Lue keskustelun säännöt.
Mistä lähtien ystävyys on ollut pakollista?
01.02.2022 |
Ihmettelen suuresti tätä ghostaamista koskevaa juttua ja psykoterapeutin lausuntoja asiasta tai lähinnä sitä mitä hän sanoo ystävyydestä. Eli että pitäisi mennä pariterapiaan kun ystävyyden haluaa päättää? Siis mitä ihmettä?
Näistä ystävyyden katkaisemista koskevia juttuja on ollut jo useampi, missä ystävyyden loppumisesta syytetään sitä osapuolta, joka ei halua ystävyyttä jatkaa. Vaikka
1. Ystävyys on aina vapaaehtoista.
2. Suurin osa ystävyyksistä päättyy, vain hyvin pieni osa säilyy läpi elämän (tutkimustulos)
Kun käytetään nimitystä ghostaus ja syyllistetään siitä, niin hyväksytään täysin toisen osapuolen näkemys ystävyydestä ja sen päättymisestä. Ja sittenkö vielä pitäisi mennä pariterapiaan ihmisen kanssa, jonka kanssa ystävyys ei kiinnosta juuri sen vuoksi, ettei ystävyys ole vastavuoroinen.
Avioliitossa on sentään menty naimisiin ja koettu sen verran yhteistä. Ystävyys joka katkaistaan ghostaamalla on usein sellainen, missä ghostaaja ei koskaan ole kokenut toista hyväksi ja luotettavaksi ystäväksi. Tai on tapahtunut jotain sellaista, ettei luottamusta enää ole tai ei ole mitään yhteistä enää.
Hämmentävän yksipuolinen näkemys terapeutilta.
Kommentit (900)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva kuulla ghostaajilta, että miten he suhtautuvat seuraavissa tilanteissa.
Suomi on todella pieni maa ja moniin on tutustuttu yhteisten harrastusten parissa. Kun henkilö on nyt ghostattu, niin pakostikin törmätään yhteisissä tilanteissa. Moikataanko silloin vai ignoorataanko kokonaan henkilö, eikä edes tervehditä häntä?
Mä suutuin kerran ystävättärelleni ja koska hän oli pitkävihainen, hän ei puhunut minulle mitään yli 2 vuoteen. Oli todella kiusallista käydä samoissa tilaisuuksissa, ja välttelin tilanteita, jossa olisin joutunut hänen parikseen. Pari vuotta siinä kyräilyssä meni, ja sitten jatkettiin ihan normaalisti, ikään kuin mitään välirikkoa ei olisi koskaan ollut.
Minusta tervehditään normaalisti, mutta ei enempää. Jos on ghoustattu, ystävyyttä voi jatkaa joskus myöhemmin jos MOLEMMAT niin haluaa. Jos pitää jonkun melodramaattisen monologin ja perustelee miksi nyt katkaisen välit sinuun, paluuta ei ole.
Ei, ghostaamisen jälkeen EI tervehditä eikä ystävyyttä jatketa enää myöhemmin.
Noin toimitaan luontevasti käyneen etääntymisen/hiipumisen jälkeen, ei ghostauksen.Tuntuu, ettei ketjun ihmisistä monikaan edes ymmärrä mitä koko ghostaus tarkoittaa, kunhan vaan haluavat purkaa ikävien ihmisten aiheuttamia traumoja ihme jutuilla.
TÄH? Ei kai normaali kohteliaisuus ole kiellettyä, vaikka ystäviä ei enää olla? Mistä sä revit nämä säännöt, ja millä perusteella?
Olen eri, mutta jos ghostaat jonkun (tiedäthän mitä ghostaus on? Että ignoraa viestit ja on kun toinen ois ilmaa) niin ei sen jälkeen yhtäkkiä voi moikkailla toista.
Tottakai voi tervehtiä ihan normaalisti. Ollaan vaan palattu siihen työkaveri tai tuttavatasoon, ei olla enää ystäviä. Mutta ei nyt vihamieskään tarvitse olla. Aika naurettavaa olisi teeskennellä, ettei tunne toista.
Mutta käsitätkö siis kuitenkin, mitä "ghostaaminen" on?
Mitä mieltä itse olet, jos joku kaveri lakkaa täysin vastaamasta viesteihisi, laittaa numerosi estoon, estää sinut somessa, ei ole näkevinään kun tulet kadulla vastaan, jne. Ja sitten vuoden päästä tulee vastaan jossain Prismassa ja tervehtii kuin ei olisi mitään tapahtunutkaan?
Vaikuttaisiko sinusta erityisen tasapainoisen ihmisen toiminnalta?
-eri
Minusta olisi naurattavaa, että voi tervehtiä naapuria, muttei jotakuta entistä ystävää. Jäätkö sä kantamaan kaunaa, vai miksi et pysty tervehtimään normaalisti?
Mä tervehdin eksiäkin ihan luonnollisesti. Kun erosta on jo aikaa, outoa jos vieläkin vihaa niin ettei normaalikohteliaisuus onnistu (ellei se ex sitten ole tehnyt jotakin paljon pahempaa kun halunnut erota). Mulle exät ja entiset ystävät on neutraaleja tuttuja, tervehditään, muttei enempää. Olihan siinä ihmissuhteessa jotakin hyvääkin aikanaan, vaikka se nyt onkin tuttavuutta vaan. Hassua leikkiä, että tuttu ihminen olisi ventovieras.
Etkö sä nyt tajua mitä ghostaaminen on? Ghostaaja se leikkii että ihminen on ventovieras yhtäkkiä. Jos sen näkee vuoden päästä kaupassa sattumalta niin mitäs ihmettä. Aikooko se ghostaaja yhtäkkiä moikatakin? Pitääkö toisen moikata kun näkee ghostaajan?
Tuttuja moikataan. Ei se sitä tarkoita, että tehdään mitään muuta.
Siis onko ghostaaja tuttu enää? En mä kyllä moikkaisi ihmistä joka on ghostannut.
Ghostaaminen on sitä että kohtelee ihmistä kuin ilmaa. Ihan yhtäkkiä. Ilman selityksiä. Ei nyt kiinnosta se että jonkun harrastuskaveri luuli että oltiin enemmän. Nyt on puhe jos YSTÄVÄ tekee niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva kuulla ghostaajilta, että miten he suhtautuvat seuraavissa tilanteissa.
Suomi on todella pieni maa ja moniin on tutustuttu yhteisten harrastusten parissa. Kun henkilö on nyt ghostattu, niin pakostikin törmätään yhteisissä tilanteissa. Moikataanko silloin vai ignoorataanko kokonaan henkilö, eikä edes tervehditä häntä?
Mä suutuin kerran ystävättärelleni ja koska hän oli pitkävihainen, hän ei puhunut minulle mitään yli 2 vuoteen. Oli todella kiusallista käydä samoissa tilaisuuksissa, ja välttelin tilanteita, jossa olisin joutunut hänen parikseen. Pari vuotta siinä kyräilyssä meni, ja sitten jatkettiin ihan normaalisti, ikään kuin mitään välirikkoa ei olisi koskaan ollut.
Minusta tervehditään normaalisti, mutta ei enempää. Jos on ghoustattu, ystävyyttä voi jatkaa joskus myöhemmin jos MOLEMMAT niin haluaa. Jos pitää jonkun melodramaattisen monologin ja perustelee miksi nyt katkaisen välit sinuun, paluuta ei ole.
