Lue keskustelun säännöt.
Mistä lähtien ystävyys on ollut pakollista?
01.02.2022 |
Ihmettelen suuresti tätä ghostaamista koskevaa juttua ja psykoterapeutin lausuntoja asiasta tai lähinnä sitä mitä hän sanoo ystävyydestä. Eli että pitäisi mennä pariterapiaan kun ystävyyden haluaa päättää? Siis mitä ihmettä?
Näistä ystävyyden katkaisemista koskevia juttuja on ollut jo useampi, missä ystävyyden loppumisesta syytetään sitä osapuolta, joka ei halua ystävyyttä jatkaa. Vaikka
1. Ystävyys on aina vapaaehtoista.
2. Suurin osa ystävyyksistä päättyy, vain hyvin pieni osa säilyy läpi elämän (tutkimustulos)
Kun käytetään nimitystä ghostaus ja syyllistetään siitä, niin hyväksytään täysin toisen osapuolen näkemys ystävyydestä ja sen päättymisestä. Ja sittenkö vielä pitäisi mennä pariterapiaan ihmisen kanssa, jonka kanssa ystävyys ei kiinnosta juuri sen vuoksi, ettei ystävyys ole vastavuoroinen.
Avioliitossa on sentään menty naimisiin ja koettu sen verran yhteistä. Ystävyys joka katkaistaan ghostaamalla on usein sellainen, missä ghostaaja ei koskaan ole kokenut toista hyväksi ja luotettavaksi ystäväksi. Tai on tapahtunut jotain sellaista, ettei luottamusta enää ole tai ei ole mitään yhteistä enää.
Hämmentävän yksipuolinen näkemys terapeutilta.
Kommentit (900)
No siis onhan se omituista jos ihmiset ovat vuosia ystäviä tai kavereita jonkun kanssa, vaikka niissä kavereissa olisi ärsyttäviä piirteitä, eikä sano että hei lopeta tuo minun haukkuminen/muiden kiusaaminen jne. vaan katsovat ns.sormien välistä tota. Onhan se sitten ihme jos yhtäkkiä ystävä "katoaa", koska sille toisellehan se on omituista kun eihän hänen mielestään mitään edes ole tapahtunut. Vaan toinen on juuri kestänyt vaikka r*sistia elämässään vuosia, mutta sitten ei enää jaksa.
Hankalaa myös voi olla joillekkin sanoa sitten vuosien jälkeen sitä oikeata syytä, koska tietää että saa huutamista palkaksi. Kannattaisi siis jo heti tutustuessa tarkkailla niitä varoitusmerkkejä ihmisistä, ei vain seurustelukumppania etsiessä.
Työpaikalla ja opinnoissa (lasten, nuorten ja aikuisten) toki pitää monesti tulla kaikkien kanssa toimeen, edes tasolla jossa kohtelee toista asiallisesti. Kaverihan ei tarvi sitten ns.oikeassa elämässä olla. Parempi myös jo etukäteen päättää ettei hengaa kenenkään kanssa työpaikaltaan, jos kokisi että työympäristö muuttuisi inhottavaksi jos kaveruus katkeaisi.
Ihmisten pitäisi tosiaan jo alussa olla rohkeampia ja jopa tylympiä, ettei tarvitse vuosia kärsiä huonon kaverin seurasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ghostaus-tarinoissa taustalla on usein yksipuolinen ystävyyssuhde, missä toinen on nipin napin vain sietänyt toista. Jossain vaiheessa sitä ei vain enää edes muodon vuoksi halua pitää yhteyttä ja ghostaus on helpoin tapa lopettaa viestittely.
Osassa varmasti näin, mutta kun lukee tarinoita, tuntuu että hyvinkin läheisiä ystäviä on yhtä äkkiä "kadonnut". Kuten HS-jutussa, juuri oltu yhteisellä matkalla.
Vaikka ystävyyden tunne olisi muuttunut yksipuoliseksi, mielestäni on silti raukkamaista vaan kadota. Aina voi vetäytyä "nätisti", esim. kieltäytymällä kutsuista ja tapaamisista, vedota muihin kiireisin jne, kunnes yhtäkkiä ei ollakaan nähty vuoteen ja ystävyys kutistuu vuosittaisiksi joulutervehdyksiksi.
Näin kukaan ei saa traumoja. Ihan normaaliin elämään kuuluu, että ystäviä on tulee ja menee, ihan ilman ghostaamisia.
Ei kukaan ghostaa hyvin läheistä ystävää, vaan niitä jotka ovat muuttuneet yhdentekeviksi tai rasittavaksi. Ikävää tietenkin jos joku kokee yksipuolisen ystävyyden tärkeäksi, mutta ei toinen ole millään tavalla selitysvelvollinen, jos ei enää halua pitää yhteyttä.
Rautalankaa: jos joku ghostaa sinut, et ollut hänelle tärkeä.
Höpö höpö. Ihmisessä pitää olla sen verran selkärankaa että päättää ihmissuhteen suoraan. Herrajumala sentään. Ei ole paljoa vaadittu.
No, kun sen ihmissuhteen on sun vaatimalla tavalla päättänyt ja sen jälkeen alkoi haukkuminen ympäri kylää ja somea niin toivon todellakin että olisin vain ghostannut. Enkä sanonut edes pahasti, tämä entinen kaveri ei kerta kaikkiaan hyväksynyt sitä että olen erilainen ihminen kuin hän. Kas kun kaikki ihmiset eivät osaa suhtautua breikkiin edes normaalisti vaan lähtevät silti toista syyttämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos selvittää syyt (ystävä on takertunut liikaa, käyttäytyy kusipäisesti, arvostelee ulkonäköä) ja näitä selvityksiä saisi hokea kuin papukaija, kun ei mene perille. Ystävyys on käynyt painolastiksi elämässä. Sitten vielä julkisesti arvostellaan päälle somessa. Silloin on tällä vetäytyjällä on täysi oikeus vetäytyä.
Eihän tuo ole ghostaamista. Olet kokenut ”ystävän” kiusaajaksi, ja kertonut tämän hänelle myös. Ilemisesti myös sanonut suoraan, että näiden asioiden vuoksi et enää halua tai aio jatkaa ihmissuhdetta?
