Koulukiusatut: millaisen anteeksipyynnön hyväksyisitte?

Itse en anna anteeksi. Kiusaaja eläköön elämäänsä alkeellisilla taidoilla😬😂en kaipaa enkä anna anteeksi!

Kiusaaja hakekoot apua elämänhallintaansa tai terapiaa.

Kaikkien pitäisi ymmärtää että kiusaaminen ei ole normaalia eikä kiusaajalla ole kaikki kunnossa.

Mutta mitä voit tehdä kun joku purkaa pahaaoloaan kiusaamalla muita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi koulukiusaajista tappoi itsensä.

Problem solved

Melkosen kovaa tekstiä kuitenkin.

Tavallaan ymmärrän ja toisaalta en ollenkaan.

Semmosta kostomentaliteettia.

En tykkää tuollaisesta käsittelytavasta, vaikka olen harrastuskiusattu ollut.

Kuvainnollisesti minäkin haluausin kostaa, mutta en kuitenkaan.

Anteeksipyyntö?

Siinä on niin paljon tunnetta ja nöyryytystä, että kiusaajan olisi pitänyt muuttua. En häntä tunne enää kymmenien vuosien jälkeen. Ikävät paskat muistot.

En tiedä miksi se vie minusta niin paljon energiaa.

Psykologi puhui osaamattomuudesta. Sen kiusaajan.

Väärin joka tapauksessa teki. Osasi tai ei.

Osaamattomuus on huono sana. Mutta anteeksiannossa auttaa sen tajuaminen, ettei oikeasti itse ole parempi ihminen ja voisi vääränlaisissa olosuhteissa itse tehdä saman tai pahempaa.

Omalla kohdalla kiusaaminen alkoi jo ala-asteella, jostain syystä nämä kaksois-siskot päättivät ottaa minut uhrikseen, vaikka en juuri mitenkään eronnut muista luokkalaisistani, sattui vain arpa napsahtaan mun kohdalle. Ala-asteella se oli enimmäkseen verbaalista, mutta he saivat melkein koko luokan siihen mukaan. Ylä-aste olikin jo sitten maanpäällinen hel ve tti, psyykkistä ja fyysistä pahoinpitelyä, ei siihen opet hirveämmin puuttuneet ja kotonakaan en uskaltanut hirveästi puhua. Ekat puoli vuotta 8 luokasta lintsailin todella paljon, jottei tarvisi mennä kidutettavaksi. Joululoman jälkeen yritin sitten päättää päiväni ja sen kevään vietin suurimman osan kotona ja sairaalassa, koulukin omalla tavalla myönsi että heidän mokansa kun antoivat mun opiskella 8:n loppuun kotona, kokeet kävin koululla tekemässä rehtorin huoneessa, mutta ei ne juurikaan asiasta puhuneet tai pahoitelleet. 9:n sain käytyä joten kuten, lääkittynä päästä varpaisiin, eihän se kiusaamista lopettanut eikä siihen koulu puuttunut, mutta en juuri tuntenut mitään, olin niin puuduksissa henkisesti. Sen jälkeen en sitten enään kyennyt opiskelemaan, aloitin kyllä amiksen, lukion ja pari oppisopimus-juttua, mutta en vain pystynyt henkisesti siihen, sosiaalinen ahdistus on vieläkin aika valtaisaa. Kaikki jäi kesken ja sitten aloinkin rankaisemaan itseäni tästä kaikesta, syömishäiriöt vei mennessään, ensin hirveää ahmimista pitkän aikaa, sitten suurinpiirtein teellä ja vedellä puoli vuotta jne. Tähän meni 20 vuotta elämästäni, terapia auttoi välillä ja sitten taas ei auttanut. Nyt olen 42 vuotias, ekaa kertaa tunnen oloni suht hyväksi, suhde vartalooni ja ruokaan on vieläkin vähän vonksin, tulen koko ikäni syömään masennuslääkkeitä, mutta mulla on ammatti ja työ, oma koti ja elämä. Koulukiusaaminen on hirveän vähättelevä  termi sille että elämäni tuhottiin, vaikka nyt olenkin jotenkin jo jaloillani, en tule ikinä täysin tervehtymään siittä mitä jouduin kokemaan. En ikinä tule antamaan anteeksi kiusaajilleni, mulla ei siihen löydy voimia, ainakaan vielä. Ehkä joku päivä, mutta en aio itseäni pakottaa antamaan anteeksi sellaista, mikä vieläkin vaikuttaa elämääni monella eri tavoilla.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkien pitäisi ymmärtää että kiusaaminen ei ole normaalia eikä kiusaajalla ole kaikki kunnossa.

