Lue keskustelun säännöt.
Mistä lähtien ystävyys on ollut pakollista?
01.02.2022 |
Ihmettelen suuresti tätä ghostaamista koskevaa juttua ja psykoterapeutin lausuntoja asiasta tai lähinnä sitä mitä hän sanoo ystävyydestä. Eli että pitäisi mennä pariterapiaan kun ystävyyden haluaa päättää? Siis mitä ihmettä?
Näistä ystävyyden katkaisemista koskevia juttuja on ollut jo useampi, missä ystävyyden loppumisesta syytetään sitä osapuolta, joka ei halua ystävyyttä jatkaa. Vaikka
1. Ystävyys on aina vapaaehtoista.
2. Suurin osa ystävyyksistä päättyy, vain hyvin pieni osa säilyy läpi elämän (tutkimustulos)
Kun käytetään nimitystä ghostaus ja syyllistetään siitä, niin hyväksytään täysin toisen osapuolen näkemys ystävyydestä ja sen päättymisestä. Ja sittenkö vielä pitäisi mennä pariterapiaan ihmisen kanssa, jonka kanssa ystävyys ei kiinnosta juuri sen vuoksi, ettei ystävyys ole vastavuoroinen.
Avioliitossa on sentään menty naimisiin ja koettu sen verran yhteistä. Ystävyys joka katkaistaan ghostaamalla on usein sellainen, missä ghostaaja ei koskaan ole kokenut toista hyväksi ja luotettavaksi ystäväksi. Tai on tapahtunut jotain sellaista, ettei luottamusta enää ole tai ei ole mitään yhteistä enää.
Hämmentävän yksipuolinen näkemys terapeutilta.
Kommentit (900)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo psykoterapeutti tiedä mistään mitään. Tuon lehtijutun yksi lause kertoo kaiken tarvittavan. Se on ilmeisesti tuo ghostattu Annika joka sanoo: "Lähetin viestejä monessa eri sovelluksessa, mutta hän ei vastannut yhteenkään." Siis viesteillä pommittamista. Eli kun ei yhteyttä normaaliin tapaan saanut niin alkoi viesteillä ahdisteleminen, rauhanhäirintä,... vainoaminen.
Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa vainoaja. Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa rikollinen ja että se pois lähtenyt henkilö on ihan vain rikollisen uhri joka yrittää pysytellä turvallisen välimatkan päässä. Ei vainoaja tuollaista tilannetta itse voi tunnistaa. Psykoterapeuttien pitäisi tilanne tunnistaa.
Jaa, enpä nyt tiedä osaisinko puhtaalla omalla tunnolla ignorata kaverin viestejä tuolla lailla. Ihme munatonta touhua jos ei saa sanottua, että on jostain loukkaantunut tai kirjoitettua ihan vaan vaikka, että "hei Jussi, mulla on niin paljon kiireitä ollut viime aikoina, etten ole ehtinyt pitää yhteyttä kuin ihan lähimpiin ystäviin. Toivotaan, että tuossa kesän aikana törmäillään ja varmasti ollaankin molemmat menossa ainakin festareille. Moikataan kun nähdään, kivaa kevättä!"
Miten se valhe parantaa asiaa? Kun tulee kesä, eikä vieläkään ole aikaa? Eikö se toinen tunne itseään aika hölmöksi, kun on ehkä jopa luullut että tuo tarkoittaa että ehkä mennään yhdessä sinne festarille, ja toisella on vaan tarkoitus päästä tyypistä eroon.
Kun nämä joille ghoustaus tulee ihan puskasta, eivät ole niitä taitavimpia lukemaan rivinvälejä. Tuon vastaanottaja ottaa yhteyttä monta kertaa uudelleen ja luulee, että ollaan menossa yhdessä sinne festareille, eikä ehkä sitten järjestä festarireissua muuta kautta.
Mä en tahtoisi, että mulle valehdellaan. Ghoustauksessa sentään peli on selvä, ei tasan olla menossa mihinkään festareille yhdessä.
Mä en usko, että on sellaisia ghaoustauksia onkaan, joista se ghoustattu ei vähintään aavista, mistä on kyse. Tai pitäisi aavistaa.
Tätä minäkin eilen vähän ihmettelin, kun joidenkin mielestä valehtelu on parempi juttu kuin ghostaaminen. Ghostaamisessa toinen jää epävarmuuteen, mitä tapahtui (ei sentään odota, että mitään jatkoa enää tulisi), mutta ihan yhtä lailla jää epävarmuuteen, kun valheella annettu mielikuva ei sitten toteudukaan (eli jää odottamaan, että jatkoa on kuitenkin vielä tulossa).
Lasten maailmassa toimitaan noin eli, en vastaa mitään. Aika sydäntäsärkevää katsoa vierestä kun lapsi laittelee perään viestiä "saitko mun viestin", "eikö mun viestit tule perille", "ootko jostain suuttunu mulle".
Miksi aikuinen aikuisen normaaleilla sosiaalisilla taidoilla haluaisi laittaa toisen tuollaiseen asemaan jos ei ole tapahtunut mitään mistä olisi syytä suuttua, vaan ei vaan kinosta? Ei voi vaan vastata, että on niin kiirettä etten ehdi pitää yhteyttä nyt kuin lähimpien kanssa /minusta meillä ei ole tässä elämänvaiheessa mitään yhteistä tmv?
Siis aikuinenhan ei yleensä ole kuin lapsi, joka ottaa kaiken kirjaimellisesti. Ellei sitten ole jotain häikkää ihmissuhdetaidoissa tai on jotenkin epätoivoinen, yksinäinen tai muuten huonossa jamassa. En siis ole tässä mitenkään ghostaamista puolustamassa, vaan miettimässä, että asioissa on monta puolta. Ei kaikkien aikuisten taidot ihmissuhteissa ole kovin hyviä.
Ok, ja kysyn mitä häikkää on sellaisella ihmisellä sosiaalisissa taidoissa, joka ei osaa ystävällisesti ilmoittaa, ettei koe tarvetta yhteydenpidolle?
Mistä ihmeestä se toinen ihminen tietää, että olet vaikkapa saanut viestin jos et siihen mitään vastaa? Minä ajattelen tuollaisessa tilanteessa, että kaveri on lukenut viestin huonossa paikassa ja unohtanut sitten. Niin käy joskus itsellekin. Enpä ole ahdisteluna kokenut jos toinen on sit soittanut perään tai kysellyt, että meinastiko vastata.
Tää on tätä kiva-kiva porukkaa, joille ei ole vaikeita kommunikointitilanteita opetettu ollenkaan. Miten tuollainen pärjää jos tulee asiakkaalta reklamaatio? Tai täytyy irtisanoa työntekijä? Pitääkö senkin ymmärtää yskä kun aamulla työkoneen salasana ei enää toimi ja nimi on hävinnyt firman puhelinluettelosta?
Miten ilmoitetaan ystävällisesti, että en halua olla kaverisi enkä toivo viestejäsi? Ehkä itselläni ei tuohon taidot riitä. Omalla kohdalla jonkinlainen hiivuttaminen on toiminut eli jättää vastaamatta, vastaa viiveellä jne niin viesti on mennyt perille ja on moikkausvälit säilyneet.
Itselle on esimerkiksi sanottu että nyt on tosi kiireistä enkä ehdi nähdä. Otin tästä vinkin. Jos olisi jättänyt vastaamatta viestiin en kyllä moikkaisi enää.
Kun kaikki ottaisi vinkistä vaarin, ei ketään tarvitsisi ghoustata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se "en jaksa nyt pitää yhteyttä" tms viesti voi jäädä laittamatta myös sen takia, että tietää toisen osapuolen vastaavan siihen impulsiiviisella kimpaantumisella, tunnin monologipuhelulla ja useilla romaanin mittaisilla tekstiviesteillä joissa kertoo omista tunteistaan ja lukemattomista ongelmistaan, ja ohjeistaa, kuinka kaikista asioista on osattava keskustella ja kuinka toinen on kyllä ihan selvästi huomannut kuinka olet jo vuoden mököttänyt jostain ja kyllä nyt olisi pitänyt siitä keskustella, et vain osaa ja uskalla, hänhän on terapiassa oppinut kuinka se tehdään, nyt kuuntelet ja olet hiljaa ja vastaat tähän HETI. Valitettavasti kokemusta on.
Jep, turha edes kuvitella, että asian olisi tällä selvä. Viestipommitus on varma, eikä siitä pääse millään eroon. Sen takia on helpompaa vain jättää vastaamatta.
no voi hyvänen aika, sitten viesti, että koen kuormittavana tämän tyyppisen viestinnän ja laitan sinun numeron nyt estoon, kaikkea hyvää sinulle!
Ei kai tällainen takertuminen nyt ihan hirveän yleistä sentään ole. Kuulostaa vaan tekosyiltä kun ei haluaisi joutua vaivaannuttavaan tilanteeseen, aikuinen ihminen
Niitähän riittää, jotka kävelee pois jokaisesta ongelmatilanteesta ja leikkii kuollutta arvostelun tai ristiriitojen edessä
Tiedätkö että minä olen joutunut tällaisen tivaamisen ja kommentoinnin (miksi ja eikö mun asiat kiinnosta sua ja onko syy se vai tämä vai tuo) ja tällaisen spekuloinnin ja juoruilun kohteeksi. Vielä oli joku yhteinen tuttu tai pari, hävitettyäni somestani muutamat toksiset ihmiset, niin mitä tekevät nämä joista halusin eroon? Alkavat soitella ja käydä läpi näiden yhteisten tuttavien kanssa minun kontakteja somessa että ketä siellä vielä on ja kuka on saanut kenkää! Siis mitä?!! Mistä he edes tietävät ketä siellä on ollut!? Ei ole kyllä minun asiani minun mielestäni perkata kenenkään kontakteja ja spekuloida ja juoruilla menemään. Voin kertoa että tuli pikkaisen creepy ja outo olo, ja tiesin todellakin tehneeni oikean ratkaisun poistaessani nämä kiusaajat elämästä. Että hyvin helposti jatkossa poistun ihan takavasemmalle hissun kissun.
Vierailija kirjoitti:
Se "en jaksa nyt pitää yhteyttä" tms viesti voi jäädä laittamatta myös sen takia, että tietää toisen osapuolen vastaavan siihen impulsiiviisella kimpaantumisella, tunnin monologipuhelulla ja useilla romaanin mittaisilla tekstiviesteillä joissa kertoo omista tunteistaan ja lukemattomista ongelmistaan, ja ohjeistaa, kuinka kaikista asioista on osattava keskustella ja kuinka toinen on kyllä ihan selvästi huomannut kuinka olet jo vuoden mököttänyt jostain ja kyllä nyt olisi pitänyt siitä keskustella, et vain osaa ja uskalla, hänhän on terapiassa oppinut kuinka se tehdään, nyt kuuntelet ja olet hiljaa ja vastaat tähän HETI. Valitettavasti kokemusta on.
Ja siis tosiaan laitoin et kaikkea hyvää mutta nyt omassa elämässä tilanne että tarvitsen tilaa. Niin aivan jäätävä juoruilu ja pommitus. Juu ei. Kiva sitten kuulla muilta ihmisiltä juoruja aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset, varmaan ainoa kansa jolle ystävyys/ystävät on myrkkyä ja kaikista paitsi omasta hanipupsista ja lapsista pitää päästä eroon. Mieluiten myös omista sukulaisista.