Kyllä. Hän syyllistää minua ja ei usko millään, etten halua olla tekemisissä. Jätän vastaamatta ja sitten vaan tulee viestiä. Ilmeisesti seuraava askel olisi blokata koko ihminen. Takana on vaan tosi pitkä ystävyys, hänellä on päihde- ja mielenterveysongelmia ja on muuttunut ikäväksi pari vuotta sitten.
Oletko eritellyt nämä syyt hänelle selkeästi? Tämän jälkeen kannattaa sanoa, että et enää jaksa kiusaamista, ja jatkossa et vastaa viesteihin. Miten tämä edes liittyy ghostaamiseen?
Olen ja todella tympäisee selitellä enää mitään, vaikka hän pitää tätä ghostaamisena eikä kunnolla ymmärrä, miksi olen vihainen (mikä on mielestäni jo uskomatonta kaikkien selityksien jälkeen). Mutta ansaitsen toki oman rauhani.
Alapeukuttaja, olisitko itse ystävä sellaisen kanssa, joka käyttäytyy törkeästi, sitten takertuu ja ei usko millään, mitä hänelle sanotaan? Hän koko oikeudekseen arvostella mua ilkeästi, mä en koskaan haukkunut häntä samalla tavalla. En kovin helposti katkaise ystävyyssuhteita.
En ole se alapeukuttaja, johon viittaat, mutta mun nähdäkseni tää sun juttusi on keskustelun viemistä sivuraiteelle, koska Hesarin jutussa aiheena oli tilanteet, joissa mitään selitystä ei ole annettu ja sä olet selittänyt.
Vaikka itse et olisi koskaan kuullut kenestäkään, joka todella on ghostattu ilman mitään selityksiä, niin ei se tarkoita, että sellaista ei tapahdu. Kaikki maailman lehtijutut eivät koske sua ja sun kokemuksiasi.
No esimerkkinä vaan, että jotkut kokee ghostaamiseksi tilanteen, joissa selityksiä on annettu useita, tällaistakin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin monella on mennyt ystävyys ja parisuhde sekaisin, etten enää halua olla kenenkään ystävä. Ne alkavat esittää vaatimuksia ja takertua.
Sama. On järkyttävää, miten naiset yrittävät hakea naispuoliselta kaveriltaan sellaista emotionaalista yhteyttä, jota varten ainakin minulla on mies.
En uskalla enää yrittää ystävystyä, koska tässä iässä kaikki ystävän tarpeessa olevat tuntuvat olevan noita takertujia. (Omat vanhat ystävyyssuhteet haipui kun sairastin monta vuotta enkä jaksanut pitää yhteyttä.)
On kyllä järkyttävää! Kukapa olisi uskonut, että ystäviltä kaivataan emotionaalista yhteyttä. Olet kyllä aika outolintu, jos yksi ihminen riittää täyttämään kaikki emotionaaliset tarpeet. Aika monien miehillä ei edes ole mitään taitoja tarjota jotain emotionaalista tukea. En itse ole koskaan ajatellut, että mies olisi ainoa, jolta sellaista on sopivaa hakea, vaikka omani onkin siinä hyvin taitava.
Ymmärtänet, että osa meistä on kasvanut aikuiseksi eikä tarvitse jatkuvaa emotionaalista tukea koko ajan.
Emotionaalisessa mielessä minä tarvitsen jonkun, jota rakastaa. Eli sen miehen ja mukulat. Mutta en minä tarvitse mitään emotionaalista/henkistä tukea. En edes ymmärrä, mitä sellaisessa tarkoitetaan. Ettekö te osaa käsitellä omia tunteitanne ilman päänsilitystä vai mistä on kyse?
Joskus voin tarvita neuvoja jossain ongelmassa, mutta niitä voi antaa kuka tahansa täyspäinen aikuinen. Ei siihen tarvita kiintymyssuhdetta. Itse asiassa etäisempi antaa objektiivisempia neuvoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ghostaus-tarinoissa taustalla on usein yksipuolinen ystävyyssuhde, missä toinen on nipin napin vain sietänyt toista. Jossain vaiheessa sitä ei vain enää edes muodon vuoksi halua pitää yhteyttä ja ghostaus on helpoin tapa lopettaa viestittely.
Osassa varmasti näin, mutta kun lukee tarinoita, tuntuu että hyvinkin läheisiä ystäviä on yhtä äkkiä "kadonnut". Kuten HS-jutussa, juuri oltu yhteisellä matkalla.
Vaikka ystävyyden tunne olisi muuttunut yksipuoliseksi, mielestäni on silti raukkamaista vaan kadota. Aina voi vetäytyä "nätisti", esim. kieltäytymällä kutsuista ja tapaamisista, vedota muihin kiireisin jne, kunnes yhtäkkiä ei ollakaan nähty vuoteen ja ystävyys kutistuu vuosittaisiksi joulutervehdyksiksi.
Näin kukaan ei saa traumoja. Ihan normaaliin elämään kuuluu, että ystäviä on tulee ja menee, ihan ilman ghostaamisia.
Ei kukaan ghostaa hyvin läheistä ystävää, vaan niitä jotka ovat muuttuneet yhdentekeviksi tai rasittavaksi. Ikävää tietenkin jos joku kokee yksipuolisen ystävyyden tärkeäksi, mutta ei toinen ole millään tavalla selitysvelvollinen, jos ei enää halua pitää yhteyttä.
Rautalankaa: jos joku ghostaa sinut, et ollut hänelle tärkeä.
Höpö höpö. Ihmisessä pitää olla sen verran selkärankaa että päättää ihmissuhteen suoraan. Herrajumala sentään. Ei ole paljoa vaadittu.
No, kun sen ihmissuhteen on sun vaatimalla tavalla päättänyt ja sen jälkeen alkoi haukkuminen ympäri kylää ja somea niin toivon todellakin että olisin vain ghostannut. Enkä sanonut edes pahasti, tämä entinen kaveri ei kerta kaikkiaan hyväksynyt sitä että olen erilainen ihminen kuin hän. Kas kun kaikki ihmiset eivät osaa suhtautua breikkiin edes normaalisti vaan lähtevät silti toista syyttämään.
