Lue keskustelun säännöt.
Mistä lähtien ystävyys on ollut pakollista?
01.02.2022 |
Ihmettelen suuresti tätä ghostaamista koskevaa juttua ja psykoterapeutin lausuntoja asiasta tai lähinnä sitä mitä hän sanoo ystävyydestä. Eli että pitäisi mennä pariterapiaan kun ystävyyden haluaa päättää? Siis mitä ihmettä?
Näistä ystävyyden katkaisemista koskevia juttuja on ollut jo useampi, missä ystävyyden loppumisesta syytetään sitä osapuolta, joka ei halua ystävyyttä jatkaa. Vaikka
1. Ystävyys on aina vapaaehtoista.
2. Suurin osa ystävyyksistä päättyy, vain hyvin pieni osa säilyy läpi elämän (tutkimustulos)
Kun käytetään nimitystä ghostaus ja syyllistetään siitä, niin hyväksytään täysin toisen osapuolen näkemys ystävyydestä ja sen päättymisestä. Ja sittenkö vielä pitäisi mennä pariterapiaan ihmisen kanssa, jonka kanssa ystävyys ei kiinnosta juuri sen vuoksi, ettei ystävyys ole vastavuoroinen.
Avioliitossa on sentään menty naimisiin ja koettu sen verran yhteistä. Ystävyys joka katkaistaan ghostaamalla on usein sellainen, missä ghostaaja ei koskaan ole kokenut toista hyväksi ja luotettavaksi ystäväksi. Tai on tapahtunut jotain sellaista, ettei luottamusta enää ole tai ei ole mitään yhteistä enää.
Hämmentävän yksipuolinen näkemys terapeutilta.
Kommentit (900)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivotaan, että ap pysyy samassa mielipiteessä, kun aviomies katoaa yllättäen tai kun ap palaa kotiin, lukot vaihdettu ja tavarat ulkona; kun omat lapset lopettavat yhteydenpidon yhtenä päivänä eivätkä sen jälkeen enää koskaan vastaa yhteydenottoihin etkä enää koskaan kuule niistä, kun muuttivat samalla muualle, minkä saat selville uudesta nimestä ovessa; kun tutut kaupungilla vain katsovat läpi kuin sinua ei olisi olemassa, teeskentelevät etteivät kuule kun puhut ja poistuvat paikalta.
Aloitus oli niin lapsellinen ja typerä. Oikein malliesimerkki siitä, että pitää louskuttaa omia mielipiteitä vaikkei mitään tiedä mistään. Tietämätön ja tyhmä ihminen.
Avioliitto on aivan eri asia kuin ystävyys, ei niitä voi verrata kuten jo toin esille aiemmin. Ystävyydessä voi olla hyvin niin, että vain toinen on kokenut ystävyyden läheisenä, kun taas toiselle se on jo pitkään ollut velvoite, tuttavuus tai muu epämääräisempi suhde. Ystävyys ei ole ystävyyyttä, jos se ei toisen mielestä ole ystävyyttä myös. On sellaisiakin ihmisiä, jotka pyrkivät väkisin ystäväksi tai takertuvat ihmisiin epäterveellä tavalla, yksipuolisesti kuten jo tuotiin esille. Ap
Yksipuolisella sopimuksella "ystävystyminen" on muuten kovin yleistä. Minä olen ollut useita kertoja tilanteessa, jossa ihminen jota pidän satunnaisena tuttavana, on päättänyt että olemme henkiystäviä. Minulla on hyvin pidättyväinen luonne, ja voin tuntea jonkun vaikka kymmenen vuotta ja pitää häntä silti satunnaisena tuttavana. Nämä eivät kuitenkaan sitä ymmärrä, koska ilmeisesti ovat niin huonoista perheistä, että ventovieraan etäisen kohtelias käytös tulkitaan kiinnostuksesi ja ystävällisyydeksi.
Tuollaisten ihmisten kanssa käy väistämättä niin, että päädyn "ghostaamaan", koska keskustella ei voi. On nimittäin vaikea selittää ihmiselle, että "ystävyys päättyy siksi että..." kun minun nähdäkseni mitään ystävyyttä ei ole ollutkaan. On ollut vain satunnaista tuttavuutta minun puoleltani ja touchy-feely-needy -takertumista toisen puolelta.
Minusta on muutenkin hyvin outoa, miten emotionaalisesti kiinni jotkut naiset tuntuvat ystävissään olevan. En minä ainakaan halua olla sellaisen kiintymyksen kohteena muiden kuin mieheni ja perheenjäsenten taholta.
Minä taas en ymmärrä ihmisiä, joiden ainoat ystävät ovat oma mies tai sukulaiset. Maailma on täynnä tarinoita yksinäisistä naisista, joille tuli ero tai jäivät leskiksi.
Kun kaikki ei halua niitä syviä ystävyyksiä, jotka on syvältä. Jos eroan tai jään leskeksi, voin miettiä haluanko uuden miehen. Ei ystävä millään tavalla korvaa oikeaa suhdetta, ja ystävyysyritykset joissa yritetään olla yhtä läheisiä kuin parisuhteessa on juuri niitä jotka on parasta lopettaa heti alkuun. En tahdo olla kenellekään suhteen korvike. Jos suhdetta kaipaan, hankin sellaisen.
Tämä. Mikään määrä ystäviä ei korvaa parisuhdetta. Itse ainakin olisin sitten mieluummin yksin, jos ei uutta parisuhdetta löytyisi, kuin yrittäisin laastaroida ystävillä.
Mutta osa ihmisistä tietysti pelkää yksinoloa.
Onko sinulla Asperger? Omituisia ajatuksia ystävyydestä. ”Laastarointia.” ”Pelottaa olla yksin.” Vain intiimisuhde on kunnollista yhteisyyttä. Joku sinulla on vialla. Pahasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivotaan, että ap pysyy samassa mielipiteessä, kun aviomies katoaa yllättäen tai kun ap palaa kotiin, lukot vaihdettu ja tavarat ulkona; kun omat lapset lopettavat yhteydenpidon yhtenä päivänä eivätkä sen jälkeen enää koskaan vastaa yhteydenottoihin etkä enää koskaan kuule niistä, kun muuttivat samalla muualle, minkä saat selville uudesta nimestä ovessa; kun tutut kaupungilla vain katsovat läpi kuin sinua ei olisi olemassa, teeskentelevät etteivät kuule kun puhut ja poistuvat paikalta.
Aloitus oli niin lapsellinen ja typerä. Oikein malliesimerkki siitä, että pitää louskuttaa omia mielipiteitä vaikkei mitään tiedä mistään. Tietämätön ja tyhmä ihminen.
Avioliitto on aivan eri asia kuin ystävyys, ei niitä voi verrata kuten jo toin esille aiemmin. Ystävyydessä voi olla hyvin niin, että vain toinen on kokenut ystävyyden läheisenä, kun taas toiselle se on jo pitkään ollut velvoite, tuttavuus tai muu epämääräisempi suhde. Ystävyys ei ole ystävyyyttä, jos se ei toisen mielestä ole ystävyyttä myös. On sellaisiakin ihmisiä, jotka pyrkivät väkisin ystäväksi tai takertuvat ihmisiin epäterveellä tavalla, yksipuolisesti kuten jo tuotiin esille. Ap
Yksipuolisella sopimuksella "ystävystyminen" on muuten kovin yleistä. Minä olen ollut useita kertoja tilanteessa, jossa ihminen jota pidän satunnaisena tuttavana, on päättänyt että olemme henkiystäviä. Minulla on hyvin pidättyväinen luonne, ja voin tuntea jonkun vaikka kymmenen vuotta ja pitää häntä silti satunnaisena tuttavana. Nämä eivät kuitenkaan sitä ymmärrä, koska ilmeisesti ovat niin huonoista perheistä, että ventovieraan etäisen kohtelias käytös tulkitaan kiinnostuksesi ja ystävällisyydeksi.
Tuollaisten ihmisten kanssa käy väistämättä niin, että päädyn "ghostaamaan", koska keskustella ei voi. On nimittäin vaikea selittää ihmiselle, että "ystävyys päättyy siksi että..." kun minun nähdäkseni mitään ystävyyttä ei ole ollutkaan. On ollut vain satunnaista tuttavuutta minun puoleltani ja touchy-feely-needy -takertumista toisen puolelta.
Minusta on muutenkin hyvin outoa, miten emotionaalisesti kiinni jotkut naiset tuntuvat ystävissään olevan. En minä ainakaan halua olla sellaisen kiintymyksen kohteena muiden kuin mieheni ja perheenjäsenten taholta.
Miksi et voi sanoa, että olet pidättyväinen luonne, läheisriippuvainen ydinperheestäsi etkä tunne suhdetta ystävyydeksi? Mikä sinussa saa aikaan ghostaamisen, etkä kykene sanomaat tuota? Näytät kuitenkin sen tiedostavan.
Miksi minun pitäisi selitellä? Minä en ole millään tavalla antanut ymmärtää, että kyseessä olisi muu kuin satunnainen tuttavuus. Kaikki on sen toisen päässä. Ei voi olla minun velvollisuuteni oikoa toisten harhoja.
Selvitä itsellesi mitä läheisriippuvuus tarkoittaa. Ei kannata käytää sanoja joita ei ymmärrä. Sinun on ilmeisesti mahdoton käsittää, että on olemassa ihmisiä joilla on hyvin itsenäinen ja itseriittoinen luonne?
