Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mistä lähtien ystävyys on ollut pakollista?
01.02.2022 |
Ihmettelen suuresti tätä ghostaamista koskevaa juttua ja psykoterapeutin lausuntoja asiasta tai lähinnä sitä mitä hän sanoo ystävyydestä. Eli että pitäisi mennä pariterapiaan kun ystävyyden haluaa päättää? Siis mitä ihmettä?
Näistä ystävyyden katkaisemista koskevia juttuja on ollut jo useampi, missä ystävyyden loppumisesta syytetään sitä osapuolta, joka ei halua ystävyyttä jatkaa. Vaikka
1. Ystävyys on aina vapaaehtoista.
2. Suurin osa ystävyyksistä päättyy, vain hyvin pieni osa säilyy läpi elämän (tutkimustulos)
Kun käytetään nimitystä ghostaus ja syyllistetään siitä, niin hyväksytään täysin toisen osapuolen näkemys ystävyydestä ja sen päättymisestä. Ja sittenkö vielä pitäisi mennä pariterapiaan ihmisen kanssa, jonka kanssa ystävyys ei kiinnosta juuri sen vuoksi, ettei ystävyys ole vastavuoroinen.
Avioliitossa on sentään menty naimisiin ja koettu sen verran yhteistä. Ystävyys joka katkaistaan ghostaamalla on usein sellainen, missä ghostaaja ei koskaan ole kokenut toista hyväksi ja luotettavaksi ystäväksi. Tai on tapahtunut jotain sellaista, ettei luottamusta enää ole tai ei ole mitään yhteistä enää.
Hämmentävän yksipuolinen näkemys terapeutilta.
Kommentit (900)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva kuulla ghostaajilta, että miten he suhtautuvat seuraavissa tilanteissa.
Suomi on todella pieni maa ja moniin on tutustuttu yhteisten harrastusten parissa. Kun henkilö on nyt ghostattu, niin pakostikin törmätään yhteisissä tilanteissa. Moikataanko silloin vai ignoorataanko kokonaan henkilö, eikä edes tervehditä häntä?
Mä suutuin kerran ystävättärelleni ja koska hän oli pitkävihainen, hän ei puhunut minulle mitään yli 2 vuoteen. Oli todella kiusallista käydä samoissa tilaisuuksissa, ja välttelin tilanteita, jossa olisin joutunut hänen parikseen. Pari vuotta siinä kyräilyssä meni, ja sitten jatkettiin ihan normaalisti, ikään kuin mitään välirikkoa ei olisi koskaan ollut.
Minusta tervehditään normaalisti, mutta ei enempää. Jos on ghoustattu, ystävyyttä voi jatkaa joskus myöhemmin jos MOLEMMAT niin haluaa. Jos pitää jonkun melodramaattisen monologin ja perustelee miksi nyt katkaisen välit sinuun, paluuta ei ole.
Ei, ghostaamisen jälkeen EI tervehditä eikä ystävyyttä jatketa enää myöhemmin.
Noin toimitaan luontevasti käyneen etääntymisen/hiipumisen jälkeen, ei ghostauksen.Tuntuu, ettei ketjun ihmisistä monikaan edes ymmärrä mitä koko ghostaus tarkoittaa, kunhan vaan haluavat purkaa ikävien ihmisten aiheuttamia traumoja ihme jutuilla.
TÄH? Ei kai normaali kohteliaisuus ole kiellettyä, vaikka ystäviä ei enää olla? Mistä sä revit nämä säännöt, ja millä perusteella?
Olen eri, mutta jos ghostaat jonkun (tiedäthän mitä ghostaus on? Että ignoraa viestit ja on kun toinen ois ilmaa) niin ei sen jälkeen yhtäkkiä voi moikkailla toista.
Tottakai voi tervehtiä ihan normaalisti. Ollaan vaan palattu siihen työkaveri tai tuttavatasoon, ei olla enää ystäviä. Mutta ei nyt vihamieskään tarvitse olla. Aika naurettavaa olisi teeskennellä, ettei tunne toista.
Mut niinhän se ghostaaja tekee! Sitä ON ghostaus. Että teeskentelee ettei tunne toista.
Jooh ehkä tää keskustelu on niin vaikeaa koska puhutaan eri asioista samalla nimellä, tai jotain. Mä oon kyllä uupunut tähän jo, ja poistun ketjusta. Ghostatuille toivotan tsemppiä, jos olet mennyt itseesi etkä keksi aidosti tehneesi mitään pahaa, niin ghostaajalla oli jotain henkisiä ongelmia eikä osannut päättää ihmissuhdetta sinua kunnioittaen.
Tai sitten vaan ghostattu ei (enää) merkinnyt ghostaajalle niin paljoa, että olisi viitsinyt vaivautua selittelemään mitään. Mutta tässä voikin olla syy, miksi ghostaaminen satuttaa: "enkö siis ole edes selityksen arvoinen?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva kuulla ghostaajilta, että miten he suhtautuvat seuraavissa tilanteissa.
Suomi on todella pieni maa ja moniin on tutustuttu yhteisten harrastusten parissa. Kun henkilö on nyt ghostattu, niin pakostikin törmätään yhteisissä tilanteissa. Moikataanko silloin vai ignoorataanko kokonaan henkilö, eikä edes tervehditä häntä?
Mä suutuin kerran ystävättärelleni ja koska hän oli pitkävihainen, hän ei puhunut minulle mitään yli 2 vuoteen. Oli todella kiusallista käydä samoissa tilaisuuksissa, ja välttelin tilanteita, jossa olisin joutunut hänen parikseen. Pari vuotta siinä kyräilyssä meni, ja sitten jatkettiin ihan normaalisti, ikään kuin mitään välirikkoa ei olisi koskaan ollut.
Minusta tervehditään normaalisti, mutta ei enempää. Jos on ghoustattu, ystävyyttä voi jatkaa joskus myöhemmin jos MOLEMMAT niin haluaa. Jos pitää jonkun melodramaattisen monologin ja perustelee miksi nyt katkaisen välit sinuun, paluuta ei ole.
Ei, ghostaamisen jälkeen EI tervehditä eikä ystävyyttä jatketa enää myöhemmin.
Noin toimitaan luontevasti käyneen etääntymisen/hiipumisen jälkeen, ei ghostauksen.Tuntuu, ettei ketjun ihmisistä monikaan edes ymmärrä mitä koko ghostaus tarkoittaa, kunhan vaan haluavat purkaa ikävien ihmisten aiheuttamia traumoja ihme jutuilla.
TÄH? Ei kai normaali kohteliaisuus ole kiellettyä, vaikka ystäviä ei enää olla? Mistä sä revit nämä säännöt, ja millä perusteella?
Olen eri, mutta jos ghostaat jonkun (tiedäthän mitä ghostaus on? Että ignoraa viestit ja on kun toinen ois ilmaa) niin ei sen jälkeen yhtäkkiä voi moikkailla toista.
Tottakai voi tervehtiä ihan normaalisti. Ollaan vaan palattu siihen työkaveri tai tuttavatasoon, ei olla enää ystäviä. Mutta ei nyt vihamieskään tarvitse olla. Aika naurettavaa olisi teeskennellä, ettei tunne toista.
Mutta käsitätkö siis kuitenkin, mitä "ghostaaminen" on?
Mitä mieltä itse olet, jos joku kaveri lakkaa täysin vastaamasta viesteihisi, laittaa numerosi estoon, estää sinut somessa, ei ole näkevinään kun tulet kadulla vastaan, jne. Ja sitten vuoden päästä tulee vastaan jossain Prismassa ja tervehtii kuin ei olisi mitään tapahtunutkaan?
Vaikuttaisiko sinusta erityisen tasapainoisen ihmisen toiminnalta?
-eri
Minusta olisi naurattavaa, että voi tervehtiä naapuria, muttei jotakuta entistä ystävää. Jäätkö sä kantamaan kaunaa, vai miksi et pysty tervehtimään normaalisti?
Mä tervehdin eksiäkin ihan luonnollisesti. Kun erosta on jo aikaa, outoa jos vieläkin vihaa niin ettei normaalikohteliaisuus onnistu (ellei se ex sitten ole tehnyt jotakin paljon pahempaa kun halunnut erota). Mulle exät ja entiset ystävät on neutraaleja tuttuja, tervehditään, muttei enempää. Olihan siinä ihmissuhteessa jotakin hyvääkin aikanaan, vaikka se nyt onkin tuttavuutta vaan. Hassua leikkiä, että tuttu ihminen olisi ventovieras.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva kuulla ghostaajilta, että miten he suhtautuvat seuraavissa tilanteissa.
