Mistä lähtien ystävyys on ollut pakollista?

Miksi tästäkin hyvästä aloituksesta on tullut nälkävuoden pituinen, täysin turha jankkausketju?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuo psykoterapeutti tiedä mistään mitään. Tuon lehtijutun yksi lause kertoo kaiken tarvittavan. Se on ilmeisesti tuo ghostattu Annika joka sanoo: "Lähetin viestejä monessa eri sovelluksessa, mutta hän ei vastannut yhteenkään." Siis viesteillä pommittamista. Eli kun ei yhteyttä normaaliin tapaan saanut niin alkoi viesteillä ahdisteleminen, rauhanhäirintä,... vainoaminen.

Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa vainoaja. Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa rikollinen ja että se pois lähtenyt henkilö on ihan vain rikollisen uhri joka yrittää pysytellä turvallisen välimatkan päässä. Ei vainoaja tuollaista tilannetta itse voi tunnistaa. Psykoterapeuttien pitäisi tilanne tunnistaa.

Jaa, enpä nyt tiedä osaisinko puhtaalla omalla tunnolla ignorata kaverin viestejä tuolla lailla. Ihme munatonta touhua jos ei saa sanottua, että on jostain loukkaantunut tai kirjoitettua ihan vaan vaikka, että "hei Jussi, mulla on niin paljon kiireitä ollut viime aikoina, etten ole ehtinyt pitää yhteyttä kuin ihan lähimpiin ystäviin. Toivotaan, että tuossa kesän aikana törmäillään ja varmasti ollaankin molemmat menossa ainakin festareille. Moikataan kun nähdään, kivaa kevättä!"

Miten se valhe parantaa asiaa? Kun tulee kesä, eikä vieläkään ole aikaa? Eikö se toinen tunne itseään aika hölmöksi, kun on ehkä jopa luullut että tuo tarkoittaa että ehkä mennään yhdessä sinne festarille, ja toisella on vaan tarkoitus päästä tyypistä eroon. 

Kun nämä joille ghoustaus tulee ihan puskasta, eivät ole niitä taitavimpia lukemaan rivinvälejä. Tuon vastaanottaja ottaa yhteyttä monta kertaa uudelleen ja luulee, että ollaan menossa yhdessä sinne festareille, eikä ehkä sitten järjestä festarireissua muuta kautta.

Mä en tahtoisi, että mulle valehdellaan. Ghoustauksessa sentään peli on selvä, ei tasan olla menossa mihinkään festareille yhdessä.

Mä en usko, että on sellaisia ghaoustauksia onkaan, joista se ghoustattu ei vähintään aavista, mistä on kyse. Tai pitäisi aavistaa.

Kai sitä muitakin vaihtoehtoja on kun ghostata tai valehdella. Senhän voi sanoa ihan suoraankin että en oo tulossa festareille sun kanssa. Muotoilee vaan nätimmin.

Ihan absurdia tää koko keskustelu

Osa ottaa kaiken sanotun todesta, jos on vaikka yksinäinen ja jää sitten miettimään mikä on, kun ei kutsuttukaan tai ei vastatakaan viesteihin. Suurin osa tajuaa, että se on vain kohteliaisuutta, vaikkei Suomessa olekaan ennen ollut tapana sanoa asioita mitä ei tarkoita. Oli kiva nähdä tai tulkaa joskus kylään ei ihan kirjaimellisesti tarkoita, että ollaan hyviä ystäviä, vaan ne voivat olla vain kohteliaisuuksia.

Enpä usko, että niitä, jotka ottavat kohteliaisuudet todesta on kovin paljon, mutta he voivat olla samoja, jotka valittavat ghostaamisesta, kun ovat ajatelleet olevansa hyviä ystäviä. Yhdessä matkustelukaan ei minusta ole mikään läheisen ystävyyden merkki. Sittenhän se just johtaa siihen, että matkan jälkeen on saanut vähäksi aikaa tarpeekseen matkakumppanista.

Onko sulla tapa kutsua joku jonnekin vaikket halua? En tunne itse tuollaisia ihmisiä enkä tee noin itsekään, Suomessa siis. Suosittelen pohtimaan omia puheita ettei tule tarvetta ghostata kun ei kehtaa puhua suoraan, jos se on sinulle vaikeaa.

Tässä sulle suoraa puhetta: en halua enää koskaan olla kanssasi tekemisissä. Ai miksikö? Koska olet tylsä jankkaaja pisteinesi ja omatekoisine sääntöinesi. 

Kiva kuulla ystävältä?

Eihän noin ajatteleva ole mikään ystävä, joten joo olisihan se kiva tietää että tilanne onkin niin.

Ohis..eihän se olekaan tuossa vaiheessa enää ystävä vaan entinen ystävä, joka ei halua enää koskaan missään tekemisissä.

No mutta enhän minä sitä voi tietää, jos ei se toinen sano mitään. Se on vähän niinkun pointti tässä, että parempi sanoa suoraan kuin ghostata ja sitten ärsyyntyä kun toinen kyselee perään eikä lue ajatuksia. Toisen mielestä ollaan vielä ystäviä.

No jos on niin tyhmä, ettei tajua että toinen ei halua olla tekemisissä, kun ghostaa sut, niin sitten ei voi mitään.

Normaali henkilö ei tarvitse mainitsemaasi "ajatuksenlukutaitoa" tuon ymmärtämiseen.

Toistan saman, ei se epäselväksi jää. Mutta se ei ole se pointti.

"No mutta enhän minä sitä voi tietää, jos ei se toinen sano mitään. Se on vähän niinkun pointti tässä, että parempi sanoa suoraan kuin ghostata ja sitten ärsyyntyä kun toinen kyselee perään eikä lue ajatuksia. Toisen mielestä ollaan vielä ystäviä."

