15-40 vuotiaat! Tuleeko teille koskaan surullinen olo, kun.....

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 19:04"]

Ei niinkään se aika vaan se että ihmisarvoni laskee koko aika, ja muutaman vuoden päästä olen jo vanha ruma rupsahtanut akka johon kukaan ei vilkaisekaan, mihinkään työhön ei kelpaa ja mitään hauskaa ei voi tehdä kun on liian vanha. Voi kunpa saisin kuolla ennen sitä hetkeä!

N30

[/quote]Vai olet sinä pian ruma rupsahtanut akka! :D Taidat kyllä olla sitä jo nyt tuolla asenteella, joten minkäs sille sitten voi, rupsahda rauhassa vain. Mä taas olen todella iloisesti yllättynyt, että joskus 38 vuotiasta lähtien ei ole ollut monta päivää etten olisi saanut vierailta ikäisiltäni ja vanhemmilta miehiltä hymyä ja jotkut ovat tulleet jutustelemaan mukavia. Tässä on monella nyt toinen kierros menossa, lapset ovat jo aika isoja, on hyvä työpaikka ja asunto, kaikki on siis kivasti ja mukavaa elämää edessä vaikka kuinka.

Päinvastoin! Itse täytän piakkoin 22 ja olen vain päivä päivältä enemmän innoissani siitä mitä kaikkea minulla on vielä edessä! Sillä eikös se niin mene, että varsinainen elämä alkaa vasta 25:na. ;--)

Tosin omalla kohdallani asiaan vaikuttaa varmasti sekin, ettei nuoruuteni ollut sieltä helpoimmasta päästä, ja työstän vielä tänäkin päivänä jopa vuosikymmenen takaisia ongelmia (mikä on parikymppiselle paljon – puolet eletystä elämästä!), mutta nyt olen – vihdoin ja viimein! – alkanut löytämään suuntaa elämälleni. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen löytänyt jotain mitä todella HALUAISIN tehdä, ja sitä hassua pikku unelmaa tavoitellessa on ollut helpompaa aloittaa korjaustyöt myös muilla elämän aloilla. Ja onnistuin alkuperäisessä suunnitelmassani tai en, tulen 30 ikävuoteen mennessä kuitenkin suurin piirtein tietämään mitä tällä elämällä on minulle tarjottavana, ja silloinen elämäni sitten jatkuukin suht muuttumattomana seuraavat 30 vuotta, mikä on minulle todella lohdullinen ajatus.

Ja jottei tämä viesti jäisi liian totiseksi, niin ei se 60, 70 vuottakaan tarkoita, että elämä olisi "ohi". Muistaakseni viikko sitten TV:stä tuli dokumentti nimeltä Vaimoni on puuma, ja koko dokkarin vanhin nainen olikin se kaikista vetävin daami: 

yli 60 v. en halua elää. Onneksi maksimi iän voi itse päättää 

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 19:48"]

 Ja onnistuin alkuperäisessä suunnitelmassani tai en, tulen 30 ikävuoteen mennessä kuitenkin suurin piirtein tietämään mitä tällä elämällä on minulle tarjottavana, ja silloinen elämäni sitten jatkuukin suht muuttumattomana seuraavat 30 vuotta, mikä on minulle todella lohdullinen ajatus.

[/quote]

Tämä on asenne, joka oli itsellänikin, ja joka näyttää olevan yleinen, vaikka se ei ole ollenkaan totta. Hyvin usein elämä menee täysin uusiksi kolmekymppisenä, ja taas ollaan uuden ja tuntemattoman edessä. Tulee  esimerkiksi työttömyyttä, on pakko opiskella uusi ammatti, tulee lapsia, avioero, muutto uuteen maahan tai toiseen kulttuuriin jne. Omasta kaveirpiiristäni voin sanoa, että hyvin harvalla on elämä ollut sellaista suoraa tietä, että kaikki on siinä iässä valmiina ja sitten vaan olla köllötellään siinä omassa elämässä kunnes kuolema korjaa joku päivä.

23, kaksi lasta ja aloitin juuri opiskelemaan. Maailmaa takana ja enemmän edessä ja kenties saan seurata lukuisia sukupolvia kasvamassa lähellä. Hymyilyttää lähinnä.

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 19:55"]

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 19:48"]

 Ja onnistuin alkuperäisessä suunnitelmassani tai en, tulen 30 ikävuoteen mennessä kuitenkin suurin piirtein tietämään mitä tällä elämällä on minulle tarjottavana, ja silloinen elämäni sitten jatkuukin suht muuttumattomana seuraavat 30 vuotta, mikä on minulle todella lohdullinen ajatus.

[/quote]

Tämä on asenne, joka oli itsellänikin, ja joka näyttää olevan yleinen, vaikka se ei ole ollenkaan totta. Hyvin usein elämä menee täysin uusiksi kolmekymppisenä, ja taas ollaan uuden ja tuntemattoman edessä. Tulee  esimerkiksi työttömyyttä, on pakko opiskella uusi ammatti, tulee lapsia, avioero, muutto uuteen maahan tai toiseen kulttuuriin jne. Omasta kaveirpiiristäni voin sanoa, että hyvin harvalla on elämä ollut sellaista suoraa tietä, että kaikki on siinä iässä valmiina ja sitten vaan olla köllötellään siinä omassa elämässä kunnes kuolema korjaa joku päivä.

[/quote]

Ymmärrän kyllä, että monella ne elämän suurimmat mullistukset osuvat juuri tuohon kolmenkympin pintaan, mutta omalla kohdallani tilanne on se, että minulla on rehellisesti arvioituna kaksi vaihtoehtoa: 1. saavutan unelmani ja elän edes jotenkuten sellaista elämää mistä olen haaveillutkin, 2. en saavuta unelmiani ja jatkan tähänastisella linjalla: pätkätöitä kunnes kuolen. Mikäli en pääse opiskelemaan sitä mitä haluan/opiskeluni eivät sujukaan niin kuin suunnittelin, ei minua kiinnosta opiskella uutta ammattia. Työttömän arki minulle on tuttua jo nyt ja itseasiassa ihan mukavaakin näin lapsettomana sinkkuna, ja eipä sitä noin vain toiseen maahan/eri kulttuurin keskelle muutetakaan tonnityöläisenä/ammatittomana/varattomana. Ja ne lapset ja avioliitot/-erot nyt rajautuvat pois jo ihan aseksuaalisuuteni puolesta.

Pointtini on siis se, että jos loppuelämälle on jo lähtökohtaisesti tarkasti rajatut vaihtoehdot, on helpompaa osua aavistuksissaan oikeaan. 22