Koulukiusatut: millaisen anteeksipyynnön hyväksyisitte?

Vierailija kirjoitti:

Miksi koulussa ei ole puututtu tai puututa kiusaamiseen?  Tarvitaanko "koulupoliisi" joka kouluun putkineen.  Jokainen kiusaaja joutuu viikoksi eristyksiin putkaan tms.

Tai traumaterapeutteja kertomaan miten toimia, niin opettajille kuin oppilaille jne.

Ai että oikein viikoksi eristykseen putkaan.

Olet sekaisin!

Yhdestä kerrasta normaali 1 to 1 anteeksipyyntö ok.Pidemmältä ajalta pitäisi olla julkisempi.Toisaalta ylipäätään anteeksipyyntö olisi jo iso asia.Sitä vaan harvoin tulee.

Minua kiusasi muuan samalla luokalla ollut tyttöporukka koko peruskouluajan. Ala-asteella vain he kolme, mutta yläasteella saivat vedettyä muutkin luokkamme tytöt - sellaisetkin, jotka olivat ensin kavereitani - mukaan siihen. Sen jälkeen menimme eri kouluihin, mutta kyräily, p*skan puhuminen jatkuivat heidän osaltaan edelleen. Aikuiselämässä minulla on mennyt ihan hyvin, minulla on hyvä koulutus ja ihana avioliitto, mutta itsetuntoni on pohjimmiltaan huono. Minun on vaikea luottaa ihmisiin ja ystävystyä, koska uskon kaikkien olevan salaa ärsyyntyneitä minuun ja pettävän luottamukseni, jos päästän heidät vähänkin lähelle. Se on näiden kiusaajien syytä, eikä mikään anteeksipyyntö hyvittäisi sitä. Eipä siinä, että sellaista ikinä tuleekaan.

Meillä oli kylläkin muutama vuosi sitten luokkakokous, ja siellä oli ilo nähdä, että näillä kaikilla kolmella meni elämässään huonosti. Yksi oli reippaasti ylipainoinen ja masentuneen oloinen yksinhuoltaja, toinen huonossa suhteessa ja alkoholisointunut ja kolmas saanut narsistisella asenteellaan pilattua kaikki seurustelu- ja kaverisuhteensa. En muuten iloitse toisten ihmisten epäonnesta, mutta tässä kohtaa se kuuluisa karma oli todellakin iskenyt takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi koulussa ei ole puututtu tai puututa kiusaamiseen?  Tarvitaanko "koulupoliisi" joka kouluun putkineen.  Jokainen kiusaaja joutuu viikoksi eristyksiin putkaan tms.

Tai traumaterapeutteja kertomaan miten toimia, niin opettajille kuin oppilaille jne.

Ai että oikein viikoksi eristykseen putkaan.

Olet sekaisin!

Oho, onkos siellä joku entinen kiusaaja, nykyisen kiusaajan vanhempi nyt vellit housussa jos oma piltti joutuukin putkaan. Mitä pelkäät, sitäkö että lapsilisät otetaan siltä ajalta pois etkä saa niillä rahoilla kaljaa ja tupakkaa. 

Jos näkisi kiusaajan olevan oikeasti pahoillaan ja ymmärtävän tehneensä väärin kun pyytää anteeksiantoa niin antaisin anteeksi. Olen pyytänyt itse anteeksi ja saanut ja olen toivonut että joku pyytäisi itseltä mutta ei ole ikävä kyllä kukaan pyytänyt vielä. Ei asioita unohda varmaankaan koskaan mutta vihasta irtipääseminen on ollut itselle melkeinpä siunaus.. vihasta voi siis irtipäästä ilman kiusaajan pahoitteluakin mutta olisi se aikoinaan auttanut ja tuntuisi hyvältä vielä tänä päivänäkin. Sitä huomaisi taas että ihminen voi muuttua ja kasvaa paljonkin vuosien varrella ja ettei kukaan ole toivoton tapaus. Paitsi se yksi prosentti jolla pää ei toimi eikä tule koskaan toimimaankaan vaikka kuinka koittaisi hoitaa.

Kiusaamisesta puhuminen on todella vaikeaa kun eri ihmisillä on aivan eri käsitykset kiusaamisesta. Toinen mieltää kiusaamiseksi nimittelyn ja lumipalloilla heittelyn, toinen puhuu taas samaan aikaan siitä kuinka on uitettu päätä vessanpytyssä ja levitetty videota somessa, yhdelle kiusaaminen on ollut seksuaalista häirintää ja yksi on kärsinyt vuosia siitä että on jätetty porukan ulkopuolelle vaikka muuten onkin saanut olla rauhassa. Ja kun jokainen vielä kokee eri asiat niin eri tavoin eikä kuitenkaan saisi vähätellä kenenkään kokemuksia ja alkaa kilpailla siitä kenellä on ollut vaikeinta.. joku on saattanut ottaa turpaan koulussa kerran eikä se ole haitannut tätä tuontaivaallista ja toisella taas puhkesi paniikkihäiriö.. yhdellä on itsetunto ja minäkuva romahtanut loppuelämäksi nimittelyn vuoksi ja toinen ei taas meinaa edes muistaa mitään nimittelyjä.

