Mistä lähtien ystävyys on ollut pakollista?

Vierailija kirjoitti:

Eli pitäisi nyt tietää millaisesta viestistä on kyse, jonka jälkeen toinen ei laita enää viestiä. Niin sitten tiedetään onko ghostattu vai ei. Asia on ihan selvä minusta että jos toinen kyselee jotain ja siihen pitäisi vastata muttei vastaa, se on ghostaamista. Ihan sama onko sitä edeltänyt etääntymistä vai ei. Se taas ei ole ghostaamista että toinen ei vaan laita enää mitään jonkun viestin jälkeen, jos se toinenkaan ei laita. Kyllä te tiedätte varmasti nyt mitä tarkoitetaan. 

Muutama viesti taaksepäin oli esimerkki, jossa toinen (olkoon vaikka Maija) oli ehdottanut tapaamista ja ystävä (olkoon vaikka Jaana) vastannut, että on muuta menoa. Sen jälkeen kumpikaan ei ole laittanut viestiä. Ghostasiko Jaana Maijan? Vai Maija Jaanan, koska Jaana oli se, joka laittoi viimeisen viestin? Vai kumpikaan ei ghostannut?

Oma mielipiteeni on, että kumpikaan ei ghostannut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuo psykoterapeutti tiedä mistään mitään. Tuon lehtijutun yksi lause kertoo kaiken tarvittavan. Se on ilmeisesti tuo ghostattu Annika joka sanoo: "Lähetin viestejä monessa eri sovelluksessa, mutta hän ei vastannut yhteenkään." Siis viesteillä pommittamista. Eli kun ei yhteyttä normaaliin tapaan saanut niin alkoi viesteillä ahdisteleminen, rauhanhäirintä,... vainoaminen.

Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa vainoaja. Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa rikollinen ja että se pois lähtenyt henkilö on ihan vain rikollisen uhri joka yrittää pysytellä turvallisen välimatkan päässä. Ei vainoaja tuollaista tilannetta itse voi tunnistaa. Psykoterapeuttien pitäisi tilanne tunnistaa.

Jaa, enpä nyt tiedä osaisinko puhtaalla omalla tunnolla ignorata kaverin viestejä tuolla lailla. Ihme munatonta touhua jos ei saa sanottua, että on jostain loukkaantunut tai kirjoitettua ihan vaan vaikka, että "hei Jussi, mulla on niin paljon kiireitä ollut viime aikoina, etten ole ehtinyt pitää yhteyttä kuin ihan lähimpiin ystäviin. Toivotaan, että tuossa kesän aikana törmäillään ja varmasti ollaankin molemmat menossa ainakin festareille. Moikataan kun nähdään, kivaa kevättä!"

Miten se valhe parantaa asiaa? Kun tulee kesä, eikä vieläkään ole aikaa? Eikö se toinen tunne itseään aika hölmöksi, kun on ehkä jopa luullut että tuo tarkoittaa että ehkä mennään yhdessä sinne festarille, ja toisella on vaan tarkoitus päästä tyypistä eroon. 

Kun nämä joille ghoustaus tulee ihan puskasta, eivät ole niitä taitavimpia lukemaan rivinvälejä. Tuon vastaanottaja ottaa yhteyttä monta kertaa uudelleen ja luulee, että ollaan menossa yhdessä sinne festareille, eikä ehkä sitten järjestä festarireissua muuta kautta.

Mä en tahtoisi, että mulle valehdellaan. Ghoustauksessa sentään peli on selvä, ei tasan olla menossa mihinkään festareille yhdessä.

Mä en usko, että on sellaisia ghaoustauksia onkaan, joista se ghoustattu ei vähintään aavista, mistä on kyse. Tai pitäisi aavistaa.

Tätä minäkin eilen vähän ihmettelin, kun joidenkin mielestä valehtelu on parempi juttu kuin ghostaaminen. Ghostaamisessa toinen jää epävarmuuteen, mitä tapahtui (ei sentään odota, että mitään jatkoa enää tulisi), mutta ihan yhtä lailla jää epävarmuuteen, kun valheella annettu  mielikuva ei sitten toteudukaan (eli jää odottamaan, että jatkoa on kuitenkin vielä tulossa). 

Lasten maailmassa toimitaan noin eli, en vastaa mitään. Aika sydäntäsärkevää katsoa vierestä kun lapsi laittelee perään viestiä "saitko mun viestin", "eikö mun viestit tule perille", "ootko jostain suuttunu mulle".

Miksi aikuinen aikuisen normaaleilla sosiaalisilla taidoilla haluaisi laittaa toisen tuollaiseen asemaan jos ei ole tapahtunut mitään mistä olisi syytä suuttua, vaan ei vaan kinosta? Ei voi vaan vastata, että on niin kiirettä etten ehdi pitää yhteyttä nyt kuin lähimpien kanssa /minusta meillä ei ole tässä elämänvaiheessa mitään yhteistä tmv?

Siis aikuinenhan ei yleensä ole kuin lapsi, joka ottaa kaiken kirjaimellisesti. Ellei sitten ole jotain häikkää ihmissuhdetaidoissa tai on jotenkin epätoivoinen, yksinäinen tai muuten huonossa jamassa. En siis ole tässä mitenkään ghostaamista puolustamassa, vaan miettimässä, että asioissa on monta puolta. Ei kaikkien aikuisten taidot ihmissuhteissa ole kovin hyviä.

Ok, ja kysyn mitä häikkää on sellaisella ihmisellä sosiaalisissa taidoissa, joka ei osaa ystävällisesti ilmoittaa, ettei koe tarvetta yhteydenpidolle?

Mistä ihmeestä se toinen ihminen tietää, että olet vaikkapa saanut viestin jos et siihen mitään vastaa? Minä ajattelen tuollaisessa tilanteessa, että kaveri on lukenut viestin huonossa paikassa ja unohtanut sitten. Niin käy joskus itsellekin. Enpä ole ahdisteluna kokenut jos toinen on sit soittanut perään tai kysellyt, että meinastiko vastata.

Tää on tätä kiva-kiva porukkaa, joille ei ole vaikeita kommunikointitilanteita opetettu ollenkaan. Miten tuollainen pärjää jos tulee asiakkaalta reklamaatio? Tai täytyy irtisanoa työntekijä? Pitääkö senkin ymmärtää yskä kun aamulla työkoneen salasana ei enää toimi ja nimi on hävinnyt firman puhelinluettelosta?

Miten ilmoitetaan ystävällisesti, että en halua olla kaverisi enkä toivo viestejäsi? Ehkä itselläni ei tuohon taidot riitä. Omalla kohdalla jonkinlainen hiivuttaminen on toiminut eli jättää vastaamatta, vastaa viiveellä jne niin viesti on mennyt perille ja on moikkausvälit säilyneet.

Itselle on esimerkiksi sanottu että nyt on tosi kiireistä enkä ehdi nähdä. Otin tästä vinkin. Jos olisi jättänyt vastaamatta viestiin en kyllä moikkaisi enää.

Etkä koskaan enää ottanut häneen yhteyttä, koska tiesit, että hänellä tulee olemaan ikuisesti kiire?  Tai et edes odottanut, että ystävän kiire olisi joskus ohi? Mä hieman vieroksun tuollaista selitystä, koska yleensä ihmisillä ei ole kiire koko lopun elämäänsä ja tuossa jätetään portti auki ystävyyden jatkumiselle sitten, kun kiireinen aika on ohi. Kuitenkinhan on tarkoitus, että ystävyys on lopullisesti ohi, oli kiirettä tai ei. 

No, en? Ajattelin että pallo on hänellä, että ottanee sitten yhteyttä jos ottaa. Arvelinkin jo että saattaa käydä niin ettei ota. Mutta jos olisi ottanut olisin ollut ihan iloinen.

Näin minäkin ajattelen, että se normaalisti menee, kun on kommunikaatiotaidot ja psyyke kunnossa. Eli jos toinen ei vastaa, niin jätetään pallo sille toiselle eikä jäädä jankkaamaan miksi eikä vihotella turhasta. Ymmärretään, että muilla on syynsä, jolloin moikataan ihan hyvällä mielellä, jos jossain tavataan. 

Ymmärrän, että ghostaus on kova paikka, jos on jollain tapaa yksinäinen tai heikoilla niin kuin aiemmin sanoin. Normaalisti ihmisillä on muitakin ystäviä, joten ei tarvitse tarrautua siihen yhteen. 

Tuntuu että puhutaan vähän eri asioista, tai jotenkin vähän ohi toistemme. Itsepintaisesti olet sitä mieltä että ystävän voi jättää vastaamatta sille mitään, ja sitten pitäisi voida moikata kadulla iloisesti jos törmätään. Mitäs ihmettä. 

Minäkin puutun tähän teidän keskusteluunne. Jos ei ghostaa vaan yksinkertaisesti vain vähentää yhteydenpitoa, jolloin ystävyyssuhde vain hiipuu,  jompi kumpi on kuitenkin se, joka laittaa viimeisen viestin, johon toinen ei enää vastaa. 

Eihän ole, jos tekee noin, sitten ghostaa.

Ei ole ghostaamista, vaikka viestittelyn ja muun yhteydenpidon asteittaisen vähentämisen jälkeen jompi kumpi laittaa viimeisen viestin, johon toinen ei enää vastaa. Juuri tuossa kaksi aiempaa kommentoijaa kertoi, että tämä EI OLE  ghostaamista. 

Ei tuo oikein ole hyvä määritelmä ajatella asiaa, koska en minäkään vastaa mihinkään viesteihin joissa lukee vaan "ok" tms. Mutta jos suoraan kysymykseen jättää vastaamatta, se on ghostaamista.

Nimitti sitä ihan miksi tahansa, sen on oltava sallittua ja sitä on voitava sietää.

Missähän tämä kerrottaisiin?

Ai ghostaamisen on oltava sallittua ja sitä on voitava sietää? Ei minusta. Kyllä ajattelen että ihminen on jotenkin ilkeä jos ghostaa, ellei siis ole joku todella hyvä syy. Esim. luottamuksen pettäminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli pitäisi nyt tietää millaisesta viestistä on kyse, jonka jälkeen toinen ei laita enää viestiä. Niin sitten tiedetään onko ghostattu vai ei. Asia on ihan selvä minusta että jos toinen kyselee jotain ja siihen pitäisi vastata muttei vastaa, se on ghostaamista. Ihan sama onko sitä edeltänyt etääntymistä vai ei. Se taas ei ole ghostaamista että toinen ei vaan laita enää mitään jonkun viestin jälkeen, jos se toinenkaan ei laita. Kyllä te tiedätte varmasti nyt mitä tarkoitetaan. 

Muutama viesti taaksepäin oli esimerkki, jossa toinen (olkoon vaikka Maija) oli ehdottanut tapaamista ja ystävä (olkoon vaikka Jaana) vastannut, että on muuta menoa. Sen jälkeen kumpikaan ei ole laittanut viestiä. Ghostasiko Jaana Maijan? Vai Maija Jaanan, koska Jaana oli se, joka laittoi viimeisen viestin? Vai kumpikaan ei ghostannut?

Oma mielipiteeni on, että kumpikaan ei ghostannut. 

Ei kumpikaan ghostannut t. tämän tapauksen osapuoli

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuo psykoterapeutti tiedä mistään mitään. Tuon lehtijutun yksi lause kertoo kaiken tarvittavan. Se on ilmeisesti tuo ghostattu Annika joka sanoo: "Lähetin viestejä monessa eri sovelluksessa, mutta hän ei vastannut yhteenkään." Siis viesteillä pommittamista. Eli kun ei yhteyttä normaaliin tapaan saanut niin alkoi viesteillä ahdisteleminen, rauhanhäirintä,... vainoaminen.

Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa vainoaja. Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa rikollinen ja että se pois lähtenyt henkilö on ihan vain rikollisen uhri joka yrittää pysytellä turvallisen välimatkan päässä. Ei vainoaja tuollaista tilannetta itse voi tunnistaa. Psykoterapeuttien pitäisi tilanne tunnistaa.

Jaa, enpä nyt tiedä osaisinko puhtaalla omalla tunnolla ignorata kaverin viestejä tuolla lailla. Ihme munatonta touhua jos ei saa sanottua, että on jostain loukkaantunut tai kirjoitettua ihan vaan vaikka, että "hei Jussi, mulla on niin paljon kiireitä ollut viime aikoina, etten ole ehtinyt pitää yhteyttä kuin ihan lähimpiin ystäviin. Toivotaan, että tuossa kesän aikana törmäillään ja varmasti ollaankin molemmat menossa ainakin festareille. Moikataan kun nähdään, kivaa kevättä!"

Miten se valhe parantaa asiaa? Kun tulee kesä, eikä vieläkään ole aikaa? Eikö se toinen tunne itseään aika hölmöksi, kun on ehkä jopa luullut että tuo tarkoittaa että ehkä mennään yhdessä sinne festarille, ja toisella on vaan tarkoitus päästä tyypistä eroon. 

