Mistä lähtien ystävyys on ollut pakollista?

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva kuulla ghostaajilta, että miten he suhtautuvat seuraavissa tilanteissa.

Suomi on todella pieni maa ja moniin on tutustuttu yhteisten harrastusten parissa. Kun henkilö on nyt ghostattu, niin  pakostikin törmätään yhteisissä tilanteissa. Moikataanko silloin vai ignoorataanko kokonaan henkilö, eikä edes tervehditä häntä?

Mä suutuin kerran ystävättärelleni ja koska hän oli pitkävihainen, hän ei puhunut minulle mitään yli 2 vuoteen. Oli todella kiusallista käydä samoissa tilaisuuksissa, ja välttelin tilanteita, jossa olisin joutunut hänen parikseen.  Pari vuotta  siinä kyräilyssä meni, ja sitten jatkettiin ihan normaalisti, ikään kuin mitään välirikkoa ei olisi koskaan ollut.

Minusta tervehditään normaalisti, mutta ei enempää. Jos on ghoustattu, ystävyyttä voi jatkaa joskus myöhemmin jos MOLEMMAT niin haluaa. Jos pitää jonkun melodramaattisen monologin ja perustelee miksi nyt katkaisen välit sinuun, paluuta ei ole.

heebo_ kirjoitti:

Eikös ghostaaminen tarkoita vain sitä, että kadotaan/ollaan vastaamatta ilman mitään selityksiä.

Sellainen käytöshän on pers**tä, vaikka se toinen olisikin joku vainoaja.

Kun kerran vastaa toiselle, että "eiköhän tämä ollut tässä, hyvästi" nini ei se sen jälkeen ole mitään ghostaamista. Ei se sen vaikeampaa ole.

Minusta tuollainen yllättävä töksäytys ilman mitään selitystä on tasan yhtä hämmentävä kuin ghostaus. Tai en osaa tuota ainakaan ”jalostuneempana” käytöksenä pitää.

Vierailija kirjoitti:

ystävyydet tulee ja menee, ne ovat väliaikaisia

Jotkut ystävyydet juu, mutta on myös ystävyyttä joka kestää läpi elämän. Itsellä 56 vuotta kestänyt ystävyys, jos ei jotain kertakaikkisen dramaattista tapahdu niin kestää elämän loppuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta keskustelu on ihan epätodellinen. Että on hyväksikäyttäjä, jos erehtyy kohteliasuuttaan istumaan jonkun työkaverin kanssa samaan lounaspöytään, eikä tarkoitakaan että nyt ollaan hyviä kavereita ikuisesti?

Näin nämä juuri menee. Toinen luulee olevansa kohtelias, toinen kuvittelee että nyt ollaan ystäviä. Toinen on mielestään sydänystävä ja toisen mielestä jaetaan hotellihuone kustannusten pienentämiseksi.

Pitääpä olla vieläkin varovaisempi, tai joku kuvittelee suunnilleen olevansa parisuhteeseen verrattavissa olevassa suhteessa, kun minä tarkoitin olla vaan kohtelias.

Mitä hittoa :D Minä tarkoitin että että voin töissä ja muualla jutella mukavia työkavereiden kanssa, mutta en ehkä ala avautumaan elämäni henkilökohtaisimmista asioista siinä jos en ole kiinnostunut muusta kuin työkaveruudesta. En myöskään pitäisi vapaa-ajalla yhteyttä. Täällä joku sanoi että kyllähän kavereita on pakko roikottaa töistä ja harrastuksista, mutta ei minun mielestäni kyllä ole. 

Tuo työpaikkaesimerkki oli sellainen, että oli istuttu yhdessä lounaspöydässä työkaverin kanssa ja puhuttu ihan normaalisti asioista (tyyliin koska on loma ja mitä teette). Ja kun vaihtoi kerrosta, ihminen vaihtoi myös lounasseuraa. Ja se oli jonkun mielestä se oli hyväksikäyttöä, kun ihminen kerran vaihtoi kerrosta ja lounasseuraa siinä samalla.

Olisi ilmeisesti pitänyt jättää tutustumatta uusiin työkavereihin, ja sallittua lounasseuraa oli vain tämä eka työkaveri. Minusta aika yksipuolisesti päätetty, että minä omistan tämän ihmisen, eikä hänellä ole oikeutta käydä lounaalla kenen kanssa  hän haluaa. Tai että pitää erikseen perustella, jos haluaa ulos suhteesta, jossa ei ole tiennyt edes olevansa. Huh huh.

Käsitit väärin mitä sanoin.

No selitä ymmärrettävästi. 

En minä enää jaksa.

Et pysty.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen yllättynyt että niin monen mielestä ghostaaminen on ok, ja terapiaa väheksytään. Kai se on tämä suomalainen etäinen kiintymyssuhde mikä tekee tuosta asenteesta niin yleistä. Olen siis ihan aidosti ihmeissäni. Moni on vaan että no ihmisiä tulee ja menee, entä sitten jos ystävä katoaa. Olen lukenut kaikki ap:n perustelut mutten silti vaan ole samaa mieltä.

Minusta pitää kunnioituksenkin vuoksi kertoa ystävälle jotain eikä vaan lakata vastaamasta viesteihin yhtäkkiä. Poikkeus jonka keksin on vain luonnevikaiset jotka on ok ghostata.

Mielestäni ei tarvitse kyllä mihinkään terapiaan mennä jos ystävyys ei tunnu enää hyvältä, mutta olen samaa mieltä tuosta, ettei ghostaaminen ole ok.

Ja huom ketjun urpoille: hiljainen etääntyminen EI ole ghostaamista, vaan ghostaamista on se ettei yhtäkkiä vaan enää vastaa ikinä mihinkään ja poistaa somesta ym.

