Mistä lähtien ystävyys on ollut pakollista?

Voi ei! Nyt mä vasta tajusin että joitain vuosia sitten vahingossa ghostasin yhden tyypin!

Olin ruokakaupassa. Joku tyyppi yhtäkkiä triggeröityi mulle jostain niinkuin känniläinen nakkikioskilla ja alkoi haastaa riitaa ja tivata ja vaatia jotain selvitystä ja uhkailla. Menin aika tosi hämilleni, seisoin jonkin aikaa vain hiljaa paikallani, en uskaltanut tehdä yhtään mitään. Tyyppi vaan jatkoi melskaamistaan. Lopulta käännyin ympäri ja kävelin pois. Tyyppi loukkaantui siitä tulisesti, huusi "mitä? mitä? säkö vaan poistut?" ja hetken hiljaisuuden jälkeen kun tyyppi tajusi että mä todellakin vaan poistun, niin tyyppi vielä ihan viimeiseksi huusi mulle "älä satuta itteäs!" Pelkäsin että se juoksee mut kaupan käytävällä kiinni ja hakkaa mut, mutta onneksi niin ei käynyt.

Ja nyt sitten kiitos tämän keskustelun mä tajusin että mä tein tosi rumasti. Mä ghostasin sen tyypin. Sehän oli mun ystävä, se ystävällisesti ojensi mua jostain asiasta, puhutteli mua jostain tiesmistä, yritti antaa mulle opetusta tai jotain,... ja mä vain ilman mitään selityksiä käänsin selkäni ystävälle ja vaan poistuin. Satutin sitä tosi pahasti, satutin sen tunteita! Voi luoja! Mitä minä olen tehnyt? Mikä hirviö minä oikein olen? Miten minä saatoin tehdä noin toiselle ihmiselle, ystävälle, joka on ollut minua kohtaan hyvä?

Toivottavasti se tyyppi ei traumatisoitunut vuosikausiksi. Osaisinkohan mä löytää hänet vielä? Jos löytäisin kaikkien näiden vuosien jälkeen ja menisin pyytämään anteeksi ja selittelemään ja hyvittelemään. Me voitaisiin mennä terapiaan yhdessä. Toivottavasti hän on kunnossa. Toivottavasti se kun mä hylkäsin hänet ei tönäissyt häntä pahasti epätasapainoon ja jonkinlaiseen kamalaan syöksyyn alaspäin elämässä. Voiko hän antaa tämän anteeksi minulle? Voinko minä antaa tämän anteeksi itselleni? Voi tätä julmaa kohtaloa! Mitä minä olen tehnyt, mitä minä olen tehnyt,...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos selvittää syyt (ystävä on takertunut liikaa, käyttäytyy kusipäisesti, arvostelee ulkonäköä) ja näitä selvityksiä saisi hokea kuin papukaija, kun ei mene perille. Ystävyys on käynyt painolastiksi elämässä. Sitten vielä julkisesti arvostellaan päälle somessa. Silloin on tällä vetäytyjällä on täysi oikeus vetäytyä.

Eihän tuo ole ghostaamista. Olet kokenut ”ystävän” kiusaajaksi, ja kertonut tämän hänelle myös. Ilemisesti myös sanonut suoraan, että näiden asioiden vuoksi et enää halua tai aio jatkaa ihmissuhdetta?

Kyllä. Hän syyllistää minua ja ei usko millään, etten halua olla tekemisissä. Jätän vastaamatta ja sitten vaan tulee viestiä. Ilmeisesti seuraava askel olisi blokata koko ihminen. Takana on vaan tosi pitkä ystävyys, hänellä on päihde- ja mielenterveysongelmia ja on muuttunut ikäväksi pari vuotta sitten.

Oletko eritellyt nämä syyt hänelle selkeästi? Tämän jälkeen kannattaa sanoa, että et enää jaksa kiusaamista, ja jatkossa et vastaa viesteihin. Miten tämä edes liittyy ghostaamiseen?

Olen ja todella tympäisee selitellä enää mitään, vaikka hän pitää tätä ghostaamisena eikä kunnolla ymmärrä, miksi olen vihainen (mikä on mielestäni jo uskomatonta kaikkien selityksien jälkeen). Mutta ansaitsen toki oman rauhani.

Alapeukuttaja, olisitko itse ystävä sellaisen kanssa, joka käyttäytyy törkeästi, sitten takertuu ja ei usko millään, mitä hänelle sanotaan? Hän koko oikeudekseen arvostella mua ilkeästi, mä en koskaan haukkunut häntä samalla tavalla. En kovin helposti katkaise ystävyyssuhteita.

En ole se alapeukuttaja, johon viittaat, mutta mun nähdäkseni tää sun juttusi on keskustelun viemistä sivuraiteelle, koska Hesarin jutussa aiheena oli tilanteet, joissa mitään selitystä ei ole annettu ja sä olet selittänyt.

Vaikka itse et olisi koskaan kuullut kenestäkään, joka todella on ghostattu ilman mitään selityksiä, niin ei se tarkoita, että sellaista ei tapahdu. Kaikki maailman lehtijutut eivät koske sua ja sun kokemuksiasi.

Vierailija kirjoitti:

Olipa aloitus oudosta näkökulmasta kirjoitettu. Tietenkään ystävyys ei ole pakollista, mutta jos sillä ystävällä on vähääkään ollut merkitystä, niin sen ystävyyssuhteen lopettamisesta kertoo sille toiselle osapuolelle, eikä ghostaa niinkö jotain randompanoa. Ghostaaminen on itsekästä, siinä tehdään päätös joka ei kunnioita toista ja toisen tunteita pätkääkään, mutta on itselle se helpoin vaihtoehto.

Sinä et tiedä, mitä ennen ghostaamista on tapahtunut. Voi olla, että on yritetty pitkään tehdä asioita selväksi miellyttävämmin.

Vähän sama juttu kuin palstalta tutut yllätyserot, kun mies ihmettelee miksi akka tahtoo erota kun kaikki on niin hyvin. Vaikka akka on vuosia yrittänyt selittää, ettei voi hyvin.

Minä ghostasin yhden tuttavan, joka yritti ruveta liian läheiseksi ystäväksi, eikä huomioinut minun tarpeitani lainkaan. Saatoi esimerkiksi laittaa viestin: "Saanko tulla huomenna sun ja koiran kanssa lenkille? Jos voisitte lähteä vähän myöhemmin, mun on niin vaikea herätä?" Olin jo aikaisemmin tehnyt selväksi sen aika ilmeisen seikan, että koiran kanssa mennään pihalle koiran rakon mukaan, ei aamu-unisten tuttavien. Vastasin, taas että menemme aina samaan aikaan lenkille, ja "huomenna ei missään tapauksessa muutenkaan käy, tahdon mennä koiran kanssa kahden."