Kun nämä joille ghoustaus tulee ihan puskasta, eivät ole niitä taitavimpia lukemaan rivinvälejä. Tuon vastaanottaja ottaa yhteyttä monta kertaa uudelleen ja luulee, että ollaan menossa yhdessä sinne festareille, eikä ehkä sitten järjestä festarireissua muuta kautta.

Mä en tahtoisi, että mulle valehdellaan. Ghoustauksessa sentään peli on selvä, ei tasan olla menossa mihinkään festareille yhdessä.

Mä en usko, että on sellaisia ghaoustauksia onkaan, joista se ghoustattu ei vähintään aavista, mistä on kyse. Tai pitäisi aavistaa.

Tätä minäkin eilen vähän ihmettelin, kun joidenkin mielestä valehtelu on parempi juttu kuin ghostaaminen. Ghostaamisessa toinen jää epävarmuuteen, mitä tapahtui (ei sentään odota, että mitään jatkoa enää tulisi), mutta ihan yhtä lailla jää epävarmuuteen, kun valheella annettu  mielikuva ei sitten toteudukaan (eli jää odottamaan, että jatkoa on kuitenkin vielä tulossa). 

Lasten maailmassa toimitaan noin eli, en vastaa mitään. Aika sydäntäsärkevää katsoa vierestä kun lapsi laittelee perään viestiä "saitko mun viestin", "eikö mun viestit tule perille", "ootko jostain suuttunu mulle".

Miksi aikuinen aikuisen normaaleilla sosiaalisilla taidoilla haluaisi laittaa toisen tuollaiseen asemaan jos ei ole tapahtunut mitään mistä olisi syytä suuttua, vaan ei vaan kinosta? Ei voi vaan vastata, että on niin kiirettä etten ehdi pitää yhteyttä nyt kuin lähimpien kanssa /minusta meillä ei ole tässä elämänvaiheessa mitään yhteistä tmv?

Siis aikuinenhan ei yleensä ole kuin lapsi, joka ottaa kaiken kirjaimellisesti. Ellei sitten ole jotain häikkää ihmissuhdetaidoissa tai on jotenkin epätoivoinen, yksinäinen tai muuten huonossa jamassa. En siis ole tässä mitenkään ghostaamista puolustamassa, vaan miettimässä, että asioissa on monta puolta. Ei kaikkien aikuisten taidot ihmissuhteissa ole kovin hyviä.

Ok, ja kysyn mitä häikkää on sellaisella ihmisellä sosiaalisissa taidoissa, joka ei osaa ystävällisesti ilmoittaa, ettei koe tarvetta yhteydenpidolle?

Mistä ihmeestä se toinen ihminen tietää, että olet vaikkapa saanut viestin jos et siihen mitään vastaa? Minä ajattelen tuollaisessa tilanteessa, että kaveri on lukenut viestin huonossa paikassa ja unohtanut sitten. Niin käy joskus itsellekin. Enpä ole ahdisteluna kokenut jos toinen on sit soittanut perään tai kysellyt, että meinastiko vastata.

Tää on tätä kiva-kiva porukkaa, joille ei ole vaikeita kommunikointitilanteita opetettu ollenkaan. Miten tuollainen pärjää jos tulee asiakkaalta reklamaatio? Tai täytyy irtisanoa työntekijä? Pitääkö senkin ymmärtää yskä kun aamulla työkoneen salasana ei enää toimi ja nimi on hävinnyt firman puhelinluettelosta?

Miten ilmoitetaan ystävällisesti, että en halua olla kaverisi enkä toivo viestejäsi? Ehkä itselläni ei tuohon taidot riitä. Omalla kohdalla jonkinlainen hiivuttaminen on toiminut eli jättää vastaamatta, vastaa viiveellä jne niin viesti on mennyt perille ja on moikkausvälit säilyneet.

Itselle on esimerkiksi sanottu että nyt on tosi kiireistä enkä ehdi nähdä. Otin tästä vinkin. Jos olisi jättänyt vastaamatta viestiin en kyllä moikkaisi enää.

Etkä koskaan enää ottanut häneen yhteyttä, koska tiesit, että hänellä tulee olemaan ikuisesti kiire?  Tai et edes odottanut, että ystävän kiire olisi joskus ohi? Mä hieman vieroksun tuollaista selitystä, koska yleensä ihmisillä ei ole kiire koko lopun elämäänsä ja tuossa jätetään portti auki ystävyyden jatkumiselle sitten, kun kiireinen aika on ohi. Kuitenkinhan on tarkoitus, että ystävyys on lopullisesti ohi, oli kiirettä tai ei. 

No, en? Ajattelin että pallo on hänellä, että ottanee sitten yhteyttä jos ottaa. Arvelinkin jo että saattaa käydä niin ettei ota. Mutta jos olisi ottanut olisin ollut ihan iloinen.

Näin minäkin ajattelen, että se normaalisti menee, kun on kommunikaatiotaidot ja psyyke kunnossa. Eli jos toinen ei vastaa, niin jätetään pallo sille toiselle eikä jäädä jankkaamaan miksi eikä vihotella turhasta. Ymmärretään, että muilla on syynsä, jolloin moikataan ihan hyvällä mielellä, jos jossain tavataan. 

Ymmärrän, että ghostaus on kova paikka, jos on jollain tapaa yksinäinen tai heikoilla niin kuin aiemmin sanoin. Normaalisti ihmisillä on muitakin ystäviä, joten ei tarvitse tarrautua siihen yhteen. 

Tuntuu että puhutaan vähän eri asioista, tai jotenkin vähän ohi toistemme. Itsepintaisesti olet sitä mieltä että ystävän voi jättää vastaamatta sille mitään, ja sitten pitäisi voida moikata kadulla iloisesti jos törmätään. Mitäs ihmettä. 

Minäkin puutun tähän teidän keskusteluunne. Jos ei ghostaa vaan yksinkertaisesti vain vähentää yhteydenpitoa, jolloin ystävyyssuhde vain hiipuu,  jompi kumpi on kuitenkin se, joka laittaa viimeisen viestin, johon toinen ei enää vastaa. 

Parhaimmillaan sitä seuraava hiljaisuus on kummallekin helpotus. Ympyrä on ikäänkuin sulkeutunut luonnostaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuo psykoterapeutti tiedä mistään mitään. Tuon lehtijutun yksi lause kertoo kaiken tarvittavan. Se on ilmeisesti tuo ghostattu Annika joka sanoo: "Lähetin viestejä monessa eri sovelluksessa, mutta hän ei vastannut yhteenkään." Siis viesteillä pommittamista. Eli kun ei yhteyttä normaaliin tapaan saanut niin alkoi viesteillä ahdisteleminen, rauhanhäirintä,... vainoaminen.

Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa vainoaja. Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa rikollinen ja että se pois lähtenyt henkilö on ihan vain rikollisen uhri joka yrittää pysytellä turvallisen välimatkan päässä. Ei vainoaja tuollaista tilannetta itse voi tunnistaa. Psykoterapeuttien pitäisi tilanne tunnistaa.

Jaa, enpä nyt tiedä osaisinko puhtaalla omalla tunnolla ignorata kaverin viestejä tuolla lailla. Ihme munatonta touhua jos ei saa sanottua, että on jostain loukkaantunut tai kirjoitettua ihan vaan vaikka, että "hei Jussi, mulla on niin paljon kiireitä ollut viime aikoina, etten ole ehtinyt pitää yhteyttä kuin ihan lähimpiin ystäviin. Toivotaan, että tuossa kesän aikana törmäillään ja varmasti ollaankin molemmat menossa ainakin festareille. Moikataan kun nähdään, kivaa kevättä!"

Miten se valhe parantaa asiaa? Kun tulee kesä, eikä vieläkään ole aikaa? Eikö se toinen tunne itseään aika hölmöksi, kun on ehkä jopa luullut että tuo tarkoittaa että ehkä mennään yhdessä sinne festarille, ja toisella on vaan tarkoitus päästä tyypistä eroon. 

Kun nämä joille ghoustaus tulee ihan puskasta, eivät ole niitä taitavimpia lukemaan rivinvälejä. Tuon vastaanottaja ottaa yhteyttä monta kertaa uudelleen ja luulee, että ollaan menossa yhdessä sinne festareille, eikä ehkä sitten järjestä festarireissua muuta kautta.

Mä en tahtoisi, että mulle valehdellaan. Ghoustauksessa sentään peli on selvä, ei tasan olla menossa mihinkään festareille yhdessä.

Mä en usko, että on sellaisia ghaoustauksia onkaan, joista se ghoustattu ei vähintään aavista, mistä on kyse. Tai pitäisi aavistaa.

Tätä minäkin eilen vähän ihmettelin, kun joidenkin mielestä valehtelu on parempi juttu kuin ghostaaminen. Ghostaamisessa toinen jää epävarmuuteen, mitä tapahtui (ei sentään odota, että mitään jatkoa enää tulisi), mutta ihan yhtä lailla jää epävarmuuteen, kun valheella annettu  mielikuva ei sitten toteudukaan (eli jää odottamaan, että jatkoa on kuitenkin vielä tulossa). 

Lasten maailmassa toimitaan noin eli, en vastaa mitään. Aika sydäntäsärkevää katsoa vierestä kun lapsi laittelee perään viestiä "saitko mun viestin", "eikö mun viestit tule perille", "ootko jostain suuttunu mulle".

Miksi aikuinen aikuisen normaaleilla sosiaalisilla taidoilla haluaisi laittaa toisen tuollaiseen asemaan jos ei ole tapahtunut mitään mistä olisi syytä suuttua, vaan ei vaan kinosta? Ei voi vaan vastata, että on niin kiirettä etten ehdi pitää yhteyttä nyt kuin lähimpien kanssa /minusta meillä ei ole tässä elämänvaiheessa mitään yhteistä tmv?

Siis aikuinenhan ei yleensä ole kuin lapsi, joka ottaa kaiken kirjaimellisesti. Ellei sitten ole jotain häikkää ihmissuhdetaidoissa tai on jotenkin epätoivoinen, yksinäinen tai muuten huonossa jamassa. En siis ole tässä mitenkään ghostaamista puolustamassa, vaan miettimässä, että asioissa on monta puolta. Ei kaikkien aikuisten taidot ihmissuhteissa ole kovin hyviä.

Ok, ja kysyn mitä häikkää on sellaisella ihmisellä sosiaalisissa taidoissa, joka ei osaa ystävällisesti ilmoittaa, ettei koe tarvetta yhteydenpidolle?

Mistä ihmeestä se toinen ihminen tietää, että olet vaikkapa saanut viestin jos et siihen mitään vastaa? Minä ajattelen tuollaisessa tilanteessa, että kaveri on lukenut viestin huonossa paikassa ja unohtanut sitten. Niin käy joskus itsellekin. Enpä ole ahdisteluna kokenut jos toinen on sit soittanut perään tai kysellyt, että meinastiko vastata.

Tää on tätä kiva-kiva porukkaa, joille ei ole vaikeita kommunikointitilanteita opetettu ollenkaan. Miten tuollainen pärjää jos tulee asiakkaalta reklamaatio? Tai täytyy irtisanoa työntekijä? Pitääkö senkin ymmärtää yskä kun aamulla työkoneen salasana ei enää toimi ja nimi on hävinnyt firman puhelinluettelosta?

Miten ilmoitetaan ystävällisesti, että en halua olla kaverisi enkä toivo viestejäsi? Ehkä itselläni ei tuohon taidot riitä. Omalla kohdalla jonkinlainen hiivuttaminen on toiminut eli jättää vastaamatta, vastaa viiveellä jne niin viesti on mennyt perille ja on moikkausvälit säilyneet.

Itselle on esimerkiksi sanottu että nyt on tosi kiireistä enkä ehdi nähdä. Otin tästä vinkin. Jos olisi jättänyt vastaamatta viestiin en kyllä moikkaisi enää.

Etkä koskaan enää ottanut häneen yhteyttä, koska tiesit, että hänellä tulee olemaan ikuisesti kiire?  Tai et edes odottanut, että ystävän kiire olisi joskus ohi? Mä hieman vieroksun tuollaista selitystä, koska yleensä ihmisillä ei ole kiire koko lopun elämäänsä ja tuossa jätetään portti auki ystävyyden jatkumiselle sitten, kun kiireinen aika on ohi. Kuitenkinhan on tarkoitus, että ystävyys on lopullisesti ohi, oli kiirettä tai ei. 

No, en? Ajattelin että pallo on hänellä, että ottanee sitten yhteyttä jos ottaa. Arvelinkin jo että saattaa käydä niin ettei ota. Mutta jos olisi ottanut olisin ollut ihan iloinen.

Näin minäkin ajattelen, että se normaalisti menee, kun on kommunikaatiotaidot ja psyyke kunnossa. Eli jos toinen ei vastaa, niin jätetään pallo sille toiselle eikä jäädä jankkaamaan miksi eikä vihotella turhasta. Ymmärretään, että muilla on syynsä, jolloin moikataan ihan hyvällä mielellä, jos jossain tavataan. 

Ymmärrän, että ghostaus on kova paikka, jos on jollain tapaa yksinäinen tai heikoilla niin kuin aiemmin sanoin. Normaalisti ihmisillä on muitakin ystäviä, joten ei tarvitse tarrautua siihen yhteen. 

