Lue keskustelun säännöt.
Pahimmat "tää ei kai haittaa"-kokemukset
Eli mitä härskiä ihmiset on tehny koska "ei se haittaa".
Kommentit (3103)
Vierailija kirjoitti:
Vuosia sitte puolituttu kysyi, voisinko hakea hänelle työpaikkani tehtaanmyymälästä tuotteita. Haluaisi antaa niitä joululahjaksi kavereilleen. Sain hyvät alennukset.
Sopi minulle ja kysyin, että paljollako hän haluaa tuotteita ostaa. Sadalla eurolla, asia ok. Osa oli toivottuja tuotteita ja loput olisivat sellaisia mitä sillä hetkellä edullisesti saisi.
Kipaisin kaupassa. Maksoin. Kuskasin täpötäyden kassin kotiin. Jokunen päivä myöhemmin sovimme treffit kahvilaan ja kiikutin kassin sinne. Tämä henkilö kiitteli, otti kassin ja poistui paikalta. Maksan jossain vaiheessa, nyt ei ole rahaa. Ei varmaan haittaa.
Järkytyin niin, etten osannut sanoa mitään. Ei edes tarjonnut vaivannäöstä kahveja. Mietin kuihtunutta tiliäni, että kuinhan tässä loppukuun elelis joulun ja uudenvuoden kera.
Silloin tällöin näin häntä ja aina pahoitteli ja valitteli rahapulaa. Sain kuitenkin seuravan viiden vuoden aikana 50e. Sitten luovutin ja totesin, että anna olla. En jaksanut kuunnella voivottelua loputtomiin. Pari kolme vuotta siitä hän antoi pari kassillista käytettyjä vaatteita.
Siksi raha tuleekin pyytää etukäteen, koska näitä toisten hyväksikäyttäjiä on yllättävän paljon.
Mulle kävi kerran niin, että olin yhdelle kaverille pienen summan velkaa jostain kimppalahjasta. No, annoin tämän rahan käteisenä yhteiselle kaverille joka oli menossa näkemään tätä kimppalahjan organisoijaa. Raha ei milloinkaan mennyt perille, vaan tämä yhteinen kaveri piti sen itse! On tosin peliongelmainen eikä hallitse talouttaan. Mutta en olisi koskaan uskonut häneltä näin epärehellistä toimintaa. Olisi vaan pitänyt laittaa raha tilille eikä luottaa ihmiseen jolla on ongelmia rahankäytön kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahimmat ovat tietyntyyppisten ihmisten loukkaavat kommentit, jotka kuitataan, että missä sun huumorintaju on? Eli ensin loukataan ja sitten loukataan uudestaan, että et edes tajua ottaa v*ttuilua asianmukaisella tavalla eli ns. huumorilla.
Näitä on elämän varrella tullut vastaan muutama ja ovat psykopaatteja järjestään. Kukaan heistä ei ole kovin hyvin pärjännyt, moni on kuollut viis-kuuskymppisenä.
Vierailija kirjoitti:
Pahimmat ovat tietyntyyppisten ihmisten loukkaavat kommentit, jotka kuitataan, että missä sun huumorintaju on? Eli ensin loukataan ja sitten loukataan uudestaan, että et edes tajua ottaa v*ttuilua asianmukaisella tavalla eli ns. huumorilla.
Näitä on elämän varrella tullut vastaan muutama ja ovat psykopaatteja järjestään. Kukaan heistä ei ole kovin hyvin pärjännyt, moni on kuollut viis-kuuskymppisenä.
Mä taas olen kokenut tämän tyyppiset ihmiset suht suosituiksi kaveripiireissään. Jostain syystä mä olen aina joutunut tämän piirteisten (eli veetuilevat ja sitten sanovat sitä huumoriksi) hampaisiin. Mä luulen syynä olevan sen, että musta näkee päällepäin, että oon tunneherkkä. Eli olen näille turvallinen kohde ilkeillä, koska en hyökkää silmille. Harvemmin nämä toisille dominoiville persoonille veetuilee.
Yhtäkin luulin mun kivaksi uudeksi kaveriksi, mutta tarpeeksi sitä veetuilua ja tiuskimista kuunneltuani päätin ottaa etäisyyden.
Vierailija kirjoitti:
Pahimmat ovat tietyntyyppisten ihmisten loukkaavat kommentit, jotka kuitataan, että missä sun huumorintaju on? Eli ensin loukataan ja sitten loukataan uudestaan, että et edes tajua ottaa v*ttuilua asianmukaisella tavalla eli ns. huumorilla.
