Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mistä lähtien ystävyys on ollut pakollista?
01.02.2022 |
Ihmettelen suuresti tätä ghostaamista koskevaa juttua ja psykoterapeutin lausuntoja asiasta tai lähinnä sitä mitä hän sanoo ystävyydestä. Eli että pitäisi mennä pariterapiaan kun ystävyyden haluaa päättää? Siis mitä ihmettä?
Näistä ystävyyden katkaisemista koskevia juttuja on ollut jo useampi, missä ystävyyden loppumisesta syytetään sitä osapuolta, joka ei halua ystävyyttä jatkaa. Vaikka
1. Ystävyys on aina vapaaehtoista.
2. Suurin osa ystävyyksistä päättyy, vain hyvin pieni osa säilyy läpi elämän (tutkimustulos)
Kun käytetään nimitystä ghostaus ja syyllistetään siitä, niin hyväksytään täysin toisen osapuolen näkemys ystävyydestä ja sen päättymisestä. Ja sittenkö vielä pitäisi mennä pariterapiaan ihmisen kanssa, jonka kanssa ystävyys ei kiinnosta juuri sen vuoksi, ettei ystävyys ole vastavuoroinen.
Avioliitossa on sentään menty naimisiin ja koettu sen verran yhteistä. Ystävyys joka katkaistaan ghostaamalla on usein sellainen, missä ghostaaja ei koskaan ole kokenut toista hyväksi ja luotettavaksi ystäväksi. Tai on tapahtunut jotain sellaista, ettei luottamusta enää ole tai ei ole mitään yhteistä enää.
Hämmentävän yksipuolinen näkemys terapeutilta.
Kommentit (900)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo psykoterapeutti tiedä mistään mitään. Tuon lehtijutun yksi lause kertoo kaiken tarvittavan. Se on ilmeisesti tuo ghostattu Annika joka sanoo: "Lähetin viestejä monessa eri sovelluksessa, mutta hän ei vastannut yhteenkään." Siis viesteillä pommittamista. Eli kun ei yhteyttä normaaliin tapaan saanut niin alkoi viesteillä ahdisteleminen, rauhanhäirintä,... vainoaminen.
Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa vainoaja. Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa rikollinen ja että se pois lähtenyt henkilö on ihan vain rikollisen uhri joka yrittää pysytellä turvallisen välimatkan päässä. Ei vainoaja tuollaista tilannetta itse voi tunnistaa. Psykoterapeuttien pitäisi tilanne tunnistaa.
Osa varmasti on mainittuja takertujia, jopa vainoojia. Itselläkin on yksi samantyyppinen tapaus kauan sitten, joka yritti eri tavoin painostamalla ja pommittamalla jatkaa ystävyyttä.
Kaikki eivät kuitenkaan ole tuollaisia, vaan tapauksia, missä on jotain ystävyyttä on ollut, mutta syystä tai toisesta toinen osapuoli ei ole kokenut läheistä ystävyyttä tai sitten ei enää koe läheistä ystävyyttä. Psykoterapeutti esitti asian niin kuin ystävyyden lopettaminen olisi jotain poikkeuksillista ja erityistä käsittelyä vaativaa, vaikka suurin osa ystävyyksistä todellakin päättyy luonnostaan jomman kumman tai molempien yhteisestä päätöksestä. Näin syvällä kai on ajatus ystävyyden ikuisuudesta. Jokainen yli viisikymppinen kuitenkin tietää, että ystävyyksistä suurin osa loppuu. Itselläni on vain yksi ystävä, joka on peräisin lapsuudesta asti. Jos asuu koko ikänsä samalla paikkakunnalla voi ystäviä kauempaa lapsuudesta ja nuoruudesta ehkä säilyä pitempään. Ap
Ja sinä kuvittelet ymmärtäväsi tämän asian paremmin kuin ammattilainen? Minusta olet lähinnä narsistinen, samoin ajattelusi.
Sen sijaan että syytät minua narsistiseksi voisit varmaan perustella kantasi? Miksi psykoterapeutin näkemys on mielestäsi perusteltu eli oletko esimerkiksi sitä mieltä, että ystävyyden päättyessä pitäisi mennä pariterapiaan? Ap
Pitkän ystävyyden päättyminen voi olla toiselle niin traumaattista, että kyllä, jos tämä niin haluaa. Selvittää syyt ja tapahtumat jotka päättävät ihmissuhteen.
Kumpi maksaa? Ja jos toinen saa päättää, että nyt mennään terapiaan koska MINÄMINÄMINÄ tahdon niin, miksei toinen samantien voisi yksipuolisesti päättää että ystävyyttä jatketaan?
Kukaan ei ole ystävilleen mitään velkaa. Ystävyyden päättyminen EI OLE terveelle ihmiselle traumaattista. Jos on, yksilöterapia on enemmän paikallaan.
Parisuhde, jossa on luvattu olla yhdessä kunnes kuolema meidät erottaa, on eri asia. Mutta ystävälle ei ole luvattu mitään. Ystävyyden voi päättää ihan vaan siksi, että elämässä on niin paljon muutakin mielenkiintoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ghostaus-tarinoissa taustalla on usein yksipuolinen ystävyyssuhde, missä toinen on nipin napin vain sietänyt toista. Jossain vaiheessa sitä ei vain enää edes muodon vuoksi halua pitää yhteyttä ja ghostaus on helpoin tapa lopettaa viestittely.