Suomi on todella pieni maa ja moniin on tutustuttu yhteisten harrastusten parissa. Kun henkilö on nyt ghostattu, niin pakostikin törmätään yhteisissä tilanteissa. Moikataanko silloin vai ignoorataanko kokonaan henkilö, eikä edes tervehditä häntä?
Mä suutuin kerran ystävättärelleni ja koska hän oli pitkävihainen, hän ei puhunut minulle mitään yli 2 vuoteen. Oli todella kiusallista käydä samoissa tilaisuuksissa, ja välttelin tilanteita, jossa olisin joutunut hänen parikseen. Pari vuotta siinä kyräilyssä meni, ja sitten jatkettiin ihan normaalisti, ikään kuin mitään välirikkoa ei olisi koskaan ollut.
Minusta tervehditään normaalisti, mutta ei enempää. Jos on ghoustattu, ystävyyttä voi jatkaa joskus myöhemmin jos MOLEMMAT niin haluaa. Jos pitää jonkun melodramaattisen monologin ja perustelee miksi nyt katkaisen välit sinuun, paluuta ei ole.
Ei, ghostaamisen jälkeen EI tervehditä eikä ystävyyttä jatketa enää myöhemmin.
Noin toimitaan luontevasti käyneen etääntymisen/hiipumisen jälkeen, ei ghostauksen.Tuntuu, ettei ketjun ihmisistä monikaan edes ymmärrä mitä koko ghostaus tarkoittaa, kunhan vaan haluavat purkaa ikävien ihmisten aiheuttamia traumoja ihme jutuilla.
TÄH? Ei kai normaali kohteliaisuus ole kiellettyä, vaikka ystäviä ei enää olla? Mistä sä revit nämä säännöt, ja millä perusteella?
En ole ”normaalisti kohtelias” ihmiselle, joka ei itsekään ole sitä minulle.
Tietenkään. En nyt mitään draamailemaankaan ala, mutta ghostannut ihminen on minulle ilmaa - ja näin oletan hänen myös haluavan olevan, sillä ghostaushan käytöksenä on nimenomaan sellaista, että minusta tuli sille toiselle ilmaa.
Aika draamakuningatar olet. Mä tervehdin myös siivoojia ja respaa, se on vaan hyvä tapa.
Plus että en usko, että juuri kukaan lopettaa toimivaa ihmissuhdetta (saati seinään), tai se jätetty ei oikeasti tajua, että miksi jätettiin. Luultavimmin on ihan hyvin tiedossa, leikitään vaan tyhmää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, ymmärrän myös jos välit viilenevät ja hiipuvat. Mutta suoranainen ghostaus tiiviistä ystävyydestä ei ole okei käytöstä. Jättää suoranaisesti trauman, että voi tulla yhtäkkiä hylätyksi.
Seuraavaksi kun uutisen Annika lähtee jonkun ystävän kanssa matkalla, voin vain kuvitella miten sama pelko hänen mielessä toistuu, tuleeko hän matkan jälkeen hylätyksi. Pystyykö hän rentoutumaan matkan aikana, vai pelkääkö hän koko ajan, että onko tietämättään loukannut toista.Hylätyksi? Puhut kuin parisuhteesta, juoksisin jos olisit minun ystäväni. Siksi en enää halua ystäviä lainkaan, niin monella menee sekaisin ystävyys ja parisuhde.
Jokainen tulee jätetyksi joskus, eikä se ole kenenkään muun ongelma kuin sen, joka ei asiaa halua hyväksyä.
Olen eri, mutta tämä olikin alkuperäinen kommenttini että ihmettelin miten niin moni ajattelee noin välinpitämättömästi ystävyyssuhteista. Ja pohdin onko se jotenkin tyypillisen suomalaista välttelevää kiintymyssuhdetta. Kyllä itse ainakin olen tosi kiintynyt kavereihini, vaikken heitä tyyliin koko ajan näe ja eletään kaikki omia elämiämme. Mulle oli yllätys miten niin monelle ne on ihan yhdentekeviä, ja että kaveri hankitaan vaan esim.harrastukseen seuraksi ja unohdetaan jos harrastus loppuu. Siis en vaan ymmärrä sellaista. Itse bondaan ehkä syvällisemmin ja ei mulla edes ole sellaisia keveitä kaverisuhteita joiden kanssa puhutaan vaan säästä. Tai on ne tavallaan keveitä, mutta kiintymys on läsnä.
Mä en ajattele välinpitämättömästi ystävyyssuhteista, mutta ystävyyssuhteet eivät ole mulle sama asia kuin suhteeni puolisooni, lapsiini tai muihin lähisukulaisiini. Näissä ihmissuhteissa on mulle aivan selkeä ero. Jos haluat esimerkin, miten ero näkyy, niin vaikkapa seuraavaksi: A on joutunut autokolariin Yhdysvalloissa ja makaa siellä sairaalassa vakavasti loukkaantuneena. Otanko välittömästä palkatonta vapaata töistä ja varaan heti lentoliput? Kyllä, jos kyseessä on mun läheiseni (puolisoni, omat lapseni, siskoni, vanhempani). En, jos kyseessä on ystäväni. Toinen esimerkki: B:n vuokrasopimus päättyy ja hän joutuu muuttamaan. Hän löytää mieleisensä uuden asunnon, mutta hänen rahansa eivät riitä takuuvuokraan. Maksanko puuttuvan osan takuuvuokrasta tai lainaanko tarvittavan summan? Kyllä, jos kyseessä on mun läheiseni. En, jos kyseessä on ystäväni.
Ihan samalla lailla minäkin toimisin kavereideni kanssa. Mutta tässä oli puhe siitä että jos kaveri yhtäkkiä ghostaa, eikä vastaa kysymykseen mitä tapahtui yhtäkkiä vaikka viime viikolla lomamatkalla oltiin ihan normaalisti tekemisissä, niin se tuntuu minusta järkyttävältä.
En ole päässyt lukemaan alussa mainittua artikkelia, mutta epäilen seuraavaa:
Yhteinen lomamatka oli se viimeinen pisara, ja vakuutti kadonneen ystävän siitä, että tämä toinen ei todellakaan ole hyväksi minulle, eikä tuo elämääni positiivista lisäarvoa. Se ei merkitse mitään, että matkan lopulla myös kadonnut on maininnut jotain mukavasta reissusta, "oli oikein kivaa". Se oli helpointa siinä kohtaa. Hänelle on ollut helpotus päästä kotiin olemaan ilman tätä ystävää.
Lomamatka saattoi käydä niin stressaavaksi kadonneelle, tai jotain erityistä harmittavaa tapahtui, ettei kadonneella ystävällä ollut energiaa eikä halua setviä asioita jälkeen päin. Sitten taas, kun paljon aikaa on kulunut, usein ajattelee, ettei siihen enää viitsi eikä tarvi palata.
Jos minulle kävisi noin, olisin tietysti aluksi ihmeissäni ja hämmentynyt. Kunnioitan kuitenkin jokaisen itsemääräämisoikeutta niin, etten alkaisi ahdistella toista viestein tai yrittämällä soittaa. Toisaalta, jos esim. huomaisin, että minulle on jäänyt joku hånen tavaransa, tai toisin päin, kyselisin tämän perään ja samalla ehkä pyrkisin viittamaan yhteyden loppumiseen. Mitenkään tivaamatta selitystä. Esim. sanomalla "laita viestiä, jos haluat joskus vaikka kahville tai lenkille mun kanssa" - ja lopuksi normaali hymynaama, paitsi että nykyään se kuulemma tulkitaan passiivisaggressiiviseksi. 😏)
En missään tapauksessa toivottelisi hyvää loppuelämää, tjsp. Se vasta olisi uhriutumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva kuulla ghostaajilta, että miten he suhtautuvat seuraavissa tilanteissa.
Suomi on todella pieni maa ja moniin on tutustuttu yhteisten harrastusten parissa. Kun henkilö on nyt ghostattu, niin pakostikin törmätään yhteisissä tilanteissa. Moikataanko silloin vai ignoorataanko kokonaan henkilö, eikä edes tervehditä häntä?
Mä suutuin kerran ystävättärelleni ja koska hän oli pitkävihainen, hän ei puhunut minulle mitään yli 2 vuoteen. Oli todella kiusallista käydä samoissa tilaisuuksissa, ja välttelin tilanteita, jossa olisin joutunut hänen parikseen. Pari vuotta siinä kyräilyssä meni, ja sitten jatkettiin ihan normaalisti, ikään kuin mitään välirikkoa ei olisi koskaan ollut.
Minusta tervehditään normaalisti, mutta ei enempää. Jos on ghoustattu, ystävyyttä voi jatkaa joskus myöhemmin jos MOLEMMAT niin haluaa. Jos pitää jonkun melodramaattisen monologin ja perustelee miksi nyt katkaisen välit sinuun, paluuta ei ole.