Ei, ghostaamisen jälkeen EI tervehditä eikä ystävyyttä jatketa enää myöhemmin.
Noin toimitaan luontevasti käyneen etääntymisen/hiipumisen jälkeen, ei ghostauksen.Tuntuu, ettei ketjun ihmisistä monikaan edes ymmärrä mitä koko ghostaus tarkoittaa, kunhan vaan haluavat purkaa ikävien ihmisten aiheuttamia traumoja ihme jutuilla.
TÄH? Ei kai normaali kohteliaisuus ole kiellettyä, vaikka ystäviä ei enää olla? Mistä sä revit nämä säännöt, ja millä perusteella?
En ole ”normaalisti kohtelias” ihmiselle, joka ei itsekään ole sitä minulle.
Tietenkään. En nyt mitään draamailemaankaan ala, mutta ghostannut ihminen on minulle ilmaa - ja näin oletan hänen myös haluavan olevan, sillä ghostaushan käytöksenä on nimenomaan sellaista, että minusta tuli sille toiselle ilmaa.Aika draamakuningatar olet. Mä tervehdin myös siivoojia ja respaa, se on vaan hyvä tapa.
Plus että en usko, että juuri kukaan lopettaa toimivaa ihmissuhdetta (saati seinään), tai se jätetty ei oikeasti tajua, että miksi jätettiin. Luultavimmin on ihan hyvin tiedossa, leikitään vaan tyhmää.
Hiljaisuus ei nimenomaan ole draamailua, ja itsekin tervehdin kaikkia ihmisiä - paitsi sellaista, joka on tehnyt selväksi, ettei halua olla missään tekemisissä kanssani ja katkaissut välit.
Ei itselläni ole kokemusta siitä, että joku lopettaisi toimivan ihmissuhteen, mutta itse suosin sitä toimintatapaa, ettei vain enää hengailla ja jäädään hyviin väleihin eli tuttaviksi jotka moikkaa nähdessään.
Jos joku haluaa tehdä toisin, niin kunnioitan hänen tahtoaan eli ei olla enää tuttavia eikä moikata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ystävyydet tulee ja menee, ne ovat väliaikaisia
Jotkut ystävyydet juu, mutta on myös ystävyyttä joka kestää läpi elämän. Itsellä 56 vuotta kestänyt ystävyys, jos ei jotain kertakaikkisen dramaattista tapahdu niin kestää elämän loppuun.
Ja sitten *pum* tulee päivä jolloin tätä ystävä ghostaa. Eikä suostu vastaamaan kun kysyt mikä tuli.
Tuleeko? Mistä sä sen tiedät? Tiedoksi ei kelpaa että sulle on tapahtunut näin.
Eikun mä yritin antaa esimerkin, että miltä ghostatusta tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva kuulla ghostaajilta, että miten he suhtautuvat seuraavissa tilanteissa.
Suomi on todella pieni maa ja moniin on tutustuttu yhteisten harrastusten parissa. Kun henkilö on nyt ghostattu, niin pakostikin törmätään yhteisissä tilanteissa. Moikataanko silloin vai ignoorataanko kokonaan henkilö, eikä edes tervehditä häntä?
Mä suutuin kerran ystävättärelleni ja koska hän oli pitkävihainen, hän ei puhunut minulle mitään yli 2 vuoteen. Oli todella kiusallista käydä samoissa tilaisuuksissa, ja välttelin tilanteita, jossa olisin joutunut hänen parikseen. Pari vuotta siinä kyräilyssä meni, ja sitten jatkettiin ihan normaalisti, ikään kuin mitään välirikkoa ei olisi koskaan ollut.
Minusta tervehditään normaalisti, mutta ei enempää. Jos on ghoustattu, ystävyyttä voi jatkaa joskus myöhemmin jos MOLEMMAT niin haluaa. Jos pitää jonkun melodramaattisen monologin ja perustelee miksi nyt katkaisen välit sinuun, paluuta ei ole.
Ei, ghostaamisen jälkeen EI tervehditä eikä ystävyyttä jatketa enää myöhemmin.
Noin toimitaan luontevasti käyneen etääntymisen/hiipumisen jälkeen, ei ghostauksen.Tuntuu, ettei ketjun ihmisistä monikaan edes ymmärrä mitä koko ghostaus tarkoittaa, kunhan vaan haluavat purkaa ikävien ihmisten aiheuttamia traumoja ihme jutuilla.
TÄH? Ei kai normaali kohteliaisuus ole kiellettyä, vaikka ystäviä ei enää olla? Mistä sä revit nämä säännöt, ja millä perusteella?
Olen eri, mutta jos ghostaat jonkun (tiedäthän mitä ghostaus on? Että ignoraa viestit ja on kun toinen ois ilmaa) niin ei sen jälkeen yhtäkkiä voi moikkailla toista.
Tottakai voi tervehtiä ihan normaalisti. Ollaan vaan palattu siihen työkaveri tai tuttavatasoon, ei olla enää ystäviä. Mutta ei nyt vihamieskään tarvitse olla. Aika naurettavaa olisi teeskennellä, ettei tunne toista.
Mutta käsitätkö siis kuitenkin, mitä "ghostaaminen" on?
Mitä mieltä itse olet, jos joku kaveri lakkaa täysin vastaamasta viesteihisi, laittaa numerosi estoon, estää sinut somessa, ei ole näkevinään kun tulet kadulla vastaan, jne. Ja sitten vuoden päästä tulee vastaan jossain Prismassa ja tervehtii kuin ei olisi mitään tapahtunutkaan?
Vaikuttaisiko sinusta erityisen tasapainoisen ihmisen toiminnalta?
-eri
Minusta olisi naurattavaa, että voi tervehtiä naapuria, muttei jotakuta entistä ystävää. Jäätkö sä kantamaan kaunaa, vai miksi et pysty tervehtimään normaalisti?
Mä tervehdin eksiäkin ihan luonnollisesti. Kun erosta on jo aikaa, outoa jos vieläkin vihaa niin ettei normaalikohteliaisuus onnistu (ellei se ex sitten ole tehnyt jotakin paljon pahempaa kun halunnut erota). Mulle exät ja entiset ystävät on neutraaleja tuttuja, tervehditään, muttei enempää. Olihan siinä ihmissuhteessa jotakin hyvääkin aikanaan, vaikka se nyt onkin tuttavuutta vaan. Hassua leikkiä, että tuttu ihminen olisi ventovieras.
Etkö sä nyt tajua mitä ghostaaminen on? Ghostaaja se leikkii että ihminen on ventovieras yhtäkkiä. Jos sen näkee vuoden päästä kaupassa sattumalta niin mitäs ihmettä. Aikooko se ghostaaja yhtäkkiä moikatakin? Pitääkö toisen moikata kun näkee ghostaajan?
Tuttuja moikataan. Ei se sitä tarkoita, että tehdään mitään muuta.
Siis onko ghostaaja tuttu enää? En mä kyllä moikkaisi ihmistä joka on ghostannut.
Ghostaaminen on sitä että kohtelee ihmistä kuin ilmaa. Ihan yhtäkkiä. Ilman selityksiä. Ei nyt kiinnosta se että jonkun harrastuskaveri luuli että oltiin enemmän. Nyt on puhe jos YSTÄVÄ tekee niin.