Sivusta, mutta kyllä ydinperhepsykoosi on juurikin läheisriippuvuutta. Minusta sinä et ole itsenäinen ja itseriittoinen, lähinnä egoistinen. Elämä opettaa toivottavasti sinuakin.
Sinä olet juuri sellainen ihminen, joita kartan ja jotka yrittävät tunkea elämään suunnilleen perheenjäseneksi, kun minulle riittää että nähdään sattumalta joskus harrastuksessa. Mieluiten ei liian usein, on mielenkiintoisempaa jutella monen ihmisen kanssa kuin jauhaa aina sitä samaa yhden kanssa. Et vaan ole niin kiinnostava, että sinun kanssasi tahtoisi olla tekemisissä.
Minua elämä on jo opettanut, olen oppinut ettei ei tarvitse pitää elämässä ihmistä josta ei edes pidä, vaikka hän kuinka olisi tuen tarpeessa ja vaativa, kuten sinä. Kaltaisesi on parempi ghostata, koska olet aika ilkeä ja toivot muille pahaa, heti kun et saa tahtoasi läpi. Keskustelu kanssasi ei johda mihinkään, ajanhukkaa.
Olen eri, mutta tuskin sinua kovin moni ihminen lähestyykään ystävystymismielessä. Sen lisäksi että olet kolkko, vaikutat oikeasti stereotyyppiseltä ydinperheäidiltä jolla ei ystävyyssuhteessa tee mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivotaan, että ap pysyy samassa mielipiteessä, kun aviomies katoaa yllättäen tai kun ap palaa kotiin, lukot vaihdettu ja tavarat ulkona; kun omat lapset lopettavat yhteydenpidon yhtenä päivänä eivätkä sen jälkeen enää koskaan vastaa yhteydenottoihin etkä enää koskaan kuule niistä, kun muuttivat samalla muualle, minkä saat selville uudesta nimestä ovessa; kun tutut kaupungilla vain katsovat läpi kuin sinua ei olisi olemassa, teeskentelevät etteivät kuule kun puhut ja poistuvat paikalta.
Aloitus oli niin lapsellinen ja typerä. Oikein malliesimerkki siitä, että pitää louskuttaa omia mielipiteitä vaikkei mitään tiedä mistään. Tietämätön ja tyhmä ihminen.
Avioliitto on aivan eri asia kuin ystävyys, ei niitä voi verrata kuten jo toin esille aiemmin. Ystävyydessä voi olla hyvin niin, että vain toinen on kokenut ystävyyden läheisenä, kun taas toiselle se on jo pitkään ollut velvoite, tuttavuus tai muu epämääräisempi suhde. Ystävyys ei ole ystävyyyttä, jos se ei toisen mielestä ole ystävyyttä myös. On sellaisiakin ihmisiä, jotka pyrkivät väkisin ystäväksi tai takertuvat ihmisiin epäterveellä tavalla, yksipuolisesti kuten jo tuotiin esille. Ap
Niissä parisuhteissa/avioliitoissakin monesti toinen kokee, että kaikki on hienosti, kun toinen pohtii jo eroa. Ja yllättävän moni parisuhde on myös kehittynyt ystävyyssuhteen kaltaisesti ilman erillistä sopimista. En oikein näe, miksi se on niin hirveän eri asia.
Ja edelleen, kuten HS:n jutussa, puhun tilanteista, joissa toinen osapuoli häipyy yllättäen ilman mitään selityksiä. En tilanteista, joissa molemmat vähitellen lakkaa pitämästä yhteyttä, toinen ei kuuntele lukuisia selityksi jne.
Luen näitä vähän sekavassa järjestyksessä, ehkä huomasit jo aikaisemman vastaukseni, joka sivuaa tätäkin viestiä. Eli se että toinen osapuoli häipyy ilmaan mitään selityksiä oli vain sen toisen osapuolen näkemys tilanteesta. Esimerkiksi jos joku kertoisi minulle tuollaista, niin ottaisin välittömästi esille sen toisen osapuolen näkemyksen jollain tavalla.
Jos ei ole mitään käsitystä hyvin läheiseksi koetun ystävän käytöksen syistä tai mitkä asiat tämä hyvin läheinen sydänystävä on kokenut lähiaikoina vaikeiksi tai mikä häntä voisi minussa itsessäni ottaa päähän, niin silloin on kyllä asia niin, ettei edes tunne tuota sydänystäväänsä kovin hyvin. Eli ystävyys on ollut yksipuolista, ehkä vain omiin tarpeisiin perustuvaa.
Sehän on aika yleistä, että kun joku ihminen uskoutuu, niin hän ajattelee tämän uskoutumisensa olevan merkki siitä, että jokin läheisempi suhde on syntynyt, vaikka tosiasiassa toinen ei edes olisi halunnut kuulla koko uskoutumista. Eli puuttuu sellainen vastavuoroinen ajattelu ihmissuhteista. Itsekeskeiselle ihmiselle ei milloinkaan ehkä valkene tällaiset vastavuoroisuuden asiat, muut ovat olemassa vain heitä varten. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivotaan, että ap pysyy samassa mielipiteessä, kun aviomies katoaa yllättäen tai kun ap palaa kotiin, lukot vaihdettu ja tavarat ulkona; kun omat lapset lopettavat yhteydenpidon yhtenä päivänä eivätkä sen jälkeen enää koskaan vastaa yhteydenottoihin etkä enää koskaan kuule niistä, kun muuttivat samalla muualle, minkä saat selville uudesta nimestä ovessa; kun tutut kaupungilla vain katsovat läpi kuin sinua ei olisi olemassa, teeskentelevät etteivät kuule kun puhut ja poistuvat paikalta.
Aloitus oli niin lapsellinen ja typerä. Oikein malliesimerkki siitä, että pitää louskuttaa omia mielipiteitä vaikkei mitään tiedä mistään. Tietämätön ja tyhmä ihminen.
Avioliitto on aivan eri asia kuin ystävyys, ei niitä voi verrata kuten jo toin esille aiemmin. Ystävyydessä voi olla hyvin niin, että vain toinen on kokenut ystävyyden läheisenä, kun taas toiselle se on jo pitkään ollut velvoite, tuttavuus tai muu epämääräisempi suhde. Ystävyys ei ole ystävyyyttä, jos se ei toisen mielestä ole ystävyyttä myös. On sellaisiakin ihmisiä, jotka pyrkivät väkisin ystäväksi tai takertuvat ihmisiin epäterveellä tavalla, yksipuolisesti kuten jo tuotiin esille. Ap
Yksipuolisella sopimuksella "ystävystyminen" on muuten kovin yleistä. Minä olen ollut useita kertoja tilanteessa, jossa ihminen jota pidän satunnaisena tuttavana, on päättänyt että olemme henkiystäviä. Minulla on hyvin pidättyväinen luonne, ja voin tuntea jonkun vaikka kymmenen vuotta ja pitää häntä silti satunnaisena tuttavana. Nämä eivät kuitenkaan sitä ymmärrä, koska ilmeisesti ovat niin huonoista perheistä, että ventovieraan etäisen kohtelias käytös tulkitaan kiinnostuksesi ja ystävällisyydeksi.
Tuollaisten ihmisten kanssa käy väistämättä niin, että päädyn "ghostaamaan", koska keskustella ei voi. On nimittäin vaikea selittää ihmiselle, että "ystävyys päättyy siksi että..." kun minun nähdäkseni mitään ystävyyttä ei ole ollutkaan. On ollut vain satunnaista tuttavuutta minun puoleltani ja touchy-feely-needy -takertumista toisen puolelta.
Minusta on muutenkin hyvin outoa, miten emotionaalisesti kiinni jotkut naiset tuntuvat ystävissään olevan. En minä ainakaan halua olla sellaisen kiintymyksen kohteena muiden kuin mieheni ja perheenjäsenten taholta.
Minä taas en ymmärrä ihmisiä, joiden ainoat ystävät ovat oma mies tai sukulaiset. Maailma on täynnä tarinoita yksinäisistä naisista, joille tuli ero tai jäivät leskiksi.
Kun kaikki ei halua niitä syviä ystävyyksiä, jotka on syvältä. Jos eroan tai jään leskeksi, voin miettiä haluanko uuden miehen. Ei ystävä millään tavalla korvaa oikeaa suhdetta, ja ystävyysyritykset joissa yritetään olla yhtä läheisiä kuin parisuhteessa on juuri niitä jotka on parasta lopettaa heti alkuun. En tahdo olla kenellekään suhteen korvike. Jos suhdetta kaipaan, hankin sellaisen.
Tämä. Mikään määrä ystäviä ei korvaa parisuhdetta. Itse ainakin olisin sitten mieluummin yksin, jos ei uutta parisuhdetta löytyisi, kuin yrittäisin laastaroida ystävillä.
Mutta osa ihmisistä tietysti pelkää yksinoloa.
Onko sinulla Asperger? Omituisia ajatuksia ystävyydestä. ”Laastarointia.” ”Pelottaa olla yksin.” Vain intiimisuhde on kunnollista yhteisyyttä. Joku sinulla on vialla. Pahasti.