Eräs tyttö yritti koko ala-asteen kiusata minua ja myöhemmin lukiossa onnistuikin käännyttämään suurimman osan kavereistani minua vastaan. Jouduin lapsena isoon leikkaukseen jonka vuoksi olin paljon koulusta pois. Tällöin tämä tyttö kertoili kaikille, että minulle oli tehty sukupuolen vaihdos (pojasta tytöksi) ja mitä kaikkea. Ihmettelin muiden tyhmyyttä mennä hänen juttuihinsa mukaan, onneksi muutama hyvä ystävä pysyi rinnalla ja itse koen aina olleeni hyvällä itsetunnolla varustettu. Muutama vuosi lukion jälkeen näimme sattumalta ja tämä tyttö jutteli mukavia ja kyseli kuulumisia. Päätin siinä kysäistä miksi levitteli minusta valheita ja yritti kovasti jättää minut porukan ulkopuolelle. Kuulemma ei pidä paikkaansa, hän ei muista tämmöistä tapahtuneen ja oma vika jos näin olen kokenut tapahtuneen. Oma vika siis. Hänestä kyllä huomasi, että tietää mistä puhuin.

En usko kiusattujen haluavan olevan myöhempinä aikoinaan missään tekemisissä kiusaajiensa kanssa.

Anteeksipyytely tuntuisi jotenkin teennäiseltä, jopa kornilta, koska kyllähän ne täysin tietoisia ne teot olivat.

Mua ei kiinnosta kuulla niistä henkilöistä muuta kuin infon, että ovat heittäneet veivinsä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä muutama kiusattukin voisi mennä täällä vähän itseensä. Jos on noin katkera vielä vuosien päästä, eikä kykene anteeksiantoon, tuskin voi oikeasti päästä traumoista eroon ja elämässä eteenpäin. Ehkä tuo henkinen epätasapaino on osasyy, miksi olette tulleet kiusatuksi?

Itseänikin kiusasi muutama tyyppi yläasteella ja olen aika hyvin ymmärtänyt, että heilläkin oli tähän omat syynsä, olivat rikkinäisistä perheistä ja huonoista oloista ja varmasti halusivat purkaa ahdistusta "helppoon kohteeseen" eli minuun ylipainoiseen rillipäiseen nörttiin. Toki kiusaaminen vaikutti minuunkin ja aiheutti epävarmuutta etenkin sosiaalisessa kanssakäymisessä vielä 10v yläasteenkin jälkeen, mutta ehkä juuri tuo heidän motiivien ymmärtäminenkin auttoi osaltaan tajuamaan, ettei vika oikeasti ollut minussa ja suurin osa ihmisistä kyllä suhtautuu minuun positiivisesti. Toki sekin auttoi, että minulla on aina ollut oma kaveripiiri, missä olen tullut hyväksytyksi.

Kyllä minä olen näille kiusaajille antanut anteeksi, vaikka olin vuosia etenkin yhtä heistä kohtaan todella katkera. Jos he nyt pyytäisivät anteeksi, niin en näe syytä, miksen antaisi anteeksi. Kaikki ovat siirtyneet elämässä eteenpäin. Nämä tyypit ovat sitä paitsi suurimmaksi osaksi paljon huonommista lähtökohdista kuin itse olen ja menestyneet elämässään paljon huonommin kuin minä.

Minä en ole katkera. Ei vain kiinnosta. Jos kiusaajaa asia vaivaa, niin menköön terapiaan. Aika pöyristyttävää, että kiusatun pitäisi vielä kaiken huipuksi alkaa terapoida kiusaajaansa.

En tiennytkään että on OK pyytää anteeksi vain silloin kun on tehnyt väärin vahingossa ja tietämättään.

Anteeksi pyyntö ei riitä siihen kun kiusattiin 4v. Mä voin taputella vähän sitä kiusaaja reppanaa.

Anteeksipyyntöjä on erilaisia, ja aidon erottaa kyllä epäaidosta mm. ihmisen eleitä seuraamalla. Aito on huomattavasti helpompi hyväksyä kuin väkisin sanottu.

Itse en ole koskaan ollut pitkiä aikoja kiusattu, enkä ole ollut tilanteessa, jossa olisin koko luokan silmätikku jne (kavereita on aina ollut), mutta kiusaamista kesti hetken aikaa muutaman henkilön toimesta, joista yksi oli entinen kaverini. Sain jälkikäteen muutaman anteeksipyynnön näiltä kahdelta väliaikaiselta kiusaajalta somessa, mutten jaksanut vastata. Tiedän, että tämä on suoraa v*ttuilua (ja hiukan lapsellista), mutta mielestäni oli todella hauskaa olla avaamatta viestejä, katsoa välillä, kun tulee uusi viesti ja pyyhkäistä ilmoitus pois, varsinkin, kun tiesin (juorujen kautta lähinnä, pieni paikkakunta kyseessä), että heillä menee elämässään todella huonosti. Todennäköisesti he purkivat jo kouluaikoina pahaa oloaan aukomalla päätä muille (en ollut ainoa kohde).

En osaa sanoa, kuinka pitkäaikaista kiusaamista kokeneet reagoisivat anteeksipyyntöihin. Joihinkin kiusaaminen ei ole vaikuttanut kouluaikojen jälkeen, kun taas joillekin on jäänyt elinikäiset traumat.

En hyväksyisi minkäänlaista anteeksipyyntöä. Kuten en työpaikkakiusaajillenikaan. 

Anteeksipyyntö olisi kiusaajilleni vain oman kilven kiillottamista ja somen pelon vaimennusta, enkä sitä iloa heille tule suomaan. Eikä miltei 20 vuotta jatkunutta kiusaamista ei millään anteeksipyytelyillä kuitata. Kiusaajat ymmärtävät vain omaa kieltään eli julkista häpäisyä. Lastenkin on aikuistuttuaan hyvä tietää, millaisia alhaisia öykkäreitä vanhempansa olivat (huorittelevia, väkivaltaisia varkaita, huumekauppiaita ja valehtelijoita, jotka masinoivat täysin tietoisesti kiusaamiskampanjoita heikoilla olevia vastaan).