Puhumattakaan siitä, että kyllä sille liikojaluulevalle harrastuskaverillekin voi tehdä asian kohteliaammin selväksi ennen kuin laittaa numerot ja sometilit estoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että tästä on kyse Annikan tapauksessa. Ei kukaan lähde reissuun kaverin kanssa, johon on kyllästynyt.
Nämähän olivat reissussa yhdessä, jonka jälkeen viestiteltiin puolin ja toisin. Ja melkein heti sen jälkeen tämä toinen pisti poikki. Jostain muusta on kyse.
Jos rahoja ei saa takaisin, niin kyllä lähtisin.
Jos olisin itse tällaiseen tilanteeseen joutunut, olisin kyllä sanonut toiselle jo lentokentällä tai hotellilla tyyliin: "Toivottavasti sinulla ei ole mitään sitä vastaan, että liikun tällä reisssulla yksin, koska on monia paikkoja, jotka haluan nähdä yksin."
Kuka hullu haluaa viikon viettää henkilön kanssa yhdessä, muuta kuin samassa hotellihuoneessa, jos ei tule enää tämän kanssa toimeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapailin erästä henkilöä. Sitten, suunnitelmissa oli lähteä yhdessä syömään ja ravintolaan. Hän katosi kuin pieru Sarahaan. Muutaman kuukauden päästä tuli yhteydenottoa että epäilee nyxän pettävän. Muitakin yhteydenottoja on tullut. En ole vastannut. Kumpi meistä ghostasi? Se yksi kerta vi*utti mutta vain koska omat suunnitelmat meni pilalle sen illan osalta.
On ihan asiallista ilmoittaa, jos ei pääse paikalle, myöhästyy tms. Muuten antaa itsestään aika epäkohteliaan kuvan.
Itse olen ghostannut pari deittiä kun ovat jostain ihme syystä alkaneet oireilla (raivoamisia, päähänpinttymiä, jankuttamista ...). Ei kaduta yhtään. Mulla on aika hyvä friikkivainu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva kuulla ghostaajilta, että miten he suhtautuvat seuraavissa tilanteissa.
Suomi on todella pieni maa ja moniin on tutustuttu yhteisten harrastusten parissa. Kun henkilö on nyt ghostattu, niin pakostikin törmätään yhteisissä tilanteissa. Moikataanko silloin vai ignoorataanko kokonaan henkilö, eikä edes tervehditä häntä?
Mä suutuin kerran ystävättärelleni ja koska hän oli pitkävihainen, hän ei puhunut minulle mitään yli 2 vuoteen. Oli todella kiusallista käydä samoissa tilaisuuksissa, ja välttelin tilanteita, jossa olisin joutunut hänen parikseen. Pari vuotta siinä kyräilyssä meni, ja sitten jatkettiin ihan normaalisti, ikään kuin mitään välirikkoa ei olisi koskaan ollut.
Minusta tervehditään normaalisti, mutta ei enempää. Jos on ghoustattu, ystävyyttä voi jatkaa joskus myöhemmin jos MOLEMMAT niin haluaa. Jos pitää jonkun melodramaattisen monologin ja perustelee miksi nyt katkaisen välit sinuun, paluuta ei ole.
Ei, ghostaamisen jälkeen EI tervehditä eikä ystävyyttä jatketa enää myöhemmin.
Noin toimitaan luontevasti käyneen etääntymisen/hiipumisen jälkeen, ei ghostauksen.Tuntuu, ettei ketjun ihmisistä monikaan edes ymmärrä mitä koko ghostaus tarkoittaa, kunhan vaan haluavat purkaa ikävien ihmisten aiheuttamia traumoja ihme jutuilla.
TÄH? Ei kai normaali kohteliaisuus ole kiellettyä, vaikka ystäviä ei enää olla? Mistä sä revit nämä säännöt, ja millä perusteella?
Olen eri, mutta jos ghostaat jonkun (tiedäthän mitä ghostaus on? Että ignoraa viestit ja on kun toinen ois ilmaa) niin ei sen jälkeen yhtäkkiä voi moikkailla toista.
Tottakai voi tervehtiä ihan normaalisti. Ollaan vaan palattu siihen työkaveri tai tuttavatasoon, ei olla enää ystäviä. Mutta ei nyt vihamieskään tarvitse olla. Aika naurettavaa olisi teeskennellä, ettei tunne toista.
Mutta käsitätkö siis kuitenkin, mitä "ghostaaminen" on?
Mitä mieltä itse olet, jos joku kaveri lakkaa täysin vastaamasta viesteihisi, laittaa numerosi estoon, estää sinut somessa, ei ole näkevinään kun tulet kadulla vastaan, jne. Ja sitten vuoden päästä tulee vastaan jossain Prismassa ja tervehtii kuin ei olisi mitään tapahtunutkaan?
Vaikuttaisiko sinusta erityisen tasapainoisen ihmisen toiminnalta?
-eri
Minusta olisi naurattavaa, että voi tervehtiä naapuria, muttei jotakuta entistä ystävää. Jäätkö sä kantamaan kaunaa, vai miksi et pysty tervehtimään normaalisti?
Mä tervehdin eksiäkin ihan luonnollisesti. Kun erosta on jo aikaa, outoa jos vieläkin vihaa niin ettei normaalikohteliaisuus onnistu (ellei se ex sitten ole tehnyt jotakin paljon pahempaa kun halunnut erota). Mulle exät ja entiset ystävät on neutraaleja tuttuja, tervehditään, muttei enempää. Olihan siinä ihmissuhteessa jotakin hyvääkin aikanaan, vaikka se nyt onkin tuttavuutta vaan. Hassua leikkiä, että tuttu ihminen olisi ventovieras.
Etkö sä nyt tajua mitä ghostaaminen on? Ghostaaja se leikkii että ihminen on ventovieras yhtäkkiä. Jos sen näkee vuoden päästä kaupassa sattumalta niin mitäs ihmettä. Aikooko se ghostaaja yhtäkkiä moikatakin? Pitääkö toisen moikata kun näkee ghostaajan?
Tuttuja moikataan. Ei se sitä tarkoita, että tehdään mitään muuta.
Siis onko ghostaaja tuttu enää? En mä kyllä moikkaisi ihmistä joka on ghostannut.
Ghostaaminen on sitä että kohtelee ihmistä kuin ilmaa. Ihan yhtäkkiä. Ilman selityksiä. Ei nyt kiinnosta se että jonkun harrastuskaveri luuli että oltiin enemmän. Nyt on puhe jos YSTÄVÄ tekee niin.
Puhumattakaan siitä, että kyllä sille liikojaluulevalle harrastuskaverillekin voi tehdä asian kohteliaammin selväksi ennen kuin laittaa numerot ja sometilit estoon.
Niinpä! Tää on munkin pointti. Ja jos tolleen käy jatkuvasti niin omaa käytöstä kannattaa miettiä. Miksi ahdistaa kaveruus ja jos ei sitä todella halua, niin käyttäytyy sitten niin että ei tule turhia luuloja. Se kyllä onnistui olematta tyly, ihan työpaikoillakin. Ghostaajilla tuntuu olevan vaikeuksia tämän suhteen. Roikotetaan ihmisiä elämässä joista ei pidä ja ahdistutaan. Tai jos ei roikoteta niin ei kehdata sanoa totuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta vastaan tässä nyt sulle. Ihmiset muuttuvat. Ystävyyskin voi muuttua vain kaveruudeksi tai pelkäksi tuttavuudeksi. Ihan samoin kuin parisuhteessakin toinen rakastaa edelleen ja toisen osalta rakkaus on jo kuollut, myös ystävyyssuhteessa toinen kokee suhteen edelleen ystävyydeksi, mutta toinen ei enää koe.
