Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Suomalaisista miehistä 72 prosenttia edellyttää aseellista puolustautumista Venäjää vastaan kaikissa tilanteissa, vaikka tulos olisi epävarma. Naisilla sama ajatus on vain 41 prosentilla"
30.01.2022 |
"Miehistä 72 prosenttia edellyttää aseellista puolustautumista kaikissa tilanteissa eli silloinkin, kun tulos näyttää epävarmalta. Naisista sama ajatus on vain 41 prosentilla."
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000008572450.html
Pojista olen ylpeä, melkoisen korkea luku ja Euroopan kärkeä. Kyllä tässä kansassa vielä henkeä löytyy. Vastaa prosentuaalisesti suunnilleen samaa kuin armeijan suorittaminen. Loput lienevät sitten sivareita ja pelkureita ja c-miehiä. Naisten luku sen sijaan on pettymys.
Kommentit (319)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä järki on syyttömänä lähteä ampumaan yhtä syyttömiä miehiä sen takia et vallan himoiset sekä korruptoneituneet poliitikot riitelevät keskenään?
Juuri tämä. Sota on aina epäonnistuneen politiikan lopputulos. Ei olla osattu neuvotella, sopia, kunnioittaa toisen maata, omaisuutta tai periaatteita.
Lähipiirissämme ja lahihistoriassamme on nimenomaan Venäjän tapauksessa kysymys osaamattomuudesta tai paremminkin haluttomuudesta kunnioittaa toisen maata, omaisuutta tai periaatteita. Nytkin käynnissä olevat "neuvottelut" ovat Venäjän uhkailua ja kiristämistä. Johon tosin USA ja NATO ovat vastanneet ainoalla oikealla tavalla, eli kovalla kovaa vastaan. Venäjällä ei ymmärretä kuin vahvemman oikeutta heikompaan.
Kyllä tässä on pääasiassa ollut kaksi osapuolta. Nato perustettiin kommunismin uhkaa vastaan (melko kuvitteellinen uhka ottaen huomioon II maailmansodan miestappiot) ja NL pakkonaitti vastavetona Itä-Euroopan Varsovan liittoon. Innokkaimmat halusivat poistaa kommariuhan kuvioista jo 40-luvulla. Mutta jossittelu on aika turhaa muulta osalta kuin, että ainoat takuuvarmat kärsijät ovat olleet me tavalliset kansalaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En omista Suomesta mitään, joten en näe mitään syytä lähteä puolustamaan eu-eliitin ohjailemaa Suomea. Todenököisesti jos Venäjä olisi hyökkämässä Suomeen, löytäisin itseni pian Thaimaasta.
Rintamakarkurin keinu on karu, siinä ei oo ku yks naru.
No meinaatko, että sotatilanteesa, kun olen jo asettunut asumaan ulkosuomalaisena esim. Thaimaahan, Suomen valtio lähettäisi minulle lentoliput ja kutsun sotimaan Suomen puolesta. Tuskin!
Jos konflikti syntyy Thaimaassa oletko valmis sotimaan?
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt millaista olisi paeta Suomesta hyökkäyksen tullessa. Mennä jonnekin odottamaan ja seuraamaan miten käy. Miltä tuntuisi kun toiset jäisivät puolustamaan minunkin maatani. Jos tappio tulisi en kai enää palaisi kuin ehkä joskus käymään. Millaista elämä olisi vieraassa maassa, sitä ei tiedä.
Entä jos vihollisen hyökkäys torjuttaisiin ja itsenäisyys säilyisi, edes osassa maata? Millaista olisi palata ja katsoa silmiin niitä jotka jäivät? Tuntisiko itseni luopioksi lopun ikääni?
Se, joka onnettomuuden tullessa hylkää kansansa, muuttuu halusi tai ei sen viholliseksi, sanoi joku viisas.
Uskon siihen ja jäisin tekemään yhteiskunnan hyväksi mitä terve ja hyväkuntoinen 57v nainen voisi. Koska toinen vaihtoehto olisi sietämätön. Vanhan äitini yrittäisin saada turvaan.
Niin, se on helppo sanoa tuon ikäisenä naisena ja esittää urheaa. Toista se on niiden poikien ja nuorten miesten kauhu. Tasa-arvon maassa.
