Mistä lähtien ystävyys on ollut pakollista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää sanoa reilusti, että ei halua olla enää tekemisissä. Sen verran pitää olla munaa.

Ja mikä sen sanoisi niin tehokkaasti kuin ghostaus.

Taidat olla sosiaalisesti melko osaamaton jos et keksi muuta keinoa jättää ystävyys kuin ghostata.

Minäkyllä keksin toisen tavan: dramaattinen lopetuspuhe, jossa perustellaan ja luetellaan sen toisen kaikki viat. Onko se sitten parempi, on eri asia. Paluuta siitä ei ole, ei vaikka mieli rauhoittuisi ja voisi antaa anteeksi ajan kanssa sen asian, minkä vuoksi ei hetkeen halua pitää yhteyttä.

Valheistakaan ei kaikki tykkää.

Mulle viesti kyllä on ihan selvä, jos toinen ei enää vastaa. Hän ei halua vastata, ja siihen hänellä on oikeus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuo psykoterapeutti tiedä mistään mitään. Tuon lehtijutun yksi lause kertoo kaiken tarvittavan. Se on ilmeisesti tuo ghostattu Annika joka sanoo: "Lähetin viestejä monessa eri sovelluksessa, mutta hän ei vastannut yhteenkään." Siis viesteillä pommittamista. Eli kun ei yhteyttä normaaliin tapaan saanut niin alkoi viesteillä ahdisteleminen, rauhanhäirintä,... vainoaminen.

Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa vainoaja. Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa rikollinen ja että se pois lähtenyt henkilö on ihan vain rikollisen uhri joka yrittää pysytellä turvallisen välimatkan päässä. Ei vainoaja tuollaista tilannetta itse voi tunnistaa. Psykoterapeuttien pitäisi tilanne tunnistaa.

Jaa, enpä nyt tiedä osaisinko puhtaalla omalla tunnolla ignorata kaverin viestejä tuolla lailla. Ihme munatonta touhua jos ei saa sanottua, että on jostain loukkaantunut tai kirjoitettua ihan vaan vaikka, että "hei Jussi, mulla on niin paljon kiireitä ollut viime aikoina, etten ole ehtinyt pitää yhteyttä kuin ihan lähimpiin ystäviin. Toivotaan, että tuossa kesän aikana törmäillään ja varmasti ollaankin molemmat menossa ainakin festareille. Moikataan kun nähdään, kivaa kevättä!"

Miten se valhe parantaa asiaa? Kun tulee kesä, eikä vieläkään ole aikaa? Eikö se toinen tunne itseään aika hölmöksi, kun on ehkä jopa luullut että tuo tarkoittaa että ehkä mennään yhdessä sinne festarille, ja toisella on vaan tarkoitus päästä tyypistä eroon. 

Kun nämä joille ghoustaus tulee ihan puskasta, eivät ole niitä taitavimpia lukemaan rivinvälejä. Tuon vastaanottaja ottaa yhteyttä monta kertaa uudelleen ja luulee, että ollaan menossa yhdessä sinne festareille, eikä ehkä sitten järjestä festarireissua muuta kautta.

Mä en tahtoisi, että mulle valehdellaan. Ghoustauksessa sentään peli on selvä, ei tasan olla menossa mihinkään festareille yhdessä.

Mä en usko, että on sellaisia ghaoustauksia onkaan, joista se ghoustattu ei vähintään aavista, mistä on kyse. Tai pitäisi aavistaa.

Tätä minäkin eilen vähän ihmettelin, kun joidenkin mielestä valehtelu on parempi juttu kuin ghostaaminen. Ghostaamisessa toinen jää epävarmuuteen, mitä tapahtui (ei sentään odota, että mitään jatkoa enää tulisi), mutta ihan yhtä lailla jää epävarmuuteen, kun valheella annettu  mielikuva ei sitten toteudukaan (eli jää odottamaan, että jatkoa on kuitenkin vielä tulossa). 

Lasten maailmassa toimitaan noin eli, en vastaa mitään. Aika sydäntäsärkevää katsoa vierestä kun lapsi laittelee perään viestiä "saitko mun viestin", "eikö mun viestit tule perille", "ootko jostain suuttunu mulle".

Miksi aikuinen aikuisen normaaleilla sosiaalisilla taidoilla haluaisi laittaa toisen tuollaiseen asemaan jos ei ole tapahtunut mitään mistä olisi syytä suuttua, vaan ei vaan kinosta? Ei voi vaan vastata, että on niin kiirettä etten ehdi pitää yhteyttä nyt kuin lähimpien kanssa /minusta meillä ei ole tässä elämänvaiheessa mitään yhteistä tmv?

Siis aikuinenhan ei yleensä ole kuin lapsi, joka ottaa kaiken kirjaimellisesti. Ellei sitten ole jotain häikkää ihmissuhdetaidoissa tai on jotenkin epätoivoinen, yksinäinen tai muuten huonossa jamassa. En siis ole tässä mitenkään ghostaamista puolustamassa, vaan miettimässä, että asioissa on monta puolta. Ei kaikkien aikuisten taidot ihmissuhteissa ole kovin hyviä.

Ok, ja kysyn mitä häikkää on sellaisella ihmisellä sosiaalisissa taidoissa, joka ei osaa ystävällisesti ilmoittaa, ettei koe tarvetta yhteydenpidolle?

Mistä ihmeestä se toinen ihminen tietää, että olet vaikkapa saanut viestin jos et siihen mitään vastaa? Minä ajattelen tuollaisessa tilanteessa, että kaveri on lukenut viestin huonossa paikassa ja unohtanut sitten. Niin käy joskus itsellekin. Enpä ole ahdisteluna kokenut jos toinen on sit soittanut perään tai kysellyt, että meinastiko vastata.

Tää on tätä kiva-kiva porukkaa, joille ei ole vaikeita kommunikointitilanteita opetettu ollenkaan. Miten tuollainen pärjää jos tulee asiakkaalta reklamaatio? Tai täytyy irtisanoa työntekijä? Pitääkö senkin ymmärtää yskä kun aamulla työkoneen salasana ei enää toimi ja nimi on hävinnyt firman puhelinluettelosta?

Miten ilmoitetaan ystävällisesti, että en halua olla kaverisi enkä toivo viestejäsi? Ehkä itselläni ei tuohon taidot riitä. Omalla kohdalla jonkinlainen hiivuttaminen on toiminut eli jättää vastaamatta, vastaa viiveellä jne niin viesti on mennyt perille ja on moikkausvälit säilyneet.

Itselle on esimerkiksi sanottu että nyt on tosi kiireistä enkä ehdi nähdä. Otin tästä vinkin. Jos olisi jättänyt vastaamatta viestiin en kyllä moikkaisi enää.

Etkä koskaan enää ottanut häneen yhteyttä, koska tiesit, että hänellä tulee olemaan ikuisesti kiire?  Tai et edes odottanut, että ystävän kiire olisi joskus ohi? Mä hieman vieroksun tuollaista selitystä, koska yleensä ihmisillä ei ole kiire koko lopun elämäänsä ja tuossa jätetään portti auki ystävyyden jatkumiselle sitten, kun kiireinen aika on ohi. Kuitenkinhan on tarkoitus, että ystävyys on lopullisesti ohi, oli kiirettä tai ei. 

No, en? Ajattelin että pallo on hänellä, että ottanee sitten yhteyttä jos ottaa. Arvelinkin jo että saattaa käydä niin ettei ota. Mutta jos olisi ottanut olisin ollut ihan iloinen.

Näin minäkin ajattelen, että se normaalisti menee, kun on kommunikaatiotaidot ja psyyke kunnossa. Eli jos toinen ei vastaa, niin jätetään pallo sille toiselle eikä jäädä jankkaamaan miksi eikä vihotella turhasta. Ymmärretään, että muilla on syynsä, jolloin moikataan ihan hyvällä mielellä, jos jossain tavataan. 

Ymmärrän, että ghostaus on kova paikka, jos on jollain tapaa yksinäinen tai heikoilla niin kuin aiemmin sanoin. Normaalisti ihmisillä on muitakin ystäviä, joten ei tarvitse tarrautua siihen yhteen. 