Tämä, kyllä on kolkkoa kansaa, varsinkin vanhemmassa ikäluokassa on vielä näköjään aika paljon ihmisiä joille tuollainen käytös on ihan ok. Kadehdin saksalaista ystävääni, hänellä on tosi tiivis ystäväporukka ja sosiaalinen elämä joka on vähän kuin perhe hänelle. Täällä Suomessa pitää pitää etäisyyttä kaikkiin, kukaan ei halua tutustua, kaverit on vain rasite. Jokaisen oma asia, mutta yksinäisyys on täällä isoa.
Sitten sekin että täällä ihmiset on tosi tarkkoja siitä että kaveri on täsmälleen samassa elämäntilanteessa kuin itse, tai muuten "ei enää kiinnosta". Sitä muuttuu itsekin vähän välinpitämättömäksi Suomessa kavereiden suhteen kun muutkin on, mutta oikeasti haluaisin vaan että olisi vähän sosiaalista elämää, ystävyyksiä jotka kestää erilaisia tilanteitakin ja sellaista luottamusta heihin, että eivät tyyliin rupea ghostaamaan jos ilmenee joku ongelma, vaan sanoo sen ääneen.
Sama elämäntilanne auttaa kyllä ymmärtämään toista monessa asiassa. Esimerkiksi siinä, että ei nyt oikeasti voi rupatella illlalla klo 19 tai 20 kaverin kanssa tuntia puhelimessa tai lähteä kahville tai iltakävelylle, koska on just silloin lasten iltapalat, iltapesut, iltasadut ja nukkumaan laittamiset. Tai jos on yksinhuoltaja, ei lapsia voi jättää keskenään nukkumaan ja lähteä kaverin kanssa iltalenkille. Toinen työssäkäyvä ymmärtää, ettei viestejä lähetellä eikä niihin vastailla klo 02 yöllä, jos aamulla on mentävä töihin.
Mutta muuten näihin kommentteihin niin meissä suomalaisissa taitaa olla saksalaisia enemmän ihmisiä, jotka eivät edes kaipaa 24/7 ihmisiä ympärilleen. Monet tapaavat työpaivän aikana niin paljon ihmisiä, että heidän "sosiaalinen kiintiönsä" on täynnä. Kotona halutaan työpäivän jälkeen olla ihan vain oman perheen kanssa. Viikonloppuna hoidetaan siivoukset ja kauppareissut, sunnuntaisin ehkä viedään lapsia käymään mummolassa tai tehdään jotain muuta (esim mennään pulkkamäkeen) oman perheen kanssa. Ystäviäkin on, mutta ei kymmeniä, koska ei vaan ehdi ja jaksa puhua tuntikausia puhelimessa tai kirjoittaa satoja vietsejä joka ilta.
Suomessa usein ystävät eivät asu ihan kävelymatkan päässä ja jos nyt sitten porukalla mentäisiin johonkin kahvilaan, pitäisi mennä joko autolla tai julkisilla sellaiseen, joka olisi kaikille sopivan matkan päässä. Suomessa hintatasokin on sen verran korkea, ettei ole kovin usein varaa käydä kahviloissa. Ei ainakaan silloin, kun on perhettä ja/tai joko asuntolaina tai iso vuokra maksettavana. Jos ruokakaupasta ei voi ostaa ihan mitä haluaa hintoja katsomatta, ei todennäköisesti ole varaa käydä kovin usein kahviloissakaan. Ja sitten siinä on vielä jaksamiskysymys eli kun olet klo 7 pimeässä lähtenyt aamulla kotoa, tulet takaisin pimeässä klo 17, laitat ruuan yms, niin jaksaako sitä lähteä vielä sen jälkeen jonnekin kahvilaan. Jos kahvila olisi 100 metrin päässä, niin ehkä. Mutta jos matkaan menee aikaa edes puoli tuntia suuntaansa, niin eipä sitä oikein arki-iltana jaksa ja viitsi.
Mä uskon, että useimmilla suomalaisilla on heille itselleen juuri sopiva määrä ystäviä ja kavereita. Ei liikaa eikä liian vähän. Sen verran, että oman arjenpyörityksen lisäksi heihin ehditään ja jaksetaan pitää yhteyttä ja joskus tavatakin niin, että suhde säilyy. Ja tässä palaan taas samanlaiseen elämäntilanteeseen. Kun ystävä itsekin on perjantai-iltana työviikon päätteeksi ihan puhki, hän ei edes ehdota, että lähdetäänkö leffaan. Tai kun ystävä itsekin tietää, miten stressaavaa on, kun ei kotonaan kaatuilevaa muistisairasta äitiä kertakaikkiaan saa mihinkään hoivakotiin vaan on taas kerran käytettävä lauantaina aamupäivä äidin luona käymiseen, ystävälle ei tarvitse edes perustella, miksi ei nyt käy tai miksi ei jaksa.
En tiedä muista, mutta kyllä minä ainakin ymmärrän erilaisia elämäntilanteita jos selitetään. Ei tarvitse kaverin elää juuri samalla lailla kuin itse.
En tuota epäilekään, mutta pointtini oli, että samassa elämäntilanteessa ei tarvitse edes selitellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo psykoterapeutti tiedä mistään mitään. Tuon lehtijutun yksi lause kertoo kaiken tarvittavan. Se on ilmeisesti tuo ghostattu Annika joka sanoo: "Lähetin viestejä monessa eri sovelluksessa, mutta hän ei vastannut yhteenkään." Siis viesteillä pommittamista. Eli kun ei yhteyttä normaaliin tapaan saanut niin alkoi viesteillä ahdisteleminen, rauhanhäirintä,... vainoaminen.
Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa vainoaja. Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa rikollinen ja että se pois lähtenyt henkilö on ihan vain rikollisen uhri joka yrittää pysytellä turvallisen välimatkan päässä. Ei vainoaja tuollaista tilannetta itse voi tunnistaa. Psykoterapeuttien pitäisi tilanne tunnistaa.
Jaa, enpä nyt tiedä osaisinko puhtaalla omalla tunnolla ignorata kaverin viestejä tuolla lailla. Ihme munatonta touhua jos ei saa sanottua, että on jostain loukkaantunut tai kirjoitettua ihan vaan vaikka, että "hei Jussi, mulla on niin paljon kiireitä ollut viime aikoina, etten ole ehtinyt pitää yhteyttä kuin ihan lähimpiin ystäviin. Toivotaan, että tuossa kesän aikana törmäillään ja varmasti ollaankin molemmat menossa ainakin festareille. Moikataan kun nähdään, kivaa kevättä!"
Miten se valhe parantaa asiaa? Kun tulee kesä, eikä vieläkään ole aikaa? Eikö se toinen tunne itseään aika hölmöksi, kun on ehkä jopa luullut että tuo tarkoittaa että ehkä mennään yhdessä sinne festarille, ja toisella on vaan tarkoitus päästä tyypistä eroon.
Kun nämä joille ghoustaus tulee ihan puskasta, eivät ole niitä taitavimpia lukemaan rivinvälejä. Tuon vastaanottaja ottaa yhteyttä monta kertaa uudelleen ja luulee, että ollaan menossa yhdessä sinne festareille, eikä ehkä sitten järjestä festarireissua muuta kautta.
Mä en tahtoisi, että mulle valehdellaan. Ghoustauksessa sentään peli on selvä, ei tasan olla menossa mihinkään festareille yhdessä.
Mä en usko, että on sellaisia ghaoustauksia onkaan, joista se ghoustattu ei vähintään aavista, mistä on kyse. Tai pitäisi aavistaa.
Tätä minäkin eilen vähän ihmettelin, kun joidenkin mielestä valehtelu on parempi juttu kuin ghostaaminen. Ghostaamisessa toinen jää epävarmuuteen, mitä tapahtui (ei sentään odota, että mitään jatkoa enää tulisi), mutta ihan yhtä lailla jää epävarmuuteen, kun valheella annettu mielikuva ei sitten toteudukaan (eli jää odottamaan, että jatkoa on kuitenkin vielä tulossa).
Lasten maailmassa toimitaan noin eli, en vastaa mitään. Aika sydäntäsärkevää katsoa vierestä kun lapsi laittelee perään viestiä "saitko mun viestin", "eikö mun viestit tule perille", "ootko jostain suuttunu mulle".
Miksi aikuinen aikuisen normaaleilla sosiaalisilla taidoilla haluaisi laittaa toisen tuollaiseen asemaan jos ei ole tapahtunut mitään mistä olisi syytä suuttua, vaan ei vaan kinosta? Ei voi vaan vastata, että on niin kiirettä etten ehdi pitää yhteyttä nyt kuin lähimpien kanssa /minusta meillä ei ole tässä elämänvaiheessa mitään yhteistä tmv?
Siis aikuinenhan ei yleensä ole kuin lapsi, joka ottaa kaiken kirjaimellisesti. Ellei sitten ole jotain häikkää ihmissuhdetaidoissa tai on jotenkin epätoivoinen, yksinäinen tai muuten huonossa jamassa. En siis ole tässä mitenkään ghostaamista puolustamassa, vaan miettimässä, että asioissa on monta puolta. Ei kaikkien aikuisten taidot ihmissuhteissa ole kovin hyviä.
Ok, ja kysyn mitä häikkää on sellaisella ihmisellä sosiaalisissa taidoissa, joka ei osaa ystävällisesti ilmoittaa, ettei koe tarvetta yhteydenpidolle?
Mistä ihmeestä se toinen ihminen tietää, että olet vaikkapa saanut viestin jos et siihen mitään vastaa? Minä ajattelen tuollaisessa tilanteessa, että kaveri on lukenut viestin huonossa paikassa ja unohtanut sitten. Niin käy joskus itsellekin. Enpä ole ahdisteluna kokenut jos toinen on sit soittanut perään tai kysellyt, että meinastiko vastata.
Tää on tätä kiva-kiva porukkaa, joille ei ole vaikeita kommunikointitilanteita opetettu ollenkaan. Miten tuollainen pärjää jos tulee asiakkaalta reklamaatio? Tai täytyy irtisanoa työntekijä? Pitääkö senkin ymmärtää yskä kun aamulla työkoneen salasana ei enää toimi ja nimi on hävinnyt firman puhelinluettelosta?
Miten ilmoitetaan ystävällisesti, että en halua olla kaverisi enkä toivo viestejäsi? Ehkä itselläni ei tuohon taidot riitä. Omalla kohdalla jonkinlainen hiivuttaminen on toiminut eli jättää vastaamatta, vastaa viiveellä jne niin viesti on mennyt perille ja on moikkausvälit säilyneet.
Itselle on esimerkiksi sanottu että nyt on tosi kiireistä enkä ehdi nähdä. Otin tästä vinkin. Jos olisi jättänyt vastaamatta viestiin en kyllä moikkaisi enää.
Etkä koskaan enää ottanut häneen yhteyttä, koska tiesit, että hänellä tulee olemaan ikuisesti kiire? Tai et edes odottanut, että ystävän kiire olisi joskus ohi? Mä hieman vieroksun tuollaista selitystä, koska yleensä ihmisillä ei ole kiire koko lopun elämäänsä ja tuossa jätetään portti auki ystävyyden jatkumiselle sitten, kun kiireinen aika on ohi. Kuitenkinhan on tarkoitus, että ystävyys on lopullisesti ohi, oli kiirettä tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo psykoterapeutti tiedä mistään mitään. Tuon lehtijutun yksi lause kertoo kaiken tarvittavan. Se on ilmeisesti tuo ghostattu Annika joka sanoo: "Lähetin viestejä monessa eri sovelluksessa, mutta hän ei vastannut yhteenkään." Siis viesteillä pommittamista. Eli kun ei yhteyttä normaaliin tapaan saanut niin alkoi viesteillä ahdisteleminen, rauhanhäirintä,... vainoaminen.
Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa vainoaja. Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa rikollinen ja että se pois lähtenyt henkilö on ihan vain rikollisen uhri joka yrittää pysytellä turvallisen välimatkan päässä. Ei vainoaja tuollaista tilannetta itse voi tunnistaa. Psykoterapeuttien pitäisi tilanne tunnistaa.
Jaa, enpä nyt tiedä osaisinko puhtaalla omalla tunnolla ignorata kaverin viestejä tuolla lailla. Ihme munatonta touhua jos ei saa sanottua, että on jostain loukkaantunut tai kirjoitettua ihan vaan vaikka, että "hei Jussi, mulla on niin paljon kiireitä ollut viime aikoina, etten ole ehtinyt pitää yhteyttä kuin ihan lähimpiin ystäviin. Toivotaan, että tuossa kesän aikana törmäillään ja varmasti ollaankin molemmat menossa ainakin festareille. Moikataan kun nähdään, kivaa kevättä!"
Miten se valhe parantaa asiaa? Kun tulee kesä, eikä vieläkään ole aikaa? Eikö se toinen tunne itseään aika hölmöksi, kun on ehkä jopa luullut että tuo tarkoittaa että ehkä mennään yhdessä sinne festarille, ja toisella on vaan tarkoitus päästä tyypistä eroon.
Kun nämä joille ghoustaus tulee ihan puskasta, eivät ole niitä taitavimpia lukemaan rivinvälejä. Tuon vastaanottaja ottaa yhteyttä monta kertaa uudelleen ja luulee, että ollaan menossa yhdessä sinne festareille, eikä ehkä sitten järjestä festarireissua muuta kautta.
Mä en tahtoisi, että mulle valehdellaan. Ghoustauksessa sentään peli on selvä, ei tasan olla menossa mihinkään festareille yhdessä.
Mä en usko, että on sellaisia ghaoustauksia onkaan, joista se ghoustattu ei vähintään aavista, mistä on kyse. Tai pitäisi aavistaa.
Tätä minäkin eilen vähän ihmettelin, kun joidenkin mielestä valehtelu on parempi juttu kuin ghostaaminen. Ghostaamisessa toinen jää epävarmuuteen, mitä tapahtui (ei sentään odota, että mitään jatkoa enää tulisi), mutta ihan yhtä lailla jää epävarmuuteen, kun valheella annettu mielikuva ei sitten toteudukaan (eli jää odottamaan, että jatkoa on kuitenkin vielä tulossa).
Lasten maailmassa toimitaan noin eli, en vastaa mitään. Aika sydäntäsärkevää katsoa vierestä kun lapsi laittelee perään viestiä "saitko mun viestin", "eikö mun viestit tule perille", "ootko jostain suuttunu mulle".
Miksi aikuinen aikuisen normaaleilla sosiaalisilla taidoilla haluaisi laittaa toisen tuollaiseen asemaan jos ei ole tapahtunut mitään mistä olisi syytä suuttua, vaan ei vaan kinosta? Ei voi vaan vastata, että on niin kiirettä etten ehdi pitää yhteyttä nyt kuin lähimpien kanssa /minusta meillä ei ole tässä elämänvaiheessa mitään yhteistä tmv?
Siis aikuinenhan ei yleensä ole kuin lapsi, joka ottaa kaiken kirjaimellisesti. Ellei sitten ole jotain häikkää ihmissuhdetaidoissa tai on jotenkin epätoivoinen, yksinäinen tai muuten huonossa jamassa. En siis ole tässä mitenkään ghostaamista puolustamassa, vaan miettimässä, että asioissa on monta puolta. Ei kaikkien aikuisten taidot ihmissuhteissa ole kovin hyviä.
Ok, ja kysyn mitä häikkää on sellaisella ihmisellä sosiaalisissa taidoissa, joka ei osaa ystävällisesti ilmoittaa, ettei koe tarvetta yhteydenpidolle?
Mistä ihmeestä se toinen ihminen tietää, että olet vaikkapa saanut viestin jos et siihen mitään vastaa? Minä ajattelen tuollaisessa tilanteessa, että kaveri on lukenut viestin huonossa paikassa ja unohtanut sitten. Niin käy joskus itsellekin. Enpä ole ahdisteluna kokenut jos toinen on sit soittanut perään tai kysellyt, että meinastiko vastata.
Tää on tätä kiva-kiva porukkaa, joille ei ole vaikeita kommunikointitilanteita opetettu ollenkaan. Miten tuollainen pärjää jos tulee asiakkaalta reklamaatio? Tai täytyy irtisanoa työntekijä? Pitääkö senkin ymmärtää yskä kun aamulla työkoneen salasana ei enää toimi ja nimi on hävinnyt firman puhelinluettelosta?
Miten ilmoitetaan ystävällisesti, että en halua olla kaverisi enkä toivo viestejäsi? Ehkä itselläni ei tuohon taidot riitä. Omalla kohdalla jonkinlainen hiivuttaminen on toiminut eli jättää vastaamatta, vastaa viiveellä jne niin viesti on mennyt perille ja on moikkausvälit säilyneet.
Itselle on esimerkiksi sanottu että nyt on tosi kiireistä enkä ehdi nähdä. Otin tästä vinkin. Jos olisi jättänyt vastaamatta viestiin en kyllä moikkaisi enää.
Kun kaikki ottaisi vinkistä vaarin, ei ketään tarvitsisi ghoustata.
Itse kyllä luulen että suurin osa ottaakin! Siksi tämän keskustelun seuraaminen on ollut vähän outoa. En usko että noita takertuvia jankkaajia on tosi elämässä niin kauheasti. Minuakin on tässä ketjussa sellaiseksi jo pari kertaa tosi vihaisesti sanottu, heh. Todellisuudessa olen itsekin ghostannut.
Ja siitä jäi itseasiassa itselle paha mieli, vaikka osassa tapauksissa syy oli ihan todella hyväkin. Kirjoitin tuosta jo aiemminkin, eli paljastui rikostuomio jota pelästyin ja ghostasin koko tuttavan. On kysellyt perääni muuta kautta. Ja tiedätkö, minä kyllä ymmärrän sen oikeastaan tosi hyvin. Että se jää vaivaamaan mihin toinen katosi selityksittä. Tämän kohdalla ajattelin kuitenkin etten halua edes keskustella koska olin niin vihainenkin ja hänen _pitäisi_ pystyä käsittämään mitä tapahtui. Ainakin luulen niin. Luultavasti tässäkin olisi päässyt helpommalla sanoen heti ajatukset.
Sitten on muita tuttuja jotka olen myös yrittänyt ghostata. Se ei oikein toiminut, viestiä tuli vaikka kuinka kauan kunnes ajattelin no olkoon, vastataan jotain ja toivotetaan hyvät jatkot. Ja siihen se pommitus loppui. Nyt olen sitä mieltä että ei se maksa paljon vaivaa selittää heti alun perinkin että en nyt halua enää nähdä. Sen voi tehdä ystävällisesti molempien kasvot säilyttäen. Nyt lähinnä kaduttaa että edes yritin ghostata. Eivät tosiaan olleet ystävinä pitämiä henkilöitä, mutta silti.
Minut on nimittäin yritetty myös joskus ghostata. Tai ehkä feidata, ja kyseessä oli lapsuudenystäväni. Nyt tajuan sen jälkikäteen, että hän taisi yrittää tehdä noin kun jätti vastaamatta ja muuttui vähän tympeäksi. Minä hölmö kyselin perään että hei tuliko viestini ja onko kaikki ok. Toisaalta "hölmö" ja hölmö, mitäs hölmöä siinä on ihmetellä mikä ystävällä on. Sittemmin emme ole kumpikaan olleet yhteydessä enää, eli lopulta feidautui pois. Hänkin olisi voinut alun perin jo sanoa että en ehdi nähdä kun on niin kiireistä, tai ei koe että on mitään yhteistä tai mikä lie olikaan syynä. Minusta se vaan on oikein ja jatkossa aion itsekin tehdä noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo psykoterapeutti tiedä mistään mitään. Tuon lehtijutun yksi lause kertoo kaiken tarvittavan. Se on ilmeisesti tuo ghostattu Annika joka sanoo: "Lähetin viestejä monessa eri sovelluksessa, mutta hän ei vastannut yhteenkään." Siis viesteillä pommittamista. Eli kun ei yhteyttä normaaliin tapaan saanut niin alkoi viesteillä ahdisteleminen, rauhanhäirintä,... vainoaminen.
Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa vainoaja. Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa rikollinen ja että se pois lähtenyt henkilö on ihan vain rikollisen uhri joka yrittää pysytellä turvallisen välimatkan päässä. Ei vainoaja tuollaista tilannetta itse voi tunnistaa. Psykoterapeuttien pitäisi tilanne tunnistaa.
Jaa, enpä nyt tiedä osaisinko puhtaalla omalla tunnolla ignorata kaverin viestejä tuolla lailla. Ihme munatonta touhua jos ei saa sanottua, että on jostain loukkaantunut tai kirjoitettua ihan vaan vaikka, että "hei Jussi, mulla on niin paljon kiireitä ollut viime aikoina, etten ole ehtinyt pitää yhteyttä kuin ihan lähimpiin ystäviin. Toivotaan, että tuossa kesän aikana törmäillään ja varmasti ollaankin molemmat menossa ainakin festareille. Moikataan kun nähdään, kivaa kevättä!"
Miten se valhe parantaa asiaa? Kun tulee kesä, eikä vieläkään ole aikaa? Eikö se toinen tunne itseään aika hölmöksi, kun on ehkä jopa luullut että tuo tarkoittaa että ehkä mennään yhdessä sinne festarille, ja toisella on vaan tarkoitus päästä tyypistä eroon.
Kun nämä joille ghoustaus tulee ihan puskasta, eivät ole niitä taitavimpia lukemaan rivinvälejä. Tuon vastaanottaja ottaa yhteyttä monta kertaa uudelleen ja luulee, että ollaan menossa yhdessä sinne festareille, eikä ehkä sitten järjestä festarireissua muuta kautta.
Mä en tahtoisi, että mulle valehdellaan. Ghoustauksessa sentään peli on selvä, ei tasan olla menossa mihinkään festareille yhdessä.
Mä en usko, että on sellaisia ghaoustauksia onkaan, joista se ghoustattu ei vähintään aavista, mistä on kyse. Tai pitäisi aavistaa.
Tätä minäkin eilen vähän ihmettelin, kun joidenkin mielestä valehtelu on parempi juttu kuin ghostaaminen. Ghostaamisessa toinen jää epävarmuuteen, mitä tapahtui (ei sentään odota, että mitään jatkoa enää tulisi), mutta ihan yhtä lailla jää epävarmuuteen, kun valheella annettu mielikuva ei sitten toteudukaan (eli jää odottamaan, että jatkoa on kuitenkin vielä tulossa).
Lasten maailmassa toimitaan noin eli, en vastaa mitään. Aika sydäntäsärkevää katsoa vierestä kun lapsi laittelee perään viestiä "saitko mun viestin", "eikö mun viestit tule perille", "ootko jostain suuttunu mulle".
