YLE: Kolmanneksella palvelualojen työntekijöistä ei riitä rahaa ruokaan

Vierailija kirjoitti:

Joku joka saa käteen sen 1200 euroa kuussa pääkaupunkiseudulla voi ollakin tiukoilla. 

Silloin ei kyllä tee kokoaikaisesti töitä ja saa tukea yhteiskunnalta myös.

Suurin syy siihe, ettei rahat riitä on kyvyttömyys hoitaa raha-asioita. Siihen Sossula on johtanut.

Vierailija kirjoitti:

Ap ei lukenut artikkelia. Paheksuu koiraa ja värjättyä tukkaa. Unohti, ei lukenut tai ymmärtänyt, että kyseinen nainen ei kokenut ruokaturvattomuutta, rahat riittää kyllä ruokaan.

Sinä se tässä olet se joka ei lukenut artikkelia. Vai etkö vaan ymmärtänyt lukemaasi? Kyseinen nainen kertoi joutuvansa syömään nyt yksipuolisesti, koska rahat ei enää riitä monipuoliseen ruokaan. Artikkelin mukaan sekin on turvaturvattomuutta, vaikkei tietenkään niin vakavaa kuin ruuan loppuminen kokonaan kesken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin just K-marketissa ja kyllä oli kovat hinnat. Eräs tuote on muualla 1.70-1.90 e mutta K-Marketissa 2.50 e. Jäi hyllyyn.

Todellakin olisit ajautunut konkurssiin moisesta tuhlauksesta!

Nämä on hassuja. Pihitellään pennejä ja kiinnitetään huomiota täysin vääriin asioihin. Oikeasti merkitsee ne isot kulut. 60 sentin tuhlaus ei merkitse kenellekään mitään.

Taidat itse olla jotenkin yksinkertainen. 60 senttiä päivässä tekee 219 € vuodessa ja se on köyhälle iso raha.

Kyllä alkoi rahat riittämään ruokaan kun jätti ravintoloissa käymisen kokonaan pois. Enää ei tarvitse ruokakaupassa laskea budjettia mihinkä riittää. Riittää tavalliseen kotiruokaan ja katson siltikin kilohintoja vanhasta tottumuksesta. 

Vierailija kirjoitti:

Ostetaan jauhelihaa jossa on paljon VETTÄ.

Kuivalihaako sitten pitäisi ostaa?

Suomi on kallis maa. Kannattaa säästää palveluista (ravintola, kampaamo, leffa) niin raha riittää paremmin. Lemmikit minimiin (monella on jo kennelin verran koiria, niihinkin menee rahaa). Säästyneillä rahoilla voi tehdä helposti vaikka pitkän viikonloppureissun Prahassa tms. kerran vuodessa ( tai ainakin ennen koronaa pystyi). Itse en anna senttiäkään enempää kuin on pakko verenimijäyrityksille. En suosi suomalaista (kartelli)taloutta tällä palkkatasolla.

suomessa asuntojen hinnat on noussut. palkat ei.tämä näkyy nuorten elämässä nälkänä.

pitäisi korjata systeemiä.

halpoja vuokra asuntoja kaivattaisiin kaupunkeihin. 

Vierailija kirjoitti:

Suomi on kallis maa. Kannattaa säästää palveluista (ravintola, kampaamo, leffa) niin raha riittää paremmin. Lemmikit minimiin (monella on jo kennelin verran koiria, niihinkin menee rahaa). Säästyneillä rahoilla voi tehdä helposti vaikka pitkän viikonloppureissun Prahassa tms. kerran vuodessa ( tai ainakin ennen koronaa pystyi). Itse en anna senttiäkään enempää kuin on pakko verenimijäyrityksille. En suosi suomalaista (kartelli)taloutta tällä palkkatasolla.

Joillekin voi olla lemmikit tärkeämpiä kuin joku tyhjänpäiväinen reissu.Ei todellakaan kiinnosta mikään ulkomaanmatkailu.Muuten olen samaa mieltä,olen lopettanut kaiken kuluttamisen,vain pakolliset laskut ja ruoka,ei muuta.