Trolli, se tästä ketjusta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivotaan, että ap pysyy samassa mielipiteessä, kun aviomies katoaa yllättäen tai kun ap palaa kotiin, lukot vaihdettu ja tavarat ulkona; kun omat lapset lopettavat yhteydenpidon yhtenä päivänä eivätkä sen jälkeen enää koskaan vastaa yhteydenottoihin etkä enää koskaan kuule niistä, kun muuttivat samalla muualle, minkä saat selville uudesta nimestä ovessa; kun tutut kaupungilla vain katsovat läpi kuin sinua ei olisi olemassa, teeskentelevät etteivät kuule kun puhut ja poistuvat paikalta.
Aloitus oli niin lapsellinen ja typerä. Oikein malliesimerkki siitä, että pitää louskuttaa omia mielipiteitä vaikkei mitään tiedä mistään. Tietämätön ja tyhmä ihminen.
Avioliitto on aivan eri asia kuin ystävyys, ei niitä voi verrata kuten jo toin esille aiemmin. Ystävyydessä voi olla hyvin niin, että vain toinen on kokenut ystävyyden läheisenä, kun taas toiselle se on jo pitkään ollut velvoite, tuttavuus tai muu epämääräisempi suhde. Ystävyys ei ole ystävyyyttä, jos se ei toisen mielestä ole ystävyyttä myös. On sellaisiakin ihmisiä, jotka pyrkivät väkisin ystäväksi tai takertuvat ihmisiin epäterveellä tavalla, yksipuolisesti kuten jo tuotiin esille. Ap
Yksipuolisella sopimuksella "ystävystyminen" on muuten kovin yleistä. Minä olen ollut useita kertoja tilanteessa, jossa ihminen jota pidän satunnaisena tuttavana, on päättänyt että olemme henkiystäviä. Minulla on hyvin pidättyväinen luonne, ja voin tuntea jonkun vaikka kymmenen vuotta ja pitää häntä silti satunnaisena tuttavana. Nämä eivät kuitenkaan sitä ymmärrä, koska ilmeisesti ovat niin huonoista perheistä, että ventovieraan etäisen kohtelias käytös tulkitaan kiinnostuksesi ja ystävällisyydeksi.
Tuollaisten ihmisten kanssa käy väistämättä niin, että päädyn "ghostaamaan", koska keskustella ei voi. On nimittäin vaikea selittää ihmiselle, että "ystävyys päättyy siksi että..." kun minun nähdäkseni mitään ystävyyttä ei ole ollutkaan. On ollut vain satunnaista tuttavuutta minun puoleltani ja touchy-feely-needy -takertumista toisen puolelta.
Minusta on muutenkin hyvin outoa, miten emotionaalisesti kiinni jotkut naiset tuntuvat ystävissään olevan. En minä ainakaan halua olla sellaisen kiintymyksen kohteena muiden kuin mieheni ja perheenjäsenten taholta.
Miksi et voi sanoa, että olet pidättyväinen luonne, läheisriippuvainen ydinperheestäsi etkä tunne suhdetta ystävyydeksi? Mikä sinussa saa aikaan ghostaamisen, etkä kykene sanomaat tuota? Näytät kuitenkin sen tiedostavan.
Miksi minun pitäisi selitellä? Minä en ole millään tavalla antanut ymmärtää, että kyseessä olisi muu kuin satunnainen tuttavuus. Kaikki on sen toisen päässä. Ei voi olla minun velvollisuuteni oikoa toisten harhoja.
Selvitä itsellesi mitä läheisriippuvuus tarkoittaa. Ei kannata käytää sanoja joita ei ymmärrä. Sinun on ilmeisesti mahdoton käsittää, että on olemassa ihmisiä joilla on hyvin itsenäinen ja itseriittoinen luonne?
Sivusta, mutta kyllä ydinperhepsykoosi on juurikin läheisriippuvuutta. Minusta sinä et ole itsenäinen ja itseriittoinen, lähinnä egoistinen. Elämä opettaa toivottavasti sinuakin.
Sinä olet juuri sellainen ihminen, joita kartan ja jotka yrittävät tunkea elämään suunnilleen perheenjäseneksi, kun minulle riittää että nähdään sattumalta joskus harrastuksessa. Mieluiten ei liian usein, on mielenkiintoisempaa jutella monen ihmisen kanssa kuin jauhaa aina sitä samaa yhden kanssa. Et vaan ole niin kiinnostava, että sinun kanssasi tahtoisi olla tekemisissä.
Minua elämä on jo opettanut, olen oppinut ettei ei tarvitse pitää elämässä ihmistä josta ei edes pidä, vaikka hän kuinka olisi tuen tarpeessa ja vaativa, kuten sinä. Kaltaisesi on parempi ghostata, koska olet aika ilkeä ja toivot muille pahaa, heti kun et saa tahtoasi läpi. Keskustelu kanssasi ei johda mihinkään, ajanhukkaa.
Olen eri, mutta tuskin sinua kovin moni ihminen lähestyykään ystävystymismielessä. Sen lisäksi että olet kolkko, vaikutat oikeasti stereotyyppiseltä ydinperheäidiltä jolla ei ystävyyssuhteessa tee mitään.
Sama sinä olet, ja kovasti terapian tarpeessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivotaan, että ap pysyy samassa mielipiteessä, kun aviomies katoaa yllättäen tai kun ap palaa kotiin, lukot vaihdettu ja tavarat ulkona; kun omat lapset lopettavat yhteydenpidon yhtenä päivänä eivätkä sen jälkeen enää koskaan vastaa yhteydenottoihin etkä enää koskaan kuule niistä, kun muuttivat samalla muualle, minkä saat selville uudesta nimestä ovessa; kun tutut kaupungilla vain katsovat läpi kuin sinua ei olisi olemassa, teeskentelevät etteivät kuule kun puhut ja poistuvat paikalta.
Aloitus oli niin lapsellinen ja typerä. Oikein malliesimerkki siitä, että pitää louskuttaa omia mielipiteitä vaikkei mitään tiedä mistään. Tietämätön ja tyhmä ihminen.
Avioliitto on aivan eri asia kuin ystävyys, ei niitä voi verrata kuten jo toin esille aiemmin. Ystävyydessä voi olla hyvin niin, että vain toinen on kokenut ystävyyden läheisenä, kun taas toiselle se on jo pitkään ollut velvoite, tuttavuus tai muu epämääräisempi suhde. Ystävyys ei ole ystävyyyttä, jos se ei toisen mielestä ole ystävyyttä myös. On sellaisiakin ihmisiä, jotka pyrkivät väkisin ystäväksi tai takertuvat ihmisiin epäterveellä tavalla, yksipuolisesti kuten jo tuotiin esille. Ap
Yksipuolisella sopimuksella "ystävystyminen" on muuten kovin yleistä. Minä olen ollut useita kertoja tilanteessa, jossa ihminen jota pidän satunnaisena tuttavana, on päättänyt että olemme henkiystäviä. Minulla on hyvin pidättyväinen luonne, ja voin tuntea jonkun vaikka kymmenen vuotta ja pitää häntä silti satunnaisena tuttavana. Nämä eivät kuitenkaan sitä ymmärrä, koska ilmeisesti ovat niin huonoista perheistä, että ventovieraan etäisen kohtelias käytös tulkitaan kiinnostuksesi ja ystävällisyydeksi.
Tuollaisten ihmisten kanssa käy väistämättä niin, että päädyn "ghostaamaan", koska keskustella ei voi. On nimittäin vaikea selittää ihmiselle, että "ystävyys päättyy siksi että..." kun minun nähdäkseni mitään ystävyyttä ei ole ollutkaan. On ollut vain satunnaista tuttavuutta minun puoleltani ja touchy-feely-needy -takertumista toisen puolelta.
Minusta on muutenkin hyvin outoa, miten emotionaalisesti kiinni jotkut naiset tuntuvat ystävissään olevan. En minä ainakaan halua olla sellaisen kiintymyksen kohteena muiden kuin mieheni ja perheenjäsenten taholta.
Minä taas en ymmärrä ihmisiä, joiden ainoat ystävät ovat oma mies tai sukulaiset. Maailma on täynnä tarinoita yksinäisistä naisista, joille tuli ero tai jäivät leskiksi.
No eihän ne ystävät siinä tilanteessa mitään auta.
Outo ajatus, että suuri määrä mitä hyvänsä sosiaalista kanssakäymistä korvaisi sen yhden laadukkaan ihmissuhteen. Mutta ei se niin mene.
Minun mummoni jäi muuten hyvin nuorena leskeksi, eikä silläkään ystäviä ollut. Runsaasti tuttavia kyllä. Viihtyi itsekseen. Emme me kaikki tarvitse koko ajan toisia ihmisiä päätämme silittämään.
Ystävyydessä on useimmiten kyse hauskanpidosta, ei ”pään silittämisestä”.
Tietysti osa ihmisistä on erakkoluonteita, en oikein ymmärrä mitä teet tässä ketjussa jos ja kun ystävyys ei sinua kosketa.Sivusta
Hän on trolli. Ja mies.
Tämä, seurannut jo pitkään että äijä provosoi aika hyvin nautoja 🤣
Ei sillä ole väliä, mitä sukupuolta kukin keskustelussa on.
Sinun kirjoitustyylisi on muuten juuri sellainen, ettei siitä huou hyvinvointi.