Mutta mitä voit tehdä kun joku purkaa pahaaoloaan kiusaamalla muita?

Ensin ainakin sanoa suoraan kiusaajalle, että tajuaako mitä tekee.

Sain tarpeekseni tästä uhrina olosta ja aloin treenaamaan. Kun olen vihdoinkin saavuttanut tarpeellisen tason ulkonäössäni, pyrin viettelemään jokaikisen kiusaajani naiset ja saamaan heidät pettämään. Voimafantsasiaa ehkä, mutta tavoitteita elämässä pitää olla. Suurin osa elämästäni jäi elämättä ja meni lopullisesti pilalle, pieni töyssy kiusaajapaskan elämässä tuskin pahaa tekee.

Kiusaaminen alkoi muutettuani opiskelupaikkakunnalle. Parhain aika elämästä tuhottiin täysin ja traumat haittaavat yhä elämää. Kiusaamiseen sisältyi seksuaalista väkivaltaa fyysisen ja henkisen ohella, rahan varastelua, huorittelua, kiristämistä ja muuta epätervettä menoa. Kiusaaja esiintyi Helsingin yöelämän suosituimpana jätkänä. Käytti huumeita ja tarjosi ja myi niitä pikkutytöille, joita paneskeli. Anteeksiantoa turha odottaa.

Ei minkäänlaista. Piste.

Vierailija kirjoitti:

Teidät riisuttaisiin alasti jumppasalin pukkarissa, pakotettaisiin nuolemaan kiusaajan saappaat ja päällenne virtsattaisiin, tapahtuma kuvattaisiin videolle ja sitä jaettaisiin oppilaiden välisessä someryhmässä.

Olisitteko valmiita antamaan anteeksi tai unohtamaan, ettette vain saisi katkeroituneen kusipään mainetta av palstailijan silmissä?

Minulle kävi näin muutama vuosi sitten, vielä en kykene unohtamaan tai anteeksiantamaan.

Pahoittelut teille siitä, arvon palstalaiset.

N17

Uskoisin että olet jo tiedostanut, tarvitsettraumaterapiaa. Se ihan oikeasti auttaa. Et anteeksiannon vuoksi, vaan sen että kykenet elämään tuosta hirveydestä huolimatta eteenpäin. Olen todella surullinen puolestasi.  Ihmisissä on todella pahoja yksilöitä.

Jos joskus kykenet ikäänkuin "irroittamaan" nuo ihmiset, päästämmän heidät, niin olet oman sydämesi vapauttanut heistä.  Heidän anteeksipyyntöjään et tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän luokan kiusaajan sisko kuoli huumeisiin alle 20 vuotiaana. Tästä on 30 v aikaa, asuimme ns lintukodossa, rli tämä oli iso asia silloin.

Sain 4 lasta, 3 eri isää, kahdella pitkät vankeustuomiot. Esikoinen on samanlainen lusmu, kuin itse ja hänen oma äitinsä.

Karma piti huolen.

