Miten äitisi suhtautuu, jos otat esille jonkun lapsuutesi epäkohdan?

Kuittaa sen sillä, että kyllä meillä on kuitenkin ollut paljon onnellisempi lapsuus kuin hänellä itsellään. Enkä edes tiedä miksi hänen lapsuutensa oli muka niin poikkeuksellisen onneton. Tiedän, että hänellä ei oman äitinsä kanssa koskaan ollut kovin hyvät välit, mutta meillä on kuitenkin ollut kotona väkivaltaa, jatkuvaa muuttoa paikasta toiseen, sairautta ja muutakin surua. Joten ärsyttävää kun vähättelee näitä kaikkia asioita, vaikka siskoni on nykyään narkomaani, ja uskon kyllä että lapsuuden kokemuksilla on ollut vaikutusta asiaan.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 18:22"]

Minun äitini ei suutu, vaan aloittaa todella epäaidon anteeksipyytelyn lässyttävällä äänellä. Syvällisin selitys sille, miksi äitini oli niin omistushaluinen ja kontrolloiva, on "Kun minä vain rakastan sinua niin hirmuisesti!" Äitini ei ole kykenevä minkäänlaiseen itsereflektioon eikä ymmärrä, ettei rakkautta ole se, että tukahduttaa lapsensa kaikki vähäisetkin itsenäistymispyrkimykset.

[/quote]

Ja sinullako on oikeasti sellainen kuvitelma, että kontrolloiva ihminen heti osaisi kertoa sinulle, miksi on sellainen? Jos äitisi ei ole päässyt omien vinksahdustensa kanssa puusta pitkälle, kuinka hän osaisi niitä sinulle selittää, kun ei itsekään tiedä. Se, että lapsi näitä asioita aikuisena kyselee, voi herättää halun pohtia asiaa tai sitten ei - se ei ole muiden vallassa.

Paljon riippuu  siitä, kuinka syvällä omissa harhoissaan kukin on ja kuinka paljon ne haittaavat elämää. Jotta omia ongelmiaan osaisi tunnistaa ja haluaisi niitä selvittää, pitää niistä kärsiä jossain määrin. Oma äitisi on varmaan liian tyytyväinen nykytilaansa, siksi hän ei varmaan edes ymmärrä kysymyksiäsi.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 18:51"]
Kukaan lapsi ei ole vanhemmilleen MITÄÄN velkaa olemassaolostaan.

Toistan: EI MITÄÄN.

Mutta JOKAINEN vanhempi on lapsilleen velkaa hyvän lapsuuden. Jos ei pysty sitä antamaan, on syytä antaa lapsi adoptioon. Jos se lapsi on jo aikuinen ja haluaa puhua kaltoinkohtelusta, niin silloin vanhempi nöyrtyy ja puhuu tasan niin paljon kuin lapsi haluaa ja sen jälkeen pyytää anteeksi ja kysyy, voiko tehdä mitään lapsensa hyväksi nyt kun tämä on aikuinen.
[/quote]

Miljoona yläpeukkua tälle! Puit minun ajatukseni erittäin hyvin sanoiksi.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 19:02"]

Mun aikuinen lapseni halusi keskustella lapsena kokemistaan asioista joista oli jäänyt paha mieli. Mulla oli surullinen olo, pyysin anteeksi ja itkin. Hirvittävää kun en edes muista mitä kaikkea sitä on lapselleen aiheuttanut. Lapsi on nähnyt asiat toisin ja kantanut pahaa oloaan vuosikaudet. En koskaan voi antaa itselleni anteeksi sitä että lapseni on joutunut kärsimään. Lapselle joku aikuisesta pieneltä tuntuva asia voi olla hirveän traaginen. 

[/quote]

Tämä on totta ja siltä eivät voi välttyä edes parhaimmat kasvattajat ja heidän lapsensa. 

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 19:36"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 18:51"] Kukaan lapsi ei ole vanhemmilleen MITÄÄN velkaa olemassaolostaan. Toistan: EI MITÄÄN. Mutta JOKAINEN vanhempi on lapsilleen velkaa hyvän lapsuuden. Jos ei pysty sitä antamaan, on syytä antaa lapsi adoptioon. Jos se lapsi on jo aikuinen ja haluaa puhua kaltoinkohtelusta, niin silloin vanhempi nöyrtyy ja puhuu tasan niin paljon kuin lapsi haluaa ja sen jälkeen pyytää anteeksi ja kysyy, voiko tehdä mitään lapsensa hyväksi nyt kun tämä on aikuinen. [/quote] Miljoona yläpeukkua tälle! Puit minun ajatukseni erittäin hyvin sanoiksi.