Mihin breikkiin? Halusitko siis jonkin omaehtoisen tauon ystävyyteen, etkä laittaa välejä poikki?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tuo ystävyys-asia mitenkään ydinperheeseen liity?
Esim. molemmat isoäitini ovat olleet alle kolmikymppisestä saakka miehensä kanssa, on lapset ja se ydinperhe-elämä ollut, ja sen lisäksi vilkas sosiaalinen elämä.
Edelleen vanhuksinakin soittelevat viikottain ystävättäriensä kanssa, ennen koronaa viettivät ystävien kesken talvet yhdessä lämpimässä jne.
Itsekin olen ollut teinityttönä isoäitini ja hänen ystävättäriensä kanssa rantalomalla.
Jokainen näistä vanhemmista naisista on elänyt ydinperhe-elämää ja ollut elämänsä saman miehen kanssa.
Minusta on söpöä, että he menevät vanhanakin reissuun sillä samalla porukalla, jolla reissasivat 60-luvullakin.
Ne on ns. lifetime friends.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ghostaus-tarinoissa taustalla on usein yksipuolinen ystävyyssuhde, missä toinen on nipin napin vain sietänyt toista. Jossain vaiheessa sitä ei vain enää edes muodon vuoksi halua pitää yhteyttä ja ghostaus on helpoin tapa lopettaa viestittely.
Osassa varmasti näin, mutta kun lukee tarinoita, tuntuu että hyvinkin läheisiä ystäviä on yhtä äkkiä "kadonnut". Kuten HS-jutussa, juuri oltu yhteisellä matkalla.
Vaikka ystävyyden tunne olisi muuttunut yksipuoliseksi, mielestäni on silti raukkamaista vaan kadota. Aina voi vetäytyä "nätisti", esim. kieltäytymällä kutsuista ja tapaamisista, vedota muihin kiireisin jne, kunnes yhtäkkiä ei ollakaan nähty vuoteen ja ystävyys kutistuu vuosittaisiksi joulutervehdyksiksi.
Näin kukaan ei saa traumoja. Ihan normaaliin elämään kuuluu, että ystäviä on tulee ja menee, ihan ilman ghostaamisia.
Ei kukaan ghostaa hyvin läheistä ystävää, vaan niitä jotka ovat muuttuneet yhdentekeviksi tai rasittavaksi. Ikävää tietenkin jos joku kokee yksipuolisen ystävyyden tärkeäksi, mutta ei toinen ole millään tavalla selitysvelvollinen, jos ei enää halua pitää yhteyttä.
Rautalankaa: jos joku ghostaa sinut, et ollut hänelle tärkeä.
Olen tismalleen samaa mieltä. Ja jos joku on "ghostannut" minut, olen ajatellut juuri noin eli että minä en ollut hänelle yhtä tärkeä kuin hän minulle tai että hänen elämässään ei nyt ole tilaa minulla tai jokin muu syy. Eikä hän ole minulle siitä selitystä velkaa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin monella on mennyt ystävyys ja parisuhde sekaisin, etten enää halua olla kenenkään ystävä. Ne alkavat esittää vaatimuksia ja takertua.
Sama. On järkyttävää, miten naiset yrittävät hakea naispuoliselta kaveriltaan sellaista emotionaalista yhteyttä, jota varten ainakin minulla on mies.
En uskalla enää yrittää ystävystyä, koska tässä iässä kaikki ystävän tarpeessa olevat tuntuvat olevan noita takertujia. (Omat vanhat ystävyyssuhteet haipui kun sairastin monta vuotta enkä jaksanut pitää yhteyttä.)
On kyllä järkyttävää! Kukapa olisi uskonut, että ystäviltä kaivataan emotionaalista yhteyttä. Olet kyllä aika outolintu, jos yksi ihminen riittää täyttämään kaikki emotionaaliset tarpeet. Aika monien miehillä ei edes ole mitään taitoja tarjota jotain emotionaalista tukea. En itse ole koskaan ajatellut, että mies olisi ainoa, jolta sellaista on sopivaa hakea, vaikka omani onkin siinä hyvin taitava.
Ymmärtänet, että osa meistä on kasvanut aikuiseksi eikä tarvitse jatkuvaa emotionaalista tukea koko ajan.
Emotionaalisessa mielessä minä tarvitsen jonkun, jota rakastaa. Eli sen miehen ja mukulat. Mutta en minä tarvitse mitään emotionaalista/henkistä tukea. En edes ymmärrä, mitä sellaisessa tarkoitetaan. Ettekö te osaa käsitellä omia tunteitanne ilman päänsilitystä vai mistä on kyse?
Joskus voin tarvita neuvoja jossain ongelmassa, mutta niitä voi antaa kuka tahansa täyspäinen aikuinen. Ei siihen tarvita kiintymyssuhdetta. Itse asiassa etäisempi antaa objektiivisempia neuvoja.
Jep. Ja ne tukea tarvitsevat etsivät niitä ihmisiä joilla ei ole samaa tarvetta tukeen, ja sitten ripustautuvat. Menköön terapiaan hakemaan sitä tukea, minä en ole kenenkään ilmainen kuuntelija. Enkä kaipaa pätkääkään tukea tai kuuntelemista, jos minulla on ongelma yritän ratkaista sen, en jauhaa siitä loputtomiin jonkun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivotaan, että ap pysyy samassa mielipiteessä, kun aviomies katoaa yllättäen tai kun ap palaa kotiin, lukot vaihdettu ja tavarat ulkona; kun omat lapset lopettavat yhteydenpidon yhtenä päivänä eivätkä sen jälkeen enää koskaan vastaa yhteydenottoihin etkä enää koskaan kuule niistä, kun muuttivat samalla muualle, minkä saat selville uudesta nimestä ovessa; kun tutut kaupungilla vain katsovat läpi kuin sinua ei olisi olemassa, teeskentelevät etteivät kuule kun puhut ja poistuvat paikalta.
Aloitus oli niin lapsellinen ja typerä. Oikein malliesimerkki siitä, että pitää louskuttaa omia mielipiteitä vaikkei mitään tiedä mistään. Tietämätön ja tyhmä ihminen.