Ei, ghostaamisen jälkeen EI tervehditä eikä ystävyyttä jatketa enää myöhemmin.
Noin toimitaan luontevasti käyneen etääntymisen/hiipumisen jälkeen, ei ghostauksen.Tuntuu, ettei ketjun ihmisistä monikaan edes ymmärrä mitä koko ghostaus tarkoittaa, kunhan vaan haluavat purkaa ikävien ihmisten aiheuttamia traumoja ihme jutuilla.
TÄH? Ei kai normaali kohteliaisuus ole kiellettyä, vaikka ystäviä ei enää olla? Mistä sä revit nämä säännöt, ja millä perusteella?
Olen eri, mutta jos ghostaat jonkun (tiedäthän mitä ghostaus on? Että ignoraa viestit ja on kun toinen ois ilmaa) niin ei sen jälkeen yhtäkkiä voi moikkailla toista.
Tottakai voi tervehtiä ihan normaalisti. Ollaan vaan palattu siihen työkaveri tai tuttavatasoon, ei olla enää ystäviä. Mutta ei nyt vihamieskään tarvitse olla. Aika naurettavaa olisi teeskennellä, ettei tunne toista.
Mutta käsitätkö siis kuitenkin, mitä "ghostaaminen" on?
Mitä mieltä itse olet, jos joku kaveri lakkaa täysin vastaamasta viesteihisi, laittaa numerosi estoon, estää sinut somessa, ei ole näkevinään kun tulet kadulla vastaan, jne. Ja sitten vuoden päästä tulee vastaan jossain Prismassa ja tervehtii kuin ei olisi mitään tapahtunutkaan?
Vaikuttaisiko sinusta erityisen tasapainoisen ihmisen toiminnalta?
-eri
Minusta olisi naurattavaa, että voi tervehtiä naapuria, muttei jotakuta entistä ystävää. Jäätkö sä kantamaan kaunaa, vai miksi et pysty tervehtimään normaalisti?
Mä tervehdin eksiäkin ihan luonnollisesti. Kun erosta on jo aikaa, outoa jos vieläkin vihaa niin ettei normaalikohteliaisuus onnistu (ellei se ex sitten ole tehnyt jotakin paljon pahempaa kun halunnut erota). Mulle exät ja entiset ystävät on neutraaleja tuttuja, tervehditään, muttei enempää. Olihan siinä ihmissuhteessa jotakin hyvääkin aikanaan, vaikka se nyt onkin tuttavuutta vaan. Hassua leikkiä, että tuttu ihminen olisi ventovieras.
Mutta kun sinä et edelleenkään vastaa tuohon varsinaiseen ghostaamis-osioon mitenkään :D Ex-kavereita on ihan normaalia ohimennen tervehtiä, koska on paljon muitakin tapoja päättää ystävyys kuin "ghostaaminen".
Eroatko sinä muka exästäkin niin, että vaihdat lukot selittämättä mitään, laitat numeron estoon, et vastaa viesteihin, et vastaa mitään kun exä kysyy mitä ihmettä tapahtui? Jos eroat, niin exäsi tuskin haluaa olla missään väleissä kanssasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta vastaan tässä nyt sulle. Ihmiset muuttuvat. Ystävyyskin voi muuttua vain kaveruudeksi tai pelkäksi tuttavuudeksi. Ihan samoin kuin parisuhteessakin toinen rakastaa edelleen ja toisen osalta rakkaus on jo kuollut, myös ystävyyssuhteessa toinen kokee suhteen edelleen ystävyydeksi, mutta toinen ei enää koe.
No eikös tuo ois ihan reilua ja suoraselkäistä ilmaista sille toisellekin joka luulee että ollaan kavereita, ettei enää olla. Varsinkin jos kyselee miksi. Itse ainakin aion näin jatkossa tehdä jos sellainen tilanne tulee eteen :) Kun toinen ihan suoraan kysyy, niin silloin suora vastaus kestetään kyllä.
Leikkasit vain pätkän vastauksestani. Me emme tiedä, millainen ihminen jutun Annika on. Me emme tiedä, riittäisikö Annikalle vain: "En tunne olevani enää ystävä sinun kanssasi". Vai haluaisiko Annika tietää, miksi toinen ei enää tunne jne jne. Mä olen ollut aikoinaan parisuhteessa, jossa vain lakkasin rakastamasta toista. Jos multa olisi kysytty, miksi en enää rakasta, en mä olisi osannut vastata siihen mitään. Ei ollut mitään yksittäisiä aisoita, mitä toinen olisi tehnyt, sanonut, jättänyt tekemättä tai jättänyt sanomatta. Se tunne oli vain kadonnut. Myös ystävyydelle voi käydä näin. Sitä tunnetta, joka on tehnyt kaverisuhteesta ystävyyssuhteen, ei vaan enää ole.
Et kai sä vaan ghostannut sitä sun exääkään, niin miksei Annikalle voi kertoa ihan samaa juttua jos hän kysyy. Mutta joo, ei tämä keskustelu etene. Tulee aina olemaan ghostaajia maailmassa valitettavasti.
Siksi, kun en myöskään pannut Annikaa, tai tiennyt että olen tilivelvollinen. No oikeasti luulen että Annika vähintään arvaa mistä on kyse. Leikkii vaan tyhmää. Kuten se entinen ystävä, joka tarkoituksella haukkui muo vanhaksipiiaksi ja sitten kyseli jälkikäteen, että mikä sulle tuli?
-eri
Jokaisella on omat lähtökohdat mistä miettii näitä juttuja. Itse muistan monesti lukeneeni täälläkin tapauksista että jopa aikuisiällä ystävä vaihtaa yhtäkkiä seuraa koska on ilmeisesti kyllästynyt vanhaan kaveriinsa. Ja minulle tulee heti mieleen että ghostaaja on joku tällainen, ja ghostattu on ihan normaali ihminen eikä joku narsisti. Mutta varmasti on molempia siellä joukossa. Niitä jotka on ghostattu ihan hyvästä syystä, ja niitä jotka vähän huonommasta syystä.
En nyt ota kantaa ghostaamiseen vaan vähän muuhun. Mitä vikaa siinä on, että on kyllästynyt vanhaan kaveriinsa? Ihmiset muuttuvat. Vanhaan kaveriin on ehkä aikoinaan tutustuttu jonkun tietyn asian tiimoilta ja siitä sitten syntynyt ihmissuhde, jota on kannatellut yhteiset kiinnostuksenkohteet ja yhteinen tekeminen. Sitten toinen lakkaakin olemasta kiinnostunut em asioista. Kiinnostuu ehkä jostain ihan muusta. Ja toinen taas haluaa edelleen jatkaa elämässään niitä asioita, joiden tiimoilta suhde aikoinaan syntyi. Molemmilla on joku toinen kaveri tai löytävät uuden kaverin, jonka kansa sitten jatkaa niitä asioita, mitä haluaa tehdä. Ja vanhan kaverin kanssa ei ole enää mitään muuta yhteistä kuin muistot. Aika pian vanhojen asioiden muisteleminen alkaa kyllästyttää.
En ota nyt kantaa ghostaamiseen, koska mulla ei ole ollut koskaan tarvetta ghostata ketään. Ihan on vain ihmissuhde hiipunut, kun toiselle tai molemmille osapuolille on tullut muut ihmiset ja asiat etusijalle ajan ja resurssien käytössä. Olen jo 60-vuotias enkä mä enää tee samoja asioita kuin 20 vuotta sitten. Elämäntilanteenikin on jo ihan erilainen. Ihmissuhteeni ovatkin muuttuneet aika paljon viimeisen 20 vuoden aikana.
En tiedä, siksi olenkin miettinyt onko jotenkin poikkeavaa että olen kiintynyt ystäviini, ja surettaa jos se ihmissuhde loppuu toisen kyllästyttyä. Ei taida olla kovin suomalaista välittää niin paljon. En takerru tai muuta mutta kyllä se harmittaa, ei ole ollenkaan yhdentekevää. Mutta mulla ei olekaan sellasia pinnallisia harrastuskavereita juuri ollenkaan.
Minulla on pelkkiä niitä pinnallisia harrastuskavereita. Vaikka (pieni) osa niistä luulee muuta. Siinä kohtaa kun aletaan sitten omia, niin ghoustaan ihan surutta.
