Mistä lähtien ystävyys on ollut pakollista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ghostaus-tarinoissa taustalla on usein yksipuolinen ystävyyssuhde, missä toinen on nipin napin vain sietänyt toista. Jossain vaiheessa sitä ei vain enää edes muodon vuoksi halua pitää yhteyttä ja ghostaus on helpoin tapa lopettaa viestittely.

Väität siis, että ghostauksessa toinen osapuoli on vuosikymmeniä ”sietänyt” toista hädin tuskin? Erikoista. Ei vastaa näitä tarinoita. Minä taas veikkaan, että aikamme on niin narsistista ja pinnallista, että ihmissuhteista on tullut kertakäyttöhyödykkeitä ja hyväksikäyttömateriaalia. Se on todella, todella surullista.

Ei vuosikymmeniä, vaan ystävyyden lopulla.

Eivät ne vuosikymmenet mihin katoa. Ei, vaikka sinä mielessäsi niin toivot.

Niin, jäävät muistoihin. Minne ne kuuluvatkin, jos ystävyys kuolee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ghostaus-tarinoissa taustalla on usein yksipuolinen ystävyyssuhde, missä toinen on nipin napin vain sietänyt toista. Jossain vaiheessa sitä ei vain enää edes muodon vuoksi halua pitää yhteyttä ja ghostaus on helpoin tapa lopettaa viestittely.

Osassa varmasti näin, mutta kun lukee tarinoita, tuntuu että hyvinkin läheisiä ystäviä on yhtä äkkiä "kadonnut". Kuten HS-jutussa, juuri oltu yhteisellä matkalla.

Vaikka ystävyyden tunne olisi muuttunut yksipuoliseksi, mielestäni on silti raukkamaista vaan kadota. Aina voi vetäytyä "nätisti", esim. kieltäytymällä kutsuista ja tapaamisista, vedota muihin kiireisin jne, kunnes yhtäkkiä ei ollakaan nähty vuoteen ja ystävyys kutistuu vuosittaisiksi joulutervehdyksiksi. 

Näin kukaan ei saa traumoja. Ihan normaaliin elämään kuuluu, että ystäviä on tulee ja menee, ihan ilman ghostaamisia.

Ei kukaan ghostaa hyvin läheistä ystävää, vaan niitä jotka ovat muuttuneet yhdentekeviksi tai rasittavaksi. Ikävää tietenkin jos joku kokee yksipuolisen ystävyyden tärkeäksi, mutta ei toinen ole millään tavalla selitysvelvollinen, jos ei enää halua pitää yhteyttä.

Rautalankaa: jos joku ghostaa sinut, et ollut hänelle tärkeä.

Höpö höpö. Ihmisessä pitää olla sen verran selkärankaa että päättää ihmissuhteen suoraan. Herrajumala sentään. Ei ole paljoa vaadittu.

On liikaa vaadittu. KUKAAN ei ole velvollinen perustelemaan entisille ystäville tai tutuille yhtään mitään. 

Vai niin 😄 Voi narsistista aikaamme. Minäminäminä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuo psykoterapeutti tiedä mistään mitään. Tuon lehtijutun yksi lause kertoo kaiken tarvittavan. Se on ilmeisesti tuo ghostattu Annika joka sanoo: "Lähetin viestejä monessa eri sovelluksessa, mutta hän ei vastannut yhteenkään." Siis viesteillä pommittamista. Eli kun ei yhteyttä normaaliin tapaan saanut niin alkoi viesteillä ahdisteleminen, rauhanhäirintä,... vainoaminen.

Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa vainoaja. Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa rikollinen ja että se pois lähtenyt henkilö on ihan vain rikollisen uhri joka yrittää pysytellä turvallisen välimatkan päässä. Ei vainoaja tuollaista tilannetta itse voi tunnistaa. Psykoterapeuttien pitäisi tilanne tunnistaa.

Osa varmasti on mainittuja takertujia, jopa vainoojia. Itselläkin on yksi samantyyppinen tapaus kauan sitten, joka yritti eri tavoin painostamalla ja pommittamalla jatkaa ystävyyttä.