Hyvinvointi ja onnellisuus on onnistuneen ihmisen merkki, ilkeys ja katkeruus taas päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
dr phil fani kirjoitti:
t. Hyvä Ystävä kirjoitti:
Oletko sä ap hölmö? En muista kuka filosofi sanoi: "Ihminen on eläin joka kykenee tekemään sopimuksia".
Niin! Kuvittele ap että sinä ja minä kohtaamme jossain, siis vaikkapa töissä, opinnoissa, naapureina, metrossa, ihan missä vain. Kuvittele että minä tervehdin sinua JA sinä tervehdit minua. Se on siinä! Se sopimus on siinä. Sillä selvä. Tuolla tervehtimisellä me olemme sopineet että me olemme ystäviä ja pysymme ystävinä koko loppuikämme ja meidän on aina otettava toisemme huomioon kaikissa elämämme valinnoisa ja meidän on tehtävä toisillemme palveluksia ja annettava lahjoja ja kutsuttava toisemme häihin sekä ristiäisiin sekä valmistujaisiin sekä...
Niin. Sopimus. Sitoutuminen. Lupaus. SE PIDETÄÄN MIKÄ LUVATAAN!
Jos sinä yllättäen joskus et meinaakaan pitää sinun puoltasi sopimuksestamme, jos sinä et meinaakaan koko loppuelämäsi ajan jokaikinen hetki palvella kaikkia minun "ystävätarpeitani", niin sinä teet sopimusrikkomuksen. Niin, sinä rikot pyhän lupauksesi. Olet kunniasi ja ylpeytesi kautta vannonut palvelevasi minua, mutta sinä sittenkin syöt sanasi. Siinä vaiheessa sulla pitää olla todella älyttömän hyvä perustelu että miksi niin teet, miksi kohtelet mua niin pahasti kaltoin. Tuollaista ei toiselle ihmiselle saa tehdä! Sun pitää todellakin kertoa hyvä syy miksi sä kohtelet mua kuin kakkaa.
PS. Ghostaaminen on väkivaltaa! Ghostaaminen on väkivaltaa! Ei saa ghostata! Ei saa ghostata! Ei saa satuttaa toista ihmistä sillä lailla!
Miksi MUT aina ghostataan? Miksi? Miksi MULLE aina käy näin? Miksi MUA aina kohdellaan näin pahasti?
Tässä hauska opettavainen esimerkki ghostatusta naisesta, joka meni dr phil ohjelmaan hakemaan selitystä sille miksi hänet ghostattiin. Jostain kumman syystä naisen äiti meni mukaan. Naisen ghostannut mies ei jostain kumman syystä tahtonut mukaan ohjelmaan, onpas outoa:
HENKENSÄ EDESTÄ PAKENEMINEN ei ole ghostaamista!
PS. Suurin osa ghostaamisesta valittavista ihmisistä on takertujasosiopaatteja. Ja tuo "takertujasosiopaatti" on kiltein sana jonka keksin heitä kuvaamaan. En nyt viitsi alkaa luetella useita paljon rumempia heitä kuvaavia sanoja. Väkivaltaisia vaarallisia ihmisiä. Pysykää kaukana.
Suurin osa on tavallisia ihmisiä, jotka ystävänä pidetty henkilö on jättänyt selittämättä ja ilmoittamatta. Voi sitä nyt muutaman sanaa sanoa kun ystävyyden päättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tulee ghostatuksi, niin kannattaa miettiä syitä itsestä. Ei kukaan oikeaa ystävää ghostaa, vaan niitä joiden kanssa ei halua olla tekemisissä. Eikä ghostaus oikeasti tule yllätyksenä, yleensä sitä edeltää passivoituva vaihe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivotaan, että ap pysyy samassa mielipiteessä, kun aviomies katoaa yllättäen tai kun ap palaa kotiin, lukot vaihdettu ja tavarat ulkona; kun omat lapset lopettavat yhteydenpidon yhtenä päivänä eivätkä sen jälkeen enää koskaan vastaa yhteydenottoihin etkä enää koskaan kuule niistä, kun muuttivat samalla muualle, minkä saat selville uudesta nimestä ovessa; kun tutut kaupungilla vain katsovat läpi kuin sinua ei olisi olemassa, teeskentelevät etteivät kuule kun puhut ja poistuvat paikalta.
Aloitus oli niin lapsellinen ja typerä. Oikein malliesimerkki siitä, että pitää louskuttaa omia mielipiteitä vaikkei mitään tiedä mistään. Tietämätön ja tyhmä ihminen.
Avioliitto on aivan eri asia kuin ystävyys, ei niitä voi verrata kuten jo toin esille aiemmin. Ystävyydessä voi olla hyvin niin, että vain toinen on kokenut ystävyyden läheisenä, kun taas toiselle se on jo pitkään ollut velvoite, tuttavuus tai muu epämääräisempi suhde. Ystävyys ei ole ystävyyyttä, jos se ei toisen mielestä ole ystävyyttä myös. On sellaisiakin ihmisiä, jotka pyrkivät väkisin ystäväksi tai takertuvat ihmisiin epäterveellä tavalla, yksipuolisesti kuten jo tuotiin esille. Ap
Yksipuolisella sopimuksella "ystävystyminen" on muuten kovin yleistä. Minä olen ollut useita kertoja tilanteessa, jossa ihminen jota pidän satunnaisena tuttavana, on päättänyt että olemme henkiystäviä. Minulla on hyvin pidättyväinen luonne, ja voin tuntea jonkun vaikka kymmenen vuotta ja pitää häntä silti satunnaisena tuttavana. Nämä eivät kuitenkaan sitä ymmärrä, koska ilmeisesti ovat niin huonoista perheistä, että ventovieraan etäisen kohtelias käytös tulkitaan kiinnostuksesi ja ystävällisyydeksi.
Tuollaisten ihmisten kanssa käy väistämättä niin, että päädyn "ghostaamaan", koska keskustella ei voi. On nimittäin vaikea selittää ihmiselle, että "ystävyys päättyy siksi että..." kun minun nähdäkseni mitään ystävyyttä ei ole ollutkaan. On ollut vain satunnaista tuttavuutta minun puoleltani ja touchy-feely-needy -takertumista toisen puolelta.
Minusta on muutenkin hyvin outoa, miten emotionaalisesti kiinni jotkut naiset tuntuvat ystävissään olevan. En minä ainakaan halua olla sellaisen kiintymyksen kohteena muiden kuin mieheni ja perheenjäsenten taholta.
Minä taas en ymmärrä ihmisiä, joiden ainoat ystävät ovat oma mies tai sukulaiset. Maailma on täynnä tarinoita yksinäisistä naisista, joille tuli ero tai jäivät leskiksi.
No eihän ne ystävät siinä tilanteessa mitään auta.
Outo ajatus, että suuri määrä mitä hyvänsä sosiaalista kanssakäymistä korvaisi sen yhden laadukkaan ihmissuhteen. Mutta ei se niin mene.
Minun mummoni jäi muuten hyvin nuorena leskeksi, eikä silläkään ystäviä ollut. Runsaasti tuttavia kyllä. Viihtyi itsekseen. Emme me kaikki tarvitse koko ajan toisia ihmisiä päätämme silittämään.
Ystävyydessä on useimmiten kyse hauskanpidosta, ei ”pään silittämisestä”.
Tietysti osa ihmisistä on erakkoluonteita, en oikein ymmärrä mitä teet tässä ketjussa jos ja kun ystävyys ei sinua kosketa.Sivusta
Hän on trolli. Ja mies.
Tämä, seurannut jo pitkään että äijä provosoi aika hyvin nautoja 🤣
Ei sillä ole väliä, mitä sukupuolta kukin keskustelussa on.
Sinun kirjoitustyylisi on muuten juuri sellainen, ettei siitä huou hyvinvointi.Hyvinvointi ja onnellisuus on onnistuneen ihmisen merkki, ilkeys ja katkeruus taas päinvastoin.
Ei. Sinulla on vain sen verran huono itsetunto, että teksti satuttaa sinua. Osuus ja uppoaa. Kalikka kalahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No siis onhan se omituista jos ihmiset ovat vuosia ystäviä tai kavereita jonkun kanssa, vaikka niissä kavereissa olisi ärsyttäviä piirteitä, eikä sano että hei lopeta tuo minun haukkuminen/muiden kiusaaminen jne. vaan katsovat ns.sormien välistä tota. Onhan se sitten ihme jos yhtäkkiä ystävä "katoaa", koska sille toisellehan se on omituista kun eihän hänen mielestään mitään edes ole tapahtunut. Vaan toinen on juuri kestänyt vaikka r*sistia elämässään vuosia, mutta sitten ei enää jaksa.
Hankalaa myös voi olla joillekkin sanoa sitten vuosien jälkeen sitä oikeata syytä, koska tietää että saa huutamista palkaksi. Kannattaisi siis jo heti tutustuessa tarkkailla niitä varoitusmerkkejä ihmisistä, ei vain seurustelukumppania etsiessä.
Työpaikalla ja opinnoissa (lasten, nuorten ja aikuisten) toki pitää monesti tulla kaikkien kanssa toimeen, edes tasolla jossa kohtelee toista asiallisesti. Kaverihan ei tarvi sitten ns.oikeassa elämässä olla. Parempi myös jo etukäteen päättää ettei hengaa kenenkään kanssa työpaikaltaan, jos kokisi että työympäristö muuttuisi inhottavaksi jos kaveruus katkeaisi.
