Miten saisi laihdutuksen alkuunsa?

Samoissa kuopissa ollaan täällä. Että mielellään kuulisin myös vinkkejä! Turhauttaa tämä että tietää mitä pitäis tehdä, mutta ei saa itseään tekemään yhtään mitään. Vähän sellanen että en tiedä mistä enää alottaa. Useita muitaki asioita elämässä mitkä vie huomiota ja välillä tuntuu että niistä muista asioista riippuvat asiat (esim opiskelu) toimii "hyvänä tekosyynä" olla sit vaiks lähtemättä salille/lenkille/you name it. Miten itseään oikeasti saa otettua niskasta kiinni? Mitä keinoja siinä voi käyttää? (Uhkailu, lahjominen, perättömät lupaukset ;) )

Täytyy oikeesti haluta sitä muutosta, silloin se onnistuu.

Hyvä suunnittelu on tärkeää. Kannattaa merkitä kalenteriin päivät ja tarkat ajat milloin urheilee, ettei siirrä salia tai lenkkeilyä aina myöhemmäksi. Kotiin kannattaa ostaa paljon terveellisiä naposteltavia ja välttää kotiin herkkujen tuominen. Töihin aina omat eväät. Täytyy syödä säännöllisesti, muuten illalla ahmii paljon kun keho ei ole päivällä saanut energiaa. Itse tykkään liikkua aamuisin, koska helposti iltapäivällä siirtää lenkkeilyä illemmaksi eikä sitten enää jaksa kun on kiva katsella telkkaria ja rentoutua :)

Mulla sama ongelma. Olen todennut että se on motivaation puutetta, sitä riittää niin kauan kuin on helppoa mutta ei enää kun oikeasti pitäisi kieltäytyä esim herkuista. Silloin tulee ne ajatukset että mikä kiire tässä on laihduttaa, kuka mua siihen pakottaa jne.

Tää on jotenki itelle vähä kakspiippunen juttu. Haluan kyllä kovasti, mutta tuntuu että oon identifioitunu lihavaksi jo niin kauan että sen ajatusmallin muuttaminen on jo hankalaa. Tai ylipäänsä ajatus siitä että jopa minä voisin olla hoikka (kovalla työnteolla tietty). Ja nyt on vähän pakka levällään että mitä ihmettä minä teen ja mistä aloitan. :/

T.2

Itse aloittaisin tekemällä hyvää, mutta terveellistä ruokaa. (esim. maukkaita salaatteja) ja etsisin itselle mieluisia liikuntamuotoja, joiden tekeminen ei olisi pakkopullaa vaan hauskaa. Tekisin elämänmuutoksesta mahdollisimman miellyttävän siis.

Outo kysymys. Saada alkuunsa? Saada alkuun.

Kannattaa tehdä muutoksia ruokavalioon niin kauan, ettei uudenlainen ruokailu tunnu "pakolta". Ei kukaan käske syömään aamuisi juuri puuroa, tai että ruokailukertoa tulisi olla 6 päivässä. Esimerkkeinä ihan noi vaan siis. Jokaisen keho on niin erilainen mitkä jutut toimii.

Ihan ekana kyllä selvittäisin onko taustalla esim. tunnesyömistä. 

[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 22:01"]

Kannattaa tehdä muutoksia ruokavalioon niin kauan, ettei uudenlainen ruokailu tunnu "pakolta". Ei kukaan käske syömään aamuisi juuri puuroa, tai että ruokailukertoa tulisi olla 6 päivässä. Esimerkkeinä ihan noi vaan siis. Jokaisen keho on niin erilainen mitkä jutut toimii.

Ihan ekana kyllä selvittäisin onko taustalla esim. tunnesyömistä. 

[/quote]

Syön kun on tylsää, syön kun on surua, syön kun masentaa, lisäksi mies tulee myöhään töistä ja syö silloin vasta päivän aterian. Tulee itsekin syötyä samaan aikaan vaikka olen jo syönyt päivän ateriat.

ap

Tee yksi muutos mihin voit sitoutua, vaikka säännöllinen ateriaväli, ruokailu aina samaan aikaan ja puolita annos. Sitten kun tämä on normaali tapa toimia, tee jotain uutta. Tsemppiä!