Osassa varmasti näin, mutta kun lukee tarinoita, tuntuu että hyvinkin läheisiä ystäviä on yhtä äkkiä "kadonnut". Kuten HS-jutussa, juuri oltu yhteisellä matkalla.
Vaikka ystävyyden tunne olisi muuttunut yksipuoliseksi, mielestäni on silti raukkamaista vaan kadota. Aina voi vetäytyä "nätisti", esim. kieltäytymällä kutsuista ja tapaamisista, vedota muihin kiireisin jne, kunnes yhtäkkiä ei ollakaan nähty vuoteen ja ystävyys kutistuu vuosittaisiksi joulutervehdyksiksi.
Näin kukaan ei saa traumoja. Ihan normaaliin elämään kuuluu, että ystäviä on tulee ja menee, ihan ilman ghostaamisia.
Ei kukaan ghostaa hyvin läheistä ystävää, vaan niitä jotka ovat muuttuneet yhdentekeviksi tai rasittavaksi. Ikävää tietenkin jos joku kokee yksipuolisen ystävyyden tärkeäksi, mutta ei toinen ole millään tavalla selitysvelvollinen, jos ei enää halua pitää yhteyttä.
Rautalankaa: jos joku ghostaa sinut, et ollut hänelle tärkeä.
Mä en usko, että asia on näin yksioikoinen. Ihmisillä kun on käytökseen monia vaikuttimia, joita ei itse edes huomaa tai tajua. Joku mainitsi ystävän, jolle lapsettomuus oli niin iso asia, että laittoi välit poikki kommentoijan saadessa lapsen. Monesti me ihmiset tapaamme ottaa helpoimman reitin jos se on mahdollista, ja esim. ystävyyden päättäminen voi olla helpompaa, kuin ottaa esille jotain asioita, jotka ystävyydessä ovat vaivanneet ja käydä niistä keskustelua. Epävarmuus sitoo meitä, ja ainakin itselleni on ollut todella vaikeaa joskus ottaa esille vaikka se, että ystävyys ei ole tuntunut täysin vastavuoroiselta. Helpompaa olisi ollutkin vain jättää itsekin ottamatta yhteyttä, mutta kun asiasta keskusteltiin niin ystävä tajusi jotain uutta omasta käytöksestään, minä sain validaatiota ja ymmärrystä omille tunteilleni ja ystävyys jatkui entistä parempana. Ajattelen itse, että ystävyyden päättyminen voi olla myös tilaisuus kehittää omia tunnetaitoja, ja siksi haluaisin itse tietää syyt siihen, vaikka en tietenkään alkaisi kenessäkään roikkumaan vastentahtoisesti.
Monesti ihmisen tunne-elämä on aika ristiriitaista eikä siitä voi tehdä tuollaisia yksinkertaistuksia. Varmasti on myös ghostaajia, jotka itsekin miettivät joskus sitä ghostaamaansa ystävää ja toivovat, että olisivat toimineet toisin. Mutta ylpeyden nieleminen on myös yllättävän vaikeaa eikä ystävyyden uudelleenlämmittely muutenkaan välttämättä enää pidemmän ajan päästä toimi -> helpompi jatkaa kuin ennenkin.
No siis tämä! Ja kun siinä jutussa puhuttiin ystävyysterapiasta, niin kyllä mä ainakin ymmärsin, että ajatus liittyi nimenomaan tilanteisiin, joissa molemmat jollain tasolla mahdollisesti haluaisi jatkaa ystävyyttä, mutta se tuntuu vaikealta.
Täällä porukka tuntuu kuitenkin lukeneen sen suunnilleen jonain ehdotuksena pakolliseksi vaatimukseksi, jotta ystävyyden voi päättää. En ymmärrä, miten tälläinen tulkinta edes on mahdollinen. Eihän pariterapiakaan (johon tätä mahdollista ystävyysterapiaa verrattiin) ole mikään avioeron edellytys, jonne pakotettaisiin nekin, jotka on jo vakaasti päättäneet erota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin monella on mennyt ystävyys ja parisuhde sekaisin, etten enää halua olla kenenkään ystävä. Ne alkavat esittää vaatimuksia ja takertua.
Sama. On järkyttävää, miten naiset yrittävät hakea naispuoliselta kaveriltaan sellaista emotionaalista yhteyttä, jota varten ainakin minulla on mies.
En uskalla enää yrittää ystävystyä, koska tässä iässä kaikki ystävän tarpeessa olevat tuntuvat olevan noita takertujia. (Omat vanhat ystävyyssuhteet haipui kun sairastin monta vuotta enkä jaksanut pitää yhteyttä.)
On kyllä järkyttävää! Kukapa olisi uskonut, että ystäviltä kaivataan emotionaalista yhteyttä. Olet kyllä aika outolintu, jos yksi ihminen riittää täyttämään kaikki emotionaaliset tarpeet. Aika monien miehillä ei edes ole mitään taitoja tarjota jotain emotionaalista tukea. En itse ole koskaan ajatellut, että mies olisi ainoa, jolta sellaista on sopivaa hakea, vaikka omani onkin siinä hyvin taitava.
Todennäköisesti matkalla tapahtui jotain, joka muutti ystävän käsityksen Annikasta. Se saattoi olla joku ohimenevä huomautus, jotain minkä Annika tarkoitti vitsiksi tai ymmärrys siitä, että elämäntyylit ovat nykyisin täysin erilaiset.