Tuntuu että puhutaan vähän eri asioista, tai jotenkin vähän ohi toistemme. Itsepintaisesti olet sitä mieltä että ystävän voi jättää vastaamatta sille mitään, ja sitten pitäisi voida moikata kadulla iloisesti jos törmätään. Mitäs ihmettä. 

Minäkin puutun tähän teidän keskusteluunne. Jos ei ghostaa vaan yksinkertaisesti vain vähentää yhteydenpitoa, jolloin ystävyyssuhde vain hiipuu,  jompi kumpi on kuitenkin se, joka laittaa viimeisen viestin, johon toinen ei enää vastaa. 

Parhaimmillaan sitä seuraava hiljaisuus on kummallekin helpotus. Ympyrä on ikäänkuin sulkeutunut luonnostaan.

Näin mäkin ajattelen. Kun yhteydenpito vähenee ja harvenee, kumpikin pitää enemmän yhteyttä muihin ihmisiin. Ja jossain vaiheessa ei koe enää tarpeelliseksi ottaa yhteyttä, kun ei se toinenkaan koe tarpeelliseksi. 

Oikeastaan olen jopa helpottunut siitä tuttavuussuhteen taakasta, kun monikin sellainen on ghostannut. Ajattelen, että olen onnellisempi ilman heitä. Ei ole koskaan ollut mitään erityisen läheisiä ystäviä ja nyt ei ole ketään perheen ulkopuolista, jolle edes jaksan laittaa viestiä.

Ghostaaminen on sitä mikä mielensä pahoittaneesta tuntuu pahalta eli siinä juuri näkyy verbin subjektiivinen, muita vastuuttava ja muodikas ilme, kun termin voi määritellä aivan niin kuin itse parhaaksi katsoo riippumatta toisen osapuolen tulkinnasta.

Ei esimerkiksi tarvitse välittää siitä onko toinen ensin yrittänyt feidata vai ei, vaan tilanne kääntyy tuon verbin avulla omaan tunteeseen ja tulkintaan sekä toisen osapuolen syyllistämiseen. Ei siis ole tarkoituskaan esittää tuon verbin avulla kuin se yksi ainoa oma totuus tilanteesta ja pahikseksi maalatusta ghostaajasta.

Tätä termiä käyttävällä on tarkoitus esittää itse hyvässä valossa ja se kaveri pahassa. Siinäpä se. Ap

Pitää sanoa reilusti, että ei halua olla enää tekemisissä. Sen verran pitää olla munaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuo psykoterapeutti tiedä mistään mitään. Tuon lehtijutun yksi lause kertoo kaiken tarvittavan. Se on ilmeisesti tuo ghostattu Annika joka sanoo: "Lähetin viestejä monessa eri sovelluksessa, mutta hän ei vastannut yhteenkään." Siis viesteillä pommittamista. Eli kun ei yhteyttä normaaliin tapaan saanut niin alkoi viesteillä ahdisteleminen, rauhanhäirintä,... vainoaminen.

Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa vainoaja. Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa rikollinen ja että se pois lähtenyt henkilö on ihan vain rikollisen uhri joka yrittää pysytellä turvallisen välimatkan päässä. Ei vainoaja tuollaista tilannetta itse voi tunnistaa. Psykoterapeuttien pitäisi tilanne tunnistaa.

Jaa, enpä nyt tiedä osaisinko puhtaalla omalla tunnolla ignorata kaverin viestejä tuolla lailla. Ihme munatonta touhua jos ei saa sanottua, että on jostain loukkaantunut tai kirjoitettua ihan vaan vaikka, että "hei Jussi, mulla on niin paljon kiireitä ollut viime aikoina, etten ole ehtinyt pitää yhteyttä kuin ihan lähimpiin ystäviin. Toivotaan, että tuossa kesän aikana törmäillään ja varmasti ollaankin molemmat menossa ainakin festareille. Moikataan kun nähdään, kivaa kevättä!"

Miten se valhe parantaa asiaa? Kun tulee kesä, eikä vieläkään ole aikaa? Eikö se toinen tunne itseään aika hölmöksi, kun on ehkä jopa luullut että tuo tarkoittaa että ehkä mennään yhdessä sinne festarille, ja toisella on vaan tarkoitus päästä tyypistä eroon. 

Kun nämä joille ghoustaus tulee ihan puskasta, eivät ole niitä taitavimpia lukemaan rivinvälejä. Tuon vastaanottaja ottaa yhteyttä monta kertaa uudelleen ja luulee, että ollaan menossa yhdessä sinne festareille, eikä ehkä sitten järjestä festarireissua muuta kautta.

Mä en tahtoisi, että mulle valehdellaan. Ghoustauksessa sentään peli on selvä, ei tasan olla menossa mihinkään festareille yhdessä.

Mä en usko, että on sellaisia ghaoustauksia onkaan, joista se ghoustattu ei vähintään aavista, mistä on kyse. Tai pitäisi aavistaa.

Tätä minäkin eilen vähän ihmettelin, kun joidenkin mielestä valehtelu on parempi juttu kuin ghostaaminen. Ghostaamisessa toinen jää epävarmuuteen, mitä tapahtui (ei sentään odota, että mitään jatkoa enää tulisi), mutta ihan yhtä lailla jää epävarmuuteen, kun valheella annettu  mielikuva ei sitten toteudukaan (eli jää odottamaan, että jatkoa on kuitenkin vielä tulossa). 

Lasten maailmassa toimitaan noin eli, en vastaa mitään. Aika sydäntäsärkevää katsoa vierestä kun lapsi laittelee perään viestiä "saitko mun viestin", "eikö mun viestit tule perille", "ootko jostain suuttunu mulle".

Miksi aikuinen aikuisen normaaleilla sosiaalisilla taidoilla haluaisi laittaa toisen tuollaiseen asemaan jos ei ole tapahtunut mitään mistä olisi syytä suuttua, vaan ei vaan kinosta? Ei voi vaan vastata, että on niin kiirettä etten ehdi pitää yhteyttä nyt kuin lähimpien kanssa /minusta meillä ei ole tässä elämänvaiheessa mitään yhteistä tmv?

Siis aikuinenhan ei yleensä ole kuin lapsi, joka ottaa kaiken kirjaimellisesti. Ellei sitten ole jotain häikkää ihmissuhdetaidoissa tai on jotenkin epätoivoinen, yksinäinen tai muuten huonossa jamassa. En siis ole tässä mitenkään ghostaamista puolustamassa, vaan miettimässä, että asioissa on monta puolta. Ei kaikkien aikuisten taidot ihmissuhteissa ole kovin hyviä.

Ok, ja kysyn mitä häikkää on sellaisella ihmisellä sosiaalisissa taidoissa, joka ei osaa ystävällisesti ilmoittaa, ettei koe tarvetta yhteydenpidolle?

Mistä ihmeestä se toinen ihminen tietää, että olet vaikkapa saanut viestin jos et siihen mitään vastaa? Minä ajattelen tuollaisessa tilanteessa, että kaveri on lukenut viestin huonossa paikassa ja unohtanut sitten. Niin käy joskus itsellekin. Enpä ole ahdisteluna kokenut jos toinen on sit soittanut perään tai kysellyt, että meinastiko vastata.

Tää on tätä kiva-kiva porukkaa, joille ei ole vaikeita kommunikointitilanteita opetettu ollenkaan. Miten tuollainen pärjää jos tulee asiakkaalta reklamaatio? Tai täytyy irtisanoa työntekijä? Pitääkö senkin ymmärtää yskä kun aamulla työkoneen salasana ei enää toimi ja nimi on hävinnyt firman puhelinluettelosta?

Miten ilmoitetaan ystävällisesti, että en halua olla kaverisi enkä toivo viestejäsi? Ehkä itselläni ei tuohon taidot riitä. Omalla kohdalla jonkinlainen hiivuttaminen on toiminut eli jättää vastaamatta, vastaa viiveellä jne niin viesti on mennyt perille ja on moikkausvälit säilyneet.

Itselle on esimerkiksi sanottu että nyt on tosi kiireistä enkä ehdi nähdä. Otin tästä vinkin. Jos olisi jättänyt vastaamatta viestiin en kyllä moikkaisi enää.

Etkä koskaan enää ottanut häneen yhteyttä, koska tiesit, että hänellä tulee olemaan ikuisesti kiire?  Tai et edes odottanut, että ystävän kiire olisi joskus ohi? Mä hieman vieroksun tuollaista selitystä, koska yleensä ihmisillä ei ole kiire koko lopun elämäänsä ja tuossa jätetään portti auki ystävyyden jatkumiselle sitten, kun kiireinen aika on ohi. Kuitenkinhan on tarkoitus, että ystävyys on lopullisesti ohi, oli kiirettä tai ei. 

No, en? Ajattelin että pallo on hänellä, että ottanee sitten yhteyttä jos ottaa. Arvelinkin jo että saattaa käydä niin ettei ota. Mutta jos olisi ottanut olisin ollut ihan iloinen.

Näin minäkin ajattelen, että se normaalisti menee, kun on kommunikaatiotaidot ja psyyke kunnossa. Eli jos toinen ei vastaa, niin jätetään pallo sille toiselle eikä jäädä jankkaamaan miksi eikä vihotella turhasta. Ymmärretään, että muilla on syynsä, jolloin moikataan ihan hyvällä mielellä, jos jossain tavataan. 

Ymmärrän, että ghostaus on kova paikka, jos on jollain tapaa yksinäinen tai heikoilla niin kuin aiemmin sanoin. Normaalisti ihmisillä on muitakin ystäviä, joten ei tarvitse tarrautua siihen yhteen. 

Mutta siis meni ohi, että kirjoitit "jos ei toinen ei vastaa.." Se kuuluu ihan hyviin tapoihin vastata. Ei esim. lapsuudenkaveria jätetä niin että jätetään vaan vastaamatta viesteihin.

Riippuu ihan mitä se lapsuudenystävä on tehnyt. Ei kukaan halua sellaisesta eroon ihan pikkusyystä. Eiköhön se ystävå kyllä arvaa, mistä on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuo psykoterapeutti tiedä mistään mitään. Tuon lehtijutun yksi lause kertoo kaiken tarvittavan. Se on ilmeisesti tuo ghostattu Annika joka sanoo: "Lähetin viestejä monessa eri sovelluksessa, mutta hän ei vastannut yhteenkään." Siis viesteillä pommittamista. Eli kun ei yhteyttä normaaliin tapaan saanut niin alkoi viesteillä ahdisteleminen, rauhanhäirintä,... vainoaminen.

Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa vainoaja. Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa rikollinen ja että se pois lähtenyt henkilö on ihan vain rikollisen uhri joka yrittää pysytellä turvallisen välimatkan päässä. Ei vainoaja tuollaista tilannetta itse voi tunnistaa. Psykoterapeuttien pitäisi tilanne tunnistaa.

Jaa, enpä nyt tiedä osaisinko puhtaalla omalla tunnolla ignorata kaverin viestejä tuolla lailla. Ihme munatonta touhua jos ei saa sanottua, että on jostain loukkaantunut tai kirjoitettua ihan vaan vaikka, että "hei Jussi, mulla on niin paljon kiireitä ollut viime aikoina, etten ole ehtinyt pitää yhteyttä kuin ihan lähimpiin ystäviin. Toivotaan, että tuossa kesän aikana törmäillään ja varmasti ollaankin molemmat menossa ainakin festareille. Moikataan kun nähdään, kivaa kevättä!"

Miten se valhe parantaa asiaa? Kun tulee kesä, eikä vieläkään ole aikaa? Eikö se toinen tunne itseään aika hölmöksi, kun on ehkä jopa luullut että tuo tarkoittaa että ehkä mennään yhdessä sinne festarille, ja toisella on vaan tarkoitus päästä tyypistä eroon. 

Kun nämä joille ghoustaus tulee ihan puskasta, eivät ole niitä taitavimpia lukemaan rivinvälejä. Tuon vastaanottaja ottaa yhteyttä monta kertaa uudelleen ja luulee, että ollaan menossa yhdessä sinne festareille, eikä ehkä sitten järjestä festarireissua muuta kautta.

Mä en tahtoisi, että mulle valehdellaan. Ghoustauksessa sentään peli on selvä, ei tasan olla menossa mihinkään festareille yhdessä.

Mä en usko, että on sellaisia ghaoustauksia onkaan, joista se ghoustattu ei vähintään aavista, mistä on kyse. Tai pitäisi aavistaa.

Tätä minäkin eilen vähän ihmettelin, kun joidenkin mielestä valehtelu on parempi juttu kuin ghostaaminen. Ghostaamisessa toinen jää epävarmuuteen, mitä tapahtui (ei sentään odota, että mitään jatkoa enää tulisi), mutta ihan yhtä lailla jää epävarmuuteen, kun valheella annettu  mielikuva ei sitten toteudukaan (eli jää odottamaan, että jatkoa on kuitenkin vielä tulossa). 