 

Mutta etkö ymmärrä, ghostaaminen on julma tapa ilmaista tuo asia toiselle. Oikeasti julma. Vain kusipäät tekee niin, eikä sano jotain. Kyllä sen sinun vastauksista huomaa ettet ole kovin lämmin ja huomaavainen ihminen, ja minkä sille voi, mutta harmittaa jos sinun kaltaiset ihmiset levittää sanomaa että ghostaaminen olisi jotenkin ok toimintaa.

En mä ole missään sanonut, että ghostaaminen olisi ok. Kommentoin nyt vain sitä, että normaalijärkinen ihminen ghostatuksi tultuaan ei kuvittele, että ystävyyssuhde jatkuisi edelleen. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi tästäkin hyvästä aloituksesta on tullut nälkävuoden pituinen, täysin turha jankkausketju?

Kiitos. Keskustelu alkoi kiertää kehää jo aika monta sivua sitten eli toistetaan samoja asioita, koska tämä aihe näemmä koskettaa monia. Edellinen keskustelunavaukseni sai myös satoja peukkuja ja keräsi valtavasti kommentteja, mutta itse en ehtinytkään enää seurata sitä loppuun enkä enää muista otsikkoa. Kaksi muuta aloitustani taas poistettiin ennen kun ne pääsivät edes alkuun ja vaikka niissä ei omasta mielestäni ollut mitään sääntöjenvastaista tai epäsopivaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seuraava kerran kun sut ghostataan, niin lähetä itsellesi tekstiviesti: hei oot tosi kiva, mutta nyt mulla on elämässä tosi kiire, enkä ehdi enää pitää yhteyttä.

Jännä ettei se ghostaaja tuota voi itse laittaa?

Ghostaaja ei koe tarvitsevansa viestin lähettämistä, mutta ghostattu kokee tarvitsevansa viestin saamisen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset, varmaan ainoa kansa jolle ystävyys/ystävät on myrkkyä ja kaikista paitsi omasta hanipupsista ja lapsista pitää päästä eroon. Mieluiten myös omista sukulaisista. 

Tämä, kyllä on kolkkoa kansaa, varsinkin vanhemmassa ikäluokassa on vielä näköjään aika paljon ihmisiä joille tuollainen käytös on ihan ok. Kadehdin saksalaista ystävääni, hänellä on tosi tiivis ystäväporukka ja sosiaalinen elämä joka on vähän kuin perhe hänelle. Täällä Suomessa pitää pitää etäisyyttä kaikkiin, kukaan ei halua tutustua, kaverit on vain rasite. Jokaisen oma asia, mutta yksinäisyys on täällä isoa.

Sitten sekin että täällä ihmiset on tosi tarkkoja siitä että kaveri on täsmälleen samassa elämäntilanteessa kuin itse, tai muuten "ei enää kiinnosta". Sitä muuttuu itsekin vähän välinpitämättömäksi Suomessa kavereiden suhteen kun muutkin on, mutta oikeasti haluaisin vaan että olisi vähän sosiaalista elämää, ystävyyksiä jotka kestää erilaisia tilanteitakin ja sellaista luottamusta heihin, että eivät tyyliin rupea ghostaamaan jos ilmenee joku ongelma, vaan sanoo sen ääneen.

Joo ja mulle vanhemmat opetti ihan perus käytöstavat. Jos joku laittaa viestiä, siihen vastataan. Jos joku lähettää kortin, siitä kiitetään. Jos joku soittaa, eikä halua vastata, laitetaan viesti, että soitit, nyt on huono hetki..

Jos joku on sitten roikkuva takiainen niin sille osaisin varmaankin aikuisena vastata, että pahoittelut, minulla ei ole sinulle aikaa antaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuo psykoterapeutti tiedä mistään mitään. Tuon lehtijutun yksi lause kertoo kaiken tarvittavan. Se on ilmeisesti tuo ghostattu Annika joka sanoo: "Lähetin viestejä monessa eri sovelluksessa, mutta hän ei vastannut yhteenkään." Siis viesteillä pommittamista. Eli kun ei yhteyttä normaaliin tapaan saanut niin alkoi viesteillä ahdisteleminen, rauhanhäirintä,... vainoaminen.

Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa vainoaja. Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa rikollinen ja että se pois lähtenyt henkilö on ihan vain rikollisen uhri joka yrittää pysytellä turvallisen välimatkan päässä. Ei vainoaja tuollaista tilannetta itse voi tunnistaa. Psykoterapeuttien pitäisi tilanne tunnistaa.

Jaa, enpä nyt tiedä osaisinko puhtaalla omalla tunnolla ignorata kaverin viestejä tuolla lailla. Ihme munatonta touhua jos ei saa sanottua, että on jostain loukkaantunut tai kirjoitettua ihan vaan vaikka, että "hei Jussi, mulla on niin paljon kiireitä ollut viime aikoina, etten ole ehtinyt pitää yhteyttä kuin ihan lähimpiin ystäviin. Toivotaan, että tuossa kesän aikana törmäillään ja varmasti ollaankin molemmat menossa ainakin festareille. Moikataan kun nähdään, kivaa kevättä!"

Miten se valhe parantaa asiaa? Kun tulee kesä, eikä vieläkään ole aikaa? Eikö se toinen tunne itseään aika hölmöksi, kun on ehkä jopa luullut että tuo tarkoittaa että ehkä mennään yhdessä sinne festarille, ja toisella on vaan tarkoitus päästä tyypistä eroon. 