Näitä on elämän varrella tullut vastaan muutama ja ovat psykopaatteja järjestään. Kukaan heistä ei ole kovin hyvin pärjännyt, moni on kuollut viis-kuuskymppisenä.
Tää menee ohi varsinaisen aiheen mutta mun on pakko kommentoida tätä. Minulla oli ystävä joka harrasti tätä, vertaili itseään minuun korostaen itseään ja asioita missä oli omasta mielestään minua parempi. Myös ulkonäköä vertaili, itse oli ollut nuoruudessaan malli, minä en (ja muutenkin olen ihminen jolle ulkonäkö on toissijainen asia, ennemmin arvostan luonnetta ja älyä), joten oli tosi kiva käydä tämän ihmisen kanssa vaikka saunassa kun kommentoi minun selluliittejä kauhistellen "miten sulla voi olla noin kauheat selluliitit reisissä, kato mulla ei oo mitään vaikka oon sua melkein 10 vuotta vanhempi".
Viimeisen kerran loukkasi minua kun tuli kotiini ja alkoi aukoa kaappeja, pakastinta jne ja kauhistella miten huonossa järjestyksessä ne oli. "Sä oot huono äiti kun sulla on näin sikin sokin kaappi" Minä olen myös yrittäjä jolla on 15 työntekijää, kaksi pientä lasta, puoliso jolla myös oma yritys ja teemme molemmat aivan sairaasti töitä. Ruuhkavuosia eläessä pääasia on että lapset pysyy hengissä ja itsellä firma pystyssä ja leipä työntekijöiden pöydässä. Ja kaverini tiesi että koen huonoa omaatuntoa siitä että en ehdi olla lasteni kanssa niin paljon kun haluaisin ja poden syyllisyydentuntoa tästä. Tämä kaverini on ollut työtön viimeiset 10 vuotta ja hänen lapsensa ovat jo teinejä. Suutuin tästä arvostelusta ja sanoin että miten voit tulla toisen ihmisen kotiin arvostelemaan äitiyttä jonkun kaapin perusteella?! "Hei läppä läppä, etkö nyt huumoria tajua, miten sä oot noin tosikko.." Toi oli viimeinen niitti, olin sitten niin tosikko että tajunnut näiden vitsien huumorisisältöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On muutakin omittavaa kuin materia. Tämä on kyllä p palsta. Aiemman paskan fiiliksen lisäksi tällaistakin sitten.
T. Aiempi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän että moni ajattelee "koltusta" samalla tavalla ja että julkisesti kaveri perustelisi asiaa samalla lailla. Tämä on vaan aivan tyypillistä käytöstä vaan häneltä. Aina tarve omia mulle tärkeät asiat ja sehän se tässä kirpoo enemmän kuin se yksi "kolttu" vaikka myös se. Ja oikeasti kun tiedän 110% että tulee joku kommentti yhden tai kahden käytön jälkeen että olikin vähän huonoa laatua ja puolen vuoden päästä että ei kai mulla enää sitä samaa mekkoa ole haha. Eli kyllä se sitä mekon olemassaoloa nyt valitettavasti latistaa. Ja kyseessä vaate jollaista en pysty ostamaan vuosiin uudestaan joten vtuttaa rahanmeno todella paljon. En tietoisesti kertonut mekosta hänelle mutta olihan se bongannut sen postauksesta. Ärsyttää ja paljon. T. Aiempi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pienituloinen ja sain lahjakortin ihanaan liikkeeseen josta ostin ihanan juhlamekon jota olen kuolannut jo pitkään. Piti laittaa välirahaa mutta lahjakortin avulla just ja just pystyin mekon ostamaan. Ajatukseni oli että käytän sitä kaikissa mahdollisissa isommissa juhlatilaisuuksissa pitkään. No, varakas kaverini sitten näki yhdessä postauksessa mekon ja oli mennyt ostamaan täsmälleen saman. Tiedän että käyttää sitä kerran pari, ei ole hänelle rahasta kiinni eikä ole sen tyyppinen vaate mitä yleensä koskaan käyttää. Laittoi viestin että ostin kans tämän mekon, ei varmaan haittaa. Itse asiassa haittaa. Oisko ollut liikaa pyydetty että mulla olisi ollut "oma" kallis mekko. Jotenkin ärsyttää ihan suunnattomasti. Aina katson sivusta hänen shoppailujaan, ei mitään mahista vastaaviin ostoksiin minkä hän hyvin tietää. Palauttaisin sen mekkoni jos en olisi jo ehtinyt käyttää sitä. Ehkä joku tajuaa harmin.