Kaikki eivät kuitenkaan ole tuollaisia, vaan tapauksia, missä on jotain ystävyyttä on ollut, mutta syystä tai toisesta toinen osapuoli ei ole kokenut läheistä ystävyyttä tai sitten ei enää koe läheistä ystävyyttä. Psykoterapeutti esitti asian niin kuin ystävyyden lopettaminen olisi jotain poikkeuksillista ja erityistä käsittelyä vaativaa, vaikka suurin osa ystävyyksistä todellakin päättyy luonnostaan jomman kumman tai molempien yhteisestä päätöksestä. Näin syvällä kai on ajatus ystävyyden ikuisuudesta. Jokainen yli viisikymppinen kuitenkin tietää, että ystävyyksistä suurin osa loppuu. Itselläni on vain yksi ystävä, joka on peräisin lapsuudesta asti. Jos asuu koko ikänsä samalla paikkakunnalla voi ystäviä kauempaa lapsuudesta ja nuoruudesta ehkä säilyä pitempään. Ap

No kun siinä jutussa ei käsitelty kaikkia mahdollisia tilanteita, joissa ystävyys päättyy, vaan erityisesti tilanteita, joissa yhteydenpito katkeaa yllättäen yksipuoliseen mykkäkouluun.

Jos kerran esim. tuo artikkelissa mainittu Annika on vainoaja, niin millainen sosiopaatti on se Annikan ystävä, joka yhteisen loman jälkeen haihtuu kuin savuna ilmaan kykenemättä vastaamaan niihin ekoihin viesteihin, että sori, mutta ei kiinnosta enää pitää yhteyttä?

Ihmeellistä, että täällä näin moni pitää tuollaista käytöstä ihan normaalina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuo psykoterapeutti tiedä mistään mitään. Tuon lehtijutun yksi lause kertoo kaiken tarvittavan. Se on ilmeisesti tuo ghostattu Annika joka sanoo: "Lähetin viestejä monessa eri sovelluksessa, mutta hän ei vastannut yhteenkään." Siis viesteillä pommittamista. Eli kun ei yhteyttä normaaliin tapaan saanut niin alkoi viesteillä ahdisteleminen, rauhanhäirintä,... vainoaminen.

Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa vainoaja. Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa rikollinen ja että se pois lähtenyt henkilö on ihan vain rikollisen uhri joka yrittää pysytellä turvallisen välimatkan päässä. Ei vainoaja tuollaista tilannetta itse voi tunnistaa. Psykoterapeuttien pitäisi tilanne tunnistaa.

Osa varmasti on mainittuja takertujia, jopa vainoojia. Itselläkin on yksi samantyyppinen tapaus kauan sitten, joka yritti eri tavoin painostamalla ja pommittamalla jatkaa ystävyyttä.

Kaikki eivät kuitenkaan ole tuollaisia, vaan tapauksia, missä on jotain ystävyyttä on ollut, mutta syystä tai toisesta toinen osapuoli ei ole kokenut läheistä ystävyyttä tai sitten ei enää koe läheistä ystävyyttä. Psykoterapeutti esitti asian niin kuin ystävyyden lopettaminen olisi jotain poikkeuksillista ja erityistä käsittelyä vaativaa, vaikka suurin osa ystävyyksistä todellakin päättyy luonnostaan jomman kumman tai molempien yhteisestä päätöksestä. Näin syvällä kai on ajatus ystävyyden ikuisuudesta. Jokainen yli viisikymppinen kuitenkin tietää, että ystävyyksistä suurin osa loppuu. Itselläni on vain yksi ystävä, joka on peräisin lapsuudesta asti. Jos asuu koko ikänsä samalla paikkakunnalla voi ystäviä kauempaa lapsuudesta ja nuoruudesta ehkä säilyä pitempään. Ap

No kun siinä jutussa ei käsitelty kaikkia mahdollisia tilanteita, joissa ystävyys päättyy, vaan erityisesti tilanteita, joissa yhteydenpito katkeaa yllättäen yksipuoliseen mykkäkouluun.

Jos kerran esim. tuo artikkelissa mainittu Annika on vainoaja, niin millainen sosiopaatti on se Annikan ystävä, joka yhteisen loman jälkeen haihtuu kuin savuna ilmaan kykenemättä vastaamaan niihin ekoihin viesteihin, että sori, mutta ei kiinnosta enää pitää yhteyttä?

Ihmeellistä, että täällä näin moni pitää tuollaista käytöstä ihan normaalina.