No eikös tuo ois ihan reilua ja suoraselkäistä ilmaista sille toisellekin joka luulee että ollaan kavereita, ettei enää olla. Varsinkin jos kyselee miksi. Itse ainakin aion näin jatkossa tehdä jos sellainen tilanne tulee eteen :) Kun toinen ihan suoraan kysyy, niin silloin suora vastaus kestetään kyllä.
Leikkasit vain pätkän vastauksestani. Me emme tiedä, millainen ihminen jutun Annika on. Me emme tiedä, riittäisikö Annikalle vain: "En tunne olevani enää ystävä sinun kanssasi". Vai haluaisiko Annika tietää, miksi toinen ei enää tunne jne jne. Mä olen ollut aikoinaan parisuhteessa, jossa vain lakkasin rakastamasta toista. Jos multa olisi kysytty, miksi en enää rakasta, en mä olisi osannut vastata siihen mitään. Ei ollut mitään yksittäisiä aisoita, mitä toinen olisi tehnyt, sanonut, jättänyt tekemättä tai jättänyt sanomatta. Se tunne oli vain kadonnut. Myös ystävyydelle voi käydä näin. Sitä tunnetta, joka on tehnyt kaverisuhteesta ystävyyssuhteen, ei vaan enää ole.
Et kai sä vaan ghostannut sitä sun exääkään, niin miksei Annikalle voi kertoa ihan samaa juttua jos hän kysyy. Mutta joo, ei tämä keskustelu etene. Tulee aina olemaan ghostaajia maailmassa valitettavasti.
Siksi, kun en myöskään pannut Annikaa, tai tiennyt että olen tilivelvollinen. No oikeasti luulen että Annika vähintään arvaa mistä on kyse. Leikkii vaan tyhmää. Kuten se entinen ystävä, joka tarkoituksella haukkui muo vanhaksipiiaksi ja sitten kyseli jälkikäteen, että mikä sulle tuli?
-eri
Jokaisella on omat lähtökohdat mistä miettii näitä juttuja. Itse muistan monesti lukeneeni täälläkin tapauksista että jopa aikuisiällä ystävä vaihtaa yhtäkkiä seuraa koska on ilmeisesti kyllästynyt vanhaan kaveriinsa. Ja minulle tulee heti mieleen että ghostaaja on joku tällainen, ja ghostattu on ihan normaali ihminen eikä joku narsisti. Mutta varmasti on molempia siellä joukossa. Niitä jotka on ghostattu ihan hyvästä syystä, ja niitä jotka vähän huonommasta syystä.
En nyt ota kantaa ghostaamiseen vaan vähän muuhun. Mitä vikaa siinä on, että on kyllästynyt vanhaan kaveriinsa? Ihmiset muuttuvat. Vanhaan kaveriin on ehkä aikoinaan tutustuttu jonkun tietyn asian tiimoilta ja siitä sitten syntynyt ihmissuhde, jota on kannatellut yhteiset kiinnostuksenkohteet ja yhteinen tekeminen. Sitten toinen lakkaakin olemasta kiinnostunut em asioista. Kiinnostuu ehkä jostain ihan muusta. Ja toinen taas haluaa edelleen jatkaa elämässään niitä asioita, joiden tiimoilta suhde aikoinaan syntyi. Molemmilla on joku toinen kaveri tai löytävät uuden kaverin, jonka kansa sitten jatkaa niitä asioita, mitä haluaa tehdä. Ja vanhan kaverin kanssa ei ole enää mitään muuta yhteistä kuin muistot. Aika pian vanhojen asioiden muisteleminen alkaa kyllästyttää.
En ota nyt kantaa ghostaamiseen, koska mulla ei ole ollut koskaan tarvetta ghostata ketään. Ihan on vain ihmissuhde hiipunut, kun toiselle tai molemmille osapuolille on tullut muut ihmiset ja asiat etusijalle ajan ja resurssien käytössä. Olen jo 60-vuotias enkä mä enää tee samoja asioita kuin 20 vuotta sitten. Elämäntilanteenikin on jo ihan erilainen. Ihmissuhteeni ovatkin muuttuneet aika paljon viimeisen 20 vuoden aikana.
En tiedä, siksi olenkin miettinyt onko jotenkin poikkeavaa että olen kiintynyt ystäviini, ja surettaa jos se ihmissuhde loppuu toisen kyllästyttyä. Ei taida olla kovin suomalaista välittää niin paljon. En takerru tai muuta mutta kyllä se harmittaa, ei ole ollenkaan yhdentekevää. Mutta mulla ei olekaan sellasia pinnallisia harrastuskavereita juuri ollenkaan.
Ei se ole poikkeavaa kiintymystä, jos ystävyyssuhteen päättyminen surettaa. Mutta se on poikkeavaa kiintymystä, jos ei pääse surustaan yli eikä kykene jatkamaan elämäänsä. Mulla oli aikoinaan erittäin hyvä ystävä. Tehtiin kaikki yhdessä. Oltiin molemmat pienten lasten yksinhuoltajia, joten oli luontevaa viettää kaikki vaput, juhannukset ja uudetvuodetkin yhdessä. Pitkälti lasten ehdoilla. Kun aikaa kului, suunnittelmiie kaikenlaista, mitä teemme jatkossa yhdessä. Kun ei enää tarvita lapsenvahtia joka kerta, kun haluaa jonnekin ilman lapsia. Lapset tulivat teini-ikään ja se aika, kun olisi voitu vaikka reissata yhdessä yms, oli yhä lähempänä. Sitten ystäväni tapasi miehen, jolla ei ollut lapsia ja joka halusi lapsen. Toki ymmärsin, että ystäväni halusi tämän parisuhteen ja halusi myös täyttää miehen toiveen omasta lapsesta. Ymmärsin myös oikein hyvin, ettei hän voi sanoa perheelleen, että lähdenpäs tästä ystäväni kanssa lomareissulle Miamiin ja käytän rahani siihen enkä teidän kanssanne reissaamiseen. Ymmärsin senkin, että hän löysi uusia ystäviä, joiden kanssa käydä päivisin vaunulenkeillä ja istua hiekkalaatikon reunalla. Ja hän ymmärsi oikein hyvin, että mä löysin ne ihmiset, joiden kanssa aloin reissaamaan ja tekemään niitä asioita, joita olimme yhdessä suunnitelleet tekevämme sitten, kun lapset ovat isoja. Ei tähän liittynyt mitään dramatiikkaa. Toinen vain otti elämänpolullaan harppauksen taaksepäin ja aloitti vaipparallin uudelleen ja toinen taas jatkoi matkaansa ja alkoi hellästi tökkiä lapsiaan nousemaan omille siivilleen.
Ketjussa on selvästi joku viiskymppinen kylmä ja kolkko akka jankuttamassa.
Tunnekylmyys, emotionaalinen estyneisyys, etäisyys, kolkkous ja epäempaattisuus on suhteellisen yleisiä piirteitä keski-ikäisillä naisilla, sen mitä parikymppisten nuorten naisten illanvietoissa äideistä puhutaan.