Itse asiassa en tajua. Ei se sinun kolttuasi huonommaksi tee, että jollakin tuntemallasi henkilöllä on samanlainen. Monilla tuntemattomillakin on.
Enpä oikein usko, että kuvailemallasi vauraalla henkilöllä olisi aina tarve kopioida köyhälle tärkeät asiat. Jos olet köyhä, ei sinulla oikein ole kopioimisen väärtiä. Pikemminkin uskon, että ongelma on sinun päässäsi. Nauti mekostasi äläkä mieti mitä muut puuhaavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopetin erään naisen tapailun 5kerran jälkeen. Olimme harrastaneet seksiä 2tapaamisesta lähtien mutta minulla ei seissyt kunnolla ja siitä ei oikein tullut mitään. Luulin jo että impotenssi iskenyt eron jälkeen kun olin 2vuotta yksin. Sitten tapasin nykyisen naiseni ja vehje todellakin seisoo ja seksi sujuu hienosti. Hän on kyllä nätimpi ja hoikka. Taitaa sillä ulkonäölläkin olla jotain psykologista merkitystä?
Tottahan tuo on,mutta ei sitä saa sanoa ääneen,varsinkaan tällä palstalla.
Täällä jokaisella on se "mun mies rakastaa mua juuri sellaisena kuin olen".
Tuntuu pahalta sanoa näin, mutta neidin ylipainosta tuli ainakin minulle häiriötekijä. -Hänellä oli painoa liikaa silloinkin kun me tapasimme ensi kerran, mutta hän kertoi käyvänsä salilla ja pudottavan painoa ahkerasti. Oli kuulemma pudottanut jo kymmeniä kiloja. Sitten kun aloimme tapailemaan, huomasin hänen käyttävän paljon alkoholia, syövän valtavia annoksia rasvaista ruokaa ja jääkaappi oli jatkuvasti täynnä suklaata, olutta, lihapiirakoita, makkaraa jne jne. Tämä ihminen ei laihtunut kiloakaan ja salikorttikin oli vain silmänlummeeksi. Se nyt vain on niin, että liika ylipainoisuus tappaa ainakin meikäläisen silmissä intohimon ja halun seksiin ja hyvänäpitämiseen. Kun toinen on iso kuin valas, häntä ei voi ottaa edes syliin.
Ihmisenä hän oli kiva ja fiksu, mutta se valtava ruhon koko... Minä en voinut omistaa elämääni valheelle näyttelemällä pitäväni hänen vartalostaan, ruhostaan. Ei ihmisen tarvitse olla valokuvamalli, en minäkään ole, mutta omasta terveydestä, siisteydestä ja ulkonästä pitäisi huolehtia sen verran että ihmiset eivät käännä katsettaan pois kohdatessaan kadulla kuten hänen kohdallaan kävi.
hah, jäit kiinni. ei suklaata säilytetä jääkaapissa, trolli 🤣🤣🤣
Englantilaiset appivanhempani pitävät suklaarasi at pakkasessa, kyllä ihmettelin mielessäni ekana jouluna kun kivikovaa kylmää suklaata tarjottii n sieltä suoraan 😲
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koirallani oli jossain vaiheessa vaihe, että oli kauhean ärhäkkä muita koiria kohtaan.
Tein sitten päätöksen, etten päästä koiraani lähellekään muita koiria. Ulkoillessa huusin jo kaukaa, että varokaa.
Koirani on suht pieni eikä ole vaarallisen näköinen, niin moni halusi tuoda oman koiransa haistelemaan, vaikka kielsin. "Ei kai haittaa" "ihan oikeasti varo!" Ja rähähti heti.Ja nyt älkää koiraihmiset hyökätkö, että kouluta. Yritettiin kyllä ja tää oli aikaa ennen nettiä, että tiedonsaantikaan ei ollut ihan mitä nyt. Pidettiin hihnassa lyhyellä ja varoitin hyvissäajoin että varokaa.