Lasten maailmassa toimitaan noin eli, en vastaa mitään. Aika sydäntäsärkevää katsoa vierestä kun lapsi laittelee perään viestiä "saitko mun viestin", "eikö mun viestit tule perille", "ootko jostain suuttunu mulle".

Miksi aikuinen aikuisen normaaleilla sosiaalisilla taidoilla haluaisi laittaa toisen tuollaiseen asemaan jos ei ole tapahtunut mitään mistä olisi syytä suuttua, vaan ei vaan kinosta? Ei voi vaan vastata, että on niin kiirettä etten ehdi pitää yhteyttä nyt kuin lähimpien kanssa /minusta meillä ei ole tässä elämänvaiheessa mitään yhteistä tmv?

Siis aikuinenhan ei yleensä ole kuin lapsi, joka ottaa kaiken kirjaimellisesti. Ellei sitten ole jotain häikkää ihmissuhdetaidoissa tai on jotenkin epätoivoinen, yksinäinen tai muuten huonossa jamassa. En siis ole tässä mitenkään ghostaamista puolustamassa, vaan miettimässä, että asioissa on monta puolta. Ei kaikkien aikuisten taidot ihmissuhteissa ole kovin hyviä.

Ok, ja kysyn mitä häikkää on sellaisella ihmisellä sosiaalisissa taidoissa, joka ei osaa ystävällisesti ilmoittaa, ettei koe tarvetta yhteydenpidolle?

Mistä ihmeestä se toinen ihminen tietää, että olet vaikkapa saanut viestin jos et siihen mitään vastaa? Minä ajattelen tuollaisessa tilanteessa, että kaveri on lukenut viestin huonossa paikassa ja unohtanut sitten. Niin käy joskus itsellekin. Enpä ole ahdisteluna kokenut jos toinen on sit soittanut perään tai kysellyt, että meinastiko vastata.

Tää on tätä kiva-kiva porukkaa, joille ei ole vaikeita kommunikointitilanteita opetettu ollenkaan. Miten tuollainen pärjää jos tulee asiakkaalta reklamaatio? Tai täytyy irtisanoa työntekijä? Pitääkö senkin ymmärtää yskä kun aamulla työkoneen salasana ei enää toimi ja nimi on hävinnyt firman puhelinluettelosta?

Miten ilmoitetaan ystävällisesti, että en halua olla kaverisi enkä toivo viestejäsi? Ehkä itselläni ei tuohon taidot riitä. Omalla kohdalla jonkinlainen hiivuttaminen on toiminut eli jättää vastaamatta, vastaa viiveellä jne niin viesti on mennyt perille ja on moikkausvälit säilyneet.

Itselle on esimerkiksi sanottu että nyt on tosi kiireistä enkä ehdi nähdä. Otin tästä vinkin. Jos olisi jättänyt vastaamatta viestiin en kyllä moikkaisi enää.

Etkä koskaan enää ottanut häneen yhteyttä, koska tiesit, että hänellä tulee olemaan ikuisesti kiire?  Tai et edes odottanut, että ystävän kiire olisi joskus ohi? Mä hieman vieroksun tuollaista selitystä, koska yleensä ihmisillä ei ole kiire koko lopun elämäänsä ja tuossa jätetään portti auki ystävyyden jatkumiselle sitten, kun kiireinen aika on ohi. Kuitenkinhan on tarkoitus, että ystävyys on lopullisesti ohi, oli kiirettä tai ei. 

No, en? Ajattelin että pallo on hänellä, että ottanee sitten yhteyttä jos ottaa. Arvelinkin jo että saattaa käydä niin ettei ota. Mutta jos olisi ottanut olisin ollut ihan iloinen.

Näin minäkin ajattelen, että se normaalisti menee, kun on kommunikaatiotaidot ja psyyke kunnossa. Eli jos toinen ei vastaa, niin jätetään pallo sille toiselle eikä jäädä jankkaamaan miksi eikä vihotella turhasta. Ymmärretään, että muilla on syynsä, jolloin moikataan ihan hyvällä mielellä, jos jossain tavataan. 

Ymmärrän, että ghostaus on kova paikka, jos on jollain tapaa yksinäinen tai heikoilla niin kuin aiemmin sanoin. Normaalisti ihmisillä on muitakin ystäviä, joten ei tarvitse tarrautua siihen yhteen. 

Mutta siis meni ohi, että kirjoitit "jos ei toinen ei vastaa.." Se kuuluu ihan hyviin tapoihin vastata. Ei esim. lapsuudenkaveria jätetä niin että jätetään vaan vastaamatta viesteihin.

Riippuu ihan mitä se lapsuudenystävä on tehnyt. Ei kukaan halua sellaisesta eroon ihan pikkusyystä. Eiköhön se ystävå kyllä arvaa, mistä on kyse.

Aivan. Tässä se juuri näkyy miten ghostausta tulkitaan subjektiivisesti. Ei ystävyyden päättämishaluihin vaikuta se miten kauan toisen on tuntenut, vaan se mitä on tapahtunut.

Joidenkin ihmisten mielestä pitkään jatkunut ystävyys tai sukulaisuussuhde tarkoittaa sitä, että heitä pitäisi kohdella aivan toisin kuin muita, sietää mitä tahansa käytöstä oman hyvinvoinnin kustannuksella. Jos suhde katkaistaan, koetetaan vedota siihen, että suhde on ikuinen sen perusteella, että se on ollut aina olemassa. Silloinkin perusteena on se, että koska minä tykkään jatkaa kuten ennenkin, tulee toisen hyväksyä minun näkökulmani, ja tuollainen näkökulma on jo itsessään ongelman ydin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuo psykoterapeutti tiedä mistään mitään. Tuon lehtijutun yksi lause kertoo kaiken tarvittavan. Se on ilmeisesti tuo ghostattu Annika joka sanoo: "Lähetin viestejä monessa eri sovelluksessa, mutta hän ei vastannut yhteenkään." Siis viesteillä pommittamista. Eli kun ei yhteyttä normaaliin tapaan saanut niin alkoi viesteillä ahdisteleminen, rauhanhäirintä,... vainoaminen.

Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa vainoaja. Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa rikollinen ja että se pois lähtenyt henkilö on ihan vain rikollisen uhri joka yrittää pysytellä turvallisen välimatkan päässä. Ei vainoaja tuollaista tilannetta itse voi tunnistaa. Psykoterapeuttien pitäisi tilanne tunnistaa.

Jaa, enpä nyt tiedä osaisinko puhtaalla omalla tunnolla ignorata kaverin viestejä tuolla lailla. Ihme munatonta touhua jos ei saa sanottua, että on jostain loukkaantunut tai kirjoitettua ihan vaan vaikka, että "hei Jussi, mulla on niin paljon kiireitä ollut viime aikoina, etten ole ehtinyt pitää yhteyttä kuin ihan lähimpiin ystäviin. Toivotaan, että tuossa kesän aikana törmäillään ja varmasti ollaankin molemmat menossa ainakin festareille. Moikataan kun nähdään, kivaa kevättä!"

Miten se valhe parantaa asiaa? Kun tulee kesä, eikä vieläkään ole aikaa? Eikö se toinen tunne itseään aika hölmöksi, kun on ehkä jopa luullut että tuo tarkoittaa että ehkä mennään yhdessä sinne festarille, ja toisella on vaan tarkoitus päästä tyypistä eroon. 

Kun nämä joille ghoustaus tulee ihan puskasta, eivät ole niitä taitavimpia lukemaan rivinvälejä. Tuon vastaanottaja ottaa yhteyttä monta kertaa uudelleen ja luulee, että ollaan menossa yhdessä sinne festareille, eikä ehkä sitten järjestä festarireissua muuta kautta.

Mä en tahtoisi, että mulle valehdellaan. Ghoustauksessa sentään peli on selvä, ei tasan olla menossa mihinkään festareille yhdessä.

Mä en usko, että on sellaisia ghaoustauksia onkaan, joista se ghoustattu ei vähintään aavista, mistä on kyse. Tai pitäisi aavistaa.

Tätä minäkin eilen vähän ihmettelin, kun joidenkin mielestä valehtelu on parempi juttu kuin ghostaaminen. Ghostaamisessa toinen jää epävarmuuteen, mitä tapahtui (ei sentään odota, että mitään jatkoa enää tulisi), mutta ihan yhtä lailla jää epävarmuuteen, kun valheella annettu  mielikuva ei sitten toteudukaan (eli jää odottamaan, että jatkoa on kuitenkin vielä tulossa). 

Lasten maailmassa toimitaan noin eli, en vastaa mitään. Aika sydäntäsärkevää katsoa vierestä kun lapsi laittelee perään viestiä "saitko mun viestin", "eikö mun viestit tule perille", "ootko jostain suuttunu mulle".

Miksi aikuinen aikuisen normaaleilla sosiaalisilla taidoilla haluaisi laittaa toisen tuollaiseen asemaan jos ei ole tapahtunut mitään mistä olisi syytä suuttua, vaan ei vaan kinosta? Ei voi vaan vastata, että on niin kiirettä etten ehdi pitää yhteyttä nyt kuin lähimpien kanssa /minusta meillä ei ole tässä elämänvaiheessa mitään yhteistä tmv?

Siis aikuinenhan ei yleensä ole kuin lapsi, joka ottaa kaiken kirjaimellisesti. Ellei sitten ole jotain häikkää ihmissuhdetaidoissa tai on jotenkin epätoivoinen, yksinäinen tai muuten huonossa jamassa. En siis ole tässä mitenkään ghostaamista puolustamassa, vaan miettimässä, että asioissa on monta puolta. Ei kaikkien aikuisten taidot ihmissuhteissa ole kovin hyviä.

Ok, ja kysyn mitä häikkää on sellaisella ihmisellä sosiaalisissa taidoissa, joka ei osaa ystävällisesti ilmoittaa, ettei koe tarvetta yhteydenpidolle?

Mistä ihmeestä se toinen ihminen tietää, että olet vaikkapa saanut viestin jos et siihen mitään vastaa? Minä ajattelen tuollaisessa tilanteessa, että kaveri on lukenut viestin huonossa paikassa ja unohtanut sitten. Niin käy joskus itsellekin. Enpä ole ahdisteluna kokenut jos toinen on sit soittanut perään tai kysellyt, että meinastiko vastata.

Tää on tätä kiva-kiva porukkaa, joille ei ole vaikeita kommunikointitilanteita opetettu ollenkaan. Miten tuollainen pärjää jos tulee asiakkaalta reklamaatio? Tai täytyy irtisanoa työntekijä? Pitääkö senkin ymmärtää yskä kun aamulla työkoneen salasana ei enää toimi ja nimi on hävinnyt firman puhelinluettelosta?

Miten ilmoitetaan ystävällisesti, että en halua olla kaverisi enkä toivo viestejäsi? Ehkä itselläni ei tuohon taidot riitä. Omalla kohdalla jonkinlainen hiivuttaminen on toiminut eli jättää vastaamatta, vastaa viiveellä jne niin viesti on mennyt perille ja on moikkausvälit säilyneet.

Itselle on esimerkiksi sanottu että nyt on tosi kiireistä enkä ehdi nähdä. Otin tästä vinkin. Jos olisi jättänyt vastaamatta viestiin en kyllä moikkaisi enää.

Etkä koskaan enää ottanut häneen yhteyttä, koska tiesit, että hänellä tulee olemaan ikuisesti kiire?  Tai et edes odottanut, että ystävän kiire olisi joskus ohi? Mä hieman vieroksun tuollaista selitystä, koska yleensä ihmisillä ei ole kiire koko lopun elämäänsä ja tuossa jätetään portti auki ystävyyden jatkumiselle sitten, kun kiireinen aika on ohi. Kuitenkinhan on tarkoitus, että ystävyys on lopullisesti ohi, oli kiirettä tai ei. 

No, en? Ajattelin että pallo on hänellä, että ottanee sitten yhteyttä jos ottaa. Arvelinkin jo että saattaa käydä niin ettei ota. Mutta jos olisi ottanut olisin ollut ihan iloinen.

Näin minäkin ajattelen, että se normaalisti menee, kun on kommunikaatiotaidot ja psyyke kunnossa. Eli jos toinen ei vastaa, niin jätetään pallo sille toiselle eikä jäädä jankkaamaan miksi eikä vihotella turhasta. Ymmärretään, että muilla on syynsä, jolloin moikataan ihan hyvällä mielellä, jos jossain tavataan. 

Ymmärrän, että ghostaus on kova paikka, jos on jollain tapaa yksinäinen tai heikoilla niin kuin aiemmin sanoin. Normaalisti ihmisillä on muitakin ystäviä, joten ei tarvitse tarrautua siihen yhteen. 

Siksi minäkin olen sanonut että kyllä luonnevikaiset saa ghostata, se voi olla turvallisuuden kannalta järkevääkin. Mutta ehkei kuitenkaan kannata tehdä muista ikäviä oletuksia. Esimerkiksi minulla ei todellakaan ole paljoa kavereita, enkä ole takertunut keneenkään vaikka tottakai se harmittaa. Kyllä minä aion sanoa suoraan ja sanoa jatkossa sellaisille jotka pyytää selitystä.

