Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Koulukiusatut: millaisen anteeksipyynnön hyväksyisitte?
01.02.2022 |
Tuli mieleeni, että millainen tapa pyytää anteeksi lapsena toteutettua koulukiusaamista olisi itse kiusattujen mielestä hyväksyttävä tai sellainen, että olisi valmis antamaan anteeksi. Vai onko sellaista olemassakaan?
Ja tarkennuksena: en ole ollut kiusaaja enkä kiusattu, vaan asia tuli mieleeni mediassa käydyistä keskusteluista.
Kommentit (234)
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisten paskojen varalta minulla on aina kyniä mukana ja silmän kautta ne ylettää aivoihin.
Hae apua. Oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen on laumaeläion, ja joukossa tyhmyys tunnetusti tiivistyy. Mutta ainahan siellä kiusaajien porukassa joku liideri on, jota kunnioitetaan ja pelätäänkin... Muille kyseessä lähinnä sosiaalisen hyväksynnän haku tai varmistaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastenmielisiä juttuja kyllä kiusatuilla. Vaikea tuntea empatiaa. Osa on kasvanut aikuisiksikin, ja heitä kyllä arvostan.
On haitallista rohkaista näiden kaikkein sairaimpien ajatusten esittäjiä, että se olisi oikeutettua, koska on kiusattu. Heitä tulisi rohkaista pääsemään yli asioista, niinkuin muutkin ihmiset tekevät.
Niin, tässä näkee sen, että kiusatuissa, aivan kuten kaikissa muissakin ihmisryhmissä, on monenlaisia tyyppejä. Osa on pikkusieluisempia ja katkeroituneita, toiset porskuttaa menemään. Kyllähän monet ei-kiusatutkin on todella raskasta seuraa ja valittavat kaikesta. Ei kiusaaminen ole ainoa asia, joka ihmisen persoonaan vaikuttaa.
Hyvin sanottu siellä. Ymmärrän kyllä että on houkuttelevaa panna kaikki omat epäonnistumisensa kiusaamisen piikkiin, ja tottakai kiusaaminen oikeasti voi aiheuttaa psyykkisiä sairauksia, mutta usein mukana on kyllä muutakin. Toivoisin että moni tähänkin ketjuun kirjoittanut uskaltaisi vain päästää irti uhriasemastaan. Onhan se pelottavaa jos pitää itse ottaa vastuu elämästään, mutta pidemmän päälle se kannattaa kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ilmeisesesti ärsyttävä jotenkin kirjoitti:
En mitään. Vika on minussa. Kun myöhemmin menin armeijaan, niin sain vittuilua osakseni ja minua kiusattiin sieläkin.
Kun myöhemmin yritin jatko-opintoja peruskoulun jälkeen, niin eihän siitä tullut mitään kun tiedätte mitä kävi.
Joku minussa on. Työntekoa yritin, mutta lopetin kun huomasin että minussa on joku asia mikä saa muut varpaille ja en vaan miellytä muita.
En ensinnäkään tervehdi muita ja halua olla keinotekoisesti muiden kanssa samassa pöydässä esim.
Haluan vain olla rauhassa itsekseni.
Nykyään olen pistänyt hyvällä omalla tunnolla yhteiskunnan maksamaan mun elämän.
pysyttelen sivussa niin mua ei tarvitse enää kiusata ja teidän ei tarvitse olla "pahiksia".
Te maksatte ja olette kunnon tyyppejä. oon antanut anteeksi teille kaikille
Ihan mielenkiinnosta, minkälaista kiusaamista koit työpaikallasi? Kysyn siksi, koska itselläni oli työkaveri, joka aina meni eri pöytään istumaan nyreä ilme naamallaan. Hän ei koskaan osallistunut mihinkään yhteisiin juttuihin, mitä työpaikalla järjestettiin. Vuosien päästä vähitellen häntä lakattiin pyytämästä mukaan. Kuulimme sitten esimieheltä, että häntä omasta mielestään kiusataan kun jätetään ulkopuolelle. Siinä kohtaa kyllä tuli mieleen, että jotain vastuuta on kyllä ulkopuolelle jääjälläkin tilanteesta.