En myöskään lasten uskaltanut antaa silittää tuon arvaamattoman käytöksen vuoksi, niin siitäkin tuli jotain "no onpas se nyt vaarallinen" naureskelua.Ihmiset on typeriä. Minun koirani on rauhallinen, mutta tottakai saattaa provosoitua ärhentelystä ja kukkoilusta. Moni varsinkin vanhempi ihminen harrastaa sitä, että yrittää viedä sitä omaa rähisevää ja pelosta räksyttävää koiraansa muiden koirien luo. Tyyliin hyssytellään "ei ole mitään hätää, katso nyt, siinä on kiva kaveri" ja koira on ihan stressaantunut ja peloissaan.
Tapasin kerran erään puolitutun miehen ollessani koirani kanssa liikenteessä ja hän oli oman koiransa kanssa, jota en ollut koskaan nähnyt.
Koira oli aika hurjan näköinen: toinen silmä valkoinen (ilmeisesti sokea?) ja korvasta puuttui pala. Hyvä kun kerettiin moikat sanomaan, niin koira sinkaisi saman tien omaa koiraani kohden ja jäi siihen hihnan varaan kahdella jalalla riuhtomaan, murisemaan ja näyttämään hampaita. Lähdettiin tietty heti perääntymään, mutta tämä mies lähtee seuraamaan ja juttelee ihan normaalisti tyyliin "onpas tänään lämmin, kyllä se kevät sieltä vihdoin tuli".
Oma koirani ei ole onneksi provosoituvaa, tai pelästyvää tyyliä, katseli vaan ihmeissään, toisen koiran mielipuolista rimpuilua ja korskumista kuristuessaan pantaansa. Koira oli suht pieni, eli mies sai pidettyä sen kyllä hyvin yhdellä kädellä aisoissa, mutta mies ei reagoinut mitenkään tuohon raivokohtaukseen, puhui vielä sille tyyliin "katso Lissu, siinä on kaveri! Niiiiin kaveri!"
Mikä ihmeen idea oli jäädä siihen juttelemaan ja vielä ottamaan askeleita kohti, kun ollaan selkeästi perääntymässä? Vie se raivopäinen koirasi nyt muualle siitä. Vaikka mun koira oli rauhallinen, niin kyllä siinä jo ihmisetkin pelästyy jos koira käyttäytyy, kuin riivattu. Jos itse omistaisin tuollaisen otuksen siirtyisin varmaan ihan suosiolla heti toiselle puolelle katua, jos näen jonkun tulevan vastaan ja huitoisin moikat sieltä.
Ei tullut edes sitä "tää ei kai haittaa", kun tyyppi ei näyttänyt tajuavan, että tuossa oli edes mitään ongelmaa.
Itselleni näitä "ei kai se haittaa" - tapauksia on päässyt kertymään.
Tässä vastenmielisimmät:
- Eräs vanha humalainen ukko sanoi aviomiehelleni: "eihän se mitään haittaa jos vaimosi (minä) tulee viereeni istumaan (lääpittäväksi ja kähmittäväksi) vähäksi aikaa?"
- "Eihän sen saa haitata vaikka S sai kunnian sinun tekemästäsi työstä, hän on joutunut kokemaan niin kovia entisessä työpaikassaan." (Se ilmeisesti oikeutti myös hänen tekemiensä virheiden laittamisen minun syykseni, ja minun vahingokseni tehdyn mollauskampanjan, etten saisi enää töitä?)
- "
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kämppis päästi kaverinsa nukkumaan minun sänkyyn, kun olin vanhemmilla yökylässä! Ei edes lakanoita vaihtanut tai pessyt. Sanoi vaan että "Ei varmaan haittaa". Tälle kaverille sanoin sitten asiasta seuraavalla vierailulla ja hän oli pahoillaan. Oli luottanut kämppikseni sanaan.
Mun huonekaveri oli antanut meidän toisen kämppiksen nukkua mun sängyssä kun olivat kännänneet pitkään. Ihmettelin palattuani (viikon lomalta) kun sänkyni haisi ummettuneelle. Kävi ilmi että tämä kämppis (nainen) usein kastelee sänkynsä kännissä ja oli vissiin käynyt nytkin vahinko jota eivät olleet edes huomanneet saati että olisivat yrittäneet jotenkin korjata tilanteen 🙄 kiva sitten patjaa yrittää jotenkin pestä kun ei ollut uuteenkaan varaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Venäjä hyökkää kohta Suomeen jos me mennään NATOo!! Liittyminen on estettävä jos haluamme että meidän miehiä ei tapeta ja naisia raiskata. HERÄTKÄÄ HEI IHMISET!!!!