Kun nämä joille ghoustaus tulee ihan puskasta, eivät ole niitä taitavimpia lukemaan rivinvälejä. Tuon vastaanottaja ottaa yhteyttä monta kertaa uudelleen ja luulee, että ollaan menossa yhdessä sinne festareille, eikä ehkä sitten järjestä festarireissua muuta kautta.

Mä en tahtoisi, että mulle valehdellaan. Ghoustauksessa sentään peli on selvä, ei tasan olla menossa mihinkään festareille yhdessä.

Mä en usko, että on sellaisia ghaoustauksia onkaan, joista se ghoustattu ei vähintään aavista, mistä on kyse. Tai pitäisi aavistaa.

Tätä minäkin eilen vähän ihmettelin, kun joidenkin mielestä valehtelu on parempi juttu kuin ghostaaminen. Ghostaamisessa toinen jää epävarmuuteen, mitä tapahtui (ei sentään odota, että mitään jatkoa enää tulisi), mutta ihan yhtä lailla jää epävarmuuteen, kun valheella annettu  mielikuva ei sitten toteudukaan (eli jää odottamaan, että jatkoa on kuitenkin vielä tulossa). 

Lasten maailmassa toimitaan noin eli, en vastaa mitään. Aika sydäntäsärkevää katsoa vierestä kun lapsi laittelee perään viestiä "saitko mun viestin", "eikö mun viestit tule perille", "ootko jostain suuttunu mulle".

Miksi aikuinen aikuisen normaaleilla sosiaalisilla taidoilla haluaisi laittaa toisen tuollaiseen asemaan jos ei ole tapahtunut mitään mistä olisi syytä suuttua, vaan ei vaan kinosta? Ei voi vaan vastata, että on niin kiirettä etten ehdi pitää yhteyttä nyt kuin lähimpien kanssa /minusta meillä ei ole tässä elämänvaiheessa mitään yhteistä tmv?

Siis aikuinenhan ei yleensä ole kuin lapsi, joka ottaa kaiken kirjaimellisesti. Ellei sitten ole jotain häikkää ihmissuhdetaidoissa tai on jotenkin epätoivoinen, yksinäinen tai muuten huonossa jamassa. En siis ole tässä mitenkään ghostaamista puolustamassa, vaan miettimässä, että asioissa on monta puolta. Ei kaikkien aikuisten taidot ihmissuhteissa ole kovin hyviä.

Ok, ja kysyn mitä häikkää on sellaisella ihmisellä sosiaalisissa taidoissa, joka ei osaa ystävällisesti ilmoittaa, ettei koe tarvetta yhteydenpidolle?

Mistä ihmeestä se toinen ihminen tietää, että olet vaikkapa saanut viestin jos et siihen mitään vastaa? Minä ajattelen tuollaisessa tilanteessa, että kaveri on lukenut viestin huonossa paikassa ja unohtanut sitten. Niin käy joskus itsellekin. Enpä ole ahdisteluna kokenut jos toinen on sit soittanut perään tai kysellyt, että meinastiko vastata.

Tää on tätä kiva-kiva porukkaa, joille ei ole vaikeita kommunikointitilanteita opetettu ollenkaan. Miten tuollainen pärjää jos tulee asiakkaalta reklamaatio? Tai täytyy irtisanoa työntekijä? Pitääkö senkin ymmärtää yskä kun aamulla työkoneen salasana ei enää toimi ja nimi on hävinnyt firman puhelinluettelosta?

Se "en jaksa nyt pitää yhteyttä" tms viesti voi jäädä laittamatta myös sen takia, että tietää toisen osapuolen vastaavan siihen impulsiiviisella kimpaantumisella, tunnin monologipuhelulla ja useilla romaanin mittaisilla tekstiviesteillä joissa kertoo omista tunteistaan ja lukemattomista ongelmistaan, ja ohjeistaa,  kuinka kaikista asioista on osattava keskustella ja kuinka toinen on kyllä ihan selvästi huomannut kuinka olet jo vuoden mököttänyt jostain ja kyllä nyt olisi pitänyt siitä keskustella, et vain osaa ja uskalla, hänhän on terapiassa oppinut kuinka se tehdään, nyt kuuntelet ja olet hiljaa ja vastaat tähän HETI. Valitettavasti kokemusta on.

Vierailija kirjoitti:

Se "en jaksa nyt pitää yhteyttä" tms viesti voi jäädä laittamatta myös sen takia, että tietää toisen osapuolen vastaavan siihen impulsiiviisella kimpaantumisella, tunnin monologipuhelulla ja useilla romaanin mittaisilla tekstiviesteillä joissa kertoo omista tunteistaan ja lukemattomista ongelmistaan, ja ohjeistaa,  kuinka kaikista asioista on osattava keskustella ja kuinka toinen on kyllä ihan selvästi huomannut kuinka olet jo vuoden mököttänyt jostain ja kyllä nyt olisi pitänyt siitä keskustella, et vain osaa ja uskalla, hänhän on terapiassa oppinut kuinka se tehdään, nyt kuuntelet ja olet hiljaa ja vastaat tähän HETI. Valitettavasti kokemusta on.

Jep, turha edes kuvitella, että asian olisi tällä selvä. Viestipommitus on varma, eikä siitä pääse millään eroon. Sen takia on helpompaa vain jättää vastaamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se "en jaksa nyt pitää yhteyttä" tms viesti voi jäädä laittamatta myös sen takia, että tietää toisen osapuolen vastaavan siihen impulsiiviisella kimpaantumisella, tunnin monologipuhelulla ja useilla romaanin mittaisilla tekstiviesteillä joissa kertoo omista tunteistaan ja lukemattomista ongelmistaan, ja ohjeistaa,  kuinka kaikista asioista on osattava keskustella ja kuinka toinen on kyllä ihan selvästi huomannut kuinka olet jo vuoden mököttänyt jostain ja kyllä nyt olisi pitänyt siitä keskustella, et vain osaa ja uskalla, hänhän on terapiassa oppinut kuinka se tehdään, nyt kuuntelet ja olet hiljaa ja vastaat tähän HETI. Valitettavasti kokemusta on.