Ehkä ystävä ei ajatullut ghostata, mutta Annikan ensimmäisiin viestihin vastaaminen tuntui vaikealta, kun tunne ystävyyden päättymisestä ei ollut vielä täysin hahmottunut. Tai ystävän elämässä tapahtui jotain muuta, tärkeämpää. Ehkä hän vain oli kiireinen.
Sitten Annika alkoi pommittaa viesteillä ja niihin vastaaminen tuntui entistä vastenmielisemmältä. Lopulta tilanne oli ajautunut niin pitkälle, että entinen ystävä ei osannut tai halunnut selittää, miksi niin tapahtui. Ehkä hänen elämässään tapahtui niin rankkoja asioita, että keskustelu ystävyyden päättymisestä tuntui mahdottomalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo psykoterapeutti tiedä mistään mitään. Tuon lehtijutun yksi lause kertoo kaiken tarvittavan. Se on ilmeisesti tuo ghostattu Annika joka sanoo: "Lähetin viestejä monessa eri sovelluksessa, mutta hän ei vastannut yhteenkään." Siis viesteillä pommittamista. Eli kun ei yhteyttä normaaliin tapaan saanut niin alkoi viesteillä ahdisteleminen, rauhanhäirintä,... vainoaminen.
Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa vainoaja. Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa rikollinen ja että se pois lähtenyt henkilö on ihan vain rikollisen uhri joka yrittää pysytellä turvallisen välimatkan päässä. Ei vainoaja tuollaista tilannetta itse voi tunnistaa. Psykoterapeuttien pitäisi tilanne tunnistaa.
on parhaillaan käynnissä jatkuva viesteillä pomittaminen on todella ahdistavaa. Soitot tulee lisänä. Jos vastaa viestiin vaikka yhdellä sanalla , jatkuu viestittely loppumattomiin. Kysellään olenko krapulassa kun en vastaa ja nauretaan hymiöillä. En ju lainkaan , hän juo muidenkin edestä.
Mitä tässä pitäisi tehdä , olla vastaamatta lainkaan viesteihin??
Mahtaako olla hänellä yleinen tyyli, ja jos ei muita saa enää kiinni niin siksi sinua yrittää niin kovasti? Jospa keksit jonkin sopivan tavan ilmaista hänelle yhdessä viestissä, että pyydät lopettamaan viestittelyn kokonaan. Jos ei ikinä vastaa, rupeaa tahti kyllä harvenemaan ja kenties joskus tulee joku hajasoitto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo psykoterapeutti tiedä mistään mitään. Tuon lehtijutun yksi lause kertoo kaiken tarvittavan. Se on ilmeisesti tuo ghostattu Annika joka sanoo: "Lähetin viestejä monessa eri sovelluksessa, mutta hän ei vastannut yhteenkään." Siis viesteillä pommittamista. Eli kun ei yhteyttä normaaliin tapaan saanut niin alkoi viesteillä ahdisteleminen, rauhanhäirintä,... vainoaminen.
Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa vainoaja. Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa rikollinen ja että se pois lähtenyt henkilö on ihan vain rikollisen uhri joka yrittää pysytellä turvallisen välimatkan päässä. Ei vainoaja tuollaista tilannetta itse voi tunnistaa. Psykoterapeuttien pitäisi tilanne tunnistaa.
Osa varmasti on mainittuja takertujia, jopa vainoojia. Itselläkin on yksi samantyyppinen tapaus kauan sitten, joka yritti eri tavoin painostamalla ja pommittamalla jatkaa ystävyyttä.
Kaikki eivät kuitenkaan ole tuollaisia, vaan tapauksia, missä on jotain ystävyyttä on ollut, mutta syystä tai toisesta toinen osapuoli ei ole kokenut läheistä ystävyyttä tai sitten ei enää koe läheistä ystävyyttä. Psykoterapeutti esitti asian niin kuin ystävyyden lopettaminen olisi jotain poikkeuksillista ja erityistä käsittelyä vaativaa, vaikka suurin osa ystävyyksistä todellakin päättyy luonnostaan jomman kumman tai molempien yhteisestä päätöksestä. Näin syvällä kai on ajatus ystävyyden ikuisuudesta. Jokainen yli viisikymppinen kuitenkin tietää, että ystävyyksistä suurin osa loppuu. Itselläni on vain yksi ystävä, joka on peräisin lapsuudesta asti. Jos asuu koko ikänsä samalla paikkakunnalla voi ystäviä kauempaa lapsuudesta ja nuoruudesta ehkä säilyä pitempään. Ap
Ja sinä kuvittelet ymmärtäväsi tämän asian paremmin kuin ammattilainen? Minusta olet lähinnä narsistinen, samoin ajattelusi.
Sen sijaan että syytät minua narsistiseksi voisit varmaan perustella kantasi? Miksi psykoterapeutin näkemys on mielestäsi perusteltu eli oletko esimerkiksi sitä mieltä, että ystävyyden päättyessä pitäisi mennä pariterapiaan? Ap
Pitkän ystävyyden päättyminen voi olla toiselle niin traumaattista, että kyllä, jos tämä niin haluaa. Selvittää syyt ja tapahtumat jotka päättävät ihmissuhteen.
Kumpi maksaa? Ja jos toinen saa päättää, että nyt mennään terapiaan koska MINÄMINÄMINÄ tahdon niin, miksei toinen samantien voisi yksipuolisesti päättää että ystävyyttä jatketaan?