Tämän ketjun kolkot ja empatiakyvyttömät näkemykset eivät kyllä yllätä itseäni, sillä ovathan suomalaiset tutkitusti hyvin epäempaattista kansaa, ja tämä palsta täynnä ilkeitä ihmisiä.

Ketjun mielipiteet yllättäisivät, jos kyseessä olisi jokin ihanien, lempeiden ja lämpimien ihmisten palsta, mutta kun ei ole, joten tämän ketjun vastaukset on ihan linjassa muun palstan keskusteluiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva kuulla ghostaajilta, että miten he suhtautuvat seuraavissa tilanteissa.

Suomi on todella pieni maa ja moniin on tutustuttu yhteisten harrastusten parissa. Kun henkilö on nyt ghostattu, niin  pakostikin törmätään yhteisissä tilanteissa. Moikataanko silloin vai ignoorataanko kokonaan henkilö, eikä edes tervehditä häntä?

Mä suutuin kerran ystävättärelleni ja koska hän oli pitkävihainen, hän ei puhunut minulle mitään yli 2 vuoteen. Oli todella kiusallista käydä samoissa tilaisuuksissa, ja välttelin tilanteita, jossa olisin joutunut hänen parikseen.  Pari vuotta  siinä kyräilyssä meni, ja sitten jatkettiin ihan normaalisti, ikään kuin mitään välirikkoa ei olisi koskaan ollut.

Minusta tervehditään normaalisti, mutta ei enempää. Jos on ghoustattu, ystävyyttä voi jatkaa joskus myöhemmin jos MOLEMMAT niin haluaa. Jos pitää jonkun melodramaattisen monologin ja perustelee miksi nyt katkaisen välit sinuun, paluuta ei ole.

Ei, ghostaamisen jälkeen EI tervehditä eikä ystävyyttä jatketa enää myöhemmin.

Noin toimitaan luontevasti käyneen etääntymisen/hiipumisen jälkeen, ei ghostauksen.

Tuntuu, ettei ketjun ihmisistä monikaan edes ymmärrä mitä koko ghostaus tarkoittaa, kunhan vaan haluavat purkaa ikävien ihmisten aiheuttamia traumoja ihme jutuilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ystävyydet tulee ja menee, ne ovat väliaikaisia

Jotkut ystävyydet juu, mutta on myös ystävyyttä joka kestää läpi elämän. Itsellä 56 vuotta kestänyt ystävyys, jos ei jotain kertakaikkisen dramaattista tapahdu niin kestää elämän loppuun.

Ja sitten *pum* tulee päivä jolloin tätä ystävä ghostaa. Eikä suostu vastaamaan kun kysyt mikä tuli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta keskustelu on ihan epätodellinen. Että on hyväksikäyttäjä, jos erehtyy kohteliasuuttaan istumaan jonkun työkaverin kanssa samaan lounaspöytään, eikä tarkoitakaan että nyt ollaan hyviä kavereita ikuisesti?

Näin nämä juuri menee. Toinen luulee olevansa kohtelias, toinen kuvittelee että nyt ollaan ystäviä. Toinen on mielestään sydänystävä ja toisen mielestä jaetaan hotellihuone kustannusten pienentämiseksi.

Pitääpä olla vieläkin varovaisempi, tai joku kuvittelee suunnilleen olevansa parisuhteeseen verrattavissa olevassa suhteessa, kun minä tarkoitin olla vaan kohtelias.

Mitä hittoa :D Minä tarkoitin että että voin töissä ja muualla jutella mukavia työkavereiden kanssa, mutta en ehkä ala avautumaan elämäni henkilökohtaisimmista asioista siinä jos en ole kiinnostunut muusta kuin työkaveruudesta. En myöskään pitäisi vapaa-ajalla yhteyttä. Täällä joku sanoi että kyllähän kavereita on pakko roikottaa töistä ja harrastuksista, mutta ei minun mielestäni kyllä ole. 

Tuo työpaikkaesimerkki oli sellainen, että oli istuttu yhdessä lounaspöydässä työkaverin kanssa ja puhuttu ihan normaalisti asioista (tyyliin koska on loma ja mitä teette). Ja kun vaihtoi kerrosta, ihminen vaihtoi myös lounasseuraa. Ja se oli jonkun mielestä se oli hyväksikäyttöä, kun ihminen kerran vaihtoi kerrosta ja lounasseuraa siinä samalla.

Olisi ilmeisesti pitänyt jättää tutustumatta uusiin työkavereihin, ja sallittua lounasseuraa oli vain tämä eka työkaveri. Minusta aika yksipuolisesti päätetty, että minä omistan tämän ihmisen, eikä hänellä ole oikeutta käydä lounaalla kenen kanssa  hän haluaa. Tai että pitää erikseen perustella, jos haluaa ulos suhteesta, jossa ei ole tiennyt edes olevansa. Huh huh.

Käsitit väärin mitä sanoin.

No selitä ymmärrettävästi. 

En minä enää jaksa.

Et pysty.

Lue viestit uudestaan ajatuksella jos haluat. En jaksa enää väitellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta keskustelu on ihan epätodellinen. Että on hyväksikäyttäjä, jos erehtyy kohteliasuuttaan istumaan jonkun työkaverin kanssa samaan lounaspöytään, eikä tarkoitakaan että nyt ollaan hyviä kavereita ikuisesti?

Näin nämä juuri menee. Toinen luulee olevansa kohtelias, toinen kuvittelee että nyt ollaan ystäviä. Toinen on mielestään sydänystävä ja toisen mielestä jaetaan hotellihuone kustannusten pienentämiseksi.

Pitääpä olla vieläkin varovaisempi, tai joku kuvittelee suunnilleen olevansa parisuhteeseen verrattavissa olevassa suhteessa, kun minä tarkoitin olla vaan kohtelias.