Jep, turha edes kuvitella, että asian olisi tällä selvä. Viestipommitus on varma, eikä siitä pääse millään eroon. Sen takia on helpompaa vain jättää vastaamatta.

no voi hyvänen aika, sitten viesti, että koen kuormittavana tämän tyyppisen viestinnän ja laitan sinun numeron nyt estoon, kaikkea hyvää sinulle!

Ei kai tällainen takertuminen nyt ihan hirveän yleistä sentään ole. Kuulostaa vaan tekosyiltä kun ei haluaisi joutua vaivaannuttavaan tilanteeseen, aikuinen ihminen

Niitähän riittää, jotka kävelee pois jokaisesta ongelmatilanteesta ja leikkii kuollutta arvostelun tai ristiriitojen edessä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se "en jaksa nyt pitää yhteyttä" tms viesti voi jäädä laittamatta myös sen takia, että tietää toisen osapuolen vastaavan siihen impulsiiviisella kimpaantumisella, tunnin monologipuhelulla ja useilla romaanin mittaisilla tekstiviesteillä joissa kertoo omista tunteistaan ja lukemattomista ongelmistaan, ja ohjeistaa,  kuinka kaikista asioista on osattava keskustella ja kuinka toinen on kyllä ihan selvästi huomannut kuinka olet jo vuoden mököttänyt jostain ja kyllä nyt olisi pitänyt siitä keskustella, et vain osaa ja uskalla, hänhän on terapiassa oppinut kuinka se tehdään, nyt kuuntelet ja olet hiljaa ja vastaat tähän HETI. Valitettavasti kokemusta on.

Jep, turha edes kuvitella, että asian olisi tällä selvä. Viestipommitus on varma, eikä siitä pääse millään eroon. Sen takia on helpompaa vain jättää vastaamatta.

no voi hyvänen aika, sitten viesti, että koen kuormittavana tämän tyyppisen viestinnän ja laitan sinun numeron nyt estoon, kaikkea hyvää sinulle!

Ei kai tällainen takertuminen nyt ihan hirveän yleistä sentään ole. Kuulostaa vaan tekosyiltä kun ei haluaisi joutua vaivaannuttavaan tilanteeseen, aikuinen ihminen

Niitähän riittää, jotka kävelee pois jokaisesta ongelmatilanteesta ja leikkii kuollutta arvostelun tai ristiriitojen edessä

Tiesittekö, että on olemassa keino, jolla viestipalveluissa voi laittaa viestin vaikka olisi blokattu? En tiennyt ennen minäkään mutta aina oppii uutta... :D 

t: 809

Vierailija kirjoitti:

 Noin minäkin tahtoisin tehdä. Mutta se näkyisi palkassa, kun nykytyöelämä on ihan liiaksikin sitä sosiaalisuutta, viidesosa henkilökohtaisesta lisästä on "vuorovaikutustaidot". Mikä meillä tarkoittaa, että pitää jaksaa esittää kiinnostunutta niistä työkavereiden lapsista ja muusta, roikkua samassa somessa jne. Pitää kuulua porukkaan, tahtoi tai. Ja sitten osa työkavereista käsittää sen niin, että olemme oikeasti ystäviä, omemmehan olleet samassa työpaikassa vuosia.

Voisikin vaan tehdä työnsä.

Oikeasti? Onko tuo edes laillista. Onko tosiaan työpaikkoja joissa odotetaan someporukoihin kuulumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset, varmaan ainoa kansa jolle ystävyys/ystävät on myrkkyä ja kaikista paitsi omasta hanipupsista ja lapsista pitää päästä eroon. Mieluiten myös omista sukulaisista. 

Tämä, kyllä on kolkkoa kansaa, varsinkin vanhemmassa ikäluokassa on vielä näköjään aika paljon ihmisiä joille tuollainen käytös on ihan ok. Kadehdin saksalaista ystävääni, hänellä on tosi tiivis ystäväporukka ja sosiaalinen elämä joka on vähän kuin perhe hänelle. Täällä Suomessa pitää pitää etäisyyttä kaikkiin, kukaan ei halua tutustua, kaverit on vain rasite. Jokaisen oma asia, mutta yksinäisyys on täällä isoa.

Sitten sekin että täällä ihmiset on tosi tarkkoja siitä että kaveri on täsmälleen samassa elämäntilanteessa kuin itse, tai muuten "ei enää kiinnosta". Sitä muuttuu itsekin vähän välinpitämättömäksi Suomessa kavereiden suhteen kun muutkin on, mutta oikeasti haluaisin vaan että olisi vähän sosiaalista elämää, ystävyyksiä jotka kestää erilaisia tilanteitakin ja sellaista luottamusta heihin, että eivät tyyliin rupea ghostaamaan jos ilmenee joku ongelma, vaan sanoo sen ääneen.

Sama elämäntilanne auttaa kyllä ymmärtämään toista monessa asiassa. Esimerkiksi siinä, että ei nyt oikeasti voi rupatella illlalla klo 19 tai 20 kaverin kanssa tuntia puhelimessa tai lähteä kahville tai iltakävelylle, koska on just silloin lasten iltapalat, iltapesut, iltasadut ja nukkumaan laittamiset. Tai jos on yksinhuoltaja, ei lapsia voi jättää keskenään nukkumaan ja lähteä kaverin kanssa iltalenkille. Toinen työssäkäyvä ymmärtää, ettei viestejä lähetellä eikä niihin vastailla klo 02 yöllä, jos aamulla on mentävä töihin. 