Vierailija kirjoitti:
30v mies täällä, lääkintäjoukkoihin voisin mennä ihan ammattinikin puolesta, mutta en missään nimessä etulinjaan tai edes lähelle rintamaa. Pitäkää tunkkinne siinä vaiheessa, vihollinen on ylivoimainen. Lisäksi en näe että haluaisin puolustaa tätä nykykulttuuria jos sitä edes kulttuuriksi voi kutsua.
Niin joo ja noi rintamakarkurit mitä elätetään täällä niin nehän meidät pelastaa eikö?
T: Realisti
Vähän liian myöhäistä hakeutua lääkintäjoukkoihin. Jos oot intissä saanu lääkintämiehen tai lääkintäau:n koulutuksen.
Ja jos et halua etulinjaan tai lähelle rintamaa vaikka sut määrättäis niin sit saat siitä rangaistuksen.
Mä oon keski-ikäinen mies. Voisin hyvin antaa henkeni sodassa puolustaessani maata lapsille. Sehän on kunniakkain kuolema jonka ihminen voi saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt millaista olisi paeta Suomesta hyökkäyksen tullessa. Mennä jonnekin odottamaan ja seuraamaan miten käy. Miltä tuntuisi kun toiset jäisivät puolustamaan minunkin maatani. Jos tappio tulisi en kai enää palaisi kuin ehkä joskus käymään. Millaista elämä olisi vieraassa maassa, sitä ei tiedä.
Entä jos vihollisen hyökkäys torjuttaisiin ja itsenäisyys säilyisi, edes osassa maata? Millaista olisi palata ja katsoa silmiin niitä jotka jäivät? Tuntisiko itseni luopioksi lopun ikääni?
Se, joka onnettomuuden tullessa hylkää kansansa, muuttuu halusi tai ei sen viholliseksi, sanoi joku viisas.
Uskon siihen ja jäisin tekemään yhteiskunnan hyväksi mitä terve ja hyväkuntoinen 57v nainen voisi. Koska toinen vaihtoehto olisi sietämätön. Vanhan äitini yrittäisin saada turvaan.Niin, se on helppo sanoa tuon ikäisenä naisena ja esittää urheaa. Toista se on niiden poikien ja nuorten miesten kauhu. Tasa-arvon maassa.
Ihmiset on sotinut koko historiansa. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Tapa tai tule tapetuksi
Itsenäisyys menettiin jo 1995 Brysselin eliitille. Sotikoon Eu-eliitti ja Kreml keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisena en ole itse samalla tavalla tykinruonana, joten tuntuisi kohtuuttomalta vaatinukselta. Syvä kunnioitus ja arvostus miesten puolustustahdosta. Arvostan.
Sodassa kuoli paljon nuoria miehiä, lähes poikia. Monilla ei ollut ensimmäistäkään kokemusta naisista. Ikänsä vuoksi he eivät saaneet esim. ostaa alkoholia. Mutta tykkien ja luotien eteen saivat mennä.
Vetää kyllä hiljaiseksi, kun katselee sankarihautojen vuosiluvuista kaatuneiden ikää. Oma poikani on nyt armeijassa ja niiden nuorten kaatuneiden ikäinen.
m50+
Nimenomaan. Voi kuvitella sitä pelkoa ja kauhua, jota nämä nuoret kaverit ovat joutuneet kokemaan. Velvoitettuna. Ei sieltä ilman valtavia traumoja palattu, jos edes palattiin. Sanattomaksi vetää. Todella kamala ajatella.
Puhumattakaan venäläisistä äideistä jotka joutuivat lähettämään satojatuhansia poikiaan tarkoituksettomaan kuolemaan viheliäisen maapalan vuoksi jossa ei ole edes luonnonvaroja varastettavaksi. Mitään ei ole näemmä opittu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisena en ole itse samalla tavalla tykinruonana, joten tuntuisi kohtuuttomalta vaatinukselta. Syvä kunnioitus ja arvostus miesten puolustustahdosta. Arvostan.
Sodassa kuoli paljon nuoria miehiä, lähes poikia. Monilla ei ollut ensimmäistäkään kokemusta naisista. Ikänsä vuoksi he eivät saaneet esim. ostaa alkoholia. Mutta tykkien ja luotien eteen saivat mennä.