[/quote]

Toinen miljoona yläpeukkuja lisää! Tuota äidiltä toivoisi yli kaiken! Ja elämältä!

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 16:30"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 16:24"][quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 16:17"][quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 16:03"] Mun äiti nostaa esille omat kamalat kokemuksensa eli sen, miten heitin ruokia seinälle tai miten kiusasin naapurin lapsia ja hän sai sitä hävetä. Jokaista minun kokemaani vääryyttä kohti hänellä on kaksi sellaista, joista saattaa minua syyllistää. Jos kysyn, miksi hän ei antanut minun mennä discoon 14v iässä, saan vastakysymyksen, että miksi samassa iässä tuhosin sohvan kaatamalla sen päälle kloriittia ja miksi leikkelin kaikkien pikkusiskon barbit kaljuiksi. Keskustele siinä sitten asiallisesti, kun toinen vetää koko ajan mukaan ihan epäolennaisia asioita ja muistoja, jotka haluan unohtaa. [/quote] Äitisi toimii ihan järkevästi. Tehkää toisille kuten toivotte ihmisten tekevän heille. Sinä syydät äitisi silmille hänen tekemiään vanhoja virheitä, ja äiti vastaa samalla mitalla, kertoo sinulle sinun tekemiäsi häntä stressanneita ja rasittaneita virheitä.  [/quote] jaa. eikö asioista saa puhua. [/quote] Toki saa. Mutta miksi sinä saisit "unohtaa" lapsuudessa onat nolot muistosi mutta silti äitisi pitäisi omia virheitään käydä läpi sinun käskystäsi

[/quote]

Täytyy kyllä olla todella yksinkertainen, jos ei tajua että aikuinen ja lapsi kantavat erilaista vastuuta teoistaan. Pikkulapsivaiheeseen kuuluukin esim. tietynlainen narsismi (tai jos ei kuulu niin lapselle on vakavia ongelmia) ja yleensäkin lasten KUULUU kokeilla rajojaan. Lasten aivot eivät ole vielä kehittyneet ymmärtämään kaikkien tekojen seurauksia ja tuntemaan empatiaa aikuisen tavoin.

Suuttuisi ja itkisi. Äitini on aika kylmä, äitinä melko epäonnistunut. Suurin syy tähän lienee huono avioliitto. Vanhemmuus onnistuu parhaiten rakastavan parisuhteen pohjalta. En ainakaan enää koe tarvetta käsitellä lapsuuttani vanhempieni kanssa. 

Voisiko joku järkevä ja viisas äiti täällä asiallisesti auttaa ymmärtämään tätä: lapsuus kului vanhempien viinajuhlia seuratessa. Niihin kuului myös alastomuus ym. muiden aikuisten kanssa. Lapsiin ei koskettu mitenkään, vaan annettiin vain olla. Pornolehtiä oli esillä siellä täällä. Salattua elämää, josta ei saanut puhua. Äiti ei tietenkään tuostakaan halunnut keskustella, nauroi halveksien ja käveli pois.

Miten tuota asiaa pitäisi käsitellä? Omassa mielessäni ymmärrän, ettei ihan tervettä tainnut olla kotona?

Suuttuisi ja itkisi. Äitini on aika kylmä, äitinä melko epäonnistunut. Suurin syy tähän lienee huono avioliitto. Vanhemmuus onnistuu parhaiten rakastavan parisuhteen pohjalta. En ainakaan enää koe tarvetta käsitellä lapsuuttani vanhempieni kanssa. 