Juuri kuin viestissä 11, tee vähän muutosta kerrallaan. Liikuntaa ei ole pakko lisätä heti ollenkaan. Vähennä annoskokoja. Kun miehesi syö, voisitko syödä kaverina vaikka aiemmin valmistamasi hedelmäsalaatin? Suunnittele ruokia etukäteen, niin ei tule tarvetta hakea roskaruokaa. Jos pakko hakea, käy subilla siellä on ihania salaatteja eikä puolikkaassa kanapatongissakaan paljoa kaloreita ole ;) Tee itsesi kanssa sopimus että kokeilet 2 viikkoa, tulokset motivoi sitten jatkamaan! Minä aloitin näillä eväillä lauantaina, toistaiseksi motivaatio vielä tallella...

Saman asian kanssa painiva. Kerran aiemmin laihduttanut, vuosikausia pakka pysyi kasassa, mutta sitten tapahtui todella paljon liikaa elämässä ja huomasin, että paino nousi lähes lähtökuoppiin parissa vuodessa. Huoh. Keväällä havahduin tähän, kun heräsin taas elämään....
Päätin nyt etten laihduta. En tee tarkkoja suunnitelmia, en epätoivoisesti ala säätämään. Se voi toimia joillekin, mulle ei nyt. Kokokieltäytyminen ei ole mun juttu.
Oma ongelmani alkaa klo 18 kun tulen kotiin. Tai ei siinäkään. Syön lasten kanssa normiruokaa. Siinä kohdassa pitäisi lopettaa. Mutta sitten "salaa" napsin ylijäämiä kun laittelen ruokia jääkaappiin jne. Illalla otan iltapalan (joka ok) ja iltamyöhällä, kun muu perhe nukkuu ja otan tarvitsemani aivolevon, popsin kaikenlaista. Sama jos viikonloppuna on ollut hyvä illallinen ja sen kanssa pari lasia (ei enempää!) viiniä - tulee "nälkä", siis suomeksi mieliteko ja syön leipää, karkkia jne. Yritin ensin lopettaa tämän tavan kuin seinään. Ei onnistu nyt. Joten päätin, että mulle sopii, kun pysähdyn miettimään, onko just kaapista ottamaisillani paras vaihtoehto vai oisko siellä jotain kevyempää, vähäisempää jne. En siis kiellä itseltäni napostelua. Yhä useammin ja useammin saan otettua vaikka vain kourallisen pähkinöitä tai hedelmän tmv ja joskus en ota mitään. Paino lähti laskuun, eilen totesin mun ykköstyöhousuista, että roikkuu pahasti :).
Korostan, että joillekin sopii tiukkuus "Jutan tyyliin". Mulle tässä ja nyt ei. Aiemmin toimi kyllä. Kaipaan itselleni armoa ja sallimista, ja se toimii nyt. Omien tuntemusten mukaan siis.

Oletko harkinnut nutrausta alkuun? Sitten jatkaisi terveellisellä ruokavaliolla? Tai laihdutusta tukevia pillereitä jotka veden kanssa täyttää vatsaa ennen syömistä? Ehtii tottua pienempiin annoksiin?

Ja 13 jatkaa. Liikunta EI laihduta itsessään. Usein käy niin, että liikunta lisää ruokahalua kun keho tarvitsee energiaa eli jos liikunnalla aloittaa laihduttamisen, täytyy kiinnittää erityistä huomiota syömiseen. Jos syöminen on hakusessa pahasti, en lähtisi ihan heti isosti liikkumaan. Pikkuhiljaa sitäkin, samaan tahtiin kun uusi syömisrytmi ja tapa löytyy...

Muakin ahdistaa omat kilot. Olen sairaalloisen lihava, mutta nämä saatanan läskit ei vaan katoa, päinvastoin.

Olen jo yli vuoden syönyt aamupalan, lounaan, välipalan ja päivällisen. Lisännyt siis ruokailukertoja huimasti verrattuna entiseen. Juon vettä nykyään pari kolme litraa päivässä, kahvia vain aamuisin kupillisen tai kaksi. Lounas on _aina_ jotain kevyttä, kuten itse tehty salaatti ja oliiviöljykastike tai kasvissosekeitto ja raejuustoa tms. Aamupalana jotain proteiinia ja hyvää rasvaa, esim maustamaton jogurtti ja marjat tai smoothie tms. Väliapalana hedelmä. Päivällisellä tavallista kotiruokaa. Mutta en vain laihdu tällä. Ehkä mun pitäisi sitten olla kokonaan syömättä tai jotain, ahdistaa. Ja ärsyttää. Nyt oon niin kypsä näihin kiloihini, että syön ihan surutta sokeria -ja lihon entisestäni :( Ttu.