Tämä. Kertoo paljon aikamme ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ghostaus-tarinoissa taustalla on usein yksipuolinen ystävyyssuhde, missä toinen on nipin napin vain sietänyt toista. Jossain vaiheessa sitä ei vain enää edes muodon vuoksi halua pitää yhteyttä ja ghostaus on helpoin tapa lopettaa viestittely.

Osassa varmasti näin, mutta kun lukee tarinoita, tuntuu että hyvinkin läheisiä ystäviä on yhtä äkkiä "kadonnut". Kuten HS-jutussa, juuri oltu yhteisellä matkalla.

Vaikka ystävyyden tunne olisi muuttunut yksipuoliseksi, mielestäni on silti raukkamaista vaan kadota. Aina voi vetäytyä "nätisti", esim. kieltäytymällä kutsuista ja tapaamisista, vedota muihin kiireisin jne, kunnes yhtäkkiä ei ollakaan nähty vuoteen ja ystävyys kutistuu vuosittaisiksi joulutervehdyksiksi. 

Näin kukaan ei saa traumoja. Ihan normaaliin elämään kuuluu, että ystäviä on tulee ja menee, ihan ilman ghostaamisia.

Ei kukaan ghostaa hyvin läheistä ystävää, vaan niitä jotka ovat muuttuneet yhdentekeviksi tai rasittavaksi. Ikävää tietenkin jos joku kokee yksipuolisen ystävyyden tärkeäksi, mutta ei toinen ole millään tavalla selitysvelvollinen, jos ei enää halua pitää yhteyttä.

Rautalankaa: jos joku ghostaa sinut, et ollut hänelle tärkeä.

Höpö höpö. Ihmisessä pitää olla sen verran selkärankaa että päättää ihmissuhteen suoraan. Herrajumala sentään. Ei ole paljoa vaadittu.

Ihmiset ei kestä totuutta. Jos sanoo, että susta on tullut uskomattoman rasittava eikä sun jutut kiinnosta, niin 99% ihmisistä ottaa herneen nenään.

Entä sitten? Jos kerran on joka tapauksessa päättänyt lopettaa ihmissuhteen, niin sen kun laittaa tuon viestin ja poistaa sitten yhteystiedot/blokkaa.

Vierailija kirjoitti:

Kaikesta pitää nykyään mennä terapiaan.

Jos oikeasti ajattelet terapiasta noin pahasti niin tarvitset terapiaa. Mene terapiaan niin ajatuksesi terapiaan liittyen tulevat terveemmiksi.

Olipa aloitus oudosta näkökulmasta kirjoitettu. Tietenkään ystävyys ei ole pakollista, mutta jos sillä ystävällä on vähääkään ollut merkitystä, niin sen ystävyyssuhteen lopettamisesta kertoo sille toiselle osapuolelle, eikä ghostaa niinkö jotain randompanoa. Ghostaaminen on itsekästä, siinä tehdään päätös joka ei kunnioita toista ja toisen tunteita pätkääkään, mutta on itselle se helpoin vaihtoehto.

t. Hyvä Ystävä kirjoitti:

Oletko sä ap hölmö? En muista kuka filosofi sanoi: "Ihminen on eläin joka kykenee tekemään sopimuksia".

Niin! Kuvittele ap että sinä ja minä kohtaamme jossain, siis vaikkapa töissä, opinnoissa, naapureina, metrossa, ihan missä vain. Kuvittele että minä tervehdin sinua JA sinä tervehdit minua. Se on siinä! Se sopimus on siinä. Sillä selvä. Tuolla tervehtimisellä me olemme sopineet että me olemme ystäviä ja pysymme ystävinä koko loppuikämme ja meidän on aina otettava toisemme huomioon kaikissa elämämme valinnoisa ja meidän on tehtävä toisillemme palveluksia ja annettava lahjoja ja kutsuttava toisemme häihin sekä ristiäisiin sekä valmistujaisiin sekä...

Niin. Sopimus. Sitoutuminen. Lupaus. SE PIDETÄÄN MIKÄ LUVATAAN!

Jos sinä yllättäen joskus et meinaakaan pitää sinun puoltasi sopimuksestamme, jos sinä et meinaakaan koko loppuelämäsi ajan jokaikinen hetki palvella kaikkia minun "ystävätarpeitani", niin sinä teet sopimusrikkomuksen. Niin, sinä rikot pyhän lupauksesi. Olet kunniasi ja ylpeytesi kautta vannonut palvelevasi minua, mutta sinä sittenkin syöt sanasi. Siinä vaiheessa sulla pitää olla todella älyttömän hyvä perustelu että miksi niin teet, miksi kohtelet mua niin pahasti kaltoin. Tuollaista ei toiselle ihmiselle saa tehdä! Sun pitää todellakin kertoa hyvä syy miksi sä kohtelet mua kuin kakkaa.