Minua käy jotenkin sääliksi, tuokin ”ghoustaan jos harrastuskaveri yrittää ystävystyä”-jankuttaja kaipaa selvästi jotain huomiota ja kokee tämän aiheen jostain syystä tärkeäksi, vaikka ei muka ole ystävyydestä ylipäätään kiinnostunut.
Itse en kyllä jaksa pyöriä sellaisissa ketjuissa jankuttamassa, joiden aihe ei minua kosketa eikä kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa on selvästi joku viiskymppinen kylmä ja kolkko akka jankuttamassa.
Tunnekylmyys, emotionaalinen estyneisyys, etäisyys, kolkkous ja epäempaattisuus on suhteellisen yleisiä piirteitä keski-ikäisillä naisilla, sen mitä parikymppisten nuorten naisten illanvietoissa äideistä puhutaan.Minua käy jotenkin sääliksi, tuokin ”ghoustaan jos harrastuskaveri yrittää ystävystyä”-jankuttaja kaipaa selvästi jotain huomiota ja kokee tämän aiheen jostain syystä tärkeäksi, vaikka ei muka ole ystävyydestä ylipäätään kiinnostunut.
Itse en kyllä jaksa pyöriä sellaisissa ketjuissa jankuttamassa, joiden aihe ei minua kosketa eikä kiinnosta.
Sama. Taidan itsekin poistua. Ei tästä ole enää mitään sanottavaa. Mutta sen opin että ghostaaja saattaa olla emotionaalisesti tuolla lailla kylmä, vaikka joskus varmasti ghostatussa on se vika.
Vierailija kirjoitti:
Tapailin erästä henkilöä. Sitten, suunnitelmissa oli lähteä yhdessä syömään ja ravintolaan. Hän katosi kuin pieru Sarahaan. Muutaman kuukauden päästä tuli yhteydenottoa että epäilee nyxän pettävän. Muitakin yhteydenottoja on tullut. En ole vastannut. Kumpi meistä ghostasi? Se yksi kerta vi*utti mutta vain koska omat suunnitelmat meni pilalle sen illan osalta.
On ihan asiallista ilmoittaa, jos ei pääse paikalle, myöhästyy tms. Muuten antaa itsestään aika epäkohteliaan kuvan.
Itse olen ghostannut pari deittiä kun ovat jostain ihme syystä alkaneet oireilla (raivoamisia, päähänpinttymiä, jankuttamista ...). Ei kaduta yhtään. Mulla on aika hyvä friikkivainu.
No tuossa sinun esimerkissäsi se oli kyllä tuo toinen henkilö, joka ghostasi sinut ensin, joten ei ole mitenkään ihmeellistä, ettet vastaa hänelle enää.
Noiden omituisten deittien kanssa kannattaa varmaan yleensä tehdä selväksi, että ei enää tapailla. Pelkkä ghostaaminen voi saada päähänpinttymiin taipuvaisen ihmisen pahimmillaan pakkomielteilemään asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva kuulla ghostaajilta, että miten he suhtautuvat seuraavissa tilanteissa.
Suomi on todella pieni maa ja moniin on tutustuttu yhteisten harrastusten parissa. Kun henkilö on nyt ghostattu, niin pakostikin törmätään yhteisissä tilanteissa. Moikataanko silloin vai ignoorataanko kokonaan henkilö, eikä edes tervehditä häntä?
Mä suutuin kerran ystävättärelleni ja koska hän oli pitkävihainen, hän ei puhunut minulle mitään yli 2 vuoteen. Oli todella kiusallista käydä samoissa tilaisuuksissa, ja välttelin tilanteita, jossa olisin joutunut hänen parikseen. Pari vuotta siinä kyräilyssä meni, ja sitten jatkettiin ihan normaalisti, ikään kuin mitään välirikkoa ei olisi koskaan ollut.
Minusta tervehditään normaalisti, mutta ei enempää. Jos on ghoustattu, ystävyyttä voi jatkaa joskus myöhemmin jos MOLEMMAT niin haluaa. Jos pitää jonkun melodramaattisen monologin ja perustelee miksi nyt katkaisen välit sinuun, paluuta ei ole.
Ei, ghostaamisen jälkeen EI tervehditä eikä ystävyyttä jatketa enää myöhemmin.
Noin toimitaan luontevasti käyneen etääntymisen/hiipumisen jälkeen, ei ghostauksen.Tuntuu, ettei ketjun ihmisistä monikaan edes ymmärrä mitä koko ghostaus tarkoittaa, kunhan vaan haluavat purkaa ikävien ihmisten aiheuttamia traumoja ihme jutuilla.
TÄH? Ei kai normaali kohteliaisuus ole kiellettyä, vaikka ystäviä ei enää olla? Mistä sä revit nämä säännöt, ja millä perusteella?
Olen eri, mutta jos ghostaat jonkun (tiedäthän mitä ghostaus on? Että ignoraa viestit ja on kun toinen ois ilmaa) niin ei sen jälkeen yhtäkkiä voi moikkailla toista.
Tottakai voi tervehtiä ihan normaalisti. Ollaan vaan palattu siihen työkaveri tai tuttavatasoon, ei olla enää ystäviä. Mutta ei nyt vihamieskään tarvitse olla. Aika naurettavaa olisi teeskennellä, ettei tunne toista.
Mutta käsitätkö siis kuitenkin, mitä "ghostaaminen" on?
Mitä mieltä itse olet, jos joku kaveri lakkaa täysin vastaamasta viesteihisi, laittaa numerosi estoon, estää sinut somessa, ei ole näkevinään kun tulet kadulla vastaan, jne. Ja sitten vuoden päästä tulee vastaan jossain Prismassa ja tervehtii kuin ei olisi mitään tapahtunutkaan?
Vaikuttaisiko sinusta erityisen tasapainoisen ihmisen toiminnalta?
-eri
Minusta olisi naurattavaa, että voi tervehtiä naapuria, muttei jotakuta entistä ystävää. Jäätkö sä kantamaan kaunaa, vai miksi et pysty tervehtimään normaalisti?
Mä tervehdin eksiäkin ihan luonnollisesti. Kun erosta on jo aikaa, outoa jos vieläkin vihaa niin ettei normaalikohteliaisuus onnistu (ellei se ex sitten ole tehnyt jotakin paljon pahempaa kun halunnut erota). Mulle exät ja entiset ystävät on neutraaleja tuttuja, tervehditään, muttei enempää. Olihan siinä ihmissuhteessa jotakin hyvääkin aikanaan, vaikka se nyt onkin tuttavuutta vaan. Hassua leikkiä, että tuttu ihminen olisi ventovieras.
Etkö sä nyt tajua mitä ghostaaminen on? Ghostaaja se leikkii että ihminen on ventovieras yhtäkkiä. Jos sen näkee vuoden päästä kaupassa sattumalta niin mitäs ihmettä. Aikooko se ghostaaja yhtäkkiä moikatakin? Pitääkö toisen moikata kun näkee ghostaajan?
Tuttuja moikataan. Ei se sitä tarkoita, että tehdään mitään muuta.
Siis onko ghostaaja tuttu enää? En mä kyllä moikkaisi ihmistä joka on ghostannut.