Ihmisten pitäisi tosiaan jo alussa olla rohkeampia ja jopa tylympiä, ettei tarvitse vuosia kärsiä huonon kaverin seurasta.
Niinhän se ideaalisti olisi että ihmiset olisivat hereillä todellisista tunteistaan/tarpeistaan ja kykenisivät kohteliaasti vetäytymään jo alkumetreillä. On kuitenkin jokin kumma magnetismi että päällepäsmärit/hitusen tekopirteät oikein liimaantuvat hissukoihin. Hissukka ei osaa ajoissa työntää päsmäriä pois. Hissukka järkeilee että kiva kun on edes jotain seuraa vaikka päsmärin karkeus ja töksähtelevyys vihloo säännöllisesti.
Se just että on ihmisiä joille on oikeasti todella vaikea selittää miksi haluaa olla yksin ja rauhassa. Tai mikä heidän seurassaan rasittaa. Kun näkee ihan että toinen ei tasan tarkkaan kykene muuttumaan. Mistään vaikeista ei ylipäänsä voi keskustella.
Kaipa noilla ihmisillä joku kieltämisen defenssi on päällä ja ovat ihan äimänä kun ihmiset vähitellen kaikkoavat ympäriltä. Toki osaavat heittäytyä marttyyreiksikin noissa tilanteissa. Melkein kuuluukin kuvaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivotaan, että ap pysyy samassa mielipiteessä, kun aviomies katoaa yllättäen tai kun ap palaa kotiin, lukot vaihdettu ja tavarat ulkona; kun omat lapset lopettavat yhteydenpidon yhtenä päivänä eivätkä sen jälkeen enää koskaan vastaa yhteydenottoihin etkä enää koskaan kuule niistä, kun muuttivat samalla muualle, minkä saat selville uudesta nimestä ovessa; kun tutut kaupungilla vain katsovat läpi kuin sinua ei olisi olemassa, teeskentelevät etteivät kuule kun puhut ja poistuvat paikalta.
Aloitus oli niin lapsellinen ja typerä. Oikein malliesimerkki siitä, että pitää louskuttaa omia mielipiteitä vaikkei mitään tiedä mistään. Tietämätön ja tyhmä ihminen.
Avioliitto on aivan eri asia kuin ystävyys, ei niitä voi verrata kuten jo toin esille aiemmin. Ystävyydessä voi olla hyvin niin, että vain toinen on kokenut ystävyyden läheisenä, kun taas toiselle se on jo pitkään ollut velvoite, tuttavuus tai muu epämääräisempi suhde. Ystävyys ei ole ystävyyyttä, jos se ei toisen mielestä ole ystävyyttä myös. On sellaisiakin ihmisiä, jotka pyrkivät väkisin ystäväksi tai takertuvat ihmisiin epäterveellä tavalla, yksipuolisesti kuten jo tuotiin esille. Ap
Niissä parisuhteissa/avioliitoissakin monesti toinen kokee, että kaikki on hienosti, kun toinen pohtii jo eroa. Ja yllättävän moni parisuhde on myös kehittynyt ystävyyssuhteen kaltaisesti ilman erillistä sopimista. En oikein näe, miksi se on niin hirveän eri asia.
Ja edelleen, kuten HS:n jutussa, puhun tilanteista, joissa toinen osapuoli häipyy yllättäen ilman mitään selityksiä. En tilanteista, joissa molemmat vähitellen lakkaa pitämästä yhteyttä, toinen ei kuuntele lukuisia selityksi jne.
Luen näitä vähän sekavassa järjestyksessä, ehkä huomasit jo aikaisemman vastaukseni, joka sivuaa tätäkin viestiä. Eli se että toinen osapuoli häipyy ilmaan mitään selityksiä oli vain sen toisen osapuolen näkemys tilanteesta. Esimerkiksi jos joku kertoisi minulle tuollaista, niin ottaisin välittömästi esille sen toisen osapuolen näkemyksen jollain tavalla.
Jos ei ole mitään käsitystä hyvin läheiseksi koetun ystävän käytöksen syistä tai mitkä asiat tämä hyvin läheinen sydänystävä on kokenut lähiaikoina vaikeiksi tai mikä häntä voisi minussa itsessäni ottaa päähän, niin silloin on kyllä asia niin, ettei edes tunne tuota sydänystäväänsä kovin hyvin. Eli ystävyys on ollut yksipuolista, ehkä vain omiin tarpeisiin perustuvaa.
Sehän on aika yleistä, että kun joku ihminen uskoutuu, niin hän ajattelee tämän uskoutumisensa olevan merkki siitä, että jokin läheisempi suhde on syntynyt, vaikka tosiasiassa toinen ei edes olisi halunnut kuulla koko uskoutumista. Eli puuttuu sellainen vastavuoroinen ajattelu ihmissuhteista. Itsekeskeiselle ihmiselle ei milloinkaan ehkä valkene tällaiset vastavuoroisuuden asiat, muut ovat olemassa vain heitä varten. Ap
Sama tuli minulle mieleen. Että sitä toista on jo kaduttanut koko yhteinen matka ja hän on kenties jos pitkään yrittänyt ottaa välimatkaa, mutta toinen roikkuu vaan. Sitten on siellä reissulla sattunut se oljenkorsi joka katkaisee kamelin selän, ja oikeasti tämä jätetty kyllä arvaa, mistä on kyse. Mutta on päättänyt olla tajuamatta, ja alkaa pommittaa viesteillä. Siinä kohtaa viimeistään pommitettua alkaa ahdistaa, eikä hän halua sanoa enää mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivotaan, että ap pysyy samassa mielipiteessä, kun aviomies katoaa yllättäen tai kun ap palaa kotiin, lukot vaihdettu ja tavarat ulkona; kun omat lapset lopettavat yhteydenpidon yhtenä päivänä eivätkä sen jälkeen enää koskaan vastaa yhteydenottoihin etkä enää koskaan kuule niistä, kun muuttivat samalla muualle, minkä saat selville uudesta nimestä ovessa; kun tutut kaupungilla vain katsovat läpi kuin sinua ei olisi olemassa, teeskentelevät etteivät kuule kun puhut ja poistuvat paikalta.
Aloitus oli niin lapsellinen ja typerä. Oikein malliesimerkki siitä, että pitää louskuttaa omia mielipiteitä vaikkei mitään tiedä mistään. Tietämätön ja tyhmä ihminen.
Avioliitto on aivan eri asia kuin ystävyys, ei niitä voi verrata kuten jo toin esille aiemmin. Ystävyydessä voi olla hyvin niin, että vain toinen on kokenut ystävyyden läheisenä, kun taas toiselle se on jo pitkään ollut velvoite, tuttavuus tai muu epämääräisempi suhde. Ystävyys ei ole ystävyyyttä, jos se ei toisen mielestä ole ystävyyttä myös. On sellaisiakin ihmisiä, jotka pyrkivät väkisin ystäväksi tai takertuvat ihmisiin epäterveellä tavalla, yksipuolisesti kuten jo tuotiin esille. Ap
Yksipuolisella sopimuksella "ystävystyminen" on muuten kovin yleistä. Minä olen ollut useita kertoja tilanteessa, jossa ihminen jota pidän satunnaisena tuttavana, on päättänyt että olemme henkiystäviä. Minulla on hyvin pidättyväinen luonne, ja voin tuntea jonkun vaikka kymmenen vuotta ja pitää häntä silti satunnaisena tuttavana. Nämä eivät kuitenkaan sitä ymmärrä, koska ilmeisesti ovat niin huonoista perheistä, että ventovieraan etäisen kohtelias käytös tulkitaan kiinnostuksesi ja ystävällisyydeksi.
Tuollaisten ihmisten kanssa käy väistämättä niin, että päädyn "ghostaamaan", koska keskustella ei voi. On nimittäin vaikea selittää ihmiselle, että "ystävyys päättyy siksi että..." kun minun nähdäkseni mitään ystävyyttä ei ole ollutkaan. On ollut vain satunnaista tuttavuutta minun puoleltani ja touchy-feely-needy -takertumista toisen puolelta.
Minusta on muutenkin hyvin outoa, miten emotionaalisesti kiinni jotkut naiset tuntuvat ystävissään olevan. En minä ainakaan halua olla sellaisen kiintymyksen kohteena muiden kuin mieheni ja perheenjäsenten taholta.
Minä taas en ymmärrä ihmisiä, joiden ainoat ystävät ovat oma mies tai sukulaiset. Maailma on täynnä tarinoita yksinäisistä naisista, joille tuli ero tai jäivät leskiksi.
No eihän ne ystävät siinä tilanteessa mitään auta.
Outo ajatus, että suuri määrä mitä hyvänsä sosiaalista kanssakäymistä korvaisi sen yhden laadukkaan ihmissuhteen. Mutta ei se niin mene.
Minun mummoni jäi muuten hyvin nuorena leskeksi, eikä silläkään ystäviä ollut. Runsaasti tuttavia kyllä. Viihtyi itsekseen. Emme me kaikki tarvitse koko ajan toisia ihmisiä päätämme silittämään.
Ystävyydessä on useimmiten kyse hauskanpidosta, ei ”pään silittämisestä”.