Mutta siis meni ohi, että kirjoitit "jos ei toinen ei vastaa.." Se kuuluu ihan hyviin tapoihin vastata. Ei esim. lapsuudenkaveria jätetä niin että jätetään vaan vastaamatta viesteihin.

Riippuu ihan mitä se lapsuudenystävä on tehnyt. Ei kukaan halua sellaisesta eroon ihan pikkusyystä. Eiköhön se ystävå kyllä arvaa, mistä on kyse.

Itse en kyllä arvaa. Kovasti olen yrittänyt miettiä, mutta arvelin ettei häntä vain kiinnosta enää.

Et taida olla sosiaalisesti kovin taitava. Jos oikeasti on tunnettu lapsuudesta saakka, niin aika puusilmä saa olla ettei yhtään ole hajua, mistä voisi olla kyse.

Eiköhän se ole enemmän sitä, ettei halua ymmärtää. Eihän se ole sanottua että asia edes liittyy siihen toiseen, jos on vaikka koliikkivauva niin ei hetkeen jaksa pitää yhteyttä.

Hiljaisuudesta yleensä pystyy palaamaan ystävyyteen, kun tilanne muuttuu. Jos on pitänyt jonkun melodramaattisen lopetuspuheen ettei enää halua olla tekemisissä koska toisen viat x ja y, niin paluuta ei ole.

Et sinä tunne minua enkä arvosta tuollaisia kommentteja. Tuo lapsuudenystävä on aina ollut sellainen että hänellä on paras kaveri joka menee muiden edelle, ja se en ollut ainakaan minä. Joten arvelen että se kiinnostuksen puute liittyy jotenkin tuohon. Mutta en voi tietää. Mitään sellaista en ole itse tehnyt mistä tässä ketjussa puhutaan. Asiasta en halua enempää puhua sinulle.

No mutta sinähän tiedätkin, mistä todennäköisesti asia johtuu. Et ole kyseisen ihmisen "bestis" etkä ole koskaan ollutkaan.

Minulla on laaja ja huolella vaalittu ystäväpiiri, johon pidän jatkuvasti yhteyttä ja jonka avulla viihdytän itseäni usuttamalla siihen kuuluvia yksitellen toisiaan vastaan. Olen onnistunut saamaan muutaman henkilön ghostatuksi tai ghostaamaan jonkun muun tähän piiriin kuuluvan henkilön. Sitten onkin ollut jännä olla ghostatun tukena ja yhdessä analysoiden keskustella siitä miksi joku on tuollaista tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää sanoa reilusti, että ei halua olla enää tekemisissä. Sen verran pitää olla munaa.

Ja mikä sen sanoisi niin tehokkaasti kuin ghostaus.

Taidat olla sosiaalisesti melko osaamaton jos et keksi muuta keinoa jättää ystävyys kuin ghostata.

Minäkyllä keksin toisen tavan: dramaattinen lopetuspuhe, jossa perustellaan ja luetellaan sen toisen kaikki viat. Onko se sitten parempi, on eri asia. Paluuta siitä ei ole, ei vaikka mieli rauhoittuisi ja voisi antaa anteeksi ajan kanssa sen asian, minkä vuoksi ei hetkeen halua pitää yhteyttä.

Valheistakaan ei kaikki tykkää.

Mulle viesti kyllä on ihan selvä, jos toinen ei enää vastaa. Hän ei halua vastata, ja siihen hänellä on oikeus.

Minä taas olen kultaisen keskitien kannattaja. Asia pitää mielestäni ilmaista jotenkin, ei saa jättää toista vaan huutelemaan perään hölmistyneenä että mikä on. Ei tarvitse tylyttää, mutta asia pitää ilmaista. 

Olemme eri mieltä ja toivottavasti ei koskaan kohdata niin ei tule törmäyksiä kun ollaan niin erilaisia tässä.

Ghostaaminen on hyvä muistutus elämän rajallisuudesta. Ystävyys kuten kaikki muukin voi loppua silmänräpäyksessä ja siksi on hyvä arvostaa asioita silloin kun se vielä on mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuo psykoterapeutti tiedä mistään mitään. Tuon lehtijutun yksi lause kertoo kaiken tarvittavan. Se on ilmeisesti tuo ghostattu Annika joka sanoo: "Lähetin viestejä monessa eri sovelluksessa, mutta hän ei vastannut yhteenkään." Siis viesteillä pommittamista. Eli kun ei yhteyttä normaaliin tapaan saanut niin alkoi viesteillä ahdisteleminen, rauhanhäirintä,... vainoaminen.

Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa vainoaja. Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa rikollinen ja että se pois lähtenyt henkilö on ihan vain rikollisen uhri joka yrittää pysytellä turvallisen välimatkan päässä. Ei vainoaja tuollaista tilannetta itse voi tunnistaa. Psykoterapeuttien pitäisi tilanne tunnistaa.

Jaa, enpä nyt tiedä osaisinko puhtaalla omalla tunnolla ignorata kaverin viestejä tuolla lailla. Ihme munatonta touhua jos ei saa sanottua, että on jostain loukkaantunut tai kirjoitettua ihan vaan vaikka, että "hei Jussi, mulla on niin paljon kiireitä ollut viime aikoina, etten ole ehtinyt pitää yhteyttä kuin ihan lähimpiin ystäviin. Toivotaan, että tuossa kesän aikana törmäillään ja varmasti ollaankin molemmat menossa ainakin festareille. Moikataan kun nähdään, kivaa kevättä!"

Miten se valhe parantaa asiaa? Kun tulee kesä, eikä vieläkään ole aikaa? Eikö se toinen tunne itseään aika hölmöksi, kun on ehkä jopa luullut että tuo tarkoittaa että ehkä mennään yhdessä sinne festarille, ja toisella on vaan tarkoitus päästä tyypistä eroon. 

Kun nämä joille ghoustaus tulee ihan puskasta, eivät ole niitä taitavimpia lukemaan rivinvälejä. Tuon vastaanottaja ottaa yhteyttä monta kertaa uudelleen ja luulee, että ollaan menossa yhdessä sinne festareille, eikä ehkä sitten järjestä festarireissua muuta kautta.

Mä en tahtoisi, että mulle valehdellaan. Ghoustauksessa sentään peli on selvä, ei tasan olla menossa mihinkään festareille yhdessä.

Mä en usko, että on sellaisia ghaoustauksia onkaan, joista se ghoustattu ei vähintään aavista, mistä on kyse. Tai pitäisi aavistaa.

Tätä minäkin eilen vähän ihmettelin, kun joidenkin mielestä valehtelu on parempi juttu kuin ghostaaminen. Ghostaamisessa toinen jää epävarmuuteen, mitä tapahtui (ei sentään odota, että mitään jatkoa enää tulisi), mutta ihan yhtä lailla jää epävarmuuteen, kun valheella annettu  mielikuva ei sitten toteudukaan (eli jää odottamaan, että jatkoa on kuitenkin vielä tulossa). 

Lasten maailmassa toimitaan noin eli, en vastaa mitään. Aika sydäntäsärkevää katsoa vierestä kun lapsi laittelee perään viestiä "saitko mun viestin", "eikö mun viestit tule perille", "ootko jostain suuttunu mulle".

Miksi aikuinen aikuisen normaaleilla sosiaalisilla taidoilla haluaisi laittaa toisen tuollaiseen asemaan jos ei ole tapahtunut mitään mistä olisi syytä suuttua, vaan ei vaan kinosta? Ei voi vaan vastata, että on niin kiirettä etten ehdi pitää yhteyttä nyt kuin lähimpien kanssa /minusta meillä ei ole tässä elämänvaiheessa mitään yhteistä tmv?

Siis aikuinenhan ei yleensä ole kuin lapsi, joka ottaa kaiken kirjaimellisesti. Ellei sitten ole jotain häikkää ihmissuhdetaidoissa tai on jotenkin epätoivoinen, yksinäinen tai muuten huonossa jamassa. En siis ole tässä mitenkään ghostaamista puolustamassa, vaan miettimässä, että asioissa on monta puolta. Ei kaikkien aikuisten taidot ihmissuhteissa ole kovin hyviä.

Ok, ja kysyn mitä häikkää on sellaisella ihmisellä sosiaalisissa taidoissa, joka ei osaa ystävällisesti ilmoittaa, ettei koe tarvetta yhteydenpidolle?