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 22:55"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 22:39"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 21:18"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 19:23"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 19:17"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 19:04"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 18:47"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 18:42"][quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 18:36"] [quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 18:25"]Ihan halvatun kiittämättömiä pentuja ootte kaikki. Hävetkää. Ennen vanhaan vanhempia kunnioitettiin AINA. Nykypennut ovat jostain saaneet päähänsä, että vanhempienkin on ANSAITTAVA kunnioituksensa. Ei ole ihme, ettei pennut kunnioita vanhempiaan, opettajiaan, poliisia, sotaveteraaneja, ylipäänsä ketään. Tätäkö halusitte? Kyllä nyt on kaikilla mukava olla.  [/quote] Mitä kunnioittamista on väkivaltaisesta vanhemmassa ja sen suojelijassa ? Minä en vanhempiani kunnioita, pelkkää ilmaa minulle. Lapsillani on isovanhempia isänsä puolelta kyllä riittämiin. [/quote] Ilman niitä väkivaltaisia vanhempia sinua ei olisi olemassa. That's why.  [/quote] Hanki itsellesi apua.

[/quote]

Äh, hänellä vain kolahti. Liian isot traumat itsellään ja defenssit puskevat päälle tai sitten itse hermostuksissaan lyö lapsiaan. Todennäköisesti molempia. Tunnistan tuossa hyökkäävyydessä ja ilkeilyssä oman äitini. 

[/quote]

:D ootte te pimeitä. 

[/quote]

Mitä sinulle on lapsena tehty, kun empatiakykysi ei koskaan päässyt kehittymään? 

[/quote]

Hetkinen nyt.... Täällä porukka lynkkaa kilpaa omia vanhempiaan jostain ikivanhoista asioista ja minä olen se jolta puuttuu empatiakyky? Mielenkiintoinen näkökulma. Suosittelisin lämpimästi teille kaikille katkerille ja pitkävihaisille ihmisille anteeksiannon ja armahtamisen kokeilemista. Te itse teette elämästänne helvettiä, kun ryvette vanhoissa asioissa ja ylläpidätte katkeruutta. Jos haluatte katkaista sukupolvia jatkuneen kiertueen ja kohdella omia lapsianne eri lailla kuin teitä on kohdeltu, miksette vaan yksinkertaisesti tee niin? Miksi pitää jauhaa asioita, joille ei enää mitään voi? 

[/quote]

*yläpeukku* Toivottavasti nämä katkerat ja pitkävihaiset ihmiset eivät hanki omia lapsia ennen kuin ovat toipuneet terveiksi. 

[/quote]

Tuolla on tilaa uusille ketjuille, sinne voi vaikka perustaa uuden nimeltään kaikki ovat katkeria ja pitkävihaisia. Ja sitten vaan sinne huutelemaan katkeruutta ilman mitään perusteluita, eikä tarvi mitään niin pohtiakaan, kunhan vaan toistatte katkeruutta ja pitkävihaisuutta. Pitäkää huoli siellä omassa ketjussanne, ettei mitään muuta ole kuin noita kahta tunnetta, sillain suppeasti.

[/quote]

Nyt sinä olet minulle ilkeä. Mutta ei se minua jää kaivamaan, sillä minä annan sinulle sinun ilkeilysi anteeksi. :) Minä olen onnellinen, ja toivon sydämestäni että sinäkin saat vielä joskus elämässäsi löytää onnellisuuden ja tasapainon.

Paha olo ei helpota sillä, että yrittää saada muiden olon yhtä paskaksi kuin itsellä on. Siitä tulee vain itselle entistä pahempi olo. Mutta jos sittenkin oikein kovasti haluat purkaa pahaa oloasi kettuilemalla minulle, niin tässä ketjussa on ihan rajattomasti ilmaista terapiatilaa tarjolla! Voit vaikka ajatella että olen ilkeä äitisi ja panna kaikki rumat haukkumasanat jonoon.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 19:53"]

Voisiko joku järkevä ja viisas äiti täällä asiallisesti auttaa ymmärtämään tätä: lapsuus kului vanhempien viinajuhlia seuratessa. Niihin kuului myös alastomuus ym. muiden aikuisten kanssa. Lapsiin ei koskettu mitenkään, vaan annettiin vain olla. Pornolehtiä oli esillä siellä täällä. Salattua elämää, josta ei saanut puhua. Äiti ei tietenkään tuostakaan halunnut keskustella, nauroi halveksien ja käveli pois.

Miten tuota asiaa pitäisi käsitellä? Omassa mielessäni ymmärrän, ettei ihan tervettä tainnut olla kotona?