Mitä hittoa :D Minä tarkoitin että että voin töissä ja muualla jutella mukavia työkavereiden kanssa, mutta en ehkä ala avautumaan elämäni henkilökohtaisimmista asioista siinä jos en ole kiinnostunut muusta kuin työkaveruudesta. En myöskään pitäisi vapaa-ajalla yhteyttä. Täällä joku sanoi että kyllähän kavereita on pakko roikottaa töistä ja harrastuksista, mutta ei minun mielestäni kyllä ole. 

Mä tulkitsin sen roikottamis-kommentin niin , että niiden työakvereiden kanssa on pakko olla tekemisissä. Voi olla työpaikan juhlia tms virkistystoimintaa, joihin ei voi sanoa, että mä tulen, kunhan Maija ei tule. Eli Maijaa pitää kohdella asiallisesti, vaikkei voisi edes sietää Maijaa. Samoin harrastuskavereita joutuu roikottamaan mukanaan, jos aikoo jatkaa kyseistä harrastusta kyseisessä porukassa. Ja jos harrastusporukalla on yhteinen Whatsapp-ryhmä, niin siellä nyt kommentoidaan kaikille eikä kaikille muille paitsi sille yhdelle. En saanut käsitystä, että sen paremmin työkavereita kuin harrastuskavereitakaan kutsuttaisiin kyläään, mökille, kuopuksen yo-juhliin jne jne. 

Lisään tähän kommenttiini vielä, että olen ollut samassa työpaikassa jo 15 vuotta. Mä olen tavannut kaikkien työkavereideni puolisot ja lapsetkin. Mä tiedän, missä he asuvat, missä he lomailevat, mitä he harrastavat jne. Mä tiedän, kun heiltä anoppi kuolee, tiedän, kun heidän lapsensa on sairaana tai pääsevät ripille, tiedän, kun he ottavat kissan/koiranpennun jne jne. Tiedän, jopa minkä värisillä autoilla ajavat. Mutta silti me ollaan yhtä lukuunottamatta vain työkavereita. Ja se yksi on oikeasti mun ystäväni. 

Ymmärrän. Kun työpaikalla oikeasti on  TIETYSTI pakko päästää kaikki Whatsuppiin ja vastaaviin, ja sitten osa luulee että se merkitsee ystävyyttä. Ei se merkitse, mulle noi kaikki on pelkkiä työkavereita. On hyvien tapojen mukaista mennä samaan lounaspöytään, mutta ei se kaveriksi tee.

Tämä minusta on ongelma näissä liian takertuvissa ihmisissä: missään ei oikeasti ole sovittu, että nyt ollaan kavereita ja pidetään toisesta. Saati, että muita ystäviä ei saa olla. He vaan olettavat näin.

Sama juttu tuon Annikan kanssa, onko se ystävä lainkaan tiennyt olevansa melkein parisuhteessa, vai onko siinä luulossa että kun reissataan yhdessä, säästetään hotellissa ja takseissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta keskustelu on ihan epätodellinen. Että on hyväksikäyttäjä, jos erehtyy kohteliasuuttaan istumaan jonkun työkaverin kanssa samaan lounaspöytään, eikä tarkoitakaan että nyt ollaan hyviä kavereita ikuisesti?

Näin nämä juuri menee. Toinen luulee olevansa kohtelias, toinen kuvittelee että nyt ollaan ystäviä. Toinen on mielestään sydänystävä ja toisen mielestä jaetaan hotellihuone kustannusten pienentämiseksi.

Pitääpä olla vieläkin varovaisempi, tai joku kuvittelee suunnilleen olevansa parisuhteeseen verrattavissa olevassa suhteessa, kun minä tarkoitin olla vaan kohtelias.

Mitä hittoa :D Minä tarkoitin että että voin töissä ja muualla jutella mukavia työkavereiden kanssa, mutta en ehkä ala avautumaan elämäni henkilökohtaisimmista asioista siinä jos en ole kiinnostunut muusta kuin työkaveruudesta. En myöskään pitäisi vapaa-ajalla yhteyttä. Täällä joku sanoi että kyllähän kavereita on pakko roikottaa töistä ja harrastuksista, mutta ei minun mielestäni kyllä ole. 

Tuo työpaikkaesimerkki oli sellainen, että oli istuttu yhdessä lounaspöydässä työkaverin kanssa ja puhuttu ihan normaalisti asioista (tyyliin koska on loma ja mitä teette). Ja kun vaihtoi kerrosta, ihminen vaihtoi myös lounasseuraa. Ja se oli jonkun mielestä se oli hyväksikäyttöä, kun ihminen kerran vaihtoi kerrosta ja lounasseuraa siinä samalla.

Olisi ilmeisesti pitänyt jättää tutustumatta uusiin työkavereihin, ja sallittua lounasseuraa oli vain tämä eka työkaveri. Minusta aika yksipuolisesti päätetty, että minä omistan tämän ihmisen, eikä hänellä ole oikeutta käydä lounaalla kenen kanssa  hän haluaa. Tai että pitää erikseen perustella, jos haluaa ulos suhteesta, jossa ei ole tiennyt edes olevansa. Huh huh.

Käsitit väärin mitä sanoin.

No selitä ymmärrettävästi. 

En minä enää jaksa.

Et pysty.

Lue viestit uudestaan ajatuksella jos haluat. En jaksa enää väitellä.

Näytät jaksavan vängätä, mutta niitä perusteluja ei tule. Ei haittaa. Tunnen kaltaisesi takertujat, ja välttelen parhaani mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva kuulla ghostaajilta, että miten he suhtautuvat seuraavissa tilanteissa.

Suomi on todella pieni maa ja moniin on tutustuttu yhteisten harrastusten parissa. Kun henkilö on nyt ghostattu, niin  pakostikin törmätään yhteisissä tilanteissa. Moikataanko silloin vai ignoorataanko kokonaan henkilö, eikä edes tervehditä häntä?