Sitten tulee vielä viesti, että "jos nyt kumminkin muutat mieltäsi, voitaisiin lähteä yhdeksältä."

Mitä muuta tuossa voi tehdä, kun lopettaa vastaamisen tykkenään, kun toiselle ei mikään mene jakeluun? Ei ollut siis ensimmäinen tuon lajin keskustelu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivotaan, että ap pysyy samassa mielipiteessä, kun aviomies katoaa yllättäen tai kun ap palaa kotiin, lukot vaihdettu ja tavarat ulkona; kun omat lapset lopettavat yhteydenpidon yhtenä päivänä eivätkä sen jälkeen enää koskaan vastaa yhteydenottoihin etkä enää koskaan kuule niistä, kun muuttivat samalla muualle, minkä saat selville uudesta nimestä ovessa; kun tutut kaupungilla vain katsovat läpi kuin sinua ei olisi olemassa, teeskentelevät etteivät kuule kun puhut ja poistuvat paikalta.

Aloitus oli niin lapsellinen ja typerä. Oikein malliesimerkki siitä, että pitää louskuttaa omia mielipiteitä vaikkei mitään tiedä mistään. Tietämätön ja tyhmä ihminen.

Avioliitto on aivan eri asia kuin ystävyys, ei niitä voi verrata kuten jo toin esille aiemmin. Ystävyydessä voi olla hyvin niin, että vain toinen on kokenut ystävyyden läheisenä, kun taas toiselle se on jo pitkään ollut velvoite, tuttavuus tai muu epämääräisempi suhde. Ystävyys ei ole ystävyyyttä, jos se ei toisen mielestä ole ystävyyttä myös. On sellaisiakin ihmisiä, jotka pyrkivät väkisin ystäväksi tai takertuvat ihmisiin epäterveellä tavalla, yksipuolisesti kuten jo tuotiin esille. Ap

Yksipuolisella sopimuksella "ystävystyminen" on muuten kovin yleistä. Minä olen ollut useita kertoja tilanteessa, jossa ihminen jota pidän satunnaisena tuttavana, on päättänyt että olemme henkiystäviä. Minulla on hyvin pidättyväinen luonne, ja voin tuntea jonkun vaikka kymmenen vuotta ja pitää häntä silti satunnaisena tuttavana. Nämä eivät kuitenkaan sitä ymmärrä, koska ilmeisesti ovat niin huonoista perheistä, että ventovieraan etäisen kohtelias käytös tulkitaan kiinnostuksesi ja ystävällisyydeksi.

Tuollaisten ihmisten kanssa käy väistämättä niin, että päädyn "ghostaamaan", koska keskustella ei voi. On nimittäin vaikea selittää ihmiselle, että "ystävyys päättyy siksi että..." kun minun nähdäkseni mitään ystävyyttä ei ole ollutkaan. On ollut vain satunnaista tuttavuutta minun puoleltani ja touchy-feely-needy -takertumista toisen puolelta.

Minusta on muutenkin hyvin outoa, miten emotionaalisesti kiinni jotkut naiset tuntuvat ystävissään olevan. En minä ainakaan halua olla sellaisen kiintymyksen kohteena muiden kuin mieheni ja perheenjäsenten taholta.

Minä taas en ymmärrä ihmisiä, joiden ainoat ystävät ovat oma mies tai sukulaiset. Maailma on täynnä tarinoita yksinäisistä naisista, joille tuli ero tai jäivät leskiksi.

Kun kaikki ei halua niitä syviä ystävyyksiä, jotka on syvältä. Jos eroan tai jään leskeksi, voin miettiä haluanko uuden miehen. Ei ystävä millään tavalla korvaa oikeaa suhdetta, ja ystävyysyritykset joissa yritetään olla yhtä läheisiä kuin parisuhteessa on juuri niitä jotka on parasta lopettaa heti alkuun. En tahdo olla kenellekään suhteen korvike. Jos suhdetta kaipaan, hankin sellaisen.

Vierailija kirjoitti:

Ap on narsisti.

Narsisteja siellä ja narsisteja täällä, huoh. Usko nyt jo että ei ne sun pomot ja eksät ja entiset kaverit ja työkaverit ja naapurit ole narsisteja, sä vaan olet heikko, typerä, hankala ja katkera ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivotaan, että ap pysyy samassa mielipiteessä, kun aviomies katoaa yllättäen tai kun ap palaa kotiin, lukot vaihdettu ja tavarat ulkona; kun omat lapset lopettavat yhteydenpidon yhtenä päivänä eivätkä sen jälkeen enää koskaan vastaa yhteydenottoihin etkä enää koskaan kuule niistä, kun muuttivat samalla muualle, minkä saat selville uudesta nimestä ovessa; kun tutut kaupungilla vain katsovat läpi kuin sinua ei olisi olemassa, teeskentelevät etteivät kuule kun puhut ja poistuvat paikalta.

Aloitus oli niin lapsellinen ja typerä. Oikein malliesimerkki siitä, että pitää louskuttaa omia mielipiteitä vaikkei mitään tiedä mistään. Tietämätön ja tyhmä ihminen.

Avioliitto on aivan eri asia kuin ystävyys, ei niitä voi verrata kuten jo toin esille aiemmin. Ystävyydessä voi olla hyvin niin, että vain toinen on kokenut ystävyyden läheisenä, kun taas toiselle se on jo pitkään ollut velvoite, tuttavuus tai muu epämääräisempi suhde. Ystävyys ei ole ystävyyyttä, jos se ei toisen mielestä ole ystävyyttä myös. On sellaisiakin ihmisiä, jotka pyrkivät väkisin ystäväksi tai takertuvat ihmisiin epäterveellä tavalla, yksipuolisesti kuten jo tuotiin esille. Ap

Yksipuolisella sopimuksella "ystävystyminen" on muuten kovin yleistä. Minä olen ollut useita kertoja tilanteessa, jossa ihminen jota pidän satunnaisena tuttavana, on päättänyt että olemme henkiystäviä. Minulla on hyvin pidättyväinen luonne, ja voin tuntea jonkun vaikka kymmenen vuotta ja pitää häntä silti satunnaisena tuttavana. Nämä eivät kuitenkaan sitä ymmärrä, koska ilmeisesti ovat niin huonoista perheistä, että ventovieraan etäisen kohtelias käytös tulkitaan kiinnostuksesi ja ystävällisyydeksi.