Mihin NATO-maahan Venäjä on hyökännyt? Aivan
En usko että tulevassa sodassa johon joudumme ja sen alkamisessa on Venäjällä mitään osaa eikä arpaa, mutta silti se tulee syttymään. Mietis mikä skenaario tämän mahdollistaa?
Jaaha, päästikö jalkapuoli isoisäsi sinut taas palstalle kailottamaan uskoasi? Ketä se kiinnostaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kämppis päästi kaverinsa nukkumaan minun sänkyyn, kun olin vanhemmilla yökylässä! Ei edes lakanoita vaihtanut tai pessyt. Sanoi vaan että "Ei varmaan haittaa". Tälle kaverille sanoin sitten asiasta seuraavalla vierailulla ja hän oli pahoillaan. Oli luottanut kämppikseni sanaan.
Mun huonekaveri oli antanut meidän toisen kämppiksen nukkua mun sängyssä kun olivat kännänneet pitkään. Ihmettelin palattuani (viikon lomalta) kun sänkyni haisi ummettuneelle. Kävi ilmi että tämä kämppis (nainen) usein kastelee sänkynsä kännissä ja oli vissiin käynyt nytkin vahinko jota eivät olleet edes huomanneet saati että olisivat yrittäneet jotenkin korjata tilanteen 🙄 kiva sitten patjaa yrittää jotenkin pestä kun ei ollut uuteenkaan varaa...
Mulle kävi samalla tavalla. Nostin metelin.
Ihan samalla tavalla.
Olin kämppikselle tosi vihainen. Syyllinen oli yhden poikaystävä. Sanoin, kun näin miehen, lompakko auki tai pois täältä. Kaikki oltiin pa ja tää, kenen poikaystävä oli, ilmoitettiin poikaystävä ei saa enää tulla tänne, ennen kuin on maksanut uuden patjan.
Pesin patjan yhtenä aamuna, kun olin viikonlopun poissa ja kuivui viikonlopun. Oli ihan ok.
Poikaystävää ei enää näkynyt
Vierailija kirjoitti:
On muutakin omittavaa kuin materia. Tämä on kyllä p palsta. Aiemman paskan fiiliksen lisäksi tällaistakin sitten.
T. Aiempi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän että moni ajattelee "koltusta" samalla tavalla ja että julkisesti kaveri perustelisi asiaa samalla lailla. Tämä on vaan aivan tyypillistä käytöstä vaan häneltä. Aina tarve omia mulle tärkeät asiat ja sehän se tässä kirpoo enemmän kuin se yksi "kolttu" vaikka myös se. Ja oikeasti kun tiedän 110% että tulee joku kommentti yhden tai kahden käytön jälkeen että olikin vähän huonoa laatua ja puolen vuoden päästä että ei kai mulla enää sitä samaa mekkoa ole haha. Eli kyllä se sitä mekon olemassaoloa nyt valitettavasti latistaa. Ja kyseessä vaate jollaista en pysty ostamaan vuosiin uudestaan joten vtuttaa rahanmeno todella paljon. En tietoisesti kertonut mekosta hänelle mutta olihan se bongannut sen postauksesta. Ärsyttää ja paljon. T. Aiempi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pienituloinen ja sain lahjakortin ihanaan liikkeeseen josta ostin ihanan juhlamekon jota olen kuolannut jo pitkään. Piti laittaa välirahaa mutta lahjakortin avulla just ja just pystyin mekon ostamaan. Ajatukseni oli että käytän sitä kaikissa mahdollisissa isommissa juhlatilaisuuksissa pitkään. No, varakas kaverini sitten näki yhdessä postauksessa mekon ja oli mennyt ostamaan täsmälleen saman. Tiedän että käyttää sitä kerran pari, ei ole hänelle rahasta kiinni eikä ole sen tyyppinen vaate mitä yleensä koskaan käyttää. Laittoi viestin että ostin kans tämän mekon, ei varmaan haittaa. Itse asiassa haittaa. Oisko ollut liikaa pyydetty että mulla olisi ollut "oma" kallis mekko. Jotenkin ärsyttää ihan suunnattomasti. Aina katson sivusta hänen shoppailujaan, ei mitään mahista vastaaviin ostoksiin minkä hän hyvin tietää. Palauttaisin sen mekkoni jos en olisi jo ehtinyt käyttää sitä. Ehkä joku tajuaa harmin.
Itse asiassa en tajua. Ei se sinun kolttuasi huonommaksi tee, että jollakin tuntemallasi henkilöllä on samanlainen. Monilla tuntemattomillakin on.