Kukaan ei ole ystävilleen mitään velkaa. Ystävyyden päättyminen EI OLE terveelle ihmiselle traumaattista. Jos on, yksilöterapia on enemmän paikallaan.
Parisuhde, jossa on luvattu olla yhdessä kunnes kuolema meidät erottaa, on eri asia. Mutta ystävälle ei ole luvattu mitään. Ystävyyden voi päättää ihan vaan siksi, että elämässä on niin paljon muutakin mielenkiintoista.
Ei kukaan ole pakottamassa ketään terapiaan eikä jatkamaan ystävyyttä. Haloo nyt.
Vähän eri asia toivoa, että ystävyys päätettäisiin ghostaamisen sijaan vaikka sanomalla "mulla on elämässä nyt niin paljon kaikkea, että en jaksa pitää yhteyttä", kuin pakottaa terapiaan ja ystävyyden jatkamiseen.
Juttu on maksumuurin takana, joten luin vain siitä sen lyhyen alun, mikä oli näkyvissä. En onneksi ole koskaan ollut sellaisessa tilanteessa, että olisin joutunut ghostaamaan ystäviäni. Ja siis ghostaaminenhan tarkoittaa täydellistä "katoamista" toisen elämässä. Yks kaks vain lakataan vastaamaan puhelimeenkin.
Noin muuten olen sitä mieltä, ettei ystävyydessä tarvita pariterapiaa. Ystävyydet kestävät sen ajan, minkä kestävät. Toiset lyhyempään ja toiset pidempään. Jos ei ole nk poltellut siltoja takanaan, ystävyys voi alkaa uudelleen samasta kohtaa kuin mihin se 30 vuotta sitten jäi, kun viimeksi oltiin yhteyksissä. Omalla kohdallani ystävyyssuhteet lähinnä vain hiipuvat, jos yhteyttä pidetään aina vain harvemmin. Ensin ei enää päivittäin, sitten ei viikottain, sitten ei enää edes joka kuukausi ja lopulta ei ole pidetty koko vuonna yhteyttä. Ihmisten elämäntilanteet muuttuvat, tulee uusia ihmisiä ja uusia asioita elämään. Ihmiset muuttavat, jotkut maapallon toiselle puolelle. Vaivattominta on yleensä viettää aikaansa ja pitää yhteyttä sellaisiin ihmisiin, jotka elävät suunnilleen samaa elämäntilannetta. Molemmilta löytyy silloin paremmin ymmärrystä toisen elämäntilanteeseen ja miten se vaikuttaa siihen, missä, milloin ja miten usein tavataan tai muuten pidetään yhteyttä, otetaanko lapset mukaan jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin monella on mennyt ystävyys ja parisuhde sekaisin, etten enää halua olla kenenkään ystävä. Ne alkavat esittää vaatimuksia ja takertua.
Sama. On järkyttävää, miten naiset yrittävät hakea naispuoliselta kaveriltaan sellaista emotionaalista yhteyttä, jota varten ainakin minulla on mies.
En uskalla enää yrittää ystävystyä, koska tässä iässä kaikki ystävän tarpeessa olevat tuntuvat olevan noita takertujia. (Omat vanhat ystävyyssuhteet haipui kun sairastin monta vuotta enkä jaksanut pitää yhteyttä.)
Tervetuloa vuoteen 2022! Ei ydinperhepakko, ei heteronormatiivia, ei kumppanuuspakkoa, ei sukupuolia! Monelle ystävä on se elämän tärkein ihminen!
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti matkalla tapahtui jotain, joka muutti ystävän käsityksen Annikasta. Se saattoi olla joku ohimenevä huomautus, jotain minkä Annika tarkoitti vitsiksi tai ymmärrys siitä, että elämäntyylit ovat nykyisin täysin erilaiset.
Ehkä ystävä ei ajatullut ghostata, mutta Annikan ensimmäisiin viestihin vastaaminen tuntui vaikealta, kun tunne ystävyyden päättymisestä ei ollut vielä täysin hahmottunut. Tai ystävän elämässä tapahtui jotain muuta, tärkeämpää. Ehkä hän vain oli kiireinen.
Sitten Annika alkoi pommittaa viesteillä ja niihin vastaaminen tuntui entistä vastenmielisemmältä. Lopulta tilanne oli ajautunut niin pitkälle, että entinen ystävä ei osannut tai halunnut selittää, miksi niin tapahtui. Ehkä hänen elämässään tapahtui niin rankkoja asioita, että keskustelu ystävyyden päättymisestä tuntui mahdottomalta.
Jutun mukaan Annika alun hiljaisuuden jälkeen kertoi viestiessään olevansa huolissaan siitä, että jotain on sattunut. Lisäksi "ystävä" on kuitenkin löytänyt aikaa ja energiaa lukea viestit ja postailla Instaan normaalisti. Kyllä juu tuossa tilanteessa on varmasti ihan mahdotonta laittaa viestiä, että "Olen ok, mutta en jaksa jutella."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti matkalla tapahtui jotain, joka muutti ystävän käsityksen Annikasta. Se saattoi olla joku ohimenevä huomautus, jotain minkä Annika tarkoitti vitsiksi tai ymmärrys siitä, että elämäntyylit ovat nykyisin täysin erilaiset.