Se 'luonnevika' ilmenee vasta kun yrittää päästä eroon tyypistä. Jo se että kaipaa perusteluja, viittaa että ongelmia on tulossa, tavalla tai toisella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuo psykoterapeutti tiedä mistään mitään. Tuon lehtijutun yksi lause kertoo kaiken tarvittavan. Se on ilmeisesti tuo ghostattu Annika joka sanoo: "Lähetin viestejä monessa eri sovelluksessa, mutta hän ei vastannut yhteenkään." Siis viesteillä pommittamista. Eli kun ei yhteyttä normaaliin tapaan saanut niin alkoi viesteillä ahdisteleminen, rauhanhäirintä,... vainoaminen.

Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa vainoaja. Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa rikollinen ja että se pois lähtenyt henkilö on ihan vain rikollisen uhri joka yrittää pysytellä turvallisen välimatkan päässä. Ei vainoaja tuollaista tilannetta itse voi tunnistaa. Psykoterapeuttien pitäisi tilanne tunnistaa.

Jaa, enpä nyt tiedä osaisinko puhtaalla omalla tunnolla ignorata kaverin viestejä tuolla lailla. Ihme munatonta touhua jos ei saa sanottua, että on jostain loukkaantunut tai kirjoitettua ihan vaan vaikka, että "hei Jussi, mulla on niin paljon kiireitä ollut viime aikoina, etten ole ehtinyt pitää yhteyttä kuin ihan lähimpiin ystäviin. Toivotaan, että tuossa kesän aikana törmäillään ja varmasti ollaankin molemmat menossa ainakin festareille. Moikataan kun nähdään, kivaa kevättä!"

Miten se valhe parantaa asiaa? Kun tulee kesä, eikä vieläkään ole aikaa? Eikö se toinen tunne itseään aika hölmöksi, kun on ehkä jopa luullut että tuo tarkoittaa että ehkä mennään yhdessä sinne festarille, ja toisella on vaan tarkoitus päästä tyypistä eroon. 

Kun nämä joille ghoustaus tulee ihan puskasta, eivät ole niitä taitavimpia lukemaan rivinvälejä. Tuon vastaanottaja ottaa yhteyttä monta kertaa uudelleen ja luulee, että ollaan menossa yhdessä sinne festareille, eikä ehkä sitten järjestä festarireissua muuta kautta.

Mä en tahtoisi, että mulle valehdellaan. Ghoustauksessa sentään peli on selvä, ei tasan olla menossa mihinkään festareille yhdessä.

Mä en usko, että on sellaisia ghaoustauksia onkaan, joista se ghoustattu ei vähintään aavista, mistä on kyse. Tai pitäisi aavistaa.

Tätä minäkin eilen vähän ihmettelin, kun joidenkin mielestä valehtelu on parempi juttu kuin ghostaaminen. Ghostaamisessa toinen jää epävarmuuteen, mitä tapahtui (ei sentään odota, että mitään jatkoa enää tulisi), mutta ihan yhtä lailla jää epävarmuuteen, kun valheella annettu  mielikuva ei sitten toteudukaan (eli jää odottamaan, että jatkoa on kuitenkin vielä tulossa). 

Lasten maailmassa toimitaan noin eli, en vastaa mitään. Aika sydäntäsärkevää katsoa vierestä kun lapsi laittelee perään viestiä "saitko mun viestin", "eikö mun viestit tule perille", "ootko jostain suuttunu mulle".

Miksi aikuinen aikuisen normaaleilla sosiaalisilla taidoilla haluaisi laittaa toisen tuollaiseen asemaan jos ei ole tapahtunut mitään mistä olisi syytä suuttua, vaan ei vaan kinosta? Ei voi vaan vastata, että on niin kiirettä etten ehdi pitää yhteyttä nyt kuin lähimpien kanssa /minusta meillä ei ole tässä elämänvaiheessa mitään yhteistä tmv?

Siis aikuinenhan ei yleensä ole kuin lapsi, joka ottaa kaiken kirjaimellisesti. Ellei sitten ole jotain häikkää ihmissuhdetaidoissa tai on jotenkin epätoivoinen, yksinäinen tai muuten huonossa jamassa. En siis ole tässä mitenkään ghostaamista puolustamassa, vaan miettimässä, että asioissa on monta puolta. Ei kaikkien aikuisten taidot ihmissuhteissa ole kovin hyviä.

Ok, ja kysyn mitä häikkää on sellaisella ihmisellä sosiaalisissa taidoissa, joka ei osaa ystävällisesti ilmoittaa, ettei koe tarvetta yhteydenpidolle?

Mistä ihmeestä se toinen ihminen tietää, että olet vaikkapa saanut viestin jos et siihen mitään vastaa? Minä ajattelen tuollaisessa tilanteessa, että kaveri on lukenut viestin huonossa paikassa ja unohtanut sitten. Niin käy joskus itsellekin. Enpä ole ahdisteluna kokenut jos toinen on sit soittanut perään tai kysellyt, että meinastiko vastata.

Tää on tätä kiva-kiva porukkaa, joille ei ole vaikeita kommunikointitilanteita opetettu ollenkaan. Miten tuollainen pärjää jos tulee asiakkaalta reklamaatio? Tai täytyy irtisanoa työntekijä? Pitääkö senkin ymmärtää yskä kun aamulla työkoneen salasana ei enää toimi ja nimi on hävinnyt firman puhelinluettelosta?

Miten ilmoitetaan ystävällisesti, että en halua olla kaverisi enkä toivo viestejäsi? Ehkä itselläni ei tuohon taidot riitä. Omalla kohdalla jonkinlainen hiivuttaminen on toiminut eli jättää vastaamatta, vastaa viiveellä jne niin viesti on mennyt perille ja on moikkausvälit säilyneet.

Itselle on esimerkiksi sanottu että nyt on tosi kiireistä enkä ehdi nähdä. Otin tästä vinkin. Jos olisi jättänyt vastaamatta viestiin en kyllä moikkaisi enää.

Etkä koskaan enää ottanut häneen yhteyttä, koska tiesit, että hänellä tulee olemaan ikuisesti kiire?  Tai et edes odottanut, että ystävän kiire olisi joskus ohi? Mä hieman vieroksun tuollaista selitystä, koska yleensä ihmisillä ei ole kiire koko lopun elämäänsä ja tuossa jätetään portti auki ystävyyden jatkumiselle sitten, kun kiireinen aika on ohi. Kuitenkinhan on tarkoitus, että ystävyys on lopullisesti ohi, oli kiirettä tai ei. 

No, en? Ajattelin että pallo on hänellä, että ottanee sitten yhteyttä jos ottaa. Arvelinkin jo että saattaa käydä niin ettei ota. Mutta jos olisi ottanut olisin ollut ihan iloinen.

Näin minäkin ajattelen, että se normaalisti menee, kun on kommunikaatiotaidot ja psyyke kunnossa. Eli jos toinen ei vastaa, niin jätetään pallo sille toiselle eikä jäädä jankkaamaan miksi eikä vihotella turhasta. Ymmärretään, että muilla on syynsä, jolloin moikataan ihan hyvällä mielellä, jos jossain tavataan. 

Ymmärrän, että ghostaus on kova paikka, jos on jollain tapaa yksinäinen tai heikoilla niin kuin aiemmin sanoin. Normaalisti ihmisillä on muitakin ystäviä, joten ei tarvitse tarrautua siihen yhteen. 

Mutta siis meni ohi, että kirjoitit "jos ei toinen ei vastaa.." Se kuuluu ihan hyviin tapoihin vastata. Ei esim. lapsuudenkaveria jätetä niin että jätetään vaan vastaamatta viesteihin.

Olen kommentoimasi viestin kirjoittaja. Jos toinen ei vastaa minulle, niin en minä ota häneen yhteyttä ainakaan montaa kertaa, vaan jätän asian siihen. Se kuuluu minusta hyviin tapoihin, ettei ahdistele toista. Jos taas en vastaa toiselle, niin se voi johtua kiireestä, että asia jää tai unohtuu tai jos en halua vastata enää mitään, niin silloin se toinen ei itse ole noudattanut hyviä tapoja, jolloin hän saa mitä tilaa.

Tuossa näytti olevan aloitus, missä sukulaisen kaatopaikkakuorma oli viety ilmaiseksi, jolloin sukulainen ei ollut kiittänyt ja ollut muutenkin töykeä. Tuollaisissa tilanteissa ei tarvitse vastata mitään enää, jos on kertakaikkiaan saanut tarpeeseen moisesta tyypistä. Oli sitten vaikka lapsuudenystävä. Eli kyllä molempien pitää noudattaa niitä hyviä tapoja eikä vain toisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuo psykoterapeutti tiedä mistään mitään. Tuon lehtijutun yksi lause kertoo kaiken tarvittavan. Se on ilmeisesti tuo ghostattu Annika joka sanoo: "Lähetin viestejä monessa eri sovelluksessa, mutta hän ei vastannut yhteenkään." Siis viesteillä pommittamista. Eli kun ei yhteyttä normaaliin tapaan saanut niin alkoi viesteillä ahdisteleminen, rauhanhäirintä,... vainoaminen.

Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa vainoaja. Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa rikollinen ja että se pois lähtenyt henkilö on ihan vain rikollisen uhri joka yrittää pysytellä turvallisen välimatkan päässä. Ei vainoaja tuollaista tilannetta itse voi tunnistaa. Psykoterapeuttien pitäisi tilanne tunnistaa.

Jaa, enpä nyt tiedä osaisinko puhtaalla omalla tunnolla ignorata kaverin viestejä tuolla lailla. Ihme munatonta touhua jos ei saa sanottua, että on jostain loukkaantunut tai kirjoitettua ihan vaan vaikka, että "hei Jussi, mulla on niin paljon kiireitä ollut viime aikoina, etten ole ehtinyt pitää yhteyttä kuin ihan lähimpiin ystäviin. Toivotaan, että tuossa kesän aikana törmäillään ja varmasti ollaankin molemmat menossa ainakin festareille. Moikataan kun nähdään, kivaa kevättä!"

Miten se valhe parantaa asiaa? Kun tulee kesä, eikä vieläkään ole aikaa? Eikö se toinen tunne itseään aika hölmöksi, kun on ehkä jopa luullut että tuo tarkoittaa että ehkä mennään yhdessä sinne festarille, ja toisella on vaan tarkoitus päästä tyypistä eroon. 

Kun nämä joille ghoustaus tulee ihan puskasta, eivät ole niitä taitavimpia lukemaan rivinvälejä. Tuon vastaanottaja ottaa yhteyttä monta kertaa uudelleen ja luulee, että ollaan menossa yhdessä sinne festareille, eikä ehkä sitten järjestä festarireissua muuta kautta.

Mä en tahtoisi, että mulle valehdellaan. Ghoustauksessa sentään peli on selvä, ei tasan olla menossa mihinkään festareille yhdessä.

Mä en usko, että on sellaisia ghaoustauksia onkaan, joista se ghoustattu ei vähintään aavista, mistä on kyse. Tai pitäisi aavistaa.

Tätä minäkin eilen vähän ihmettelin, kun joidenkin mielestä valehtelu on parempi juttu kuin ghostaaminen. Ghostaamisessa toinen jää epävarmuuteen, mitä tapahtui (ei sentään odota, että mitään jatkoa enää tulisi), mutta ihan yhtä lailla jää epävarmuuteen, kun valheella annettu  mielikuva ei sitten toteudukaan (eli jää odottamaan, että jatkoa on kuitenkin vielä tulossa). 

Lasten maailmassa toimitaan noin eli, en vastaa mitään. Aika sydäntäsärkevää katsoa vierestä kun lapsi laittelee perään viestiä "saitko mun viestin", "eikö mun viestit tule perille", "ootko jostain suuttunu mulle".

Miksi aikuinen aikuisen normaaleilla sosiaalisilla taidoilla haluaisi laittaa toisen tuollaiseen asemaan jos ei ole tapahtunut mitään mistä olisi syytä suuttua, vaan ei vaan kinosta? Ei voi vaan vastata, että on niin kiirettä etten ehdi pitää yhteyttä nyt kuin lähimpien kanssa /minusta meillä ei ole tässä elämänvaiheessa mitään yhteistä tmv?

Siis aikuinenhan ei yleensä ole kuin lapsi, joka ottaa kaiken kirjaimellisesti. Ellei sitten ole jotain häikkää ihmissuhdetaidoissa tai on jotenkin epätoivoinen, yksinäinen tai muuten huonossa jamassa. En siis ole tässä mitenkään ghostaamista puolustamassa, vaan miettimässä, että asioissa on monta puolta. Ei kaikkien aikuisten taidot ihmissuhteissa ole kovin hyviä.

Ok, ja kysyn mitä häikkää on sellaisella ihmisellä sosiaalisissa taidoissa, joka ei osaa ystävällisesti ilmoittaa, ettei koe tarvetta yhteydenpidolle?

Mistä ihmeestä se toinen ihminen tietää, että olet vaikkapa saanut viestin jos et siihen mitään vastaa? Minä ajattelen tuollaisessa tilanteessa, että kaveri on lukenut viestin huonossa paikassa ja unohtanut sitten. Niin käy joskus itsellekin. Enpä ole ahdisteluna kokenut jos toinen on sit soittanut perään tai kysellyt, että meinastiko vastata.