Miksi aikuinen aikuisen normaaleilla sosiaalisilla taidoilla haluaisi laittaa toisen tuollaiseen asemaan jos ei ole tapahtunut mitään mistä olisi syytä suuttua, vaan ei vaan kinosta? Ei voi vaan vastata, että on niin kiirettä etten ehdi pitää yhteyttä nyt kuin lähimpien kanssa /minusta meillä ei ole tässä elämänvaiheessa mitään yhteistä tmv?
Siis aikuinenhan ei yleensä ole kuin lapsi, joka ottaa kaiken kirjaimellisesti. Ellei sitten ole jotain häikkää ihmissuhdetaidoissa tai on jotenkin epätoivoinen, yksinäinen tai muuten huonossa jamassa. En siis ole tässä mitenkään ghostaamista puolustamassa, vaan miettimässä, että asioissa on monta puolta. Ei kaikkien aikuisten taidot ihmissuhteissa ole kovin hyviä.
Ok, ja kysyn mitä häikkää on sellaisella ihmisellä sosiaalisissa taidoissa, joka ei osaa ystävällisesti ilmoittaa, ettei koe tarvetta yhteydenpidolle?
Mistä ihmeestä se toinen ihminen tietää, että olet vaikkapa saanut viestin jos et siihen mitään vastaa? Minä ajattelen tuollaisessa tilanteessa, että kaveri on lukenut viestin huonossa paikassa ja unohtanut sitten. Niin käy joskus itsellekin. Enpä ole ahdisteluna kokenut jos toinen on sit soittanut perään tai kysellyt, että meinastiko vastata.
Tää on tätä kiva-kiva porukkaa, joille ei ole vaikeita kommunikointitilanteita opetettu ollenkaan. Miten tuollainen pärjää jos tulee asiakkaalta reklamaatio? Tai täytyy irtisanoa työntekijä? Pitääkö senkin ymmärtää yskä kun aamulla työkoneen salasana ei enää toimi ja nimi on hävinnyt firman puhelinluettelosta?
Miten ilmoitetaan ystävällisesti, että en halua olla kaverisi enkä toivo viestejäsi? Ehkä itselläni ei tuohon taidot riitä. Omalla kohdalla jonkinlainen hiivuttaminen on toiminut eli jättää vastaamatta, vastaa viiveellä jne niin viesti on mennyt perille ja on moikkausvälit säilyneet.
Itselle on esimerkiksi sanottu että nyt on tosi kiireistä enkä ehdi nähdä. Otin tästä vinkin. Jos olisi jättänyt vastaamatta viestiin en kyllä moikkaisi enää.
Etkä koskaan enää ottanut häneen yhteyttä, koska tiesit, että hänellä tulee olemaan ikuisesti kiire? Tai et edes odottanut, että ystävän kiire olisi joskus ohi? Mä hieman vieroksun tuollaista selitystä, koska yleensä ihmisillä ei ole kiire koko lopun elämäänsä ja tuossa jätetään portti auki ystävyyden jatkumiselle sitten, kun kiireinen aika on ohi. Kuitenkinhan on tarkoitus, että ystävyys on lopullisesti ohi, oli kiirettä tai ei.
No, en? Ajattelin että pallo on hänellä, että ottanee sitten yhteyttä jos ottaa. Arvelinkin jo että saattaa käydä niin ettei ota. Mutta jos olisi ottanut olisin ollut ihan iloinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo psykoterapeutti tiedä mistään mitään. Tuon lehtijutun yksi lause kertoo kaiken tarvittavan. Se on ilmeisesti tuo ghostattu Annika joka sanoo: "Lähetin viestejä monessa eri sovelluksessa, mutta hän ei vastannut yhteenkään." Siis viesteillä pommittamista. Eli kun ei yhteyttä normaaliin tapaan saanut niin alkoi viesteillä ahdisteleminen, rauhanhäirintä,... vainoaminen.
Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa vainoaja. Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa rikollinen ja että se pois lähtenyt henkilö on ihan vain rikollisen uhri joka yrittää pysytellä turvallisen välimatkan päässä. Ei vainoaja tuollaista tilannetta itse voi tunnistaa. Psykoterapeuttien pitäisi tilanne tunnistaa.
Jaa, enpä nyt tiedä osaisinko puhtaalla omalla tunnolla ignorata kaverin viestejä tuolla lailla. Ihme munatonta touhua jos ei saa sanottua, että on jostain loukkaantunut tai kirjoitettua ihan vaan vaikka, että "hei Jussi, mulla on niin paljon kiireitä ollut viime aikoina, etten ole ehtinyt pitää yhteyttä kuin ihan lähimpiin ystäviin. Toivotaan, että tuossa kesän aikana törmäillään ja varmasti ollaankin molemmat menossa ainakin festareille. Moikataan kun nähdään, kivaa kevättä!"
Miten se valhe parantaa asiaa? Kun tulee kesä, eikä vieläkään ole aikaa? Eikö se toinen tunne itseään aika hölmöksi, kun on ehkä jopa luullut että tuo tarkoittaa että ehkä mennään yhdessä sinne festarille, ja toisella on vaan tarkoitus päästä tyypistä eroon.
Kun nämä joille ghoustaus tulee ihan puskasta, eivät ole niitä taitavimpia lukemaan rivinvälejä. Tuon vastaanottaja ottaa yhteyttä monta kertaa uudelleen ja luulee, että ollaan menossa yhdessä sinne festareille, eikä ehkä sitten järjestä festarireissua muuta kautta.
Mä en tahtoisi, että mulle valehdellaan. Ghoustauksessa sentään peli on selvä, ei tasan olla menossa mihinkään festareille yhdessä.
Mä en usko, että on sellaisia ghaoustauksia onkaan, joista se ghoustattu ei vähintään aavista, mistä on kyse. Tai pitäisi aavistaa.
Tätä minäkin eilen vähän ihmettelin, kun joidenkin mielestä valehtelu on parempi juttu kuin ghostaaminen. Ghostaamisessa toinen jää epävarmuuteen, mitä tapahtui (ei sentään odota, että mitään jatkoa enää tulisi), mutta ihan yhtä lailla jää epävarmuuteen, kun valheella annettu mielikuva ei sitten toteudukaan (eli jää odottamaan, että jatkoa on kuitenkin vielä tulossa).
Lasten maailmassa toimitaan noin eli, en vastaa mitään. Aika sydäntäsärkevää katsoa vierestä kun lapsi laittelee perään viestiä "saitko mun viestin", "eikö mun viestit tule perille", "ootko jostain suuttunu mulle".
Miksi aikuinen aikuisen normaaleilla sosiaalisilla taidoilla haluaisi laittaa toisen tuollaiseen asemaan jos ei ole tapahtunut mitään mistä olisi syytä suuttua, vaan ei vaan kinosta? Ei voi vaan vastata, että on niin kiirettä etten ehdi pitää yhteyttä nyt kuin lähimpien kanssa /minusta meillä ei ole tässä elämänvaiheessa mitään yhteistä tmv?
Siis aikuinenhan ei yleensä ole kuin lapsi, joka ottaa kaiken kirjaimellisesti. Ellei sitten ole jotain häikkää ihmissuhdetaidoissa tai on jotenkin epätoivoinen, yksinäinen tai muuten huonossa jamassa. En siis ole tässä mitenkään ghostaamista puolustamassa, vaan miettimässä, että asioissa on monta puolta. Ei kaikkien aikuisten taidot ihmissuhteissa ole kovin hyviä.
Ok, ja kysyn mitä häikkää on sellaisella ihmisellä sosiaalisissa taidoissa, joka ei osaa ystävällisesti ilmoittaa, ettei koe tarvetta yhteydenpidolle?
Mistä ihmeestä se toinen ihminen tietää, että olet vaikkapa saanut viestin jos et siihen mitään vastaa? Minä ajattelen tuollaisessa tilanteessa, että kaveri on lukenut viestin huonossa paikassa ja unohtanut sitten. Niin käy joskus itsellekin. Enpä ole ahdisteluna kokenut jos toinen on sit soittanut perään tai kysellyt, että meinastiko vastata.
Tää on tätä kiva-kiva porukkaa, joille ei ole vaikeita kommunikointitilanteita opetettu ollenkaan. Miten tuollainen pärjää jos tulee asiakkaalta reklamaatio? Tai täytyy irtisanoa työntekijä? Pitääkö senkin ymmärtää yskä kun aamulla työkoneen salasana ei enää toimi ja nimi on hävinnyt firman puhelinluettelosta?
Miten ilmoitetaan ystävällisesti, että en halua olla kaverisi enkä toivo viestejäsi? Ehkä itselläni ei tuohon taidot riitä. Omalla kohdalla jonkinlainen hiivuttaminen on toiminut eli jättää vastaamatta, vastaa viiveellä jne niin viesti on mennyt perille ja on moikkausvälit säilyneet.
Itselle on esimerkiksi sanottu että nyt on tosi kiireistä enkä ehdi nähdä. Otin tästä vinkin. Jos olisi jättänyt vastaamatta viestiin en kyllä moikkaisi enää.
Etkä koskaan enää ottanut häneen yhteyttä, koska tiesit, että hänellä tulee olemaan ikuisesti kiire? Tai et edes odottanut, että ystävän kiire olisi joskus ohi? Mä hieman vieroksun tuollaista selitystä, koska yleensä ihmisillä ei ole kiire koko lopun elämäänsä ja tuossa jätetään portti auki ystävyyden jatkumiselle sitten, kun kiireinen aika on ohi. Kuitenkinhan on tarkoitus, että ystävyys on lopullisesti ohi, oli kiirettä tai ei.
No, en? Ajattelin että pallo on hänellä, että ottanee sitten yhteyttä jos ottaa. Arvelinkin jo että saattaa käydä niin ettei ota. Mutta jos olisi ottanut olisin ollut ihan iloinen.
Näin minäkin ajattelen, että se normaalisti menee, kun on kommunikaatiotaidot ja psyyke kunnossa. Eli jos toinen ei vastaa, niin jätetään pallo sille toiselle eikä jäädä jankkaamaan miksi eikä vihotella turhasta. Ymmärretään, että muilla on syynsä, jolloin moikataan ihan hyvällä mielellä, jos jossain tavataan.
Ymmärrän, että ghostaus on kova paikka, jos on jollain tapaa yksinäinen tai heikoilla niin kuin aiemmin sanoin. Normaalisti ihmisillä on muitakin ystäviä, joten ei tarvitse tarrautua siihen yhteen.
t. Hyvä Ystävä kirjoitti:
Oletko sä ap hölmö? En muista kuka filosofi sanoi: "Ihminen on eläin joka kykenee tekemään sopimuksia".
Niin! Kuvittele ap että sinä ja minä kohtaamme jossain, siis vaikkapa töissä, opinnoissa, naapureina, metrossa, ihan missä vain. Kuvittele että minä tervehdin sinua JA sinä tervehdit minua. Se on siinä! Se sopimus on siinä. Sillä selvä. Tuolla tervehtimisellä me olemme sopineet että me olemme ystäviä ja pysymme ystävinä koko loppuikämme ja meidän on aina otettava toisemme huomioon kaikissa elämämme valinnoisa ja meidän on tehtävä toisillemme palveluksia ja annettava lahjoja ja kutsuttava toisemme häihin sekä ristiäisiin sekä valmistujaisiin sekä...
Niin. Sopimus. Sitoutuminen. Lupaus. SE PIDETÄÄN MIKÄ LUVATAAN!