Mistä ihmeestä se toinen ihminen tietää, että olet vaikkapa saanut viestin jos et siihen mitään vastaa? Minä ajattelen tuollaisessa tilanteessa, että kaveri on lukenut viestin huonossa paikassa ja unohtanut sitten. Niin käy joskus itsellekin. Enpä ole ahdisteluna kokenut jos toinen on sit soittanut perään tai kysellyt, että meinastiko vastata.

Tää on tätä kiva-kiva porukkaa, joille ei ole vaikeita kommunikointitilanteita opetettu ollenkaan. Miten tuollainen pärjää jos tulee asiakkaalta reklamaatio? Tai täytyy irtisanoa työntekijä? Pitääkö senkin ymmärtää yskä kun aamulla työkoneen salasana ei enää toimi ja nimi on hävinnyt firman puhelinluettelosta?

Miten ilmoitetaan ystävällisesti, että en halua olla kaverisi enkä toivo viestejäsi? Ehkä itselläni ei tuohon taidot riitä. Omalla kohdalla jonkinlainen hiivuttaminen on toiminut eli jättää vastaamatta, vastaa viiveellä jne niin viesti on mennyt perille ja on moikkausvälit säilyneet.

Itselle on esimerkiksi sanottu että nyt on tosi kiireistä enkä ehdi nähdä. Otin tästä vinkin. Jos olisi jättänyt vastaamatta viestiin en kyllä moikkaisi enää.

Etkä koskaan enää ottanut häneen yhteyttä, koska tiesit, että hänellä tulee olemaan ikuisesti kiire?  Tai et edes odottanut, että ystävän kiire olisi joskus ohi? Mä hieman vieroksun tuollaista selitystä, koska yleensä ihmisillä ei ole kiire koko lopun elämäänsä ja tuossa jätetään portti auki ystävyyden jatkumiselle sitten, kun kiireinen aika on ohi. Kuitenkinhan on tarkoitus, että ystävyys on lopullisesti ohi, oli kiirettä tai ei. 

No, en? Ajattelin että pallo on hänellä, että ottanee sitten yhteyttä jos ottaa. Arvelinkin jo että saattaa käydä niin ettei ota. Mutta jos olisi ottanut olisin ollut ihan iloinen.

Näin minäkin ajattelen, että se normaalisti menee, kun on kommunikaatiotaidot ja psyyke kunnossa. Eli jos toinen ei vastaa, niin jätetään pallo sille toiselle eikä jäädä jankkaamaan miksi eikä vihotella turhasta. Ymmärretään, että muilla on syynsä, jolloin moikataan ihan hyvällä mielellä, jos jossain tavataan. 

Ymmärrän, että ghostaus on kova paikka, jos on jollain tapaa yksinäinen tai heikoilla niin kuin aiemmin sanoin. Normaalisti ihmisillä on muitakin ystäviä, joten ei tarvitse tarrautua siihen yhteen. 

Mutta siis meni ohi, että kirjoitit "jos ei toinen ei vastaa.." Se kuuluu ihan hyviin tapoihin vastata. Ei esim. lapsuudenkaveria jätetä niin että jätetään vaan vastaamatta viesteihin.

Riippuu ihan mitä se lapsuudenystävä on tehnyt. Ei kukaan halua sellaisesta eroon ihan pikkusyystä. Eiköhön se ystävå kyllä arvaa, mistä on kyse.

Itse en kyllä arvaa. Kovasti olen yrittänyt miettiä, mutta arvelin ettei häntä vain kiinnosta enää.

Et taida olla sosiaalisesti kovin taitava. Jos oikeasti on tunnettu lapsuudesta saakka, niin aika puusilmä saa olla ettei yhtään ole hajua, mistä voisi olla kyse.

Eiköhän se ole enemmän sitä, ettei halua ymmärtää. Eihän se ole sanottua että asia edes liittyy siihen toiseen, jos on vaikka koliikkivauva niin ei hetkeen jaksa pitää yhteyttä.

Hiljaisuudesta yleensä pystyy palaamaan ystävyyteen, kun tilanne muuttuu. Jos on pitänyt jonkun melodramaattisen lopetuspuheen ettei enää halua olla tekemisissä koska toisen viat x ja y, niin paluuta ei ole.

Et sinä tunne minua enkä arvosta tuollaisia kommentteja. Tuo lapsuudenystävä on aina ollut sellainen että hänellä on paras kaveri joka menee muiden edelle, ja se en ollut ainakaan minä. Joten arvelen että se kiinnostuksen puute liittyy jotenkin tuohon. Mutta en voi tietää. Mitään sellaista en ole itse tehnyt mistä tässä ketjussa puhutaan. Asiasta en halua enempää puhua sinulle.

No mutta sinähän tiedätkin, mistä todennäköisesti asia johtuu. Et ole kyseisen ihmisen "bestis" etkä ole koskaan ollutkaan.

En minä tiedä mitään varmaksi, voin vain arvailla. En halua tästä asiasta kuitenkaan enempää puhua. Ottaa vähän herkille koko tilanne kun harmittaa miten hän alkoi kohdella minua jossain välissä. Jos omaat sitä sosiaalista pelisilmää, annat nyt asian olla.

Itse en kyllä kummittelisi. Enkä tiedä ketään muutakaan joka sellaista on tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuo psykoterapeutti tiedä mistään mitään. Tuon lehtijutun yksi lause kertoo kaiken tarvittavan. Se on ilmeisesti tuo ghostattu Annika joka sanoo: "Lähetin viestejä monessa eri sovelluksessa, mutta hän ei vastannut yhteenkään." Siis viesteillä pommittamista. Eli kun ei yhteyttä normaaliin tapaan saanut niin alkoi viesteillä ahdisteleminen, rauhanhäirintä,... vainoaminen.

Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa vainoaja. Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa rikollinen ja että se pois lähtenyt henkilö on ihan vain rikollisen uhri joka yrittää pysytellä turvallisen välimatkan päässä. Ei vainoaja tuollaista tilannetta itse voi tunnistaa. Psykoterapeuttien pitäisi tilanne tunnistaa.

Jaa, enpä nyt tiedä osaisinko puhtaalla omalla tunnolla ignorata kaverin viestejä tuolla lailla. Ihme munatonta touhua jos ei saa sanottua, että on jostain loukkaantunut tai kirjoitettua ihan vaan vaikka, että "hei Jussi, mulla on niin paljon kiireitä ollut viime aikoina, etten ole ehtinyt pitää yhteyttä kuin ihan lähimpiin ystäviin. Toivotaan, että tuossa kesän aikana törmäillään ja varmasti ollaankin molemmat menossa ainakin festareille. Moikataan kun nähdään, kivaa kevättä!"

Miten se valhe parantaa asiaa? Kun tulee kesä, eikä vieläkään ole aikaa? Eikö se toinen tunne itseään aika hölmöksi, kun on ehkä jopa luullut että tuo tarkoittaa että ehkä mennään yhdessä sinne festarille, ja toisella on vaan tarkoitus päästä tyypistä eroon. 

Kun nämä joille ghoustaus tulee ihan puskasta, eivät ole niitä taitavimpia lukemaan rivinvälejä. Tuon vastaanottaja ottaa yhteyttä monta kertaa uudelleen ja luulee, että ollaan menossa yhdessä sinne festareille, eikä ehkä sitten järjestä festarireissua muuta kautta.

Mä en tahtoisi, että mulle valehdellaan. Ghoustauksessa sentään peli on selvä, ei tasan olla menossa mihinkään festareille yhdessä.

Mä en usko, että on sellaisia ghaoustauksia onkaan, joista se ghoustattu ei vähintään aavista, mistä on kyse. Tai pitäisi aavistaa.

Tätä minäkin eilen vähän ihmettelin, kun joidenkin mielestä valehtelu on parempi juttu kuin ghostaaminen. Ghostaamisessa toinen jää epävarmuuteen, mitä tapahtui (ei sentään odota, että mitään jatkoa enää tulisi), mutta ihan yhtä lailla jää epävarmuuteen, kun valheella annettu  mielikuva ei sitten toteudukaan (eli jää odottamaan, että jatkoa on kuitenkin vielä tulossa). 