Ehkä ystävä ei ajatullut ghostata, mutta Annikan ensimmäisiin viestihin vastaaminen tuntui vaikealta, kun tunne ystävyyden päättymisestä ei ollut vielä täysin hahmottunut. Tai ystävän elämässä tapahtui jotain muuta, tärkeämpää. Ehkä hän vain oli kiireinen.
Sitten Annika alkoi pommittaa viesteillä ja niihin vastaaminen tuntui entistä vastenmielisemmältä. Lopulta tilanne oli ajautunut niin pitkälle, että entinen ystävä ei osannut tai halunnut selittää, miksi niin tapahtui. Ehkä hänen elämässään tapahtui niin rankkoja asioita, että keskustelu ystävyyden päättymisestä tuntui mahdottomalta.
Jutun mukaan Annika alun hiljaisuuden jälkeen kertoi viestiessään olevansa huolissaan siitä, että jotain on sattunut. Lisäksi "ystävä" on kuitenkin löytänyt aikaa ja energiaa lukea viestit ja postailla Instaan normaalisti. Kyllä juu tuossa tilanteessa on varmasti ihan mahdotonta laittaa viestiä, että "Olen ok, mutta en jaksa jutella."
Minäminä-ihmiselle se ei käy, koska MINÄ!
t. Hyvä Ystävä kirjoitti:
Oletko sä ap hölmö? En muista kuka filosofi sanoi: "Ihminen on eläin joka kykenee tekemään sopimuksia".
Niin! Kuvittele ap että sinä ja minä kohtaamme jossain, siis vaikkapa töissä, opinnoissa, naapureina, metrossa, ihan missä vain. Kuvittele että minä tervehdin sinua JA sinä tervehdit minua. Se on siinä! Se sopimus on siinä. Sillä selvä. Tuolla tervehtimisellä me olemme sopineet että me olemme ystäviä ja pysymme ystävinä koko loppuikämme ja meidän on aina otettava toisemme huomioon kaikissa elämämme valinnoisa ja meidän on tehtävä toisillemme palveluksia ja annettava lahjoja ja kutsuttava toisemme häihin sekä ristiäisiin sekä valmistujaisiin sekä...
Niin. Sopimus. Sitoutuminen. Lupaus. SE PIDETÄÄN MIKÄ LUVATAAN!
Jos sinä yllättäen joskus et meinaakaan pitää sinun puoltasi sopimuksestamme, jos sinä et meinaakaan koko loppuelämäsi ajan jokaikinen hetki palvella kaikkia minun "ystävätarpeitani", niin sinä teet sopimusrikkomuksen. Niin, sinä rikot pyhän lupauksesi. Olet kunniasi ja ylpeytesi kautta vannonut palvelevasi minua, mutta sinä sittenkin syöt sanasi. Siinä vaiheessa sulla pitää olla todella älyttömän hyvä perustelu että miksi niin teet, miksi kohtelet mua niin pahasti kaltoin. Tuollaista ei toiselle ihmiselle saa tehdä! Sun pitää todellakin kertoa hyvä syy miksi sä kohtelet mua kuin kakkaa.
Sopimus, sitoumus ja lupaus voi olla ihan yksinomaan sen toisen osapuolen mielikuvituksessa.
Jos vaikkapa tapaan jotain ihmistä jonkun n harrastuksen merkeissä ja vieläpä käyn samaan syssyyn sen kanssa kaffeella, en ole luvannut, sopinut tai sitoutunut ikuiseen ystävyyteen, jossa olen tilivelvollinen tälle ihmiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivotaan, että ap pysyy samassa mielipiteessä, kun aviomies katoaa yllättäen tai kun ap palaa kotiin, lukot vaihdettu ja tavarat ulkona; kun omat lapset lopettavat yhteydenpidon yhtenä päivänä eivätkä sen jälkeen enää koskaan vastaa yhteydenottoihin etkä enää koskaan kuule niistä, kun muuttivat samalla muualle, minkä saat selville uudesta nimestä ovessa; kun tutut kaupungilla vain katsovat läpi kuin sinua ei olisi olemassa, teeskentelevät etteivät kuule kun puhut ja poistuvat paikalta.
Aloitus oli niin lapsellinen ja typerä. Oikein malliesimerkki siitä, että pitää louskuttaa omia mielipiteitä vaikkei mitään tiedä mistään. Tietämätön ja tyhmä ihminen.
Avioliitto on aivan eri asia kuin ystävyys, ei niitä voi verrata kuten jo toin esille aiemmin. Ystävyydessä voi olla hyvin niin, että vain toinen on kokenut ystävyyden läheisenä, kun taas toiselle se on jo pitkään ollut velvoite, tuttavuus tai muu epämääräisempi suhde. Ystävyys ei ole ystävyyyttä, jos se ei toisen mielestä ole ystävyyttä myös. On sellaisiakin ihmisiä, jotka pyrkivät väkisin ystäväksi tai takertuvat ihmisiin epäterveellä tavalla, yksipuolisesti kuten jo tuotiin esille. Ap
Yksipuolisella sopimuksella "ystävystyminen" on muuten kovin yleistä. Minä olen ollut useita kertoja tilanteessa, jossa ihminen jota pidän satunnaisena tuttavana, on päättänyt että olemme henkiystäviä. Minulla on hyvin pidättyväinen luonne, ja voin tuntea jonkun vaikka kymmenen vuotta ja pitää häntä silti satunnaisena tuttavana. Nämä eivät kuitenkaan sitä ymmärrä, koska ilmeisesti ovat niin huonoista perheistä, että ventovieraan etäisen kohtelias käytös tulkitaan kiinnostuksesi ja ystävällisyydeksi.