Kyseessä ei ole pelkästään ongelma rahan kanssa itsessään, vaan ala painii hoitoalan kanssa synkissä vesissä paljon laajemmin. Tämä tutkimuksessa käyty käsite ruokaturvattomuus on vain yksi ilmiö, joissa alan huonot työolosuhteet liitettynä huonoon palkkaan näkyy.

Työskentelin itse reilut 5 vuotta erilaisissa hotelli- ja ravintola-alan tehtävissä ja näin jälkikäteen tuntuu hurjalta mitä kaikkea sitä tuli nähtyä ja koettua. Ja kuinka vääristynyt kuva työelämästä monille nuorille tulee ravintola-alalla.

1. Työtunneissa kiristetään jatkuvasti. Jos työviikko olisi normaali 7.5h päivineen, riittäisi usein päiviin ruuhkahuippuja, mutta myös hiljaisempia hetkiä, jolloin taukoja ehtisi pitää. Jos taas on tiedossa jatkuvaa kiirettä, pidetään minimimiehitys silti. Pahimmillaan on siis tilanne, ettö teet viisi 4 tunnin työpäivää viikossa, mutta olet aivan loppu ja puhki. Jatkuva kiire ja henkinen ja fyysinen kuormitus aiheuttaa, että palautumaan ei kerkeä vuorojen välillä. Tämä taas aiheuttaa sitä, että esim. ennen iltavuoroa yritetään koota itseä pakastepizzan ja tupakkahenkosten avulla sen sijaan, että alettaisi valmistamaan aamupäivällä ravitsevaa ruokaa itselleen. Nääntymisen tunne on todellinen kiireisen iltavuoron jälkeen, ja suolanhimo aamulla on kuin olisi krapulassa. Ok, krapula on myös aika tavallista, ks kohta 3.

2. Ravintolaruokaa on ynpärillä yllin kyllin, mutta aika riittää ranskalaisiin tai nugetteihin. Usein työpaikalta saa ostettua kohtuuhintaista työpaikkaruokaa, mutta tosiasiassa ruokailulle ei jää aikaa, ja todellisuudessa työpaikkaruokailu tarkoittaa sitä, että energiavajetta paikataan iltakymmeneltä keittiön nurkassa ranskalaisten ja majoneesin voimin. Aika ei riitä kunnon ateriointiin, ja näläntunne tulee vasta silloin kun energiatasot ovat todella alhaalla.

3. Ravintola-alan kurimusta paikataan päihteillä, ja päihteet ovatkin paitsi rahareikä, ne paikkaavat myös nälkää. Oluttuopponen ei ole koskaan maistunut niin hyvältä, kuin rankan työpäivän päätteeksi naapurikuppilan baaritiskillä työkaverin seurassa. Ja tähän myös ne ranskalaiset, sillä muutakaan ruokaa ei juuri yöllä ole tarjolla. Työpäivän tuoma kuormitus saa hetken helpotuksen. Työkavereista tulee usein "liian läheisiä", koska heidän kanssa vietetään usein joulut, uudetvuodet, vaput ja viikonloput töissä. On siis helppo valita työpäivän jälkeen tyhjän vuokrayksiön sijasta oluttuoppi, tupakka ja tuttu työkaveri, kun muut viettävät aikaa perheiden ja ystävien kanssa. Ja ne vapaat, no nehän osuvat samaan aikaan vain muiden alalla olevien kanssa. Viikonloppuvapaat silloin tällöin ovat kyllä lakisääteisiä, mutta niistäkin joissain paikoissa saadaan 'paikallisesti sovittua', että ne ovat su-ma. Itse en tähän olisi suostunut.

Juu, syöminen on kiinni paljon muustakin kuin rahasta.