Muistuttaa sitä tappojuttua, joka oli tänään oikeudessa. Oliko se just se Tuusula, jonka joku ehti jo mainita?
Jos kiusattu tappaa kiusaajansa yksipuolisesti selvässä tapauksessa, pitkäkestoista, selkeää, antaisin palkkion kiusatulle,
En hyväksyisi minkäänlaista anteeksipyyntöä. Tehtyä ei vaan saa tekemättömäksi ja mikään pahoittelu ei riitä poistamaan niitä arpia mitä koulukiusaaminen minuun on jättänyt, vaikka sinällään elämäni on nykyään ihan reilassa. Paras anteeksipyyntö on pysyä poissa elämästäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-Kapanteri.- kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ilmeisesesti ärsyttävä jotenkin kirjoitti:
En mitään. Vika on minussa. Kun myöhemmin menin armeijaan, niin sain vittuilua osakseni ja minua kiusattiin sieläkin.
Kun myöhemmin yritin jatko-opintoja peruskoulun jälkeen, niin eihän siitä tullut mitään kun tiedätte mitä kävi.
Joku minussa on. Työntekoa yritin, mutta lopetin kun huomasin että minussa on joku asia mikä saa muut varpaille ja en vaan miellytä muita.
En ensinnäkään tervehdi muita ja halua olla keinotekoisesti muiden kanssa samassa pöydässä esim.
Haluan vain olla rauhassa itsekseni.
Nykyään olen pistänyt hyvällä omalla tunnolla yhteiskunnan maksamaan mun elämän.
pysyttelen sivussa niin mua ei tarvitse enää kiusata ja teidän ei tarvitse olla "pahiksia".
Te maksatte ja olette kunnon tyyppejä. oon antanut anteeksi teille kaikille
Ihan mielenkiinnosta, minkälaista kiusaamista koit työpaikallasi? Kysyn siksi, koska itselläni oli työkaveri, joka aina meni eri pöytään istumaan nyreä ilme naamallaan. Hän ei koskaan osallistunut mihinkään yhteisiin juttuihin, mitä työpaikalla järjestettiin. Vuosien päästä vähitellen häntä lakattiin pyytämästä mukaan. Kuulimme sitten esimieheltä, että häntä omasta mielestään kiusataan kun jätetään ulkopuolelle. Siinä kohtaa kyllä tuli mieleen, että jotain vastuuta on kyllä ulkopuolelle jääjälläkin tilanteesta.
Muistuttaa sitä tappojuttua, joka oli tänään oikeudessa. Oliko se just se Tuusula, jonka joku ehti jo mainita?
Jos kiusattu tappaa kiusaajansa yksipuolisesti selvässä tapauksessa, pitkäkestoista, selkeää, antaisin palkkion kiusatulle,
Olette kyllä aika vinksahtaneita katkeruudessanne, jos alkaa toisten tapppamisesta haaveilla.
luulen et kiusattu on usein lonely wolf tyylinen, oman elämän cowboy eli ei ole yleisöä joukossa, vaan enemmän yksilöllinen. kiusaaja kadehtii tätä kiusattua, koska kiusaaja tietää että kiusatulla, on jopa enemmän hyviä piirteitä, kuin kiusaajalla.
kiusaajaksi ryhtyy usein epävarma pelkuri, joka tarvii joukon apua kiusaamiseen ja omaan olemiseen.olen nähnyt tätä paljon.
tunnen entisiä kiusattuja moni on yksinyrittäjä tai itsenäisesti tehtävässä työssä toimivan tyylinen,osa saanut hyvän uran ulkomail tehtyä.kiusaaja on usein vähemmän itsenäisessä työssä. muutaman entisen kiusaajan tiedän joutuneen poliisin kanssa tekemisiin, aikuisiällä tehtyjen talous ja virkarikosten tai väkivalta rikosten takia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silmiä avaava ketju. Olen luullut, että kiusaajat olivat ilkeitä, mutta kiusatut ei vaikuta olevan yhtään sen parempia. Hirveitä kommentteja.