Tuollaisten ihmisten kanssa käy väistämättä niin, että päädyn "ghostaamaan", koska keskustella ei voi. On nimittäin vaikea selittää ihmiselle, että "ystävyys päättyy siksi että..." kun minun nähdäkseni mitään ystävyyttä ei ole ollutkaan. On ollut vain satunnaista tuttavuutta minun puoleltani ja touchy-feely-needy -takertumista toisen puolelta.
Minusta on muutenkin hyvin outoa, miten emotionaalisesti kiinni jotkut naiset tuntuvat ystävissään olevan. En minä ainakaan halua olla sellaisen kiintymyksen kohteena muiden kuin mieheni ja perheenjäsenten taholta.
Vierailija kirjoitti:
Entä jos selvittää syyt (ystävä on takertunut liikaa, käyttäytyy kusipäisesti, arvostelee ulkonäköä) ja näitä selvityksiä saisi hokea kuin papukaija, kun ei mene perille. Ystävyys on käynyt painolastiksi elämässä. Sitten vielä julkisesti arvostellaan päälle somessa. Silloin on tällä vetäytyjällä on täysi oikeus vetäytyä.
Niin no, jos on selittänyt, niin silloinhan tämä vetäytyjä ei ole vetäytynyt ilman selityksiä, eikä tilanne kuulu ollenkaan tuossa artikelissa käsiteltyihin tilanteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo psykoterapeutti tiedä mistään mitään. Tuon lehtijutun yksi lause kertoo kaiken tarvittavan. Se on ilmeisesti tuo ghostattu Annika joka sanoo: "Lähetin viestejä monessa eri sovelluksessa, mutta hän ei vastannut yhteenkään." Siis viesteillä pommittamista. Eli kun ei yhteyttä normaaliin tapaan saanut niin alkoi viesteillä ahdisteleminen, rauhanhäirintä,... vainoaminen.
Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa vainoaja. Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa rikollinen ja että se pois lähtenyt henkilö on ihan vain rikollisen uhri joka yrittää pysytellä turvallisen välimatkan päässä. Ei vainoaja tuollaista tilannetta itse voi tunnistaa. Psykoterapeuttien pitäisi tilanne tunnistaa.
Osa varmasti on mainittuja takertujia, jopa vainoojia. Itselläkin on yksi samantyyppinen tapaus kauan sitten, joka yritti eri tavoin painostamalla ja pommittamalla jatkaa ystävyyttä.
Kaikki eivät kuitenkaan ole tuollaisia, vaan tapauksia, missä on jotain ystävyyttä on ollut, mutta syystä tai toisesta toinen osapuoli ei ole kokenut läheistä ystävyyttä tai sitten ei enää koe läheistä ystävyyttä. Psykoterapeutti esitti asian niin kuin ystävyyden lopettaminen olisi jotain poikkeuksillista ja erityistä käsittelyä vaativaa, vaikka suurin osa ystävyyksistä todellakin päättyy luonnostaan jomman kumman tai molempien yhteisestä päätöksestä. Näin syvällä kai on ajatus ystävyyden ikuisuudesta. Jokainen yli viisikymppinen kuitenkin tietää, että ystävyyksistä suurin osa loppuu. Itselläni on vain yksi ystävä, joka on peräisin lapsuudesta asti. Jos asuu koko ikänsä samalla paikkakunnalla voi ystäviä kauempaa lapsuudesta ja nuoruudesta ehkä säilyä pitempään. Ap
Ja sinä kuvittelet ymmärtäväsi tämän asian paremmin kuin ammattilainen? Minusta olet lähinnä narsistinen, samoin ajattelusi.
Sen sijaan että syytät minua narsistiseksi voisit varmaan perustella kantasi? Miksi psykoterapeutin näkemys on mielestäsi perusteltu eli oletko esimerkiksi sitä mieltä, että ystävyyden päättyessä pitäisi mennä pariterapiaan? Ap
Pitkän ystävyyden päättyminen voi olla toiselle niin traumaattista, että kyllä, jos tämä niin haluaa. Selvittää syyt ja tapahtumat jotka päättävät ihmissuhteen.
Kumpi maksaa? Ja jos toinen saa päättää, että nyt mennään terapiaan koska MINÄMINÄMINÄ tahdon niin, miksei toinen samantien voisi yksipuolisesti päättää että ystävyyttä jatketaan?
Kukaan ei ole ystävilleen mitään velkaa. Ystävyyden päättyminen EI OLE terveelle ihmiselle traumaattista. Jos on, yksilöterapia on enemmän paikallaan.
Parisuhde, jossa on luvattu olla yhdessä kunnes kuolema meidät erottaa, on eri asia. Mutta ystävälle ei ole luvattu mitään. Ystävyyden voi päättää ihan vaan siksi, että elämässä on niin paljon muutakin mielenkiintoista.
No kyllä. Koko ystävyys voi perustua siihen että ollaan samassa työpaikassa tai halutaan matkustaa halvemmalla kun yöpyy samassa hotellihuoneessa. Ja toinen kuvittelee, että vähintään tässä on kyseessä elinkautinen, josta ei pääse eroon muuta kun suostumalla johonkin terapiaan. Mitä siellä kertoisi? Että vietettiin aikaa yhdessä kun oltiin samassa koulussa, mutta en minä sinusta tasan mitään perheenjäsentä ole tekemässä.