Itse olen lopettanut yhden lapsuudessa muodostuneen ystävyyssuhteen ghostaamalla parikymppisenä. Vaikka olisin yrittänyt, en olisi osannut syitä hänelle tuolloin sanoittaa. Ystävyys vain otti paljon enemmän kuin antoi minulle. Vasta paljon myöhemmin olen ymmärtänyt mistä tuolloin oli pohjimmiltaan kyse. Ystävä käytti minua ikään kuin itsestäänselvänä tukipilarina elämässään, painosti asioihin eikä kunnioittanut yrityksiäni asettaa rajoja. Ihmisenä hän oli oikein kiltin tytön perikuva joten kukaan yhteisistä tutuistamme ei tämän ”ghostaamisen” jälkeen osannut edes epäillä että hän olisi ystävyyssuhteessammekaan ollut mitään muuta kuin täydellinen.
Siinä mielessä pariterapia olisi varmaan ollut tuolloin hyväksi että olisin hyvän terapeutin avulla oppinut sanoittamaan tarpeitani ja tunteitani, mutta ystävyys ei olisi siitä missään tapauksessa jatkunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva kuulla ghostaajilta, että miten he suhtautuvat seuraavissa tilanteissa.
Suomi on todella pieni maa ja moniin on tutustuttu yhteisten harrastusten parissa. Kun henkilö on nyt ghostattu, niin pakostikin törmätään yhteisissä tilanteissa. Moikataanko silloin vai ignoorataanko kokonaan henkilö, eikä edes tervehditä häntä?
Mä suutuin kerran ystävättärelleni ja koska hän oli pitkävihainen, hän ei puhunut minulle mitään yli 2 vuoteen. Oli todella kiusallista käydä samoissa tilaisuuksissa, ja välttelin tilanteita, jossa olisin joutunut hänen parikseen. Pari vuotta siinä kyräilyssä meni, ja sitten jatkettiin ihan normaalisti, ikään kuin mitään välirikkoa ei olisi koskaan ollut.
Minusta tervehditään normaalisti, mutta ei enempää. Jos on ghoustattu, ystävyyttä voi jatkaa joskus myöhemmin jos MOLEMMAT niin haluaa. Jos pitää jonkun melodramaattisen monologin ja perustelee miksi nyt katkaisen välit sinuun, paluuta ei ole.
Ei, ghostaamisen jälkeen EI tervehditä eikä ystävyyttä jatketa enää myöhemmin.
Noin toimitaan luontevasti käyneen etääntymisen/hiipumisen jälkeen, ei ghostauksen.Tuntuu, ettei ketjun ihmisistä monikaan edes ymmärrä mitä koko ghostaus tarkoittaa, kunhan vaan haluavat purkaa ikävien ihmisten aiheuttamia traumoja ihme jutuilla.
TÄH? Ei kai normaali kohteliaisuus ole kiellettyä, vaikka ystäviä ei enää olla? Mistä sä revit nämä säännöt, ja millä perusteella?
Olen eri, mutta jos ghostaat jonkun (tiedäthän mitä ghostaus on? Että ignoraa viestit ja on kun toinen ois ilmaa) niin ei sen jälkeen yhtäkkiä voi moikkailla toista.
Tottakai voi tervehtiä ihan normaalisti. Ollaan vaan palattu siihen työkaveri tai tuttavatasoon, ei olla enää ystäviä. Mutta ei nyt vihamieskään tarvitse olla. Aika naurettavaa olisi teeskennellä, ettei tunne toista.
Mutta käsitätkö siis kuitenkin, mitä "ghostaaminen" on?
Mitä mieltä itse olet, jos joku kaveri lakkaa täysin vastaamasta viesteihisi, laittaa numerosi estoon, estää sinut somessa, ei ole näkevinään kun tulet kadulla vastaan, jne. Ja sitten vuoden päästä tulee vastaan jossain Prismassa ja tervehtii kuin ei olisi mitään tapahtunutkaan?
Vaikuttaisiko sinusta erityisen tasapainoisen ihmisen toiminnalta?
-eri
Minusta olisi naurattavaa, että voi tervehtiä naapuria, muttei jotakuta entistä ystävää. Jäätkö sä kantamaan kaunaa, vai miksi et pysty tervehtimään normaalisti?
Mä tervehdin eksiäkin ihan luonnollisesti. Kun erosta on jo aikaa, outoa jos vieläkin vihaa niin ettei normaalikohteliaisuus onnistu (ellei se ex sitten ole tehnyt jotakin paljon pahempaa kun halunnut erota). Mulle exät ja entiset ystävät on neutraaleja tuttuja, tervehditään, muttei enempää. Olihan siinä ihmissuhteessa jotakin hyvääkin aikanaan, vaikka se nyt onkin tuttavuutta vaan. Hassua leikkiä, että tuttu ihminen olisi ventovieras.
Etkö sä nyt tajua mitä ghostaaminen on? Ghostaaja se leikkii että ihminen on ventovieras yhtäkkiä. Jos sen näkee vuoden päästä kaupassa sattumalta niin mitäs ihmettä. Aikooko se ghostaaja yhtäkkiä moikatakin? Pitääkö toisen moikata kun näkee ghostaajan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella on omat lähtökohdat mistä miettii näitä juttuja. Itse muistan monesti lukeneeni täälläkin tapauksista että jopa aikuisiällä ystävä vaihtaa yhtäkkiä seuraa koska on ilmeisesti kyllästynyt vanhaan kaveriinsa. Ja minulle tulee heti mieleen että ghostaaja on joku tällainen, ja ghostattu on ihan normaali ihminen eikä joku narsisti. Mutta varmasti on molempia siellä joukossa. Niitä jotka on ghostattu ihan hyvästä syystä, ja niitä jotka vähän huonommasta syystä.
En nyt ota kantaa ghostaamiseen vaan vähän muuhun. Mitä vikaa siinä on, että on kyllästynyt vanhaan kaveriinsa? Ihmiset muuttuvat. Vanhaan kaveriin on ehkä aikoinaan tutustuttu jonkun tietyn asian tiimoilta ja siitä sitten syntynyt ihmissuhde, jota on kannatellut yhteiset kiinnostuksenkohteet ja yhteinen tekeminen.
En usko, että tästä on kyse Annikan tapauksessa. Ei kukaan lähde reissuun kaverin kanssa, johon on kyllästynyt.
Nämähän olivat reissussa yhdessä, jonka jälkeen viestiteltiin puolin ja toisin. Ja melkein heti sen jälkeen tämä toinen pisti poikki. Jostain muusta on kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta vastaan tässä nyt sulle. Ihmiset muuttuvat. Ystävyyskin voi muuttua vain kaveruudeksi tai pelkäksi tuttavuudeksi. Ihan samoin kuin parisuhteessakin toinen rakastaa edelleen ja toisen osalta rakkaus on jo kuollut, myös ystävyyssuhteessa toinen kokee suhteen edelleen ystävyydeksi, mutta toinen ei enää koe.
No eikös tuo ois ihan reilua ja suoraselkäistä ilmaista sille toisellekin joka luulee että ollaan kavereita, ettei enää olla. Varsinkin jos kyselee miksi. Itse ainakin aion näin jatkossa tehdä jos sellainen tilanne tulee eteen :) Kun toinen ihan suoraan kysyy, niin silloin suora vastaus kestetään kyllä.
Leikkasit vain pätkän vastauksestani. Me emme tiedä, millainen ihminen jutun Annika on. Me emme tiedä, riittäisikö Annikalle vain: "En tunne olevani enää ystävä sinun kanssasi". Vai haluaisiko Annika tietää, miksi toinen ei enää tunne jne jne. Mä olen ollut aikoinaan parisuhteessa, jossa vain lakkasin rakastamasta toista. Jos multa olisi kysytty, miksi en enää rakasta, en mä olisi osannut vastata siihen mitään. Ei ollut mitään yksittäisiä aisoita, mitä toinen olisi tehnyt, sanonut, jättänyt tekemättä tai jättänyt sanomatta. Se tunne oli vain kadonnut. Myös ystävyydelle voi käydä näin. Sitä tunnetta, joka on tehnyt kaverisuhteesta ystävyyssuhteen, ei vaan enää ole.
Et kai sä vaan ghostannut sitä sun exääkään, niin miksei Annikalle voi kertoa ihan samaa juttua jos hän kysyy. Mutta joo, ei tämä keskustelu etene. Tulee aina olemaan ghostaajia maailmassa valitettavasti.
Siksi, kun en myöskään pannut Annikaa, tai tiennyt että olen tilivelvollinen. No oikeasti luulen että Annika vähintään arvaa mistä on kyse. Leikkii vaan tyhmää. Kuten se entinen ystävä, joka tarkoituksella haukkui muo vanhaksipiiaksi ja sitten kyseli jälkikäteen, että mikä sulle tuli?