Tuollaisten ihmisten kanssa käy väistämättä niin, että päädyn "ghostaamaan", koska keskustella ei voi. On nimittäin vaikea selittää ihmiselle, että "ystävyys päättyy siksi että..." kun minun nähdäkseni mitään ystävyyttä ei ole ollutkaan. On ollut vain satunnaista tuttavuutta minun puoleltani ja touchy-feely-needy -takertumista toisen puolelta.

Minusta on muutenkin hyvin outoa, miten emotionaalisesti kiinni jotkut naiset tuntuvat ystävissään olevan. En minä ainakaan halua olla sellaisen kiintymyksen kohteena muiden kuin mieheni ja perheenjäsenten taholta.

Minä taas en ymmärrä ihmisiä, joiden ainoat ystävät ovat oma mies tai sukulaiset. Maailma on täynnä tarinoita yksinäisistä naisista, joille tuli ero tai jäivät leskiksi.

Joo kieltämättä jotenkin reppana kuva naisista, joilla ei ole muita kuin se mies.

Hyvinvoivaan naiseuteen kuuluu ne ystävät ja mukavat illanvietot niiden kanssa.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivotaan, että ap pysyy samassa mielipiteessä, kun aviomies katoaa yllättäen tai kun ap palaa kotiin, lukot vaihdettu ja tavarat ulkona; kun omat lapset lopettavat yhteydenpidon yhtenä päivänä eivätkä sen jälkeen enää koskaan vastaa yhteydenottoihin etkä enää koskaan kuule niistä, kun muuttivat samalla muualle, minkä saat selville uudesta nimestä ovessa; kun tutut kaupungilla vain katsovat läpi kuin sinua ei olisi olemassa, teeskentelevät etteivät kuule kun puhut ja poistuvat paikalta.

Aloitus oli niin lapsellinen ja typerä. Oikein malliesimerkki siitä, että pitää louskuttaa omia mielipiteitä vaikkei mitään tiedä mistään. Tietämätön ja tyhmä ihminen.

Avioliitto on aivan eri asia kuin ystävyys, ei niitä voi verrata kuten jo toin esille aiemmin. Ystävyydessä voi olla hyvin niin, että vain toinen on kokenut ystävyyden läheisenä, kun taas toiselle se on jo pitkään ollut velvoite, tuttavuus tai muu epämääräisempi suhde. Ystävyys ei ole ystävyyyttä, jos se ei toisen mielestä ole ystävyyttä myös. On sellaisiakin ihmisiä, jotka pyrkivät väkisin ystäväksi tai takertuvat ihmisiin epäterveellä tavalla, yksipuolisesti kuten jo tuotiin esille. Ap

Yksipuolisella sopimuksella "ystävystyminen" on muuten kovin yleistä. Minä olen ollut useita kertoja tilanteessa, jossa ihminen jota pidän satunnaisena tuttavana, on päättänyt että olemme henkiystäviä. Minulla on hyvin pidättyväinen luonne, ja voin tuntea jonkun vaikka kymmenen vuotta ja pitää häntä silti satunnaisena tuttavana. Nämä eivät kuitenkaan sitä ymmärrä, koska ilmeisesti ovat niin huonoista perheistä, että ventovieraan etäisen kohtelias käytös tulkitaan kiinnostuksesi ja ystävällisyydeksi.

Tuollaisten ihmisten kanssa käy väistämättä niin, että päädyn "ghostaamaan", koska keskustella ei voi. On nimittäin vaikea selittää ihmiselle, että "ystävyys päättyy siksi että..." kun minun nähdäkseni mitään ystävyyttä ei ole ollutkaan. On ollut vain satunnaista tuttavuutta minun puoleltani ja touchy-feely-needy -takertumista toisen puolelta.

Minusta on muutenkin hyvin outoa, miten emotionaalisesti kiinni jotkut naiset tuntuvat ystävissään olevan. En minä ainakaan halua olla sellaisen kiintymyksen kohteena muiden kuin mieheni ja perheenjäsenten taholta.

Minä taas en ymmärrä ihmisiä, joiden ainoat ystävät ovat oma mies tai sukulaiset. Maailma on täynnä tarinoita yksinäisistä naisista, joille tuli ero tai jäivät leskiksi.

Tämä. Ydinperheihmiset suorastaan kuvottaa. Piiri pieni pyörii, tulahtunutta, pierunhajuista menoa johon etenkin miehet sitten hankkivat niitä ”kolmansia pyöriä”. Ja nainen on ihan että ”tämä oli minun kaikkeni”. Ehkä juuri siksi.

Näin. Tuollainen ei ole nykypäivää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa aloitus oudosta näkökulmasta kirjoitettu. Tietenkään ystävyys ei ole pakollista, mutta jos sillä ystävällä on vähääkään ollut merkitystä, niin sen ystävyyssuhteen lopettamisesta kertoo sille toiselle osapuolelle, eikä ghostaa niinkö jotain randompanoa. Ghostaaminen on itsekästä, siinä tehdään päätös joka ei kunnioita toista ja toisen tunteita pätkääkään, mutta on itselle se helpoin vaihtoehto.

Sinä et tiedä, mitä ennen ghostaamista on tapahtunut. Voi olla, että on yritetty pitkään tehdä asioita selväksi miellyttävämmin.

Vähän sama juttu kuin palstalta tutut yllätyserot, kun mies ihmettelee miksi akka tahtoo erota kun kaikki on niin hyvin. Vaikka akka on vuosia yrittänyt selittää, ettei voi hyvin.

Minä ghostasin yhden tuttavan, joka yritti ruveta liian läheiseksi ystäväksi, eikä huomioinut minun tarpeitani lainkaan. Saatoi esimerkiksi laittaa viestin: "Saanko tulla huomenna sun ja koiran kanssa lenkille? Jos voisitte lähteä vähän myöhemmin, mun on niin vaikea herätä?" Olin jo aikaisemmin tehnyt selväksi sen aika ilmeisen seikan, että koiran kanssa mennään pihalle koiran rakon mukaan, ei aamu-unisten tuttavien. Vastasin, taas että menemme aina samaan aikaan lenkille, ja "huomenna ei missään tapauksessa muutenkaan käy, tahdon mennä koiran kanssa kahden."

Sitten tulee vielä viesti, että "jos nyt kumminkin muutat mieltäsi, voitaisiin lähteä yhdeksältä."

Mitä muuta tuossa voi tehdä, kun lopettaa vastaamisen tykkenään, kun toiselle ei mikään mene jakeluun? Ei ollut siis ensimmäinen tuon lajin keskustelu.

”En muuta.” ?

