15-40 vuotiaat! Tuleeko teille koskaan surullinen olo, kun.....
Ymmärrätte, että elämää voi olla vielä yli puolet jäljellä? Minusta se on jotenkin tosi kauheaa, kun miettii kuinka kauan olen jo elänyt! Jotenkin kauhean pitkä aika....
Kommentit (26)
Olen pian 19-vuotias, mutta tältä on tuntunut varmaan jo yläasteen alusta.... Aina kun mietin mitä kaikkea olen tehnyt, niin tulee sellainen olo, että olen elänyt jo mielettömän kauan enkä todellakaan halua elää samaa aikaa uudestaan.
Ei tule, koska tiedän, että kun tämä maallinen taipale päättyy niin se iankaikkinen onni ja autuus vasta alkaa :)
Minusta elämä on mennyt ihan liian nopeaa ja menee vain koko ajan nopeammin. Menee varmasti vain hetki siihen kun olen vanhainkodissa. Nyt ikää siis vähän päälle 30.
Niin maallinen taipaleemme päättyy kun päivämme on lasketut. Iankaikkinen onno ja autuus on luvattu taipaleemme jälkeen, mutta taival ei saa päättyä omasta tahdostamme ja teoistamme. Silloin helvetti odottaa.
Kyllä. Olen 32-vuoyias ja olen jo pitkäaikaistyötön. Vituttaa kun tietää että se on tätä vielä seuraavat 50 vuotta.
Minä haluan ainakin elää ikuisesti. Ajatus tiedottomuudesta karmaisee. Ei ihminen voi edes oikeasti käsittää omalle kohdalleen sitä, ettei tiedosta enää mitään. Ulkopuolisen näkökulmasta kyllä, mutta ei omastaan.
Olen 41 vuotias ja en haluaisi olla päivääkään nuorempi. En myöskään ajattele mitään turhuuksia ikinä, ei vain ole aikaa ja mielenkiintoa sellaiseen. Päivä kerrallaan ja suunta kohti kivoja asioita, mitä sitä muuta miettimään? En tähän astikaan ole peukaloitani pyöritellyt ja aikaani kattoon syljeskellen käyttänyt. Onkohan sinulla ap vähän liikaa yksinäistä aikaa?
10/11 Älä anna masennuksen ja epätoivon voittaa. Sulla on paljon edessä vielä. Voit olla pitkäaikaistyötön, mutta olet tärkea ihminen siitä huolimatta ja sinua tarvitaan. Voimia...
[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 18:48"]10/11 Älä anna masennuksen ja epätoivon voittaa. Sulla on paljon edessä vielä. Voit olla pitkäaikaistyötön, mutta olet tärkea ihminen siitä huolimatta ja sinua tarvitaan. Voimia...
[/quote]
Kiitos.
Pahimmissa oloissa mietin usein että tässä paskassa rämmitään ehkä vielä 50 vuotta ja masennun lisää. Elämä ei tunnu elämisen arvoiselta ja on tyhjää ja merkityksetöntä. Välillä on hyviä päiviä/hetkiä, jolloin en mieti ajan kulua oikeastaan lainkaan. Tulevaisuuden miettimiseen liittyy aina ahdistus, masennus, pimeys ja synkkyys. Tuntuu että edessäpäin ei ole elämää. N25.
Ei niinkään se aika vaan se että ihmisarvoni laskee koko aika, ja muutaman vuoden päästä olen jo vanha ruma rupsahtanut akka johon kukaan ei vilkaisekaan, mihinkään työhön ei kelpaa ja mitään hauskaa ei voi tehdä kun on liian vanha. Voi kunpa saisin kuolla ennen sitä hetkeä!
N30
Kyllä! Itse olen täyttämässä vasta kaksikymmentä ja mietin, että mahdollisesti 1/4 osa elämästä on eletty. Vanheneminen ahdistaa!
[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 19:04"]
Ei niinkään se aika vaan se että ihmisarvoni laskee koko aika, ja muutaman vuoden päästä olen jo vanha ruma rupsahtanut akka johon kukaan ei vilkaisekaan, mihinkään työhön ei kelpaa ja mitään hauskaa ei voi tehdä kun on liian vanha. Voi kunpa saisin kuolla ennen sitä hetkeä!
N30
[/quote]
Tiedäthän, että kukaan muu ei ajattele sinusta yhtä ilkeästi kuin itse ajattelet.
[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 19:04"]Ei niinkään se aika vaan se että ihmisarvoni laskee koko aika, ja muutaman vuoden päästä olen jo vanha ruma rupsahtanut akka johon kukaan ei vilkaisekaan, mihinkään työhön ei kelpaa ja mitään hauskaa ei voi tehdä kun on liian vanha. Voi kunpa saisin kuolla ennen sitä hetkeä!
N30
[/quote]
Ajatteletko itse vanhemmista naisista noin?
En ole surullinen siitä että elämää on niin paljon jäljellä, vaan siitä että sitä on jäljellä enää niin vähän! Olen 35, ja mulla on vielä niin paljon kokematta. Valmistun kohta uuteen ammattiin, jota rakastan, ja johon en nuorempana olisi ollut kypsä, mutta nyt tuntuu siltä että tää oli tähän elämänvaiheeseen aivan lottovoitto. Edessä on mielenkiintoisia töitä, taloudellisestikin ihan uusi elämä entisen työttömyyden sijasta, kaikenlaista tekemistä. Takana on vaikeita vuosia, mut nyt alkaa helpottaa.
No ei se elämän määrä ratkaise, vaan laatu!