Avioliitto on aivan eri asia kuin ystävyys, ei niitä voi verrata kuten jo toin esille aiemmin. Ystävyydessä voi olla hyvin niin, että vain toinen on kokenut ystävyyden läheisenä, kun taas toiselle se on jo pitkään ollut velvoite, tuttavuus tai muu epämääräisempi suhde. Ystävyys ei ole ystävyyyttä, jos se ei toisen mielestä ole ystävyyttä myös. On sellaisiakin ihmisiä, jotka pyrkivät väkisin ystäväksi tai takertuvat ihmisiin epäterveellä tavalla, yksipuolisesti kuten jo tuotiin esille. Ap
Yksipuolisella sopimuksella "ystävystyminen" on muuten kovin yleistä. Minä olen ollut useita kertoja tilanteessa, jossa ihminen jota pidän satunnaisena tuttavana, on päättänyt että olemme henkiystäviä. Minulla on hyvin pidättyväinen luonne, ja voin tuntea jonkun vaikka kymmenen vuotta ja pitää häntä silti satunnaisena tuttavana. Nämä eivät kuitenkaan sitä ymmärrä, koska ilmeisesti ovat niin huonoista perheistä, että ventovieraan etäisen kohtelias käytös tulkitaan kiinnostuksesi ja ystävällisyydeksi.
Tuollaisten ihmisten kanssa käy väistämättä niin, että päädyn "ghostaamaan", koska keskustella ei voi. On nimittäin vaikea selittää ihmiselle, että "ystävyys päättyy siksi että..." kun minun nähdäkseni mitään ystävyyttä ei ole ollutkaan. On ollut vain satunnaista tuttavuutta minun puoleltani ja touchy-feely-needy -takertumista toisen puolelta.
Minusta on muutenkin hyvin outoa, miten emotionaalisesti kiinni jotkut naiset tuntuvat ystävissään olevan. En minä ainakaan halua olla sellaisen kiintymyksen kohteena muiden kuin mieheni ja perheenjäsenten taholta.
Miksi et voi sanoa, että olet pidättyväinen luonne, läheisriippuvainen ydinperheestäsi etkä tunne suhdetta ystävyydeksi? Mikä sinussa saa aikaan ghostaamisen, etkä kykene sanomaat tuota? Näytät kuitenkin sen tiedostavan.
Miksi minun pitäisi selitellä? Minä en ole millään tavalla antanut ymmärtää, että kyseessä olisi muu kuin satunnainen tuttavuus. Kaikki on sen toisen päässä. Ei voi olla minun velvollisuuteni oikoa toisten harhoja.
Selvitä itsellesi mitä läheisriippuvuus tarkoittaa. Ei kannata käytää sanoja joita ei ymmärrä. Sinun on ilmeisesti mahdoton käsittää, että on olemassa ihmisiä joilla on hyvin itsenäinen ja itseriittoinen luonne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivotaan, että ap pysyy samassa mielipiteessä, kun aviomies katoaa yllättäen tai kun ap palaa kotiin, lukot vaihdettu ja tavarat ulkona; kun omat lapset lopettavat yhteydenpidon yhtenä päivänä eivätkä sen jälkeen enää koskaan vastaa yhteydenottoihin etkä enää koskaan kuule niistä, kun muuttivat samalla muualle, minkä saat selville uudesta nimestä ovessa; kun tutut kaupungilla vain katsovat läpi kuin sinua ei olisi olemassa, teeskentelevät etteivät kuule kun puhut ja poistuvat paikalta.
Aloitus oli niin lapsellinen ja typerä. Oikein malliesimerkki siitä, että pitää louskuttaa omia mielipiteitä vaikkei mitään tiedä mistään. Tietämätön ja tyhmä ihminen.
Avioliitto on aivan eri asia kuin ystävyys, ei niitä voi verrata kuten jo toin esille aiemmin. Ystävyydessä voi olla hyvin niin, että vain toinen on kokenut ystävyyden läheisenä, kun taas toiselle se on jo pitkään ollut velvoite, tuttavuus tai muu epämääräisempi suhde. Ystävyys ei ole ystävyyyttä, jos se ei toisen mielestä ole ystävyyttä myös. On sellaisiakin ihmisiä, jotka pyrkivät väkisin ystäväksi tai takertuvat ihmisiin epäterveellä tavalla, yksipuolisesti kuten jo tuotiin esille. Ap
Yksipuolisella sopimuksella "ystävystyminen" on muuten kovin yleistä. Minä olen ollut useita kertoja tilanteessa, jossa ihminen jota pidän satunnaisena tuttavana, on päättänyt että olemme henkiystäviä. Minulla on hyvin pidättyväinen luonne, ja voin tuntea jonkun vaikka kymmenen vuotta ja pitää häntä silti satunnaisena tuttavana. Nämä eivät kuitenkaan sitä ymmärrä, koska ilmeisesti ovat niin huonoista perheistä, että ventovieraan etäisen kohtelias käytös tulkitaan kiinnostuksesi ja ystävällisyydeksi.
Tuollaisten ihmisten kanssa käy väistämättä niin, että päädyn "ghostaamaan", koska keskustella ei voi. On nimittäin vaikea selittää ihmiselle, että "ystävyys päättyy siksi että..." kun minun nähdäkseni mitään ystävyyttä ei ole ollutkaan. On ollut vain satunnaista tuttavuutta minun puoleltani ja touchy-feely-needy -takertumista toisen puolelta.
Minusta on muutenkin hyvin outoa, miten emotionaalisesti kiinni jotkut naiset tuntuvat ystävissään olevan. En minä ainakaan halua olla sellaisen kiintymyksen kohteena muiden kuin mieheni ja perheenjäsenten taholta.
Miksi et voi sanoa, että olet pidättyväinen luonne, läheisriippuvainen ydinperheestäsi etkä tunne suhdetta ystävyydeksi? Mikä sinussa saa aikaan ghostaamisen, etkä kykene sanomaat tuota? Näytät kuitenkin sen tiedostavan.
Miksi minun pitäisi selitellä? Minä en ole millään tavalla antanut ymmärtää, että kyseessä olisi muu kuin satunnainen tuttavuus. Kaikki on sen toisen päässä. Ei voi olla minun velvollisuuteni oikoa toisten harhoja.
Selvitä itsellesi mitä läheisriippuvuus tarkoittaa. Ei kannata käytää sanoja joita ei ymmärrä. Sinun on ilmeisesti mahdoton käsittää, että on olemassa ihmisiä joilla on hyvin itsenäinen ja itseriittoinen luonne?