Kaikki aikuisten väliset suhteet on jollain tapaa vapaaehtoisia. Voi seurustelukumppani kin jättää ghostaamalla ja avioeron hoitaa juristin kautta, kohtaamatta sitä ihmistä, jonka jättää. Se ei tarkoita, että tuo olisi hyväkäytöksisen aikuisen ihmisen tapa hoitaa asiat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivotaan, että ap pysyy samassa mielipiteessä, kun aviomies katoaa yllättäen tai kun ap palaa kotiin, lukot vaihdettu ja tavarat ulkona; kun omat lapset lopettavat yhteydenpidon yhtenä päivänä eivätkä sen jälkeen enää koskaan vastaa yhteydenottoihin etkä enää koskaan kuule niistä, kun muuttivat samalla muualle, minkä saat selville uudesta nimestä ovessa; kun tutut kaupungilla vain katsovat läpi kuin sinua ei olisi olemassa, teeskentelevät etteivät kuule kun puhut ja poistuvat paikalta.

Aloitus oli niin lapsellinen ja typerä. Oikein malliesimerkki siitä, että pitää louskuttaa omia mielipiteitä vaikkei mitään tiedä mistään. Tietämätön ja tyhmä ihminen.

Avioliitto on aivan eri asia kuin ystävyys, ei niitä voi verrata kuten jo toin esille aiemmin. Ystävyydessä voi olla hyvin niin, että vain toinen on kokenut ystävyyden läheisenä, kun taas toiselle se on jo pitkään ollut velvoite, tuttavuus tai muu epämääräisempi suhde. Ystävyys ei ole ystävyyyttä, jos se ei toisen mielestä ole ystävyyttä myös. On sellaisiakin ihmisiä, jotka pyrkivät väkisin ystäväksi tai takertuvat ihmisiin epäterveellä tavalla, yksipuolisesti kuten jo tuotiin esille. Ap

Yksipuolisella sopimuksella "ystävystyminen" on muuten kovin yleistä. Minä olen ollut useita kertoja tilanteessa, jossa ihminen jota pidän satunnaisena tuttavana, on päättänyt että olemme henkiystäviä. Minulla on hyvin pidättyväinen luonne, ja voin tuntea jonkun vaikka kymmenen vuotta ja pitää häntä silti satunnaisena tuttavana. Nämä eivät kuitenkaan sitä ymmärrä, koska ilmeisesti ovat niin huonoista perheistä, että ventovieraan etäisen kohtelias käytös tulkitaan kiinnostuksesi ja ystävällisyydeksi.

Tuollaisten ihmisten kanssa käy väistämättä niin, että päädyn "ghostaamaan", koska keskustella ei voi. On nimittäin vaikea selittää ihmiselle, että "ystävyys päättyy siksi että..." kun minun nähdäkseni mitään ystävyyttä ei ole ollutkaan. On ollut vain satunnaista tuttavuutta minun puoleltani ja touchy-feely-needy -takertumista toisen puolelta.

Minusta on muutenkin hyvin outoa, miten emotionaalisesti kiinni jotkut naiset tuntuvat ystävissään olevan. En minä ainakaan halua olla sellaisen kiintymyksen kohteena muiden kuin mieheni ja perheenjäsenten taholta.

Monilla ei ole miestä ja lapsuudenperhekään ei monille todellakaan ole mikään tuki ja turva, läheisiä ihmissuhteita kuitenkin kaipaa meistä (lähes) jokainen. Sinänsä ymmärrän kuvaamasi tilanteen, jossa joku ripustautuu toiseen, mutta oudolta tuntuu silti, että ystävyys olisi ikäänkuin jotain ylimääräistä elämässä, ja että oma perhe kattaisi kaikki läheiset ihmissuhteet. Ei siinä, meitä on moneksi, mutta luulen että aika harva kokee ihmissuhteet samalla tavalla kuin sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivotaan, että ap pysyy samassa mielipiteessä, kun aviomies katoaa yllättäen tai kun ap palaa kotiin, lukot vaihdettu ja tavarat ulkona; kun omat lapset lopettavat yhteydenpidon yhtenä päivänä eivätkä sen jälkeen enää koskaan vastaa yhteydenottoihin etkä enää koskaan kuule niistä, kun muuttivat samalla muualle, minkä saat selville uudesta nimestä ovessa; kun tutut kaupungilla vain katsovat läpi kuin sinua ei olisi olemassa, teeskentelevät etteivät kuule kun puhut ja poistuvat paikalta.

Aloitus oli niin lapsellinen ja typerä. Oikein malliesimerkki siitä, että pitää louskuttaa omia mielipiteitä vaikkei mitään tiedä mistään. Tietämätön ja tyhmä ihminen.

Avioliitto on aivan eri asia kuin ystävyys, ei niitä voi verrata kuten jo toin esille aiemmin. Ystävyydessä voi olla hyvin niin, että vain toinen on kokenut ystävyyden läheisenä, kun taas toiselle se on jo pitkään ollut velvoite, tuttavuus tai muu epämääräisempi suhde. Ystävyys ei ole ystävyyyttä, jos se ei toisen mielestä ole ystävyyttä myös. On sellaisiakin ihmisiä, jotka pyrkivät väkisin ystäväksi tai takertuvat ihmisiin epäterveellä tavalla, yksipuolisesti kuten jo tuotiin esille. Ap

Yksipuolisella sopimuksella "ystävystyminen" on muuten kovin yleistä. Minä olen ollut useita kertoja tilanteessa, jossa ihminen jota pidän satunnaisena tuttavana, on päättänyt että olemme henkiystäviä. Minulla on hyvin pidättyväinen luonne, ja voin tuntea jonkun vaikka kymmenen vuotta ja pitää häntä silti satunnaisena tuttavana. Nämä eivät kuitenkaan sitä ymmärrä, koska ilmeisesti ovat niin huonoista perheistä, että ventovieraan etäisen kohtelias käytös tulkitaan kiinnostuksesi ja ystävällisyydeksi.

Tuollaisten ihmisten kanssa käy väistämättä niin, että päädyn "ghostaamaan", koska keskustella ei voi. On nimittäin vaikea selittää ihmiselle, että "ystävyys päättyy siksi että..." kun minun nähdäkseni mitään ystävyyttä ei ole ollutkaan. On ollut vain satunnaista tuttavuutta minun puoleltani ja touchy-feely-needy -takertumista toisen puolelta.

Minusta on muutenkin hyvin outoa, miten emotionaalisesti kiinni jotkut naiset tuntuvat ystävissään olevan. En minä ainakaan halua olla sellaisen kiintymyksen kohteena muiden kuin mieheni ja perheenjäsenten taholta.

Minä taas en ymmärrä ihmisiä, joiden ainoat ystävät ovat oma mies tai sukulaiset. Maailma on täynnä tarinoita yksinäisistä naisista, joille tuli ero tai jäivät leskiksi.