Terveisin kiusaaja? Tai kenties sivustaseuraaja? Minkä takia odotat kiusatuilta nöyryyttä, jos heidän elämänsä on pilalla kiusaamisen takia? Sinun kommenttisi on enemmänkin elitistinen. Sulla on aina mennyt asiat hyvin koska et ole kokenut rankkaa systemaattista kiusaamista ja ulkopuolelle jättämistä sosiaalisuuden kehitykselle ratkaisevassa iässä, etkä voi yhtään ymmärtää miksi ne kiusatut vieläkin vikisee.
Nää kouluampujat sun muut on ihan ääritapauksia. Suurin osa meistä ei ala sellaiseen radikaaliin toimintaan, me vaan kärsitään yksin. Ja sitten siitäkin moititaan! Anna meidän edes olla hirveitä. Saat kauhistella meitä vieläkin.
Mitä h-tin nöyryyttä? Olenko nyt nöyrä, kun minulla ei ole tuollaisia kidutusfantasioita, vai?
Kävin vuosikausia terapiassa käsittelemässä kaikki minut traumatisoineet kauheudet ja koen, että asiat on loppuun käsitelty. En myöskään koe, että minulla on mitään velvollisuutta edes hipaista niitä asioita kenenkään muun kuin itseni takia. Jos asiat häiritsevät jotakuta niin paljon, että he kokevat tarvetta tehdä asioille jotain, oikea osoite on terapia, en minä. Minun osaltani minkäänlaisen vaikuttavan anteeksipyynnön hetki on tullut ja mennyt kauan sitten ja nykyään koko asia on samantekevä minulle. Kaikki muu kuin kehotus hakeutua terapiaan olisi minusta typeryyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
-Kapanteri.- kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ilmeisesesti ärsyttävä jotenkin kirjoitti:
En mitään. Vika on minussa. Kun myöhemmin menin armeijaan, niin sain vittuilua osakseni ja minua kiusattiin sieläkin.
Kun myöhemmin yritin jatko-opintoja peruskoulun jälkeen, niin eihän siitä tullut mitään kun tiedätte mitä kävi.
Joku minussa on. Työntekoa yritin, mutta lopetin kun huomasin että minussa on joku asia mikä saa muut varpaille ja en vaan miellytä muita.
En ensinnäkään tervehdi muita ja halua olla keinotekoisesti muiden kanssa samassa pöydässä esim.
Haluan vain olla rauhassa itsekseni.
Nykyään olen pistänyt hyvällä omalla tunnolla yhteiskunnan maksamaan mun elämän.
pysyttelen sivussa niin mua ei tarvitse enää kiusata ja teidän ei tarvitse olla "pahiksia".
Te maksatte ja olette kunnon tyyppejä. oon antanut anteeksi teille kaikille
Ihan mielenkiinnosta, minkälaista kiusaamista koit työpaikallasi? Kysyn siksi, koska itselläni oli työkaveri, joka aina meni eri pöytään istumaan nyreä ilme naamallaan. Hän ei koskaan osallistunut mihinkään yhteisiin juttuihin, mitä työpaikalla järjestettiin. Vuosien päästä vähitellen häntä lakattiin pyytämästä mukaan. Kuulimme sitten esimieheltä, että häntä omasta mielestään kiusataan kun jätetään ulkopuolelle. Siinä kohtaa kyllä tuli mieleen, että jotain vastuuta on kyllä ulkopuolelle jääjälläkin tilanteesta.
Muistuttaa sitä tappojuttua, joka oli tänään oikeudessa. Oliko se just se Tuusula, jonka joku ehti jo mainita?
Jos kiusattu tappaa kiusaajansa yksipuolisesti selvässä tapauksessa, pitkäkestoista, selkeää, antaisin palkkion kiusatulle,
Olette kyllä aika vinksahtaneita katkeruudessanne, jos alkaa toisten tapppamisesta haaveilla.
Itsekin mietin, onko nämä vain vinksahtaneita ja trolleja, vai tulevia joukkosurmaajia. Pitäisikö tämä ketju vinkata poliisille?