Tietysti osa ihmisistä on erakkoluonteita, en oikein ymmärrä mitä teet tässä ketjussa jos ja kun ystävyys ei sinua kosketa.Sivusta
Hän on trolli. Ja mies.
Tämä, seurannut jo pitkään että äijä provosoi aika hyvin nautoja 🤣
Ei sillä ole väliä, mitä sukupuolta kukin keskustelussa on.
Sinun kirjoitustyylisi on muuten juuri sellainen, ettei siitä huou hyvinvointi.Hyvinvointi ja onnellisuus on onnistuneen ihmisen merkki, ilkeys ja katkeruus taas päinvastoin.
Ei. Sinulla on vain sen verran huono itsetunto, että teksti satuttaa sinua. Osuus ja uppoaa. Kalikka kalahtaa.
Ei minua satuta tuntemattomien tekstit netissä, mutta teistä joistain tulee sellainen huono-osaisuuden tuulahdus.
Sivistyneessä, hyvinvoivien ihmisten kuplassani ei näy tuollaista kielenkäyttöä.
Ja tuo on ihan tosiasia, että hyvinvointi ja onnellisuus on nykyään onnistuneen ihmisen merkki.
Ruma kielenkäyttö viittaa huono-osaisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ghostaus-tarinoissa taustalla on usein yksipuolinen ystävyyssuhde, missä toinen on nipin napin vain sietänyt toista. Jossain vaiheessa sitä ei vain enää edes muodon vuoksi halua pitää yhteyttä ja ghostaus on helpoin tapa lopettaa viestittely.
Osassa varmasti näin, mutta kun lukee tarinoita, tuntuu että hyvinkin läheisiä ystäviä on yhtä äkkiä "kadonnut". Kuten HS-jutussa, juuri oltu yhteisellä matkalla.
Vaikka ystävyyden tunne olisi muuttunut yksipuoliseksi, mielestäni on silti raukkamaista vaan kadota. Aina voi vetäytyä "nätisti", esim. kieltäytymällä kutsuista ja tapaamisista, vedota muihin kiireisin jne, kunnes yhtäkkiä ei ollakaan nähty vuoteen ja ystävyys kutistuu vuosittaisiksi joulutervehdyksiksi.
Näin kukaan ei saa traumoja. Ihan normaaliin elämään kuuluu, että ystäviä on tulee ja menee, ihan ilman ghostaamisia.
Ei kukaan ghostaa hyvin läheistä ystävää, vaan niitä jotka ovat muuttuneet yhdentekeviksi tai rasittavaksi. Ikävää tietenkin jos joku kokee yksipuolisen ystävyyden tärkeäksi, mutta ei toinen ole millään tavalla selitysvelvollinen, jos ei enää halua pitää yhteyttä.
Rautalankaa: jos joku ghostaa sinut, et ollut hänelle tärkeä.
Höpö höpö. Ihmisessä pitää olla sen verran selkärankaa että päättää ihmissuhteen suoraan. Herrajumala sentään. Ei ole paljoa vaadittu.
Ihmiset ei kestä totuutta. Jos sanoo, että susta on tullut uskomattoman rasittava eikä sun jutut kiinnosta, niin 99% ihmisistä ottaa herneen nenään.
Ei se mikään totuus ole vaan ainoastaan yhden sanojan mielipide. Jonkun toisen mielestä kyseisen hlön jutut ovat hyvinkin kiinnostavia.
Jos elämä vie eri aallonpituudelle kaverin kanssa niin sitten vaan jatkuu matka eri suuntaan. Sånt är livet.
Aivan. Samaten jutussa haastatellut näkemys tilanteesta ei ollut totuus eli koko juttu oli siltä kannalta hyvin yksipuolinen.
Minusta ihmiset, jotka uskovat juuri oman näkemyksestä ihmisistä ja tilanteista olevan ainoa oikea totuus ovat juuri sellaisia, joita olen oppinut välttelemään. Heillä on löytynut menneisyydestä iso liuta ihmisiä ja tilanteita, missä he ovat omasta mielestään joutuneet kaltoinkohdelluiksi. Jossain vaiheessa sitten on ilmennyt, että heillä on sellainen tapa selviytyä tilanteista, että kykyä asettua muiden asemaan ei kovin paljon ole. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ghostaus-tarinoissa taustalla on usein yksipuolinen ystävyyssuhde, missä toinen on nipin napin vain sietänyt toista. Jossain vaiheessa sitä ei vain enää edes muodon vuoksi halua pitää yhteyttä ja ghostaus on helpoin tapa lopettaa viestittely.
Osassa varmasti näin, mutta kun lukee tarinoita, tuntuu että hyvinkin läheisiä ystäviä on yhtä äkkiä "kadonnut". Kuten HS-jutussa, juuri oltu yhteisellä matkalla.
Vaikka ystävyyden tunne olisi muuttunut yksipuoliseksi, mielestäni on silti raukkamaista vaan kadota. Aina voi vetäytyä "nätisti", esim. kieltäytymällä kutsuista ja tapaamisista, vedota muihin kiireisin jne, kunnes yhtäkkiä ei ollakaan nähty vuoteen ja ystävyys kutistuu vuosittaisiksi joulutervehdyksiksi.
Näin kukaan ei saa traumoja. Ihan normaaliin elämään kuuluu, että ystäviä on tulee ja menee, ihan ilman ghostaamisia.
Ei kukaan ghostaa hyvin läheistä ystävää, vaan niitä jotka ovat muuttuneet yhdentekeviksi tai rasittavaksi. Ikävää tietenkin jos joku kokee yksipuolisen ystävyyden tärkeäksi, mutta ei toinen ole millään tavalla selitysvelvollinen, jos ei enää halua pitää yhteyttä.
Rautalankaa: jos joku ghostaa sinut, et ollut hänelle tärkeä.
Höpö höpö. Ihmisessä pitää olla sen verran selkärankaa että päättää ihmissuhteen suoraan. Herrajumala sentään. Ei ole paljoa vaadittu.
Ihmiset ei kestä totuutta. Jos sanoo, että susta on tullut uskomattoman rasittava eikä sun jutut kiinnosta, niin 99% ihmisistä ottaa herneen nenään.
Juuri tämä on se ihmistyyppi jonka kohdalla voin ymmärtää ghostauksen ”epätoivoisuuden”. Suhde on muuttunut niin umpifalskiksi/kieroksi että lähtijää ällöttää itseäänkin. Raivari tai muu suorien sanojen paukutus ei kuitenkaan tunnu sopivalta, joskus on lopulta vaikea osoittaa yhtä selkeää syytä mikä suhteessa on pielessä. Toki jos kanttia riittää oikeat sanat olisivat jotain ”tämä on ollut pidempään falskia näytelmää, en pysty ottamaan sinua vakavasti/arvostamaan sinua, joten lopetetaan yhteydenpito”.
Kestävätkö ihmiset kuulla rehellistä tekstiä nykyään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivotaan, että ap pysyy samassa mielipiteessä, kun aviomies katoaa yllättäen tai kun ap palaa kotiin, lukot vaihdettu ja tavarat ulkona; kun omat lapset lopettavat yhteydenpidon yhtenä päivänä eivätkä sen jälkeen enää koskaan vastaa yhteydenottoihin etkä enää koskaan kuule niistä, kun muuttivat samalla muualle, minkä saat selville uudesta nimestä ovessa; kun tutut kaupungilla vain katsovat läpi kuin sinua ei olisi olemassa, teeskentelevät etteivät kuule kun puhut ja poistuvat paikalta.
Aloitus oli niin lapsellinen ja typerä. Oikein malliesimerkki siitä, että pitää louskuttaa omia mielipiteitä vaikkei mitään tiedä mistään. Tietämätön ja tyhmä ihminen.
Avioliitto on aivan eri asia kuin ystävyys, ei niitä voi verrata kuten jo toin esille aiemmin. Ystävyydessä voi olla hyvin niin, että vain toinen on kokenut ystävyyden läheisenä, kun taas toiselle se on jo pitkään ollut velvoite, tuttavuus tai muu epämääräisempi suhde. Ystävyys ei ole ystävyyyttä, jos se ei toisen mielestä ole ystävyyttä myös. On sellaisiakin ihmisiä, jotka pyrkivät väkisin ystäväksi tai takertuvat ihmisiin epäterveellä tavalla, yksipuolisesti kuten jo tuotiin esille. Ap
Yksipuolisella sopimuksella "ystävystyminen" on muuten kovin yleistä. Minä olen ollut useita kertoja tilanteessa, jossa ihminen jota pidän satunnaisena tuttavana, on päättänyt että olemme henkiystäviä. Minulla on hyvin pidättyväinen luonne, ja voin tuntea jonkun vaikka kymmenen vuotta ja pitää häntä silti satunnaisena tuttavana. Nämä eivät kuitenkaan sitä ymmärrä, koska ilmeisesti ovat niin huonoista perheistä, että ventovieraan etäisen kohtelias käytös tulkitaan kiinnostuksesi ja ystävällisyydeksi.
Tuollaisten ihmisten kanssa käy väistämättä niin, että päädyn "ghostaamaan", koska keskustella ei voi. On nimittäin vaikea selittää ihmiselle, että "ystävyys päättyy siksi että..." kun minun nähdäkseni mitään ystävyyttä ei ole ollutkaan. On ollut vain satunnaista tuttavuutta minun puoleltani ja touchy-feely-needy -takertumista toisen puolelta.