Sivusta, mutta kyllä ydinperhepsykoosi on juurikin läheisriippuvuutta. Minusta sinä et ole itsenäinen ja itseriittoinen, lähinnä egoistinen. Elämä opettaa toivottavasti sinuakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti matkalla tapahtui jotain, joka muutti ystävän käsityksen Annikasta. Se saattoi olla joku ohimenevä huomautus, jotain minkä Annika tarkoitti vitsiksi tai ymmärrys siitä, että elämäntyylit ovat nykyisin täysin erilaiset.
Ehkä ystävä ei ajatullut ghostata, mutta Annikan ensimmäisiin viestihin vastaaminen tuntui vaikealta, kun tunne ystävyyden päättymisestä ei ollut vielä täysin hahmottunut. Tai ystävän elämässä tapahtui jotain muuta, tärkeämpää. Ehkä hän vain oli kiireinen.
Sitten Annika alkoi pommittaa viesteillä ja niihin vastaaminen tuntui entistä vastenmielisemmältä. Lopulta tilanne oli ajautunut niin pitkälle, että entinen ystävä ei osannut tai halunnut selittää, miksi niin tapahtui. Ehkä hänen elämässään tapahtui niin rankkoja asioita, että keskustelu ystävyyden päättymisestä tuntui mahdottomalta.
Jutun mukaan Annika alun hiljaisuuden jälkeen kertoi viestiessään olevansa huolissaan siitä, että jotain on sattunut. Lisäksi "ystävä" on kuitenkin löytänyt aikaa ja energiaa lukea viestit ja postailla Instaan normaalisti. Kyllä juu tuossa tilanteessa on varmasti ihan mahdotonta laittaa viestiä, että "Olen ok, mutta en jaksa jutella."
Totta, voi olla että ystävä oli todellakin vain epäkohtelias tai kyvytön hoitamaan konfliktitilannetta. Tai sitten tapahtui jotain, mikä hänen puoleltaan lopetti ystävyyden ja hän kokee, että Annikan olisi pitänyt tunnistaa tapahtunut. Ei halua lähteä keskustelemaan asiasta, joka on omasta mielestä ilmiselvä.
Täällä joku sanoi, että oli ajatellut ystävyyden päättymisen hyvänä tilaisuutena harjoitella tunnetaitoja. Näin siihen pitäisi varmasti suhtautua. Mahdollisuutena kehittyä, vaikka asia onkn ikävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivotaan, että ap pysyy samassa mielipiteessä, kun aviomies katoaa yllättäen tai kun ap palaa kotiin, lukot vaihdettu ja tavarat ulkona; kun omat lapset lopettavat yhteydenpidon yhtenä päivänä eivätkä sen jälkeen enää koskaan vastaa yhteydenottoihin etkä enää koskaan kuule niistä, kun muuttivat samalla muualle, minkä saat selville uudesta nimestä ovessa; kun tutut kaupungilla vain katsovat läpi kuin sinua ei olisi olemassa, teeskentelevät etteivät kuule kun puhut ja poistuvat paikalta.
Aloitus oli niin lapsellinen ja typerä. Oikein malliesimerkki siitä, että pitää louskuttaa omia mielipiteitä vaikkei mitään tiedä mistään. Tietämätön ja tyhmä ihminen.
Avioliitto on aivan eri asia kuin ystävyys, ei niitä voi verrata kuten jo toin esille aiemmin. Ystävyydessä voi olla hyvin niin, että vain toinen on kokenut ystävyyden läheisenä, kun taas toiselle se on jo pitkään ollut velvoite, tuttavuus tai muu epämääräisempi suhde. Ystävyys ei ole ystävyyyttä, jos se ei toisen mielestä ole ystävyyttä myös. On sellaisiakin ihmisiä, jotka pyrkivät väkisin ystäväksi tai takertuvat ihmisiin epäterveellä tavalla, yksipuolisesti kuten jo tuotiin esille. Ap
Yksipuolisella sopimuksella "ystävystyminen" on muuten kovin yleistä. Minä olen ollut useita kertoja tilanteessa, jossa ihminen jota pidän satunnaisena tuttavana, on päättänyt että olemme henkiystäviä. Minulla on hyvin pidättyväinen luonne, ja voin tuntea jonkun vaikka kymmenen vuotta ja pitää häntä silti satunnaisena tuttavana. Nämä eivät kuitenkaan sitä ymmärrä, koska ilmeisesti ovat niin huonoista perheistä, että ventovieraan etäisen kohtelias käytös tulkitaan kiinnostuksesi ja ystävällisyydeksi.
Tuollaisten ihmisten kanssa käy väistämättä niin, että päädyn "ghostaamaan", koska keskustella ei voi. On nimittäin vaikea selittää ihmiselle, että "ystävyys päättyy siksi että..." kun minun nähdäkseni mitään ystävyyttä ei ole ollutkaan. On ollut vain satunnaista tuttavuutta minun puoleltani ja touchy-feely-needy -takertumista toisen puolelta.
Minusta on muutenkin hyvin outoa, miten emotionaalisesti kiinni jotkut naiset tuntuvat ystävissään olevan. En minä ainakaan halua olla sellaisen kiintymyksen kohteena muiden kuin mieheni ja perheenjäsenten taholta.
Miksi et voi sanoa, että olet pidättyväinen luonne, läheisriippuvainen ydinperheestäsi etkä tunne suhdetta ystävyydeksi? Mikä sinussa saa aikaan ghostaamisen, etkä kykene sanomaat tuota? Näytät kuitenkin sen tiedostavan.
Hienotunteisuudesta tätä , joka kuvittelee olevansa ystävyyssuhteessa pelkän tuttavuuden sijaan. Kun ei olla oikeasti ystäviä niin hankala siinä on ryhtyä sitä kuviteltua ystävyyttä purkamaan. Eri
t. Hyvä Ystävä kirjoitti:
Oletko sä ap hölmö? En muista kuka filosofi sanoi: "Ihminen on eläin joka kykenee tekemään sopimuksia".