-eri
Jokaisella on omat lähtökohdat mistä miettii näitä juttuja. Itse muistan monesti lukeneeni täälläkin tapauksista että jopa aikuisiällä ystävä vaihtaa yhtäkkiä seuraa koska on ilmeisesti kyllästynyt vanhaan kaveriinsa. Ja minulle tulee heti mieleen että ghostaaja on joku tällainen, ja ghostattu on ihan normaali ihminen eikä joku narsisti. Mutta varmasti on molempia siellä joukossa. Niitä jotka on ghostattu ihan hyvästä syystä, ja niitä jotka vähän huonommasta syystä.
En nyt ota kantaa ghostaamiseen vaan vähän muuhun. Mitä vikaa siinä on, että on kyllästynyt vanhaan kaveriinsa? Ihmiset muuttuvat. Vanhaan kaveriin on ehkä aikoinaan tutustuttu jonkun tietyn asian tiimoilta ja siitä sitten syntynyt ihmissuhde, jota on kannatellut yhteiset kiinnostuksenkohteet ja yhteinen tekeminen. Sitten toinen lakkaakin olemasta kiinnostunut em asioista. Kiinnostuu ehkä jostain ihan muusta. Ja toinen taas haluaa edelleen jatkaa elämässään niitä asioita, joiden tiimoilta suhde aikoinaan syntyi. Molemmilla on joku toinen kaveri tai löytävät uuden kaverin, jonka kansa sitten jatkaa niitä asioita, mitä haluaa tehdä. Ja vanhan kaverin kanssa ei ole enää mitään muuta yhteistä kuin muistot. Aika pian vanhojen asioiden muisteleminen alkaa kyllästyttää.
En ota nyt kantaa ghostaamiseen, koska mulla ei ole ollut koskaan tarvetta ghostata ketään. Ihan on vain ihmissuhde hiipunut, kun toiselle tai molemmille osapuolille on tullut muut ihmiset ja asiat etusijalle ajan ja resurssien käytössä. Olen jo 60-vuotias enkä mä enää tee samoja asioita kuin 20 vuotta sitten. Elämäntilanteenikin on jo ihan erilainen. Ihmissuhteeni ovatkin muuttuneet aika paljon viimeisen 20 vuoden aikana.
En tiedä, siksi olenkin miettinyt onko jotenkin poikkeavaa että olen kiintynyt ystäviini, ja surettaa jos se ihmissuhde loppuu toisen kyllästyttyä. Ei taida olla kovin suomalaista välittää niin paljon. En takerru tai muuta mutta kyllä se harmittaa, ei ole ollenkaan yhdentekevää. Mutta mulla ei olekaan sellasia pinnallisia harrastuskavereita juuri ollenkaan.
Minulla on pelkkiä niitä pinnallisia harrastuskavereita. Vaikka (pieni) osa niistä luulee muuta. Siinä kohtaa kun aletaan sitten omia, niin ghoustaan ihan surutta.
Kylmää on meininki. Sinuna pitäisin huolen etten anna muiden luulla muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva kuulla ghostaajilta, että miten he suhtautuvat seuraavissa tilanteissa.
Suomi on todella pieni maa ja moniin on tutustuttu yhteisten harrastusten parissa. Kun henkilö on nyt ghostattu, niin pakostikin törmätään yhteisissä tilanteissa. Moikataanko silloin vai ignoorataanko kokonaan henkilö, eikä edes tervehditä häntä?
Mä suutuin kerran ystävättärelleni ja koska hän oli pitkävihainen, hän ei puhunut minulle mitään yli 2 vuoteen. Oli todella kiusallista käydä samoissa tilaisuuksissa, ja välttelin tilanteita, jossa olisin joutunut hänen parikseen. Pari vuotta siinä kyräilyssä meni, ja sitten jatkettiin ihan normaalisti, ikään kuin mitään välirikkoa ei olisi koskaan ollut.
Minusta tervehditään normaalisti, mutta ei enempää. Jos on ghoustattu, ystävyyttä voi jatkaa joskus myöhemmin jos MOLEMMAT niin haluaa. Jos pitää jonkun melodramaattisen monologin ja perustelee miksi nyt katkaisen välit sinuun, paluuta ei ole.
Ei, ghostaamisen jälkeen EI tervehditä eikä ystävyyttä jatketa enää myöhemmin.
Noin toimitaan luontevasti käyneen etääntymisen/hiipumisen jälkeen, ei ghostauksen.Tuntuu, ettei ketjun ihmisistä monikaan edes ymmärrä mitä koko ghostaus tarkoittaa, kunhan vaan haluavat purkaa ikävien ihmisten aiheuttamia traumoja ihme jutuilla.
TÄH? Ei kai normaali kohteliaisuus ole kiellettyä, vaikka ystäviä ei enää olla? Mistä sä revit nämä säännöt, ja millä perusteella?
Olen eri, mutta jos ghostaat jonkun (tiedäthän mitä ghostaus on? Että ignoraa viestit ja on kun toinen ois ilmaa) niin ei sen jälkeen yhtäkkiä voi moikkailla toista.
Tottakai voi tervehtiä ihan normaalisti. Ollaan vaan palattu siihen työkaveri tai tuttavatasoon, ei olla enää ystäviä. Mutta ei nyt vihamieskään tarvitse olla. Aika naurettavaa olisi teeskennellä, ettei tunne toista.
Mutta käsitätkö siis kuitenkin, mitä "ghostaaminen" on?
Mitä mieltä itse olet, jos joku kaveri lakkaa täysin vastaamasta viesteihisi, laittaa numerosi estoon, estää sinut somessa, ei ole näkevinään kun tulet kadulla vastaan, jne. Ja sitten vuoden päästä tulee vastaan jossain Prismassa ja tervehtii kuin ei olisi mitään tapahtunutkaan?
Vaikuttaisiko sinusta erityisen tasapainoisen ihmisen toiminnalta?
-eri
Minusta olisi naurattavaa, että voi tervehtiä naapuria, muttei jotakuta entistä ystävää. Jäätkö sä kantamaan kaunaa, vai miksi et pysty tervehtimään normaalisti?
Mä tervehdin eksiäkin ihan luonnollisesti. Kun erosta on jo aikaa, outoa jos vieläkin vihaa niin ettei normaalikohteliaisuus onnistu (ellei se ex sitten ole tehnyt jotakin paljon pahempaa kun halunnut erota). Mulle exät ja entiset ystävät on neutraaleja tuttuja, tervehditään, muttei enempää. Olihan siinä ihmissuhteessa jotakin hyvääkin aikanaan, vaikka se nyt onkin tuttavuutta vaan. Hassua leikkiä, että tuttu ihminen olisi ventovieras.
Mutta kun sinä et edelleenkään vastaa tuohon varsinaiseen ghostaamis-osioon mitenkään :D Ex-kavereita on ihan normaalia ohimennen tervehtiä, koska on paljon muitakin tapoja päättää ystävyys kuin "ghostaaminen".
Eroatko sinä muka exästäkin niin, että vaihdat lukot selittämättä mitään, laitat numeron estoon, et vastaa viesteihin, et vastaa mitään kun exä kysyy mitä ihmettä tapahtui? Jos eroat, niin exäsi tuskin haluaa olla missään väleissä kanssasi.
Kun se kaveri ei edelleenkään ole ex, jonka kanssa olisi sovittu mistään, saati muutetettu yhteen. Osa vaan luulee että nyt ollaan vähintään sydänystäviä, vaikka mun mielestä meillä on pitkään ollut sama harrastus, ei muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva kuulla ghostaajilta, että miten he suhtautuvat seuraavissa tilanteissa.
Suomi on todella pieni maa ja moniin on tutustuttu yhteisten harrastusten parissa. Kun henkilö on nyt ghostattu, niin pakostikin törmätään yhteisissä tilanteissa. Moikataanko silloin vai ignoorataanko kokonaan henkilö, eikä edes tervehditä häntä?
Mä suutuin kerran ystävättärelleni ja koska hän oli pitkävihainen, hän ei puhunut minulle mitään yli 2 vuoteen. Oli todella kiusallista käydä samoissa tilaisuuksissa, ja välttelin tilanteita, jossa olisin joutunut hänen parikseen. Pari vuotta siinä kyräilyssä meni, ja sitten jatkettiin ihan normaalisti, ikään kuin mitään välirikkoa ei olisi koskaan ollut.
Minusta tervehditään normaalisti, mutta ei enempää. Jos on ghoustattu, ystävyyttä voi jatkaa joskus myöhemmin jos MOLEMMAT niin haluaa. Jos pitää jonkun melodramaattisen monologin ja perustelee miksi nyt katkaisen välit sinuun, paluuta ei ole.
Ei, ghostaamisen jälkeen EI tervehditä eikä ystävyyttä jatketa enää myöhemmin.