Enpä oikein usko, että kuvailemallasi vauraalla henkilöllä olisi aina tarve kopioida köyhälle tärkeät asiat. Jos olet köyhä, ei sinulla oikein ole kopioimisen väärtiä. Pikemminkin uskon, että ongelma on sinun päässäsi. Nauti mekostasi äläkä mieti mitä muut puuhaavat.
Lainaustapasi on niin omintakeinen, että on hankala huomata mihin vastaat. Kaikki muut palstalla lainaavat alle, sinä ylle.
En edelleenkään tiedä mitä sinulla olisi sellaista omittavaa, että varakas kaverisi olisi aina sinulta omimassa. Vaikutat jotenkin raskaalta ja herkästi loukkaantuvalta ihmiseltä. Ei se ole sinulta pois, jos jollakin on samanlainen mekko kuin sinulla. Jos taatusti uniikkia mekkoa kaipaat, niin joudut ompelemaan sen itse.
Nauti nyt vaan siitä koltustasi täysillä, äläkä vilkuile niin paljoa mitä muut tekevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän että moni ajattelee "koltusta" samalla tavalla ja että julkisesti kaveri perustelisi asiaa samalla lailla. Tämä on vaan aivan tyypillistä käytöstä vaan häneltä. Aina tarve omia mulle tärkeät asiat ja sehän se tässä kirpoo enemmän kuin se yksi "kolttu" vaikka myös se. Ja oikeasti kun tiedän 110% että tulee joku kommentti yhden tai kahden käytön jälkeen että olikin vähän huonoa laatua ja puolen vuoden päästä että ei kai mulla enää sitä samaa mekkoa ole haha. Eli kyllä se sitä mekon olemassaoloa nyt valitettavasti latistaa. Ja kyseessä vaate jollaista en pysty ostamaan vuosiin uudestaan joten vtuttaa rahanmeno todella paljon. En tietoisesti kertonut mekosta hänelle mutta olihan se bongannut sen postauksesta. Ärsyttää ja paljon. T. Aiempi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pienituloinen ja sain lahjakortin ihanaan liikkeeseen josta ostin ihanan juhlamekon jota olen kuolannut jo pitkään. Piti laittaa välirahaa mutta lahjakortin avulla just ja just pystyin mekon ostamaan. Ajatukseni oli että käytän sitä kaikissa mahdollisissa isommissa juhlatilaisuuksissa pitkään. No, varakas kaverini sitten näki yhdessä postauksessa mekon ja oli mennyt ostamaan täsmälleen saman. Tiedän että käyttää sitä kerran pari, ei ole hänelle rahasta kiinni eikä ole sen tyyppinen vaate mitä yleensä koskaan käyttää. Laittoi viestin että ostin kans tämän mekon, ei varmaan haittaa. Itse asiassa haittaa. Oisko ollut liikaa pyydetty että mulla olisi ollut "oma" kallis mekko. Jotenkin ärsyttää ihan suunnattomasti. Aina katson sivusta hänen shoppailujaan, ei mitään mahista vastaaviin ostoksiin minkä hän hyvin tietää. Palauttaisin sen mekkoni jos en olisi jo ehtinyt käyttää sitä. Ehkä joku tajuaa harmin.
Itse asiassa en tajua. Ei se sinun kolttuasi huonommaksi tee, että jollakin tuntemallasi henkilöllä on samanlainen. Monilla tuntemattomillakin on.
Ymmärrän tämän harmin ja luulen että moni muukin joka on saanut kokea millaista on elää vähävaraisena kyllä tietää mistä on kyse.
Itsekin aikoinaan pienemmällä budjetilla elävänä haaveilin hienosta kalliista merkkimekosta. Ei varmasti monen muun tulotasoon edes kallis (n. 200 ja sai aikoinaan ihan Stockalta) mutta silloisessa elämäntilanteessa itselleni saavuttamaton unelma johon en uskonut minulla olevan ikinä mahdollisuutta edes pitkällä säästämisellä. Kerätyt säästöt kun menivät aina johonkin lääkkeisiin, rikkinäiseen kodinkoneeseen ym tärkeämpään, tiedätte kyllä pienellä budjetilla eläneet. Jos olisin saanut lahjakortin jolla olisin voinut ostaa tuon mekon ostettua niin olisihan se ollut itselleni ihan erityislaatuinen asia.