Toisen tervehtiminen ei todellakaan tarkoita ystävyyttä. Jos sinä sellaista kuvittelet olet ihan täysin väärässä. Se on vain peruskohteliaisuutta eikä yhtään sen enempää.

Kyllä nyt sulla keulii ja pahasti. Jäätkö roikkumaan kaikkiin satunnaisiin tuttuihin kuvitellessasi että he ovat sulle jotain velkaa kun kerran satuit toivottamaan hyvää huomenta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivotaan, että ap pysyy samassa mielipiteessä, kun aviomies katoaa yllättäen tai kun ap palaa kotiin, lukot vaihdettu ja tavarat ulkona; kun omat lapset lopettavat yhteydenpidon yhtenä päivänä eivätkä sen jälkeen enää koskaan vastaa yhteydenottoihin etkä enää koskaan kuule niistä, kun muuttivat samalla muualle, minkä saat selville uudesta nimestä ovessa; kun tutut kaupungilla vain katsovat läpi kuin sinua ei olisi olemassa, teeskentelevät etteivät kuule kun puhut ja poistuvat paikalta.

Aloitus oli niin lapsellinen ja typerä. Oikein malliesimerkki siitä, että pitää louskuttaa omia mielipiteitä vaikkei mitään tiedä mistään. Tietämätön ja tyhmä ihminen.

Avioliitto on aivan eri asia kuin ystävyys, ei niitä voi verrata kuten jo toin esille aiemmin. Ystävyydessä voi olla hyvin niin, että vain toinen on kokenut ystävyyden läheisenä, kun taas toiselle se on jo pitkään ollut velvoite, tuttavuus tai muu epämääräisempi suhde. Ystävyys ei ole ystävyyyttä, jos se ei toisen mielestä ole ystävyyttä myös. On sellaisiakin ihmisiä, jotka pyrkivät väkisin ystäväksi tai takertuvat ihmisiin epäterveellä tavalla, yksipuolisesti kuten jo tuotiin esille. Ap

Kyllä hyvin pitkää ja läheistä ystävyyttä voi hyvin verrata kuitenkin esim. sisaruuteen. Minulla on hyvin läheisiä ystäviä, joiden kanssa ollaan tunnettu kymmeniä vuosia, ihan lapsuudesta asti. Ollaan ristiin kummeja, matkusteltua yhdessä ympäri maailmaa, tuettu toisia suruissa ja juhlittu merkkipäiviä yhdessä. Jos tällainen ystävä yhtäkkiä vain häviäisi, olisi ihan varmasti todella traumaattista.

Mutta ehkä ne, joille ghostaaminen tuntuu olevan ok, ovat niitä, joiden kaikki ystävyydet ovat vain sellaisia kevytystävyyksiä tai enemmän tuttavuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Ystävyys/kaveruus ei todellakaan ole mikään avioliitto. Valitettavasti kulttuurimme on alkanut niin luulla ja näiden ystävien varjolla laiminlyödään sitten puolisoa, ei viitsitä tutustua siihen. Ystäviä todellakin tulee ja menee. Asemat vaihtuu, ystävästä voi tulla kaveri tai tuttavuus ajan kanssa. Hyviin tapoihin ei kuulu ghostaaminen, mutta ghostaamista ei myöskään ole se että antaa selityksen poistuessaan eikä jää sitä sen jälkeen toisen osapuolen kanssa vatvomaan. Ystävyyden ei kuulu olla painona elämässä. Meillä on jo aivan tarpeeksi raskasta oman elämämme ja läheistemme kanssa.

Minusta ystävyyden tapauksessa ei voi edes puhua ghostaamisesta. Ystävyyden luonteeseen kuuluu hiipua silloin, kun se ei enää palvele ihmistä silloisessa elämäntilanteessa.

Parisuhteeseen sitoutuu ihan eri tavalla, tietoisesti, ja useimmat meistä ovat ihan ääneen luvanneet puolisolle kaikenlaista. Moni oikein seurakunnan ja jumalan edessä.