Vetää kyllä hiljaiseksi, kun katselee sankarihautojen vuosiluvuista kaatuneiden ikää. Oma poikani on nyt armeijassa ja niiden nuorten kaatuneiden ikäinen.
m50+
Nimenomaan. Voi kuvitella sitä pelkoa ja kauhua, jota nämä nuoret kaverit ovat joutuneet kokemaan. Velvoitettuna. Ei sieltä ilman valtavia traumoja palattu, jos edes palattiin. Sanattomaksi vetää. Todella kamala ajatella.
Sitä 100000 suomalaisen antamaa uhria venäläisten tuhottua heidän elämänsä emme totisesti unohda. Venäjä ymmärtää vain vahvemman oikeutta heikompaan, ja NATO-jäsenmaahan Venäjä ei ole ikinä uskaltanut hyökätä. Siksi NATO.
"Näen vain seppiä, kalastajia ja maanviljelijöitä. Missä ovat sotilaat?", totesi kuningas Leonidas käydessään 300 spartalaisen kera Xerxestä vastaan kauan sitten. Muut kaupunkivaltiot olivat lähettäneet tuhansia "sotilaita" joiden arvo taistelussa lähenteli nollaa.
Sama meidän reserviläisarmeijalla - ei huikaise yksilöiden eikä yhteenliittymien suorituskyky, muutama tuhat ammattilaista ei kauaa sätki ilman isompaa selkänojaa. Ja tämän selkänojan nimi on NATO.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, puolustaisin ase kädessä Suomea ja suomalaista yhteiskuntaa, mikäli jokin ulkopuolinen voima hyökkäisi tähän maahan, ja aseelliseen puolustautumiseen olisi mahdollisuus (eli reservit ennätettäisiin koota ja varustaa; ilman asetta ja varusteita on turha tietenkin yrittää).
Tekisin tämän ihan itseni vuoksi.
En haluaisi elää sellaisessa maailmassa, jossa tätä maata, minun kotimaatani, ei olisi.
En haluaisi elää sellaisessa maailmassa, jossa Suomi esimerkiksi kuuluisi epäitsenäisenä osana Venäjään. En haluaisi elää maailmassa, jossa tätä suomalaista yhteiskuntaa ei olisi - turvaamassa oikeuksiamme, toimeentuloamme ja kulttuuriamme.
Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö voisi asua jossakin muussa maassa esimerkiksi hetkellisesti. Se tarkoittaisi sitä, että en haluaisi elää maailmassa, jossa itsenäistä Suomea ja ennen kaikkea suomalaista yhteiskuntaa ei olisi.
Eli jos tilanne menisi niin pahaksi, että Suomen valtion ja yhteiskunnan olemassaolo olisi totaalisesti uhattuna aseellisen hyökkäyksen uhalla, ottaisin tietenkin osaa aseelliseen puolustukseen.
Ja jos tilanne menisi niin poskelleen, että vieras valtio, esimerkiksi Venäjä, miehittäisi Suomen, ottaisin aivan varmasti osaa maanalaiseen vastarintaliikkeeseen, vaikka sitten pommittajana.
Minä voisin myös pukea pommivyön ylleni ja kävellä miehittäjien päämajaan ja nauraa paskaisesti laukaisuhetkellä kun vihaamani miehittäjät lähtevät mukanani Valhallaan ja näitä tarinoita tulisi riittämään venäläisten pahimpiin painajaisuniin asti. Täällä te ette olisi missään turvassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisena en ole itse samalla tavalla tykinruonana, joten tuntuisi kohtuuttomalta vaatinukselta. Syvä kunnioitus ja arvostus miesten puolustustahdosta. Arvostan.
Sodassa kuoli paljon nuoria miehiä, lähes poikia. Monilla ei ollut ensimmäistäkään kokemusta naisista. Ikänsä vuoksi he eivät saaneet esim. ostaa alkoholia. Mutta tykkien ja luotien eteen saivat mennä.
Vetää kyllä hiljaiseksi, kun katselee sankarihautojen vuosiluvuista kaatuneiden ikää. Oma poikani on nyt armeijassa ja niiden nuorten kaatuneiden ikäinen.
m50+
Nimenomaan. Voi kuvitella sitä pelkoa ja kauhua, jota nämä nuoret kaverit ovat joutuneet kokemaan. Velvoitettuna. Ei sieltä ilman valtavia traumoja palattu, jos edes palattiin. Sanattomaksi vetää. Todella kamala ajatella.