Lasten maailmassa toimitaan noin eli, en vastaa mitään. Aika sydäntäsärkevää katsoa vierestä kun lapsi laittelee perään viestiä "saitko mun viestin", "eikö mun viestit tule perille", "ootko jostain suuttunu mulle".

Miksi aikuinen aikuisen normaaleilla sosiaalisilla taidoilla haluaisi laittaa toisen tuollaiseen asemaan jos ei ole tapahtunut mitään mistä olisi syytä suuttua, vaan ei vaan kinosta? Ei voi vaan vastata, että on niin kiirettä etten ehdi pitää yhteyttä nyt kuin lähimpien kanssa /minusta meillä ei ole tässä elämänvaiheessa mitään yhteistä tmv?

Siis aikuinenhan ei yleensä ole kuin lapsi, joka ottaa kaiken kirjaimellisesti. Ellei sitten ole jotain häikkää ihmissuhdetaidoissa tai on jotenkin epätoivoinen, yksinäinen tai muuten huonossa jamassa. En siis ole tässä mitenkään ghostaamista puolustamassa, vaan miettimässä, että asioissa on monta puolta. Ei kaikkien aikuisten taidot ihmissuhteissa ole kovin hyviä.

Ok, ja kysyn mitä häikkää on sellaisella ihmisellä sosiaalisissa taidoissa, joka ei osaa ystävällisesti ilmoittaa, ettei koe tarvetta yhteydenpidolle?

Mistä ihmeestä se toinen ihminen tietää, että olet vaikkapa saanut viestin jos et siihen mitään vastaa? Minä ajattelen tuollaisessa tilanteessa, että kaveri on lukenut viestin huonossa paikassa ja unohtanut sitten. Niin käy joskus itsellekin. Enpä ole ahdisteluna kokenut jos toinen on sit soittanut perään tai kysellyt, että meinastiko vastata.

Tää on tätä kiva-kiva porukkaa, joille ei ole vaikeita kommunikointitilanteita opetettu ollenkaan. Miten tuollainen pärjää jos tulee asiakkaalta reklamaatio? Tai täytyy irtisanoa työntekijä? Pitääkö senkin ymmärtää yskä kun aamulla työkoneen salasana ei enää toimi ja nimi on hävinnyt firman puhelinluettelosta?

Miten ilmoitetaan ystävällisesti, että en halua olla kaverisi enkä toivo viestejäsi? Ehkä itselläni ei tuohon taidot riitä. Omalla kohdalla jonkinlainen hiivuttaminen on toiminut eli jättää vastaamatta, vastaa viiveellä jne niin viesti on mennyt perille ja on moikkausvälit säilyneet.

Itselle on esimerkiksi sanottu että nyt on tosi kiireistä enkä ehdi nähdä. Otin tästä vinkin. Jos olisi jättänyt vastaamatta viestiin en kyllä moikkaisi enää.

Etkä koskaan enää ottanut häneen yhteyttä, koska tiesit, että hänellä tulee olemaan ikuisesti kiire?  Tai et edes odottanut, että ystävän kiire olisi joskus ohi? Mä hieman vieroksun tuollaista selitystä, koska yleensä ihmisillä ei ole kiire koko lopun elämäänsä ja tuossa jätetään portti auki ystävyyden jatkumiselle sitten, kun kiireinen aika on ohi. Kuitenkinhan on tarkoitus, että ystävyys on lopullisesti ohi, oli kiirettä tai ei. 

No, en? Ajattelin että pallo on hänellä, että ottanee sitten yhteyttä jos ottaa. Arvelinkin jo että saattaa käydä niin ettei ota. Mutta jos olisi ottanut olisin ollut ihan iloinen.

Näin minäkin ajattelen, että se normaalisti menee, kun on kommunikaatiotaidot ja psyyke kunnossa. Eli jos toinen ei vastaa, niin jätetään pallo sille toiselle eikä jäädä jankkaamaan miksi eikä vihotella turhasta. Ymmärretään, että muilla on syynsä, jolloin moikataan ihan hyvällä mielellä, jos jossain tavataan. 

Ymmärrän, että ghostaus on kova paikka, jos on jollain tapaa yksinäinen tai heikoilla niin kuin aiemmin sanoin. Normaalisti ihmisillä on muitakin ystäviä, joten ei tarvitse tarrautua siihen yhteen. 

Mutta siis meni ohi, että kirjoitit "jos ei toinen ei vastaa.." Se kuuluu ihan hyviin tapoihin vastata. Ei esim. lapsuudenkaveria jätetä niin että jätetään vaan vastaamatta viesteihin.

Riippuu ihan mitä se lapsuudenystävä on tehnyt. Ei kukaan halua sellaisesta eroon ihan pikkusyystä. Eiköhön se ystävå kyllä arvaa, mistä on kyse.

Itse en kyllä arvaa. Kovasti olen yrittänyt miettiä, mutta arvelin ettei häntä vain kiinnosta enää.

Et taida olla sosiaalisesti kovin taitava. Jos oikeasti on tunnettu lapsuudesta saakka, niin aika puusilmä saa olla ettei yhtään ole hajua, mistä voisi olla kyse.

Eiköhän se ole enemmän sitä, ettei halua ymmärtää. Eihän se ole sanottua että asia edes liittyy siihen toiseen, jos on vaikka koliikkivauva niin ei hetkeen jaksa pitää yhteyttä.

Hiljaisuudesta yleensä pystyy palaamaan ystävyyteen, kun tilanne muuttuu. Jos on pitänyt jonkun melodramaattisen lopetuspuheen ettei enää halua olla tekemisissä koska toisen viat x ja y, niin paluuta ei ole.

Et sinä tunne minua enkä arvosta tuollaisia kommentteja. Tuo lapsuudenystävä on aina ollut sellainen että hänellä on paras kaveri joka menee muiden edelle, ja se en ollut ainakaan minä. Joten arvelen että se kiinnostuksen puute liittyy jotenkin tuohon. Mutta en voi tietää. Mitään sellaista en ole itse tehnyt mistä tässä ketjussa puhutaan. Asiasta en halua enempää puhua sinulle.

No mutta sinähän tiedätkin, mistä todennäköisesti asia johtuu. Et ole kyseisen ihmisen "bestis" etkä ole koskaan ollutkaan.

En minä tiedä mitään varmaksi, voin vain arvailla. En halua tästä asiasta kuitenkaan enempää puhua. Ottaa vähän herkille koko tilanne kun harmittaa miten hän alkoi kohdella minua jossain välissä. Jos omaat sitä sosiaalista pelisilmää, annat nyt asian olla.

Juuri noin sun kannattaa tehdäkin. 

Paljon helpommalla pääsee kun antaa hevonpaskaliirumlaarum -syyn, miksi ei ehdi pitämään yhteyttä ja sen jälkeen ei enää vastaa. Eli ghostaus vasta hevonpaskaliirumlaarumin jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuo psykoterapeutti tiedä mistään mitään. Tuon lehtijutun yksi lause kertoo kaiken tarvittavan. Se on ilmeisesti tuo ghostattu Annika joka sanoo: "Lähetin viestejä monessa eri sovelluksessa, mutta hän ei vastannut yhteenkään." Siis viesteillä pommittamista. Eli kun ei yhteyttä normaaliin tapaan saanut niin alkoi viesteillä ahdisteleminen, rauhanhäirintä,... vainoaminen.

Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa vainoaja. Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa rikollinen ja että se pois lähtenyt henkilö on ihan vain rikollisen uhri joka yrittää pysytellä turvallisen välimatkan päässä. Ei vainoaja tuollaista tilannetta itse voi tunnistaa. Psykoterapeuttien pitäisi tilanne tunnistaa.

Jaa, enpä nyt tiedä osaisinko puhtaalla omalla tunnolla ignorata kaverin viestejä tuolla lailla. Ihme munatonta touhua jos ei saa sanottua, että on jostain loukkaantunut tai kirjoitettua ihan vaan vaikka, että "hei Jussi, mulla on niin paljon kiireitä ollut viime aikoina, etten ole ehtinyt pitää yhteyttä kuin ihan lähimpiin ystäviin. Toivotaan, että tuossa kesän aikana törmäillään ja varmasti ollaankin molemmat menossa ainakin festareille. Moikataan kun nähdään, kivaa kevättä!"