Jos sinä yllättäen joskus et meinaakaan pitää sinun puoltasi sopimuksestamme, jos sinä et meinaakaan koko loppuelämäsi ajan jokaikinen hetki palvella kaikkia minun "ystävätarpeitani", niin sinä teet sopimusrikkomuksen. Niin, sinä rikot pyhän lupauksesi. Olet kunniasi ja ylpeytesi kautta vannonut palvelevasi minua, mutta sinä sittenkin syöt sanasi. Siinä vaiheessa sulla pitää olla todella älyttömän hyvä perustelu että miksi niin teet, miksi kohtelet mua niin pahasti kaltoin. Tuollaista ei toiselle ihmiselle saa tehdä! Sun pitää todellakin kertoa hyvä syy miksi sä kohtelet mua kuin kakkaa.
Sarkasmia mutta kakkaa. Kakkaa mutta sarkasmia. Huonoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
t. Hyvä Ystävä kirjoitti:
Oletko sä ap hölmö? En muista kuka filosofi sanoi: "Ihminen on eläin joka kykenee tekemään sopimuksia".
Niin! Kuvittele ap että sinä ja minä kohtaamme jossain, siis vaikkapa töissä, opinnoissa, naapureina, metrossa, ihan missä vain. Kuvittele että minä tervehdin sinua JA sinä tervehdit minua. Se on siinä! Se sopimus on siinä. Sillä selvä. Tuolla tervehtimisellä me olemme sopineet että me olemme ystäviä ja pysymme ystävinä koko loppuikämme ja meidän on aina otettava toisemme huomioon kaikissa elämämme valinnoisa ja meidän on tehtävä toisillemme palveluksia ja annettava lahjoja ja kutsuttava toisemme häihin sekä ristiäisiin sekä valmistujaisiin sekä...
Niin. Sopimus. Sitoutuminen. Lupaus. SE PIDETÄÄN MIKÄ LUVATAAN!
Jos sinä yllättäen joskus et meinaakaan pitää sinun puoltasi sopimuksestamme, jos sinä et meinaakaan koko loppuelämäsi ajan jokaikinen hetki palvella kaikkia minun "ystävätarpeitani", niin sinä teet sopimusrikkomuksen. Niin, sinä rikot pyhän lupauksesi. Olet kunniasi ja ylpeytesi kautta vannonut palvelevasi minua, mutta sinä sittenkin syöt sanasi. Siinä vaiheessa sulla pitää olla todella älyttömän hyvä perustelu että miksi niin teet, miksi kohtelet mua niin pahasti kaltoin. Tuollaista ei toiselle ihmiselle saa tehdä! Sun pitää todellakin kertoa hyvä syy miksi sä kohtelet mua kuin kakkaa.
Sarkasmia mutta kakkaa. Kakkaa mutta sarkasmia. Huonoa.
Joo, sarkasmi on hienovaraista ja taitolaji. Ei mikään huutomerkki-kirjoittajan laji.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo psykoterapeutti tiedä mistään mitään. Tuon lehtijutun yksi lause kertoo kaiken tarvittavan. Se on ilmeisesti tuo ghostattu Annika joka sanoo: "Lähetin viestejä monessa eri sovelluksessa, mutta hän ei vastannut yhteenkään." Siis viesteillä pommittamista. Eli kun ei yhteyttä normaaliin tapaan saanut niin alkoi viesteillä ahdisteleminen, rauhanhäirintä,... vainoaminen.
Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa vainoaja. Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa rikollinen ja että se pois lähtenyt henkilö on ihan vain rikollisen uhri joka yrittää pysytellä turvallisen välimatkan päässä. Ei vainoaja tuollaista tilannetta itse voi tunnistaa. Psykoterapeuttien pitäisi tilanne tunnistaa.
Jaa, enpä nyt tiedä osaisinko puhtaalla omalla tunnolla ignorata kaverin viestejä tuolla lailla. Ihme munatonta touhua jos ei saa sanottua, että on jostain loukkaantunut tai kirjoitettua ihan vaan vaikka, että "hei Jussi, mulla on niin paljon kiireitä ollut viime aikoina, etten ole ehtinyt pitää yhteyttä kuin ihan lähimpiin ystäviin. Toivotaan, että tuossa kesän aikana törmäillään ja varmasti ollaankin molemmat menossa ainakin festareille. Moikataan kun nähdään, kivaa kevättä!"
Miten se valhe parantaa asiaa? Kun tulee kesä, eikä vieläkään ole aikaa? Eikö se toinen tunne itseään aika hölmöksi, kun on ehkä jopa luullut että tuo tarkoittaa että ehkä mennään yhdessä sinne festarille, ja toisella on vaan tarkoitus päästä tyypistä eroon.
Kun nämä joille ghoustaus tulee ihan puskasta, eivät ole niitä taitavimpia lukemaan rivinvälejä. Tuon vastaanottaja ottaa yhteyttä monta kertaa uudelleen ja luulee, että ollaan menossa yhdessä sinne festareille, eikä ehkä sitten järjestä festarireissua muuta kautta.
Mä en tahtoisi, että mulle valehdellaan. Ghoustauksessa sentään peli on selvä, ei tasan olla menossa mihinkään festareille yhdessä.
Mä en usko, että on sellaisia ghaoustauksia onkaan, joista se ghoustattu ei vähintään aavista, mistä on kyse. Tai pitäisi aavistaa.
Tätä minäkin eilen vähän ihmettelin, kun joidenkin mielestä valehtelu on parempi juttu kuin ghostaaminen. Ghostaamisessa toinen jää epävarmuuteen, mitä tapahtui (ei sentään odota, että mitään jatkoa enää tulisi), mutta ihan yhtä lailla jää epävarmuuteen, kun valheella annettu mielikuva ei sitten toteudukaan (eli jää odottamaan, että jatkoa on kuitenkin vielä tulossa).
Lasten maailmassa toimitaan noin eli, en vastaa mitään. Aika sydäntäsärkevää katsoa vierestä kun lapsi laittelee perään viestiä "saitko mun viestin", "eikö mun viestit tule perille", "ootko jostain suuttunu mulle".
Miksi aikuinen aikuisen normaaleilla sosiaalisilla taidoilla haluaisi laittaa toisen tuollaiseen asemaan jos ei ole tapahtunut mitään mistä olisi syytä suuttua, vaan ei vaan kinosta? Ei voi vaan vastata, että on niin kiirettä etten ehdi pitää yhteyttä nyt kuin lähimpien kanssa /minusta meillä ei ole tässä elämänvaiheessa mitään yhteistä tmv?
Siis aikuinenhan ei yleensä ole kuin lapsi, joka ottaa kaiken kirjaimellisesti. Ellei sitten ole jotain häikkää ihmissuhdetaidoissa tai on jotenkin epätoivoinen, yksinäinen tai muuten huonossa jamassa. En siis ole tässä mitenkään ghostaamista puolustamassa, vaan miettimässä, että asioissa on monta puolta. Ei kaikkien aikuisten taidot ihmissuhteissa ole kovin hyviä.
Ok, ja kysyn mitä häikkää on sellaisella ihmisellä sosiaalisissa taidoissa, joka ei osaa ystävällisesti ilmoittaa, ettei koe tarvetta yhteydenpidolle?
Mistä ihmeestä se toinen ihminen tietää, että olet vaikkapa saanut viestin jos et siihen mitään vastaa? Minä ajattelen tuollaisessa tilanteessa, että kaveri on lukenut viestin huonossa paikassa ja unohtanut sitten. Niin käy joskus itsellekin. Enpä ole ahdisteluna kokenut jos toinen on sit soittanut perään tai kysellyt, että meinastiko vastata.
Tää on tätä kiva-kiva porukkaa, joille ei ole vaikeita kommunikointitilanteita opetettu ollenkaan. Miten tuollainen pärjää jos tulee asiakkaalta reklamaatio? Tai täytyy irtisanoa työntekijä? Pitääkö senkin ymmärtää yskä kun aamulla työkoneen salasana ei enää toimi ja nimi on hävinnyt firman puhelinluettelosta?
Miten ilmoitetaan ystävällisesti, että en halua olla kaverisi enkä toivo viestejäsi? Ehkä itselläni ei tuohon taidot riitä. Omalla kohdalla jonkinlainen hiivuttaminen on toiminut eli jättää vastaamatta, vastaa viiveellä jne niin viesti on mennyt perille ja on moikkausvälit säilyneet.
Itselle on esimerkiksi sanottu että nyt on tosi kiireistä enkä ehdi nähdä. Otin tästä vinkin. Jos olisi jättänyt vastaamatta viestiin en kyllä moikkaisi enää.
Etkä koskaan enää ottanut häneen yhteyttä, koska tiesit, että hänellä tulee olemaan ikuisesti kiire? Tai et edes odottanut, että ystävän kiire olisi joskus ohi? Mä hieman vieroksun tuollaista selitystä, koska yleensä ihmisillä ei ole kiire koko lopun elämäänsä ja tuossa jätetään portti auki ystävyyden jatkumiselle sitten, kun kiireinen aika on ohi. Kuitenkinhan on tarkoitus, että ystävyys on lopullisesti ohi, oli kiirettä tai ei.
No, en? Ajattelin että pallo on hänellä, että ottanee sitten yhteyttä jos ottaa. Arvelinkin jo että saattaa käydä niin ettei ota. Mutta jos olisi ottanut olisin ollut ihan iloinen.
Näin minäkin ajattelen, että se normaalisti menee, kun on kommunikaatiotaidot ja psyyke kunnossa. Eli jos toinen ei vastaa, niin jätetään pallo sille toiselle eikä jäädä jankkaamaan miksi eikä vihotella turhasta. Ymmärretään, että muilla on syynsä, jolloin moikataan ihan hyvällä mielellä, jos jossain tavataan.
Ymmärrän, että ghostaus on kova paikka, jos on jollain tapaa yksinäinen tai heikoilla niin kuin aiemmin sanoin. Normaalisti ihmisillä on muitakin ystäviä, joten ei tarvitse tarrautua siihen yhteen.
Siksi minäkin olen sanonut että kyllä luonnevikaiset saa ghostata, se voi olla turvallisuuden kannalta järkevääkin. Mutta ehkei kuitenkaan kannata tehdä muista ikäviä oletuksia. Esimerkiksi minulla ei todellakaan ole paljoa kavereita, enkä ole takertunut keneenkään vaikka tottakai se harmittaa. Kyllä minä aion sanoa suoraan ja sanoa jatkossa sellaisille jotka pyytää selitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo psykoterapeutti tiedä mistään mitään. Tuon lehtijutun yksi lause kertoo kaiken tarvittavan. Se on ilmeisesti tuo ghostattu Annika joka sanoo: "Lähetin viestejä monessa eri sovelluksessa, mutta hän ei vastannut yhteenkään." Siis viesteillä pommittamista. Eli kun ei yhteyttä normaaliin tapaan saanut niin alkoi viesteillä ahdisteleminen, rauhanhäirintä,... vainoaminen.
Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa vainoaja. Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa rikollinen ja että se pois lähtenyt henkilö on ihan vain rikollisen uhri joka yrittää pysytellä turvallisen välimatkan päässä. Ei vainoaja tuollaista tilannetta itse voi tunnistaa. Psykoterapeuttien pitäisi tilanne tunnistaa.
Jaa, enpä nyt tiedä osaisinko puhtaalla omalla tunnolla ignorata kaverin viestejä tuolla lailla. Ihme munatonta touhua jos ei saa sanottua, että on jostain loukkaantunut tai kirjoitettua ihan vaan vaikka, että "hei Jussi, mulla on niin paljon kiireitä ollut viime aikoina, etten ole ehtinyt pitää yhteyttä kuin ihan lähimpiin ystäviin. Toivotaan, että tuossa kesän aikana törmäillään ja varmasti ollaankin molemmat menossa ainakin festareille. Moikataan kun nähdään, kivaa kevättä!"