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on laumaeläion, ja joukossa tyhmyys tunnetusti tiivistyy. Mutta ainahan siellä kiusaajien porukassa joku liideri on, jota kunnioitetaan ja pelätäänkin... Muille kyseessä lähinnä sosiaalisen hyväksynnän haku tai varmistaminen.
Idioottiruotu on turvallinen paikka. Aivottomien lauman ylivalta vastaa hirmuhallintoa, Suomessa sadismissa nerokkaat, mutta muuten täysin laholatvaiset pölkkypäät määräävät/päättävät käytännossä kaikesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kävin vuosikausia terapiassa käsittelemässä kaikki minut traumatisoineet kauheudet ja koen, että asiat on loppuun käsitelty. En myöskään koe, että minulla on mitään velvollisuutta edes hipaista niitä asioita kenenkään muun kuin itseni takia. Jos asiat häiritsevät jotakuta niin paljon, että he kokevat tarvetta tehdä asioille jotain, oikea osoite on terapia, en minä. Minun osaltani minkäänlaisen vaikuttavan anteeksipyynnön hetki on tullut ja mennyt kauan sitten ja nykyään koko asia on samantekevä minulle. Kaikki muu kuin kehotus hakeutua terapiaan olisi minusta typeryyttä.
Olet päässyt yli, ja se on hieno juttu. Toivottavasti moni kuulee, mitä sanot. Terapia on oikea tie.
Vierailija kirjoitti:
Omasta mielestä kiusasin erästä poikaa ala-asteella ja aikuisena menin pyytämään sitä anteeksi, niin hän ei kuulema muista mitään sellaista, että olisin kiusannut.
eiks ole kamalaa sua ei edes muistettu/noteerattu... nyt tiedät miltä hänestä tuntui
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omasta mielestä kiusasin erästä poikaa ala-asteella ja aikuisena menin pyytämään sitä anteeksi, niin hän ei kuulema muista mitään sellaista, että olisin kiusannut.
eiks ole kamalaa sua ei edes muistettu/noteerattu... nyt tiedät miltä hänestä tuntui
itse sanois kans varmaan en mä sua muista, vaikka olisi kuinka kiusannut
Kyllä muutama kiusattukin voisi mennä täällä vähän itseensä. Jos on noin katkera vielä vuosien päästä, eikä kykene anteeksiantoon, tuskin voi oikeasti päästä traumoista eroon ja elämässä eteenpäin. Ehkä tuo henkinen epätasapaino on osasyy, miksi olette tulleet kiusatuksi?
Itseänikin kiusasi muutama tyyppi yläasteella ja olen aika hyvin ymmärtänyt, että heilläkin oli tähän omat syynsä, olivat rikkinäisistä perheistä ja huonoista oloista ja varmasti halusivat purkaa ahdistusta "helppoon kohteeseen" eli minuun ylipainoiseen rillipäiseen nörttiin. Toki kiusaaminen vaikutti minuunkin ja aiheutti epävarmuutta etenkin sosiaalisessa kanssakäymisessä vielä 10v yläasteenkin jälkeen, mutta ehkä juuri tuo heidän motiivien ymmärtäminenkin auttoi osaltaan tajuamaan, ettei vika oikeasti ollut minussa ja suurin osa ihmisistä kyllä suhtautuu minuun positiivisesti. Toki sekin auttoi, että minulla on aina ollut oma kaveripiiri, missä olen tullut hyväksytyksi.
Kyllä minä olen näille kiusaajille antanut anteeksi, vaikka olin vuosia etenkin yhtä heistä kohtaan todella katkera. Jos he nyt pyytäisivät anteeksi, niin en näe syytä, miksen antaisi anteeksi. Kaikki ovat siirtyneet elämässä eteenpäin. Nämä tyypit ovat sitä paitsi suurimmaksi osaksi paljon huonommista lähtökohdista kuin itse olen ja menestyneet elämässään paljon huonommin kuin minä.