Tämä. Ydinperheihmiset suorastaan kuvottaa. Piiri pieni pyörii, tulahtunutta, pierunhajuista menoa johon etenkin miehet sitten hankkivat niitä ”kolmansia pyöriä”. Ja nainen on ihan että ”tämä oli minun kaikkeni”. Ehkä juuri siksi.

Juuri tämä❣️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivotaan, että ap pysyy samassa mielipiteessä, kun aviomies katoaa yllättäen tai kun ap palaa kotiin, lukot vaihdettu ja tavarat ulkona; kun omat lapset lopettavat yhteydenpidon yhtenä päivänä eivätkä sen jälkeen enää koskaan vastaa yhteydenottoihin etkä enää koskaan kuule niistä, kun muuttivat samalla muualle, minkä saat selville uudesta nimestä ovessa; kun tutut kaupungilla vain katsovat läpi kuin sinua ei olisi olemassa, teeskentelevät etteivät kuule kun puhut ja poistuvat paikalta.

Aloitus oli niin lapsellinen ja typerä. Oikein malliesimerkki siitä, että pitää louskuttaa omia mielipiteitä vaikkei mitään tiedä mistään. Tietämätön ja tyhmä ihminen.

Avioliitto on aivan eri asia kuin ystävyys, ei niitä voi verrata kuten jo toin esille aiemmin. Ystävyydessä voi olla hyvin niin, että vain toinen on kokenut ystävyyden läheisenä, kun taas toiselle se on jo pitkään ollut velvoite, tuttavuus tai muu epämääräisempi suhde. Ystävyys ei ole ystävyyyttä, jos se ei toisen mielestä ole ystävyyttä myös. On sellaisiakin ihmisiä, jotka pyrkivät väkisin ystäväksi tai takertuvat ihmisiin epäterveellä tavalla, yksipuolisesti kuten jo tuotiin esille. Ap

Yksipuolisella sopimuksella "ystävystyminen" on muuten kovin yleistä. Minä olen ollut useita kertoja tilanteessa, jossa ihminen jota pidän satunnaisena tuttavana, on päättänyt että olemme henkiystäviä. Minulla on hyvin pidättyväinen luonne, ja voin tuntea jonkun vaikka kymmenen vuotta ja pitää häntä silti satunnaisena tuttavana. Nämä eivät kuitenkaan sitä ymmärrä, koska ilmeisesti ovat niin huonoista perheistä, että ventovieraan etäisen kohtelias käytös tulkitaan kiinnostuksesi ja ystävällisyydeksi.

Tuollaisten ihmisten kanssa käy väistämättä niin, että päädyn "ghostaamaan", koska keskustella ei voi. On nimittäin vaikea selittää ihmiselle, että "ystävyys päättyy siksi että..." kun minun nähdäkseni mitään ystävyyttä ei ole ollutkaan. On ollut vain satunnaista tuttavuutta minun puoleltani ja touchy-feely-needy -takertumista toisen puolelta.

Minusta on muutenkin hyvin outoa, miten emotionaalisesti kiinni jotkut naiset tuntuvat ystävissään olevan. En minä ainakaan halua olla sellaisen kiintymyksen kohteena muiden kuin mieheni ja perheenjäsenten taholta.

Minä taas en ymmärrä ihmisiä, joiden ainoat ystävät ovat oma mies tai sukulaiset. Maailma on täynnä tarinoita yksinäisistä naisista, joille tuli ero tai jäivät leskiksi.

Joo kieltämättä jotenkin reppana kuva naisista, joilla ei ole muita kuin se mies.

Hyvinvoivaan naiseuteen kuuluu ne ystävät ja mukavat illanvietot niiden kanssa.

Eri

Hyi helvetti, jotakin kännäämistä akkalaumassa, ei ikinä. Mun hyvään elämään kuuluu harrastuksia, miksi se on niin vaikea tajuta ettei kaikki halua mitään illanviettoja enää aikuisen. Sitä pussikaljaa harrastettiin pentuna ihan tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivotaan, että ap pysyy samassa mielipiteessä, kun aviomies katoaa yllättäen tai kun ap palaa kotiin, lukot vaihdettu ja tavarat ulkona; kun omat lapset lopettavat yhteydenpidon yhtenä päivänä eivätkä sen jälkeen enää koskaan vastaa yhteydenottoihin etkä enää koskaan kuule niistä, kun muuttivat samalla muualle, minkä saat selville uudesta nimestä ovessa; kun tutut kaupungilla vain katsovat läpi kuin sinua ei olisi olemassa, teeskentelevät etteivät kuule kun puhut ja poistuvat paikalta.

Aloitus oli niin lapsellinen ja typerä. Oikein malliesimerkki siitä, että pitää louskuttaa omia mielipiteitä vaikkei mitään tiedä mistään. Tietämätön ja tyhmä ihminen.

Avioliitto on aivan eri asia kuin ystävyys, ei niitä voi verrata kuten jo toin esille aiemmin. Ystävyydessä voi olla hyvin niin, että vain toinen on kokenut ystävyyden läheisenä, kun taas toiselle se on jo pitkään ollut velvoite, tuttavuus tai muu epämääräisempi suhde. Ystävyys ei ole ystävyyyttä, jos se ei toisen mielestä ole ystävyyttä myös. On sellaisiakin ihmisiä, jotka pyrkivät väkisin ystäväksi tai takertuvat ihmisiin epäterveellä tavalla, yksipuolisesti kuten jo tuotiin esille. Ap

Niissä parisuhteissa/avioliitoissakin monesti toinen kokee, että kaikki on hienosti, kun toinen pohtii jo eroa. Ja yllättävän moni parisuhde on myös kehittynyt ystävyyssuhteen kaltaisesti ilman erillistä sopimista. En oikein näe, miksi se on niin hirveän eri asia.

Ja edelleen, kuten HS:n jutussa, puhun tilanteista, joissa toinen osapuoli häipyy yllättäen ilman mitään selityksiä. En tilanteista, joissa molemmat vähitellen lakkaa pitämästä yhteyttä, toinen ei kuuntele lukuisia selityksi jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivotaan, että ap pysyy samassa mielipiteessä, kun aviomies katoaa yllättäen tai kun ap palaa kotiin, lukot vaihdettu ja tavarat ulkona; kun omat lapset lopettavat yhteydenpidon yhtenä päivänä eivätkä sen jälkeen enää koskaan vastaa yhteydenottoihin etkä enää koskaan kuule niistä, kun muuttivat samalla muualle, minkä saat selville uudesta nimestä ovessa; kun tutut kaupungilla vain katsovat läpi kuin sinua ei olisi olemassa, teeskentelevät etteivät kuule kun puhut ja poistuvat paikalta.

