sanoa että hän kävi siihen aikaan syömässä, töissä, kaupoilla, yökerhossa /baarissa, kaverilla, kaverin kanssa jossain, hoitamassa asioita, naisissa (eli "kaverilla"), harrastuksissa, osa käy hieronnassa tai akupunktiossa, hammaslääkärissä. Mutta jos on "kunnon mies" ettei petä voi kaveriseura viedä tai muut menot. Onko sekään hyvä jos ilmestyy ja katoaa kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ehkä sun pitää laittaa yksityisetsivä katsomaan missä menee (eli oikeastaan katsoa viestit puhelimesta salaa, ok ei sitten) tai kysyä, jutella. Haluatko elää sitä elämää vai tehdä muutoksen, saada mielenrauhan.
Ilmotteletko sinä miehellesi milloin menet kotiisi ja lähdet sieltä? Kun itsekin sanoit se on yhteinen koti niin kuulostaa aika kamalalta elämältä jos tarvisi kysellä lupaa tulla kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootko koskaan ajatellut puhua hänelle näistä tunteistasi suoraan?
Olen, mutta tuntuu, et oon jo ihan liian vihainen tekemään sen asiallisesti. Ap
Kirjoita sille kirje ja lähetä/meilaa se sille kun se on taas useamman päivän poissa ettekä näe hetkeen. Ja muista olla syyllistämättä miestä (syyllistäminen ei ole rakentavaa), vaan kerro miltä teidän tilanteenne susta tuntuu ja miksi. Kyllä mä ainakin huolestusin, jos mun kumppanini kokisi, että meidän erilleenkasvaminen olisi päässyt siihen pisteeseen, ettei hän enää edes osaa kaivata mua vaan pitää mua vieraana häiriötekijänä silloin kun nähdään.
Mun kiukku kasvaa sitä mukaa kun erossa olo päivien määrä, koska sitä todennäköisempää on, että hetkenä minä hyvänsä ilmestyy kotiin. Että kai pitäisi kirjoittaa silloin, kun on just lähtenyt. Ap
Joo, vaikka. Kun se lähtee seuraavan kerran, niin pistä sille vaikka maili samana iltana, kun uskot sen päässeen perille. Jos taas suosit kirjettä, niin voithan sä lähettää sen sinne teidän 2. osoitteeseen seuraavan kerran kun mies tulee kotiin, niin kirje odottelee sitä valmiina tms.
No toisaalta miksi omaan kotiin ei voi tulla milloin vain? Se on kuitenkin myös hänen kotinsa loppujen lopuksi. Miksi pitää etukäteen ilmoitella milloin tulee omaan kotiinsa?
Tossa joku kirjoitti tosi hyvin viestinnästä. Jos kirjoitat tai juttelet asiasta miehelle niin puhu omista tunteistasi. Mitä sinä koet ja miten ajattelet. Jos osoittaa toisen toimintaa tai luonnetta sormella, ollaan äkkiä konfliktitilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Ilmotteletko sinä miehellesi milloin menet kotiisi ja lähdet sieltä? Kun itsekin sanoit se on yhteinen koti niin kuulostaa aika kamalalta elämältä jos tarvisi kysellä lupaa tulla kotiin.
Ei se ole luvan kysymistä, että pidetään kumppani kärryillä omista tuloista ja menoista. Ihan perus huomaavaisuutta.
Joskus meillä synkkasi. Tykätään liikkua luonnossa, käydä museoissa, pienillä matkoilla. Ollaan myös molemmat introvertteja eli silloin kun vielä asuttiin aidosti yhdessä, en kuormittunut miehestäni samoin, kuin monista muista. Annettiin toisillemme sopivasti tilaa. Nyt sitä on sit jo liikaa. Ap