Niin! Kuvittele ap että sinä ja minä kohtaamme jossain, siis vaikkapa töissä, opinnoissa, naapureina, metrossa, ihan missä vain. Kuvittele että minä tervehdin sinua JA sinä tervehdit minua. Se on siinä! Se sopimus on siinä. Sillä selvä. Tuolla tervehtimisellä me olemme sopineet että me olemme ystäviä ja pysymme ystävinä koko loppuikämme ja meidän on aina otettava toisemme huomioon kaikissa elämämme valinnoisa ja meidän on tehtävä toisillemme palveluksia ja annettava lahjoja ja kutsuttava toisemme häihin sekä ristiäisiin sekä valmistujaisiin sekä...
Niin. Sopimus. Sitoutuminen. Lupaus. SE PIDETÄÄN MIKÄ LUVATAAN!
Jos sinä yllättäen joskus et meinaakaan pitää sinun puoltasi sopimuksestamme, jos sinä et meinaakaan koko loppuelämäsi ajan jokaikinen hetki palvella kaikkia minun "ystävätarpeitani", niin sinä teet sopimusrikkomuksen. Niin, sinä rikot pyhän lupauksesi. Olet kunniasi ja ylpeytesi kautta vannonut palvelevasi minua, mutta sinä sittenkin syöt sanasi. Siinä vaiheessa sulla pitää olla todella älyttömän hyvä perustelu että miksi niin teet, miksi kohtelet mua niin pahasti kaltoin. Tuollaista ei toiselle ihmiselle saa tehdä! Sun pitää todellakin kertoa hyvä syy miksi sä kohtelet mua kuin kakkaa.
No onpas typerä teksti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivotaan, että ap pysyy samassa mielipiteessä, kun aviomies katoaa yllättäen tai kun ap palaa kotiin, lukot vaihdettu ja tavarat ulkona; kun omat lapset lopettavat yhteydenpidon yhtenä päivänä eivätkä sen jälkeen enää koskaan vastaa yhteydenottoihin etkä enää koskaan kuule niistä, kun muuttivat samalla muualle, minkä saat selville uudesta nimestä ovessa; kun tutut kaupungilla vain katsovat läpi kuin sinua ei olisi olemassa, teeskentelevät etteivät kuule kun puhut ja poistuvat paikalta.
Aloitus oli niin lapsellinen ja typerä. Oikein malliesimerkki siitä, että pitää louskuttaa omia mielipiteitä vaikkei mitään tiedä mistään. Tietämätön ja tyhmä ihminen.
Avioliitto on aivan eri asia kuin ystävyys, ei niitä voi verrata kuten jo toin esille aiemmin. Ystävyydessä voi olla hyvin niin, että vain toinen on kokenut ystävyyden läheisenä, kun taas toiselle se on jo pitkään ollut velvoite, tuttavuus tai muu epämääräisempi suhde. Ystävyys ei ole ystävyyyttä, jos se ei toisen mielestä ole ystävyyttä myös. On sellaisiakin ihmisiä, jotka pyrkivät väkisin ystäväksi tai takertuvat ihmisiin epäterveellä tavalla, yksipuolisesti kuten jo tuotiin esille. Ap
Yksipuolisella sopimuksella "ystävystyminen" on muuten kovin yleistä. Minä olen ollut useita kertoja tilanteessa, jossa ihminen jota pidän satunnaisena tuttavana, on päättänyt että olemme henkiystäviä. Minulla on hyvin pidättyväinen luonne, ja voin tuntea jonkun vaikka kymmenen vuotta ja pitää häntä silti satunnaisena tuttavana. Nämä eivät kuitenkaan sitä ymmärrä, koska ilmeisesti ovat niin huonoista perheistä, että ventovieraan etäisen kohtelias käytös tulkitaan kiinnostuksesi ja ystävällisyydeksi.
Tuollaisten ihmisten kanssa käy väistämättä niin, että päädyn "ghostaamaan", koska keskustella ei voi. On nimittäin vaikea selittää ihmiselle, että "ystävyys päättyy siksi että..." kun minun nähdäkseni mitään ystävyyttä ei ole ollutkaan. On ollut vain satunnaista tuttavuutta minun puoleltani ja touchy-feely-needy -takertumista toisen puolelta.
Minusta on muutenkin hyvin outoa, miten emotionaalisesti kiinni jotkut naiset tuntuvat ystävissään olevan. En minä ainakaan halua olla sellaisen kiintymyksen kohteena muiden kuin mieheni ja perheenjäsenten taholta.
Minä taas en ymmärrä ihmisiä, joiden ainoat ystävät ovat oma mies tai sukulaiset. Maailma on täynnä tarinoita yksinäisistä naisista, joille tuli ero tai jäivät leskiksi.
No eihän ne ystävät siinä tilanteessa mitään auta.
Outo ajatus, että suuri määrä mitä hyvänsä sosiaalista kanssakäymistä korvaisi sen yhden laadukkaan ihmissuhteen. Mutta ei se niin mene.
Minun mummoni jäi muuten hyvin nuorena leskeksi, eikä silläkään ystäviä ollut. Runsaasti tuttavia kyllä. Viihtyi itsekseen. Emme me kaikki tarvitse koko ajan toisia ihmisiä päätämme silittämään.
Eikö tossa nyt ole kyse siitä että ihminen tekee katoamistempun? Siis katoaa ilman selityksiä toisen elämästä. Ei se ole normaali ystävyyssuhteen loppuminen. Normaali ystävyyssuhteen loppuminen on sitä että molemmat osapuolet tiedostavat että viimeisiä vedellään. Yhteydenpidot hiipuvat, mutta toinen ei täysin yllättäen vain kertalaakista katoa.
Vaikka ystävyys onkin vapaaehtoista, niin onhan se omituista vain pistää välit poikki tuosta vaan, etenkään jos mitään selkeää riitaa tai konfliktia ei ole ollut. Silloinhan toinen syystäkin tuntee itsensä petetyksi ja miettii onko itsessä jotain vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivotaan, että ap pysyy samassa mielipiteessä, kun aviomies katoaa yllättäen tai kun ap palaa kotiin, lukot vaihdettu ja tavarat ulkona; kun omat lapset lopettavat yhteydenpidon yhtenä päivänä eivätkä sen jälkeen enää koskaan vastaa yhteydenottoihin etkä enää koskaan kuule niistä, kun muuttivat samalla muualle, minkä saat selville uudesta nimestä ovessa; kun tutut kaupungilla vain katsovat läpi kuin sinua ei olisi olemassa, teeskentelevät etteivät kuule kun puhut ja poistuvat paikalta.