[/quote]

Viisaudesta en tiedä mutta minusta se pitäisi käsitellä juuri niin että se ei missään nimessä ollut tervettä ja niin ei lapsia olisi pitänyt kohdella tai tuollaisessa ympäristössä kasvattaa.

Miten käsitellään traumoja jota se on mahdollisesti aiheuttanut riippuu paljon siitä miten ne tarumat ilmenee.

Kuvittele, että olisit äiti, miten suhtautuisit kun aikuinen lapsesi juttelee sinulle kaksistaan kun istuskellaan kahvipöydässä: "Äiti, mikä juttu se silloin oli, kun käänsit mun huoneen aina ja luit mun päiväkirjaa. Kun sitä piti odottaa, että tuut mun huoneesta ulos sen jälkeen. En oo ikinä tajunnut et miks niin teit. "

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 22:55"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 22:39"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 21:18"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 19:23"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 19:17"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 19:04"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 18:47"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 18:42"][quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 18:36"] [quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 18:25"]Ihan halvatun kiittämättömiä pentuja ootte kaikki. Hävetkää. Ennen vanhaan vanhempia kunnioitettiin AINA. Nykypennut ovat jostain saaneet päähänsä, että vanhempienkin on ANSAITTAVA kunnioituksensa. Ei ole ihme, ettei pennut kunnioita vanhempiaan, opettajiaan, poliisia, sotaveteraaneja, ylipäänsä ketään. Tätäkö halusitte? Kyllä nyt on kaikilla mukava olla.  [/quote] Mitä kunnioittamista on väkivaltaisesta vanhemmassa ja sen suojelijassa ? Minä en vanhempiani kunnioita, pelkkää ilmaa minulle. Lapsillani on isovanhempia isänsä puolelta kyllä riittämiin. [/quote] Ilman niitä väkivaltaisia vanhempia sinua ei olisi olemassa. That's why.  [/quote] Hanki itsellesi apua.

[/quote]

Äh, hänellä vain kolahti. Liian isot traumat itsellään ja defenssit puskevat päälle tai sitten itse hermostuksissaan lyö lapsiaan. Todennäköisesti molempia. Tunnistan tuossa hyökkäävyydessä ja ilkeilyssä oman äitini. 

[/quote]

:D ootte te pimeitä. 

[/quote]

Mitä sinulle on lapsena tehty, kun empatiakykysi ei koskaan päässyt kehittymään? 

[/quote]

Hetkinen nyt.... Täällä porukka lynkkaa kilpaa omia vanhempiaan jostain ikivanhoista asioista ja minä olen se jolta puuttuu empatiakyky? Mielenkiintoinen näkökulma. Suosittelisin lämpimästi teille kaikille katkerille ja pitkävihaisille ihmisille anteeksiannon ja armahtamisen kokeilemista. Te itse teette elämästänne helvettiä, kun ryvette vanhoissa asioissa ja ylläpidätte katkeruutta. Jos haluatte katkaista sukupolvia jatkuneen kiertueen ja kohdella omia lapsianne eri lailla kuin teitä on kohdeltu, miksette vaan yksinkertaisesti tee niin? Miksi pitää jauhaa asioita, joille ei enää mitään voi? 

[/quote]

*yläpeukku* Toivottavasti nämä katkerat ja pitkävihaiset ihmiset eivät hanki omia lapsia ennen kuin ovat toipuneet terveiksi. 

[/quote]

Tuolla on tilaa uusille ketjuille, sinne voi vaikka perustaa uuden nimeltään kaikki ovat katkeria ja pitkävihaisia. Ja sitten vaan sinne huutelemaan katkeruutta ilman mitään perusteluita, eikä tarvi mitään niin pohtiakaan, kunhan vaan toistatte katkeruutta ja pitkävihaisuutta. Pitäkää huoli siellä omassa ketjussanne, ettei mitään muuta ole kuin noita kahta tunnetta, sillain suppeasti.

[/quote]

Oletko sitä mieltä, että mielenterveysongelmainen äiti voi sitten olla hyvä äiti? (Kyllä, pitkittynyt traumaperäinen häiriö on jo sinällään mielenterveysongelma, johon useimmiten liittyy myös masennusta ja muita mt-ongelmia.)