Tää järjesti vielä luokkatapaamisen, jossa ketään ei kiinnostanut kuulla mitä hänelle kuului. Ei kiinnostanut oikeasti

Kyse ei ole karmasta. Etkö ymmärrä mitä se tarkoittaa? Sielun kehittymistä, ei tuhoutumista. Kaikki on sidoksissa kaikkeen, vain se, oppiiko ihminen elämässään jotakin ja kehittyykö hänen sielunsa, kertoo toimiiko karma. Tämän päivän kiusaaja on seuraavan elämän kiusattu. Koska karma opettaa. Samoin tämän päivän kiusattu on edellisen elämän kiusaaja. Koska karma opettaa. Ihmisellä on mahdollisuus valita, haluaako hän jatkaa tätä kierrettä vihaamalla vai menemällä eteenpäin. Jos toivoo kiusaajan kuolemaa, ei ole itse kehittynyt ollenkaan eikä sielu kierrä parempaan, vaan kurjuus jatkuu seuraavassa elämässä. Mutta jos kestää sen ja antaa olla, menee eteenpäin ja säilyttää inhimillisyytensä, karma palkitsee ja seuraavassa elämässä on parempi. 

Sinut pitäisi oikeasti pidättää ja tuomita. Ymmärrätkö ollenkaan että syötät väkivallan uhreille scheissea, jonka mukaan kärsimys pitää vain niellä koska hörhöily? Olet aivan helvetin sairas!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luotan karmaan. Useinhan ihmisen kohtalossa toteutuvat omat teot. Olen saanut tämän nähdä monta kertaa. Voi kun harmi että näin on käynyt ;)

Karmaa ei ole olemassakaan. Entiset kiusaajani porskuttavat menemään onnellisina omissa elämissään, ei ole mitään ylempää tahoa jakamassa oikeutta.

Ja aloituksen kysymykseen, ei ole olemassa anteeksipyyntöä joka tekisi minusta terveen tai traumattoman. Ihan uhriutumatta voin sanoa että vahingot on pysyviä, elämäni ei tule koskaan olemaan sitä mitä sen olisi pitänyt olla. Vahingot ovat pysyviä.

Karma ei välttämättä toteudukaan tuossa vaiheessa, mutta se toteutuu tavalla tai toisella kyllä ennemmin tai myöhemmin. Karmalla ei ole kiire. Se on hyvä kaikkien kiusaajien tiedostaa, vaikka luulevatkin muuta. Kiusaajasi kyllä kohtaavat karmansa aikanaan.

Karma kehittyy sielunvaelluksessa. Koulukiusaajasi ovat seuraavassa elämässä kiusattuja ja uhreja, samoin kuin sinä kiusattu olit edellisessä elämässä kiusaaja.

Kyse on sielun oppimisprosessista. Ja juuri siitä tässäkin ketjussa keskustellaan. Jos kannat sielussasi vihaa ja toivot kiusaajallesi pahaa, sielusi ei ole kehittynyt, vaan olet edelleen negatiivisten asioiden vallassa. Mutta jos annat asian olla ja pääset eteenpäin, sielusi kehittyy ja vie lähemmäs karmaa. Seuraavassa elämässä olet jo hyvin pärjäävä tyyppi, joka ei kiusaa ketään. Ja hyvä kehittyy karman mukana. Mutta jos hyvästä asemasta huolimatta alat jälleen kiusaamaan, karma siirtää sinut taas sinne kiusattaviin.

Jos haluatte pelastua ja päästä karmassa eteenpäin, teidän on annettava anteeksi ja mentävä eteenpäin. Ei enää kostofantasioita, ei ollenkaan. Vaan ajattelette, että hänellä oli varmaan paha olla itsensä kanssa ja siksi oli paha.

Kaikella on merkityksensä.

Karma on buddhalaisuutta.  Tuskin kaikki kiusaajatbudhisteja ovat?

Eli ihan uskovanakin on joskus vaikeaa ymmärtää miten epäoikeudenmukainen maailma on, joku kiusaa ja pärjää kun se kiusattu murtuu ja kärsii koko ikänsä.

Itse kuulutan aikuisia ottamaan esim. koulukiusaamisen todella vakavasti.

Vierailija kirjoitti:

Silmiä avaava ketju. Olen luullut, että kiusaajat olivat ilkeitä, mutta kiusatut ei vaikuta olevan yhtään sen parempia. Hirveitä kommentteja.