Ystävien kanssa vaan ajaudutaan yhteen ja pidetään yhteyttä niin kauan kun sopivalta tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ghostaus-tarinoissa taustalla on usein yksipuolinen ystävyyssuhde, missä toinen on nipin napin vain sietänyt toista. Jossain vaiheessa sitä ei vain enää edes muodon vuoksi halua pitää yhteyttä ja ghostaus on helpoin tapa lopettaa viestittely.

Osassa varmasti näin, mutta kun lukee tarinoita, tuntuu että hyvinkin läheisiä ystäviä on yhtä äkkiä "kadonnut". Kuten HS-jutussa, juuri oltu yhteisellä matkalla.

Vaikka ystävyyden tunne olisi muuttunut yksipuoliseksi, mielestäni on silti raukkamaista vaan kadota. Aina voi vetäytyä "nätisti", esim. kieltäytymällä kutsuista ja tapaamisista, vedota muihin kiireisin jne, kunnes yhtäkkiä ei ollakaan nähty vuoteen ja ystävyys kutistuu vuosittaisiksi joulutervehdyksiksi. 

Näin kukaan ei saa traumoja. Ihan normaaliin elämään kuuluu, että ystäviä on tulee ja menee, ihan ilman ghostaamisia.

Ei kukaan ghostaa hyvin läheistä ystävää, vaan niitä jotka ovat muuttuneet yhdentekeviksi tai rasittavaksi. Ikävää tietenkin jos joku kokee yksipuolisen ystävyyden tärkeäksi, mutta ei toinen ole millään tavalla selitysvelvollinen, jos ei enää halua pitää yhteyttä.

Rautalankaa: jos joku ghostaa sinut, et ollut hänelle tärkeä.

Mä en usko, että asia on näin yksioikoinen. Ihmisillä kun on käytökseen monia vaikuttimia, joita ei itse edes huomaa tai tajua. Joku mainitsi ystävän, jolle lapsettomuus oli niin iso asia, että laittoi välit poikki kommentoijan saadessa lapsen. Monesti me ihmiset tapaamme ottaa helpoimman reitin jos se on mahdollista, ja esim. ystävyyden päättäminen voi olla helpompaa, kuin ottaa esille jotain asioita, jotka ystävyydessä ovat vaivanneet ja käydä niistä keskustelua. Epävarmuus sitoo meitä, ja ainakin itselleni on ollut todella vaikeaa joskus ottaa esille vaikka se, että ystävyys ei ole tuntunut täysin vastavuoroiselta. Helpompaa olisi ollutkin vain jättää itsekin ottamatta yhteyttä, mutta kun asiasta keskusteltiin niin ystävä tajusi jotain uutta omasta käytöksestään, minä sain validaatiota ja ymmärrystä omille tunteilleni ja ystävyys jatkui entistä parempana. Ajattelen itse, että ystävyyden päättyminen voi olla myös tilaisuus kehittää omia tunnetaitoja, ja siksi haluaisin itse tietää syyt siihen, vaikka en tietenkään alkaisi kenessäkään roikkumaan vastentahtoisesti.

Monesti ihmisen tunne-elämä on aika ristiriitaista eikä siitä voi tehdä tuollaisia yksinkertaistuksia. Varmasti on myös ghostaajia, jotka itsekin miettivät joskus sitä ghostaamaansa ystävää ja toivovat, että olisivat toimineet toisin. Mutta ylpeyden nieleminen on myös yllättävän vaikeaa eikä ystävyyden uudelleenlämmittely muutenkaan välttämättä enää pidemmän ajan päästä toimi -> helpompi jatkaa kuin ennenkin.

Hmm jos ghostaamisen syy on vaikka joku piirre tai asia toisessa mikä ei oo omasta mielestä ok, niin eikö silti olis parempi katkaista välit sanomalla suoraan. Toinen ei välttämättä oo millään tapaa tietoinen omasta epäkohdasta, joten voi olla hänenkin edun mukaista sanoa se ääneen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ghostaus-tarinoissa taustalla on usein yksipuolinen ystävyyssuhde, missä toinen on nipin napin vain sietänyt toista. Jossain vaiheessa sitä ei vain enää edes muodon vuoksi halua pitää yhteyttä ja ghostaus on helpoin tapa lopettaa viestittely.