Tutkimusten mukaan jos äidillä on mielenterveysongelma, myös lapsi saa ainakin yhden mt-diagnoosin ennen 18-vuotispäiviään yli 60 % todennäköisyydellä. Voiko lapsella mielestäsi olla onnellinen lapsuus, jos sekä lapsi itse ja hänen äitinsä sairastavat jotain mt-ongelmaa? Näetkö tässä ristiriitaa esim. tässä ketjussa esitetyn vaatimuksen suhteen, että jos vanhempi ei voi taata onnellista lapsuutta lapselleen, olisi velvoitteensa antaa oma lapsi pois (adoptioon)? Olisitko itse valmis tähän, jos esim. oma lapsesi oirehtisi?

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 19:53"]

Voisiko joku järkevä ja viisas äiti täällä asiallisesti auttaa ymmärtämään tätä: lapsuus kului vanhempien viinajuhlia seuratessa. Niihin kuului myös alastomuus ym. muiden aikuisten kanssa. Lapsiin ei koskettu mitenkään, vaan annettiin vain olla. Pornolehtiä oli esillä siellä täällä. Salattua elämää, josta ei saanut puhua. Äiti ei tietenkään tuostakaan halunnut keskustella, nauroi halveksien ja käveli pois.

Miten tuota asiaa pitäisi käsitellä? Omassa mielessäni ymmärrän, ettei ihan tervettä tainnut olla kotona?

[/quote]

No miten voit nykyisin? Haluatko käsitellä asiaa vanhempiesi kanssa? Menneisyyttä ei saa pyyhittyä pois vaikka sitä käsittelisi maailman taitavimpien psykiatrien kanssa. Se on siellä ja sen kanssa on elettävä - tai sitten kuoltava.

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 00:01"]Kuvittele, että olisit äiti, miten suhtautuisit kun aikuinen lapsesi juttelee sinulle kaksistaan kun istuskellaan kahvipöydässä: "Äiti, mikä juttu se silloin oli, kun käänsit mun huoneen aina ja luit mun päiväkirjaa. Kun sitä piti odottaa, että tuut mun huoneesta ulos sen jälkeen. En oo ikinä tajunnut et miks niin teit. "
[/quote]
Mä vastaisin varmaan että en kyllä ole lukenut päiväkirjaa ja kai sen huoneen oli jonkun siivottavakin kun et sitä itse tehnyt. Sanoihan sinulle että huone siivotaan viimeistään lauantaina.

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 00:16"]

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 00:01"]Kuvittele, että olisit äiti, miten suhtautuisit kun aikuinen lapsesi juttelee sinulle kaksistaan kun istuskellaan kahvipöydässä: "Äiti, mikä juttu se silloin oli, kun käänsit mun huoneen aina ja luit mun päiväkirjaa. Kun sitä piti odottaa, että tuut mun huoneesta ulos sen jälkeen. En oo ikinä tajunnut et miks niin teit. " [/quote] Mä vastaisin varmaan että en kyllä ole lukenut päiväkirjaa ja kai sen huoneen oli jonkun siivottavakin kun et sitä itse tehnyt. Sanoihan sinulle että huone siivotaan viimeistään lauantaina.

[/quote]

Toki sinne päiväkirjaankin pitää kurkkia, jos on huoli lapsesta. Osa möksöttää teininä ja on tosi sulkeutuneita ihan osana omaa itsenäistymistään. Hyvä se on silloin kurkata vaikka päiväkirjasta, vuodatetaanko sinne ihastuksia, koetuloksia ja lempibändijuttuja vai tilitetäänkö siellä siitä miten viiltely helpottaa tuskaa ja teini toivoo kuolevansa pian.

Yksityisyyttä pitää kunnioittaa - mutta siivositko oman huoneesi? Vanhempia ja kotia pitää myös kunnioittaa pitämällä koti siistinä. Uskaltaisitko näin anonyymisti kertoa, mikä oli näissä kokemissasi vääryyksistä suurin paljastunut salaisuutesi? 