Miten se valhe parantaa asiaa? Kun tulee kesä, eikä vieläkään ole aikaa? Eikö se toinen tunne itseään aika hölmöksi, kun on ehkä jopa luullut että tuo tarkoittaa että ehkä mennään yhdessä sinne festarille, ja toisella on vaan tarkoitus päästä tyypistä eroon. 

Kun nämä joille ghoustaus tulee ihan puskasta, eivät ole niitä taitavimpia lukemaan rivinvälejä. Tuon vastaanottaja ottaa yhteyttä monta kertaa uudelleen ja luulee, että ollaan menossa yhdessä sinne festareille, eikä ehkä sitten järjestä festarireissua muuta kautta.

Mä en tahtoisi, että mulle valehdellaan. Ghoustauksessa sentään peli on selvä, ei tasan olla menossa mihinkään festareille yhdessä.

Mä en usko, että on sellaisia ghaoustauksia onkaan, joista se ghoustattu ei vähintään aavista, mistä on kyse. Tai pitäisi aavistaa.

Tätä minäkin eilen vähän ihmettelin, kun joidenkin mielestä valehtelu on parempi juttu kuin ghostaaminen. Ghostaamisessa toinen jää epävarmuuteen, mitä tapahtui (ei sentään odota, että mitään jatkoa enää tulisi), mutta ihan yhtä lailla jää epävarmuuteen, kun valheella annettu  mielikuva ei sitten toteudukaan (eli jää odottamaan, että jatkoa on kuitenkin vielä tulossa). 

Lasten maailmassa toimitaan noin eli, en vastaa mitään. Aika sydäntäsärkevää katsoa vierestä kun lapsi laittelee perään viestiä "saitko mun viestin", "eikö mun viestit tule perille", "ootko jostain suuttunu mulle".

Miksi aikuinen aikuisen normaaleilla sosiaalisilla taidoilla haluaisi laittaa toisen tuollaiseen asemaan jos ei ole tapahtunut mitään mistä olisi syytä suuttua, vaan ei vaan kinosta? Ei voi vaan vastata, että on niin kiirettä etten ehdi pitää yhteyttä nyt kuin lähimpien kanssa /minusta meillä ei ole tässä elämänvaiheessa mitään yhteistä tmv?

Siis aikuinenhan ei yleensä ole kuin lapsi, joka ottaa kaiken kirjaimellisesti. Ellei sitten ole jotain häikkää ihmissuhdetaidoissa tai on jotenkin epätoivoinen, yksinäinen tai muuten huonossa jamassa. En siis ole tässä mitenkään ghostaamista puolustamassa, vaan miettimässä, että asioissa on monta puolta. Ei kaikkien aikuisten taidot ihmissuhteissa ole kovin hyviä.

Ok, ja kysyn mitä häikkää on sellaisella ihmisellä sosiaalisissa taidoissa, joka ei osaa ystävällisesti ilmoittaa, ettei koe tarvetta yhteydenpidolle?

Mistä ihmeestä se toinen ihminen tietää, että olet vaikkapa saanut viestin jos et siihen mitään vastaa? Minä ajattelen tuollaisessa tilanteessa, että kaveri on lukenut viestin huonossa paikassa ja unohtanut sitten. Niin käy joskus itsellekin. Enpä ole ahdisteluna kokenut jos toinen on sit soittanut perään tai kysellyt, että meinastiko vastata.

Tää on tätä kiva-kiva porukkaa, joille ei ole vaikeita kommunikointitilanteita opetettu ollenkaan. Miten tuollainen pärjää jos tulee asiakkaalta reklamaatio? Tai täytyy irtisanoa työntekijä? Pitääkö senkin ymmärtää yskä kun aamulla työkoneen salasana ei enää toimi ja nimi on hävinnyt firman puhelinluettelosta?

Miten ilmoitetaan ystävällisesti, että en halua olla kaverisi enkä toivo viestejäsi? Ehkä itselläni ei tuohon taidot riitä. Omalla kohdalla jonkinlainen hiivuttaminen on toiminut eli jättää vastaamatta, vastaa viiveellä jne niin viesti on mennyt perille ja on moikkausvälit säilyneet.

Itselle on esimerkiksi sanottu että nyt on tosi kiireistä enkä ehdi nähdä. Otin tästä vinkin. Jos olisi jättänyt vastaamatta viestiin en kyllä moikkaisi enää.

Etkä koskaan enää ottanut häneen yhteyttä, koska tiesit, että hänellä tulee olemaan ikuisesti kiire?  Tai et edes odottanut, että ystävän kiire olisi joskus ohi? Mä hieman vieroksun tuollaista selitystä, koska yleensä ihmisillä ei ole kiire koko lopun elämäänsä ja tuossa jätetään portti auki ystävyyden jatkumiselle sitten, kun kiireinen aika on ohi. Kuitenkinhan on tarkoitus, että ystävyys on lopullisesti ohi, oli kiirettä tai ei. 

No, en? Ajattelin että pallo on hänellä, että ottanee sitten yhteyttä jos ottaa. Arvelinkin jo että saattaa käydä niin ettei ota. Mutta jos olisi ottanut olisin ollut ihan iloinen.

Näin minäkin ajattelen, että se normaalisti menee, kun on kommunikaatiotaidot ja psyyke kunnossa. Eli jos toinen ei vastaa, niin jätetään pallo sille toiselle eikä jäädä jankkaamaan miksi eikä vihotella turhasta. Ymmärretään, että muilla on syynsä, jolloin moikataan ihan hyvällä mielellä, jos jossain tavataan. 

Ymmärrän, että ghostaus on kova paikka, jos on jollain tapaa yksinäinen tai heikoilla niin kuin aiemmin sanoin. Normaalisti ihmisillä on muitakin ystäviä, joten ei tarvitse tarrautua siihen yhteen. 

Mutta siis meni ohi, että kirjoitit "jos ei toinen ei vastaa.." Se kuuluu ihan hyviin tapoihin vastata. Ei esim. lapsuudenkaveria jätetä niin että jätetään vaan vastaamatta viesteihin.

Riippuu ihan mitä se lapsuudenystävä on tehnyt. Ei kukaan halua sellaisesta eroon ihan pikkusyystä. Eiköhön se ystävå kyllä arvaa, mistä on kyse.

Itse en kyllä arvaa. Kovasti olen yrittänyt miettiä, mutta arvelin ettei häntä vain kiinnosta enää.

Et taida olla sosiaalisesti kovin taitava. Jos oikeasti on tunnettu lapsuudesta saakka, niin aika puusilmä saa olla ettei yhtään ole hajua, mistä voisi olla kyse.

Eiköhän se ole enemmän sitä, ettei halua ymmärtää. Eihän se ole sanottua että asia edes liittyy siihen toiseen, jos on vaikka koliikkivauva niin ei hetkeen jaksa pitää yhteyttä.

Hiljaisuudesta yleensä pystyy palaamaan ystävyyteen, kun tilanne muuttuu. Jos on pitänyt jonkun melodramaattisen lopetuspuheen ettei enää halua olla tekemisissä koska toisen viat x ja y, niin paluuta ei ole.

Et sinä tunne minua enkä arvosta tuollaisia kommentteja. Tuo lapsuudenystävä on aina ollut sellainen että hänellä on paras kaveri joka menee muiden edelle, ja se en ollut ainakaan minä. Joten arvelen että se kiinnostuksen puute liittyy jotenkin tuohon. Mutta en voi tietää. Mitään sellaista en ole itse tehnyt mistä tässä ketjussa puhutaan. Asiasta en halua enempää puhua sinulle.

No mutta sinähän tiedätkin, mistä todennäköisesti asia johtuu. Et ole kyseisen ihmisen "bestis" etkä ole koskaan ollutkaan.

En minä tiedä mitään varmaksi, voin vain arvailla. En halua tästä asiasta kuitenkaan enempää puhua. Ottaa vähän herkille koko tilanne kun harmittaa miten hän alkoi kohdella minua jossain välissä. Jos omaat sitä sosiaalista pelisilmää, annat nyt asian olla.

Juuri noin sun kannattaa tehdäkin. 