Mutta muuten näihin kommentteihin niin meissä suomalaisissa taitaa olla saksalaisia enemmän ihmisiä, jotka eivät edes kaipaa 24/7 ihmisiä ympärilleen. Monet tapaavat työpaivän aikana niin paljon ihmisiä, että heidän "sosiaalinen kiintiönsä" on täynnä. Kotona halutaan työpäivän jälkeen olla ihan vain oman perheen kanssa. Viikonloppuna hoidetaan siivoukset ja kauppareissut, sunnuntaisin ehkä viedään lapsia käymään mummolassa tai tehdään jotain muuta (esim mennään pulkkamäkeen)  oman perheen kanssa. Ystäviäkin on, mutta ei kymmeniä, koska ei vaan ehdi ja jaksa puhua tuntikausia puhelimessa tai kirjoittaa satoja vietsejä joka ilta. 

Suomessa usein ystävät eivät asu ihan kävelymatkan päässä ja jos nyt sitten porukalla mentäisiin johonkin kahvilaan, pitäisi mennä joko autolla tai julkisilla sellaiseen, joka olisi kaikille sopivan matkan päässä. Suomessa hintatasokin on sen verran korkea, ettei ole kovin usein varaa käydä kahviloissa. Ei ainakaan silloin, kun on perhettä ja/tai joko asuntolaina tai iso vuokra maksettavana. Jos ruokakaupasta ei voi ostaa ihan mitä haluaa hintoja katsomatta, ei todennäköisesti ole varaa käydä kovin usein kahviloissakaan. Ja sitten siinä on vielä jaksamiskysymys eli kun olet klo 7 pimeässä lähtenyt aamulla kotoa, tulet takaisin pimeässä klo 17, laitat ruuan yms, niin jaksaako sitä lähteä vielä sen jälkeen jonnekin kahvilaan. Jos kahvila olisi 100 metrin päässä, niin ehkä. Mutta jos matkaan menee aikaa edes puoli tuntia suuntaansa, niin eipä sitä oikein arki-iltana jaksa ja viitsi. 

Mä uskon, että useimmilla suomalaisilla on heille itselleen juuri sopiva määrä ystäviä ja kavereita. Ei liikaa eikä liian vähän. Sen verran, että oman arjenpyörityksen lisäksi heihin ehditään ja jaksetaan pitää yhteyttä ja joskus tavatakin niin, että suhde säilyy. Ja tässä palaan taas samanlaiseen elämäntilanteeseen. Kun ystävä itsekin on perjantai-iltana työviikon päätteeksi ihan puhki, hän ei edes ehdota, että lähdetäänkö leffaan. Tai kun ystävä itsekin tietää, miten stressaavaa on, kun ei kotonaan kaatuilevaa muistisairasta äitiä kertakaikkiaan saa mihinkään hoivakotiin vaan on taas kerran käytettävä lauantaina aamupäivä äidin luona käymiseen, ystävälle ei tarvitse edes perustella, miksi ei nyt käy tai miksi ei jaksa. 

Toivottavasti ei mistään lähtien. Vastailen jos huvittaa ja lopetan vastailun kokonaan jos ei huvita - ja saman oikeuden suon toki myös vastapuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Se "en jaksa nyt pitää yhteyttä" tms viesti voi jäädä laittamatta myös sen takia, että tietää toisen osapuolen vastaavan siihen impulsiiviisella kimpaantumisella, tunnin monologipuhelulla ja useilla romaanin mittaisilla tekstiviesteillä joissa kertoo omista tunteistaan ja lukemattomista ongelmistaan, ja ohjeistaa,  kuinka kaikista asioista on osattava keskustella ja kuinka toinen on kyllä ihan selvästi huomannut kuinka olet jo vuoden mököttänyt jostain ja kyllä nyt olisi pitänyt siitä keskustella, et vain osaa ja uskalla, hänhän on terapiassa oppinut kuinka se tehdään, nyt kuuntelet ja olet hiljaa ja vastaat tähän HETI. Valitettavasti kokemusta on.

Niin totta. Tähän vielä tuon tunnin monologin jälkeen  ettei ole hyvä erota riidoissa ja sitä ja tätä jolloin hän itse jatkaa pahan olonsa vuodattamista ja miten on elämässä on  paha olla ... ei kukaan kestä , eikä ystävän tarvitse olla roskakorin asemassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se "en jaksa nyt pitää yhteyttä" tms viesti voi jäädä laittamatta myös sen takia, että tietää toisen osapuolen vastaavan siihen impulsiiviisella kimpaantumisella, tunnin monologipuhelulla ja useilla romaanin mittaisilla tekstiviesteillä joissa kertoo omista tunteistaan ja lukemattomista ongelmistaan, ja ohjeistaa,  kuinka kaikista asioista on osattava keskustella ja kuinka toinen on kyllä ihan selvästi huomannut kuinka olet jo vuoden mököttänyt jostain ja kyllä nyt olisi pitänyt siitä keskustella, et vain osaa ja uskalla, hänhän on terapiassa oppinut kuinka se tehdään, nyt kuuntelet ja olet hiljaa ja vastaat tähän HETI. Valitettavasti kokemusta on.