Miten se valhe parantaa asiaa? Kun tulee kesä, eikä vieläkään ole aikaa? Eikö se toinen tunne itseään aika hölmöksi, kun on ehkä jopa luullut että tuo tarkoittaa että ehkä mennään yhdessä sinne festarille, ja toisella on vaan tarkoitus päästä tyypistä eroon.
Kun nämä joille ghoustaus tulee ihan puskasta, eivät ole niitä taitavimpia lukemaan rivinvälejä. Tuon vastaanottaja ottaa yhteyttä monta kertaa uudelleen ja luulee, että ollaan menossa yhdessä sinne festareille, eikä ehkä sitten järjestä festarireissua muuta kautta.
Mä en tahtoisi, että mulle valehdellaan. Ghoustauksessa sentään peli on selvä, ei tasan olla menossa mihinkään festareille yhdessä.
Mä en usko, että on sellaisia ghaoustauksia onkaan, joista se ghoustattu ei vähintään aavista, mistä on kyse. Tai pitäisi aavistaa.
Tätä minäkin eilen vähän ihmettelin, kun joidenkin mielestä valehtelu on parempi juttu kuin ghostaaminen. Ghostaamisessa toinen jää epävarmuuteen, mitä tapahtui (ei sentään odota, että mitään jatkoa enää tulisi), mutta ihan yhtä lailla jää epävarmuuteen, kun valheella annettu mielikuva ei sitten toteudukaan (eli jää odottamaan, että jatkoa on kuitenkin vielä tulossa).
Lasten maailmassa toimitaan noin eli, en vastaa mitään. Aika sydäntäsärkevää katsoa vierestä kun lapsi laittelee perään viestiä "saitko mun viestin", "eikö mun viestit tule perille", "ootko jostain suuttunu mulle".
Miksi aikuinen aikuisen normaaleilla sosiaalisilla taidoilla haluaisi laittaa toisen tuollaiseen asemaan jos ei ole tapahtunut mitään mistä olisi syytä suuttua, vaan ei vaan kinosta? Ei voi vaan vastata, että on niin kiirettä etten ehdi pitää yhteyttä nyt kuin lähimpien kanssa /minusta meillä ei ole tässä elämänvaiheessa mitään yhteistä tmv?
Siis aikuinenhan ei yleensä ole kuin lapsi, joka ottaa kaiken kirjaimellisesti. Ellei sitten ole jotain häikkää ihmissuhdetaidoissa tai on jotenkin epätoivoinen, yksinäinen tai muuten huonossa jamassa. En siis ole tässä mitenkään ghostaamista puolustamassa, vaan miettimässä, että asioissa on monta puolta. Ei kaikkien aikuisten taidot ihmissuhteissa ole kovin hyviä.
Ok, ja kysyn mitä häikkää on sellaisella ihmisellä sosiaalisissa taidoissa, joka ei osaa ystävällisesti ilmoittaa, ettei koe tarvetta yhteydenpidolle?
Mistä ihmeestä se toinen ihminen tietää, että olet vaikkapa saanut viestin jos et siihen mitään vastaa? Minä ajattelen tuollaisessa tilanteessa, että kaveri on lukenut viestin huonossa paikassa ja unohtanut sitten. Niin käy joskus itsellekin. Enpä ole ahdisteluna kokenut jos toinen on sit soittanut perään tai kysellyt, että meinastiko vastata.
Tää on tätä kiva-kiva porukkaa, joille ei ole vaikeita kommunikointitilanteita opetettu ollenkaan. Miten tuollainen pärjää jos tulee asiakkaalta reklamaatio? Tai täytyy irtisanoa työntekijä? Pitääkö senkin ymmärtää yskä kun aamulla työkoneen salasana ei enää toimi ja nimi on hävinnyt firman puhelinluettelosta?
Miten ilmoitetaan ystävällisesti, että en halua olla kaverisi enkä toivo viestejäsi? Ehkä itselläni ei tuohon taidot riitä. Omalla kohdalla jonkinlainen hiivuttaminen on toiminut eli jättää vastaamatta, vastaa viiveellä jne niin viesti on mennyt perille ja on moikkausvälit säilyneet.
Itselle on esimerkiksi sanottu että nyt on tosi kiireistä enkä ehdi nähdä. Otin tästä vinkin. Jos olisi jättänyt vastaamatta viestiin en kyllä moikkaisi enää.
Etkä koskaan enää ottanut häneen yhteyttä, koska tiesit, että hänellä tulee olemaan ikuisesti kiire? Tai et edes odottanut, että ystävän kiire olisi joskus ohi? Mä hieman vieroksun tuollaista selitystä, koska yleensä ihmisillä ei ole kiire koko lopun elämäänsä ja tuossa jätetään portti auki ystävyyden jatkumiselle sitten, kun kiireinen aika on ohi. Kuitenkinhan on tarkoitus, että ystävyys on lopullisesti ohi, oli kiirettä tai ei.
No, en? Ajattelin että pallo on hänellä, että ottanee sitten yhteyttä jos ottaa. Arvelinkin jo että saattaa käydä niin ettei ota. Mutta jos olisi ottanut olisin ollut ihan iloinen.
Näin minäkin ajattelen, että se normaalisti menee, kun on kommunikaatiotaidot ja psyyke kunnossa. Eli jos toinen ei vastaa, niin jätetään pallo sille toiselle eikä jäädä jankkaamaan miksi eikä vihotella turhasta. Ymmärretään, että muilla on syynsä, jolloin moikataan ihan hyvällä mielellä, jos jossain tavataan.
Ymmärrän, että ghostaus on kova paikka, jos on jollain tapaa yksinäinen tai heikoilla niin kuin aiemmin sanoin. Normaalisti ihmisillä on muitakin ystäviä, joten ei tarvitse tarrautua siihen yhteen.
Mutta siis meni ohi, että kirjoitit "jos ei toinen ei vastaa.." Se kuuluu ihan hyviin tapoihin vastata. Ei esim. lapsuudenkaveria jätetä niin että jätetään vaan vastaamatta viesteihin.
Tai että jos oikeasti ihminen jota olen pitänyt ystävänä jättää vastaamatta niin en kyllä moikkaa ihan hyvällä jos kadulla törmätään. Minusta sinulla joka puhut "ghoustaamisesta" on vähän outo käsitys että tuon pitäisi olla hyväksyttyä toimintaa.
Ole reilu, älä ghostaa, sano jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin että ystävän ghostaaminen on kova paikka ihan jokaiselle joka on oikeasti välittänyt ystävästään. Kyllä se saa surettaa ja tuntua, ärsyttääkin. Että eikö enempää ansainnut. Se on sitten vaan ne myrkylliset ihmiset jotka tämän jotenkin kostaa. Muut vaan jää murehtimaan itsekseen tai koittaa unohtaa koko ihmisen ja menee eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo psykoterapeutti tiedä mistään mitään. Tuon lehtijutun yksi lause kertoo kaiken tarvittavan. Se on ilmeisesti tuo ghostattu Annika joka sanoo: "Lähetin viestejä monessa eri sovelluksessa, mutta hän ei vastannut yhteenkään." Siis viesteillä pommittamista. Eli kun ei yhteyttä normaaliin tapaan saanut niin alkoi viesteillä ahdisteleminen, rauhanhäirintä,... vainoaminen.
Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa vainoaja. Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa rikollinen ja että se pois lähtenyt henkilö on ihan vain rikollisen uhri joka yrittää pysytellä turvallisen välimatkan päässä. Ei vainoaja tuollaista tilannetta itse voi tunnistaa. Psykoterapeuttien pitäisi tilanne tunnistaa.
Jaa, enpä nyt tiedä osaisinko puhtaalla omalla tunnolla ignorata kaverin viestejä tuolla lailla. Ihme munatonta touhua jos ei saa sanottua, että on jostain loukkaantunut tai kirjoitettua ihan vaan vaikka, että "hei Jussi, mulla on niin paljon kiireitä ollut viime aikoina, etten ole ehtinyt pitää yhteyttä kuin ihan lähimpiin ystäviin. Toivotaan, että tuossa kesän aikana törmäillään ja varmasti ollaankin molemmat menossa ainakin festareille. Moikataan kun nähdään, kivaa kevättä!"
Miten se valhe parantaa asiaa? Kun tulee kesä, eikä vieläkään ole aikaa? Eikö se toinen tunne itseään aika hölmöksi, kun on ehkä jopa luullut että tuo tarkoittaa että ehkä mennään yhdessä sinne festarille, ja toisella on vaan tarkoitus päästä tyypistä eroon.
Kun nämä joille ghoustaus tulee ihan puskasta, eivät ole niitä taitavimpia lukemaan rivinvälejä. Tuon vastaanottaja ottaa yhteyttä monta kertaa uudelleen ja luulee, että ollaan menossa yhdessä sinne festareille, eikä ehkä sitten järjestä festarireissua muuta kautta.
Mä en tahtoisi, että mulle valehdellaan. Ghoustauksessa sentään peli on selvä, ei tasan olla menossa mihinkään festareille yhdessä.
Mä en usko, että on sellaisia ghaoustauksia onkaan, joista se ghoustattu ei vähintään aavista, mistä on kyse. Tai pitäisi aavistaa.
Tätä minäkin eilen vähän ihmettelin, kun joidenkin mielestä valehtelu on parempi juttu kuin ghostaaminen. Ghostaamisessa toinen jää epävarmuuteen, mitä tapahtui (ei sentään odota, että mitään jatkoa enää tulisi), mutta ihan yhtä lailla jää epävarmuuteen, kun valheella annettu mielikuva ei sitten toteudukaan (eli jää odottamaan, että jatkoa on kuitenkin vielä tulossa).
Lasten maailmassa toimitaan noin eli, en vastaa mitään. Aika sydäntäsärkevää katsoa vierestä kun lapsi laittelee perään viestiä "saitko mun viestin", "eikö mun viestit tule perille", "ootko jostain suuttunu mulle".
Miksi aikuinen aikuisen normaaleilla sosiaalisilla taidoilla haluaisi laittaa toisen tuollaiseen asemaan jos ei ole tapahtunut mitään mistä olisi syytä suuttua, vaan ei vaan kinosta? Ei voi vaan vastata, että on niin kiirettä etten ehdi pitää yhteyttä nyt kuin lähimpien kanssa /minusta meillä ei ole tässä elämänvaiheessa mitään yhteistä tmv?
Siis aikuinenhan ei yleensä ole kuin lapsi, joka ottaa kaiken kirjaimellisesti. Ellei sitten ole jotain häikkää ihmissuhdetaidoissa tai on jotenkin epätoivoinen, yksinäinen tai muuten huonossa jamassa. En siis ole tässä mitenkään ghostaamista puolustamassa, vaan miettimässä, että asioissa on monta puolta. Ei kaikkien aikuisten taidot ihmissuhteissa ole kovin hyviä.
Ok, ja kysyn mitä häikkää on sellaisella ihmisellä sosiaalisissa taidoissa, joka ei osaa ystävällisesti ilmoittaa, ettei koe tarvetta yhteydenpidolle?