Mä suutuin kerran ystävättärelleni ja koska hän oli pitkävihainen, hän ei puhunut minulle mitään yli 2 vuoteen. Oli todella kiusallista käydä samoissa tilaisuuksissa, ja välttelin tilanteita, jossa olisin joutunut hänen parikseen.  Pari vuotta  siinä kyräilyssä meni, ja sitten jatkettiin ihan normaalisti, ikään kuin mitään välirikkoa ei olisi koskaan ollut.

Minusta tervehditään normaalisti, mutta ei enempää. Jos on ghoustattu, ystävyyttä voi jatkaa joskus myöhemmin jos MOLEMMAT niin haluaa. Jos pitää jonkun melodramaattisen monologin ja perustelee miksi nyt katkaisen välit sinuun, paluuta ei ole.

Ei, ghostaamisen jälkeen EI tervehditä eikä ystävyyttä jatketa enää myöhemmin.

Noin toimitaan luontevasti käyneen etääntymisen/hiipumisen jälkeen, ei ghostauksen.

Tuntuu, ettei ketjun ihmisistä monikaan edes ymmärrä mitä koko ghostaus tarkoittaa, kunhan vaan haluavat purkaa ikävien ihmisten aiheuttamia traumoja ihme jutuilla.

TÄH? Ei kai normaali kohteliaisuus ole kiellettyä, vaikka ystäviä ei enää olla? Mistä sä revit nämä säännöt, ja millä perusteella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta keskustelu on ihan epätodellinen. Että on hyväksikäyttäjä, jos erehtyy kohteliasuuttaan istumaan jonkun työkaverin kanssa samaan lounaspöytään, eikä tarkoitakaan että nyt ollaan hyviä kavereita ikuisesti?

Näin nämä juuri menee. Toinen luulee olevansa kohtelias, toinen kuvittelee että nyt ollaan ystäviä. Toinen on mielestään sydänystävä ja toisen mielestä jaetaan hotellihuone kustannusten pienentämiseksi.

Pitääpä olla vieläkin varovaisempi, tai joku kuvittelee suunnilleen olevansa parisuhteeseen verrattavissa olevassa suhteessa, kun minä tarkoitin olla vaan kohtelias.

Mitä hittoa :D Minä tarkoitin että että voin töissä ja muualla jutella mukavia työkavereiden kanssa, mutta en ehkä ala avautumaan elämäni henkilökohtaisimmista asioista siinä jos en ole kiinnostunut muusta kuin työkaveruudesta. En myöskään pitäisi vapaa-ajalla yhteyttä. Täällä joku sanoi että kyllähän kavereita on pakko roikottaa töistä ja harrastuksista, mutta ei minun mielestäni kyllä ole. 

Mä tulkitsin sen roikottamis-kommentin niin , että niiden työakvereiden kanssa on pakko olla tekemisissä. Voi olla työpaikan juhlia tms virkistystoimintaa, joihin ei voi sanoa, että mä tulen, kunhan Maija ei tule. Eli Maijaa pitää kohdella asiallisesti, vaikkei voisi edes sietää Maijaa. Samoin harrastuskavereita joutuu roikottamaan mukanaan, jos aikoo jatkaa kyseistä harrastusta kyseisessä porukassa. Ja jos harrastusporukalla on yhteinen Whatsapp-ryhmä, niin siellä nyt kommentoidaan kaikille eikä kaikille muille paitsi sille yhdelle. En saanut käsitystä, että sen paremmin työkavereita kuin harrastuskavereitakaan kutsuttaisiin kyläään, mökille, kuopuksen yo-juhliin jne jne. 

Lisään tähän kommenttiini vielä, että olen ollut samassa työpaikassa jo 15 vuotta. Mä olen tavannut kaikkien työkavereideni puolisot ja lapsetkin. Mä tiedän, missä he asuvat, missä he lomailevat, mitä he harrastavat jne. Mä tiedän, kun heiltä anoppi kuolee, tiedän, kun heidän lapsensa on sairaana tai pääsevät ripille, tiedän, kun he ottavat kissan/koiranpennun jne jne. Tiedän, jopa minkä värisillä autoilla ajavat. Mutta silti me ollaan yhtä lukuunottamatta vain työkavereita. Ja se yksi on oikeasti mun ystäväni. 

Ymmärrän. Kun työpaikalla oikeasti on  TIETYSTI pakko päästää kaikki Whatsuppiin ja vastaaviin, ja sitten osa luulee että se merkitsee ystävyyttä. Ei se merkitse, mulle noi kaikki on pelkkiä työkavereita. On hyvien tapojen mukaista mennä samaan lounaspöytään, mutta ei se kaveriksi tee.

Tämä minusta on ongelma näissä liian takertuvissa ihmisissä: missään ei oikeasti ole sovittu, että nyt ollaan kavereita ja pidetään toisesta. Saati, että muita ystäviä ei saa olla. He vaan olettavat näin.

Sama juttu tuon Annikan kanssa, onko se ystävä lainkaan tiennyt olevansa melkein parisuhteessa, vai onko siinä luulossa että kun reissataan yhdessä, säästetään hotellissa ja takseissa.

Näh, ei kukaan luule että työkaveri on ystävä, ellei se käyttäydy niin. Se oli mun pointti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

heebo_ kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohis...jos ystävä ei enää vastaa viesteihin, eikö se ole aivan sama asia kuin jos hän sanoisi: "en halua olla enää ystäväsi"?  Molemmissa tapauksissa case closed.

Ei todellakaan ole sama asia. Ethän voi tietää mitä ystävälle on tapahtunut, jos se ei vastaa. Onko saanut vaikka sairaskohtauksen ja sairaalassa, vaipunut syvään masennukseen tms. johon voisi tarvita apua/tukea. 

Entä sitten? Jos se ihminen on saanut sairaskohtauksen ja haluaa sinut käymään, hän kyllä ilmoittaa. Syvään masennukseen tarvitaan lääkäriä, ei rajatonta ex-ystävää.