Osassa varmasti näin, mutta kun lukee tarinoita, tuntuu että hyvinkin läheisiä ystäviä on yhtä äkkiä "kadonnut". Kuten HS-jutussa, juuri oltu yhteisellä matkalla.

Vaikka ystävyyden tunne olisi muuttunut yksipuoliseksi, mielestäni on silti raukkamaista vaan kadota. Aina voi vetäytyä "nätisti", esim. kieltäytymällä kutsuista ja tapaamisista, vedota muihin kiireisin jne, kunnes yhtäkkiä ei ollakaan nähty vuoteen ja ystävyys kutistuu vuosittaisiksi joulutervehdyksiksi. 

Näin kukaan ei saa traumoja. Ihan normaaliin elämään kuuluu, että ystäviä on tulee ja menee, ihan ilman ghostaamisia.

Ei kukaan ghostaa hyvin läheistä ystävää, vaan niitä jotka ovat muuttuneet yhdentekeviksi tai rasittavaksi. Ikävää tietenkin jos joku kokee yksipuolisen ystävyyden tärkeäksi, mutta ei toinen ole millään tavalla selitysvelvollinen, jos ei enää halua pitää yhteyttä.

Rautalankaa: jos joku ghostaa sinut, et ollut hänelle tärkeä.

Höpö höpö. Ihmisessä pitää olla sen verran selkärankaa että päättää ihmissuhteen suoraan. Herrajumala sentään. Ei ole paljoa vaadittu.

On liikaa vaadittu. KUKAAN ei ole velvollinen perustelemaan entisille ystäville tai tutuille yhtään mitään. 

Ikävää, että hyvät käytöstavat ja toisten huomioiminen ovat joillekin "velvollisuuksia", joita ei tarvitse hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ghostaus-tarinoissa taustalla on usein yksipuolinen ystävyyssuhde, missä toinen on nipin napin vain sietänyt toista. Jossain vaiheessa sitä ei vain enää edes muodon vuoksi halua pitää yhteyttä ja ghostaus on helpoin tapa lopettaa viestittely.

Osassa varmasti näin, mutta kun lukee tarinoita, tuntuu että hyvinkin läheisiä ystäviä on yhtä äkkiä "kadonnut". Kuten HS-jutussa, juuri oltu yhteisellä matkalla.

Vaikka ystävyyden tunne olisi muuttunut yksipuoliseksi, mielestäni on silti raukkamaista vaan kadota. Aina voi vetäytyä "nätisti", esim. kieltäytymällä kutsuista ja tapaamisista, vedota muihin kiireisin jne, kunnes yhtäkkiä ei ollakaan nähty vuoteen ja ystävyys kutistuu vuosittaisiksi joulutervehdyksiksi. 

Näin kukaan ei saa traumoja. Ihan normaaliin elämään kuuluu, että ystäviä on tulee ja menee, ihan ilman ghostaamisia.

Ei kukaan ghostaa hyvin läheistä ystävää, vaan niitä jotka ovat muuttuneet yhdentekeviksi tai rasittavaksi. Ikävää tietenkin jos joku kokee yksipuolisen ystävyyden tärkeäksi, mutta ei toinen ole millään tavalla selitysvelvollinen, jos ei enää halua pitää yhteyttä.

Rautalankaa: jos joku ghostaa sinut, et ollut hänelle tärkeä.

Höpö höpö. Ihmisessä pitää olla sen verran selkärankaa että päättää ihmissuhteen suoraan. Herrajumala sentään. Ei ole paljoa vaadittu.

Ihmiset ei kestä totuutta. Jos sanoo, että susta on tullut uskomattoman rasittava eikä sun jutut kiinnosta, niin 99% ihmisistä ottaa herneen nenään.

Ei se mikään totuus ole vaan ainoastaan yhden sanojan mielipide. Jonkun toisen mielestä kyseisen hlön jutut ovat hyvinkin kiinnostavia.

Jos elämä vie eri aallonpituudelle kaverin kanssa niin sitten vaan jatkuu matka eri suuntaan. Sånt är livet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuo psykoterapeutti tiedä mistään mitään. Tuon lehtijutun yksi lause kertoo kaiken tarvittavan. Se on ilmeisesti tuo ghostattu Annika joka sanoo: "Lähetin viestejä monessa eri sovelluksessa, mutta hän ei vastannut yhteenkään." Siis viesteillä pommittamista. Eli kun ei yhteyttä normaaliin tapaan saanut niin alkoi viesteillä ahdisteleminen, rauhanhäirintä,... vainoaminen.

Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa vainoaja. Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa rikollinen ja että se pois lähtenyt henkilö on ihan vain rikollisen uhri joka yrittää pysytellä turvallisen välimatkan päässä. Ei vainoaja tuollaista tilannetta itse voi tunnistaa. Psykoterapeuttien pitäisi tilanne tunnistaa.

Osa varmasti on mainittuja takertujia, jopa vainoojia. Itselläkin on yksi samantyyppinen tapaus kauan sitten, joka yritti eri tavoin painostamalla ja pommittamalla jatkaa ystävyyttä.

Kaikki eivät kuitenkaan ole tuollaisia, vaan tapauksia, missä on jotain ystävyyttä on ollut, mutta syystä tai toisesta toinen osapuoli ei ole kokenut läheistä ystävyyttä tai sitten ei enää koe läheistä ystävyyttä. Psykoterapeutti esitti asian niin kuin ystävyyden lopettaminen olisi jotain poikkeuksillista ja erityistä käsittelyä vaativaa, vaikka suurin osa ystävyyksistä todellakin päättyy luonnostaan jomman kumman tai molempien yhteisestä päätöksestä. Näin syvällä kai on ajatus ystävyyden ikuisuudesta. Jokainen yli viisikymppinen kuitenkin tietää, että ystävyyksistä suurin osa loppuu. Itselläni on vain yksi ystävä, joka on peräisin lapsuudesta asti. Jos asuu koko ikänsä samalla paikkakunnalla voi ystäviä kauempaa lapsuudesta ja nuoruudesta ehkä säilyä pitempään. Ap

Ja sinä kuvittelet ymmärtäväsi tämän asian paremmin kuin ammattilainen? Minusta olet lähinnä narsistinen, samoin ajattelusi.

Sen sijaan että syytät minua narsistiseksi voisit varmaan perustella kantasi? Miksi psykoterapeutin näkemys on mielestäsi perusteltu eli oletko esimerkiksi sitä mieltä, että ystävyyden päättyessä pitäisi mennä pariterapiaan? Ap

Pitkän ystävyyden päättyminen voi olla toiselle niin traumaattista, että kyllä, jos tämä niin haluaa. Selvittää syyt ja tapahtumat jotka päättävät ihmissuhteen.

Mitä se siitä vatvomalla mihinkään muuttuu. Itselläni oli nuorempana ehdoton paras kaveri, jonka kanssa koettiin ja mentiin kaikkialla. Nyt elämä on kohdellut meitä eri tavalla ja yhteistä juttua vaan ei enää samalla lailla ole. Miksi minun pitäisi sitä tarkemmin selvitellä?

Siinä jutussa oli siis kyse ihmisistä ja tilanteista, joissa yhteistä juttua on selkeästi ollut ainakin toisen osapuolen mielestä (on juuri vietetty kivaa iltaa/oltu matkalla jne.), eikä toinen kykene edes kertomaan, että omasta mielestä yhteistä juttua ei enää ole.

Ei siitä, että yhteydenpito hiipuu molempien puolelta vähitellen tai toinen toteaa, että sori, sun jutut ei nyt vaan kiinnosta enää.

Miten tämä nyt on niin vaikea ymmärtää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ystävyydet tulee ja menee, ne ovat väliaikaisia

Ainakin ovat silloin jos niihin ystäviinsä sitten itse noin suhtautuu ja heihin tuolla tavoin

asennoituu.

( ...mutta eikö silloin olisikin parempi puhua vain 'tuttavista'

( ja satunnaisista, tilapäisistä  tuttavuuksista)

sen 'ystävän' sijaan ?)

Miksi mielestäsi ystävyys on oikeaa vain, jos se kestää pitkään?

Sellainen elämäntilanneystävyys esim. opiskeluaikoina voi olla erittäinkin syvää, vaikka yhteys päättyisikin kun muutetaan työn perässä ja elämät lähtevät eri suuntiin.

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuo psykoterapeutti tiedä mistään mitään. Tuon lehtijutun yksi lause kertoo kaiken tarvittavan. Se on ilmeisesti tuo ghostattu Annika joka sanoo: "Lähetin viestejä monessa eri sovelluksessa, mutta hän ei vastannut yhteenkään." Siis viesteillä pommittamista. Eli kun ei yhteyttä normaaliin tapaan saanut niin alkoi viesteillä ahdisteleminen, rauhanhäirintä,... vainoaminen.

Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa vainoaja. Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa rikollinen ja että se pois lähtenyt henkilö on ihan vain rikollisen uhri joka yrittää pysytellä turvallisen välimatkan päässä. Ei vainoaja tuollaista tilannetta itse voi tunnistaa. Psykoterapeuttien pitäisi tilanne tunnistaa.

on parhaillaan käynnissä jatkuva viesteillä pomittaminen on todella ahdistavaa. Soitot tulee lisänä. Jos vastaa viestiin vaikka yhdellä sanalla , jatkuu viestittely loppumattomiin. Kysellään olenko krapulassa kun en vastaa ja nauretaan hymiöillä. En ju lainkaan , hän juo muidenkin edestä.

Mitä tässä pitäisi tehdä , olla vastaamatta lainkaan viesteihin??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ghostaus-tarinoissa taustalla on usein yksipuolinen ystävyyssuhde, missä toinen on nipin napin vain sietänyt toista. Jossain vaiheessa sitä ei vain enää edes muodon vuoksi halua pitää yhteyttä ja ghostaus on helpoin tapa lopettaa viestittely.

Osassa varmasti näin, mutta kun lukee tarinoita, tuntuu että hyvinkin läheisiä ystäviä on yhtä äkkiä "kadonnut". Kuten HS-jutussa, juuri oltu yhteisellä matkalla.

Vaikka ystävyyden tunne olisi muuttunut yksipuoliseksi, mielestäni on silti raukkamaista vaan kadota. Aina voi vetäytyä "nätisti", esim. kieltäytymällä kutsuista ja tapaamisista, vedota muihin kiireisin jne, kunnes yhtäkkiä ei ollakaan nähty vuoteen ja ystävyys kutistuu vuosittaisiksi joulutervehdyksiksi. 

Näin kukaan ei saa traumoja. Ihan normaaliin elämään kuuluu, että ystäviä on tulee ja menee, ihan ilman ghostaamisia.

Ei kukaan ghostaa hyvin läheistä ystävää, vaan niitä jotka ovat muuttuneet yhdentekeviksi tai rasittavaksi. Ikävää tietenkin jos joku kokee yksipuolisen ystävyyden tärkeäksi, mutta ei toinen ole millään tavalla selitysvelvollinen, jos ei enää halua pitää yhteyttä.

Rautalankaa: jos joku ghostaa sinut, et ollut hänelle tärkeä.

Höpö höpö. Ihmisessä pitää olla sen verran selkärankaa että päättää ihmissuhteen suoraan. Herrajumala sentään. Ei ole paljoa vaadittu.

On liikaa vaadittu. KUKAAN ei ole velvollinen perustelemaan entisille ystäville tai tutuille yhtään mitään. 

Vai niin 😄 Voi narsistista aikaamme. Minäminäminä!

Niin just. SINÄ SINÄ SINÄ, ja sinun tarpeesi. Sinä se oikeasti haluat kai kuulla olevasi tylsiä, liian vaativia, rasittava  ankeuttaja. Ne keskusteluyritykset ei ole muuta kun yritystä pakolla väkisin pitää se ystävä elämässä. 

Ei kukaan heivaa pitkäaikaista ystävää ilman syytä. 

Vierailija kirjoitti:

Niin monella on mennyt ystävyys ja parisuhde sekaisin, etten enää halua olla kenenkään ystävä. Ne alkavat esittää vaatimuksia ja takertua.

Sama. On järkyttävää, miten naiset yrittävät hakea naispuoliselta kaveriltaan sellaista emotionaalista yhteyttä, jota varten ainakin minulla on mies.

En uskalla enää yrittää ystävystyä, koska tässä iässä kaikki ystävän tarpeessa olevat tuntuvat olevan noita takertujia. (Omat vanhat ystävyyssuhteet haipui kun sairastin monta vuotta enkä jaksanut pitää yhteyttä.)

Erikoista, jos joku aikuinen ihminen oikeasti traumatisoituu ghostaamisesta. Ehkä tällaisella ihmisellä on alun alkaenkin todella huono itsetunto. Suurin osa ihmisistä on kuitenkin vain "lainassa", eikä some- tai nettituttavat ole oikeita ystäviä kuin vain hyvin harva, tindermatcheista puhumattakaan.