Mistä ihmeestä se toinen ihminen tietää, että olet vaikkapa saanut viestin jos et siihen mitään vastaa? Minä ajattelen tuollaisessa tilanteessa, että kaveri on lukenut viestin huonossa paikassa ja unohtanut sitten. Niin käy joskus itsellekin. Enpä ole ahdisteluna kokenut jos toinen on sit soittanut perään tai kysellyt, että meinastiko vastata.
Tää on tätä kiva-kiva porukkaa, joille ei ole vaikeita kommunikointitilanteita opetettu ollenkaan. Miten tuollainen pärjää jos tulee asiakkaalta reklamaatio? Tai täytyy irtisanoa työntekijä? Pitääkö senkin ymmärtää yskä kun aamulla työkoneen salasana ei enää toimi ja nimi on hävinnyt firman puhelinluettelosta?
Miten ilmoitetaan ystävällisesti, että en halua olla kaverisi enkä toivo viestejäsi? Ehkä itselläni ei tuohon taidot riitä. Omalla kohdalla jonkinlainen hiivuttaminen on toiminut eli jättää vastaamatta, vastaa viiveellä jne niin viesti on mennyt perille ja on moikkausvälit säilyneet.
Itselle on esimerkiksi sanottu että nyt on tosi kiireistä enkä ehdi nähdä. Otin tästä vinkin. Jos olisi jättänyt vastaamatta viestiin en kyllä moikkaisi enää.
Etkä koskaan enää ottanut häneen yhteyttä, koska tiesit, että hänellä tulee olemaan ikuisesti kiire? Tai et edes odottanut, että ystävän kiire olisi joskus ohi? Mä hieman vieroksun tuollaista selitystä, koska yleensä ihmisillä ei ole kiire koko lopun elämäänsä ja tuossa jätetään portti auki ystävyyden jatkumiselle sitten, kun kiireinen aika on ohi. Kuitenkinhan on tarkoitus, että ystävyys on lopullisesti ohi, oli kiirettä tai ei.
No, en? Ajattelin että pallo on hänellä, että ottanee sitten yhteyttä jos ottaa. Arvelinkin jo että saattaa käydä niin ettei ota. Mutta jos olisi ottanut olisin ollut ihan iloinen.
Näin minäkin ajattelen, että se normaalisti menee, kun on kommunikaatiotaidot ja psyyke kunnossa. Eli jos toinen ei vastaa, niin jätetään pallo sille toiselle eikä jäädä jankkaamaan miksi eikä vihotella turhasta. Ymmärretään, että muilla on syynsä, jolloin moikataan ihan hyvällä mielellä, jos jossain tavataan.
Ymmärrän, että ghostaus on kova paikka, jos on jollain tapaa yksinäinen tai heikoilla niin kuin aiemmin sanoin. Normaalisti ihmisillä on muitakin ystäviä, joten ei tarvitse tarrautua siihen yhteen.
Tuntuu että puhutaan vähän eri asioista, tai jotenkin vähän ohi toistemme. Itsepintaisesti olet sitä mieltä että ystävän voi jättää vastaamatta sille mitään, ja sitten pitäisi voida moikata kadulla iloisesti jos törmätään. Mitäs ihmettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo psykoterapeutti tiedä mistään mitään. Tuon lehtijutun yksi lause kertoo kaiken tarvittavan. Se on ilmeisesti tuo ghostattu Annika joka sanoo: "Lähetin viestejä monessa eri sovelluksessa, mutta hän ei vastannut yhteenkään." Siis viesteillä pommittamista. Eli kun ei yhteyttä normaaliin tapaan saanut niin alkoi viesteillä ahdisteleminen, rauhanhäirintä,... vainoaminen.
Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa vainoaja. Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa rikollinen ja että se pois lähtenyt henkilö on ihan vain rikollisen uhri joka yrittää pysytellä turvallisen välimatkan päässä. Ei vainoaja tuollaista tilannetta itse voi tunnistaa. Psykoterapeuttien pitäisi tilanne tunnistaa.
Osa varmasti on mainittuja takertujia, jopa vainoojia. Itselläkin on yksi samantyyppinen tapaus kauan sitten, joka yritti eri tavoin painostamalla ja pommittamalla jatkaa ystävyyttä.
Kaikki eivät kuitenkaan ole tuollaisia, vaan tapauksia, missä on jotain ystävyyttä on ollut, mutta syystä tai toisesta toinen osapuoli ei ole kokenut läheistä ystävyyttä tai sitten ei enää koe läheistä ystävyyttä. Psykoterapeutti esitti asian niin kuin ystävyyden lopettaminen olisi jotain poikkeuksillista ja erityistä käsittelyä vaativaa, vaikka suurin osa ystävyyksistä todellakin päättyy luonnostaan jomman kumman tai molempien yhteisestä päätöksestä. Näin syvällä kai on ajatus ystävyyden ikuisuudesta. Jokainen yli viisikymppinen kuitenkin tietää, että ystävyyksistä suurin osa loppuu. Itselläni on vain yksi ystävä, joka on peräisin lapsuudesta asti. Jos asuu koko ikänsä samalla paikkakunnalla voi ystäviä kauempaa lapsuudesta ja nuoruudesta ehkä säilyä pitempään. Ap
Ja sinä kuvittelet ymmärtäväsi tämän asian paremmin kuin ammattilainen? Minusta olet lähinnä narsistinen, samoin ajattelusi.
Sen sijaan että syytät minua narsistiseksi voisit varmaan perustella kantasi? Miksi psykoterapeutin näkemys on mielestäsi perusteltu eli oletko esimerkiksi sitä mieltä, että ystävyyden päättyessä pitäisi mennä pariterapiaan? Ap
Pitkän ystävyyden päättyminen voi olla toiselle niin traumaattista, että kyllä, jos tämä niin haluaa. Selvittää syyt ja tapahtumat jotka päättävät ihmissuhteen.
Tämä. Samalla kehittyy molempien tunnetaidot ja itsereflektio.
Niin eli juuri kun on saanut Voimia lopettaa stalkkaavan sosiopaatin/oikeasti raskaan ja takertuvan ihmisen kanssa yhteydenpito niin pakotettaisiin terapian kautta yhteen. Hyvin sairas skenaario. Terapia voi olla hyvä jos ystävillä on yhteinen lapsi, muuten ei todellakaan mitään syytä. Nyt jotain rajaa. "Rajat" - siinä se ydin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo psykoterapeutti tiedä mistään mitään. Tuon lehtijutun yksi lause kertoo kaiken tarvittavan. Se on ilmeisesti tuo ghostattu Annika joka sanoo: "Lähetin viestejä monessa eri sovelluksessa, mutta hän ei vastannut yhteenkään." Siis viesteillä pommittamista. Eli kun ei yhteyttä normaaliin tapaan saanut niin alkoi viesteillä ahdisteleminen, rauhanhäirintä,... vainoaminen.
Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa vainoaja. Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa rikollinen ja että se pois lähtenyt henkilö on ihan vain rikollisen uhri joka yrittää pysytellä turvallisen välimatkan päässä. Ei vainoaja tuollaista tilannetta itse voi tunnistaa. Psykoterapeuttien pitäisi tilanne tunnistaa.
Jaa, enpä nyt tiedä osaisinko puhtaalla omalla tunnolla ignorata kaverin viestejä tuolla lailla. Ihme munatonta touhua jos ei saa sanottua, että on jostain loukkaantunut tai kirjoitettua ihan vaan vaikka, että "hei Jussi, mulla on niin paljon kiireitä ollut viime aikoina, etten ole ehtinyt pitää yhteyttä kuin ihan lähimpiin ystäviin. Toivotaan, että tuossa kesän aikana törmäillään ja varmasti ollaankin molemmat menossa ainakin festareille. Moikataan kun nähdään, kivaa kevättä!"
Miten se valhe parantaa asiaa? Kun tulee kesä, eikä vieläkään ole aikaa? Eikö se toinen tunne itseään aika hölmöksi, kun on ehkä jopa luullut että tuo tarkoittaa että ehkä mennään yhdessä sinne festarille, ja toisella on vaan tarkoitus päästä tyypistä eroon.
Kun nämä joille ghoustaus tulee ihan puskasta, eivät ole niitä taitavimpia lukemaan rivinvälejä. Tuon vastaanottaja ottaa yhteyttä monta kertaa uudelleen ja luulee, että ollaan menossa yhdessä sinne festareille, eikä ehkä sitten järjestä festarireissua muuta kautta.
Mä en tahtoisi, että mulle valehdellaan. Ghoustauksessa sentään peli on selvä, ei tasan olla menossa mihinkään festareille yhdessä.
Mä en usko, että on sellaisia ghaoustauksia onkaan, joista se ghoustattu ei vähintään aavista, mistä on kyse. Tai pitäisi aavistaa.
Tätä minäkin eilen vähän ihmettelin, kun joidenkin mielestä valehtelu on parempi juttu kuin ghostaaminen. Ghostaamisessa toinen jää epävarmuuteen, mitä tapahtui (ei sentään odota, että mitään jatkoa enää tulisi), mutta ihan yhtä lailla jää epävarmuuteen, kun valheella annettu mielikuva ei sitten toteudukaan (eli jää odottamaan, että jatkoa on kuitenkin vielä tulossa).
Lasten maailmassa toimitaan noin eli, en vastaa mitään. Aika sydäntäsärkevää katsoa vierestä kun lapsi laittelee perään viestiä "saitko mun viestin", "eikö mun viestit tule perille", "ootko jostain suuttunu mulle".
Miksi aikuinen aikuisen normaaleilla sosiaalisilla taidoilla haluaisi laittaa toisen tuollaiseen asemaan jos ei ole tapahtunut mitään mistä olisi syytä suuttua, vaan ei vaan kinosta? Ei voi vaan vastata, että on niin kiirettä etten ehdi pitää yhteyttä nyt kuin lähimpien kanssa /minusta meillä ei ole tässä elämänvaiheessa mitään yhteistä tmv?
Siis aikuinenhan ei yleensä ole kuin lapsi, joka ottaa kaiken kirjaimellisesti. Ellei sitten ole jotain häikkää ihmissuhdetaidoissa tai on jotenkin epätoivoinen, yksinäinen tai muuten huonossa jamassa. En siis ole tässä mitenkään ghostaamista puolustamassa, vaan miettimässä, että asioissa on monta puolta. Ei kaikkien aikuisten taidot ihmissuhteissa ole kovin hyviä.
Ok, ja kysyn mitä häikkää on sellaisella ihmisellä sosiaalisissa taidoissa, joka ei osaa ystävällisesti ilmoittaa, ettei koe tarvetta yhteydenpidolle?
Mistä ihmeestä se toinen ihminen tietää, että olet vaikkapa saanut viestin jos et siihen mitään vastaa? Minä ajattelen tuollaisessa tilanteessa, että kaveri on lukenut viestin huonossa paikassa ja unohtanut sitten. Niin käy joskus itsellekin. Enpä ole ahdisteluna kokenut jos toinen on sit soittanut perään tai kysellyt, että meinastiko vastata.
Tää on tätä kiva-kiva porukkaa, joille ei ole vaikeita kommunikointitilanteita opetettu ollenkaan. Miten tuollainen pärjää jos tulee asiakkaalta reklamaatio? Tai täytyy irtisanoa työntekijä? Pitääkö senkin ymmärtää yskä kun aamulla työkoneen salasana ei enää toimi ja nimi on hävinnyt firman puhelinluettelosta?