Noin toimitaan luontevasti käyneen etääntymisen/hiipumisen jälkeen, ei ghostauksen.Tuntuu, ettei ketjun ihmisistä monikaan edes ymmärrä mitä koko ghostaus tarkoittaa, kunhan vaan haluavat purkaa ikävien ihmisten aiheuttamia traumoja ihme jutuilla.
TÄH? Ei kai normaali kohteliaisuus ole kiellettyä, vaikka ystäviä ei enää olla? Mistä sä revit nämä säännöt, ja millä perusteella?
Olen eri, mutta jos ghostaat jonkun (tiedäthän mitä ghostaus on? Että ignoraa viestit ja on kun toinen ois ilmaa) niin ei sen jälkeen yhtäkkiä voi moikkailla toista.
Tottakai voi tervehtiä ihan normaalisti. Ollaan vaan palattu siihen työkaveri tai tuttavatasoon, ei olla enää ystäviä. Mutta ei nyt vihamieskään tarvitse olla. Aika naurettavaa olisi teeskennellä, ettei tunne toista.
Mut niinhän se ghostaaja tekee! Sitä ON ghostaus. Että teeskentelee ettei tunne toista.
Jooh ehkä tää keskustelu on niin vaikeaa koska puhutaan eri asioista samalla nimellä, tai jotain. Mä oon kyllä uupunut tähän jo, ja poistun ketjusta. Ghostatuille toivotan tsemppiä, jos olet mennyt itseesi etkä keksi aidosti tehneesi mitään pahaa, niin ghostaajalla oli jotain henkisiä ongelmia eikä osannut päättää ihmissuhdetta sinua kunnioittaen.
Tai sitten vaan ghostattu ei (enää) merkinnyt ghostaajalle niin paljoa, että olisi viitsinyt vaivautua selittelemään mitään. Mutta tässä voikin olla syy, miksi ghostaaminen satuttaa: "enkö siis ole edes selityksen arvoinen?"
Toihan ois aika tunnevammaista ja sairasta siltä ghostaajalta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta vastaan tässä nyt sulle. Ihmiset muuttuvat. Ystävyyskin voi muuttua vain kaveruudeksi tai pelkäksi tuttavuudeksi. Ihan samoin kuin parisuhteessakin toinen rakastaa edelleen ja toisen osalta rakkaus on jo kuollut, myös ystävyyssuhteessa toinen kokee suhteen edelleen ystävyydeksi, mutta toinen ei enää koe.
No eikös tuo ois ihan reilua ja suoraselkäistä ilmaista sille toisellekin joka luulee että ollaan kavereita, ettei enää olla. Varsinkin jos kyselee miksi. Itse ainakin aion näin jatkossa tehdä jos sellainen tilanne tulee eteen :) Kun toinen ihan suoraan kysyy, niin silloin suora vastaus kestetään kyllä.
Leikkasit vain pätkän vastauksestani. Me emme tiedä, millainen ihminen jutun Annika on. Me emme tiedä, riittäisikö Annikalle vain: "En tunne olevani enää ystävä sinun kanssasi". Vai haluaisiko Annika tietää, miksi toinen ei enää tunne jne jne. Mä olen ollut aikoinaan parisuhteessa, jossa vain lakkasin rakastamasta toista. Jos multa olisi kysytty, miksi en enää rakasta, en mä olisi osannut vastata siihen mitään. Ei ollut mitään yksittäisiä aisoita, mitä toinen olisi tehnyt, sanonut, jättänyt tekemättä tai jättänyt sanomatta. Se tunne oli vain kadonnut. Myös ystävyydelle voi käydä näin. Sitä tunnetta, joka on tehnyt kaverisuhteesta ystävyyssuhteen, ei vaan enää ole.
Et kai sä vaan ghostannut sitä sun exääkään, niin miksei Annikalle voi kertoa ihan samaa juttua jos hän kysyy. Mutta joo, ei tämä keskustelu etene. Tulee aina olemaan ghostaajia maailmassa valitettavasti.
Olisin ghostannut exän, jos hänelle ei olisi riittänyt vain se tieto, että en rakastanut häntä enää. Ts jos hän olisi alkanut tivaamaan multa syitä tai kenties anelemaan, että yritettäisiin edes vielä.
Sehän ei olisi ollut ghostaus kun olit jo kertonut hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta vastaan tässä nyt sulle. Ihmiset muuttuvat. Ystävyyskin voi muuttua vain kaveruudeksi tai pelkäksi tuttavuudeksi. Ihan samoin kuin parisuhteessakin toinen rakastaa edelleen ja toisen osalta rakkaus on jo kuollut, myös ystävyyssuhteessa toinen kokee suhteen edelleen ystävyydeksi, mutta toinen ei enää koe.
No eikös tuo ois ihan reilua ja suoraselkäistä ilmaista sille toisellekin joka luulee että ollaan kavereita, ettei enää olla. Varsinkin jos kyselee miksi. Itse ainakin aion näin jatkossa tehdä jos sellainen tilanne tulee eteen :) Kun toinen ihan suoraan kysyy, niin silloin suora vastaus kestetään kyllä.
Leikkasit vain pätkän vastauksestani. Me emme tiedä, millainen ihminen jutun Annika on. Me emme tiedä, riittäisikö Annikalle vain: "En tunne olevani enää ystävä sinun kanssasi". Vai haluaisiko Annika tietää, miksi toinen ei enää tunne jne jne. Mä olen ollut aikoinaan parisuhteessa, jossa vain lakkasin rakastamasta toista. Jos multa olisi kysytty, miksi en enää rakasta, en mä olisi osannut vastata siihen mitään. Ei ollut mitään yksittäisiä aisoita, mitä toinen olisi tehnyt, sanonut, jättänyt tekemättä tai jättänyt sanomatta. Se tunne oli vain kadonnut. Myös ystävyydelle voi käydä näin. Sitä tunnetta, joka on tehnyt kaverisuhteesta ystävyyssuhteen, ei vaan enää ole.
Et kai sä vaan ghostannut sitä sun exääkään, niin miksei Annikalle voi kertoa ihan samaa juttua jos hän kysyy. Mutta joo, ei tämä keskustelu etene. Tulee aina olemaan ghostaajia maailmassa valitettavasti.
Siksi, kun en myöskään pannut Annikaa, tai tiennyt että olen tilivelvollinen. No oikeasti luulen että Annika vähintään arvaa mistä on kyse. Leikkii vaan tyhmää. Kuten se entinen ystävä, joka tarkoituksella haukkui muo vanhaksipiiaksi ja sitten kyseli jälkikäteen, että mikä sulle tuli?
-eri
Jokaisella on omat lähtökohdat mistä miettii näitä juttuja. Itse muistan monesti lukeneeni täälläkin tapauksista että jopa aikuisiällä ystävä vaihtaa yhtäkkiä seuraa koska on ilmeisesti kyllästynyt vanhaan kaveriinsa. Ja minulle tulee heti mieleen että ghostaaja on joku tällainen, ja ghostattu on ihan normaali ihminen eikä joku narsisti. Mutta varmasti on molempia siellä joukossa. Niitä jotka on ghostattu ihan hyvästä syystä, ja niitä jotka vähän huonommasta syystä.
En nyt ota kantaa ghostaamiseen vaan vähän muuhun. Mitä vikaa siinä on, että on kyllästynyt vanhaan kaveriinsa? Ihmiset muuttuvat. Vanhaan kaveriin on ehkä aikoinaan tutustuttu jonkun tietyn asian tiimoilta ja siitä sitten syntynyt ihmissuhde, jota on kannatellut yhteiset kiinnostuksenkohteet ja yhteinen tekeminen. Sitten toinen lakkaakin olemasta kiinnostunut em asioista. Kiinnostuu ehkä jostain ihan muusta. Ja toinen taas haluaa edelleen jatkaa elämässään niitä asioita, joiden tiimoilta suhde aikoinaan syntyi. Molemmilla on joku toinen kaveri tai löytävät uuden kaverin, jonka kansa sitten jatkaa niitä asioita, mitä haluaa tehdä. Ja vanhan kaverin kanssa ei ole enää mitään muuta yhteistä kuin muistot. Aika pian vanhojen asioiden muisteleminen alkaa kyllästyttää.
En ota nyt kantaa ghostaamiseen, koska mulla ei ole ollut koskaan tarvetta ghostata ketään. Ihan on vain ihmissuhde hiipunut, kun toiselle tai molemmille osapuolille on tullut muut ihmiset ja asiat etusijalle ajan ja resurssien käytössä. Olen jo 60-vuotias enkä mä enää tee samoja asioita kuin 20 vuotta sitten. Elämäntilanteenikin on jo ihan erilainen. Ihmissuhteeni ovatkin muuttuneet aika paljon viimeisen 20 vuoden aikana.