Aloitus oli niin lapsellinen ja typerä. Oikein malliesimerkki siitä, että pitää louskuttaa omia mielipiteitä vaikkei mitään tiedä mistään. Tietämätön ja tyhmä ihminen.
Avioliitto on aivan eri asia kuin ystävyys, ei niitä voi verrata kuten jo toin esille aiemmin. Ystävyydessä voi olla hyvin niin, että vain toinen on kokenut ystävyyden läheisenä, kun taas toiselle se on jo pitkään ollut velvoite, tuttavuus tai muu epämääräisempi suhde. Ystävyys ei ole ystävyyyttä, jos se ei toisen mielestä ole ystävyyttä myös. On sellaisiakin ihmisiä, jotka pyrkivät väkisin ystäväksi tai takertuvat ihmisiin epäterveellä tavalla, yksipuolisesti kuten jo tuotiin esille. Ap
Yksipuolisella sopimuksella "ystävystyminen" on muuten kovin yleistä. Minä olen ollut useita kertoja tilanteessa, jossa ihminen jota pidän satunnaisena tuttavana, on päättänyt että olemme henkiystäviä. Minulla on hyvin pidättyväinen luonne, ja voin tuntea jonkun vaikka kymmenen vuotta ja pitää häntä silti satunnaisena tuttavana. Nämä eivät kuitenkaan sitä ymmärrä, koska ilmeisesti ovat niin huonoista perheistä, että ventovieraan etäisen kohtelias käytös tulkitaan kiinnostuksesi ja ystävällisyydeksi.
Tuollaisten ihmisten kanssa käy väistämättä niin, että päädyn "ghostaamaan", koska keskustella ei voi. On nimittäin vaikea selittää ihmiselle, että "ystävyys päättyy siksi että..." kun minun nähdäkseni mitään ystävyyttä ei ole ollutkaan. On ollut vain satunnaista tuttavuutta minun puoleltani ja touchy-feely-needy -takertumista toisen puolelta.
Minusta on muutenkin hyvin outoa, miten emotionaalisesti kiinni jotkut naiset tuntuvat ystävissään olevan. En minä ainakaan halua olla sellaisen kiintymyksen kohteena muiden kuin mieheni ja perheenjäsenten taholta.
Minä taas en ymmärrä ihmisiä, joiden ainoat ystävät ovat oma mies tai sukulaiset. Maailma on täynnä tarinoita yksinäisistä naisista, joille tuli ero tai jäivät leskiksi.
No eihän ne ystävät siinä tilanteessa mitään auta.
Outo ajatus, että suuri määrä mitä hyvänsä sosiaalista kanssakäymistä korvaisi sen yhden laadukkaan ihmissuhteen. Mutta ei se niin mene.
Minun mummoni jäi muuten hyvin nuorena leskeksi, eikä silläkään ystäviä ollut. Runsaasti tuttavia kyllä. Viihtyi itsekseen. Emme me kaikki tarvitse koko ajan toisia ihmisiä päätämme silittämään.
Ystävyydessä on useimmiten kyse hauskanpidosta, ei ”pään silittämisestä”.
Tietysti osa ihmisistä on erakkoluonteita, en oikein ymmärrä mitä teet tässä ketjussa jos ja kun ystävyys ei sinua kosketa.
Sivusta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivotaan, että ap pysyy samassa mielipiteessä, kun aviomies katoaa yllättäen tai kun ap palaa kotiin, lukot vaihdettu ja tavarat ulkona; kun omat lapset lopettavat yhteydenpidon yhtenä päivänä eivätkä sen jälkeen enää koskaan vastaa yhteydenottoihin etkä enää koskaan kuule niistä, kun muuttivat samalla muualle, minkä saat selville uudesta nimestä ovessa; kun tutut kaupungilla vain katsovat läpi kuin sinua ei olisi olemassa, teeskentelevät etteivät kuule kun puhut ja poistuvat paikalta.
Aloitus oli niin lapsellinen ja typerä. Oikein malliesimerkki siitä, että pitää louskuttaa omia mielipiteitä vaikkei mitään tiedä mistään. Tietämätön ja tyhmä ihminen.
Avioliitto on aivan eri asia kuin ystävyys, ei niitä voi verrata kuten jo toin esille aiemmin. Ystävyydessä voi olla hyvin niin, että vain toinen on kokenut ystävyyden läheisenä, kun taas toiselle se on jo pitkään ollut velvoite, tuttavuus tai muu epämääräisempi suhde. Ystävyys ei ole ystävyyyttä, jos se ei toisen mielestä ole ystävyyttä myös. On sellaisiakin ihmisiä, jotka pyrkivät väkisin ystäväksi tai takertuvat ihmisiin epäterveellä tavalla, yksipuolisesti kuten jo tuotiin esille. Ap
Yksipuolisella sopimuksella "ystävystyminen" on muuten kovin yleistä. Minä olen ollut useita kertoja tilanteessa, jossa ihminen jota pidän satunnaisena tuttavana, on päättänyt että olemme henkiystäviä. Minulla on hyvin pidättyväinen luonne, ja voin tuntea jonkun vaikka kymmenen vuotta ja pitää häntä silti satunnaisena tuttavana. Nämä eivät kuitenkaan sitä ymmärrä, koska ilmeisesti ovat niin huonoista perheistä, että ventovieraan etäisen kohtelias käytös tulkitaan kiinnostuksesi ja ystävällisyydeksi.
Tuollaisten ihmisten kanssa käy väistämättä niin, että päädyn "ghostaamaan", koska keskustella ei voi. On nimittäin vaikea selittää ihmiselle, että "ystävyys päättyy siksi että..." kun minun nähdäkseni mitään ystävyyttä ei ole ollutkaan. On ollut vain satunnaista tuttavuutta minun puoleltani ja touchy-feely-needy -takertumista toisen puolelta.