Nyt paremmalla tulotasolla voisin ostaa koska vain tuollaisen mekon ilman että se isommin heilauttaisi budjettiani. Jos pienellä budjetilla elävä tuttuni ostaisi jotakin hänelle todella kallistan ja merkityksellistä, vaikka mekon tai laukun, ei kävisi mielessäkään käydä ostamassa täsmälleen samanlaista perässä.
Minusta kirjoittajan kaverilla kuulosti olevan ehkä tapana korostaa sitä kuinka hänellä on rahaa enemmän kuin muilla ja halusi tempullaan ikäänkuin näpäyttää köyhää kaveriaan joka kehtasi ostaa varakkaiden ihmisten vaatteen. Pääsi näyttämään että eihän tuossa mitään erityistä ole, hänkin voi ostaa samanlaisen koska vaan ja hylätä kaappiin. Paha mieli lienee tullut enemmän tuosta kuin siitä että jollain muulla nyt vain sattuisi olemaan samanlainen mekko.
Minulla on sisarusteni kanssa yhteinen rantamökki, johon kuuluu edellinen saunarakennus. Mökin varaaminen tapahtuu yhteisymmärryksessä.
Varasin mökin yhdeksi viikonlopuksi. Mulla oli kahden päivän etäkoulutus, ja ajattelin että mökillä saan siihen osallistuttua rauhassa, kotona kuitenkin on perheenjäsenet ympärillä ja kaipaavat ruokaa ja ihmettelevät yms. Mökkivarauksen syy oli sisarusteni tiedossa hyvissä ajoin.
No, tuli sitten kyseinen viikonloppu. Veljeni perhe ajoi mökille, koska "ei kai haittaa, kun lämmitetään sauna ja ulkoillaan". No, siinä olivat, vaikka en myöntynytkään, en häätänyt pois. Ehkä just just olisin sen pihalla leikkimisen kanssa vielä pärjännyt, mutta sitten alkoi se sisällä ravaaminen: "Olisiko lapsille mitään välipalaa?", "KeittäISITKÖ (siis mun pitäis) kahvit/kaakaot/iltapuurot lapsille.".
Siinä se mun opiskelurauha sitten menikin. Paremmin se olis kotona teinien kanssa sujunut kuin veljen alle kouluikäisiä palvellessa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sisarusteni kanssa yhteinen rantamökki, johon kuuluu edellinen saunarakennus. Mökin varaaminen tapahtuu yhteisymmärryksessä.
Varasin mökin yhdeksi viikonlopuksi. Mulla oli kahden päivän etäkoulutus, ja ajattelin että mökillä saan siihen osallistuttua rauhassa, kotona kuitenkin on perheenjäsenet ympärillä ja kaipaavat ruokaa ja ihmettelevät yms. Mökkivarauksen syy oli sisarusteni tiedossa hyvissä ajoin.
No, tuli sitten kyseinen viikonloppu. Veljeni perhe ajoi mökille, koska "ei kai haittaa, kun lämmitetään sauna ja ulkoillaan". No, siinä olivat, vaikka en myöntynytkään, en häätänyt pois. Ehkä just just olisin sen pihalla leikkimisen kanssa vielä pärjännyt, mutta sitten alkoi se sisällä ravaaminen: "Olisiko lapsille mitään välipalaa?", "KeittäISITKÖ (siis mun pitäis) kahvit/kaakaot/iltapuurot lapsille.".
Siinä se mun opiskelurauha sitten menikin. Paremmin se olis kotona teinien kanssa sujunut kuin veljen alle kouluikäisiä palvellessa.
Omalle veljelle voi sanoa nyt on mun viikonloppu. On ok, että tulette, mutta en passaa. Päinvastoin, sun pitäis passaa mua.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sisarusteni kanssa yhteinen rantamökki, johon kuuluu edellinen saunarakennus. Mökin varaaminen tapahtuu yhteisymmärryksessä.
Varasin mökin yhdeksi viikonlopuksi. Mulla oli kahden päivän etäkoulutus, ja ajattelin että mökillä saan siihen osallistuttua rauhassa, kotona kuitenkin on perheenjäsenet ympärillä ja kaipaavat ruokaa ja ihmettelevät yms. Mökkivarauksen syy oli sisarusteni tiedossa hyvissä ajoin.