Aloitus oli niin lapsellinen ja typerä. Oikein malliesimerkki siitä, että pitää louskuttaa omia mielipiteitä vaikkei mitään tiedä mistään. Tietämätön ja tyhmä ihminen.

Avioliitto on aivan eri asia kuin ystävyys, ei niitä voi verrata kuten jo toin esille aiemmin. Ystävyydessä voi olla hyvin niin, että vain toinen on kokenut ystävyyden läheisenä, kun taas toiselle se on jo pitkään ollut velvoite, tuttavuus tai muu epämääräisempi suhde. Ystävyys ei ole ystävyyyttä, jos se ei toisen mielestä ole ystävyyttä myös. On sellaisiakin ihmisiä, jotka pyrkivät väkisin ystäväksi tai takertuvat ihmisiin epäterveellä tavalla, yksipuolisesti kuten jo tuotiin esille. Ap

Niissä parisuhteissa/avioliitoissakin monesti toinen kokee, että kaikki on hienosti, kun toinen pohtii jo eroa. Ja yllättävän moni parisuhde on myös kehittynyt ystävyyssuhteen kaltaisesti ilman erillistä sopimista. En oikein näe, miksi se on niin hirveän eri asia.

Ja edelleen, kuten HS:n jutussa, puhun tilanteista, joissa toinen osapuoli häipyy yllättäen ilman mitään selityksiä. En tilanteista, joissa molemmat vähitellen lakkaa pitämästä yhteyttä, toinen ei kuuntele lukuisia selityksi jne.

Samanlaisia läheisiä ihmissuhteita ne ovat. Jotkut elävät kovin menneisyydessä näiden käsitteiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivotaan, että ap pysyy samassa mielipiteessä, kun aviomies katoaa yllättäen tai kun ap palaa kotiin, lukot vaihdettu ja tavarat ulkona; kun omat lapset lopettavat yhteydenpidon yhtenä päivänä eivätkä sen jälkeen enää koskaan vastaa yhteydenottoihin etkä enää koskaan kuule niistä, kun muuttivat samalla muualle, minkä saat selville uudesta nimestä ovessa; kun tutut kaupungilla vain katsovat läpi kuin sinua ei olisi olemassa, teeskentelevät etteivät kuule kun puhut ja poistuvat paikalta.

Aloitus oli niin lapsellinen ja typerä. Oikein malliesimerkki siitä, että pitää louskuttaa omia mielipiteitä vaikkei mitään tiedä mistään. Tietämätön ja tyhmä ihminen.

Avioliitto on aivan eri asia kuin ystävyys, ei niitä voi verrata kuten jo toin esille aiemmin. Ystävyydessä voi olla hyvin niin, että vain toinen on kokenut ystävyyden läheisenä, kun taas toiselle se on jo pitkään ollut velvoite, tuttavuus tai muu epämääräisempi suhde. Ystävyys ei ole ystävyyyttä, jos se ei toisen mielestä ole ystävyyttä myös. On sellaisiakin ihmisiä, jotka pyrkivät väkisin ystäväksi tai takertuvat ihmisiin epäterveellä tavalla, yksipuolisesti kuten jo tuotiin esille. Ap

Yksipuolisella sopimuksella "ystävystyminen" on muuten kovin yleistä. Minä olen ollut useita kertoja tilanteessa, jossa ihminen jota pidän satunnaisena tuttavana, on päättänyt että olemme henkiystäviä. Minulla on hyvin pidättyväinen luonne, ja voin tuntea jonkun vaikka kymmenen vuotta ja pitää häntä silti satunnaisena tuttavana. Nämä eivät kuitenkaan sitä ymmärrä, koska ilmeisesti ovat niin huonoista perheistä, että ventovieraan etäisen kohtelias käytös tulkitaan kiinnostuksesi ja ystävällisyydeksi.

Tuollaisten ihmisten kanssa käy väistämättä niin, että päädyn "ghostaamaan", koska keskustella ei voi. On nimittäin vaikea selittää ihmiselle, että "ystävyys päättyy siksi että..." kun minun nähdäkseni mitään ystävyyttä ei ole ollutkaan. On ollut vain satunnaista tuttavuutta minun puoleltani ja touchy-feely-needy -takertumista toisen puolelta.

Minusta on muutenkin hyvin outoa, miten emotionaalisesti kiinni jotkut naiset tuntuvat ystävissään olevan. En minä ainakaan halua olla sellaisen kiintymyksen kohteena muiden kuin mieheni ja perheenjäsenten taholta.

Minä taas en ymmärrä ihmisiä, joiden ainoat ystävät ovat oma mies tai sukulaiset. Maailma on täynnä tarinoita yksinäisistä naisista, joille tuli ero tai jäivät leskiksi.

Joo kieltämättä jotenkin reppana kuva naisista, joilla ei ole muita kuin se mies.

Hyvinvoivaan naiseuteen kuuluu ne ystävät ja mukavat illanvietot niiden kanssa.

Eri

Hyi helvetti, jotakin kännäämistä akkalaumassa, ei ikinä. Mun hyvään elämään kuuluu harrastuksia, miksi se on niin vaikea tajuta ettei kaikki halua mitään illanviettoja enää aikuisen. Sitä pussikaljaa harrastettiin pentuna ihan tarpeeksi.

Kännääminen ja pussikalja? Vai sellaisia sun illanvietot oli. Kertoo susta itsestäsi, että kuvittelet kaveri-illat tuollaisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivotaan, että ap pysyy samassa mielipiteessä, kun aviomies katoaa yllättäen tai kun ap palaa kotiin, lukot vaihdettu ja tavarat ulkona; kun omat lapset lopettavat yhteydenpidon yhtenä päivänä eivätkä sen jälkeen enää koskaan vastaa yhteydenottoihin etkä enää koskaan kuule niistä, kun muuttivat samalla muualle, minkä saat selville uudesta nimestä ovessa; kun tutut kaupungilla vain katsovat läpi kuin sinua ei olisi olemassa, teeskentelevät etteivät kuule kun puhut ja poistuvat paikalta.

Aloitus oli niin lapsellinen ja typerä. Oikein malliesimerkki siitä, että pitää louskuttaa omia mielipiteitä vaikkei mitään tiedä mistään. Tietämätön ja tyhmä ihminen.