Jaa, et sitten antanut olla. Kuule minä en ole häneen ollut vuosikausiin yhteydessä joten sinun neuvosi ovat aivan tarpeettomia. Jätä nyt minut oikeasti rauhaan. Ylitit nyt rajan ja jätän tämän keskustelun. Olet tahditon ja ilkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuo psykoterapeutti tiedä mistään mitään. Tuon lehtijutun yksi lause kertoo kaiken tarvittavan. Se on ilmeisesti tuo ghostattu Annika joka sanoo: "Lähetin viestejä monessa eri sovelluksessa, mutta hän ei vastannut yhteenkään." Siis viesteillä pommittamista. Eli kun ei yhteyttä normaaliin tapaan saanut niin alkoi viesteillä ahdisteleminen, rauhanhäirintä,... vainoaminen.

Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa vainoaja. Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa rikollinen ja että se pois lähtenyt henkilö on ihan vain rikollisen uhri joka yrittää pysytellä turvallisen välimatkan päässä. Ei vainoaja tuollaista tilannetta itse voi tunnistaa. Psykoterapeuttien pitäisi tilanne tunnistaa.

Jaa, enpä nyt tiedä osaisinko puhtaalla omalla tunnolla ignorata kaverin viestejä tuolla lailla. Ihme munatonta touhua jos ei saa sanottua, että on jostain loukkaantunut tai kirjoitettua ihan vaan vaikka, että "hei Jussi, mulla on niin paljon kiireitä ollut viime aikoina, etten ole ehtinyt pitää yhteyttä kuin ihan lähimpiin ystäviin. Toivotaan, että tuossa kesän aikana törmäillään ja varmasti ollaankin molemmat menossa ainakin festareille. Moikataan kun nähdään, kivaa kevättä!"

Miten se valhe parantaa asiaa? Kun tulee kesä, eikä vieläkään ole aikaa? Eikö se toinen tunne itseään aika hölmöksi, kun on ehkä jopa luullut että tuo tarkoittaa että ehkä mennään yhdessä sinne festarille, ja toisella on vaan tarkoitus päästä tyypistä eroon. 

Kun nämä joille ghoustaus tulee ihan puskasta, eivät ole niitä taitavimpia lukemaan rivinvälejä. Tuon vastaanottaja ottaa yhteyttä monta kertaa uudelleen ja luulee, että ollaan menossa yhdessä sinne festareille, eikä ehkä sitten järjestä festarireissua muuta kautta.

Mä en tahtoisi, että mulle valehdellaan. Ghoustauksessa sentään peli on selvä, ei tasan olla menossa mihinkään festareille yhdessä.

Mä en usko, että on sellaisia ghaoustauksia onkaan, joista se ghoustattu ei vähintään aavista, mistä on kyse. Tai pitäisi aavistaa.

Tätä minäkin eilen vähän ihmettelin, kun joidenkin mielestä valehtelu on parempi juttu kuin ghostaaminen. Ghostaamisessa toinen jää epävarmuuteen, mitä tapahtui (ei sentään odota, että mitään jatkoa enää tulisi), mutta ihan yhtä lailla jää epävarmuuteen, kun valheella annettu  mielikuva ei sitten toteudukaan (eli jää odottamaan, että jatkoa on kuitenkin vielä tulossa). 

Lasten maailmassa toimitaan noin eli, en vastaa mitään. Aika sydäntäsärkevää katsoa vierestä kun lapsi laittelee perään viestiä "saitko mun viestin", "eikö mun viestit tule perille", "ootko jostain suuttunu mulle".

Miksi aikuinen aikuisen normaaleilla sosiaalisilla taidoilla haluaisi laittaa toisen tuollaiseen asemaan jos ei ole tapahtunut mitään mistä olisi syytä suuttua, vaan ei vaan kinosta? Ei voi vaan vastata, että on niin kiirettä etten ehdi pitää yhteyttä nyt kuin lähimpien kanssa /minusta meillä ei ole tässä elämänvaiheessa mitään yhteistä tmv?

Siis aikuinenhan ei yleensä ole kuin lapsi, joka ottaa kaiken kirjaimellisesti. Ellei sitten ole jotain häikkää ihmissuhdetaidoissa tai on jotenkin epätoivoinen, yksinäinen tai muuten huonossa jamassa. En siis ole tässä mitenkään ghostaamista puolustamassa, vaan miettimässä, että asioissa on monta puolta. Ei kaikkien aikuisten taidot ihmissuhteissa ole kovin hyviä.

Ok, ja kysyn mitä häikkää on sellaisella ihmisellä sosiaalisissa taidoissa, joka ei osaa ystävällisesti ilmoittaa, ettei koe tarvetta yhteydenpidolle?

Mistä ihmeestä se toinen ihminen tietää, että olet vaikkapa saanut viestin jos et siihen mitään vastaa? Minä ajattelen tuollaisessa tilanteessa, että kaveri on lukenut viestin huonossa paikassa ja unohtanut sitten. Niin käy joskus itsellekin. Enpä ole ahdisteluna kokenut jos toinen on sit soittanut perään tai kysellyt, että meinastiko vastata.

Tää on tätä kiva-kiva porukkaa, joille ei ole vaikeita kommunikointitilanteita opetettu ollenkaan. Miten tuollainen pärjää jos tulee asiakkaalta reklamaatio? Tai täytyy irtisanoa työntekijä? Pitääkö senkin ymmärtää yskä kun aamulla työkoneen salasana ei enää toimi ja nimi on hävinnyt firman puhelinluettelosta?

Miten ilmoitetaan ystävällisesti, että en halua olla kaverisi enkä toivo viestejäsi? Ehkä itselläni ei tuohon taidot riitä. Omalla kohdalla jonkinlainen hiivuttaminen on toiminut eli jättää vastaamatta, vastaa viiveellä jne niin viesti on mennyt perille ja on moikkausvälit säilyneet.

Itselle on esimerkiksi sanottu että nyt on tosi kiireistä enkä ehdi nähdä. Otin tästä vinkin. Jos olisi jättänyt vastaamatta viestiin en kyllä moikkaisi enää.

Etkä koskaan enää ottanut häneen yhteyttä, koska tiesit, että hänellä tulee olemaan ikuisesti kiire?  Tai et edes odottanut, että ystävän kiire olisi joskus ohi? Mä hieman vieroksun tuollaista selitystä, koska yleensä ihmisillä ei ole kiire koko lopun elämäänsä ja tuossa jätetään portti auki ystävyyden jatkumiselle sitten, kun kiireinen aika on ohi. Kuitenkinhan on tarkoitus, että ystävyys on lopullisesti ohi, oli kiirettä tai ei. 

No, en? Ajattelin että pallo on hänellä, että ottanee sitten yhteyttä jos ottaa. Arvelinkin jo että saattaa käydä niin ettei ota. Mutta jos olisi ottanut olisin ollut ihan iloinen.

Näin minäkin ajattelen, että se normaalisti menee, kun on kommunikaatiotaidot ja psyyke kunnossa. Eli jos toinen ei vastaa, niin jätetään pallo sille toiselle eikä jäädä jankkaamaan miksi eikä vihotella turhasta. Ymmärretään, että muilla on syynsä, jolloin moikataan ihan hyvällä mielellä, jos jossain tavataan. 

Ymmärrän, että ghostaus on kova paikka, jos on jollain tapaa yksinäinen tai heikoilla niin kuin aiemmin sanoin. Normaalisti ihmisillä on muitakin ystäviä, joten ei tarvitse tarrautua siihen yhteen. 

Mutta siis meni ohi, että kirjoitit "jos ei toinen ei vastaa.." Se kuuluu ihan hyviin tapoihin vastata. Ei esim. lapsuudenkaveria jätetä niin että jätetään vaan vastaamatta viesteihin.

Riippuu ihan mitä se lapsuudenystävä on tehnyt. Ei kukaan halua sellaisesta eroon ihan pikkusyystä. Eiköhön se ystävå kyllä arvaa, mistä on kyse.

Itse en kyllä arvaa. Kovasti olen yrittänyt miettiä, mutta arvelin ettei häntä vain kiinnosta enää.

Et taida olla sosiaalisesti kovin taitava. Jos oikeasti on tunnettu lapsuudesta saakka, niin aika puusilmä saa olla ettei yhtään ole hajua, mistä voisi olla kyse.

Eiköhän se ole enemmän sitä, ettei halua ymmärtää. Eihän se ole sanottua että asia edes liittyy siihen toiseen, jos on vaikka koliikkivauva niin ei hetkeen jaksa pitää yhteyttä.