No, tuli sitten kyseinen viikonloppu. Veljeni perhe ajoi mökille, koska "ei kai haittaa, kun lämmitetään sauna ja ulkoillaan". No, siinä olivat, vaikka en myöntynytkään, en häätänyt pois. Ehkä just just olisin sen pihalla leikkimisen kanssa vielä pärjännyt, mutta sitten alkoi se sisällä ravaaminen: "Olisiko lapsille mitään välipalaa?", "KeittäISITKÖ (siis mun pitäis) kahvit/kaakaot/iltapuurot lapsille.".
Siinä se mun opiskelurauha sitten menikin. Paremmin se olis kotona teinien kanssa sujunut kuin veljen alle kouluikäisiä palvellessa.
Et kai alkanut keittämään kahvia ja lapsille puutroja?.
Vierailija kirjoitti:
Olen pienituloinen ja sain lahjakortin ihanaan liikkeeseen josta ostin ihanan juhlamekon jota olen kuolannut jo pitkään. Piti laittaa välirahaa mutta lahjakortin avulla just ja just pystyin mekon ostamaan. Ajatukseni oli että käytän sitä kaikissa mahdollisissa isommissa juhlatilaisuuksissa pitkään. No, varakas kaverini sitten näki yhdessä postauksessa mekon ja oli mennyt ostamaan täsmälleen saman. Tiedän että käyttää sitä kerran pari, ei ole hänelle rahasta kiinni eikä ole sen tyyppinen vaate mitä yleensä koskaan käyttää. Laittoi viestin että ostin kans tämän mekon, ei varmaan haittaa. Itse asiassa haittaa. Oisko ollut liikaa pyydetty että mulla olisi ollut "oma" kallis mekko. Jotenkin ärsyttää ihan suunnattomasti. Aina katson sivusta hänen shoppailujaan, ei mitään mahista vastaaviin ostoksiin minkä hän hyvin tietää. Palauttaisin sen mekkoni jos en olisi jo ehtinyt käyttää sitä. Ehkä joku tajuaa harmin.
Mä en jaksa stressata ja kytätä mitä vaatteita mua köyhemmät ystäväni ostavat ja käyttävät enkä myöskään mitä itseäni rikkaammat ystäväni ostavat ja käyttävät. Menisi niuhotuksen puolelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sisarusteni kanssa yhteinen rantamökki, johon kuuluu edellinen saunarakennus. Mökin varaaminen tapahtuu yhteisymmärryksessä.
Varasin mökin yhdeksi viikonlopuksi. Mulla oli kahden päivän etäkoulutus, ja ajattelin että mökillä saan siihen osallistuttua rauhassa, kotona kuitenkin on perheenjäsenet ympärillä ja kaipaavat ruokaa ja ihmettelevät yms. Mökkivarauksen syy oli sisarusteni tiedossa hyvissä ajoin.
No, tuli sitten kyseinen viikonloppu. Veljeni perhe ajoi mökille, koska "ei kai haittaa, kun lämmitetään sauna ja ulkoillaan". No, siinä olivat, vaikka en myöntynytkään, en häätänyt pois. Ehkä just just olisin sen pihalla leikkimisen kanssa vielä pärjännyt, mutta sitten alkoi se sisällä ravaaminen: "Olisiko lapsille mitään välipalaa?", "KeittäISITKÖ (siis mun pitäis) kahvit/kaakaot/iltapuurot lapsille.".
Siinä se mun opiskelurauha sitten menikin. Paremmin se olis kotona teinien kanssa sujunut kuin veljen alle kouluikäisiä palvellessa.Et kai alkanut keittämään kahvia ja lapsille puutroja?.
No en todellaakaan. Vastamelukuulokkeet päähän ja luennot jatkui. Ja annoin kyllä palautettakin. ARVAA MUUTEN TISKASIVATKO EDES PUUROKATTILOITAAAN? Sinne ne jäi kuivumaan ja vitutti todenteolla, koska oman ruokahuoltoni olin suunnitellut tiskien minimoimiseksi, kantovedellä tiskaus kun ei oo lempijuttuni.
Ihmettelen tätä juttua. Jos se juhlamekko on oikeasti arvokas, ei sitä ihan mistä tahansa ketjuliikkeistä löydy. Jos olit kuolannut sitä jo pitkään, ei niiden myynti liene kovin suurta, koska mekko säilyi ihanan liikkeen rekillä kuolattavanasi.
Siinä tapauksessa, miten vauras kaverisi ylipäätään löysi saman mekon ostettavakseen? Lukiko postauksessa mistä mekko löytyy? Miksi menit sellaista siihen kirjamaan? Jos ei lukemut, niin miten kaverisi pystyi saman juhlamekon bongaamaan?