Hah, aivan. Rajattomat ihmiset kyllä usein löytävät sen ylikiltin (toisen rajattoman), jonka tontilla voi vapaasti toteuttaa itseään, kunnes tälle kiltille koittaa se viimeinen pisara. Toisaalta masentunut tai sairas ihminen voi aluksi ilahtua ystävyydestä, kunnes huomaa mitä kaikkea se pitää sisällään. Tuollaisista tilanteistahan on elokuviakin kirjoitettu, kauhuun tai huumoriin puettuina. Ap

Taas sisältää oletuksen että se joka on ghostattu on jotenkin rajaton ja kamala tyyppi.

Jotkut ghostatut ovat rajattomia, eivät varmasti kaikki. Tässä kirjoitin kahdesta rajattomasta, jotka usein päätyvät yhteen, kunnes toinen löytää rajansa. Se kamaluuden ajatus toisesta ihmisestä voi sekin olla rajantekoa. Saa vihdoin kiinni siitä, missä omat rajat kulkevat, kun kiltti viimein saa katkaistua suhteen hyväksikäyttävään tai muuten rajattomaan ihmiseen. Suurin osa ystävyyden päättymisistä ei kuitenkaan ole mitään "kamalaa". Vain ihan normaalia elämää, jota tapahtuu kaikille sekä ystävyyden kaipaajana että sen katkaisijana. Ap

Tälläisiä epäkypsiä yatävyyksiä on varmasti paljonkin. Kietoudutaan toisiinsa jasiitä syntyy läheisyyden illuusio.

Kivuliasta nuo on päättää muttaitse koen että muuta tietä en olisi itse löytänyt rajojani.

Ehkä puhumme aika eri asioista jopa kun kyseessä on ns turvattomat, toisiinsa kieroutuvat ihmiset ja sitten ne, joilla on vahvat omat rajat ja napakka tyyli ihmissuhteissa. Napakoiden kanssa ilmaisu on selkeää. Uskalletaan sanoa jos jokin hiertää.

Suomalaisuudessa on vaan paljon tätä vaikenemisen, ylettömän hienotunteisuuden ja jopamielistelyn taakkaa. Autenttisuus kärsii mitä varovaisemmin ihmiset ilmaisevat aitoa minuuttaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva kuulla ghostaajilta, että miten he suhtautuvat seuraavissa tilanteissa.

Suomi on todella pieni maa ja moniin on tutustuttu yhteisten harrastusten parissa. Kun henkilö on nyt ghostattu, niin  pakostikin törmätään yhteisissä tilanteissa. Moikataanko silloin vai ignoorataanko kokonaan henkilö, eikä edes tervehditä häntä?

Mä suutuin kerran ystävättärelleni ja koska hän oli pitkävihainen, hän ei puhunut minulle mitään yli 2 vuoteen. Oli todella kiusallista käydä samoissa tilaisuuksissa, ja välttelin tilanteita, jossa olisin joutunut hänen parikseen.  Pari vuotta  siinä kyräilyssä meni, ja sitten jatkettiin ihan normaalisti, ikään kuin mitään välirikkoa ei olisi koskaan ollut.

Minusta tervehditään normaalisti, mutta ei enempää. Jos on ghoustattu, ystävyyttä voi jatkaa joskus myöhemmin jos MOLEMMAT niin haluaa. Jos pitää jonkun melodramaattisen monologin ja perustelee miksi nyt katkaisen välit sinuun, paluuta ei ole.

Ei, ghostaamisen jälkeen EI tervehditä eikä ystävyyttä jatketa enää myöhemmin.

Noin toimitaan luontevasti käyneen etääntymisen/hiipumisen jälkeen, ei ghostauksen.

Tuntuu, ettei ketjun ihmisistä monikaan edes ymmärrä mitä koko ghostaus tarkoittaa, kunhan vaan haluavat purkaa ikävien ihmisten aiheuttamia traumoja ihme jutuilla.

TÄH? Ei kai normaali kohteliaisuus ole kiellettyä, vaikka ystäviä ei enää olla? Mistä sä revit nämä säännöt, ja millä perusteella?

Olen eri, mutta jos ghostaat jonkun (tiedäthän mitä ghostaus on? Että ignoraa viestit ja on kun toinen ois ilmaa) niin ei sen jälkeen yhtäkkiä voi moikkailla toista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva kuulla ghostaajilta, että miten he suhtautuvat seuraavissa tilanteissa.

Suomi on todella pieni maa ja moniin on tutustuttu yhteisten harrastusten parissa. Kun henkilö on nyt ghostattu, niin  pakostikin törmätään yhteisissä tilanteissa. Moikataanko silloin vai ignoorataanko kokonaan henkilö, eikä edes tervehditä häntä?

Mä suutuin kerran ystävättärelleni ja koska hän oli pitkävihainen, hän ei puhunut minulle mitään yli 2 vuoteen. Oli todella kiusallista käydä samoissa tilaisuuksissa, ja välttelin tilanteita, jossa olisin joutunut hänen parikseen.  Pari vuotta  siinä kyräilyssä meni, ja sitten jatkettiin ihan normaalisti, ikään kuin mitään välirikkoa ei olisi koskaan ollut.

Minusta tervehditään normaalisti, mutta ei enempää. Jos on ghoustattu, ystävyyttä voi jatkaa joskus myöhemmin jos MOLEMMAT niin haluaa. Jos pitää jonkun melodramaattisen monologin ja perustelee miksi nyt katkaisen välit sinuun, paluuta ei ole.

Ei, ghostaamisen jälkeen EI tervehditä eikä ystävyyttä jatketa enää myöhemmin.

Noin toimitaan luontevasti käyneen etääntymisen/hiipumisen jälkeen, ei ghostauksen.

Tuntuu, ettei ketjun ihmisistä monikaan edes ymmärrä mitä koko ghostaus tarkoittaa, kunhan vaan haluavat purkaa ikävien ihmisten aiheuttamia traumoja ihme jutuilla.