Hiljaisuudesta yleensä pystyy palaamaan ystävyyteen, kun tilanne muuttuu. Jos on pitänyt jonkun melodramaattisen lopetuspuheen ettei enää halua olla tekemisissä koska toisen viat x ja y, niin paluuta ei ole.

Et sinä tunne minua enkä arvosta tuollaisia kommentteja. Tuo lapsuudenystävä on aina ollut sellainen että hänellä on paras kaveri joka menee muiden edelle, ja se en ollut ainakaan minä. Joten arvelen että se kiinnostuksen puute liittyy jotenkin tuohon. Mutta en voi tietää. Mitään sellaista en ole itse tehnyt mistä tässä ketjussa puhutaan. Asiasta en halua enempää puhua sinulle.

No mutta sinähän tiedätkin, mistä todennäköisesti asia johtuu. Et ole kyseisen ihmisen "bestis" etkä ole koskaan ollutkaan.

Hyvin väännetty veistä haavassa siellä

Vierailija kirjoitti:

Mä myös hämmästelen tätä wghostaamisen demonisointia. Jos missä tahansa ihmissuhteessa voi hyvin, on luottamusta, välittämistä ja tasavertaisuutta, niin ei sellaisesta ylipäätään mielellään kävele pois. Jos päätyy häipymään jälkiä jättämättä, siihen saattaapi olla joku syy.

Se on heikon tai sitten toisista piittaamattoman ihmisen tapa hoitaa asioita.

Mennä yli siitä missä aita on matalin..

Mitä voi sanoa ihmisestä joka vuosia tai jopa vuosikymmeniä täällä esitettyyn tapaan sietää ystävältä huonoa kohtelua ja sitten lopettaa yhteydenpidon kuin seinään ilman mitään selitystä..

Sellainen on niin täydellinen kynnysmatto että terapia todellakin on paikallaan että oppii laittamaan rajat..

On se epäreilua ex-ystävää kohtaan ettei hän pääse korjaamaan käytöstään ja menettelytapojaan jos toinen ei kerro mieluiten ajoissa..

Hylätyksi tuleminen koskee ja jos joutuu vain arvailemaan syytä on se vieläkin pahempi.

Hyi helvetti, jotakin kännäämistä akkalaumassa, ei ikinä. Mun hyvään elämään kuuluu harrastuksia, miksi se on niin vaikea tajuta ettei kaikki halua mitään illanviettoja enää aikuisen. Sitä pussikaljaa harrastettiin pentuna ihan tarpeeksi.[/quote]

En tiedä mitä ajatella aikuisesta ihmisestä, jonka käsitys illanvietosta ystävien kanssa = pussikaljakännääminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä myös hämmästelen tätä wghostaamisen demonisointia. Jos missä tahansa ihmissuhteessa voi hyvin, on luottamusta, välittämistä ja tasavertaisuutta, niin ei sellaisesta ylipäätään mielellään kävele pois. Jos päätyy häipymään jälkiä jättämättä, siihen saattaapi olla joku syy.

Se on heikon tai sitten toisista piittaamattoman ihmisen tapa hoitaa asioita.

Mennä yli siitä missä aita on matalin..

Mitä voi sanoa ihmisestä joka vuosia tai jopa vuosikymmeniä täällä esitettyyn tapaan sietää ystävältä huonoa kohtelua ja sitten lopettaa yhteydenpidon kuin seinään ilman mitään selitystä..

Sellainen on niin täydellinen kynnysmatto että terapia todellakin on paikallaan että oppii laittamaan rajat..

On se epäreilua ex-ystävää kohtaan ettei hän pääse korjaamaan käytöstään ja menettelytapojaan jos toinen ei kerro mieluiten ajoissa..

Hylätyksi tuleminen koskee ja jos joutuu vain arvailemaan syytä on se vieläkin pahempi.

Eli jonkun toisen pitää kertoa, että ystävän huono kohtelu ei ole ok, jos haluaa säilyttää ystävyyssuhteen? Mutta selvää on, että ghostatuiksi joutuu usein (ei toki aina)  ihmisiä, jotka kuvittelevat voivansa kohdella muita ihmisiä miten haluavat, mutta heitä itseään pitäisi kohdella silkkihansikkain, jotta heille ei vaan tulisi paha mieli. Ja sitten he ovat muka ymmällään, kun KERRANKIN heitä kohdeltiin huonosti eli ghostattiin. 

Mä en siedä huonoa kohtelua yhtään. Sen vuoksi mulla ei ole mikään kiire ystävystyä kenenkään kanssa. Haluan ensin oppia tuntemaan toisen ihmisen niin pitkään (yleensä tähän menee usemapi vuosi), että hänen uutuudenviehätyksensä muhun menee ohi ja hän alkaa näyttää todellisen luonteensa. Jos sieltä ilmenee huonoa kohtelua, mitään ystävyyttä ei edes synny. Ja mitä varhaisemmassa vaiheessa huono kohtelu tulee esille, sitä nopeammin etäännytän tällaisen ihmisen itsestäni. En ghostaa, mutta vähennän merkittävästi yhteyenpitoa, kunnes lopulta toinen tajuaa itsekin, ettei maksa vaivaa pitää muhun yhteyttä. 

Tee toisille niinkuin haluaisit itsellesi tehtävän. Haluaisitko että joku velvollisuudesta jatkaisi ystävyyttä jos seurasi olisi tylsää tai juttusi ärsyttäviä? Itse haluan ainakin ystäviä joita seu rani oikeasti kiinnostaa. Haluaisitko kuulla että ystävyys on nyt loppu? Itse haluaisin että ystävyys häivytettäisiin tyylikkäästi.

Vierailija kirjoitti:

Hyi helvetti, jotakin kännäämistä akkalaumassa, ei ikinä. Mun hyvään elämään kuuluu harrastuksia, miksi se on niin vaikea tajuta ettei kaikki halua mitään illanviettoja enää aikuisen. Sitä pussikaljaa harrastettiin pentuna ihan tarpeeksi.

En tiedä mitä ajatella aikuisesta ihmisestä, jonka käsitys illanvietosta ystävien kanssa = pussikaljakännääminen.

No, viininmaisteluilta juustoineen ei paljon muuta asiaa

- ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyi helvetti, jotakin kännäämistä akkalaumassa, ei ikinä. Mun hyvään elämään kuuluu harrastuksia, miksi se on niin vaikea tajuta ettei kaikki halua mitään illanviettoja enää aikuisen. Sitä pussikaljaa harrastettiin pentuna ihan tarpeeksi.

En tiedä mitä ajatella aikuisesta ihmisestä, jonka käsitys illanvietosta ystävien kanssa = pussikaljakännääminen.

No, viininmaisteluilta juustoineen ei paljon muuta asiaa

- ohis

Nimenomaan. Kun kaikki ei oikeasti halua mitään akkalaumakokoontumisia minkään ympärille, kaljan tai viinin. Ei vaikka mies kuolisi tai jättäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuo psykoterapeutti tiedä mistään mitään. Tuon lehtijutun yksi lause kertoo kaiken tarvittavan. Se on ilmeisesti tuo ghostattu Annika joka sanoo: "Lähetin viestejä monessa eri sovelluksessa, mutta hän ei vastannut yhteenkään." Siis viesteillä pommittamista. Eli kun ei yhteyttä normaaliin tapaan saanut niin alkoi viesteillä ahdisteleminen, rauhanhäirintä,... vainoaminen.

Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa vainoaja. Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa rikollinen ja että se pois lähtenyt henkilö on ihan vain rikollisen uhri joka yrittää pysytellä turvallisen välimatkan päässä. Ei vainoaja tuollaista tilannetta itse voi tunnistaa. Psykoterapeuttien pitäisi tilanne tunnistaa.

Jaa, enpä nyt tiedä osaisinko puhtaalla omalla tunnolla ignorata kaverin viestejä tuolla lailla. Ihme munatonta touhua jos ei saa sanottua, että on jostain loukkaantunut tai kirjoitettua ihan vaan vaikka, että "hei Jussi, mulla on niin paljon kiireitä ollut viime aikoina, etten ole ehtinyt pitää yhteyttä kuin ihan lähimpiin ystäviin. Toivotaan, että tuossa kesän aikana törmäillään ja varmasti ollaankin molemmat menossa ainakin festareille. Moikataan kun nähdään, kivaa kevättä!"