Minusta on muutenkin hyvin outoa, miten emotionaalisesti kiinni jotkut naiset tuntuvat ystävissään olevan. En minä ainakaan halua olla sellaisen kiintymyksen kohteena muiden kuin mieheni ja perheenjäsenten taholta.
Monilla ei ole miestä ja lapsuudenperhekään ei monille todellakaan ole mikään tuki ja turva, läheisiä ihmissuhteita kuitenkin kaipaa meistä (lähes) jokainen. Sinänsä ymmärrän kuvaamasi tilanteen, jossa joku ripustautuu toiseen, mutta oudolta tuntuu silti, että ystävyys olisi ikäänkuin jotain ylimääräistä elämässä, ja että oma perhe kattaisi kaikki läheiset ihmissuhteet. Ei siinä, meitä on moneksi, mutta luulen että aika harva kokee ihmissuhteet samalla tavalla kuin sinä.
En ole tuo, jolle vastasit, mutta kommentoin silti. Kommenttisi pisti mut miettimään. Mulla on ystäviä ja kavereita, mutta he eivät ole mulle "tuki ja turva". Kuulun yhteisölliseen (en kuitenkaan uskonnolliseen) perheeseen ja sukuun, joten jos esimerkiksi sairastun tms, en mä ystäviltäni pyydä apua vaan siskoltani ja nykyisin, kun lapsenikin ovat jo aikuisia, heiltä. Aiemmin tarpeen vaatiessa vanhemmiltani, mutta nyt he ovat jo iäkkäitä). Asiasta riippuen saatan pyytää apua myös siskoni lapsilta.
Olen syntymästäni asti tottunut siihen, että kun joku tarvitsee jotain, apu on aina saatavilla. Ei tarvitse kysellä ystäviltä tai kavereilta. Ja sen vuoksi ystävillä ja kavereilla on mulle erilainen merkitys kuin vanhemmillani, siskollani, lapsillani ja siskoni lapsilla. Silti ystävät ja kaverit ovat mulle tärkeitä, mutta eivät he ole kuitenkaan perhettäni. Emotionaalinen suhde heihin on erilainen. Tästä syystä en edes odota ystävyyssuhteilta sitoumuksia enkä mitään YYA-sopimustakaan Autan tarvittaesa ystäviäni, joilla ei ole ketään muutakaan auttamaan, mutta en tarvitse heiltä vastavuoroisesti apua, koska mulla on apua saatavilla "omasta takaa".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin monella on mennyt ystävyys ja parisuhde sekaisin, etten enää halua olla kenenkään ystävä. Ne alkavat esittää vaatimuksia ja takertua.
Sama. On järkyttävää, miten naiset yrittävät hakea naispuoliselta kaveriltaan sellaista emotionaalista yhteyttä, jota varten ainakin minulla on mies.
En uskalla enää yrittää ystävystyä, koska tässä iässä kaikki ystävän tarpeessa olevat tuntuvat olevan noita takertujia. (Omat vanhat ystävyyssuhteet haipui kun sairastin monta vuotta enkä jaksanut pitää yhteyttä.)
On kyllä järkyttävää! Kukapa olisi uskonut, että ystäviltä kaivataan emotionaalista yhteyttä. Olet kyllä aika outolintu, jos yksi ihminen riittää täyttämään kaikki emotionaaliset tarpeet. Aika monien miehillä ei edes ole mitään taitoja tarjota jotain emotionaalista tukea. En itse ole koskaan ajatellut, että mies olisi ainoa, jolta sellaista on sopivaa hakea, vaikka omani onkin siinä hyvin taitava.
Ymmärtänet, että osa meistä on kasvanut aikuiseksi eikä tarvitse jatkuvaa emotionaalista tukea koko ajan.
Emotionaalisessa mielessä minä tarvitsen jonkun, jota rakastaa. Eli sen miehen ja mukulat. Mutta en minä tarvitse mitään emotionaalista/henkistä tukea. En edes ymmärrä, mitä sellaisessa tarkoitetaan. Ettekö te osaa käsitellä omia tunteitanne ilman päänsilitystä vai mistä on kyse?
Joskus voin tarvita neuvoja jossain ongelmassa, mutta niitä voi antaa kuka tahansa täyspäinen aikuinen. Ei siihen tarvita kiintymyssuhdetta. Itse asiassa etäisempi antaa objektiivisempia neuvoja.
Nyt on kyllä aidosti niin erilainen näkökulma, että on jotenkin todella vaikea kommentoida mitään... Henkinen yhteys, tuki, rakkaus, kaikki nämä termit viittaavat minusta samalle alueelle. Ja useimmilla ihmisillä tulee vastaan elämässä asioita kuten oma tai läheisen sairastuminen tai kuolema jne, joissa voi ihan aidosti kaivata myös emotionaalista tukea. Ja vaikkapa maksettu terapia ei monelle vastaa sitä mitä siinä haetaan.
Itse rakastan miestäni syvästi ja voin puhua hänen kanssaan kaikesta, mutta silti ystävä, joka on tuntenut minut 6-vuotiasta tuntee minut tietyiltä osin paremmin ja hänen kanssaan on mahdollista tuntea erilaista henkistä yhteyttä kuin mieheni. On myös mukava tietää, että jos mieheni vaikka sairastuisi tai kuolisi, olisi silti ihmisiä, joita rakastan ja jotka rakastavat minua enkä jäisi aivan yksin
Jotenkin suhtautumisesti tunteisiin ja toisiin ihmisiin kuulostaa aika kylmältä, siis jos et oikeasti kykene ymmärtämään mitä tarkoitetaan henkisellä tuella, niin kenties oma tunnemaailmasi on tässä se poikkeava. Eikä siinä siis ole mitään pahaa. Toki saat viettää aikaa vain ydinperheesi kanssa, mutta ei ehkä kannata ihmetellä, että toiset kaipaavat myös muita ihmisiä ja sinäkin sitten ikävästi joudut näiden ystävystymisyritysten kohteeksi. Tapasi puhua tästä aiheesta ja ihmisistä joille ystävyys on tärkeää kuulostaa vain aika ikävältä - "jotkut meistä ovat kasvaneet aikuisiksi", "en kaipaa päänsilittelyä" yms, ikäänkuin ystävyys ja toisen tukeminen olisi vain joku nuoruuteen kuuluva ohimenevä vaihe ja olisi ikäänkuin henkistä heikkoutta kaivata "päänsilittelyä". Sinulle ystävyys selvästi on jotain tällaista, mutta kokemuksesi on enemmän poikeus kuin sääntö, eikä sitä voi yleistää koskemaan muita.
Ystävyys on kuitenkin ihan normaali osa elämää ja useimmat ihmiset kokevat sen aika merkitykselliseksi asiaksi - monille ystävättömyys voi olla paljon kovempi paikka kuin vaikka se, ettei ole löytänyt parisuhdetta. Mukavaa, ettei sinun tarvitse kantaa huolta yksinäisyydestä, mutta ei silti tarvitsisi väheksyä ihmisiä siitä, että heillä on täysin normaaleja psykologisia ja sosiaalisia tarpeita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ghostaus-tarinoissa taustalla on usein yksipuolinen ystävyyssuhde, missä toinen on nipin napin vain sietänyt toista. Jossain vaiheessa sitä ei vain enää edes muodon vuoksi halua pitää yhteyttä ja ghostaus on helpoin tapa lopettaa viestittely.
Osassa varmasti näin, mutta kun lukee tarinoita, tuntuu että hyvinkin läheisiä ystäviä on yhtä äkkiä "kadonnut". Kuten HS-jutussa, juuri oltu yhteisellä matkalla.
Vaikka ystävyyden tunne olisi muuttunut yksipuoliseksi, mielestäni on silti raukkamaista vaan kadota. Aina voi vetäytyä "nätisti", esim. kieltäytymällä kutsuista ja tapaamisista, vedota muihin kiireisin jne, kunnes yhtäkkiä ei ollakaan nähty vuoteen ja ystävyys kutistuu vuosittaisiksi joulutervehdyksiksi.
Näin kukaan ei saa traumoja. Ihan normaaliin elämään kuuluu, että ystäviä on tulee ja menee, ihan ilman ghostaamisia.
Ei kukaan ghostaa hyvin läheistä ystävää, vaan niitä jotka ovat muuttuneet yhdentekeviksi tai rasittavaksi. Ikävää tietenkin jos joku kokee yksipuolisen ystävyyden tärkeäksi, mutta ei toinen ole millään tavalla selitysvelvollinen, jos ei enää halua pitää yhteyttä.
Rautalankaa: jos joku ghostaa sinut, et ollut hänelle tärkeä.
Höpö höpö. Ihmisessä pitää olla sen verran selkärankaa että päättää ihmissuhteen suoraan. Herrajumala sentään. Ei ole paljoa vaadittu.
Ihmiset ei kestä totuutta. Jos sanoo, että susta on tullut uskomattoman rasittava eikä sun jutut kiinnosta, niin 99% ihmisistä ottaa herneen nenään.
On reilua antaa toiselle myös rehellinen palaute. Ja jos ei enää muutenkaan halua olla tekemisissä, niin kuinka paljon se herne nenässä nyt siellä haittaa?