Jep, turha edes kuvitella, että asian olisi tällä selvä. Viestipommitus on varma, eikä siitä pääse millään eroon. Sen takia on helpompaa vain jättää vastaamatta.

no voi hyvänen aika, sitten viesti, että koen kuormittavana tämän tyyppisen viestinnän ja laitan sinun numeron nyt estoon, kaikkea hyvää sinulle!

Ei kai tällainen takertuminen nyt ihan hirveän yleistä sentään ole. Kuulostaa vaan tekosyiltä kun ei haluaisi joutua vaivaannuttavaan tilanteeseen, aikuinen ihminen

Niitähän riittää, jotka kävelee pois jokaisesta ongelmatilanteesta ja leikkii kuollutta arvostelun tai ristiriitojen edessä

Samaa mieltä!

Vierailija kirjoitti:

Pitkään elämänkokemuksen nojalla voisin melkein vannoa, että yhtäkkinen ghostaaminen ilman mitään syytä on tuiki harvinaista.

Suurimmassa osassa tapauksia on kyse valta-asetelmasta, jossa alunperinkään ei ole ollut tasa-arvoista, vastavuoroista ystävyyttä. Yleensä ghostatuksi tuleva on se ystävyyssuhteen esiintyjä, joka suu vaahdossa puhuu omista asioistaan antamatta toiselle suunvuoroa tai  osoita muutenkaan aitoa vastavuoroista kiinnostusta ystävänsä asioihin.

Toki hänen mielestään ystävyys toimii mainiosti niin kauan kuin toinen osapuoli on se myötäelävä kuuntelija, joka ei vaadi huomioita omille asioilleen tai pidä kiinni omista rajoistaan. 

Jos tällaiselle narsistisia piirteitä omaavalle esiintyjätyypille sanoo rehellisesti mikä mättää, hän raivostuu. Irtautuja saa niskaansa vuoroin syytöksiä, panettelua, imartelua ja aneluakin, jotta ystävyys vaan jatkuisi hänen ehdoillaan.

Sekin on mahdollista, että tämä esiintyjätyyppi voi olla toisenlainen muissa ystävyyssuhteissaan, voi olla, että niissä on enemmän tasa-arvoa, eikä tarvettaa ghostaamiseen.

Ystävyyssuhteiden rooleista ja valta-asetelmista puhutaan aivan liian vähän. On todella vaikea muuttaa ajan kuluessa  syntyneitä rooleja. Se ghostaaja voi olla vain lopen uupunut omaan rooliinsa ja yrittää vain irrottautua tilanteesta parhaaksi katsomallaan tavalla. 

Juuri näin. Olen ghostannut yhden ihmisen juuri siksi, että hän tottuneesti kaatoi niskaani kaiken mahdollisen, mutta ei vastavuoroisesti ollut kiinnostunut minun asioistani. On tismalleen kuvailemasi itsekäs esiintyjä, joka pitää itseään erikoisena ja kiinnostavana.

Otin asian puheeksi, mutta sillä ei ollut vaikutusta.

Itse olen pitkään kiltti ja ymmärtäväinen ihmissuhteistani, mutta kun raja tulee vastaan, en enää välitä hiuskarvan vertaa. Jos asia häiritsisi ystävääni, hän varmaan kysyisi mikä mättää. Jos kysyisi, vastaisin rehellisesti, mutta en halua jatkaa roskasangon roolissa.

Itse olin vuosia sitten tilanteessa, että olin jäänyt sinkuksi ja muuttanut yksin asumaan. Silloinen hyvä ystäväni, joka myös oli yksin asuva sinkku, ryhtyi tiivistämään yhteydenpitoamme niin, että olisi halunnut nähdä lähes joka päivä, vähintäänkin viikonloppuisin piti kaikkina kolmena päivänä keksiä yhteistä tekemistä. Hän söi minulta kaiken hapen ja energian, eikä auttanut vaikka monellakin eri tavalla yritin hänelle selittää, että en kaipaa jokaiseksi vapaahetkeksi seuraa tai tekemistä, vaan haluan myös aikataulutonta vapaa-aikaa ihan vain ollakseni yksin kotona tekemättä mitään tai käydäkseni extempore lenkillä tai jumpassa. Ja jos menen viikonlopuksi vanhempieni luokse, olen todellakin siellä koko viikonlopun enkä ole silloin käytettävissä baari/leffa/konsertti tms. seuraksi. Kun kieltäydyin osasta menoista, vaikka minulla ei olisi ollut mitään muuta, hän loukkaantui ja alkoi lapsellinen "eikö tämä ystävyys merkitse sinulle mitään" -syyttely. Yritin selittää, että merkitsee, mutta tarvitsen vapaa-aikaa myös ihan vain itselleni enkä voi (enkä halua) kaikkea valvellaoloaikaani viettää joko töissä tai hänen kanssaan. Ei uskonut, ei sitten millään, joten pikku hiljaa tilanne muuttui niin ahdistavaksi, että en vastannut hänen soittoihinsa muulloin kuin silloin, kun tiesin että voisin hänen kanssaan lähteä jonnekin. En vain jaksanut sitä inttämistä enää. Nykyisin olemme tilanteessa, että näemme ehkä kerran tai kaksi vuodessa, ja jokaisen tapaamisen jälkeen tulee ryöppy ehdotuksia todella tiiviistä tapaamisista ja kun en niihin lähde, niin yhteydenpito hiipuu taas moneksi kuukaudeksi. Tämä tapahtui aikana, jolloin termiä ghostaaminen ei oltu vielä keksitty. Hän on ihan hyvää seuraa ja mukava ihminen, joten en halunnut välejä katkaista kokonaan, mutta aika lähellä se oli, kun en saanut häntä uskomaan, että hänen yhteydenpitonsa oli minulle aivan liian tiivistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuo psykoterapeutti tiedä mistään mitään. Tuon lehtijutun yksi lause kertoo kaiken tarvittavan. Se on ilmeisesti tuo ghostattu Annika joka sanoo: "Lähetin viestejä monessa eri sovelluksessa, mutta hän ei vastannut yhteenkään." Siis viesteillä pommittamista. Eli kun ei yhteyttä normaaliin tapaan saanut niin alkoi viesteillä ahdisteleminen, rauhanhäirintä,... vainoaminen.

Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa vainoaja. Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa rikollinen ja että se pois lähtenyt henkilö on ihan vain rikollisen uhri joka yrittää pysytellä turvallisen välimatkan päässä. Ei vainoaja tuollaista tilannetta itse voi tunnistaa. Psykoterapeuttien pitäisi tilanne tunnistaa.

Jaa, enpä nyt tiedä osaisinko puhtaalla omalla tunnolla ignorata kaverin viestejä tuolla lailla. Ihme munatonta touhua jos ei saa sanottua, että on jostain loukkaantunut tai kirjoitettua ihan vaan vaikka, että "hei Jussi, mulla on niin paljon kiireitä ollut viime aikoina, etten ole ehtinyt pitää yhteyttä kuin ihan lähimpiin ystäviin. Toivotaan, että tuossa kesän aikana törmäillään ja varmasti ollaankin molemmat menossa ainakin festareille. Moikataan kun nähdään, kivaa kevättä!"

Miten se valhe parantaa asiaa? Kun tulee kesä, eikä vieläkään ole aikaa? Eikö se toinen tunne itseään aika hölmöksi, kun on ehkä jopa luullut että tuo tarkoittaa että ehkä mennään yhdessä sinne festarille, ja toisella on vaan tarkoitus päästä tyypistä eroon. 

Kun nämä joille ghoustaus tulee ihan puskasta, eivät ole niitä taitavimpia lukemaan rivinvälejä. Tuon vastaanottaja ottaa yhteyttä monta kertaa uudelleen ja luulee, että ollaan menossa yhdessä sinne festareille, eikä ehkä sitten järjestä festarireissua muuta kautta.

Mä en tahtoisi, että mulle valehdellaan. Ghoustauksessa sentään peli on selvä, ei tasan olla menossa mihinkään festareille yhdessä.

Mä en usko, että on sellaisia ghaoustauksia onkaan, joista se ghoustattu ei vähintään aavista, mistä on kyse. Tai pitäisi aavistaa.

Tätä minäkin eilen vähän ihmettelin, kun joidenkin mielestä valehtelu on parempi juttu kuin ghostaaminen. Ghostaamisessa toinen jää epävarmuuteen, mitä tapahtui (ei sentään odota, että mitään jatkoa enää tulisi), mutta ihan yhtä lailla jää epävarmuuteen, kun valheella annettu  mielikuva ei sitten toteudukaan (eli jää odottamaan, että jatkoa on kuitenkin vielä tulossa). 

Lasten maailmassa toimitaan noin eli, en vastaa mitään. Aika sydäntäsärkevää katsoa vierestä kun lapsi laittelee perään viestiä "saitko mun viestin", "eikö mun viestit tule perille", "ootko jostain suuttunu mulle".

Miksi aikuinen aikuisen normaaleilla sosiaalisilla taidoilla haluaisi laittaa toisen tuollaiseen asemaan jos ei ole tapahtunut mitään mistä olisi syytä suuttua, vaan ei vaan kinosta? Ei voi vaan vastata, että on niin kiirettä etten ehdi pitää yhteyttä nyt kuin lähimpien kanssa /minusta meillä ei ole tässä elämänvaiheessa mitään yhteistä tmv?

Siis aikuinenhan ei yleensä ole kuin lapsi, joka ottaa kaiken kirjaimellisesti. Ellei sitten ole jotain häikkää ihmissuhdetaidoissa tai on jotenkin epätoivoinen, yksinäinen tai muuten huonossa jamassa. En siis ole tässä mitenkään ghostaamista puolustamassa, vaan miettimässä, että asioissa on monta puolta. Ei kaikkien aikuisten taidot ihmissuhteissa ole kovin hyviä.

Ok, ja kysyn mitä häikkää on sellaisella ihmisellä sosiaalisissa taidoissa, joka ei osaa ystävällisesti ilmoittaa, ettei koe tarvetta yhteydenpidolle?

Mistä ihmeestä se toinen ihminen tietää, että olet vaikkapa saanut viestin jos et siihen mitään vastaa? Minä ajattelen tuollaisessa tilanteessa, että kaveri on lukenut viestin huonossa paikassa ja unohtanut sitten. Niin käy joskus itsellekin. Enpä ole ahdisteluna kokenut jos toinen on sit soittanut perään tai kysellyt, että meinastiko vastata.

Tää on tätä kiva-kiva porukkaa, joille ei ole vaikeita kommunikointitilanteita opetettu ollenkaan. Miten tuollainen pärjää jos tulee asiakkaalta reklamaatio? Tai täytyy irtisanoa työntekijä? Pitääkö senkin ymmärtää yskä kun aamulla työkoneen salasana ei enää toimi ja nimi on hävinnyt firman puhelinluettelosta?

Miten ilmoitetaan ystävällisesti, että en halua olla kaverisi enkä toivo viestejäsi? Ehkä itselläni ei tuohon taidot riitä. Omalla kohdalla jonkinlainen hiivuttaminen on toiminut eli jättää vastaamatta, vastaa viiveellä jne niin viesti on mennyt perille ja on moikkausvälit säilyneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset, varmaan ainoa kansa jolle ystävyys/ystävät on myrkkyä ja kaikista paitsi omasta hanipupsista ja lapsista pitää päästä eroon. Mieluiten myös omista sukulaisista. 