Tää on tätä kiva-kiva porukkaa, joille ei ole vaikeita kommunikointitilanteita opetettu ollenkaan. Miten tuollainen pärjää jos tulee asiakkaalta reklamaatio? Tai täytyy irtisanoa työntekijä? Pitääkö senkin ymmärtää yskä kun aamulla työkoneen salasana ei enää toimi ja nimi on hävinnyt firman puhelinluettelosta?

Miten ilmoitetaan ystävällisesti, että en halua olla kaverisi enkä toivo viestejäsi? Ehkä itselläni ei tuohon taidot riitä. Omalla kohdalla jonkinlainen hiivuttaminen on toiminut eli jättää vastaamatta, vastaa viiveellä jne niin viesti on mennyt perille ja on moikkausvälit säilyneet.

Itselle on esimerkiksi sanottu että nyt on tosi kiireistä enkä ehdi nähdä. Otin tästä vinkin. Jos olisi jättänyt vastaamatta viestiin en kyllä moikkaisi enää.

Etkä koskaan enää ottanut häneen yhteyttä, koska tiesit, että hänellä tulee olemaan ikuisesti kiire?  Tai et edes odottanut, että ystävän kiire olisi joskus ohi? Mä hieman vieroksun tuollaista selitystä, koska yleensä ihmisillä ei ole kiire koko lopun elämäänsä ja tuossa jätetään portti auki ystävyyden jatkumiselle sitten, kun kiireinen aika on ohi. Kuitenkinhan on tarkoitus, että ystävyys on lopullisesti ohi, oli kiirettä tai ei. 

No, en? Ajattelin että pallo on hänellä, että ottanee sitten yhteyttä jos ottaa. Arvelinkin jo että saattaa käydä niin ettei ota. Mutta jos olisi ottanut olisin ollut ihan iloinen.

Näin minäkin ajattelen, että se normaalisti menee, kun on kommunikaatiotaidot ja psyyke kunnossa. Eli jos toinen ei vastaa, niin jätetään pallo sille toiselle eikä jäädä jankkaamaan miksi eikä vihotella turhasta. Ymmärretään, että muilla on syynsä, jolloin moikataan ihan hyvällä mielellä, jos jossain tavataan. 

Ymmärrän, että ghostaus on kova paikka, jos on jollain tapaa yksinäinen tai heikoilla niin kuin aiemmin sanoin. Normaalisti ihmisillä on muitakin ystäviä, joten ei tarvitse tarrautua siihen yhteen. 

Mutta siis meni ohi, että kirjoitit "jos ei toinen ei vastaa.." Se kuuluu ihan hyviin tapoihin vastata. Ei esim. lapsuudenkaveria jätetä niin että jätetään vaan vastaamatta viesteihin.

Olen kommentoimasi viestin kirjoittaja. Jos toinen ei vastaa minulle, niin en minä ota häneen yhteyttä ainakaan montaa kertaa, vaan jätän asian siihen. Se kuuluu minusta hyviin tapoihin, ettei ahdistele toista. Jos taas en vastaa toiselle, niin se voi johtua kiireestä, että asia jää tai unohtuu tai jos en halua vastata enää mitään, niin silloin se toinen ei itse ole noudattanut hyviä tapoja, jolloin hän saa mitä tilaa.

Tuossa näytti olevan aloitus, missä sukulaisen kaatopaikkakuorma oli viety ilmaiseksi, jolloin sukulainen ei ollut kiittänyt ja ollut muutenkin töykeä. Tuollaisissa tilanteissa ei tarvitse vastata mitään enää, jos on kertakaikkiaan saanut tarpeeseen moisesta tyypistä. Oli sitten vaikka lapsuudenystävä. Eli kyllä molempien pitää noudattaa niitä hyviä tapoja eikä vain toisen.

Ohis...mä lisäisin tuohon vielä sen, että joskus viestiin vastaaminen on turhaa, jos viestissä oleva kysymys ei ole enää ajankohtainen. Esim mun olisi ihan turha vastata nyt eilen saamaani viestiin, jossa ystäväni kysyisi, lähdenkö hänen kanssaan iltalenkille. Eilisilta meni jo eikä kysymys ole enää ajankohtainen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuo psykoterapeutti tiedä mistään mitään. Tuon lehtijutun yksi lause kertoo kaiken tarvittavan. Se on ilmeisesti tuo ghostattu Annika joka sanoo: "Lähetin viestejä monessa eri sovelluksessa, mutta hän ei vastannut yhteenkään." Siis viesteillä pommittamista. Eli kun ei yhteyttä normaaliin tapaan saanut niin alkoi viesteillä ahdisteleminen, rauhanhäirintä,... vainoaminen.

Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa vainoaja. Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa rikollinen ja että se pois lähtenyt henkilö on ihan vain rikollisen uhri joka yrittää pysytellä turvallisen välimatkan päässä. Ei vainoaja tuollaista tilannetta itse voi tunnistaa. Psykoterapeuttien pitäisi tilanne tunnistaa.

Jaa, enpä nyt tiedä osaisinko puhtaalla omalla tunnolla ignorata kaverin viestejä tuolla lailla. Ihme munatonta touhua jos ei saa sanottua, että on jostain loukkaantunut tai kirjoitettua ihan vaan vaikka, että "hei Jussi, mulla on niin paljon kiireitä ollut viime aikoina, etten ole ehtinyt pitää yhteyttä kuin ihan lähimpiin ystäviin. Toivotaan, että tuossa kesän aikana törmäillään ja varmasti ollaankin molemmat menossa ainakin festareille. Moikataan kun nähdään, kivaa kevättä!"

Miten se valhe parantaa asiaa? Kun tulee kesä, eikä vieläkään ole aikaa? Eikö se toinen tunne itseään aika hölmöksi, kun on ehkä jopa luullut että tuo tarkoittaa että ehkä mennään yhdessä sinne festarille, ja toisella on vaan tarkoitus päästä tyypistä eroon. 

Kun nämä joille ghoustaus tulee ihan puskasta, eivät ole niitä taitavimpia lukemaan rivinvälejä. Tuon vastaanottaja ottaa yhteyttä monta kertaa uudelleen ja luulee, että ollaan menossa yhdessä sinne festareille, eikä ehkä sitten järjestä festarireissua muuta kautta.

Mä en tahtoisi, että mulle valehdellaan. Ghoustauksessa sentään peli on selvä, ei tasan olla menossa mihinkään festareille yhdessä.

Mä en usko, että on sellaisia ghaoustauksia onkaan, joista se ghoustattu ei vähintään aavista, mistä on kyse. Tai pitäisi aavistaa.

Tätä minäkin eilen vähän ihmettelin, kun joidenkin mielestä valehtelu on parempi juttu kuin ghostaaminen. Ghostaamisessa toinen jää epävarmuuteen, mitä tapahtui (ei sentään odota, että mitään jatkoa enää tulisi), mutta ihan yhtä lailla jää epävarmuuteen, kun valheella annettu  mielikuva ei sitten toteudukaan (eli jää odottamaan, että jatkoa on kuitenkin vielä tulossa). 

Lasten maailmassa toimitaan noin eli, en vastaa mitään. Aika sydäntäsärkevää katsoa vierestä kun lapsi laittelee perään viestiä "saitko mun viestin", "eikö mun viestit tule perille", "ootko jostain suuttunu mulle".

Miksi aikuinen aikuisen normaaleilla sosiaalisilla taidoilla haluaisi laittaa toisen tuollaiseen asemaan jos ei ole tapahtunut mitään mistä olisi syytä suuttua, vaan ei vaan kinosta? Ei voi vaan vastata, että on niin kiirettä etten ehdi pitää yhteyttä nyt kuin lähimpien kanssa /minusta meillä ei ole tässä elämänvaiheessa mitään yhteistä tmv?

Siis aikuinenhan ei yleensä ole kuin lapsi, joka ottaa kaiken kirjaimellisesti. Ellei sitten ole jotain häikkää ihmissuhdetaidoissa tai on jotenkin epätoivoinen, yksinäinen tai muuten huonossa jamassa. En siis ole tässä mitenkään ghostaamista puolustamassa, vaan miettimässä, että asioissa on monta puolta. Ei kaikkien aikuisten taidot ihmissuhteissa ole kovin hyviä.

Ok, ja kysyn mitä häikkää on sellaisella ihmisellä sosiaalisissa taidoissa, joka ei osaa ystävällisesti ilmoittaa, ettei koe tarvetta yhteydenpidolle?

Mistä ihmeestä se toinen ihminen tietää, että olet vaikkapa saanut viestin jos et siihen mitään vastaa? Minä ajattelen tuollaisessa tilanteessa, että kaveri on lukenut viestin huonossa paikassa ja unohtanut sitten. Niin käy joskus itsellekin. Enpä ole ahdisteluna kokenut jos toinen on sit soittanut perään tai kysellyt, että meinastiko vastata.

Tää on tätä kiva-kiva porukkaa, joille ei ole vaikeita kommunikointitilanteita opetettu ollenkaan. Miten tuollainen pärjää jos tulee asiakkaalta reklamaatio? Tai täytyy irtisanoa työntekijä? Pitääkö senkin ymmärtää yskä kun aamulla työkoneen salasana ei enää toimi ja nimi on hävinnyt firman puhelinluettelosta?

Miten ilmoitetaan ystävällisesti, että en halua olla kaverisi enkä toivo viestejäsi? Ehkä itselläni ei tuohon taidot riitä. Omalla kohdalla jonkinlainen hiivuttaminen on toiminut eli jättää vastaamatta, vastaa viiveellä jne niin viesti on mennyt perille ja on moikkausvälit säilyneet.

Itselle on esimerkiksi sanottu että nyt on tosi kiireistä enkä ehdi nähdä. Otin tästä vinkin. Jos olisi jättänyt vastaamatta viestiin en kyllä moikkaisi enää.

Etkä koskaan enää ottanut häneen yhteyttä, koska tiesit, että hänellä tulee olemaan ikuisesti kiire?  Tai et edes odottanut, että ystävän kiire olisi joskus ohi? Mä hieman vieroksun tuollaista selitystä, koska yleensä ihmisillä ei ole kiire koko lopun elämäänsä ja tuossa jätetään portti auki ystävyyden jatkumiselle sitten, kun kiireinen aika on ohi. Kuitenkinhan on tarkoitus, että ystävyys on lopullisesti ohi, oli kiirettä tai ei. 

No, en? Ajattelin että pallo on hänellä, että ottanee sitten yhteyttä jos ottaa. Arvelinkin jo että saattaa käydä niin ettei ota. Mutta jos olisi ottanut olisin ollut ihan iloinen.

Näin minäkin ajattelen, että se normaalisti menee, kun on kommunikaatiotaidot ja psyyke kunnossa. Eli jos toinen ei vastaa, niin jätetään pallo sille toiselle eikä jäädä jankkaamaan miksi eikä vihotella turhasta. Ymmärretään, että muilla on syynsä, jolloin moikataan ihan hyvällä mielellä, jos jossain tavataan. 

Ymmärrän, että ghostaus on kova paikka, jos on jollain tapaa yksinäinen tai heikoilla niin kuin aiemmin sanoin. Normaalisti ihmisillä on muitakin ystäviä, joten ei tarvitse tarrautua siihen yhteen. 

Mutta siis meni ohi, että kirjoitit "jos ei toinen ei vastaa.." Se kuuluu ihan hyviin tapoihin vastata. Ei esim. lapsuudenkaveria jätetä niin että jätetään vaan vastaamatta viesteihin.

Riippuu ihan mitä se lapsuudenystävä on tehnyt. Ei kukaan halua sellaisesta eroon ihan pikkusyystä. Eiköhön se ystävå kyllä arvaa, mistä on kyse.

Itse en kyllä arvaa. Kovasti olen yrittänyt miettiä, mutta arvelin ettei häntä vain kiinnosta enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuo psykoterapeutti tiedä mistään mitään. Tuon lehtijutun yksi lause kertoo kaiken tarvittavan. Se on ilmeisesti tuo ghostattu Annika joka sanoo: "Lähetin viestejä monessa eri sovelluksessa, mutta hän ei vastannut yhteenkään." Siis viesteillä pommittamista. Eli kun ei yhteyttä normaaliin tapaan saanut niin alkoi viesteillä ahdisteleminen, rauhanhäirintä,... vainoaminen.

Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa vainoaja. Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa rikollinen ja että se pois lähtenyt henkilö on ihan vain rikollisen uhri joka yrittää pysytellä turvallisen välimatkan päässä. Ei vainoaja tuollaista tilannetta itse voi tunnistaa. Psykoterapeuttien pitäisi tilanne tunnistaa.