En tiedä, siksi olenkin miettinyt onko jotenkin poikkeavaa että olen kiintynyt ystäviini, ja surettaa jos se ihmissuhde loppuu toisen kyllästyttyä. Ei taida olla kovin suomalaista välittää niin paljon. En takerru tai muuta mutta kyllä se harmittaa, ei ole ollenkaan yhdentekevää. Mutta mulla ei olekaan sellasia pinnallisia harrastuskavereita juuri ollenkaan.
Minulla on pelkkiä niitä pinnallisia harrastuskavereita. Vaikka (pieni) osa niistä luulee muuta. Siinä kohtaa kun aletaan sitten omia, niin ghoustaan ihan surutta.
Kylmää on meininki. Sinuna pitäisin huolen etten anna muiden luulla muuta.
Joo. Kun osalle se pelkkä tervehdys ja kohtelias small-talk on näköjään merkki suuremmastakin sielujen sympatiasta. Kuten osa miehistä luulee, että kun kaupan kassa hymyilee, on se kiinnostunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella on omat lähtökohdat mistä miettii näitä juttuja. Itse muistan monesti lukeneeni täälläkin tapauksista että jopa aikuisiällä ystävä vaihtaa yhtäkkiä seuraa koska on ilmeisesti kyllästynyt vanhaan kaveriinsa. Ja minulle tulee heti mieleen että ghostaaja on joku tällainen, ja ghostattu on ihan normaali ihminen eikä joku narsisti. Mutta varmasti on molempia siellä joukossa. Niitä jotka on ghostattu ihan hyvästä syystä, ja niitä jotka vähän huonommasta syystä.
En nyt ota kantaa ghostaamiseen vaan vähän muuhun. Mitä vikaa siinä on, että on kyllästynyt vanhaan kaveriinsa? Ihmiset muuttuvat. Vanhaan kaveriin on ehkä aikoinaan tutustuttu jonkun tietyn asian tiimoilta ja siitä sitten syntynyt ihmissuhde, jota on kannatellut yhteiset kiinnostuksenkohteet ja yhteinen tekeminen.
En usko, että tästä on kyse Annikan tapauksessa. Ei kukaan lähde reissuun kaverin kanssa, johon on kyllästynyt.
Nämähän olivat reissussa yhdessä, jonka jälkeen viestiteltiin puolin ja toisin. Ja melkein heti sen jälkeen tämä toinen pisti poikki. Jostain muusta on kyse.
Jos rahoja ei saa takaisin, niin kyllä lähtisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva kuulla ghostaajilta, että miten he suhtautuvat seuraavissa tilanteissa.
Suomi on todella pieni maa ja moniin on tutustuttu yhteisten harrastusten parissa. Kun henkilö on nyt ghostattu, niin pakostikin törmätään yhteisissä tilanteissa. Moikataanko silloin vai ignoorataanko kokonaan henkilö, eikä edes tervehditä häntä?
Mä suutuin kerran ystävättärelleni ja koska hän oli pitkävihainen, hän ei puhunut minulle mitään yli 2 vuoteen. Oli todella kiusallista käydä samoissa tilaisuuksissa, ja välttelin tilanteita, jossa olisin joutunut hänen parikseen. Pari vuotta siinä kyräilyssä meni, ja sitten jatkettiin ihan normaalisti, ikään kuin mitään välirikkoa ei olisi koskaan ollut.
Minusta tervehditään normaalisti, mutta ei enempää. Jos on ghoustattu, ystävyyttä voi jatkaa joskus myöhemmin jos MOLEMMAT niin haluaa. Jos pitää jonkun melodramaattisen monologin ja perustelee miksi nyt katkaisen välit sinuun, paluuta ei ole.
Ei, ghostaamisen jälkeen EI tervehditä eikä ystävyyttä jatketa enää myöhemmin.
Noin toimitaan luontevasti käyneen etääntymisen/hiipumisen jälkeen, ei ghostauksen.Tuntuu, ettei ketjun ihmisistä monikaan edes ymmärrä mitä koko ghostaus tarkoittaa, kunhan vaan haluavat purkaa ikävien ihmisten aiheuttamia traumoja ihme jutuilla.
TÄH? Ei kai normaali kohteliaisuus ole kiellettyä, vaikka ystäviä ei enää olla? Mistä sä revit nämä säännöt, ja millä perusteella?
Olen eri, mutta jos ghostaat jonkun (tiedäthän mitä ghostaus on? Että ignoraa viestit ja on kun toinen ois ilmaa) niin ei sen jälkeen yhtäkkiä voi moikkailla toista.
Tottakai voi tervehtiä ihan normaalisti. Ollaan vaan palattu siihen työkaveri tai tuttavatasoon, ei olla enää ystäviä. Mutta ei nyt vihamieskään tarvitse olla. Aika naurettavaa olisi teeskennellä, ettei tunne toista.
Mutta käsitätkö siis kuitenkin, mitä "ghostaaminen" on?
Mitä mieltä itse olet, jos joku kaveri lakkaa täysin vastaamasta viesteihisi, laittaa numerosi estoon, estää sinut somessa, ei ole näkevinään kun tulet kadulla vastaan, jne. Ja sitten vuoden päästä tulee vastaan jossain Prismassa ja tervehtii kuin ei olisi mitään tapahtunutkaan?
Vaikuttaisiko sinusta erityisen tasapainoisen ihmisen toiminnalta?
-eri
Minusta olisi naurattavaa, että voi tervehtiä naapuria, muttei jotakuta entistä ystävää. Jäätkö sä kantamaan kaunaa, vai miksi et pysty tervehtimään normaalisti?
Mä tervehdin eksiäkin ihan luonnollisesti. Kun erosta on jo aikaa, outoa jos vieläkin vihaa niin ettei normaalikohteliaisuus onnistu (ellei se ex sitten ole tehnyt jotakin paljon pahempaa kun halunnut erota). Mulle exät ja entiset ystävät on neutraaleja tuttuja, tervehditään, muttei enempää. Olihan siinä ihmissuhteessa jotakin hyvääkin aikanaan, vaikka se nyt onkin tuttavuutta vaan. Hassua leikkiä, että tuttu ihminen olisi ventovieras.
Etkö sä nyt tajua mitä ghostaaminen on? Ghostaaja se leikkii että ihminen on ventovieras yhtäkkiä. Jos sen näkee vuoden päästä kaupassa sattumalta niin mitäs ihmettä. Aikooko se ghostaaja yhtäkkiä moikatakin? Pitääkö toisen moikata kun näkee ghostaajan?
Tuttuja moikataan. Ei se sitä tarkoita, että tehdään mitään muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva kuulla ghostaajilta, että miten he suhtautuvat seuraavissa tilanteissa.
Suomi on todella pieni maa ja moniin on tutustuttu yhteisten harrastusten parissa. Kun henkilö on nyt ghostattu, niin pakostikin törmätään yhteisissä tilanteissa. Moikataanko silloin vai ignoorataanko kokonaan henkilö, eikä edes tervehditä häntä?
Mä suutuin kerran ystävättärelleni ja koska hän oli pitkävihainen, hän ei puhunut minulle mitään yli 2 vuoteen. Oli todella kiusallista käydä samoissa tilaisuuksissa, ja välttelin tilanteita, jossa olisin joutunut hänen parikseen. Pari vuotta siinä kyräilyssä meni, ja sitten jatkettiin ihan normaalisti, ikään kuin mitään välirikkoa ei olisi koskaan ollut.
Minusta tervehditään normaalisti, mutta ei enempää. Jos on ghoustattu, ystävyyttä voi jatkaa joskus myöhemmin jos MOLEMMAT niin haluaa. Jos pitää jonkun melodramaattisen monologin ja perustelee miksi nyt katkaisen välit sinuun, paluuta ei ole.
Ei, ghostaamisen jälkeen EI tervehditä eikä ystävyyttä jatketa enää myöhemmin.
Noin toimitaan luontevasti käyneen etääntymisen/hiipumisen jälkeen, ei ghostauksen.Tuntuu, ettei ketjun ihmisistä monikaan edes ymmärrä mitä koko ghostaus tarkoittaa, kunhan vaan haluavat purkaa ikävien ihmisten aiheuttamia traumoja ihme jutuilla.
TÄH? Ei kai normaali kohteliaisuus ole kiellettyä, vaikka ystäviä ei enää olla? Mistä sä revit nämä säännöt, ja millä perusteella?
En ole ”normaalisti kohtelias” ihmiselle, joka ei itsekään ole sitä minulle.
Tietenkään. En nyt mitään draamailemaankaan ala, mutta ghostannut ihminen on minulle ilmaa - ja näin oletan hänen myös haluavan olevan, sillä ghostaushan käytöksenä on nimenomaan sellaista, että minusta tuli sille toiselle ilmaa.Aika draamakuningatar olet. Mä tervehdin myös siivoojia ja respaa, se on vaan hyvä tapa.