Tämä, kyllä on kolkkoa kansaa, varsinkin vanhemmassa ikäluokassa on vielä näköjään aika paljon ihmisiä joille tuollainen käytös on ihan ok. Kadehdin saksalaista ystävääni, hänellä on tosi tiivis ystäväporukka ja sosiaalinen elämä joka on vähän kuin perhe hänelle. Täällä Suomessa pitää pitää etäisyyttä kaikkiin, kukaan ei halua tutustua, kaverit on vain rasite. Jokaisen oma asia, mutta yksinäisyys on täällä isoa.

Sitten sekin että täällä ihmiset on tosi tarkkoja siitä että kaveri on täsmälleen samassa elämäntilanteessa kuin itse, tai muuten "ei enää kiinnosta". Sitä muuttuu itsekin vähän välinpitämättömäksi Suomessa kavereiden suhteen kun muutkin on, mutta oikeasti haluaisin vaan että olisi vähän sosiaalista elämää, ystävyyksiä jotka kestää erilaisia tilanteitakin ja sellaista luottamusta heihin, että eivät tyyliin rupea ghostaamaan jos ilmenee joku ongelma, vaan sanoo sen ääneen.

Sama elämäntilanne auttaa kyllä ymmärtämään toista monessa asiassa. Esimerkiksi siinä, että ei nyt oikeasti voi rupatella illlalla klo 19 tai 20 kaverin kanssa tuntia puhelimessa tai lähteä kahville tai iltakävelylle, koska on just silloin lasten iltapalat, iltapesut, iltasadut ja nukkumaan laittamiset. Tai jos on yksinhuoltaja, ei lapsia voi jättää keskenään nukkumaan ja lähteä kaverin kanssa iltalenkille. Toinen työssäkäyvä ymmärtää, ettei viestejä lähetellä eikä niihin vastailla klo 02 yöllä, jos aamulla on mentävä töihin. 

Mutta muuten näihin kommentteihin niin meissä suomalaisissa taitaa olla saksalaisia enemmän ihmisiä, jotka eivät edes kaipaa 24/7 ihmisiä ympärilleen. Monet tapaavat työpaivän aikana niin paljon ihmisiä, että heidän "sosiaalinen kiintiönsä" on täynnä. Kotona halutaan työpäivän jälkeen olla ihan vain oman perheen kanssa. Viikonloppuna hoidetaan siivoukset ja kauppareissut, sunnuntaisin ehkä viedään lapsia käymään mummolassa tai tehdään jotain muuta (esim mennään pulkkamäkeen)  oman perheen kanssa. Ystäviäkin on, mutta ei kymmeniä, koska ei vaan ehdi ja jaksa puhua tuntikausia puhelimessa tai kirjoittaa satoja vietsejä joka ilta. 

Suomessa usein ystävät eivät asu ihan kävelymatkan päässä ja jos nyt sitten porukalla mentäisiin johonkin kahvilaan, pitäisi mennä joko autolla tai julkisilla sellaiseen, joka olisi kaikille sopivan matkan päässä. Suomessa hintatasokin on sen verran korkea, ettei ole kovin usein varaa käydä kahviloissa. Ei ainakaan silloin, kun on perhettä ja/tai joko asuntolaina tai iso vuokra maksettavana. Jos ruokakaupasta ei voi ostaa ihan mitä haluaa hintoja katsomatta, ei todennäköisesti ole varaa käydä kovin usein kahviloissakaan. Ja sitten siinä on vielä jaksamiskysymys eli kun olet klo 7 pimeässä lähtenyt aamulla kotoa, tulet takaisin pimeässä klo 17, laitat ruuan yms, niin jaksaako sitä lähteä vielä sen jälkeen jonnekin kahvilaan. Jos kahvila olisi 100 metrin päässä, niin ehkä. Mutta jos matkaan menee aikaa edes puoli tuntia suuntaansa, niin eipä sitä oikein arki-iltana jaksa ja viitsi. 

Mä uskon, että useimmilla suomalaisilla on heille itselleen juuri sopiva määrä ystäviä ja kavereita. Ei liikaa eikä liian vähän. Sen verran, että oman arjenpyörityksen lisäksi heihin ehditään ja jaksetaan pitää yhteyttä ja joskus tavatakin niin, että suhde säilyy. Ja tässä palaan taas samanlaiseen elämäntilanteeseen. Kun ystävä itsekin on perjantai-iltana työviikon päätteeksi ihan puhki, hän ei edes ehdota, että lähdetäänkö leffaan. Tai kun ystävä itsekin tietää, miten stressaavaa on, kun ei kotonaan kaatuilevaa muistisairasta äitiä kertakaikkiaan saa mihinkään hoivakotiin vaan on taas kerran käytettävä lauantaina aamupäivä äidin luona käymiseen, ystävälle ei tarvitse edes perustella, miksi ei nyt käy tai miksi ei jaksa. 

En tiedä muista, mutta kyllä minä ainakin ymmärrän erilaisia elämäntilanteita jos selitetään. Ei tarvitse kaverin elää juuri samalla lailla kuin itse.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ihmissuhteet ovat väliaikaisia jos ne ovat egovetoisia. Ihmisyydessä ei ole juurikaan mitään hyvää - vain varjoa.

Höpö höpö! Ihmiset tekee toki virheitä ja typeriä tekoja, mutta tämä maailma ei pyörisi hetkeäkään ilman, että emme välittäisi toisistamme, vaikka sitten välillä onkin ghostausta.