Miten se valhe parantaa asiaa? Kun tulee kesä, eikä vieläkään ole aikaa? Eikö se toinen tunne itseään aika hölmöksi, kun on ehkä jopa luullut että tuo tarkoittaa että ehkä mennään yhdessä sinne festarille, ja toisella on vaan tarkoitus päästä tyypistä eroon. 

Kun nämä joille ghoustaus tulee ihan puskasta, eivät ole niitä taitavimpia lukemaan rivinvälejä. Tuon vastaanottaja ottaa yhteyttä monta kertaa uudelleen ja luulee, että ollaan menossa yhdessä sinne festareille, eikä ehkä sitten järjestä festarireissua muuta kautta.

Mä en tahtoisi, että mulle valehdellaan. Ghoustauksessa sentään peli on selvä, ei tasan olla menossa mihinkään festareille yhdessä.

Mä en usko, että on sellaisia ghaoustauksia onkaan, joista se ghoustattu ei vähintään aavista, mistä on kyse. Tai pitäisi aavistaa.

Tätä minäkin eilen vähän ihmettelin, kun joidenkin mielestä valehtelu on parempi juttu kuin ghostaaminen. Ghostaamisessa toinen jää epävarmuuteen, mitä tapahtui (ei sentään odota, että mitään jatkoa enää tulisi), mutta ihan yhtä lailla jää epävarmuuteen, kun valheella annettu  mielikuva ei sitten toteudukaan (eli jää odottamaan, että jatkoa on kuitenkin vielä tulossa). 

Lasten maailmassa toimitaan noin eli, en vastaa mitään. Aika sydäntäsärkevää katsoa vierestä kun lapsi laittelee perään viestiä "saitko mun viestin", "eikö mun viestit tule perille", "ootko jostain suuttunu mulle".

Miksi aikuinen aikuisen normaaleilla sosiaalisilla taidoilla haluaisi laittaa toisen tuollaiseen asemaan jos ei ole tapahtunut mitään mistä olisi syytä suuttua, vaan ei vaan kinosta? Ei voi vaan vastata, että on niin kiirettä etten ehdi pitää yhteyttä nyt kuin lähimpien kanssa /minusta meillä ei ole tässä elämänvaiheessa mitään yhteistä tmv?

Siis aikuinenhan ei yleensä ole kuin lapsi, joka ottaa kaiken kirjaimellisesti. Ellei sitten ole jotain häikkää ihmissuhdetaidoissa tai on jotenkin epätoivoinen, yksinäinen tai muuten huonossa jamassa. En siis ole tässä mitenkään ghostaamista puolustamassa, vaan miettimässä, että asioissa on monta puolta. Ei kaikkien aikuisten taidot ihmissuhteissa ole kovin hyviä.

Ok, ja kysyn mitä häikkää on sellaisella ihmisellä sosiaalisissa taidoissa, joka ei osaa ystävällisesti ilmoittaa, ettei koe tarvetta yhteydenpidolle?

Mistä ihmeestä se toinen ihminen tietää, että olet vaikkapa saanut viestin jos et siihen mitään vastaa? Minä ajattelen tuollaisessa tilanteessa, että kaveri on lukenut viestin huonossa paikassa ja unohtanut sitten. Niin käy joskus itsellekin. Enpä ole ahdisteluna kokenut jos toinen on sit soittanut perään tai kysellyt, että meinastiko vastata.

Tää on tätä kiva-kiva porukkaa, joille ei ole vaikeita kommunikointitilanteita opetettu ollenkaan. Miten tuollainen pärjää jos tulee asiakkaalta reklamaatio? Tai täytyy irtisanoa työntekijä? Pitääkö senkin ymmärtää yskä kun aamulla työkoneen salasana ei enää toimi ja nimi on hävinnyt firman puhelinluettelosta?

Miten ilmoitetaan ystävällisesti, että en halua olla kaverisi enkä toivo viestejäsi? Ehkä itselläni ei tuohon taidot riitä. Omalla kohdalla jonkinlainen hiivuttaminen on toiminut eli jättää vastaamatta, vastaa viiveellä jne niin viesti on mennyt perille ja on moikkausvälit säilyneet.

Itselle on esimerkiksi sanottu että nyt on tosi kiireistä enkä ehdi nähdä. Otin tästä vinkin. Jos olisi jättänyt vastaamatta viestiin en kyllä moikkaisi enää.

Etkä koskaan enää ottanut häneen yhteyttä, koska tiesit, että hänellä tulee olemaan ikuisesti kiire?  Tai et edes odottanut, että ystävän kiire olisi joskus ohi? Mä hieman vieroksun tuollaista selitystä, koska yleensä ihmisillä ei ole kiire koko lopun elämäänsä ja tuossa jätetään portti auki ystävyyden jatkumiselle sitten, kun kiireinen aika on ohi. Kuitenkinhan on tarkoitus, että ystävyys on lopullisesti ohi, oli kiirettä tai ei. 

No, en? Ajattelin että pallo on hänellä, että ottanee sitten yhteyttä jos ottaa. Arvelinkin jo että saattaa käydä niin ettei ota. Mutta jos olisi ottanut olisin ollut ihan iloinen.

Näin minäkin ajattelen, että se normaalisti menee, kun on kommunikaatiotaidot ja psyyke kunnossa. Eli jos toinen ei vastaa, niin jätetään pallo sille toiselle eikä jäädä jankkaamaan miksi eikä vihotella turhasta. Ymmärretään, että muilla on syynsä, jolloin moikataan ihan hyvällä mielellä, jos jossain tavataan. 

Ymmärrän, että ghostaus on kova paikka, jos on jollain tapaa yksinäinen tai heikoilla niin kuin aiemmin sanoin. Normaalisti ihmisillä on muitakin ystäviä, joten ei tarvitse tarrautua siihen yhteen. 

Mutta siis meni ohi, että kirjoitit "jos ei toinen ei vastaa.." Se kuuluu ihan hyviin tapoihin vastata. Ei esim. lapsuudenkaveria jätetä niin että jätetään vaan vastaamatta viesteihin.

Riippuu ihan mitä se lapsuudenystävä on tehnyt. Ei kukaan halua sellaisesta eroon ihan pikkusyystä. Eiköhön se ystävå kyllä arvaa, mistä on kyse.

Itse en kyllä arvaa. Kovasti olen yrittänyt miettiä, mutta arvelin ettei häntä vain kiinnosta enää.

Et taida olla sosiaalisesti kovin taitava. Jos oikeasti on tunnettu lapsuudesta saakka, niin aika puusilmä saa olla ettei yhtään ole hajua, mistä voisi olla kyse.

Eiköhän se ole enemmän sitä, ettei halua ymmärtää. Eihän se ole sanottua että asia edes liittyy siihen toiseen, jos on vaikka koliikkivauva niin ei hetkeen jaksa pitää yhteyttä.

Hiljaisuudesta yleensä pystyy palaamaan ystävyyteen, kun tilanne muuttuu. Jos on pitänyt jonkun melodramaattisen lopetuspuheen ettei enää halua olla tekemisissä koska toisen viat x ja y, niin paluuta ei ole.

Et sinä tunne minua enkä arvosta tuollaisia kommentteja. Tuo lapsuudenystävä on aina ollut sellainen että hänellä on paras kaveri joka menee muiden edelle, ja se en ollut ainakaan minä. Joten arvelen että se kiinnostuksen puute liittyy jotenkin tuohon. Mutta en voi tietää. Mitään sellaista en ole itse tehnyt mistä tässä ketjussa puhutaan. Asiasta en halua enempää puhua sinulle.

No mutta sinähän tiedätkin, mistä todennäköisesti asia johtuu. Et ole kyseisen ihmisen "bestis" etkä ole koskaan ollutkaan.

Hyvin väännetty veistä haavassa siellä

Tuollainen uhriutuminen karkottaa ihmiset tehokkaasti. Ei jonkun ystävyyssuhteen pidä olla noin tärkeä, se kielii että muuten se elämä on kovin köyhää ja on tapana ripustautua muihin ihmisiin.

Ei tuosta, jos ei tykätä.

yp