Minusta on muutenkin hyvin outoa, miten emotionaalisesti kiinni jotkut naiset tuntuvat ystävissään olevan. En minä ainakaan halua olla sellaisen kiintymyksen kohteena muiden kuin mieheni ja perheenjäsenten taholta.
Minä taas en ymmärrä ihmisiä, joiden ainoat ystävät ovat oma mies tai sukulaiset. Maailma on täynnä tarinoita yksinäisistä naisista, joille tuli ero tai jäivät leskiksi.
Kun kaikki ei halua niitä syviä ystävyyksiä, jotka on syvältä. Jos eroan tai jään leskeksi, voin miettiä haluanko uuden miehen. Ei ystävä millään tavalla korvaa oikeaa suhdetta, ja ystävyysyritykset joissa yritetään olla yhtä läheisiä kuin parisuhteessa on juuri niitä jotka on parasta lopettaa heti alkuun. En tahdo olla kenellekään suhteen korvike. Jos suhdetta kaipaan, hankin sellaisen.
Tämä. Mikään määrä ystäviä ei korvaa parisuhdetta. Itse ainakin olisin sitten mieluummin yksin, jos ei uutta parisuhdetta löytyisi, kuin yrittäisin laastaroida ystävillä.
Mutta osa ihmisistä tietysti pelkää yksinoloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivotaan, että ap pysyy samassa mielipiteessä, kun aviomies katoaa yllättäen tai kun ap palaa kotiin, lukot vaihdettu ja tavarat ulkona; kun omat lapset lopettavat yhteydenpidon yhtenä päivänä eivätkä sen jälkeen enää koskaan vastaa yhteydenottoihin etkä enää koskaan kuule niistä, kun muuttivat samalla muualle, minkä saat selville uudesta nimestä ovessa; kun tutut kaupungilla vain katsovat läpi kuin sinua ei olisi olemassa, teeskentelevät etteivät kuule kun puhut ja poistuvat paikalta.
Aloitus oli niin lapsellinen ja typerä. Oikein malliesimerkki siitä, että pitää louskuttaa omia mielipiteitä vaikkei mitään tiedä mistään. Tietämätön ja tyhmä ihminen.
Avioliitto on aivan eri asia kuin ystävyys, ei niitä voi verrata kuten jo toin esille aiemmin. Ystävyydessä voi olla hyvin niin, että vain toinen on kokenut ystävyyden läheisenä, kun taas toiselle se on jo pitkään ollut velvoite, tuttavuus tai muu epämääräisempi suhde. Ystävyys ei ole ystävyyyttä, jos se ei toisen mielestä ole ystävyyttä myös. On sellaisiakin ihmisiä, jotka pyrkivät väkisin ystäväksi tai takertuvat ihmisiin epäterveellä tavalla, yksipuolisesti kuten jo tuotiin esille. Ap
Yksipuolisella sopimuksella "ystävystyminen" on muuten kovin yleistä. Minä olen ollut useita kertoja tilanteessa, jossa ihminen jota pidän satunnaisena tuttavana, on päättänyt että olemme henkiystäviä. Minulla on hyvin pidättyväinen luonne, ja voin tuntea jonkun vaikka kymmenen vuotta ja pitää häntä silti satunnaisena tuttavana. Nämä eivät kuitenkaan sitä ymmärrä, koska ilmeisesti ovat niin huonoista perheistä, että ventovieraan etäisen kohtelias käytös tulkitaan kiinnostuksesi ja ystävällisyydeksi.
Tuollaisten ihmisten kanssa käy väistämättä niin, että päädyn "ghostaamaan", koska keskustella ei voi. On nimittäin vaikea selittää ihmiselle, että "ystävyys päättyy siksi että..." kun minun nähdäkseni mitään ystävyyttä ei ole ollutkaan. On ollut vain satunnaista tuttavuutta minun puoleltani ja touchy-feely-needy -takertumista toisen puolelta.
Minusta on muutenkin hyvin outoa, miten emotionaalisesti kiinni jotkut naiset tuntuvat ystävissään olevan. En minä ainakaan halua olla sellaisen kiintymyksen kohteena muiden kuin mieheni ja perheenjäsenten taholta.
Minä taas en ymmärrä ihmisiä, joiden ainoat ystävät ovat oma mies tai sukulaiset. Maailma on täynnä tarinoita yksinäisistä naisista, joille tuli ero tai jäivät leskiksi.
No eihän ne ystävät siinä tilanteessa mitään auta.
Outo ajatus, että suuri määrä mitä hyvänsä sosiaalista kanssakäymistä korvaisi sen yhden laadukkaan ihmissuhteen. Mutta ei se niin mene.
Minun mummoni jäi muuten hyvin nuorena leskeksi, eikä silläkään ystäviä ollut. Runsaasti tuttavia kyllä. Viihtyi itsekseen. Emme me kaikki tarvitse koko ajan toisia ihmisiä päätämme silittämään.
Ystävyydessä on useimmiten kyse hauskanpidosta, ei ”pään silittämisestä”.
Tietysti osa ihmisistä on erakkoluonteita, en oikein ymmärrä mitä teet tässä ketjussa jos ja kun ystävyys ei sinua kosketa.Sivusta
Hän on trolli. Ja mies.
ennenvanhaan elämä oli parempaa kun ei ollut kaiken maailman kontaktihärpäkkeitä. Postikortti ja lankapuhelin ja jos ei vastaa nii so not. Ihmisistä on tullut ihme kontrollifriikkejä älyttömyyspuhelimien jne takia..
Kaikki ei ole niin muista ihmisistä riippuvaisia, miksi se on niin vaikea tajuta. Mulle on läheinen tasan mies ja perhe, eikä mikään ystävälauma mitenkään parantaisi mun elämää. Jos jään leskeksi, pärjään vallan mainiosti yksinkin, pärjäsinhän ennen parisuhdettakin. Nuorena oltiin kavereiden kanssa kuin paita ja perse, mutta en minä muutenkaan elä enää kuten 15-vuotiaana elin.
Mutta sitäkin enemmän kokemusta puolitutuista jotka yrittää puoliväkisin tunkea elämään. Eikä ne oikein usko hyvällä, että ei kiinnosta nämä ihmiset ja heidän tarpeensa pätkääkään. Vaikka olisi kuinka yksinäisiä ja ties mitä, ei ole minun ongelmani.