Puhumattakaan venäläisistä äideistä jotka joutuivat lähettämään satojatuhansia poikiaan tarkoituksettomaan kuolemaan viheliäisen maapalan vuoksi jossa ei ole edes luonnonvaroja varastettavaksi. Mitään ei ole näemmä opittu.
Tavan venäläiset on iteki Putinin uhreja. Se tuhoaa Venäjän talouden, romahduttanu jo ruplan arvon ja pilaa venäläisten maineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä oon keski-ikäinen mies. Voisin hyvin antaa henkeni sodassa puolustaessani maata lapsille. Sehän on kunniakkain kuolema jonka ihminen voi saada.
Ei enää nykyaikana. Sinä ja sun ikäiset vielä uskoo tuohon....
Nykyään on uusi woke-sukupolvi valloillaan. Todennäköisesti sut sheimattais vaan väkivaltasena, joka etuoikeutettuna käytti setämiehen valtapositiota tavalla, joka voidaan kyseenalaistaa. Todennäköisesti taas joku tuntis turvattomuutta sun kaltaisten lasten puolustajien takia.
Ei tämä maa ole enää miehille hyväksi. Kannattaa rakentaa uusi alku jossain muualla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, puolustaisin ase kädessä Suomea ja suomalaista yhteiskuntaa, mikäli jokin ulkopuolinen voima hyökkäisi tähän maahan, ja aseelliseen puolustautumiseen olisi mahdollisuus (eli reservit ennätettäisiin koota ja varustaa; ilman asetta ja varusteita on turha tietenkin yrittää).
Tekisin tämän ihan itseni vuoksi.
En haluaisi elää sellaisessa maailmassa, jossa tätä maata, minun kotimaatani, ei olisi.
En haluaisi elää sellaisessa maailmassa, jossa Suomi esimerkiksi kuuluisi epäitsenäisenä osana Venäjään. En haluaisi elää maailmassa, jossa tätä suomalaista yhteiskuntaa ei olisi - turvaamassa oikeuksiamme, toimeentuloamme ja kulttuuriamme.
Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö voisi asua jossakin muussa maassa esimerkiksi hetkellisesti. Se tarkoittaisi sitä, että en haluaisi elää maailmassa, jossa itsenäistä Suomea ja ennen kaikkea suomalaista yhteiskuntaa ei olisi.
Eli jos tilanne menisi niin pahaksi, että Suomen valtion ja yhteiskunnan olemassaolo olisi totaalisesti uhattuna aseellisen hyökkäyksen uhalla, ottaisin tietenkin osaa aseelliseen puolustukseen.
Ja jos tilanne menisi niin poskelleen, että vieras valtio, esimerkiksi Venäjä, miehittäisi Suomen, ottaisin aivan varmasti osaa maanalaiseen vastarintaliikkeeseen, vaikka sitten pommittajana.
Minä voisin myös pukea pommivyön ylleni ja kävellä miehittäjien päämajaan ja nauraa paskaisesti laukaisuhetkellä kun vihaamani miehittäjät lähtevät mukanani Valhallaan ja näitä tarinoita tulisi riittämään venäläisten pahimpiin painajaisuniin asti. Täällä te ette olisi missään turvassa.
Näinkin mauttomasti voi Venäjän trolli alentua kommentoimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin armeijaa käymättömänä naisena en koe, että mulla on hirveästi varaa tarjoilla miehiä rintamalle heppoisin perutein, kun itse olisin kuitenkin täällä kotijoukoissa. Jos itse haluatte mennä, niin oma asianne ja kunnioitan sitä. Mutta tällä saattaa olla tekemistä tuon naisten alhaisemman luvun kanssa. Luuletko että miesten luku olisi yhtä korkea, jos naiset pääsääntöisesti hoitaisivat sotimisen ja kuolemisen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, puolustaisin ase kädessä Suomea ja suomalaista yhteiskuntaa, mikäli jokin ulkopuolinen voima hyökkäisi tähän maahan, ja aseelliseen puolustautumiseen olisi mahdollisuus (eli reservit ennätettäisiin koota ja varustaa; ilman asetta ja varusteita on turha tietenkin yrittää).
Tekisin tämän ihan itseni vuoksi.
En haluaisi elää sellaisessa maailmassa, jossa tätä maata, minun kotimaatani, ei olisi.