Minusta pitäisi tajuta, että jos se toinen ei enää halua pitää yhteyttä, niin millään keskustelulla tai painostuksesta ei pääse suunnilleen toisen perheenjäseneksi. Jos ei tuota tajua, niin menee itse terapiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin monella on mennyt ystävyys ja parisuhde sekaisin, etten enää halua olla kenenkään ystävä. Ne alkavat esittää vaatimuksia ja takertua.
Sama. On järkyttävää, miten naiset yrittävät hakea naispuoliselta kaveriltaan sellaista emotionaalista yhteyttä, jota varten ainakin minulla on mies.
En uskalla enää yrittää ystävystyä, koska tässä iässä kaikki ystävän tarpeessa olevat tuntuvat olevan noita takertujia. (Omat vanhat ystävyyssuhteet haipui kun sairastin monta vuotta enkä jaksanut pitää yhteyttä.)
On kyllä järkyttävää! Kukapa olisi uskonut, että ystäviltä kaivataan emotionaalista yhteyttä. Olet kyllä aika outolintu, jos yksi ihminen riittää täyttämään kaikki emotionaaliset tarpeet. Aika monien miehillä ei edes ole mitään taitoja tarjota jotain emotionaalista tukea. En itse ole koskaan ajatellut, että mies olisi ainoa, jolta sellaista on sopivaa hakea, vaikka omani onkin siinä hyvin taitava.
Yleensäkään ei kannata levitellä omia asioitaan ympäri ämpäri. T. Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin monella on mennyt ystävyys ja parisuhde sekaisin, etten enää halua olla kenenkään ystävä. Ne alkavat esittää vaatimuksia ja takertua.
Sama. On järkyttävää, miten naiset yrittävät hakea naispuoliselta kaveriltaan sellaista emotionaalista yhteyttä, jota varten ainakin minulla on mies.
En uskalla enää yrittää ystävystyä, koska tässä iässä kaikki ystävän tarpeessa olevat tuntuvat olevan noita takertujia. (Omat vanhat ystävyyssuhteet haipui kun sairastin monta vuotta enkä jaksanut pitää yhteyttä.)
Tervetuloa vuoteen 2022! Ei ydinperhepakko, ei heteronormatiivia, ei kumppanuuspakkoa, ei sukupuolia! Monelle ystävä on se elämän tärkein ihminen!
Ja sitten harmittaa, kun ei voi pakottaa ketään ystäväksi.
Minulle on sinänsä ihan sama miten ystävyyden lopettaa, mutta kyllä jotain selitystä voisi antaa tai sitten hiljalleen lipua pois ja etääntyä ”luontevasti”.
Ghostaaminen eli täysi radiohiljaisuus ihan yhtäkkiä ei kuulu hyviin tapoihin.
Itse olen lopettanut ystävyyksiä juurikin etäisyyttä ottamalla ja asioita selvittämällä.
Jos on kaunoja ja katkeruutta, niin pitäähän ne nyt selvittää ihan oman hyvinvoinninkin takia - ja usein ihminen on myös tulkinnut toista väärin, eli ystävä ei ole välttämättä ollenkaan tajunnut loukanneensa, ellet sano sitä.
Itselleni ystävät on tärkeitä, ja onneksi olen saanut elämääni naisia jotka ajattelevat samoin ja haluavat läheistä yhteyttä.
Varsinkin 18-27v olin koko ajan ystävien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivotaan, että ap pysyy samassa mielipiteessä, kun aviomies katoaa yllättäen tai kun ap palaa kotiin, lukot vaihdettu ja tavarat ulkona; kun omat lapset lopettavat yhteydenpidon yhtenä päivänä eivätkä sen jälkeen enää koskaan vastaa yhteydenottoihin etkä enää koskaan kuule niistä, kun muuttivat samalla muualle, minkä saat selville uudesta nimestä ovessa; kun tutut kaupungilla vain katsovat läpi kuin sinua ei olisi olemassa, teeskentelevät etteivät kuule kun puhut ja poistuvat paikalta.
Aloitus oli niin lapsellinen ja typerä. Oikein malliesimerkki siitä, että pitää louskuttaa omia mielipiteitä vaikkei mitään tiedä mistään. Tietämätön ja tyhmä ihminen.
Avioliitto on aivan eri asia kuin ystävyys, ei niitä voi verrata kuten jo toin esille aiemmin. Ystävyydessä voi olla hyvin niin, että vain toinen on kokenut ystävyyden läheisenä, kun taas toiselle se on jo pitkään ollut velvoite, tuttavuus tai muu epämääräisempi suhde. Ystävyys ei ole ystävyyyttä, jos se ei toisen mielestä ole ystävyyttä myös. On sellaisiakin ihmisiä, jotka pyrkivät väkisin ystäväksi tai takertuvat ihmisiin epäterveellä tavalla, yksipuolisesti kuten jo tuotiin esille. Ap
Yksipuolisella sopimuksella "ystävystyminen" on muuten kovin yleistä. Minä olen ollut useita kertoja tilanteessa, jossa ihminen jota pidän satunnaisena tuttavana, on päättänyt että olemme henkiystäviä. Minulla on hyvin pidättyväinen luonne, ja voin tuntea jonkun vaikka kymmenen vuotta ja pitää häntä silti satunnaisena tuttavana. Nämä eivät kuitenkaan sitä ymmärrä, koska ilmeisesti ovat niin huonoista perheistä, että ventovieraan etäisen kohtelias käytös tulkitaan kiinnostuksesi ja ystävällisyydeksi.