Avioliitto on aivan eri asia kuin ystävyys, ei niitä voi verrata kuten jo toin esille aiemmin. Ystävyydessä voi olla hyvin niin, että vain toinen on kokenut ystävyyden läheisenä, kun taas toiselle se on jo pitkään ollut velvoite, tuttavuus tai muu epämääräisempi suhde. Ystävyys ei ole ystävyyyttä, jos se ei toisen mielestä ole ystävyyttä myös. On sellaisiakin ihmisiä, jotka pyrkivät väkisin ystäväksi tai takertuvat ihmisiin epäterveellä tavalla, yksipuolisesti kuten jo tuotiin esille. Ap

Yksipuolisella sopimuksella "ystävystyminen" on muuten kovin yleistä. Minä olen ollut useita kertoja tilanteessa, jossa ihminen jota pidän satunnaisena tuttavana, on päättänyt että olemme henkiystäviä. Minulla on hyvin pidättyväinen luonne, ja voin tuntea jonkun vaikka kymmenen vuotta ja pitää häntä silti satunnaisena tuttavana. Nämä eivät kuitenkaan sitä ymmärrä, koska ilmeisesti ovat niin huonoista perheistä, että ventovieraan etäisen kohtelias käytös tulkitaan kiinnostuksesi ja ystävällisyydeksi.

Tuollaisten ihmisten kanssa käy väistämättä niin, että päädyn "ghostaamaan", koska keskustella ei voi. On nimittäin vaikea selittää ihmiselle, että "ystävyys päättyy siksi että..." kun minun nähdäkseni mitään ystävyyttä ei ole ollutkaan. On ollut vain satunnaista tuttavuutta minun puoleltani ja touchy-feely-needy -takertumista toisen puolelta.

Minusta on muutenkin hyvin outoa, miten emotionaalisesti kiinni jotkut naiset tuntuvat ystävissään olevan. En minä ainakaan halua olla sellaisen kiintymyksen kohteena muiden kuin mieheni ja perheenjäsenten taholta.

Minä taas en ymmärrä ihmisiä, joiden ainoat ystävät ovat oma mies tai sukulaiset. Maailma on täynnä tarinoita yksinäisistä naisista, joille tuli ero tai jäivät leskiksi.

Kun kaikki ei halua niitä syviä ystävyyksiä, jotka on syvältä. Jos eroan tai jään leskeksi, voin miettiä haluanko uuden miehen. Ei ystävä millään tavalla korvaa oikeaa suhdetta, ja ystävyysyritykset joissa yritetään olla yhtä läheisiä kuin parisuhteessa on juuri niitä jotka on parasta lopettaa heti alkuun. En tahdo olla kenellekään suhteen korvike. Jos suhdetta kaipaan, hankin sellaisen.

Ihmeellistä, että mä olen kyennyt luomaan emotionaalisen rakastavan suhteen omaan mieheeni JA silti olemaan läheinen ystävieni kanssa. En ole koskaan ajatellut, että tämä on jokotai-tilanne.

Ihminen kun voi rakastaa samaan aikaan monia, vaikka eri tavalla.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuo psykoterapeutti tiedä mistään mitään. Tuon lehtijutun yksi lause kertoo kaiken tarvittavan. Se on ilmeisesti tuo ghostattu Annika joka sanoo: "Lähetin viestejä monessa eri sovelluksessa, mutta hän ei vastannut yhteenkään." Siis viesteillä pommittamista. Eli kun ei yhteyttä normaaliin tapaan saanut niin alkoi viesteillä ahdisteleminen, rauhanhäirintä,... vainoaminen.

Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa vainoaja. Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa rikollinen ja että se pois lähtenyt henkilö on ihan vain rikollisen uhri joka yrittää pysytellä turvallisen välimatkan päässä. Ei vainoaja tuollaista tilannetta itse voi tunnistaa. Psykoterapeuttien pitäisi tilanne tunnistaa.

Osa varmasti on mainittuja takertujia, jopa vainoojia. Itselläkin on yksi samantyyppinen tapaus kauan sitten, joka yritti eri tavoin painostamalla ja pommittamalla jatkaa ystävyyttä.

Kaikki eivät kuitenkaan ole tuollaisia, vaan tapauksia, missä on jotain ystävyyttä on ollut, mutta syystä tai toisesta toinen osapuoli ei ole kokenut läheistä ystävyyttä tai sitten ei enää koe läheistä ystävyyttä. Psykoterapeutti esitti asian niin kuin ystävyyden lopettaminen olisi jotain poikkeuksillista ja erityistä käsittelyä vaativaa, vaikka suurin osa ystävyyksistä todellakin päättyy luonnostaan jomman kumman tai molempien yhteisestä päätöksestä. Näin syvällä kai on ajatus ystävyyden ikuisuudesta. Jokainen yli viisikymppinen kuitenkin tietää, että ystävyyksistä suurin osa loppuu. Itselläni on vain yksi ystävä, joka on peräisin lapsuudesta asti. Jos asuu koko ikänsä samalla paikkakunnalla voi ystäviä kauempaa lapsuudesta ja nuoruudesta ehkä säilyä pitempään. Ap

No kun siinä jutussa ei käsitelty kaikkia mahdollisia tilanteita, joissa ystävyys päättyy, vaan erityisesti tilanteita, joissa yhteydenpito katkeaa yllättäen yksipuoliseen mykkäkouluun.

Jos kerran esim. tuo artikkelissa mainittu Annika on vainoaja, niin millainen sosiopaatti on se Annikan ystävä, joka yhteisen loman jälkeen haihtuu kuin savuna ilmaan kykenemättä vastaamaan niihin ekoihin viesteihin, että sori, mutta ei kiinnosta enää pitää yhteyttä?

Ihmeellistä, että täällä näin moni pitää tuollaista käytöstä ihan normaalina.

Kiinnitin huomiota siihen, että ystävyyttä käsiteltiin kokonaan ja ainoastaan toisen osapuolen näkemysten pohjalta eikä sitä huomioitu lainkaan. Tällöin tulee sivuutetuksi sekin fakta, että ghostaaminen terminä ei välttämättä edes sovi tilanteeseen. Eli että tilanne ei välttämättä edes ollut kuvatunlainen, vaan kyseessa oli vain toisen osapuolen näkemys ystävyydestä ja sen päättymisestä. 

Mutta voihan olla, että terapeutti käsitteli noita asioita, mutta niistä ei vain kirjoitettu lehteen. Muussa tapauksessa pidän sitä vähän outona, koska kyllähän normaalisti aikuinen ymmärtää, että riidassa ja välirikossa on aina olemassa kaksi näkemystä ja osaa huomioda senkin omassa reagoinnissaan.