Ghostaaminen on sitä että kohtelee ihmistä kuin ilmaa. Ihan yhtäkkiä. Ilman selityksiä. Ei nyt kiinnosta se että jonkun harrastuskaveri luuli että oltiin enemmän. Nyt on puhe jos YSTÄVÄ tekee niin.
Puhumattakaan siitä, että kyllä sille liikojaluulevalle harrastuskaverillekin voi tehdä asian kohteliaammin selväksi ennen kuin laittaa numerot ja sometilit estoon.
Ihmiset kyllä lopettaa yrittämästä, kun vaan laitat muutaman kerran sen ”sori, ei nyt kyllä ehdi nähdä”-tyyppisen kiireeseen tai muuhun vetoavan viestin, ja jos sen jälkeen tulee vielä viestiä, niin jättää vaan vastaamatta.
Ei tuollainen ole ghostausta, vaan sellaista luontaista hiipumista tai uuden ihmisen kohdalla vaan kohtelias torjuminen.
Uusia, tutustumista yksinään yrittäviä ihmisiähän ei oikein voi edes ghostata, koska mitään ystävyyssuhdetta ei ole. Tietty se voi tuntua vähän pahalta jos itseä kiinnostava ihminen ei halua tutustua paremmin, mutta se on elämää ja jokaisen täytyy itse huolehtia rajoistaan ja siitä, ketä elämäänsä päästää. Velvollisuuskaveriksi ei tarvitse lähteä.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen yllättynyt että niin monen mielestä ghostaaminen on ok, ja terapiaa väheksytään. Kai se on tämä suomalainen etäinen kiintymyssuhde mikä tekee tuosta asenteesta niin yleistä. Olen siis ihan aidosti ihmeissäni. Moni on vaan että no ihmisiä tulee ja menee, entä sitten jos ystävä katoaa. Olen lukenut kaikki ap:n perustelut mutten silti vaan ole samaa mieltä.
Minusta pitää kunnioituksenkin vuoksi kertoa ystävälle jotain eikä vaan lakata vastaamasta viesteihin yhtäkkiä. Poikkeus jonka keksin on vain luonnevikaiset jotka on ok ghostata.
Monikaan ei ole terapiaa väheksynyt, en minäkään enkä ole sanonut, että ghostaaminen on ok. Tarve tulkita keskustelua tuolla tavalla saa kysymään onko sinut itsesi ghostattu, mistä olet edelleen pahoillasi? Tietenkin tuntuu pahalta, jos ystäväksi koettu hylkää, se on inhimillistä. Olen itsekin tullut hylätyksi ystäväksi haluamani tuttavan taholta eikä se mukavalta tuntunut, kun jätettiin kokonaan huomiotta.
Tässä on kuitenkin mielestäni keskusteltu pitkälti siitä, että näkemys ystävyyden päättymisestä ei ole vain yhden, vaan kahden ihmisen totuus tilanteesta. Hylätyn näkemys ei ole se ainoa oikea totuus. Ap
Hiljainen häivytys on ihan eri asia kuin ghostaaminen.
Lopputulos on sama, joten mitä väliä miten siihen päädyttiin. Normaali ihminen tajuaa viestin vähemmästäkin. Ne ,jotka eivät tajua ghoustataan. Sanoisin, että se on se viimeinen keino ,jota käytetään kun toinen ei ota vinkeistä vaarin. Ilmeisesti kaikilla ei ole normaaleja vuorovaikutustaitoja ,että osaisivat olla tuppaamatta kun selkeästi annetaan ymmärtää että ei tykätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli pitkäaikainen ystävätär johon olin tutustunut jo ennen Facebookia. Myöhemmin olimme myös Facebookissa kavereita.
Koska hän oli muuttanut kauemmaksi, pidimme harvoin yhteyttä ja menikin jonkun aikaa, ennen kuin huomasin, että hän oli tiputtanut minut kavereista. Asia jäi vaivaamaan minua ja lopulta päätin soittaa hänelle ja kysyä syytä. Hän ei olisi ensin halunnut kertoa, mutta tuli puhelimessa yllätetyksi. Lopulta hän kertoi syyn ja se selitti paljon tapahtuneita asioita. Olin tyytyväinen, että sain tarinallemme "closure", enkä jäänyt roikkkumaan jonnekin, miettien mitä tein väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta vastaan tässä nyt sulle. Ihmiset muuttuvat. Ystävyyskin voi muuttua vain kaveruudeksi tai pelkäksi tuttavuudeksi. Ihan samoin kuin parisuhteessakin toinen rakastaa edelleen ja toisen osalta rakkaus on jo kuollut, myös ystävyyssuhteessa toinen kokee suhteen edelleen ystävyydeksi, mutta toinen ei enää koe.
No eikös tuo ois ihan reilua ja suoraselkäistä ilmaista sille toisellekin joka luulee että ollaan kavereita, ettei enää olla. Varsinkin jos kyselee miksi. Itse ainakin aion näin jatkossa tehdä jos sellainen tilanne tulee eteen :) Kun toinen ihan suoraan kysyy, niin silloin suora vastaus kestetään kyllä.
Leikkasit vain pätkän vastauksestani. Me emme tiedä, millainen ihminen jutun Annika on. Me emme tiedä, riittäisikö Annikalle vain: "En tunne olevani enää ystävä sinun kanssasi". Vai haluaisiko Annika tietää, miksi toinen ei enää tunne jne jne. Mä olen ollut aikoinaan parisuhteessa, jossa vain lakkasin rakastamasta toista. Jos multa olisi kysytty, miksi en enää rakasta, en mä olisi osannut vastata siihen mitään. Ei ollut mitään yksittäisiä aisoita, mitä toinen olisi tehnyt, sanonut, jättänyt tekemättä tai jättänyt sanomatta. Se tunne oli vain kadonnut. Myös ystävyydelle voi käydä näin. Sitä tunnetta, joka on tehnyt kaverisuhteesta ystävyyssuhteen, ei vaan enää ole.
Et kai sä vaan ghostannut sitä sun exääkään, niin miksei Annikalle voi kertoa ihan samaa juttua jos hän kysyy. Mutta joo, ei tämä keskustelu etene. Tulee aina olemaan ghostaajia maailmassa valitettavasti.
Siksi, kun en myöskään pannut Annikaa, tai tiennyt että olen tilivelvollinen. No oikeasti luulen että Annika vähintään arvaa mistä on kyse. Leikkii vaan tyhmää. Kuten se entinen ystävä, joka tarkoituksella haukkui muo vanhaksipiiaksi ja sitten kyseli jälkikäteen, että mikä sulle tuli?
-eri
Jokaisella on omat lähtökohdat mistä miettii näitä juttuja. Itse muistan monesti lukeneeni täälläkin tapauksista että jopa aikuisiällä ystävä vaihtaa yhtäkkiä seuraa koska on ilmeisesti kyllästynyt vanhaan kaveriinsa. Ja minulle tulee heti mieleen että ghostaaja on joku tällainen, ja ghostattu on ihan normaali ihminen eikä joku narsisti. Mutta varmasti on molempia siellä joukossa. Niitä jotka on ghostattu ihan hyvästä syystä, ja niitä jotka vähän huonommasta syystä.