Jaa, enpä nyt tiedä osaisinko puhtaalla omalla tunnolla ignorata kaverin viestejä tuolla lailla. Ihme munatonta touhua jos ei saa sanottua, että on jostain loukkaantunut tai kirjoitettua ihan vaan vaikka, että "hei Jussi, mulla on niin paljon kiireitä ollut viime aikoina, etten ole ehtinyt pitää yhteyttä kuin ihan lähimpiin ystäviin. Toivotaan, että tuossa kesän aikana törmäillään ja varmasti ollaankin molemmat menossa ainakin festareille. Moikataan kun nähdään, kivaa kevättä!"

Miten se valhe parantaa asiaa? Kun tulee kesä, eikä vieläkään ole aikaa? Eikö se toinen tunne itseään aika hölmöksi, kun on ehkä jopa luullut että tuo tarkoittaa että ehkä mennään yhdessä sinne festarille, ja toisella on vaan tarkoitus päästä tyypistä eroon. 

Kun nämä joille ghoustaus tulee ihan puskasta, eivät ole niitä taitavimpia lukemaan rivinvälejä. Tuon vastaanottaja ottaa yhteyttä monta kertaa uudelleen ja luulee, että ollaan menossa yhdessä sinne festareille, eikä ehkä sitten järjestä festarireissua muuta kautta.

Mä en tahtoisi, että mulle valehdellaan. Ghoustauksessa sentään peli on selvä, ei tasan olla menossa mihinkään festareille yhdessä.

Mä en usko, että on sellaisia ghaoustauksia onkaan, joista se ghoustattu ei vähintään aavista, mistä on kyse. Tai pitäisi aavistaa.

Tätä minäkin eilen vähän ihmettelin, kun joidenkin mielestä valehtelu on parempi juttu kuin ghostaaminen. Ghostaamisessa toinen jää epävarmuuteen, mitä tapahtui (ei sentään odota, että mitään jatkoa enää tulisi), mutta ihan yhtä lailla jää epävarmuuteen, kun valheella annettu  mielikuva ei sitten toteudukaan (eli jää odottamaan, että jatkoa on kuitenkin vielä tulossa). 

Lasten maailmassa toimitaan noin eli, en vastaa mitään. Aika sydäntäsärkevää katsoa vierestä kun lapsi laittelee perään viestiä "saitko mun viestin", "eikö mun viestit tule perille", "ootko jostain suuttunu mulle".

Miksi aikuinen aikuisen normaaleilla sosiaalisilla taidoilla haluaisi laittaa toisen tuollaiseen asemaan jos ei ole tapahtunut mitään mistä olisi syytä suuttua, vaan ei vaan kinosta? Ei voi vaan vastata, että on niin kiirettä etten ehdi pitää yhteyttä nyt kuin lähimpien kanssa /minusta meillä ei ole tässä elämänvaiheessa mitään yhteistä tmv?

Siis aikuinenhan ei yleensä ole kuin lapsi, joka ottaa kaiken kirjaimellisesti. Ellei sitten ole jotain häikkää ihmissuhdetaidoissa tai on jotenkin epätoivoinen, yksinäinen tai muuten huonossa jamassa. En siis ole tässä mitenkään ghostaamista puolustamassa, vaan miettimässä, että asioissa on monta puolta. Ei kaikkien aikuisten taidot ihmissuhteissa ole kovin hyviä.

Ok, ja kysyn mitä häikkää on sellaisella ihmisellä sosiaalisissa taidoissa, joka ei osaa ystävällisesti ilmoittaa, ettei koe tarvetta yhteydenpidolle?

Mistä ihmeestä se toinen ihminen tietää, että olet vaikkapa saanut viestin jos et siihen mitään vastaa? Minä ajattelen tuollaisessa tilanteessa, että kaveri on lukenut viestin huonossa paikassa ja unohtanut sitten. Niin käy joskus itsellekin. Enpä ole ahdisteluna kokenut jos toinen on sit soittanut perään tai kysellyt, että meinastiko vastata.

Tää on tätä kiva-kiva porukkaa, joille ei ole vaikeita kommunikointitilanteita opetettu ollenkaan. Miten tuollainen pärjää jos tulee asiakkaalta reklamaatio? Tai täytyy irtisanoa työntekijä? Pitääkö senkin ymmärtää yskä kun aamulla työkoneen salasana ei enää toimi ja nimi on hävinnyt firman puhelinluettelosta?

Miten ilmoitetaan ystävällisesti, että en halua olla kaverisi enkä toivo viestejäsi? Ehkä itselläni ei tuohon taidot riitä. Omalla kohdalla jonkinlainen hiivuttaminen on toiminut eli jättää vastaamatta, vastaa viiveellä jne niin viesti on mennyt perille ja on moikkausvälit säilyneet.

Itselle on esimerkiksi sanottu että nyt on tosi kiireistä enkä ehdi nähdä. Otin tästä vinkin. Jos olisi jättänyt vastaamatta viestiin en kyllä moikkaisi enää.

Etkä koskaan enää ottanut häneen yhteyttä, koska tiesit, että hänellä tulee olemaan ikuisesti kiire?  Tai et edes odottanut, että ystävän kiire olisi joskus ohi? Mä hieman vieroksun tuollaista selitystä, koska yleensä ihmisillä ei ole kiire koko lopun elämäänsä ja tuossa jätetään portti auki ystävyyden jatkumiselle sitten, kun kiireinen aika on ohi. Kuitenkinhan on tarkoitus, että ystävyys on lopullisesti ohi, oli kiirettä tai ei. 

No, en? Ajattelin että pallo on hänellä, että ottanee sitten yhteyttä jos ottaa. Arvelinkin jo että saattaa käydä niin ettei ota. Mutta jos olisi ottanut olisin ollut ihan iloinen.

Näin minäkin ajattelen, että se normaalisti menee, kun on kommunikaatiotaidot ja psyyke kunnossa. Eli jos toinen ei vastaa, niin jätetään pallo sille toiselle eikä jäädä jankkaamaan miksi eikä vihotella turhasta. Ymmärretään, että muilla on syynsä, jolloin moikataan ihan hyvällä mielellä, jos jossain tavataan. 

Ymmärrän, että ghostaus on kova paikka, jos on jollain tapaa yksinäinen tai heikoilla niin kuin aiemmin sanoin. Normaalisti ihmisillä on muitakin ystäviä, joten ei tarvitse tarrautua siihen yhteen. 

Mutta siis meni ohi, että kirjoitit "jos ei toinen ei vastaa.." Se kuuluu ihan hyviin tapoihin vastata. Ei esim. lapsuudenkaveria jätetä niin että jätetään vaan vastaamatta viesteihin.

Riippuu ihan mitä se lapsuudenystävä on tehnyt. Ei kukaan halua sellaisesta eroon ihan pikkusyystä. Eiköhön se ystävå kyllä arvaa, mistä on kyse.

Itse en kyllä arvaa. Kovasti olen yrittänyt miettiä, mutta arvelin ettei häntä vain kiinnosta enää.

Et taida olla sosiaalisesti kovin taitava. Jos oikeasti on tunnettu lapsuudesta saakka, niin aika puusilmä saa olla ettei yhtään ole hajua, mistä voisi olla kyse.

Eiköhän se ole enemmän sitä, ettei halua ymmärtää. Eihän se ole sanottua että asia edes liittyy siihen toiseen, jos on vaikka koliikkivauva niin ei hetkeen jaksa pitää yhteyttä.

Hiljaisuudesta yleensä pystyy palaamaan ystävyyteen, kun tilanne muuttuu. Jos on pitänyt jonkun melodramaattisen lopetuspuheen ettei enää halua olla tekemisissä koska toisen viat x ja y, niin paluuta ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Pitää sanoa reilusti, että ei halua olla enää tekemisissä. Sen verran pitää olla munaa.

Ja mikä sen sanoisi niin tehokkaasti kuin ghostaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuo psykoterapeutti tiedä mistään mitään. Tuon lehtijutun yksi lause kertoo kaiken tarvittavan. Se on ilmeisesti tuo ghostattu Annika joka sanoo: "Lähetin viestejä monessa eri sovelluksessa, mutta hän ei vastannut yhteenkään." Siis viesteillä pommittamista. Eli kun ei yhteyttä normaaliin tapaan saanut niin alkoi viesteillä ahdisteleminen, rauhanhäirintä,... vainoaminen.

Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa vainoaja. Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa rikollinen ja että se pois lähtenyt henkilö on ihan vain rikollisen uhri joka yrittää pysytellä turvallisen välimatkan päässä. Ei vainoaja tuollaista tilannetta itse voi tunnistaa. Psykoterapeuttien pitäisi tilanne tunnistaa.

Jaa, enpä nyt tiedä osaisinko puhtaalla omalla tunnolla ignorata kaverin viestejä tuolla lailla. Ihme munatonta touhua jos ei saa sanottua, että on jostain loukkaantunut tai kirjoitettua ihan vaan vaikka, että "hei Jussi, mulla on niin paljon kiireitä ollut viime aikoina, etten ole ehtinyt pitää yhteyttä kuin ihan lähimpiin ystäviin. Toivotaan, että tuossa kesän aikana törmäillään ja varmasti ollaankin molemmat menossa ainakin festareille. Moikataan kun nähdään, kivaa kevättä!"

Miten se valhe parantaa asiaa? Kun tulee kesä, eikä vieläkään ole aikaa? Eikö se toinen tunne itseään aika hölmöksi, kun on ehkä jopa luullut että tuo tarkoittaa että ehkä mennään yhdessä sinne festarille, ja toisella on vaan tarkoitus päästä tyypistä eroon. 

Kun nämä joille ghoustaus tulee ihan puskasta, eivät ole niitä taitavimpia lukemaan rivinvälejä. Tuon vastaanottaja ottaa yhteyttä monta kertaa uudelleen ja luulee, että ollaan menossa yhdessä sinne festareille, eikä ehkä sitten järjestä festarireissua muuta kautta.

Mä en tahtoisi, että mulle valehdellaan. Ghoustauksessa sentään peli on selvä, ei tasan olla menossa mihinkään festareille yhdessä.

Mä en usko, että on sellaisia ghaoustauksia onkaan, joista se ghoustattu ei vähintään aavista, mistä on kyse. Tai pitäisi aavistaa.

Tätä minäkin eilen vähän ihmettelin, kun joidenkin mielestä valehtelu on parempi juttu kuin ghostaaminen. Ghostaamisessa toinen jää epävarmuuteen, mitä tapahtui (ei sentään odota, että mitään jatkoa enää tulisi), mutta ihan yhtä lailla jää epävarmuuteen, kun valheella annettu  mielikuva ei sitten toteudukaan (eli jää odottamaan, että jatkoa on kuitenkin vielä tulossa). 

Lasten maailmassa toimitaan noin eli, en vastaa mitään. Aika sydäntäsärkevää katsoa vierestä kun lapsi laittelee perään viestiä "saitko mun viestin", "eikö mun viestit tule perille", "ootko jostain suuttunu mulle".

Miksi aikuinen aikuisen normaaleilla sosiaalisilla taidoilla haluaisi laittaa toisen tuollaiseen asemaan jos ei ole tapahtunut mitään mistä olisi syytä suuttua, vaan ei vaan kinosta? Ei voi vaan vastata, että on niin kiirettä etten ehdi pitää yhteyttä nyt kuin lähimpien kanssa /minusta meillä ei ole tässä elämänvaiheessa mitään yhteistä tmv?

Siis aikuinenhan ei yleensä ole kuin lapsi, joka ottaa kaiken kirjaimellisesti. Ellei sitten ole jotain häikkää ihmissuhdetaidoissa tai on jotenkin epätoivoinen, yksinäinen tai muuten huonossa jamassa. En siis ole tässä mitenkään ghostaamista puolustamassa, vaan miettimässä, että asioissa on monta puolta. Ei kaikkien aikuisten taidot ihmissuhteissa ole kovin hyviä.

Ok, ja kysyn mitä häikkää on sellaisella ihmisellä sosiaalisissa taidoissa, joka ei osaa ystävällisesti ilmoittaa, ettei koe tarvetta yhteydenpidolle?

Mistä ihmeestä se toinen ihminen tietää, että olet vaikkapa saanut viestin jos et siihen mitään vastaa? Minä ajattelen tuollaisessa tilanteessa, että kaveri on lukenut viestin huonossa paikassa ja unohtanut sitten. Niin käy joskus itsellekin. Enpä ole ahdisteluna kokenut jos toinen on sit soittanut perään tai kysellyt, että meinastiko vastata.

Tää on tätä kiva-kiva porukkaa, joille ei ole vaikeita kommunikointitilanteita opetettu ollenkaan. Miten tuollainen pärjää jos tulee asiakkaalta reklamaatio? Tai täytyy irtisanoa työntekijä? Pitääkö senkin ymmärtää yskä kun aamulla työkoneen salasana ei enää toimi ja nimi on hävinnyt firman puhelinluettelosta?

Miten ilmoitetaan ystävällisesti, että en halua olla kaverisi enkä toivo viestejäsi? Ehkä itselläni ei tuohon taidot riitä. Omalla kohdalla jonkinlainen hiivuttaminen on toiminut eli jättää vastaamatta, vastaa viiveellä jne niin viesti on mennyt perille ja on moikkausvälit säilyneet.