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 18:42"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 18:36"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 18:25"]Ihan halvatun kiittämättömiä pentuja ootte kaikki. Hävetkää. Ennen vanhaan vanhempia kunnioitettiin AINA. Nykypennut ovat jostain saaneet päähänsä, että vanhempienkin on ANSAITTAVA kunnioituksensa. Ei ole ihme, ettei pennut kunnioita vanhempiaan, opettajiaan, poliisia, sotaveteraaneja, ylipäänsä ketään. Tätäkö halusitte? Kyllä nyt on kaikilla mukava olla.  [/quote] Mitä kunnioittamista on väkivaltaisesta vanhemmassa ja sen suojelijassa ? Minä en vanhempiani kunnioita, pelkkää ilmaa minulle. Lapsillani on isovanhempia isänsä puolelta kyllä riittämiin.

[/quote]

Ilman niitä väkivaltaisia vanhempia sinua ei olisi olemassa. That's why. 

[/quote]

Harmittaisi ihan hirveästi olemassaolemattomuuteni, joten turha natsikortti mitä lyödään aika ajoin pöytään kun puhutaan kylmistä isovanhemmista tai vähemmän mallikelpoisista äideistä.

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 00:23"]Uskaltaisitko näin anonyymisti kertoa, mikä oli näissä kokemissasi vääryyksistä suurin paljastunut salaisuutesi? 
[/quote]
Ketju paljastaa epäsuorasti se mitä en koskaan ole omassa äidissä voinut sietää katkeruuden ja se asia että hän oli ja on hyvin katkera joillekin ihmisille tuli melko selvästi esille myös meille lapsille ainakin minulle.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 19:44"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 19:36"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 18:51"] Kukaan lapsi ei ole vanhemmilleen MITÄÄN velkaa olemassaolostaan. Toistan: EI MITÄÄN. Mutta JOKAINEN vanhempi on lapsilleen velkaa hyvän lapsuuden. Jos ei pysty sitä antamaan, on syytä antaa lapsi adoptioon. Jos se lapsi on jo aikuinen ja haluaa puhua kaltoinkohtelusta, niin silloin vanhempi nöyrtyy ja puhuu tasan niin paljon kuin lapsi haluaa ja sen jälkeen pyytää anteeksi ja kysyy, voiko tehdä mitään lapsensa hyväksi nyt kun tämä on aikuinen. [/quote] Miljoona yläpeukkua tälle! Puit minun ajatukseni erittäin hyvin sanoiksi.

[/quote]

Toinen miljoona yläpeukkuja lisää! Tuota äidiltä toivoisi yli kaiken! Ja elämältä!

[/quote]

Yksi miljoona yläpeukkua taas lisää! Olisin kaivannut samoja sanoja serkulleni, joka jostain syystä suitsuttaa kylmän isoäitimme puolesta ja on närkästynyt kun en tee samoin. Hän vetoaa aina tähän että ilman isoäitiämme emme olisi täällä ja blabla, joten tässä on vastaisuuden varalle hyvä vastaus kun kyllästyn kuuntelemaan sitä.

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 00:28"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 18:42"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 18:36"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 18:25"]Ihan halvatun kiittämättömiä pentuja ootte kaikki. Hävetkää. Ennen vanhaan vanhempia kunnioitettiin AINA. Nykypennut ovat jostain saaneet päähänsä, että vanhempienkin on ANSAITTAVA kunnioituksensa. Ei ole ihme, ettei pennut kunnioita vanhempiaan, opettajiaan, poliisia, sotaveteraaneja, ylipäänsä ketään. Tätäkö halusitte? Kyllä nyt on kaikilla mukava olla.  [/quote] Mitä kunnioittamista on väkivaltaisesta vanhemmassa ja sen suojelijassa ? Minä en vanhempiani kunnioita, pelkkää ilmaa minulle. Lapsillani on isovanhempia isänsä puolelta kyllä riittämiin.

[/quote]

Ilman niitä väkivaltaisia vanhempia sinua ei olisi olemassa. That's why. 

[/quote]

Harmittaisi ihan hirveästi olemassaolemattomuuteni, joten turha natsikortti mitä lyödään aika ajoin pöytään kun puhutaan kylmistä isovanhemmista tai vähemmän mallikelpoisista äideistä.

[/quote]

Pointti varmaan on, että olet saanut vanhemmiltasi sen kaikkein kallisarvoisimman lahjan - elämän. Jokainen päivä on lahja ja silleen. En oikein ymmärrä ajatuksenkulkuasi, mikä ihmeen natsikortti???