Kuvittele hetki että olet elänyt pelossa vaikka n. 5v elämästäsi, joka päivä jossain määrin.  Joka viikko sinut on joku mukiloinut mustelmille tuona aikana ainakin kerran.  Varastanut tavaroitasi. Sylkenyt päällesi jne.

Antaisitko hymyillen anteeksi?

En tarvitsisi minkäänlaista anteeksipyyntöä. En muistele niitä asioita, enkä tajua mitä muistelemista niissä olikaan, oltiin kaikki tyhmiä lapsia joilla meni välillä överiksi. 

Voisimme jutella kahvittelun merkeissä jossain metsäretkellä. Kokisin koko matkan suurta tyytyväisyyttä siitä, että viimein asia selviäisi. Hän ei sieltä metsästä palaisi. Hän olisi syönyt tekemääni kakkua ja uinunut ikiuneen. Terveisin vakavasti persoonallisuushäiriöiseksi kiusattu nainen. 

Vierailija kirjoitti:

Voisimme jutella kahvittelun merkeissä jossain metsäretkellä. Kokisin koko matkan suurta tyytyväisyyttä siitä, että viimein asia selviäisi. Hän ei sieltä metsästä palaisi. Hän olisi syönyt tekemääni kakkua ja uinunut ikiuneen. Terveisin vakavasti persoonallisuushäiriöiseksi kiusattu nainen. 

Lisään vielä, että fantasioin näistä ajoittain. Tai siitä, että köyttäisin metsässä puuhun ja hänen siinä huutaessa kiduttaisin ja polttaisin hänet elävältä. Mainittakoon, ettei hänen kiusaamisensa loppunut lapsuuteen vaan jatkuin senkin jälkeen kymmeniä vuosia. 

Koko termi "koulukiusaus" on perverssi.

Aika harvan kohdalla siitä taisi olla kyse.

Ymmärrän "kiusaamisen" sanalliseksi toiminnaksi.

Kulttuuri oli joskus 70-luvulla se, että vittuilua pidettiin neitimäisenä ja vedettiin suoraan turpaan.

Vierailija kirjoitti:

Sain tarpeekseni tästä uhrina olosta ja aloin treenaamaan. Kun olen vihdoinkin saavuttanut tarpeellisen tason ulkonäössäni, pyrin viettelemään jokaikisen kiusaajani naiset ja saamaan heidät pettämään. Voimafantsasiaa ehkä, mutta tavoitteita elämässä pitää olla. Suurin osa elämästäni jäi elämättä ja meni lopullisesti pilalle, pieni töyssy kiusaajapaskan elämässä tuskin pahaa tekee.

Vihaa voi käsitellä traumaterapian avulla.

En hyväksyisi mitään.

Eräs edesmennyt herra sanoi:

Jumala armahtaa... Minä en.

Miksi koulussa ei ole puututtu tai puututa kiusaamiseen?  Tarvitaanko "koulupoliisi" joka kouluun putkineen.  Jokainen kiusaaja joutuu viikoksi eristyksiin putkaan tms.

Tai traumaterapeutteja kertomaan miten toimia, niin opettajille kuin oppilaille jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisimme jutella kahvittelun merkeissä jossain metsäretkellä. Kokisin koko matkan suurta tyytyväisyyttä siitä, että viimein asia selviäisi. Hän ei sieltä metsästä palaisi. Hän olisi syönyt tekemääni kakkua ja uinunut ikiuneen. Terveisin vakavasti persoonallisuushäiriöiseksi kiusattu nainen. 

Lisään vielä, että fantasioin näistä ajoittain. Tai siitä, että köyttäisin metsässä puuhun ja hänen siinä huutaessa kiduttaisin ja polttaisin hänet elävältä. Mainittakoon, ettei hänen kiusaamisensa loppunut lapsuuteen vaan jatkuin senkin jälkeen kymmeniä vuosia. 

Olet sinä.oikeasti paha ihminen.