TÄH? Ei kai normaali kohteliaisuus ole kiellettyä, vaikka ystäviä ei enää olla? Mistä sä revit nämä säännöt, ja millä perusteella?

Olen eri, mutta jos ghostaat jonkun (tiedäthän mitä ghostaus on? Että ignoraa viestit ja on kun toinen ois ilmaa) niin ei sen jälkeen yhtäkkiä voi moikkailla toista.

Tottakai voi tervehtiä ihan normaalisti. Ollaan vaan palattu siihen työkaveri tai tuttavatasoon, ei olla enää ystäviä. Mutta ei nyt vihamieskään tarvitse olla. Aika naurettavaa olisi teeskennellä, ettei tunne toista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta vastaan tässä nyt sulle. Ihmiset muuttuvat. Ystävyyskin voi muuttua vain kaveruudeksi tai pelkäksi tuttavuudeksi. Ihan samoin kuin parisuhteessakin toinen rakastaa edelleen ja toisen osalta rakkaus on jo kuollut, myös ystävyyssuhteessa toinen kokee suhteen edelleen ystävyydeksi, mutta toinen ei enää koe. 

 

No eikös tuo ois ihan reilua ja suoraselkäistä ilmaista sille toisellekin joka luulee että ollaan kavereita, ettei enää olla. Varsinkin jos kyselee miksi. Itse ainakin aion näin jatkossa tehdä jos sellainen tilanne tulee eteen :) Kun toinen ihan suoraan kysyy, niin silloin suora vastaus kestetään kyllä.

Leikkasit vain pätkän vastauksestani. Me emme tiedä, millainen ihminen jutun Annika on. Me emme tiedä, riittäisikö Annikalle vain: "En tunne olevani enää ystävä sinun kanssasi". Vai haluaisiko Annika tietää, miksi toinen ei enää tunne jne jne. Mä olen ollut aikoinaan parisuhteessa, jossa vain lakkasin rakastamasta toista. Jos multa olisi kysytty, miksi en enää rakasta, en mä olisi osannut vastata siihen mitään. Ei ollut mitään yksittäisiä aisoita, mitä toinen olisi tehnyt, sanonut, jättänyt tekemättä tai jättänyt sanomatta. Se tunne oli vain kadonnut. Myös ystävyydelle voi käydä näin. Sitä tunnetta, joka on tehnyt kaverisuhteesta ystävyyssuhteen, ei vaan enää ole. 

Et kai sä vaan ghostannut sitä sun exääkään, niin miksei Annikalle voi kertoa ihan samaa juttua jos hän kysyy.  Mutta joo, ei tämä keskustelu etene. Tulee aina olemaan ghostaajia maailmassa valitettavasti. 

Siksi, kun en myöskään pannut Annikaa, tai tiennyt että olen tilivelvollinen. No oikeasti luulen että Annika vähintään arvaa mistä on kyse. Leikkii vaan tyhmää. Kuten se entinen ystävä, joka tarkoituksella haukkui muo  vanhaksipiiaksi  ja sitten kyseli jälkikäteen, että mikä sulle tuli? 

-eri

Jokaisella on omat lähtökohdat mistä miettii näitä juttuja. Itse muistan monesti lukeneeni täälläkin tapauksista että jopa aikuisiällä ystävä vaihtaa yhtäkkiä seuraa koska on ilmeisesti kyllästynyt vanhaan kaveriinsa. Ja minulle tulee heti mieleen että ghostaaja on joku tällainen, ja ghostattu on ihan normaali ihminen eikä joku narsisti. Mutta varmasti on molempia siellä joukossa. Niitä jotka on ghostattu ihan hyvästä syystä, ja niitä jotka vähän huonommasta syystä.

En nyt ota kantaa ghostaamiseen vaan vähän muuhun. Mitä vikaa siinä on, että on kyllästynyt vanhaan kaveriinsa? Ihmiset muuttuvat. Vanhaan kaveriin on ehkä aikoinaan tutustuttu jonkun tietyn asian tiimoilta ja siitä sitten syntynyt ihmissuhde, jota on kannatellut yhteiset kiinnostuksenkohteet ja yhteinen tekeminen. Sitten toinen lakkaakin olemasta kiinnostunut em asioista. Kiinnostuu ehkä jostain ihan muusta. Ja toinen taas haluaa edelleen jatkaa elämässään niitä asioita, joiden tiimoilta suhde aikoinaan syntyi. Molemmilla on joku toinen kaveri tai löytävät uuden kaverin, jonka kansa sitten jatkaa niitä asioita, mitä haluaa tehdä. Ja vanhan kaverin kanssa ei ole enää mitään muuta yhteistä kuin muistot. Aika pian vanhojen asioiden muisteleminen alkaa kyllästyttää.

En ota nyt kantaa ghostaamiseen, koska mulla ei ole ollut koskaan tarvetta ghostata ketään. Ihan on vain ihmissuhde hiipunut, kun toiselle tai molemmille osapuolille on tullut muut ihmiset ja asiat etusijalle ajan ja resurssien käytössä. Olen jo 60-vuotias enkä mä enää tee samoja asioita kuin 20 vuotta sitten. Elämäntilanteenikin on jo ihan erilainen.  Ihmissuhteeni ovatkin muuttuneet aika paljon viimeisen 20 vuoden aikana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva kuulla ghostaajilta, että miten he suhtautuvat seuraavissa tilanteissa.

Suomi on todella pieni maa ja moniin on tutustuttu yhteisten harrastusten parissa. Kun henkilö on nyt ghostattu, niin  pakostikin törmätään yhteisissä tilanteissa. Moikataanko silloin vai ignoorataanko kokonaan henkilö, eikä edes tervehditä häntä?