Miten ilmoitetaan ystävällisesti, että en halua olla kaverisi enkä toivo viestejäsi? Ehkä itselläni ei tuohon taidot riitä. Omalla kohdalla jonkinlainen hiivuttaminen on toiminut eli jättää vastaamatta, vastaa viiveellä jne niin viesti on mennyt perille ja on moikkausvälit säilyneet.
Itselle on esimerkiksi sanottu että nyt on tosi kiireistä enkä ehdi nähdä. Otin tästä vinkin. Jos olisi jättänyt vastaamatta viestiin en kyllä moikkaisi enää.
Etkä koskaan enää ottanut häneen yhteyttä, koska tiesit, että hänellä tulee olemaan ikuisesti kiire? Tai et edes odottanut, että ystävän kiire olisi joskus ohi? Mä hieman vieroksun tuollaista selitystä, koska yleensä ihmisillä ei ole kiire koko lopun elämäänsä ja tuossa jätetään portti auki ystävyyden jatkumiselle sitten, kun kiireinen aika on ohi. Kuitenkinhan on tarkoitus, että ystävyys on lopullisesti ohi, oli kiirettä tai ei.
No, en? Ajattelin että pallo on hänellä, että ottanee sitten yhteyttä jos ottaa. Arvelinkin jo että saattaa käydä niin ettei ota. Mutta jos olisi ottanut olisin ollut ihan iloinen.
Näin minäkin ajattelen, että se normaalisti menee, kun on kommunikaatiotaidot ja psyyke kunnossa. Eli jos toinen ei vastaa, niin jätetään pallo sille toiselle eikä jäädä jankkaamaan miksi eikä vihotella turhasta. Ymmärretään, että muilla on syynsä, jolloin moikataan ihan hyvällä mielellä, jos jossain tavataan.
Ymmärrän, että ghostaus on kova paikka, jos on jollain tapaa yksinäinen tai heikoilla niin kuin aiemmin sanoin. Normaalisti ihmisillä on muitakin ystäviä, joten ei tarvitse tarrautua siihen yhteen.
Tuntuu että puhutaan vähän eri asioista, tai jotenkin vähän ohi toistemme. Itsepintaisesti olet sitä mieltä että ystävän voi jättää vastaamatta sille mitään, ja sitten pitäisi voida moikata kadulla iloisesti jos törmätään. Mitäs ihmettä.
Minäkin puutun tähän teidän keskusteluunne. Jos ei ghostaa vaan yksinkertaisesti vain vähentää yhteydenpitoa, jolloin ystävyyssuhde vain hiipuu, jompi kumpi on kuitenkin se, joka laittaa viimeisen viestin, johon toinen ei enää vastaa.
Jotkut ihmiset ovat sitkeitä ja eri verukkeilla takertuvat, syyllistävät jne. Ja senkin jälkeen kun on vuosia, kyllä - vuosia ystävällisesti otettu etäisyyttä ja kirjoitettu kirjeitä, yritetty kauniisti puhua livenä, hän jatkaa, tuppautuu, tunkeutuu jopa lapsilleni laittamaan viestiä, koen ihmisen häiriköksi :/.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo psykoterapeutti tiedä mistään mitään. Tuon lehtijutun yksi lause kertoo kaiken tarvittavan. Se on ilmeisesti tuo ghostattu Annika joka sanoo: "Lähetin viestejä monessa eri sovelluksessa, mutta hän ei vastannut yhteenkään." Siis viesteillä pommittamista. Eli kun ei yhteyttä normaaliin tapaan saanut niin alkoi viesteillä ahdisteleminen, rauhanhäirintä,... vainoaminen.
Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa vainoaja. Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa rikollinen ja että se pois lähtenyt henkilö on ihan vain rikollisen uhri joka yrittää pysytellä turvallisen välimatkan päässä. Ei vainoaja tuollaista tilannetta itse voi tunnistaa. Psykoterapeuttien pitäisi tilanne tunnistaa.
Jaa, enpä nyt tiedä osaisinko puhtaalla omalla tunnolla ignorata kaverin viestejä tuolla lailla. Ihme munatonta touhua jos ei saa sanottua, että on jostain loukkaantunut tai kirjoitettua ihan vaan vaikka, että "hei Jussi, mulla on niin paljon kiireitä ollut viime aikoina, etten ole ehtinyt pitää yhteyttä kuin ihan lähimpiin ystäviin. Toivotaan, että tuossa kesän aikana törmäillään ja varmasti ollaankin molemmat menossa ainakin festareille. Moikataan kun nähdään, kivaa kevättä!"
Miten se valhe parantaa asiaa? Kun tulee kesä, eikä vieläkään ole aikaa? Eikö se toinen tunne itseään aika hölmöksi, kun on ehkä jopa luullut että tuo tarkoittaa että ehkä mennään yhdessä sinne festarille, ja toisella on vaan tarkoitus päästä tyypistä eroon.
Kun nämä joille ghoustaus tulee ihan puskasta, eivät ole niitä taitavimpia lukemaan rivinvälejä. Tuon vastaanottaja ottaa yhteyttä monta kertaa uudelleen ja luulee, että ollaan menossa yhdessä sinne festareille, eikä ehkä sitten järjestä festarireissua muuta kautta.
Mä en tahtoisi, että mulle valehdellaan. Ghoustauksessa sentään peli on selvä, ei tasan olla menossa mihinkään festareille yhdessä.
Mä en usko, että on sellaisia ghaoustauksia onkaan, joista se ghoustattu ei vähintään aavista, mistä on kyse. Tai pitäisi aavistaa.
Tätä minäkin eilen vähän ihmettelin, kun joidenkin mielestä valehtelu on parempi juttu kuin ghostaaminen. Ghostaamisessa toinen jää epävarmuuteen, mitä tapahtui (ei sentään odota, että mitään jatkoa enää tulisi), mutta ihan yhtä lailla jää epävarmuuteen, kun valheella annettu mielikuva ei sitten toteudukaan (eli jää odottamaan, että jatkoa on kuitenkin vielä tulossa).
Lasten maailmassa toimitaan noin eli, en vastaa mitään. Aika sydäntäsärkevää katsoa vierestä kun lapsi laittelee perään viestiä "saitko mun viestin", "eikö mun viestit tule perille", "ootko jostain suuttunu mulle".
Miksi aikuinen aikuisen normaaleilla sosiaalisilla taidoilla haluaisi laittaa toisen tuollaiseen asemaan jos ei ole tapahtunut mitään mistä olisi syytä suuttua, vaan ei vaan kinosta? Ei voi vaan vastata, että on niin kiirettä etten ehdi pitää yhteyttä nyt kuin lähimpien kanssa /minusta meillä ei ole tässä elämänvaiheessa mitään yhteistä tmv?
Siis aikuinenhan ei yleensä ole kuin lapsi, joka ottaa kaiken kirjaimellisesti. Ellei sitten ole jotain häikkää ihmissuhdetaidoissa tai on jotenkin epätoivoinen, yksinäinen tai muuten huonossa jamassa. En siis ole tässä mitenkään ghostaamista puolustamassa, vaan miettimässä, että asioissa on monta puolta. Ei kaikkien aikuisten taidot ihmissuhteissa ole kovin hyviä.
Ok, ja kysyn mitä häikkää on sellaisella ihmisellä sosiaalisissa taidoissa, joka ei osaa ystävällisesti ilmoittaa, ettei koe tarvetta yhteydenpidolle?
Mistä ihmeestä se toinen ihminen tietää, että olet vaikkapa saanut viestin jos et siihen mitään vastaa? Minä ajattelen tuollaisessa tilanteessa, että kaveri on lukenut viestin huonossa paikassa ja unohtanut sitten. Niin käy joskus itsellekin. Enpä ole ahdisteluna kokenut jos toinen on sit soittanut perään tai kysellyt, että meinastiko vastata.
Tää on tätä kiva-kiva porukkaa, joille ei ole vaikeita kommunikointitilanteita opetettu ollenkaan. Miten tuollainen pärjää jos tulee asiakkaalta reklamaatio? Tai täytyy irtisanoa työntekijä? Pitääkö senkin ymmärtää yskä kun aamulla työkoneen salasana ei enää toimi ja nimi on hävinnyt firman puhelinluettelosta?
Miten ilmoitetaan ystävällisesti, että en halua olla kaverisi enkä toivo viestejäsi? Ehkä itselläni ei tuohon taidot riitä. Omalla kohdalla jonkinlainen hiivuttaminen on toiminut eli jättää vastaamatta, vastaa viiveellä jne niin viesti on mennyt perille ja on moikkausvälit säilyneet.
Itselle on esimerkiksi sanottu että nyt on tosi kiireistä enkä ehdi nähdä. Otin tästä vinkin. Jos olisi jättänyt vastaamatta viestiin en kyllä moikkaisi enää.
Etkä koskaan enää ottanut häneen yhteyttä, koska tiesit, että hänellä tulee olemaan ikuisesti kiire? Tai et edes odottanut, että ystävän kiire olisi joskus ohi? Mä hieman vieroksun tuollaista selitystä, koska yleensä ihmisillä ei ole kiire koko lopun elämäänsä ja tuossa jätetään portti auki ystävyyden jatkumiselle sitten, kun kiireinen aika on ohi. Kuitenkinhan on tarkoitus, että ystävyys on lopullisesti ohi, oli kiirettä tai ei.
No, en? Ajattelin että pallo on hänellä, että ottanee sitten yhteyttä jos ottaa. Arvelinkin jo että saattaa käydä niin ettei ota. Mutta jos olisi ottanut olisin ollut ihan iloinen.
Näin minäkin ajattelen, että se normaalisti menee, kun on kommunikaatiotaidot ja psyyke kunnossa. Eli jos toinen ei vastaa, niin jätetään pallo sille toiselle eikä jäädä jankkaamaan miksi eikä vihotella turhasta. Ymmärretään, että muilla on syynsä, jolloin moikataan ihan hyvällä mielellä, jos jossain tavataan.
Ymmärrän, että ghostaus on kova paikka, jos on jollain tapaa yksinäinen tai heikoilla niin kuin aiemmin sanoin. Normaalisti ihmisillä on muitakin ystäviä, joten ei tarvitse tarrautua siihen yhteen.
Tuntuu että puhutaan vähän eri asioista, tai jotenkin vähän ohi toistemme. Itsepintaisesti olet sitä mieltä että ystävän voi jättää vastaamatta sille mitään, ja sitten pitäisi voida moikata kadulla iloisesti jos törmätään. Mitäs ihmettä.
Minäkin puutun tähän teidän keskusteluunne. Jos ei ghostaa vaan yksinkertaisesti vain vähentää yhteydenpitoa, jolloin ystävyyssuhde vain hiipuu, jompi kumpi on kuitenkin se, joka laittaa viimeisen viestin, johon toinen ei enää vastaa.
No eihän noin välttämättä käy. Esim minä ehdotin kaverille tapaamista, hän vetosi siihen että on muuta menoa, ja sen jälkeen ei olla viestitelty. Varmaan molemmat sisimmässään tietää että ei kiinnosta enää, kun ei sieltä päin tullut enää koskaan muuta. Mutta se EI ole ghostaamista. Ghostaamista olisi jos tuohon minun kysymykseen olisi vaan jättänyt vastaamatta. Enpä kyllä moikkaisi jos näkisin. Nyt voisin moikata. Kerta kaikkiaan ei tunnu ihmiset tajuavan mitä ghostaus on!
Itselle on esimerkiksi sanottu että nyt on tosi kiireistä enkä ehdi nähdä. Otin tästä vinkin. Jos olisi jättänyt vastaamatta viestiin en kyllä moikkaisi enää.