Itselle on esimerkiksi sanottu että nyt on tosi kiireistä enkä ehdi nähdä. Otin tästä vinkin. Jos olisi jättänyt vastaamatta viestiin en kyllä moikkaisi enää.

Etkä koskaan enää ottanut häneen yhteyttä, koska tiesit, että hänellä tulee olemaan ikuisesti kiire?  Tai et edes odottanut, että ystävän kiire olisi joskus ohi? Mä hieman vieroksun tuollaista selitystä, koska yleensä ihmisillä ei ole kiire koko lopun elämäänsä ja tuossa jätetään portti auki ystävyyden jatkumiselle sitten, kun kiireinen aika on ohi. Kuitenkinhan on tarkoitus, että ystävyys on lopullisesti ohi, oli kiirettä tai ei. 

No, en? Ajattelin että pallo on hänellä, että ottanee sitten yhteyttä jos ottaa. Arvelinkin jo että saattaa käydä niin ettei ota. Mutta jos olisi ottanut olisin ollut ihan iloinen.

Näin minäkin ajattelen, että se normaalisti menee, kun on kommunikaatiotaidot ja psyyke kunnossa. Eli jos toinen ei vastaa, niin jätetään pallo sille toiselle eikä jäädä jankkaamaan miksi eikä vihotella turhasta. Ymmärretään, että muilla on syynsä, jolloin moikataan ihan hyvällä mielellä, jos jossain tavataan. 

Ymmärrän, että ghostaus on kova paikka, jos on jollain tapaa yksinäinen tai heikoilla niin kuin aiemmin sanoin. Normaalisti ihmisillä on muitakin ystäviä, joten ei tarvitse tarrautua siihen yhteen. 

Mutta siis meni ohi, että kirjoitit "jos ei toinen ei vastaa.." Se kuuluu ihan hyviin tapoihin vastata. Ei esim. lapsuudenkaveria jätetä niin että jätetään vaan vastaamatta viesteihin.

Riippuu ihan mitä se lapsuudenystävä on tehnyt. Ei kukaan halua sellaisesta eroon ihan pikkusyystä. Eiköhön se ystävå kyllä arvaa, mistä on kyse.

Itse en kyllä arvaa. Kovasti olen yrittänyt miettiä, mutta arvelin ettei häntä vain kiinnosta enää.

Et taida olla sosiaalisesti kovin taitava. Jos oikeasti on tunnettu lapsuudesta saakka, niin aika puusilmä saa olla ettei yhtään ole hajua, mistä voisi olla kyse.

Eiköhän se ole enemmän sitä, ettei halua ymmärtää. Eihän se ole sanottua että asia edes liittyy siihen toiseen, jos on vaikka koliikkivauva niin ei hetkeen jaksa pitää yhteyttä.

Hiljaisuudesta yleensä pystyy palaamaan ystävyyteen, kun tilanne muuttuu. Jos on pitänyt jonkun melodramaattisen lopetuspuheen ettei enää halua olla tekemisissä koska toisen viat x ja y, niin paluuta ei ole.

Et sinä tunne minua enkä arvosta tuollaisia kommentteja. Tuo lapsuudenystävä on aina ollut sellainen että hänellä on paras kaveri joka menee muiden edelle, ja se en ollut ainakaan minä. Joten arvelen että se kiinnostuksen puute liittyy jotenkin tuohon. Mutta en voi tietää. Mitään sellaista en ole itse tehnyt mistä tässä ketjussa puhutaan. Asiasta en halua enempää puhua sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää sanoa reilusti, että ei halua olla enää tekemisissä. Sen verran pitää olla munaa.

Ja mikä sen sanoisi niin tehokkaasti kuin ghostaus.

Taidat olla sosiaalisesti melko osaamaton jos et keksi muuta keinoa jättää ystävyys kuin ghostata.

Itse en ole sanan varsinaisessa merkityksessä ghostannut, mutta yksi kaveri ghostasi minut ja koko muun kaveri porukkamme, eikä enää vastannut meille kenellekään. Varmaa syytä meidän ghostaamiseen en tiedä, voin vain arvella syitä.

Itse en lähtökohtaisesti lähtisi ketään ghostaamaan, ellei siihen olisi jokin hyvä syy. Mutta kaveri suhteen olen laittanut päätökseen ns. kuihduttamalla, eli kaverin kysyessä että joudanko näkemään, niin vastasin aina että on menoja tms.

Syy tähän päätökseen johtuivat siitä, että koin etten saanut itse irti mitään kaveri suhteesta. Tunne jonka sain tästä kaverisuhteesta, tuntui sille että olisin hyväksi käytettävän roolissa. Kommunikaatiomme oli hyvin yksi puolista, suurimmaksi osaksi "vuoropuhelumme" oli sitä, että kaverini puhui koko ajan omista asioista, hyvinkin yksityiskohtaisesti joilla ei varsinaisesti ollut mitään merkitystä jutun kannalta. Käytännön esimerkki tästä asiasta voisi vaikka olla se, kun hän pääsi töihin varasto töihin ja hän käytti siellä trukkia. Hänellä meni noin 10 minuuttia aikaa, kun hän selitti tohkeissaan sitä, kuinka hän oli nostanut trukilla kuormalavallisen tavaraa toisen tavaraa sisältävän kuormalavan päälle.

10 minuuttia ei varmaan tunnu teistä paljolta, mutta kokeilkaapa huvikseen itsekseen, kuinka paljon teillä menisi aikaa, kun selitätte vastaavan asian jollekulle toiselle henkilölle, ehkä max 15 sekuntia, jos siihen liittyi vielä lisäksi jokin hassu sattuma. Sitten kuvitelkaapa tämä sama seikka jokaiselle muulle asialle, jonka hän kertoo.

Tähän samaan asiaan liittyy myös se, että koska hän tykkää olla äänessä, niin häntä ei kiinnostanut minun asiani ollenkaan, hänelle riitti se että sai kertoa oman asiansa. Esimerkkinä tästä voisi vaikkapa olla se, kerran kaverini soitti minulle ja kysyi että voiko tulla käymään kahvilla, hänellä olisi isoja uutisia, johon vastasin että sopiihan se ja lisäsin että myös minulla on vastaavanlaista. 

Ennen kuin pääsin kertomaan omat uutiseni, niin kaverini halusi kertoa omat uutisensa ensin, joka oli se että hän oli päässyt erääseen työpaikkaan parin kuukauden kestävälle ammatilliseen koulutukseen, josta olisi mahdollisuus päästä tähän työpaikkaan koulutuksen päätteeksi. Hän kertoi tästä minulle ummet ja lammet mitä kaikkea siihen sisältyy. Tähän meni noin tunti aikaa. Toki onnittelin häntä ensin tämän johdosta, kuuntelin ja kyselin häneltä tähän koulutukseen liittyviä asioita, osoittaen olevani kiinnostunut hänen asiastaan.

Tämän jälkeen kun hän oli lopettanut niin ajattelin että nyt voisin kertoa oman uutiseni. Kerroin kaverilleni saaneeni yliopistosta hyväksytyn päätöksen hakemalleni tieteen alalle (taustaa sen verran, että olin tehnyt suhteellisen kovasti töitä tämän saavutuksen eteen, kuten se että olin tätä ennen opiskellut aikuislukiossa 2 vuotta ja valmistunut ylioppilaaksi, jonka lisäksi suoritin avoimessa yliopistossa kursseja hakemani tieteenalan saralta), niin vähintään mitä odotin kaveriltani että olisi voinut vaikka onnitella tämän johdosta ja vaikka jotain kysyä mitä siihen kuuluu, että ainakin esittäisi olevansa kiinnostunut. Niin hänen ainoa reagoiminen tähän asiaan oli epämääräisen kuuloinen "ahaa" ynähdys, jonka jälkeen hän alkoi kertomaan jotakin tyyliin, että pitää viedä auto kohta katsastukseen tms.

Vieraileva vieras kirjoitti:

Itse en ole sanan varsinaisessa merkityksessä ghostannut, mutta yksi kaveri ghostasi minut ja koko muun kaveri porukkamme, eikä enää vastannut meille kenellekään. Varmaa syytä meidän ghostaamiseen en tiedä, voin vain arvella syitä.

Itse en lähtökohtaisesti lähtisi ketään ghostaamaan, ellei siihen olisi jokin hyvä syy. Mutta kaveri suhteen olen laittanut päätökseen ns. kuihduttamalla, eli kaverin kysyessä että joudanko näkemään, niin vastasin aina että on menoja tms.

Syy tähän päätökseen johtuivat siitä, että koin etten saanut itse irti mitään kaveri suhteesta. Tunne jonka sain tästä kaverisuhteesta, tuntui sille että olisin hyväksi käytettävän roolissa. Kommunikaatiomme oli hyvin yksi puolista, suurimmaksi osaksi "vuoropuhelumme" oli sitä, että kaverini puhui koko ajan omista asioista, hyvinkin yksityiskohtaisesti joilla ei varsinaisesti ollut mitään merkitystä jutun kannalta. Käytännön esimerkki tästä asiasta voisi vaikka olla se, kun hän pääsi töihin varasto töihin ja hän käytti siellä trukkia. Hänellä meni noin 10 minuuttia aikaa, kun hän selitti tohkeissaan sitä, kuinka hän oli nostanut trukilla kuormalavallisen tavaraa toisen tavaraa sisältävän kuormalavan päälle.

10 minuuttia ei varmaan tunnu teistä paljolta, mutta kokeilkaapa huvikseen itsekseen, kuinka paljon teillä menisi aikaa, kun selitätte vastaavan asian jollekulle toiselle henkilölle, ehkä max 15 sekuntia, jos siihen liittyi vielä lisäksi jokin hassu sattuma. Sitten kuvitelkaapa tämä sama seikka jokaiselle muulle asialle, jonka hän kertoo.

Tähän samaan asiaan liittyy myös se, että koska hän tykkää olla äänessä, niin häntä ei kiinnostanut minun asiani ollenkaan, hänelle riitti se että sai kertoa oman asiansa. Esimerkkinä tästä voisi vaikkapa olla se, kerran kaverini soitti minulle ja kysyi että voiko tulla käymään kahvilla, hänellä olisi isoja uutisia, johon vastasin että sopiihan se ja lisäsin että myös minulla on vastaavanlaista. 

Ennen kuin pääsin kertomaan omat uutiseni, niin kaverini halusi kertoa omat uutisensa ensin, joka oli se että hän oli päässyt erääseen työpaikkaan parin kuukauden kestävälle ammatilliseen koulutukseen, josta olisi mahdollisuus päästä tähän työpaikkaan koulutuksen päätteeksi. Hän kertoi tästä minulle ummet ja lammet mitä kaikkea siihen sisältyy. Tähän meni noin tunti aikaa. Toki onnittelin häntä ensin tämän johdosta, kuuntelin ja kyselin häneltä tähän koulutukseen liittyviä asioita, osoittaen olevani kiinnostunut hänen asiastaan.

Tämän jälkeen kun hän oli lopettanut niin ajattelin että nyt voisin kertoa oman uutiseni. Kerroin kaverilleni saaneeni yliopistosta hyväksytyn päätöksen hakemalleni tieteen alalle (taustaa sen verran, että olin tehnyt suhteellisen kovasti töitä tämän saavutuksen eteen, kuten se että olin tätä ennen opiskellut aikuislukiossa 2 vuotta ja valmistunut ylioppilaaksi, jonka lisäksi suoritin avoimessa yliopistossa kursseja hakemani tieteenalan saralta), niin vähintään mitä odotin kaveriltani että olisi voinut vaikka onnitella tämän johdosta ja vaikka jotain kysyä mitä siihen kuuluu, että ainakin esittäisi olevansa kiinnostunut. Niin hänen ainoa reagoiminen tähän asiaan oli epämääräisen kuuloinen "ahaa" ynähdys, jonka jälkeen hän alkoi kertomaan jotakin tyyliin, että pitää viedä auto kohta katsastukseen tms.

Jatkoa edelliseen.

Vaikka olin jo aikaisemmin huomannut, että kaverini tykkää olla enemmän äänessä kuin kuunnella minun asioitani, niin tämä oli ensimmäinen kerta kun ymmärsin sen, että kaveriani ei kiinnosta nimeksikään minun asiani, hänelle on tärkeintä purkaa oman sydämen tuntonsa, mutta ei vaivaudu edes esittämään kiinnostunutta kun toinen kertoo hänelle tärkeitä asioita.

Esimerkkejä olisi paljon lisää niin samasta aihepiiristä kuin muistakin, mutta tämän kiinnostuksen puute minun asioitani kohtaan taitaa olla pahin asia, mikä sai minut kuihduttamaan kaveruus suhteen pois. En tiedä että olisiko auttanut jos olisin suoraan sanonut hänelle asiasta, mutta tosiaan kiinnostuksen puute ei ollut ainoa kaverisuhdettamme rasittava asia, niin en kokenut hyödylliseksi kokeilla tätä keinoa. Lisäksi kiinnostuksen kaverin asioita kohtaan pitäisi tulla luonnostaan, eikä siten että sinun pitää toiselle sanoa että "kiinnostu asiostani!".