En nyt ota kantaa ghostaamiseen vaan vähän muuhun. Mitä vikaa siinä on, että on kyllästynyt vanhaan kaveriinsa? Ihmiset muuttuvat. Vanhaan kaveriin on ehkä aikoinaan tutustuttu jonkun tietyn asian tiimoilta ja siitä sitten syntynyt ihmissuhde, jota on kannatellut yhteiset kiinnostuksenkohteet ja yhteinen tekeminen. Sitten toinen lakkaakin olemasta kiinnostunut em asioista. Kiinnostuu ehkä jostain ihan muusta. Ja toinen taas haluaa edelleen jatkaa elämässään niitä asioita, joiden tiimoilta suhde aikoinaan syntyi. Molemmilla on joku toinen kaveri tai löytävät uuden kaverin, jonka kansa sitten jatkaa niitä asioita, mitä haluaa tehdä. Ja vanhan kaverin kanssa ei ole enää mitään muuta yhteistä kuin muistot. Aika pian vanhojen asioiden muisteleminen alkaa kyllästyttää.
En ota nyt kantaa ghostaamiseen, koska mulla ei ole ollut koskaan tarvetta ghostata ketään. Ihan on vain ihmissuhde hiipunut, kun toiselle tai molemmille osapuolille on tullut muut ihmiset ja asiat etusijalle ajan ja resurssien käytössä. Olen jo 60-vuotias enkä mä enää tee samoja asioita kuin 20 vuotta sitten. Elämäntilanteenikin on jo ihan erilainen. Ihmissuhteeni ovatkin muuttuneet aika paljon viimeisen 20 vuoden aikana.
En tiedä, siksi olenkin miettinyt onko jotenkin poikkeavaa että olen kiintynyt ystäviini, ja surettaa jos se ihmissuhde loppuu toisen kyllästyttyä. Ei taida olla kovin suomalaista välittää niin paljon. En takerru tai muuta mutta kyllä se harmittaa, ei ole ollenkaan yhdentekevää. Mutta mulla ei olekaan sellasia pinnallisia harrastuskavereita juuri ollenkaan.
Minulla on pelkkiä niitä pinnallisia harrastuskavereita. Vaikka (pieni) osa niistä luulee muuta. Siinä kohtaa kun aletaan sitten omia, niin ghoustaan ihan surutta.
Kylmää on meininki. Sinuna pitäisin huolen etten anna muiden luulla muuta.
Joo. Kun osalle se pelkkä tervehdys ja kohtelias small-talk on näköjään merkki suuremmastakin sielujen sympatiasta. Kuten osa miehistä luulee, että kun kaupan kassa hymyilee, on se kiinnostunut.
Mua niin harmittaa tää. Sä joka kirjotat koko ajan "ghoustaajista", niin sun kohdalle on osunut joko epävakaita ihmisiä, tai annat signaaleja että ollaan ystäviä (ei, small talk ei ole sitä) ja ahdistut kun toinen lähentyykin ystäväksi. Sun tapaukset ei kuitenkaan oo samanlaisia kun kaikki "ghoustatut", joten koita ymmärtää. On niiiin paljon muunlaisiakin tilanteita, ja saatat olla poikkeuksellisen etäinen ihminen myös ja ahdistut siksi. Ihan sama oikeastaan, koska sinun kuvailemat tilanteet ei päde kaikkeen.
No mikä tilanne pätee kaikkeen? Ei mikään. Mutta hyvää ihmissuhdetta ei lopeta seinään, ilman syytä. Syitä on aina. Se joka väkisin haluaa jatkaa ystävyyttä, ei vaan halua nähdä sitä todellista tilannetta siten miten se on. Vähän kuten mies, jolle tulee ihan yllätyksenä että vaimo ottaa eron, vaikka vaimo on vuosia yrittänyt puhua ongelmista.
Mutta aika lapsellista olla vastaamatta, kun joku tervehtii. Kun mitään ihan hirveää se toinen ei ole tehnyt, kun on vaan ottanut välimatkaa.
Ja totta kai jokainen puhuu omien kokemustensa kautta. Muo ei kukaan ole heivannut elämästään ilman että ihan normaalijärjellä on hyvin ollut pääteltävissä, että miksi. Nämä heivaamiset on olleet tyyliltään teinidraamaa, kun oltiin teinejä. Joskus syy on minussa, joskus syy ei edes liity minuun henk.koht (eli juuri sellainen että vaihtaa työpaikkaa, ja vanhat työkaverit jää vanhaan työpaikkaan). Joskus rakkaus loppuu tai huomataan etten ollut sopiva, eikä sekään muutu perusteluja tivaamalla: pointti on, ettei toinen halua jatkaa ihmissuhdetta. Kaikki muu on detaljeja.
Sen sijaan mulle on käynyt niin että kun minä olen vaan kohtelias, toinen tulkitsee että nyt ollaan kavereita. Ja jopa niin, että ollaan mustasukkaisia, kun minulla on muitakin kavereita ja perhe. Vaikka minä olen ollut vaan sellainen iloinen oma itseni. Minusta on kiva tutustua uusiin ihmisiin, ei jäädä jumiin yhteen sillä perusteella että häneen törmäsin ensin. Mitään en lupaa tai anna ymmärtää.
Mitä pitäisi tehdä, alkaako murjottaa kaikille ja vältellä, ettei kukaan vaan nyt luule että ollaan suunnilleen parisuhteessa, kun ollaan työpaikalla välillä käyty lounaalla (lähinnä siksi, että olisi epäkohteliasta mennä eri pöytään istumaan)?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva kuulla ghostaajilta, että miten he suhtautuvat seuraavissa tilanteissa.
Suomi on todella pieni maa ja moniin on tutustuttu yhteisten harrastusten parissa. Kun henkilö on nyt ghostattu, niin pakostikin törmätään yhteisissä tilanteissa. Moikataanko silloin vai ignoorataanko kokonaan henkilö, eikä edes tervehditä häntä?
Mä suutuin kerran ystävättärelleni ja koska hän oli pitkävihainen, hän ei puhunut minulle mitään yli 2 vuoteen. Oli todella kiusallista käydä samoissa tilaisuuksissa, ja välttelin tilanteita, jossa olisin joutunut hänen parikseen. Pari vuotta siinä kyräilyssä meni, ja sitten jatkettiin ihan normaalisti, ikään kuin mitään välirikkoa ei olisi koskaan ollut.
Minusta tervehditään normaalisti, mutta ei enempää. Jos on ghoustattu, ystävyyttä voi jatkaa joskus myöhemmin jos MOLEMMAT niin haluaa. Jos pitää jonkun melodramaattisen monologin ja perustelee miksi nyt katkaisen välit sinuun, paluuta ei ole.
Ei, ghostaamisen jälkeen EI tervehditä eikä ystävyyttä jatketa enää myöhemmin.
Noin toimitaan luontevasti käyneen etääntymisen/hiipumisen jälkeen, ei ghostauksen.Tuntuu, ettei ketjun ihmisistä monikaan edes ymmärrä mitä koko ghostaus tarkoittaa, kunhan vaan haluavat purkaa ikävien ihmisten aiheuttamia traumoja ihme jutuilla.
TÄH? Ei kai normaali kohteliaisuus ole kiellettyä, vaikka ystäviä ei enää olla? Mistä sä revit nämä säännöt, ja millä perusteella?
Olen eri, mutta jos ghostaat jonkun (tiedäthän mitä ghostaus on? Että ignoraa viestit ja on kun toinen ois ilmaa) niin ei sen jälkeen yhtäkkiä voi moikkailla toista.