Ghostaajat eivät vain pysty ottamaan vastaan muiden ihmisten negatiivisia tunteita, ja yrittävät päästä itse helpolla. Ei ole kanttia sanoa, niin kuin asiat ovat, vaan puhutaan vaan selän takana pahaa kunnes hävitään. Toisen pitäisi olla jonkin sortin ajatustenlukija, joka pystyy näkemään läpi epärehellisestä käytöksestä ja muuttamaan omaa käytöstään sen perusteella toiselle mieluisammaksi. Minusta aika kova vaatimus.
Eri asia toki, jos vastapuoli on jollain tavalla potentiaalisesti vaarallinen, mutta let's face it: sellaiset tapaukset ovat loppuviimein häviävän pieni vähemmistö. Tai jos koko tuttavapiiri tuntuu olevan tulvillaan pelkkää psykopaattia ja narsistia, niin kannattaa ehkä itse vilkaista peiliin. Ja kuten totesi, feidata voi myös nätisti vetoamalla kiireisiin ja kieltäytymällä tapaamisista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ghostaus-tarinoissa taustalla on usein yksipuolinen ystävyyssuhde, missä toinen on nipin napin vain sietänyt toista. Jossain vaiheessa sitä ei vain enää edes muodon vuoksi halua pitää yhteyttä ja ghostaus on helpoin tapa lopettaa viestittely.
Osassa varmasti näin, mutta kun lukee tarinoita, tuntuu että hyvinkin läheisiä ystäviä on yhtä äkkiä "kadonnut". Kuten HS-jutussa, juuri oltu yhteisellä matkalla.
Vaikka ystävyyden tunne olisi muuttunut yksipuoliseksi, mielestäni on silti raukkamaista vaan kadota. Aina voi vetäytyä "nätisti", esim. kieltäytymällä kutsuista ja tapaamisista, vedota muihin kiireisin jne, kunnes yhtäkkiä ei ollakaan nähty vuoteen ja ystävyys kutistuu vuosittaisiksi joulutervehdyksiksi.
Näin kukaan ei saa traumoja. Ihan normaaliin elämään kuuluu, että ystäviä on tulee ja menee, ihan ilman ghostaamisia.
Ei kukaan ghostaa hyvin läheistä ystävää, vaan niitä jotka ovat muuttuneet yhdentekeviksi tai rasittavaksi. Ikävää tietenkin jos joku kokee yksipuolisen ystävyyden tärkeäksi, mutta ei toinen ole millään tavalla selitysvelvollinen, jos ei enää halua pitää yhteyttä.
Rautalankaa: jos joku ghostaa sinut, et ollut hänelle tärkeä.
Höpö höpö. Ihmisessä pitää olla sen verran selkärankaa että päättää ihmissuhteen suoraan. Herrajumala sentään. Ei ole paljoa vaadittu.
Ihmiset ei kestä totuutta. Jos sanoo, että susta on tullut uskomattoman rasittava eikä sun jutut kiinnosta, niin 99% ihmisistä ottaa herneen nenään.
Juuri tämä on se ihmistyyppi jonka kohdalla voin ymmärtää ghostauksen ”epätoivoisuuden”. Suhde on muuttunut niin umpifalskiksi/kieroksi että lähtijää ällöttää itseäänkin. Raivari tai muu suorien sanojen paukutus ei kuitenkaan tunnu sopivalta, joskus on lopulta vaikea osoittaa yhtä selkeää syytä mikä suhteessa on pielessä. Toki jos kanttia riittää oikeat sanat olisivat jotain ”tämä on ollut pidempään falskia näytelmää, en pysty ottamaan sinua vakavasti/arvostamaan sinua, joten lopetetaan yhteydenpito”.
Kestävätkö ihmiset kuulla rehellistä tekstiä nykyään?
Niinpä. Pitääkö valehdella, että vika ei ole sinussa, vaan minussa. Uskooko joku tuollaisen.
Vai haluaako se toinen todella kuulla, että hänestä vuosien mittaan on kasvanut hyvin itsesäälinen tylsä valittaja, jonka kanssa minulla ei enää ole mitään yhteistä, vaikka lapsina oltiin ihan erottamattomat. Olisiko se tosiaan parempi kuin se, ettei selitä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ghostaus-tarinoissa taustalla on usein yksipuolinen ystävyyssuhde, missä toinen on nipin napin vain sietänyt toista. Jossain vaiheessa sitä ei vain enää edes muodon vuoksi halua pitää yhteyttä ja ghostaus on helpoin tapa lopettaa viestittely.
Osassa varmasti näin, mutta kun lukee tarinoita, tuntuu että hyvinkin läheisiä ystäviä on yhtä äkkiä "kadonnut". Kuten HS-jutussa, juuri oltu yhteisellä matkalla.
Vaikka ystävyyden tunne olisi muuttunut yksipuoliseksi, mielestäni on silti raukkamaista vaan kadota. Aina voi vetäytyä "nätisti", esim. kieltäytymällä kutsuista ja tapaamisista, vedota muihin kiireisin jne, kunnes yhtäkkiä ei ollakaan nähty vuoteen ja ystävyys kutistuu vuosittaisiksi joulutervehdyksiksi.
Näin kukaan ei saa traumoja. Ihan normaaliin elämään kuuluu, että ystäviä on tulee ja menee, ihan ilman ghostaamisia.
Ei kukaan ghostaa hyvin läheistä ystävää, vaan niitä jotka ovat muuttuneet yhdentekeviksi tai rasittavaksi. Ikävää tietenkin jos joku kokee yksipuolisen ystävyyden tärkeäksi, mutta ei toinen ole millään tavalla selitysvelvollinen, jos ei enää halua pitää yhteyttä.
Rautalankaa: jos joku ghostaa sinut, et ollut hänelle tärkeä.
Höpö höpö. Ihmisessä pitää olla sen verran selkärankaa että päättää ihmissuhteen suoraan. Herrajumala sentään. Ei ole paljoa vaadittu.
Ihmiset ei kestä totuutta. Jos sanoo, että susta on tullut uskomattoman rasittava eikä sun jutut kiinnosta, niin 99% ihmisistä ottaa herneen nenään.
Juuri tämä on se ihmistyyppi jonka kohdalla voin ymmärtää ghostauksen ”epätoivoisuuden”. Suhde on muuttunut niin umpifalskiksi/kieroksi että lähtijää ällöttää itseäänkin. Raivari tai muu suorien sanojen paukutus ei kuitenkaan tunnu sopivalta, joskus on lopulta vaikea osoittaa yhtä selkeää syytä mikä suhteessa on pielessä. Toki jos kanttia riittää oikeat sanat olisivat jotain ”tämä on ollut pidempään falskia näytelmää, en pysty ottamaan sinua vakavasti/arvostamaan sinua, joten lopetetaan yhteydenpito”.
Kestävätkö ihmiset kuulla rehellistä tekstiä nykyään?
Rehellisyys on monesti myös loukkaavaa. Tässä muuten on ero parisuhteeseen verraten eli silloin kun toisen osapuolen jutut todellä ärsyttävät, niin ne voi ottaa esille ja käsitellä koko laajuudessaan, jolloin suhde saattaa syvetä (tai sitten katketa). Mutta ystävyyteen eivät tuollaiset repivät keskustelut kuulu, vaan ystävyys on samanmielisyyttä ja toisen tukemista lähtökohtaisesti, koska ei olla niin intiimillä tasolla toisen kanssa.
Tietenkin tähän vaikuttaa sekin miten itse kukin ystävyydestä ajattelee. Joku puhui miestyyppisestä ystävyydestä, mihin samaistuin itsekin. Olen aina kokenut sellaisen ystävyyden raskaaksi, missä vaaditaan jatkuvaa uskoutumista, pitkiä puhelinkeskusteluja jne. Kun taas pitkäaiset ystäväni ovat itsekseen ilman minkäänlaisia selityksiä ja selvittelyjä ajatelleen samoin eli joskus ystävyys on tiiviimpää, mutta aina jatketaan siitä mihin jäätiin. Ja tiedän voivani soittaa vaikka yöllä, jos tarvis on, ja myös ystäväni on soittanut, kun on oikea kriisi. Ja niitä ei ole ihan koko ajan tilitettäväksi, vaan silleen normaalisti. Eli ystäväni ovat sellaisia, jotka osaavat käsitellä asioitaan myös yksinkin ja hakeutua tarvittaessa terapiaan. En rupeasi kenenkään tukikepiksi enää. Yksi sellainen yksipuolinen ystävyys oli nuoruudessa, otin opikseni. Ap
Sinä olet juuri sellainen ihminen, joita kartan ja jotka yrittävät tunkea elämään suunnilleen perheenjäseneksi, kun minulle riittää että nähdään sattumalta joskus harrastuksessa. Mieluiten ei liian usein, on mielenkiintoisempaa jutella monen ihmisen kanssa kuin jauhaa aina sitä samaa yhden kanssa. Et vaan ole niin kiinnostava, että sinun kanssasi tahtoisi olla tekemisissä.
Minua elämä on jo opettanut, olen oppinut ettei ei tarvitse pitää elämässä ihmistä josta ei edes pidä, vaikka hän kuinka olisi tuen tarpeessa ja vaativa, kuten sinä. Kaltaisesi on parempi ghostata, koska olet aika ilkeä ja toivot muille pahaa, heti kun et saa tahtoasi läpi. Keskustelu kanssasi ei johda mihinkään, ajanhukkaa.