Tuollaisten ihmisten kanssa käy väistämättä niin, että päädyn "ghostaamaan", koska keskustella ei voi. On nimittäin vaikea selittää ihmiselle, että "ystävyys päättyy siksi että..." kun minun nähdäkseni mitään ystävyyttä ei ole ollutkaan. On ollut vain satunnaista tuttavuutta minun puoleltani ja touchy-feely-needy -takertumista toisen puolelta.
Minusta on muutenkin hyvin outoa, miten emotionaalisesti kiinni jotkut naiset tuntuvat ystävissään olevan. En minä ainakaan halua olla sellaisen kiintymyksen kohteena muiden kuin mieheni ja perheenjäsenten taholta.
Miksi et voi sanoa, että olet pidättyväinen luonne, läheisriippuvainen ydinperheestäsi etkä tunne suhdetta ystävyydeksi? Mikä sinussa saa aikaan ghostaamisen, etkä kykene sanomaat tuota? Näytät kuitenkin sen tiedostavan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivotaan, että ap pysyy samassa mielipiteessä, kun aviomies katoaa yllättäen tai kun ap palaa kotiin, lukot vaihdettu ja tavarat ulkona; kun omat lapset lopettavat yhteydenpidon yhtenä päivänä eivätkä sen jälkeen enää koskaan vastaa yhteydenottoihin etkä enää koskaan kuule niistä, kun muuttivat samalla muualle, minkä saat selville uudesta nimestä ovessa; kun tutut kaupungilla vain katsovat läpi kuin sinua ei olisi olemassa, teeskentelevät etteivät kuule kun puhut ja poistuvat paikalta.
Aloitus oli niin lapsellinen ja typerä. Oikein malliesimerkki siitä, että pitää louskuttaa omia mielipiteitä vaikkei mitään tiedä mistään. Tietämätön ja tyhmä ihminen.
Avioliitto on aivan eri asia kuin ystävyys, ei niitä voi verrata kuten jo toin esille aiemmin. Ystävyydessä voi olla hyvin niin, että vain toinen on kokenut ystävyyden läheisenä, kun taas toiselle se on jo pitkään ollut velvoite, tuttavuus tai muu epämääräisempi suhde. Ystävyys ei ole ystävyyyttä, jos se ei toisen mielestä ole ystävyyttä myös. On sellaisiakin ihmisiä, jotka pyrkivät väkisin ystäväksi tai takertuvat ihmisiin epäterveellä tavalla, yksipuolisesti kuten jo tuotiin esille. Ap
Yksipuolisella sopimuksella "ystävystyminen" on muuten kovin yleistä. Minä olen ollut useita kertoja tilanteessa, jossa ihminen jota pidän satunnaisena tuttavana, on päättänyt että olemme henkiystäviä. Minulla on hyvin pidättyväinen luonne, ja voin tuntea jonkun vaikka kymmenen vuotta ja pitää häntä silti satunnaisena tuttavana. Nämä eivät kuitenkaan sitä ymmärrä, koska ilmeisesti ovat niin huonoista perheistä, että ventovieraan etäisen kohtelias käytös tulkitaan kiinnostuksesi ja ystävällisyydeksi.
Tuollaisten ihmisten kanssa käy väistämättä niin, että päädyn "ghostaamaan", koska keskustella ei voi. On nimittäin vaikea selittää ihmiselle, että "ystävyys päättyy siksi että..." kun minun nähdäkseni mitään ystävyyttä ei ole ollutkaan. On ollut vain satunnaista tuttavuutta minun puoleltani ja touchy-feely-needy -takertumista toisen puolelta.
Minusta on muutenkin hyvin outoa, miten emotionaalisesti kiinni jotkut naiset tuntuvat ystävissään olevan. En minä ainakaan halua olla sellaisen kiintymyksen kohteena muiden kuin mieheni ja perheenjäsenten taholta.
Minä taas en ymmärrä ihmisiä, joiden ainoat ystävät ovat oma mies tai sukulaiset. Maailma on täynnä tarinoita yksinäisistä naisista, joille tuli ero tai jäivät leskiksi.
Alue: Aihe vapaa
Minusta tässä olisi hyvä kyetä erottelemaan toisistaan ystävyyden luonnollinen hiipuminen, joka johtuu yleensä asuinpaikkojen tai elämäntilanteiden muutoksista, ja sitten se, että joku lopettaa ystävyyden kuin seinään selittelemättä sitä mitenkään - esim. tuossa Hesarin jutussa oltiin juuri käyty yhteisellä matkalla. Nämä ovat kaksi aivan erilaista tilannetta.
Itse kyllä ajattelen, että olen myös ikäänkuin jotain velkaa läheisimmille ystävilleni, vaikkei ollakaan naimisiin menty. Ollaan kuitenkin käyty yhdessä läpi tosi rankkojakin juttuja ja oltu toinen toistemmme tukena vuosikaudet. Se on jotain enemmän kuin vain "ajautumista" yhteen, itse koen sen eräänlaisena kumppanuuden muotona, vaikka se onkin hyvin erilainen suhde kuin parisuhde. Eihän parisuhdekaan ketään oikeasti mihinkään sido, vaan ihan samalla tavalla siinä ollaan yhdessä "niin kauan kuin sopivalta tuntuu".