Tottakai voi tervehtiä ihan normaalisti. Ollaan vaan palattu siihen työkaveri tai tuttavatasoon, ei olla enää ystäviä. Mutta ei nyt vihamieskään tarvitse olla. Aika naurettavaa olisi teeskennellä, ettei tunne toista.
Mutta käsitätkö siis kuitenkin, mitä "ghostaaminen" on?
Mitä mieltä itse olet, jos joku kaveri lakkaa täysin vastaamasta viesteihisi, laittaa numerosi estoon, estää sinut somessa, ei ole näkevinään kun tulet kadulla vastaan, jne. Ja sitten vuoden päästä tulee vastaan jossain Prismassa ja tervehtii kuin ei olisi mitään tapahtunutkaan?
Vaikuttaisiko sinusta erityisen tasapainoisen ihmisen toiminnalta?
-eri
Minusta olisi naurattavaa, että voi tervehtiä naapuria, muttei jotakuta entistä ystävää. Jäätkö sä kantamaan kaunaa, vai miksi et pysty tervehtimään normaalisti?
Mä tervehdin eksiäkin ihan luonnollisesti. Kun erosta on jo aikaa, outoa jos vieläkin vihaa niin ettei normaalikohteliaisuus onnistu (ellei se ex sitten ole tehnyt jotakin paljon pahempaa kun halunnut erota). Mulle exät ja entiset ystävät on neutraaleja tuttuja, tervehditään, muttei enempää. Olihan siinä ihmissuhteessa jotakin hyvääkin aikanaan, vaikka se nyt onkin tuttavuutta vaan. Hassua leikkiä, että tuttu ihminen olisi ventovieras.
Mutta kun sinä et edelleenkään vastaa tuohon varsinaiseen ghostaamis-osioon mitenkään :D Ex-kavereita on ihan normaalia ohimennen tervehtiä, koska on paljon muitakin tapoja päättää ystävyys kuin "ghostaaminen".
Eroatko sinä muka exästäkin niin, että vaihdat lukot selittämättä mitään, laitat numeron estoon, et vastaa viesteihin, et vastaa mitään kun exä kysyy mitä ihmettä tapahtui? Jos eroat, niin exäsi tuskin haluaa olla missään väleissä kanssasi.
Mä olen tehnyt näin vuonna 1981. Numeron estot eivät siihen aikaan olleet mahdollisia eikä ollut mitään viestejäkään vielä keksitty, mutta kun hän soitti, löin luurin korvaan. Pakkasin hänen tavaransa pahvilaatikkoon, soitin hänen veljelleen ja kerroin, milloin laatikon voi noutaa. Veli kävi noutamassa exän tavarat. En ole kuullut exästä mitään sen jälkeen.
- eri -
Onhan se nyt sairasta yhtäkkiä estää ystävä somessa ja lakata vastaamasta viesteihin. Toinen on ihan hädissään ja ymmällään mitä on tapahtunut. Se on eri juttu kuin hidas etääntyminen, mikä on toki surullista mutta siitä pääsee kyllä yli, kuuluu myös elämään ellei käy tosi hyvä tuuri. Mutta ghostaus.. joo ei heru ymmärrystä, ei vaikka luin ihan kaikki viestit ja selitykset. Ainoa poikkeus tosiaan nuo narsistit ja vainoajat yms sekopäät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailin erästä henkilöä. Sitten, suunnitelmissa oli lähteä yhdessä syömään ja ravintolaan. Hän katosi kuin pieru Sarahaan. Muutaman kuukauden päästä tuli yhteydenottoa että epäilee nyxän pettävän. Muitakin yhteydenottoja on tullut. En ole vastannut. Kumpi meistä ghostasi? Se yksi kerta vi*utti mutta vain koska omat suunnitelmat meni pilalle sen illan osalta.
On ihan asiallista ilmoittaa, jos ei pääse paikalle, myöhästyy tms. Muuten antaa itsestään aika epäkohteliaan kuvan.
Itse olen ghostannut pari deittiä kun ovat jostain ihme syystä alkaneet oireilla (raivoamisia, päähänpinttymiä, jankuttamista ...). Ei kaduta yhtään. Mulla on aika hyvä friikkivainu.
No tuossa sinun esimerkissäsi se oli kyllä tuo toinen henkilö, joka ghostasi sinut ensin, joten ei ole mitenkään ihmeellistä, ettet vastaa hänelle enää.
Noiden omituisten deittien kanssa kannattaa varmaan yleensä tehdä selväksi, että ei enää tapailla. Pelkkä ghostaaminen voi saada päähänpinttymiin taipuvaisen ihmisen pahimmillaan pakkomielteilemään asiasta.
Päähänpinttymiä saavat ihmiset saavat sellaisen ihan riippumatta siitä, miten suhde on päätetty. Kyse on siitä, etteivät he halua hyväksyä suhteen päättymisestä, vaikka suhteen päättää miten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen yllättynyt että niin monen mielestä ghostaaminen on ok, ja terapiaa väheksytään. Kai se on tämä suomalainen etäinen kiintymyssuhde mikä tekee tuosta asenteesta niin yleistä. Olen siis ihan aidosti ihmeissäni. Moni on vaan että no ihmisiä tulee ja menee, entä sitten jos ystävä katoaa. Olen lukenut kaikki ap:n perustelut mutten silti vaan ole samaa mieltä.
Minusta pitää kunnioituksenkin vuoksi kertoa ystävälle jotain eikä vaan lakata vastaamasta viesteihin yhtäkkiä. Poikkeus jonka keksin on vain luonnevikaiset jotka on ok ghostata.
Monikaan ei ole terapiaa väheksynyt, en minäkään enkä ole sanonut, että ghostaaminen on ok. Tarve tulkita keskustelua tuolla tavalla saa kysymään onko sinut itsesi ghostattu, mistä olet edelleen pahoillasi? Tietenkin tuntuu pahalta, jos ystäväksi koettu hylkää, se on inhimillistä. Olen itsekin tullut hylätyksi ystäväksi haluamani tuttavan taholta eikä se mukavalta tuntunut, kun jätettiin kokonaan huomiotta.
Tässä on kuitenkin mielestäni keskusteltu pitkälti siitä, että näkemys ystävyyden päättymisestä ei ole vain yhden, vaan kahden ihmisen totuus tilanteesta. Hylätyn näkemys ei ole se ainoa oikea totuus. Ap
Hiljainen häivytys on ihan eri asia kuin ghostaaminen.
Lopputulos on sama, joten mitä väliä miten siihen päädyttiin. Normaali ihminen tajuaa viestin vähemmästäkin. Ne ,jotka eivät tajua ghoustataan. Sanoisin, että se on se viimeinen keino ,jota käytetään kun toinen ei ota vinkeistä vaarin. Ilmeisesti kaikilla ei ole normaaleja vuorovaikutustaitoja ,että osaisivat olla tuppaamatta kun selkeästi annetaan ymmärtää että ei tykätä.
An kirjolla oleville pitää kaikki vääntää rautalangasta.
Minä en verrannut exiä tuttaviin, vaan tuo edellinen kirjoittaja oli se, joka sanoi, että exät ja entiset ystävät ovat neutraaleja tuttuja. Minä kysyin vain, miten ihmeessä exää voi verrata ghostattuun ex-ystävään, ellei hän ghostaa sitten exänsäkin.