Mä suutuin kerran ystävättärelleni ja koska hän oli pitkävihainen, hän ei puhunut minulle mitään yli 2 vuoteen. Oli todella kiusallista käydä samoissa tilaisuuksissa, ja välttelin tilanteita, jossa olisin joutunut hänen parikseen.  Pari vuotta  siinä kyräilyssä meni, ja sitten jatkettiin ihan normaalisti, ikään kuin mitään välirikkoa ei olisi koskaan ollut.

Minusta tervehditään normaalisti, mutta ei enempää. Jos on ghoustattu, ystävyyttä voi jatkaa joskus myöhemmin jos MOLEMMAT niin haluaa. Jos pitää jonkun melodramaattisen monologin ja perustelee miksi nyt katkaisen välit sinuun, paluuta ei ole.

Ei, ghostaamisen jälkeen EI tervehditä eikä ystävyyttä jatketa enää myöhemmin.

Noin toimitaan luontevasti käyneen etääntymisen/hiipumisen jälkeen, ei ghostauksen.

Tuntuu, ettei ketjun ihmisistä monikaan edes ymmärrä mitä koko ghostaus tarkoittaa, kunhan vaan haluavat purkaa ikävien ihmisten aiheuttamia traumoja ihme jutuilla.

TÄH? Ei kai normaali kohteliaisuus ole kiellettyä, vaikka ystäviä ei enää olla? Mistä sä revit nämä säännöt, ja millä perusteella?

Olen eri, mutta jos ghostaat jonkun (tiedäthän mitä ghostaus on? Että ignoraa viestit ja on kun toinen ois ilmaa) niin ei sen jälkeen yhtäkkiä voi moikkailla toista.

Tottakai voi tervehtiä ihan normaalisti. Ollaan vaan palattu siihen työkaveri tai tuttavatasoon, ei olla enää ystäviä. Mutta ei nyt vihamieskään tarvitse olla. Aika naurettavaa olisi teeskennellä, ettei tunne toista.

Mut niinhän se ghostaaja tekee! Sitä ON ghostaus. Että teeskentelee ettei tunne toista.

Jooh ehkä tää keskustelu on niin vaikeaa koska puhutaan eri asioista samalla nimellä, tai jotain. Mä oon kyllä uupunut tähän jo, ja poistun ketjusta. Ghostatuille toivotan tsemppiä, jos olet mennyt itseesi etkä keksi aidosti tehneesi mitään pahaa, niin ghostaajalla oli jotain henkisiä ongelmia eikä osannut päättää ihmissuhdetta sinua kunnioittaen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva kuulla ghostaajilta, että miten he suhtautuvat seuraavissa tilanteissa.

Suomi on todella pieni maa ja moniin on tutustuttu yhteisten harrastusten parissa. Kun henkilö on nyt ghostattu, niin  pakostikin törmätään yhteisissä tilanteissa. Moikataanko silloin vai ignoorataanko kokonaan henkilö, eikä edes tervehditä häntä?

Mä suutuin kerran ystävättärelleni ja koska hän oli pitkävihainen, hän ei puhunut minulle mitään yli 2 vuoteen. Oli todella kiusallista käydä samoissa tilaisuuksissa, ja välttelin tilanteita, jossa olisin joutunut hänen parikseen.  Pari vuotta  siinä kyräilyssä meni, ja sitten jatkettiin ihan normaalisti, ikään kuin mitään välirikkoa ei olisi koskaan ollut.

Minusta tervehditään normaalisti, mutta ei enempää. Jos on ghoustattu, ystävyyttä voi jatkaa joskus myöhemmin jos MOLEMMAT niin haluaa. Jos pitää jonkun melodramaattisen monologin ja perustelee miksi nyt katkaisen välit sinuun, paluuta ei ole.

Ei, ghostaamisen jälkeen EI tervehditä eikä ystävyyttä jatketa enää myöhemmin.

Noin toimitaan luontevasti käyneen etääntymisen/hiipumisen jälkeen, ei ghostauksen.

Tuntuu, ettei ketjun ihmisistä monikaan edes ymmärrä mitä koko ghostaus tarkoittaa, kunhan vaan haluavat purkaa ikävien ihmisten aiheuttamia traumoja ihme jutuilla.

TÄH? Ei kai normaali kohteliaisuus ole kiellettyä, vaikka ystäviä ei enää olla? Mistä sä revit nämä säännöt, ja millä perusteella?

Olen eri, mutta jos ghostaat jonkun (tiedäthän mitä ghostaus on? Että ignoraa viestit ja on kun toinen ois ilmaa) niin ei sen jälkeen yhtäkkiä voi moikkailla toista.

Tottakai voi tervehtiä ihan normaalisti. Ollaan vaan palattu siihen työkaveri tai tuttavatasoon, ei olla enää ystäviä. Mutta ei nyt vihamieskään tarvitse olla. Aika naurettavaa olisi teeskennellä, ettei tunne toista.

Mutta käsitätkö siis kuitenkin, mitä "ghostaaminen" on?

Mitä mieltä itse olet, jos joku kaveri lakkaa täysin vastaamasta viesteihisi, laittaa numerosi estoon, estää sinut somessa, ei ole näkevinään kun tulet kadulla vastaan, jne. Ja sitten vuoden päästä tulee vastaan jossain Prismassa ja tervehtii kuin ei olisi mitään tapahtunutkaan?

Vaikuttaisiko sinusta erityisen tasapainoisen ihmisen toiminnalta?

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta keskustelu on ihan epätodellinen. Että on hyväksikäyttäjä, jos erehtyy kohteliasuuttaan istumaan jonkun työkaverin kanssa samaan lounaspöytään, eikä tarkoitakaan että nyt ollaan hyviä kavereita ikuisesti?

Näin nämä juuri menee. Toinen luulee olevansa kohtelias, toinen kuvittelee että nyt ollaan ystäviä. Toinen on mielestään sydänystävä ja toisen mielestä jaetaan hotellihuone kustannusten pienentämiseksi.