Plus että en usko, että juuri kukaan lopettaa toimivaa ihmissuhdetta (saati seinään), tai se jätetty ei oikeasti tajua, että miksi jätettiin. Luultavimmin on ihan hyvin tiedossa, leikitään vaan tyhmää.
No kun se siivooja tai respa ei ole kohdellut sinua huonosti! Ei ole mitään syytä olla tervehtimättä ihmistä, joka kohtelee sinua normaalin kohteliaasti!
Ja vaikka et usko, että kukaan lopettaa ihmissuhdetta seinään, ei tarkoita, etteikö sitä tapahtuisi. Minullekin tapahtui. Ei aavistustakaan, mitä siinä oli taustalla - kenties jokin väärinkäsitys, mutta vaikea sanoa. Äidilleni kävi vieläkin omituisemmin, hän jutteli puhelimessa vanhan kaverin kanssa niitä näitä. Kaveri sanoi "käyn välillä syömässä, soitan puolen tunnin päästä", ja tämän jälkeen hänestä ei koskaan kuulunut mitään, hän ei vastannut puheluihin eikä viesteihin, ei mitään. (Eikä kaverille tapahtunut mitään ihmeellistä, ei sairastunut tms. ja yhteisten tuttavien mukaan hänelle kuului ihan hyvää.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta vastaan tässä nyt sulle. Ihmiset muuttuvat. Ystävyyskin voi muuttua vain kaveruudeksi tai pelkäksi tuttavuudeksi. Ihan samoin kuin parisuhteessakin toinen rakastaa edelleen ja toisen osalta rakkaus on jo kuollut, myös ystävyyssuhteessa toinen kokee suhteen edelleen ystävyydeksi, mutta toinen ei enää koe.
No eikös tuo ois ihan reilua ja suoraselkäistä ilmaista sille toisellekin joka luulee että ollaan kavereita, ettei enää olla. Varsinkin jos kyselee miksi. Itse ainakin aion näin jatkossa tehdä jos sellainen tilanne tulee eteen :) Kun toinen ihan suoraan kysyy, niin silloin suora vastaus kestetään kyllä.
Leikkasit vain pätkän vastauksestani. Me emme tiedä, millainen ihminen jutun Annika on. Me emme tiedä, riittäisikö Annikalle vain: "En tunne olevani enää ystävä sinun kanssasi". Vai haluaisiko Annika tietää, miksi toinen ei enää tunne jne jne. Mä olen ollut aikoinaan parisuhteessa, jossa vain lakkasin rakastamasta toista. Jos multa olisi kysytty, miksi en enää rakasta, en mä olisi osannut vastata siihen mitään. Ei ollut mitään yksittäisiä aisoita, mitä toinen olisi tehnyt, sanonut, jättänyt tekemättä tai jättänyt sanomatta. Se tunne oli vain kadonnut. Myös ystävyydelle voi käydä näin. Sitä tunnetta, joka on tehnyt kaverisuhteesta ystävyyssuhteen, ei vaan enää ole.
Et kai sä vaan ghostannut sitä sun exääkään, niin miksei Annikalle voi kertoa ihan samaa juttua jos hän kysyy. Mutta joo, ei tämä keskustelu etene. Tulee aina olemaan ghostaajia maailmassa valitettavasti.
Siksi, kun en myöskään pannut Annikaa, tai tiennyt että olen tilivelvollinen. No oikeasti luulen että Annika vähintään arvaa mistä on kyse. Leikkii vaan tyhmää. Kuten se entinen ystävä, joka tarkoituksella haukkui muo vanhaksipiiaksi ja sitten kyseli jälkikäteen, että mikä sulle tuli?
-eri
Jokaisella on omat lähtökohdat mistä miettii näitä juttuja. Itse muistan monesti lukeneeni täälläkin tapauksista että jopa aikuisiällä ystävä vaihtaa yhtäkkiä seuraa koska on ilmeisesti kyllästynyt vanhaan kaveriinsa. Ja minulle tulee heti mieleen että ghostaaja on joku tällainen, ja ghostattu on ihan normaali ihminen eikä joku narsisti. Mutta varmasti on molempia siellä joukossa. Niitä jotka on ghostattu ihan hyvästä syystä, ja niitä jotka vähän huonommasta syystä.
En nyt ota kantaa ghostaamiseen vaan vähän muuhun. Mitä vikaa siinä on, että on kyllästynyt vanhaan kaveriinsa? Ihmiset muuttuvat. Vanhaan kaveriin on ehkä aikoinaan tutustuttu jonkun tietyn asian tiimoilta ja siitä sitten syntynyt ihmissuhde, jota on kannatellut yhteiset kiinnostuksenkohteet ja yhteinen tekeminen. Sitten toinen lakkaakin olemasta kiinnostunut em asioista. Kiinnostuu ehkä jostain ihan muusta. Ja toinen taas haluaa edelleen jatkaa elämässään niitä asioita, joiden tiimoilta suhde aikoinaan syntyi. Molemmilla on joku toinen kaveri tai löytävät uuden kaverin, jonka kansa sitten jatkaa niitä asioita, mitä haluaa tehdä. Ja vanhan kaverin kanssa ei ole enää mitään muuta yhteistä kuin muistot. Aika pian vanhojen asioiden muisteleminen alkaa kyllästyttää.
En ota nyt kantaa ghostaamiseen, koska mulla ei ole ollut koskaan tarvetta ghostata ketään. Ihan on vain ihmissuhde hiipunut, kun toiselle tai molemmille osapuolille on tullut muut ihmiset ja asiat etusijalle ajan ja resurssien käytössä. Olen jo 60-vuotias enkä mä enää tee samoja asioita kuin 20 vuotta sitten. Elämäntilanteenikin on jo ihan erilainen. Ihmissuhteeni ovatkin muuttuneet aika paljon viimeisen 20 vuoden aikana.
En tiedä, siksi olenkin miettinyt onko jotenkin poikkeavaa että olen kiintynyt ystäviini, ja surettaa jos se ihmissuhde loppuu toisen kyllästyttyä. Ei taida olla kovin suomalaista välittää niin paljon. En takerru tai muuta mutta kyllä se harmittaa, ei ole ollenkaan yhdentekevää. Mutta mulla ei olekaan sellasia pinnallisia harrastuskavereita juuri ollenkaan.
Minulla on pelkkiä niitä pinnallisia harrastuskavereita. Vaikka (pieni) osa niistä luulee muuta. Siinä kohtaa kun aletaan sitten omia, niin ghoustaan ihan surutta.
Kylmää on meininki. Sinuna pitäisin huolen etten anna muiden luulla muuta.
Joo. Kun osalle se pelkkä tervehdys ja kohtelias small-talk on näköjään merkki suuremmastakin sielujen sympatiasta. Kuten osa miehistä luulee, että kun kaupan kassa hymyilee, on se kiinnostunut.
Mua niin harmittaa tää. Sä joka kirjotat koko ajan "ghoustaajista", niin sun kohdalle on osunut joko epävakaita ihmisiä, tai annat signaaleja että ollaan ystäviä (ei, small talk ei ole sitä) ja ahdistut kun toinen lähentyykin ystäväksi. Sun tapaukset ei kuitenkaan oo samanlaisia kun kaikki "ghoustatut", joten koita ymmärtää. On niiiin paljon muunlaisiakin tilanteita, ja saatat olla poikkeuksellisen etäinen ihminen myös ja ahdistut siksi. Ihan sama oikeastaan, koska sinun kuvailemat tilanteet ei päde kaikkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ystävyydet tulee ja menee, ne ovat väliaikaisia
Jotkut ystävyydet juu, mutta on myös ystävyyttä joka kestää läpi elämän. Itsellä 56 vuotta kestänyt ystävyys, jos ei jotain kertakaikkisen dramaattista tapahdu niin kestää elämän loppuun.
Ja sitten *pum* tulee päivä jolloin tätä ystävä ghostaa. Eikä suostu vastaamaan kun kysyt mikä tuli.
Tuleeko? Mistä sä sen tiedät? Tiedoksi ei kelpaa että sulle on tapahtunut näin.
Alue: Aihe vapaa
En tiedä, siksi olenkin miettinyt onko jotenkin poikkeavaa että olen kiintynyt ystäviini, ja surettaa jos se ihmissuhde loppuu toisen kyllästyttyä. Ei taida olla kovin suomalaista välittää niin paljon. En takerru tai muuta mutta kyllä se harmittaa, ei ole ollenkaan yhdentekevää. Mutta mulla ei olekaan sellasia pinnallisia harrastuskavereita juuri ollenkaan.