Mulle on jäänyt ikuisesti mieleen se kesä, kun kunnon kesätöiden puutteessa haksahdin kiertämään Suomea työskentelemällä järjestyksenvalvojana festareilla. Palkka oli suunnilleen kympin tunnissa, edes pyhälisiä ei maksettu, päivät oli pisimmillään yli 16-tuntisia ja niihin sisältyi 2 tai korkeintaan 3 lyhyttä taukoa. Välillä tuli hotkittua jääkaappikylmää einesmakaronilaatikkoa seisten sateessa, kun tuoleja tai edes katosta ei ollut. Aina ei ollut jääkaappiakaan, vaan silloin täytyi vetää karkkia, suklaata, kuivalihaa ja muuta sellaista, mikä säilyi hyvin ja jonka syötyään jaksoi taas hymyillä asiakkaille. Majoitus oli jossain koulun jumppasalissa omilla ilmapatjoilla ja unet jäi tosi vähiin. Kaiken kruunasi aamuyöllä lähtenyt yhteiskuljetus kotiin, jonka aikana jotkut lyhempää päivää tehneet ryyppäsi ja melusi niin että muut ei saanut nukuttua. Koita siinä sitten kotiin päästyäsi laittaa terveellistä ruokaa juureksista ja kuivatuista pavuista, kun elämä on perseestä eikä jaksa mitään. Ja muutaman vapaapäivän jälkeen pitäisi jaksaa taas seuraavat festarit... Nostan kyllä hattua niille, jotka jaksaa tuollaista sortumatta roiskeläppiin ja muuhun halpaan paskaan.

Edelliset kommentit kuvaavat kyllä hyvin palvelualaa ja siihen kytkeytyviä ongelmia. Eli ei pelkästään se rahan puute aiheuta ongelmia ravitsemuksessa, vaan kyseessä on isommat ongelmat, etenkin jos tilanne jatkuu samanlaisena vuodesta toiseen. Nuorena pari vuotta eineksiä, kaljaa ja huonot yöunet vielä kestää, mutta mitäs kun ikämittari alkaa näyttää neljääkymppiä.

Serkkuni on palvelualalla töissä, valittaa jatkuvasti ettei rahaa ole. Lapset on kuitenkin päästä varpaisiin puettu uusiin merkkivaatteisiin.

Tappaako se koira mielestäsi pitäisi siinä vaiheessa, jos työt vähenee?

Ruokamenot on ainoa mistä voi nipistää jos tulee yllättäviä rahamenoja. Suurin kuluerä on asuminen, yllärinpyllärinä energia ja bensa. Pienituloisella ei ole hirveästi puskuria jos pesukone hajoaa tai lemminki sairastuu. Joillakin vielä opintolainan takaisinmaksu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silti Suomessa on niitä, noiden mielestä palkkoja pitäisi laskea tai ei ainakaan nostaa. Kunhan sikarikkaat saavat porsastella rauhassa!

Palsta on täynnä niitä, joiden mielestä heillä on oikeus elää samanlaista elämää kuin sikarikkaat.

Jeps. Ja sitten itketään kun raha ei enää kuun lopussa riitä ruokaan, kun on ensin maksettu uuden auto osamaksu, kallis kuntokeskusjäsenyys, käyty erikoiskahvilla harva se päivä, lyhennetty Japanin matkalla tehtyä luottokorttivelkaa ja ruokittu 3 hevosen kokoista koiraa...

Auto maksoi 500 euroa (pakollinen, koska bussiyhteyttä työpaikalle ei ole), kuntosaleja en ole nähnyt kuin ulkoapäin, kahvia en juo ja matkustanut olen viimeksi 30 vuotta sitten Ruotsiin päiväksi eikä ole kolmea hevosenkokoista koiraa. Varakkaat eivät tiedä mitään köyhempien elämästä. Elämään ei kuulu alkoholi, ei tupakka, eivät kampaamot, kosmetologit, eivät matkat, eivät juhlat, eivät lehdet, Netflixit, kalliit puhelimet, ostoksilla käynnit tai minkäänlainen huvittelu ilmaisia kävelylenkkejä ja kirjastoa lukuunottamatta. Silti mitään toisten elämästä tietämättä, syytetään tuhlailevasta elämäntavasta. Että viitsittekin.