Tämä yksipuolisuus oli aloitukseni takana. Ei se, että joku voi haluta terapiaan tai että vastustaisin terapiaan. Kuitenkin siihenkin tarvitaan molempien yhteisymmärrys siitä, että terapiaa tarvitaan tilanteen päättämiseksi. Itse en ole vaatinut edes selityksiä, jos joku on jättänyt minulle vastaamatta tai hiivuttanut ystävyyden, vaan olen vain jatkanut matkaa. Koko näkökulma siitä, että tällaisia tilanteita pitäisi erikseen sovitella ja selvitellä on sikäli vieras. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ghostaus-tarinoissa taustalla on usein yksipuolinen ystävyyssuhde, missä toinen on nipin napin vain sietänyt toista. Jossain vaiheessa sitä ei vain enää edes muodon vuoksi halua pitää yhteyttä ja ghostaus on helpoin tapa lopettaa viestittely.

Osassa varmasti näin, mutta kun lukee tarinoita, tuntuu että hyvinkin läheisiä ystäviä on yhtä äkkiä "kadonnut". Kuten HS-jutussa, juuri oltu yhteisellä matkalla.

Vaikka ystävyyden tunne olisi muuttunut yksipuoliseksi, mielestäni on silti raukkamaista vaan kadota. Aina voi vetäytyä "nätisti", esim. kieltäytymällä kutsuista ja tapaamisista, vedota muihin kiireisin jne, kunnes yhtäkkiä ei ollakaan nähty vuoteen ja ystävyys kutistuu vuosittaisiksi joulutervehdyksiksi. 

Näin kukaan ei saa traumoja. Ihan normaaliin elämään kuuluu, että ystäviä on tulee ja menee, ihan ilman ghostaamisia.

Ei kukaan ghostaa hyvin läheistä ystävää, vaan niitä jotka ovat muuttuneet yhdentekeviksi tai rasittavaksi. Ikävää tietenkin jos joku kokee yksipuolisen ystävyyden tärkeäksi, mutta ei toinen ole millään tavalla selitysvelvollinen, jos ei enää halua pitää yhteyttä.

Rautalankaa: jos joku ghostaa sinut, et ollut hänelle tärkeä.

Mä en usko, että asia on näin yksioikoinen. Ihmisillä kun on käytökseen monia vaikuttimia, joita ei itse edes huomaa tai tajua. Joku mainitsi ystävän, jolle lapsettomuus oli niin iso asia, että laittoi välit poikki kommentoijan saadessa lapsen. Monesti me ihmiset tapaamme ottaa helpoimman reitin jos se on mahdollista, ja esim. ystävyyden päättäminen voi olla helpompaa, kuin ottaa esille jotain asioita, jotka ystävyydessä ovat vaivanneet ja käydä niistä keskustelua. Epävarmuus sitoo meitä, ja ainakin itselleni on ollut todella vaikeaa joskus ottaa esille vaikka se, että ystävyys ei ole tuntunut täysin vastavuoroiselta. Helpompaa olisi ollutkin vain jättää itsekin ottamatta yhteyttä, mutta kun asiasta keskusteltiin niin ystävä tajusi jotain uutta omasta käytöksestään, minä sain validaatiota ja ymmärrystä omille tunteilleni ja ystävyys jatkui entistä parempana. Ajattelen itse, että ystävyyden päättyminen voi olla myös tilaisuus kehittää omia tunnetaitoja, ja siksi haluaisin itse tietää syyt siihen, vaikka en tietenkään alkaisi kenessäkään roikkumaan vastentahtoisesti.

Monesti ihmisen tunne-elämä on aika ristiriitaista eikä siitä voi tehdä tuollaisia yksinkertaistuksia. Varmasti on myös ghostaajia, jotka itsekin miettivät joskus sitä ghostaamaansa ystävää ja toivovat, että olisivat toimineet toisin. Mutta ylpeyden nieleminen on myös yllättävän vaikeaa eikä ystävyyden uudelleenlämmittely muutenkaan välttämättä enää pidemmän ajan päästä toimi -> helpompi jatkaa kuin ennenkin.

Lähdet siitä oletuksesta, että ystävyys on ollut molemmille osapuolille emotionaalista sitoutumista, ja sitten vaan menee sukset ristiin.

Mutta täytyy ymmärtää, että osalle meistä sopii paremmin sellainen "miestyypillinen" ystävyys, jossa tehdään hauskoja juttuja yhdessä, voidaan olla välillä vuosi pitämättä yhteyttä ja sitten yhtäkkiä soitetaan Markulle ja kysytään mennäänkö kalaan. Ja voidaan tuntea vuosia tietämättä sen toisen lasten nimiä tai edes tarkkaa lukumäärää.

Emme me kaikki halua mitään jatkuvaa tunteissa vellomista ystävien kanssa. Katsos kun me kaikki emme vello tunteissa muutenkaan kaiken aikaa, ja se on ihan ok.

Minä olen ainakin luopunut "tyttöjen välisestä ystävyydestä" tyystin juuri siksi, että minä haluan ystävyydeltä hauskaa seuraa asioiden tekemiseen, kiintoisia keskusteluita asioista (ei toisen arjen ongelmista) ja yleistä keveyttä ja helpoutta. En tarvitse, kaipaa tai halua tunnetason sitoutumista. Minulla on parisuhde ja perhe sitä varten.

Ongelmia tulee juuri siitä, että tarpeet ovat niin erilaisia. Se toinen haluaa välttämättä jotain emotionaalista jakamista ja paita ja peppu-systeemiä ja lässynlää. Jossain kohtaa minä väsyn, koska minun tarpeitani ei huomioida lainkaan, ja häivyn.

En ihan aidosti pysty edes käsittämään miten se voi kenestäkään tuntua miltään. En tajua, miten ihminen, joka on mielestään minuun kiintynyt, on niin vihjeetön ettei tajua että minä en sitä kiintymystä sillä tavalla jaa? Ja että tämä ah-niin-kiintynyt ihminen ei tosiasiassa huomioi minua yhtään, itsekkäästi vaan luulee että se touchy-feely mikä on hänelle mieleen, on sitä myös minulle? Aika itsekästä välittämistä mielestäni. Hän saa mitä haluaa, ja minun pitäisi sitä loputtomiin antaa, riippumatta siitä, saanko itse mitään?

Kohta täytynee mennä terapiaan käsittelemään näitä uusi näkökulmia. ”Pierunhajuinen ydinperhe”.

Vierailija kirjoitti:

Ghostaus-tarinoissa taustalla on usein yksipuolinen ystävyyssuhde, missä toinen on nipin napin vain sietänyt toista. Jossain vaiheessa sitä ei vain enää edes muodon vuoksi halua pitää yhteyttä ja ghostaus on helpoin tapa lopettaa viestittely.

Olet asian ytimessä. Näin se usein taitaa olla, että vain toinen osapuoli näkee tilanteessa suuren ystävyyden, toinen taas ei. Ap