En haluaisi elää sellaisessa maailmassa, jossa Suomi esimerkiksi kuuluisi epäitsenäisenä osana Venäjään. En haluaisi elää maailmassa, jossa tätä suomalaista yhteiskuntaa ei olisi - turvaamassa oikeuksiamme, toimeentuloamme ja kulttuuriamme.
Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö voisi asua jossakin muussa maassa esimerkiksi hetkellisesti. Se tarkoittaisi sitä, että en haluaisi elää maailmassa, jossa itsenäistä Suomea ja ennen kaikkea suomalaista yhteiskuntaa ei olisi.
Eli jos tilanne menisi niin pahaksi, että Suomen valtion ja yhteiskunnan olemassaolo olisi totaalisesti uhattuna aseellisen hyökkäyksen uhalla, ottaisin tietenkin osaa aseelliseen puolustukseen.
Ja jos tilanne menisi niin poskelleen, että vieras valtio, esimerkiksi Venäjä, miehittäisi Suomen, ottaisin aivan varmasti osaa maanalaiseen vastarintaliikkeeseen, vaikka sitten pommittajana.
Minä voisin myös pukea pommivyön ylleni ja kävellä miehittäjien päämajaan ja nauraa paskaisesti laukaisuhetkellä kun vihaamani miehittäjät lähtevät mukanani Valhallaan ja näitä tarinoita tulisi riittämään venäläisten pahimpiin painajaisuniin asti. Täällä te ette olisi missään turvassa.
Näin eivät suomalaiset toimi, pommivyöt on vähän toisen kulttuurin tapa toimia. Mutta tämähän olikin tietysti Putinin trolli.
Putinin hommissa kotien räjäyttäminen kyllä tunnetaan: https://fi.wikipedia.org/wiki/Venäjän_kerrostalopommit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt millaista olisi paeta Suomesta hyökkäyksen tullessa. Mennä jonnekin odottamaan ja seuraamaan miten käy. Miltä tuntuisi kun toiset jäisivät puolustamaan minunkin maatani. Jos tappio tulisi en kai enää palaisi kuin ehkä joskus käymään. Millaista elämä olisi vieraassa maassa, sitä ei tiedä.
Entä jos vihollisen hyökkäys torjuttaisiin ja itsenäisyys säilyisi, edes osassa maata? Millaista olisi palata ja katsoa silmiin niitä jotka jäivät? Tuntisiko itseni luopioksi lopun ikääni?
Se, joka onnettomuuden tullessa hylkää kansansa, muuttuu halusi tai ei sen viholliseksi, sanoi joku viisas.
Uskon siihen ja jäisin tekemään yhteiskunnan hyväksi mitä terve ja hyväkuntoinen 57v nainen voisi. Koska toinen vaihtoehto olisi sietämätön. Vanhan äitini yrittäisin saada turvaan.Niin, se on helppo sanoa tuon ikäisenä naisena ja esittää urheaa. Toista se on niiden poikien ja nuorten miesten kauhu. Tasa-arvon maassa.
Luuletko, että mies 57v olisi etulinjassa tai ylipäätään rintamalla sotimassa? Suomi kotiutti alle 50v sotilaansa sotien aikanakin, ei siellä vanhat ukot kontanneet. Sota vaatii fyysistä kuntoa, olipa siellä sitten mies tai nainen, ei siellä enää moni lähelle kuusikymppinen pärjää.
Ja kyllä naisetkin oli eturintamassa sotien aikana lottina.
Pitäisikö tasa-arvon nimissä kaikki suomalaiset 15v-95v laittaa rintamalle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, puolustaisin ase kädessä Suomea ja suomalaista yhteiskuntaa, mikäli jokin ulkopuolinen voima hyökkäisi tähän maahan, ja aseelliseen puolustautumiseen olisi mahdollisuus (eli reservit ennätettäisiin koota ja varustaa; ilman asetta ja varusteita on turha tietenkin yrittää).
Tekisin tämän ihan itseni vuoksi.
En haluaisi elää sellaisessa maailmassa, jossa tätä maata, minun kotimaatani, ei olisi.
En haluaisi elää sellaisessa maailmassa, jossa Suomi esimerkiksi kuuluisi epäitsenäisenä osana Venäjään. En haluaisi elää maailmassa, jossa tätä suomalaista yhteiskuntaa ei olisi - turvaamassa oikeuksiamme, toimeentuloamme ja kulttuuriamme.
Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö voisi asua jossakin muussa maassa esimerkiksi hetkellisesti. Se tarkoittaisi sitä, että en haluaisi elää maailmassa, jossa itsenäistä Suomea ja ennen kaikkea suomalaista yhteiskuntaa ei olisi.
Eli jos tilanne menisi niin pahaksi, että Suomen valtion ja yhteiskunnan olemassaolo olisi totaalisesti uhattuna aseellisen hyökkäyksen uhalla, ottaisin tietenkin osaa aseelliseen puolustukseen.
Ja jos tilanne menisi niin poskelleen, että vieras valtio, esimerkiksi Venäjä, miehittäisi Suomen, ottaisin aivan varmasti osaa maanalaiseen vastarintaliikkeeseen, vaikka sitten pommittajana.
Minä voisin myös pukea pommivyön ylleni ja kävellä miehittäjien päämajaan ja nauraa paskaisesti laukaisuhetkellä kun vihaamani miehittäjät lähtevät mukanani Valhallaan ja näitä tarinoita tulisi riittämään venäläisten pahimpiin painajaisuniin asti. Täällä te ette olisi missään turvassa.
Näinkin mauttomasti voi Venäjän trolli alentua kommentoimaan.
Jos olette niin mauttomia, että tulette rajan yli niin ei kannata odottaa kuin pahinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisena en ole itse samalla tavalla tykinruonana, joten tuntuisi kohtuuttomalta vaatinukselta. Syvä kunnioitus ja arvostus miesten puolustustahdosta. Arvostan.
Sodassa kuoli paljon nuoria miehiä, lähes poikia. Monilla ei ollut ensimmäistäkään kokemusta naisista. Ikänsä vuoksi he eivät saaneet esim. ostaa alkoholia. Mutta tykkien ja luotien eteen saivat mennä.
Vetää kyllä hiljaiseksi, kun katselee sankarihautojen vuosiluvuista kaatuneiden ikää. Oma poikani on nyt armeijassa ja niiden nuorten kaatuneiden ikäinen.
m50+
Nimenomaan. Voi kuvitella sitä pelkoa ja kauhua, jota nämä nuoret kaverit ovat joutuneet kokemaan. Velvoitettuna. Ei sieltä ilman valtavia traumoja palattu, jos edes palattiin. Sanattomaksi vetää. Todella kamala ajatella.
Puhumattakaan venäläisistä äideistä jotka joutuivat lähettämään satojatuhansia poikiaan tarkoituksettomaan kuolemaan viheliäisen maapalan vuoksi jossa ei ole edes luonnonvaroja varastettavaksi. Mitään ei ole näemmä opittu.
Äiditkö ne taas on suurimpia uhreja kaikesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt millaista olisi paeta Suomesta hyökkäyksen tullessa. Mennä jonnekin odottamaan ja seuraamaan miten käy. Miltä tuntuisi kun toiset jäisivät puolustamaan minunkin maatani. Jos tappio tulisi en kai enää palaisi kuin ehkä joskus käymään. Millaista elämä olisi vieraassa maassa, sitä ei tiedä.
Entä jos vihollisen hyökkäys torjuttaisiin ja itsenäisyys säilyisi, edes osassa maata? Millaista olisi palata ja katsoa silmiin niitä jotka jäivät? Tuntisiko itseni luopioksi lopun ikääni?
Se, joka onnettomuuden tullessa hylkää kansansa, muuttuu halusi tai ei sen viholliseksi, sanoi joku viisas.
Uskon siihen ja jäisin tekemään yhteiskunnan hyväksi mitä terve ja hyväkuntoinen 57v nainen voisi. Koska toinen vaihtoehto olisi sietämätön. Vanhan äitini yrittäisin saada turvaan.Niin, se on helppo sanoa tuon ikäisenä naisena ja esittää urheaa. Toista se on niiden poikien ja nuorten miesten kauhu. Tasa-arvon maassa.
Naiset ei pääse mihinkään pakoon, rajat on kiinni samantien jos sotatila tulee. Yhtään lentoa ei lähde helsinki-vantaalta silloin.
Alue: Aihe vapaa
Sinäkin haluat saada jonkun turvaan kuitenkin. Turvaan muualle, niinkö?
Minä voisin lähteä ihan koska vaan muutenkin. Mietin sitä joka tapauksessa vaihtoehtona.