Pitääpä olla vieläkin varovaisempi, tai joku kuvittelee suunnilleen olevansa parisuhteeseen verrattavissa olevassa suhteessa, kun minä tarkoitin olla vaan kohtelias.

Mitä hittoa :D Minä tarkoitin että että voin töissä ja muualla jutella mukavia työkavereiden kanssa, mutta en ehkä ala avautumaan elämäni henkilökohtaisimmista asioista siinä jos en ole kiinnostunut muusta kuin työkaveruudesta. En myöskään pitäisi vapaa-ajalla yhteyttä. Täällä joku sanoi että kyllähän kavereita on pakko roikottaa töistä ja harrastuksista, mutta ei minun mielestäni kyllä ole. 

Mä tulkitsin sen roikottamis-kommentin niin , että niiden työakvereiden kanssa on pakko olla tekemisissä. Voi olla työpaikan juhlia tms virkistystoimintaa, joihin ei voi sanoa, että mä tulen, kunhan Maija ei tule. Eli Maijaa pitää kohdella asiallisesti, vaikkei voisi edes sietää Maijaa. Samoin harrastuskavereita joutuu roikottamaan mukanaan, jos aikoo jatkaa kyseistä harrastusta kyseisessä porukassa. Ja jos harrastusporukalla on yhteinen Whatsapp-ryhmä, niin siellä nyt kommentoidaan kaikille eikä kaikille muille paitsi sille yhdelle. En saanut käsitystä, että sen paremmin työkavereita kuin harrastuskavereitakaan kutsuttaisiin kyläään, mökille, kuopuksen yo-juhliin jne jne. 

Lisään tähän kommenttiini vielä, että olen ollut samassa työpaikassa jo 15 vuotta. Mä olen tavannut kaikkien työkavereideni puolisot ja lapsetkin. Mä tiedän, missä he asuvat, missä he lomailevat, mitä he harrastavat jne. Mä tiedän, kun heiltä anoppi kuolee, tiedän, kun heidän lapsensa on sairaana tai pääsevät ripille, tiedän, kun he ottavat kissan/koiranpennun jne jne. Tiedän, jopa minkä värisillä autoilla ajavat. Mutta silti me ollaan yhtä lukuunottamatta vain työkavereita. Ja se yksi on oikeasti mun ystäväni. 

Ymmärrän. Kun työpaikalla oikeasti on  TIETYSTI pakko päästää kaikki Whatsuppiin ja vastaaviin, ja sitten osa luulee että se merkitsee ystävyyttä. Ei se merkitse, mulle noi kaikki on pelkkiä työkavereita. On hyvien tapojen mukaista mennä samaan lounaspöytään, mutta ei se kaveriksi tee.

Tämä minusta on ongelma näissä liian takertuvissa ihmisissä: missään ei oikeasti ole sovittu, että nyt ollaan kavereita ja pidetään toisesta. Saati, että muita ystäviä ei saa olla. He vaan olettavat näin.

Sama juttu tuon Annikan kanssa, onko se ystävä lainkaan tiennyt olevansa melkein parisuhteessa, vai onko siinä luulossa että kun reissataan yhdessä, säästetään hotellissa ja takseissa.

Näh, ei kukaan luule että työkaveri on ystävä, ellei se käyttäydy niin. Se oli mun pointti

Käyttäydy miten? Istu kohteliaisuuttaan samaan lounaspöytään ja juttele sellaisia mitä nyt lounaspöydässä voi puhua, tuskin nyt ekaksi aiheeksi valikoituu mitään oikeasti arkaluontoista. Pitäisikö siis lähteä karkuun? Aika epäkohteliasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva kuulla ghostaajilta, että miten he suhtautuvat seuraavissa tilanteissa.

Suomi on todella pieni maa ja moniin on tutustuttu yhteisten harrastusten parissa. Kun henkilö on nyt ghostattu, niin  pakostikin törmätään yhteisissä tilanteissa. Moikataanko silloin vai ignoorataanko kokonaan henkilö, eikä edes tervehditä häntä?

Mä suutuin kerran ystävättärelleni ja koska hän oli pitkävihainen, hän ei puhunut minulle mitään yli 2 vuoteen. Oli todella kiusallista käydä samoissa tilaisuuksissa, ja välttelin tilanteita, jossa olisin joutunut hänen parikseen.  Pari vuotta  siinä kyräilyssä meni, ja sitten jatkettiin ihan normaalisti, ikään kuin mitään välirikkoa ei olisi koskaan ollut.

Minusta tervehditään normaalisti, mutta ei enempää. Jos on ghoustattu, ystävyyttä voi jatkaa joskus myöhemmin jos MOLEMMAT niin haluaa. Jos pitää jonkun melodramaattisen monologin ja perustelee miksi nyt katkaisen välit sinuun, paluuta ei ole.

Ei, ghostaamisen jälkeen EI tervehditä eikä ystävyyttä jatketa enää myöhemmin.

Noin toimitaan luontevasti käyneen etääntymisen/hiipumisen jälkeen, ei ghostauksen.

Tuntuu, ettei ketjun ihmisistä monikaan edes ymmärrä mitä koko ghostaus tarkoittaa, kunhan vaan haluavat purkaa ikävien ihmisten aiheuttamia traumoja ihme jutuilla.

TÄH? Ei kai normaali kohteliaisuus ole kiellettyä, vaikka ystäviä ei enää olla? Mistä sä revit nämä säännöt, ja millä perusteella?

En ole ”normaalisti kohtelias” ihmiselle, joka ei itsekään ole sitä minulle.

Tietenkään. En nyt mitään draamailemaankaan ala, mutta ghostannut ihminen on minulle ilmaa - ja näin oletan hänen myös haluavan olevan, sillä ghostaushan käytöksenä on nimenomaan sellaista, että minusta tuli sille toiselle ilmaa.