Eivät varmasti tekojaan tajua tai mieti, eivätkä ikinä pyytäisi anteeksi. Ovat edelleen sitä mieltä varmaan, että ansaitsin sen.
Minua kiusattiin koulussa ala-asteelta yläasteelle, ulkonäköön liittyvää haukkumista tytöiltä enimmäkseen (läski ja ruma pääosassa)
Nuorena aikuisena jouduin väärään seuraan, joka haukkui noilla samoilla nimityksillä ja jopa pyysivät josko tap p ai sin itseni.
En porukasta uskaltanut lähteä, samassa piirissä pyöri ainut kaverini, jota en nuorena halunnut menettää. Tää "kaveri" seurasi vierestä tuota kiusaamista.
Porukka oli sitten välillä kivempaa minulle, että pysyisin siinä riepoteltavana. Koitin olla mieliksi ja toivoa että kiusaaminen loppuisi sillä.
Ei nyt kysytty että miten on kiusattu, mutta en anteeksi antaisi. Eivät saisi minun kustannuksellani jatkaa elämää puhtaamalla omalla tunnolla.
Olen etsinyt kaikki nämä tyypit somesta ja estänyt varuiksi. Eli ei sitä kautta ainakaan tule yhteydenottoja, kasvokkain jos tapaisimme vaihtaisin kadun puolta.
Kaksi kiusaajaani on kuollut nuorena tapaturmaisesti.
En kaipaa anteeksipyyntöjä. Kiusaaminen olisi pitänyt lopettaa silloin, kun se oli ajankohtaista. Omantunnon huuhtelua pyydellä aikuisena anteeksi.
Vilpitönkään anteeksipyyntö ei vakavimmissa tapauksissa tarkoita mitään. Henkisen ja fyysisen väkivallan seuraukset ovat lapselle ja nuorelle niin merkittävät, että niiden aiheuttajat pitäisi saattaa rikosoikeudelliseen vastuuseen.
Tuntuva taloudellinen korvaus vakavan ”kiusaamisen” uhrille olisi enemmän kuin perusteltua.
Vihan voi valjastaa myös hyvään, sitten kun on sen aika. Mutta se on ollut vuosikymmeniä pitkä prosessi itselläni päästä siihen pisteeseen, että pystyn antamaan itsestäni jotain hyvää eteenpäin. Siihen, että en vain pado vihaa sisälläni enää, alan olla muutakin kuin masentunut, katkera ja ahdistunut ja osaan edes teeskennellä positiivista. Se on ihan oikeasti vaatinut ihan saakelisti töitä itseni kanssa! Voi sanoa, että olen käynyt ihan helvetin läpi päästäkseni tähän missä nyt olen, joten saan kai nyt olla? Nyt olen oikeastaan vasta siinä kohtaa elämää, että olen aloittamassa yrittää sosiaalista elämää. Ja ikää on yli 40.
Niin jos tässä kohtaa ne entiset kiusaajat tulisivat pyytämään minulta anteeksi, en tietäisi miten suhtautuisin siihen. Vanhat haavat aukeaisi ainakin. Sitten pitäisi alkaa niitä käsitellä, juuri kun olen niistä pääsemässä yli ja saamassa elämääni järjestykseen.
Alue: Aihe vapaa
Terveisin kiusaaja? Tai kenties sivustaseuraaja? Minkä takia odotat kiusatuilta nöyryyttä, jos heidän elämänsä on pilalla kiusaamisen takia? Sinun kommenttisi on enemmänkin elitistinen. Sulla on aina mennyt asiat hyvin koska et ole kokenut rankkaa systemaattista kiusaamista ja ulkopuolelle jättämistä sosiaalisuuden kehitykselle ratkaisevassa iässä, etkä voi yhtään ymmärtää miksi ne kiusatut vieläkin vikisee.
Nää kouluampujat sun muut on ihan ääritapauksia. Suurin osa meistä ei ala sellaiseen radikaaliin toimintaan, me vaan kärsitään yksin. Ja sitten siitäkin moititaan! Anna meidän edes olla hirveitä. Saat kauhistella meitä vieläkin.