#16 - ei se laatu vaan se määrä. Huomioitko kaikki "lusikalliset" ja "maistiaiset" jne. Otatko päivällistä santsin? Näistä piilojutuista kertyy helposti sen verran, että paino ei lähde laskuun. Yritä tarkkailla itseäsi. Sano vaikka ääneen, mitä olet laittamassa suuhusi. Tietoisuus on kaiken a ja o. T. #13.

Mäkin suosittelen säännöllisyyttä ja sisuuntumista. Pudotin n. 30 kg runsaassa kahdessa vuodessa. 

Lisäsin arkiliikuntaa ja se oli helppo toteuttaa, samoin päivittäiset lenkit. Muutin tietysti ruokailiutottumuksia ja koska tykkään kokata uusien juttujen opettelu oli kivaa ja antoi motivaatiota. En punninnut ruokia, en laskenut kaloreita, en toteuttanut mitään ohjelmaa tai dieettiä. Tarkoitus oli saada pysyvää parannusta elämään. Jos jotain ruokavaliota noudatin, niin kai lähinnä diabeetikkojen hyviä ruokatottumuksia (tajusin tämän vasta vuosia myöhemmin). Kun repsahdin, en tehnyt siitä mitään hirveää itseinho-numeroa, vaan hammasta purren päätin, etten repsahda enää "huomenna". Kävin vaa'assa kerran viikossa, aina samaan aikaan, ja kirjoitin painon almanakkaan. Kun aikaa kului saatoin nähdä tuloksia ja se antoi mielihyvää ja motivaatiota jatkaa. 

Mutta paljon joutui ponnistelemaan henkisesti, kannustin itseäni ties millä mainoslauseilla ja sananparsilla :) Sain lähipiiriltä kannustusta ja kehuja, ja se oli ihan ensiarvoista.

Tuosta ajasta on jo vuosia. Kilot ovat pysyneet poissa, mutta perheemme noudattaa suunnilleen samanlaista ruokavaliota kuin se, mihin siirryimme kun aloin pudottaa painoa. 

Tsemppiä ja kärsivällisyyttä, ap ja muut! Tahdonvoimalla on iso merkitys ja se, että voittaa huonoja tapoja, antaa mielihyvää ja kasvattaa itsetuntoa. Siitä pitää ottaa kaikki irti! :) Ja jos tykkää hyvästä ruuasta, ei missään nimessä pidä alkaa vetää mitään tylsää ja yksitoikkoista, vaan edelleen syödä hyvin ja monipuolisesti. Sokeri kannattaa tietysti lopettaa kokonaan, koska se parantaa makuaistia ja ruuasta tulee vielä isompi nautinto. 

16: Ootko käynyt lääkärissä mittauttamassa esim. kilpirauhasarvot? Entä oletko tarkistanut esim. Kalorilaskurilla rai jollain appsilla, ettet syö liikaa/liian vähän?

Suosittelen karppausta. Mieliteot katoaa, joten on helpompaa kun ei ole hiilarihimoja. Ottakaa selvää miten se tehdään oikein, ei siis hulluna proteiinia, vaan paljon kasviksia, luonnollisia rasvoja kuten voi, pähkinät, siemenet. Luonnonjoghurttia, marjoja jne. Nykysuositukset tulevat menemään tähän suuntaan pikkuhiljaa, vaikka vielä hiilarivoittoista eri tahot suosittelee. Itse sairastuin syömällä liikaa sokeria ja viljatuotteita ja laihdutusyritykset vähärasvaisella "ruisleipää suosivalla" olivat tuskaa.

Laihdutin 20 kg hiljattain. Nyt kun alkoi kesäloma, olen syönyt PÄIVITTÄIN herkkuja, En kestä.
Kiloja on tullut 4 lisää. Auttakaa.